|
Post by laurana on Jan 1, 2010 22:02:02 GMT 3
Iltahämärä oli aloittanut jo tilansa valtaamisen. Aurinko oli helottanut kylmänä talvipäivänä täydellä teholla saaden Shimiran silmät ärtymään. Edellisenä yönä satanut lumi oli heijastanut valoa ja täysiverinen oli lopulta päätynyt pystyttämään leirin päiväksi ja lähtenyt vasta nyt liikkeelle. Päivällä kävely olisi ollut tuskallista ja hidasta, sillä sokeana oli vaikeaa liikkua metsässä. Kaupungissa se oli vielä melko helppoa, muta kun polut olivat huomaamattomia ja maasta työntyi juuria, jotka suorastaan odottivat kampattavaa, kävelystä ei tullut mitään.
Täysiverinen oli kulkenut jo hyvän matkaa leiriltään. Hän ei ollut nälkäinen iskettyään kyntensä pieneen peuraan ja saatuaan tältä ystävällisen lahjoituksen. Hänellä ei ollut minkään näköistä määränpäätä ja hän oletti saavansa kulkea päiviä, ennen kuin löytäisi mitään, mutta nyt hänen edessään olivat selvät jäljet. Niiden tuoksu, paljasti kulkijan vampyyriksi, muutetuksi. Lisäksi tuoksussa oli jotain, mitä Shimira ei vielä tietänyt. Hän oli kuitenkin utelias ja lähti nopeasti liikkeelle.
Vauhti sai kaksi pitkää lettiä pysymään takana ja niiden rauta renkaat tuntuivat selvästi päänahassa, mutta se ei estänyt tuulen nopeutta. Hänen jalkansa tuskin koskivat maata naisen kiitäessä päkiöidensä avulla. Hän kuitenkin pysähtyi kuin seinään äänettömän juoksunsa päätteeksi, nähdessään ruipelon tapauksen pienen matkan päässä. Tuoko oli muka se oudolta tuoksuva? Noh, oli sitä kummempaakin nähty sadoissa vuosissa.
Shimira lähti liikkeelle. Hän käveli huomattavasti nopeammin ja jättäen kevyen painauman hankeen. Jälki pyyhkiytyisi nopeasti pois ja näyttäisi siltä, kuin toinen olisi ollut yksin. ”Olen kiinnostunut, miten vampyyri liikkuu näin hitaasti ja tuoksuu nenääni hieman koiralta”, Shimira totesi pehmeällä äänellä pää hieman kallellaan, kuin kiinnostuneella pennulla ja tapitti kulkevaa hahmoa.
|
|
|
Post by Reaper on Jan 2, 2010 12:31:17 GMT 3
Slade
Hitaasti asteleva, synkeä vampyyri eteni metsäpolkua pitkin. Slade kykeni kulkemaan hitusen vapaammin nyt iltahämärän saavuttua, kun aurinko ei enää kiusannut sitä ja puut loivat tummia varjoja suojaksi vampyyrille. Vampyyri nuuhki ilmaa, muttei vainonnut mitään, hän itse taisi olla tuulen tiellä liian pahasti.
Hetken aikaa mies vilkuili ympärilleen ja huomasi sitten kauempana toisen hahmon. Vampyyri, kenties? Siltä ainakin näytti. Tulija oli nainen. Nainen esitti Sladelle kysymyksen päästyään lähemmäksi ja Slade piti kasvonsa täysin ilmeettöminä. Hänen jaloistaan se ilmeisesti oli kiinnostunut. Koska päivä oli kohtalaisen tylsä, eikä Slade ollut pitkään aikaan puhunut kenenkään kanssa, miksei nyt naisesta saisi ainakin hetkeksi jotain juttuseuraa. Hetken toista tarkkailtuaan mies vastasi: '' Ihmissusi raateli jalat. '' Sen enempää hän ei viitsinyt nyt asiasta mainita. Mies odottaisi sitten lisäkysymyksiä. Harvoin hän kuitenkin oli täysvampyyreihin täällä törmännyt, ja Sladen mieleen tulikin esittää kysymys. '' Mikähän lienee nimesi? '' Mustat hiukset olivat valahtaneet miehen silmille ja vampyyri pyyhkäisi niitä pois, tarkkaillen tuota nyt hieman varovaisemmin. Pelko oli taas päässyt esiin. Tosin tuskin lajitoverista mitään vaaraa olisikaan, mutta silti.
