Post by routa on Jan 30, 2010 21:11:48 GMT 3
REEVAN ARGENTUM
Ristimänimi Reevan Cygnus Argentum
Kutsutaan Reevan
Sukupuoli Mies
Ikä 27-vuotias, syntynyt Lírin kuukautena, näyttää aavistuksen ikäänsä nuoremmalta
Laji Puolivampyyri (ihminen x vampyyri)
Asema Kreivi verenperinnön kautta, kohtalaisen tunnettu ja tunnistettu suku
Lähipiiri Muutama kartanossa asuva sukulainen, isän tiedetään olevan kuollut; nuorempia puolisisaruksia löytyisi luultavasti kahden käden sormilla laskettavaksi
Uskonto Laiska uskossaan, mutta pyytää usein Thelalta lisää nautintoja elämäänsä
Kreivisuku
Argentum-suku ei ole niitä onnellisia, joista kaikki pitäisivät tai joille hurrattaisiin kaduilla. Heidän väitetään olevan sisäsiittoisia, heikkopäisiä ja huikentelevia, puhumattakaan kaikenlaisista muista kielteisistä ominaisuuksista, joita ei liene tarpeen erikseen luetella. Kovin pahasti väärässä kansa ei kylläkään ole, ainakaan suvun yksilöiden nautinnonhakuisuuden suhteen, mutta sisäsiittoisuus kuittaantuu hyvin dominoivasti periytyvillä piirteillä.
Tai no, ainakin itse suvun edustajien mukaan...
On kuitenkin tiedetty jo usean sukupolven ajan, että Argentumit jatkavat sukuaan useammin avioliiton ulkopuolella kuin sen sisällä. Siveys ja uskollisuus eivät yksinkertaisesti kuulu heidän sanavarastoonsa. Suvun miehet tuntuvat käyttävän enemmän rahaa bordelleihin ja maattujen naisten vaikenemisesta maksamiseen kuin edes omaan ruokaansa, mikä ei tosin ole kovin suurta liioittelua. Monet isäukot, jotka yrittivät kasvattaa tyttäristään kunnollisia, ovat saaneet kirota kreivisuvun niskaan kamalia kärsimyksiä, kun nuorten neitojen siveys on kadonnut ulos makuuhuoneen ikkunasta.
Argentumien nimissä on kiitettävän kokoinen maatilkku Aréthan lähistöllä. Kyseisellä tilkulla sijaitsee koristeellinen, joskin rappeutumaan päässyt kolmikerroksinen kartano, tallirakennus, joka ylläpitää tusinaa valioluokan hevosia, hätkähdyttävän kokoinen puutarha sekä hajanaista palvelija-asutusta. Maatilkulla on myös metsää sekä lampi, johon lienee hukkunut ainakin yksi humaltunut suvun mies.
Ulkoinen olemus
On melkein pelottavaa, kuinka paljon Reevan näyttää isältään, isoisältään sekä iso-isoisältään – oikeastaan hänet tunnistaa sukunsa edustajaksi monen sukupolven takaa. Sukuun tuntuu kertyneen aimo joukko dominoivasti periytyviä piirteitä, jotka eivät tunnu haalistuvan kulumallakaan, vaan ne periytyvät yhä uudelleen sukupolvelta toiselle. Monet nauravat asianomaisten kuulumattomissa sitä, kuinka yksi ainoa muotokuva kummallekin sukupuolelle riittäisi kokonaiselle suvulle, sillä miehet ja naiset muistuttavat vanhempiaan kuin marjat.
Isältä pojalle periytyneistä ominaisuuksista täytyy ensimmäisenä mainita tummat, lainehtivasti kihartuvat hiukset, jotka Reevan itse pitää niskapituisina. Muita hänet selvästi sukunsa mieheksi leimaavia piirteitä ovat ruskeat silmät, kyömynenä sekä leukakuoppa, joista viimeisimmän peitoksi hän on joskus yrittänyt kasvattaa pienimuotoista leukapartaa. Karvankasvu ei ole kuitenkaan koskaan ollut hänen vahvin puolensa, johtuen vampyyriverestä, joten leukakuoppa on jäänyt kaikkien nähtäviin.