|
|
|
Post by laurana on Jan 2, 2010 18:49:23 GMT 3
Pieni katumus häivähti täysiverisen kasvoilla, mutta hän ei vielä uskaltanut näyttää sitä mitenkään. Hän ei tiennyt mitä toinen oli oikein miehiään. ”Olen pahoillani”, Shimira sanoi vain värittömästi ja katseli toista ja aisti yllättäen… pelon. Nimeä mies tiedusteli melko kohteliaasti ja hämmästyneenä huomiostaan Shimira tajusi asian vasta pienen hetken kuluttua. ”Shimira”, nainen totesi ja räpäytti pihkanvärisiä silmiään kerran, parikin. ”Onko sinulla nimeä vai nimitänkö sinua vain kulkijaksi?” Shimira kysyi hieman hymyillen. Hymy oli kuitenkin etäinen, sillä koskaan ei kannattanut ketään päästää kovinkaan lähelle heti.
Pienet lumihiutaleet alkoivat laskeutua taivaasta ja Shimira kulki pienen matkan saavuttaen miehen kevyillä askelillaan, jotka kyllä näyttivät enemmän sulavalta liukumiselta. ”Haittaako jos liityn hetkeksi seuraasi?” Nainen kysäisi ja jäi kunnioittavan matkan päähän, sillä ei halunnut ahdistella miestä. Shimira yleensä piti seuran saamisesta ja viihtyi erilaisten olentojen kanssa. Hänelle ei ollut ongelma verenhimo tai itsehillintä, joten ihmiset ja haltiat matkasivat hänen kanssaan usein tietämättä piilevästä vaarasta mitään.
|
|
|
Post by Reaper on Jan 2, 2010 19:48:54 GMT 3
Pelko pysyi taka-alalla, mutta häivähteli silti välillä miehen kirkkaansinisissä silmissä. Toinen alkoi puhumaan enemmänkin ja tiedustelipa hän miehen omaa nimeä. Miksei hän voisi sitä kertoakin. '' Nimeni on Slade. '' Toinen hymyili, mutta mies piti kasvonsa vielä täysin ilmeettöminä. Sen taidon hän kyllä hallitsi. Ainakin nyt aluksi kannatti olla vain kohtelias eikä paljastaa kovin paljoa itsestään. Toinen ehdotti itseään seuraksi ja tämä miellytti miestä, tosiaan, juttuseuraahan hän oli kaivannut. '' Ei haittaa. '' Tosin vampyyri itse tiesi olevansa hiljaista puheseuraa, ellei joku kysellyt jotakin. Se vain oli vaikeata aloittaa keskusteluja, vieläpä täysin tuntemattoman henkilön kanssa. Miehestä tuo toinen, Shimira, vaikutti aika seuralliselta vampyyrilta. Sellainen oli oikeastaan vampyyrien kohdalla harvinaista, yleensä he olivat synkkiä erakoita tai masentuneita, niin kuin Slade itse.
Mies ajatteli kysäistä jotain, mutta alkuun hänen mieleensä ei oikeastaan juolahtanut mitään järkevää. Lopulta hän kysyi tavanomaisen kysymyksen: '' Mitä teet täällä? '' Tuollaisilla yksinkertaisilla, huolettomilla kysymyksillä oli varsin helppoa aloittaa. Hiljalleen satavat lumihiutaleet peittivät miehen viittaa ja tämän mustia hiuksia. Välillä vampyyri pyyhkäisi hiuksiltansa lunta pois ja vilkuili naista hivenen uteliaan oloisena.
|
|
|
Post by laurana on Jan 2, 2010 20:15:50 GMT 3
Toisen esittäytyessä Shimira toisti nimeä muutaman kerran mielessään. Se oli mielenkiintoinen nimi ja hän piti siitä, se kuulosti mukavalta, mutta terävältä. Täysiverinen sovitti askeleensa vaivatta toisen tahtiin ja käveli eteenpäin juuri ympärilleen vilkuilematta, varmana siitä, että mikään ei nyt puskasta hyppäisi.