Muutoin miehen ulkonäkö ei hivele silmää niin paljon kuin kyseisen suvun vesa ehkä toivoisi – terävät piirteet, kapeat hartiat ja sitäkin ohuemmat huulet eivät varsinaisesti kaada halukkaita partnereita hänen käsivarsilleen. Hän ei kenties ole aivan niin hento, että tuulenpyörre riittäisi viemään hänet mukanaan, mutta hän ei myöskään ihastuta maskuliinisuudella. Sentään pituutta hänellä on riittävästi mieheksi, lähelle sadanyhdeksänkymmenen, mutta se lieneekin ainoa ominaisuus, johon hän on tyytyväinen itsessään. Lisäksi hänen ihonsa on sairaalloisen kalpea, mitä mustat hiukset vain korostavat.
Vaatteissaan Reevan suosii rauhallisempia värejä kuin useat muut aateliset ja pitäytyy mustassa, tummansinisessä, -punaisessa tai -vihreässä vaatetuksessa kultaisin ja hopein koristein. Oikeassa nimettömässä hän pitää sukunsa kultaista sinettisormusta, lentävää joutsensa, vaikka usein kaupungilla liikkuessaan hänen onkin tehnyt mieli sujauttaa sormus taskuunsa. Tosin, koska jo hänen kasvonsa antavat suvun ilmi, ei siitä tulisi muutenkaan olemaan mitään hyötyä.
Persoonallisuus
Alkajaisiksi on pakko myöntää, että Reevan on juuri niin houkutuksille altis kuin hänen sukunimensä antaa ymmärtää. Hänen pahin heikkoutensa suuntautuu kuitenkin lähinnä täyteläisiin punaviineihin, joita hän nauttii mielellään – ei humalaan asti, mutta aina aterian yhteydessä ja muiden tekosyiden varjolla. Tämä tapa tosin liittyy hänen verenhimoonsa, jonka vain punainen neste pystyy tyydyttämään valheellisella ulkomuodollaan. Varsinaista verenjanoa hän ei tunne, eikä pahasti nälkiintyneenäkään käy sokeasti verisuonten kimppuun, vaan punaviini toimii sekä psykologisena että aitona korvaajana.
Tosin mainittava pikkuseikka vielä on, että hän juo viinin kulmahampaillaan kuin joisi oikean veren. Tästä syystä viinin on aina oltavan lämmintä hänelle tarjoiltuna, sillä muutoin kylmä neste saa aikaiseksi vihlontaa ja sähinää.
Vaikka miehen isä oli mitä oli, tämä ei ole perinyt juuri mitään voimia tältä, vaan on tavanomaisesti haavoittuva, hopealle allerginen ihminen. Hän ei kykene lukemaan ajatuksia, muuttamaan muotoaan tai tekemään mitään muutakaan hyödyllistä, ellei sitten kestämään hieman tavallista pidempään fyysistä rasitusta. Tätä ei kuitenkaan ole voitu millään tapaa todistaa, kuten ei myöskään ihmisiä parempaa ruumiillista voimaa, sillä hänen ei ole koskaan tarvinnut rasittaa itseään sillä tavoin. Nälkää hänen kuitenkin tiedetään kestävän sattuneista syistä.
Ihmispuolen heikkouksia on useita, lähtien ajoittaisesta hengenahdistuksesta ja kroonisesta vasemman käden vapinasta, jonka voimakkuus vaihtelee hienoisesta myös ulkopuolisten silmiin näkyvään. Tämä on seurausta vuosien takaisesta myrkytysyrityksestä, joka kaatoi kreivin vuoteenomaksi miltei viikon päiviksi ja jonka oli tarkoitus lakaista tieltä viimeisin Argentum-suvun vallanpitäjä, jotta korea kartano luovutettaisiin jollekulle toiselle. Tekijää ei koskaan saatu kiinni, minkä vuoksi mies maistattaa kaikki itselleen tarjoillut ruoat ja juomat ensin palvelijoillaan, mikäli suostuu ylipäätään aterioimaan eteensä tuodulla ravinnolla.
Ruoan suhteen Reevan on nimittäin auttamattoman nirso – hän suostuu syömään erittäin harvoja ruoka-aineita, eikä aina niitäkään, mikäli ne näyttävät epäilyttäviltä. Kala on muun muuassa yksi niistä ruoista, joihin hän ei suostu vilkaisemaankaan, sillä jo ajatus sätkivistä, suomuisista merenelävistä saa hänen niskakarvansa pystyyn. Hänellä tuntuu muutenkin olevan kammosuhde kaikkeen merestä lähtöisin olevaan – niitä nähdessään hänen kasvoiltaan katoaa se vähäinenkin väri, joka niillä on.
Lisättävä vielä on, että mies kestää auringonvaloa, mutta sen tuskallisen häikäisyn vuoksi ei liiku ulkona muuten kuin auringonlaskun tai pimeän aikaan.
Varsinaiselta luonteeltaan arvon kreiviä voisi luonnehtia mukavuudenhaluiseksi, laiskaksi ja helpoksi – jos on olemassa helpompi keino selviytyä jostain rutiinista tai työstä, hän käyttää sen. Hän on myös helposti lahjottavissa erilaisilla lahjoilla, jos nyt ei varsinaisesti tekemään jotain, niin ainakin antamaan anteeksi tai suhtautumaan antajaan hieman positiivisemmin. Itsekäs hän epäilemättä on, kuten varmasti kaikki aateliset, ja uskoo maailman pyörivän ympärillään.
Tai ainakin sen pienen maailman, jota kutsutaan Argentumin kartanoksi.
Vielä yhdessä asiassa Reevan on sukunimensä veroinen, nimittäin muista seksuaalisessa mielessä kiinnostumisessa, mutta toisin kuin monella muulla, hänen tunteensa eivät roihua villiintyneen tulipalon tavoin. Vampyyripuoli tekee hänestä hillitymmän ja viileämmän kaikenlaisten tunteiden suhteen, mikä koskee niin vihaa, rakkautta kuin mitä tahansa muutakin. Voisi melkein sanoa, että hän tuntee jonkinlaisen suodattavan pinnan läpi, vähäisissä määrin.
Niinpä iskiessään silmänsä johonkuhun mies jää katsomaan tätä pitkään ja kenties elättelee likaisia ajatuksia, muttei jostain syystä tuo kiinnostustaan ilmi. Tosin, liekö se mikään ihme, ettei äpärä halua jakaa kohtaloaan muiden kanssa. Mainittava kuitenkin vielä on, että yllättävän usein niihin ajatuksiin kuuluu sitomista...
(Luonne kehittyy pelien myötä.)
Menneisyys
Kuten jo tiedetään, Argentum-suvun miesten yleisin heikkous on naiset – kaikenkokoiset ja -näköiset naiset ovat vuorollaan saaneet viihdyttää kreivejä ja näiden sekalaisia jälkeläisiä. Reevanin isä ei ollut poikkeus, kuten ei siinäkään, että halutessaan jotain tämä ei suostunut hyväksymään kieltävää vastausta. Nuoruudessaan pureman kautta vampyyriksi muuttunut mies iski silmänsä avioliittoa varten siveyttään säilyttävään neitoon ja koska tämä ei suostunut vapaaehtoisesti, kreivi otti tämän väkisin saatuaan houkuteltua tämän ensin kauemmas asutuksesta.
Niinhän siinä kävi, että juuri sinä elämänsä kamalimpana yönä nuori nainen tuli raskaaksi, joutuen yhdeksän kuukauden kuluttua synnyttämään häpeälapsen, joka jo pienestä lähtien muistutti isäänsä. Äidin puolen isoisä olisi halunnut surmata äpärän, mutta koska tyttärellä oli kaikesta huolimatta äidinvaistoja lastaan kohtaan, tämä jäi henkiin.
Reevan oli lapsesta lähtien helppo lahjoa tekemään kaikenlaista, kunhan vain palkkiosta sovittiin – uusi lelu, uusi vaate, mitä tahansa, millä pienen pojan sai innostumaan. Helppo, mutta kallis lapsi, kuten tämän isoisä tykkäsi sanoa jälleen yhtä puulelua vuollessaan. Varttuessaan vanhemmaksi poika alkoi muistuttaa yhä enemmän isäänsä, eikä tämän syntyperää voinut enää pian pitää salaisuutena tuttavien alkaessa vihjailla asiasta aina kreivin ollessa liikkeellä. Niinpä ainokaista lastaan hellästi hoivannut nuori äiti joutui itkien tunnustamaan pojalleen tämän oikean isän ja kertomaan, että tällä olisi mahdollisuus päästä asumaan Argentumien kartanoon pienen puumökin sijaan, kun tämä oli juuri täyttänyt kuusitoista vuotta.