Hetken aikaa Shimira joutui oikein miettimään, mitä hän metsässä teki. ”Ei aavistustakaan. Kerään tietoja, opiskelen, tutkin, kerään, mitä milloinkin. Täällä on kaunein eläinkanta ja jos haluaa olla rauhassa niin… Tämä on paikka johon silloin, pitää, tulla. Tosin, siksi en viihdy täällä niin hyvin. Tällä hetkellä minä vain kuljen. Mukavaa puuhaa vaihteeksi”, Shimira vastasi ja hymyili miehelle kauniisti. Hän ei ollut varma miten olisi asian muuten muotoillut, joten tuo sai luvan kelvata. ”Entä sinä, vain läpikulku matkalla?” nainen ehdotti, sillä kukaan ei juuri koskaan jäänyt metsään. Täällä täysiverinen oli käynyt usein pitkän elämänsä aikana, mutta ei ollut vielä viihtynyt viikkoja ja kuukausia pidempää. Hänen seurankaipuunsa kasvoi liian suureksi.
|
|
|
Post by Reaper on Jan 2, 2010 20:38:06 GMT 3
Slade
Mies kuunteli hetken aikaa toisen kertomusta ja kuuli tuo kysyvän vampyyrin omaa syytä olla täällä. '' Itse oikeastaan vaeltelen vain missä sattuu, en ollut tänne jäämässä. Enkä tiedä, minne olen menossa. '' Vampyyri välillä vilkuili toista, hän taas hiljentyen. Miksi hän oli tällainen idiootti, ettei edes osannut puhua asioista? Slade oli taas masentunut itseensä ja välillä vampyyrin katse viipyili maassa. Metsikössä kuului taas lintujen ääniä sieltä täältä, tosin ne tuntuivat kovasti karttelevan kahta vampyyria. Muuten oli hiljaista. Ainakin Sladen askellus oli kovin äänetöntä, eikä vampyyri helposti paljastunut muille otuksille, ellei halunnut. Lievä ahdistuneisuuden tunne aiheutti vampyyrin kasvoille kovin synkeän ilmeen.
|
|
|
Post by laurana on Jan 2, 2010 21:59:34 GMT 3
Kun Slade oli saanut vastattua, hiljaisuus laskeutui. Shimira katsoi toista välillä hiljaa ja välillä vain suoraan eteensä. ”Et muuttunut ihmissudeksi, ironista. Muutut vampyyriksi ja jäät siihen. Ihmissudet sentään tietävät milloin muuttuvat”, Shimira totesi ja naurahti jotenkin kylmästi. ”Olen pahoillani jaloistasi, voin vain kuvitella tuskan jonka olet käynyt läpi”, nainen totesi vilpittömästi ja katsoi hetken totisena Sladea ja käänsi sitten päänsä. Hän todella joskus kadehti ihmisiä, mutta hän myös kadehti muuttuneita. Siinä oli sinänsä jo pelkkää ironiaa, sillä muuttuneet vihasivat häntä. Hän oli syntynyt tähän ja niin edelleen. Hän oli aina ollut vampyyri, siksi häntä vihattiin. Hän oli vienyt ihmisyyden heiltä, mutta heillä oli sentään hippu sitä jäljellä.
Hiljaisuuden katkaisi kiljahdus. Puhdasta kauhua kuvastava ääni tuli melkein suoraan heidän edeltään, seuraavalta aukealta, jota ympäröivät korkeat pensaat. ”Älä! Äl,…” nuoren naisin ääni kiljui ja katkesi jälleen toiseen huutoon. Shimira haistoi veren, mutta ei välittänyt. Hän nopeutti askeleensa juoksuksi ja lensi aukealle. Nähden muuttuneen kyyristyneenä hyökkäykseen ja nuoren naisen, joka pyrki kauemmas kauhun sekaisin silmin tuijottaen nyt Shimiraa. Tyttö parka.