Siitä alkoi kolme vuotta kestävä taistelu nuorukaisen vanhempien välillä – äiti halusi isän tunnistavan jälkeläisensä julkisesti, kun taas isällä ei ollut pienintäkään aikomusta myöntää raiskausta. Kun julkiset nöyryytykset jatkuivat kreivin jatkuvasti kieltäessä ilmiselvän poikansa, tämän oli viimein pakko myöntää tekonsa kansan ollessa asiassa äidin puolella (kuten olettaa saattoi). Ja kuten arvata saattaa, mies ei halunnut kantaa häpeän leimaa, vaan riisti oman henkensä.
Sinä kesänä Reevan asettui asumaan kartanoon ja oppi nopeasti helppoon elämään – ei tarvinnut kuin napsauttaa sormiaan, kun joku tuli kysymään, mitä hän halusi. Tai no, ainakin teoriassa. Vaikka monet tuntuivat toivovan pojan oppineen isänsä virheistä, tämä sopeutui uuteen elämäänsä turhan nopeasti ja unohti pian jopa äitinsä, joka pääsi myöhemmin avioliittoon saatuaan häpeän harteiltaan.
Muut Argentumit
(vapaasti pelattavissa järjen sallimissa rajoissa)
Agantha Argentum
» "täti Argentum", Reevanin isän vanhempi siskopuoli
» perinteiset mustat kiharat ja ruskeat hiukset, lyhyenläntä ja siro, 58-vuotias
» kipakka luonne, ei siedä kritiikkiä eikä neuvoja tai ohjeita, vaan uskoo tietävänsä itse parhaiten
» pöyristyi saadessaan tietää veljensä teosta ja on ottanut Reevanin "siipiensä suojiin", toisin sanoen hössöttää tämän hulluksi aina tilaisuuden saadessaan
Gotara Argentum
» "vanhempi serkku Argentum", Aganthan tytär
» aivan äitinsä näköinen, paitsi pidempänä ja ilman nenäkyömyä, 32-vuotias
» myös samanluontoinen kuin äitinsä, tosin potenssiin kaksi, eli leimahtelee pienemmästäkin syystä ja läksyttää muita pahimmillaan kuin teini-ikäinen
» ei välitä serkkupojasta, vaan pitää tätä "maalaistytön kasvattina" ja kokee tämän kilpailijana äitinsä huomiosta
Rowan Argentum
» "nuorempi serkku Argentum", Aganthan poika
» näyttää suvultaan, mutta piirteet eivät ole aivan niin dominoivat kuin Reevanilla, keskipituinen, 28-vuotias
» tasaisempi luonne kuin perheen naiset, mutta heikkona naisiin ja viiniin, usein yllyttää palvelusväkeä juomakilpailuihin kanssaan ja haastaa humalassa riitaa jopa huonekaluille, kun sille päälle sattuu
» pitää Reevania jonkinlaisena veljenä ja yrittää lahjoa itseään tämän suosioon
(Lisää Argentumeja saattaa ilmaantua, jos tarve vaatii.)
Ristimänimi Reevan Cygnus Argentum
Kutsutaan Reevan
Sukupuoli Mies
Ikä 27-vuotias, syntynyt Lírin kuukautena, näyttää aavistuksen ikäänsä nuoremmalta
Laji Puolivampyyri (ihminen x vampyyri)
Asema Kreivi verenperinnön kautta, kohtalaisen tunnettu ja tunnistettu suku
Lähipiiri Muutama kartanossa asuva sukulainen, isän tiedetään olevan kuollut; nuorempia puolisisaruksia löytyisi luultavasti kahden käden sormilla laskettavaksi
Uskonto Laiska uskossaan, mutta pyytää usein Thelalta lisää nautintoja elämäänsä
Kreivisuku
Argentum-suku ei ole niitä onnellisia, joista kaikki pitäisivät tai joille hurrattaisiin kaduilla. Heidän väitetään olevan sisäsiittoisia, heikkopäisiä ja huikentelevia, puhumattakaan kaikenlaisista muista kielteisistä ominaisuuksista, joita ei liene tarpeen erikseen luetella. Kovin pahasti väärässä kansa ei kylläkään ole, ainakaan suvun yksilöiden nautinnonhakuisuuden suhteen, mutta sisäsiittoisuus kuittaantuu hyvin dominoivasti periytyvillä piirteillä.
Tai no, ainakin itse suvun edustajien mukaan...
On kuitenkin tiedetty jo usean sukupolven ajan, että Argentumit jatkavat sukuaan useammin avioliiton ulkopuolella kuin sen sisällä. Siveys ja uskollisuus eivät yksinkertaisesti kuulu heidän sanavarastoonsa. Suvun miehet tuntuvat käyttävän enemmän rahaa bordelleihin ja maattujen naisten vaikenemisesta maksamiseen kuin edes omaan ruokaansa, mikä ei tosin ole kovin suurta liioittelua. Monet isäukot, jotka yrittivät kasvattaa tyttäristään kunnollisia, ovat saaneet kirota kreivisuvun niskaan kamalia kärsimyksiä, kun nuorten neitojen siveys on kadonnut ulos makuuhuoneen ikkunasta.
Argentumien nimissä on kiitettävän kokoinen maatilkku Aréthan lähistöllä. Kyseisellä tilkulla sijaitsee koristeellinen, joskin rappeutumaan päässyt kolmikerroksinen kartano, tallirakennus, joka ylläpitää tusinaa valioluokan hevosia, hätkähdyttävän kokoinen puutarha sekä hajanaista palvelija-asutusta. Maatilkulla on myös metsää sekä lampi, johon lienee hukkunut ainakin yksi humaltunut suvun mies.
Ulkoinen olemus
On melkein pelottavaa, kuinka paljon Reevan näyttää isältään, isoisältään sekä iso-isoisältään – oikeastaan hänet tunnistaa sukunsa edustajaksi monen sukupolven takaa. Sukuun tuntuu kertyneen aimo joukko dominoivasti periytyviä piirteitä, jotka eivät tunnu haalistuvan kulumallakaan, vaan ne periytyvät yhä uudelleen sukupolvelta toiselle. Monet nauravat asianomaisten kuulumattomissa sitä, kuinka yksi ainoa muotokuva kummallekin sukupuolelle riittäisi kokonaiselle suvulle, sillä miehet ja naiset muistuttavat vanhempiaan kuin marjat.
Isältä pojalle periytyneistä ominaisuuksista täytyy ensimmäisenä mainita tummat, lainehtivasti kihartuvat hiukset, jotka Reevan itse pitää niskapituisina. Muita hänet selvästi sukunsa mieheksi leimaavia piirteitä ovat ruskeat silmät, kyömynenä sekä leukakuoppa, joista viimeisimmän peitoksi hän on joskus yrittänyt kasvattaa pienimuotoista leukapartaa. Karvankasvu ei ole kuitenkaan koskaan ollut hänen vahvin puolensa, johtuen vampyyriverestä, joten leukakuoppa on jäänyt kaikkien nähtäviin.
Muutoin miehen ulkonäkö ei hivele silmää niin paljon kuin kyseisen suvun vesa ehkä toivoisi – terävät piirteet, kapeat hartiat ja sitäkin ohuemmat huulet eivät varsinaisesti kaada halukkaita partnereita hänen käsivarsilleen. Hän ei kenties ole aivan niin hento, että tuulenpyörre riittäisi viemään hänet mukanaan, mutta hän ei myöskään ihastuta maskuliinisuudella. Sentään pituutta hänellä on riittävästi mieheksi, lähelle sadanyhdeksänkymmenen, mutta se lieneekin ainoa ominaisuus, johon hän on tyytyväinen itsessään. Lisäksi hänen ihonsa on sairaalloisen kalpea, mitä mustat hiukset vain korostavat.
Vaatteissaan Reevan suosii rauhallisempia värejä kuin useat muut aateliset ja pitäytyy mustassa, tummansinisessä, -punaisessa tai -vihreässä vaatetuksessa kultaisin ja hopein koristein. Oikeassa nimettömässä hän pitää sukunsa kultaista sinettisormusta, lentävää joutsensa, vaikka usein kaupungilla liikkuessaan hänen onkin tehnyt mieli sujauttaa sormus taskuunsa. Tosin, koska jo hänen kasvonsa antavat suvun ilmi, ei siitä tulisi muutenkaan olemaan mitään hyötyä.