”Hän on minun”, muuttunut sihisi ja tuijotti raivoissaan väliin asettujia, yhtä tai useampaa, verenhimo oli sokaissut sen.
|
|
|
Post by Reaper on Jan 3, 2010 12:16:01 GMT 3
Slade
Tosiaan, mies ei ehtinyt vastata toisen sanoihin, kun kauempaa kuului kiljahdus tämänkin vampyyrin korviin. Slade lähti seuraamaan Shimiraa, tosin hitaammin kuin nainen jalkojensa takia, mutta seurasi kuitenkin. Sladen silmät erottivat kauempana olevan naisen ja toisen vampyyrin, joka ilmeisesti aikoi juoda veret tuosta ihmisolennosta. Mies toki haistoi veren itsekin, mutta kykeni helposti hillitsemään verenhalunsa. Hän ei ihmisiin koskisi.
Mies pääsi lopulta itsekin paikalle ja asettui Shimiran viereen, katsahtaen sitten vampyyriin. Ajatus taistelusta ei erityisemmin Sladea miellyttänyt, mutta kai siihenkin voisi ryhtyä, mikäli toinen ei rauhoittuisi ja perääntyisi ajoissa. Tai ellei tyttöä saataisi pelastetuksi tilanteesta muilla keinoin. Tämä aika ja metsän hiljaisuus saattoivat houkutella vielä muitakin saalistajia paikalle - lisää vampyyreita ja ihmissusia. Metsä tosiaan ei ollut turvallinen paikka ihmisille. Mutta pääkysymys olikin - mitä pitäisi nyt tehdä? Slade oli hyvin arka eikä hän helposti uskaltanut puuttua tällaisiin tilanteisiin. Onneksi Shimirasta olisi jotain apua.
|
|
|
Post by laurana on Jan 3, 2010 13:53:56 GMT 3
Miettien hetken mitä tehdä Shimira vain tuijotti hyökkääjää. ”Anna olla”, mutta sähinä ja syöksähdys päin täysiveristä puhuivat selvää kieltä: en anna. Verenhimoisen vampyyrin nainen kaatoi maahan pienellä viskauksella, toinen lensi kauemmas tytöstä. Shimira suoristui sen näköisenä, kuin olisi vain kumartunut, eikä tehnyt mitään muuta.
”Eikö to vaikuta sinuun laisinkaan?” Shimira kysäisi Sladelta kiinnostuneena ja otti viuhkan vyöltään. Hän ei epäröisi surmata verenhimoista ja hermonsa menettänyttä, joka oli selvästi hieman leikkinytkin tytöllä, mutta ei ollut purrut. Ihminen oli muuttunut kauhusta kankeaksi ja pyrkinyt vain kauemmas heistä. Lopulta voimien ollessa vähissä ja verivanan seuratessa, tämä oli lysähtänyt puun juurelle ja käpertynyt palloksi. Shimira ei voinut toista syyttää pelkuruudesta, sillä hän ei kokenut vampyyrejä uhkana, hallittuaan näitä heti alkuvuosistaan.
Verenhimon kasvaessa yksi heistä kävi hermostuneeksi ja koitti onneaan Sladen kanssa. Syöksähtäen matkaan ja haluten vain verta, ei mitään muuta vahingon lisäksi. Se halusi repiä heidät kappaleiksi ja syödä tytön, pistää poskeensa. Ei ollut väliä, tapahtuiko se nyt vai kohta. Kunhan kaikki muut kuolisivat.
|
|
|
Post by Reaper on Jan 3, 2010 15:02:44 GMT 3
Slade
Naisen kysymyksen kuultuaan aikoi mies selittää, miksei veri vaikuttanut häneen voimakkaasti. '' Olen oppinut jo itsehillinnän. '' Se tuntui riittävän selitykseksi. Vampyyrit vaikuttivat kovin raivoisilta. Mies itse oli suhteellisen rauhallinen, mutta pelko isommassa porukassa koetteli sitä. Vampyyri näkyi hyökkäävän häntä päin. Slade kiepahti sivuun, huitaisten hyökkääjää kämmenselällään kasvoihin ja paljasti kulmahampaansa sähähtäen varoittavasti. Ei hän mikään mestaritaistelija ollut, varsinkaan jalat huonoina, mutta taisi toinenkin vampyyri tajuta, ettei hyökkääminen ollut kovin viisasta. Kun vampyyri oli hiukan perääntynyt, otti Slade veitsen vyöltään ja uhkasi sillä sitten lähestyjiä. Veitsi oli vampyyrin omia tekosia. Mustakahvainen, koristeltu, pitkäteräinen. Tärkeintä olisi nyt saada tyttö turvaan, Slade ei halunnut tappaa ketään.
|
|
|
Post by laurana on Jan 3, 2010 18:45:00 GMT 3
”Hienoa”, Shimira mutisi ja perääntyi lähemmäs tyttöä ja lopulta kääntyi tämän puoleen. Toinen kavahti kalpeaa vampyyriä ja oli kiljua, mutta ei kyennyt. ”Shh.. lapsi. En minä sinua syö, ei kukaan koske sinuun. Tule, viedään sinut pois”, hän totesi ja kun verenhimoinen tajusi menettävänsä lounaansa, se koitti iskeä selkään. Koskaan sille ei selvinnyt miten viuhkat olivat muuttuneet terä aseiksi ja viiltäneet kaulan pois, mutta vampyyri oli kuollut kuin kivi.
”Olen pahoillani, että näit tuon”, Shimira oikeastaan pahoitteli kummallekin aukiolla olevalle. Hän hillitsi sanat Elaisa. ”Sinulla on pari syvää haavaa, mutta et sinä kuole”, Shimira kurottautui koskemaan mutta tyttö alkoi kiljua kuin syötävä ja sätkimään. ”Älä koske saasta, älä koske!” Shimira ei torunut, vaikka saikin potkun naamaansa, hän vain käänsi katseensa takaisin tyttöön joka koitti pyrkiä pois. Täysiverinen ei liikahtanutkaan paikaltaan. Hänen teki mieli vain pamauttaa tytölle pari elämän tosi asiaa ja heittää sitten turvaan, mutta… Potku ei varsinaisesti ollut sattunut, muuta kuin ystävällisyyteen.
|
|
|
Post by Reaper on Jan 3, 2010 19:41:17 GMT 3
Kun vaara oli ohi, rauhoittui mieskin ja siirsi veitsensä kädestään takaisin tuppeensa. Slade arveli että hänen näkemisensä kauhistuttaisi tyttöä kenties vielä enemmän kuin mitä Shimiran näkeminen, mutta mies liikahti kuitenkin lähemmäs toisia. Hän silti piti hieman välimatkaa Shimiraan ja tyttöön. Kiljuminen sattui vampyyrin korviin, muttei hän siitä erityisemmin välittänyt. Veren hajukaan ei häntä kiusannut. Slade oli oikeastaan jo mieltynyt enemmän eläinten veren hajuun. Ihmisten katseleminen säälitti häntä, koska hän oli itse kerran ollut sellainen ja tiesi, millaista pelkoa vampyyrin näkeminen ihmiselle aiheutti. Sääli niitä viattomia kuolevaisia, jotka joutuivat vampyyrien kanssa tekemisiin.
'' Kai hän siitä rauhoittuu '', totesi Slade hiljaa, tarkkaillen tyttöä kauempaa. Pieni pelon häivähdys välkähti taas miehen silmissä. Mitä pelättävää oli oikeastaan nuoressa ihmisolennossa? Slade ei tiennyt, pelkäsi vain. Ehkä enemmän toisten puolesta kuin itsensä puolesta. Miehen ajatukset olivat hieman sekavat ja hän koitti olla miettimättä mitään, mutta se tuntui kovin vaikealta.
|
|
|
Post by laurana on Jan 3, 2010 20:12:51 GMT 3
Shimira nousi seisomaan ja katsoi Sladea. ”Toivottavasti, tuolla menolla hän kuivuu. En mielelläni alkaisi juottaa hänelle omaani, mutta epänormaalina yksilönä, en voi katsoa kuolemaakaan”, Shimira totesi ja kääntyi tutkimaan ruumista. Siinä ei paljoa tutkittavaa ollutkaan. Ei muuta kerrottavaa, kuin että tämä oli joskus ollut rikas, mutta muuttunut sitten pedoksi.
Tyttö oli alkanut rauhoittumaan. ”Keitä olette?” heikko ääni kysyi, värisi väsymyksestä ja ääni oli poissa kiljumisesta. ”Minä olen Shimira ja hän on Slade”, tyttö katsoi heitä, mutta ei sanonut omaa nimeään. ”Miksi te ette pure?” ääni oli hieman pelokas, kuin kuvitellen, että asian ääneen sanominen saisi vampyyrit hänen kurkkuunsa kiinni. ”Meillä taitaa olla omat syymme, mutta älä huoli. En taita sinulta hiustakaan. Anna minun katsoa haavojasi, niitä pitää hoitaa”, Shimira koitti suostutella, mutta tyttö ei halunnut hänen koskevan.
Shimira käänsi hieman neuvottoman katseensa mieheen. Ehkä tämä keksisi jotain. Shimira oli melko kömpelö ihmisten kanssa, vaikkei sitä myöntänytkään. Hän ei vain ymmärtänyt näitä. Muuttunut voisikin tietää jotain, mistä olisi apua.
|
|
|
Post by Reaper on Jan 3, 2010 20:22:19 GMT 3
Slade tarkkaili hetken tyttöä ja alkoi miettimään, mitä tehdä, kun Shimira vilkaisi häntä ja tuntui olevan avun tarpeessa. Mies liikkui taas hieman lähemmäs kahta muuta. '' Ihmislapset on helppo lahjoa jollakin. Anna hänelle jotain kiinnostavaa, jos hän suostuu siihen että katsot hänen haavojaan. '' Parempaakaan vampyyri ei keksinyt, hän oli ihmiselämässään ollut itse niin nuori ja yksinäinen, ettei oikein edes ollut tutustunut lapsiin. Vain itseensä ja hänkään ei ollut silloin normaali lapsi, vaan eristäytynyt ja omissa oloissaan. Slade kuitenkin tiesi, miten ihmiset ajattelivat ja hän tiesi myös, että tytön saisi iloiseksi, jos hänelle antaisi jotakin. Miehellä itsellään ei ollut paljoa mitään turvallista tavaraa, joten hän toivoi, että Shimiralla oli. Pieni pelonhäivähdys koetteli miestä aina, kun tämä katsahti tyttöä kohden. Miksi? Kai se muistutti hänen omasta ihmisyydestään ja siitä, miten hän olikin muuttunut vampyyriksi. Ja myöhemmistä tapahtumista, ystävän murhasta, kaikesta siitä. Muisto pelotti ja tyttö toi muistot esiin.
|
|
|
Post by laurana on Jan 3, 2010 21:28:24 GMT 3
Hetken aikaa Shimira toljotti miestä hämmästyneenä. Pitikö hänen lahjoa ihminen, jotta hän voisi pelastaa toisen hengen? Mitä vielä! Hetken aikaa täysiverinen pohti mitä antaisi ja kaivoi lopulta hänelle arvottoman korun laukustaan. ”Haluaisitko tämän? Minun on saatava katsoa noita haavoja ja meidän on saatava sinut pois”, Shimira muutti äänensä pehmeäksi, upottavaksi ja käytti täysiverisen kykyjään, osittain lumoten nuoren mielen.
Tyttö päätyi vihdoin nyökyttämään päätään. Shimira ojensi korun ja samalla astui itse lähemmäs. Hän käsitteli nuorta ihmistä hellästi ja tarkasteli tämän haavoja. Hän otti jo repeytyneestä helmasta siteet ja sitoi haavat niin, että laittoi hieman sammalta sekaan. Hän oli hieman opiskellut ihmisten tapoja ja nämä käyttivät sammalta tyrehdyttämään vuodon.
Suurimpien haavojen sitominen sai riittää. Shimira tarttui tyttöä päättäväisellä otteella kädestä ja auttoi toisen pystyyn. Tyttö yritti pyristellä, mutta Shimira ei enää leikkinyt. Hän tuijotti lasta silmiin ja lausui jälleen hypnoottisesti: ”Älä heittäydy hankalaksi, tämä on nopeammin ohi jos olet kiltisti.”
”Osaatko sinä sanoa mistä suunnasta he tulivat. Ehkä löydämme jonkin kylän tai jotain asutusta”, Shimira kysyi Sladelta. Täysiverisen nenään haisi vain veri ja se tuntui peittävän kaiken muun alleen.
|
|