Persoonallisuus
Alkajaisiksi on pakko myöntää, että Reevan on juuri niin houkutuksille altis kuin hänen sukunimensä antaa ymmärtää. Hänen pahin heikkoutensa suuntautuu kuitenkin lähinnä täyteläisiin punaviineihin, joita hän nauttii mielellään – ei humalaan asti, mutta aina aterian yhteydessä ja muiden tekosyiden varjolla. Tämä tapa tosin liittyy hänen verenhimoonsa, jonka vain punainen neste pystyy tyydyttämään valheellisella ulkomuodollaan. Varsinaista verenjanoa hän ei tunne, eikä pahasti nälkiintyneenäkään käy sokeasti verisuonten kimppuun, vaan punaviini toimii sekä psykologisena että aitona korvaajana.
Tosin mainittava pikkuseikka vielä on, että hän juo viinin kulmahampaillaan kuin joisi oikean veren. Tästä syystä viinin on aina oltavan lämmintä hänelle tarjoiltuna, sillä muutoin kylmä neste saa aikaiseksi vihlontaa ja sähinää.
Vaikka miehen isä oli mitä oli, tämä ei ole perinyt juuri mitään voimia tältä, vaan on tavanomaisesti haavoittuva, hopealle allerginen ihminen. Hän ei kykene lukemaan ajatuksia, muuttamaan muotoaan tai tekemään mitään muutakaan hyödyllistä, ellei sitten kestämään hieman tavallista pidempään fyysistä rasitusta. Tätä ei kuitenkaan ole voitu millään tapaa todistaa, kuten ei myöskään ihmisiä parempaa ruumiillista voimaa, sillä hänen ei ole koskaan tarvinnut rasittaa itseään sillä tavoin. Nälkää hänen kuitenkin tiedetään kestävän sattuneista syistä.
Ihmispuolen heikkouksia on useita, lähtien ajoittaisesta hengenahdistuksesta ja kroonisesta vasemman käden vapinasta, jonka voimakkuus vaihtelee hienoisesta myös ulkopuolisten silmiin näkyvään. Tämä on seurausta vuosien takaisesta myrkytysyrityksestä, joka kaatoi kreivin vuoteenomaksi miltei viikon päiviksi ja jonka oli tarkoitus lakaista tieltä viimeisin Argentum-suvun vallanpitäjä, jotta korea kartano luovutettaisiin jollekulle toiselle. Tekijää ei koskaan saatu kiinni, minkä vuoksi mies maistattaa kaikki itselleen tarjoillut ruoat ja juomat ensin palvelijoillaan, mikäli suostuu ylipäätään aterioimaan eteensä tuodulla ravinnolla.
Ruoan suhteen Reevan on nimittäin auttamattoman nirso – hän suostuu syömään erittäin harvoja ruoka-aineita, eikä aina niitäkään, mikäli ne näyttävät epäilyttäviltä. Kala on muun muuassa yksi niistä ruoista, joihin hän ei suostu vilkaisemaankaan, sillä jo ajatus sätkivistä, suomuisista merenelävistä saa hänen niskakarvansa pystyyn. Hänellä tuntuu muutenkin olevan kammosuhde kaikkeen merestä lähtöisin olevaan – niitä nähdessään hänen kasvoiltaan katoaa se vähäinenkin väri, joka niillä on.
Lisättävä vielä on, että mies kestää auringonvaloa, mutta sen tuskallisen häikäisyn vuoksi ei liiku ulkona muuten kuin auringonlaskun tai pimeän aikaan.
Varsinaiselta luonteeltaan arvon kreiviä voisi luonnehtia mukavuudenhaluiseksi, laiskaksi ja helpoksi – jos on olemassa helpompi keino selviytyä jostain rutiinista tai työstä, hän käyttää sen. Hän on myös helposti lahjottavissa erilaisilla lahjoilla, jos nyt ei varsinaisesti tekemään jotain, niin ainakin antamaan anteeksi tai suhtautumaan antajaan hieman positiivisemmin. Itsekäs hän epäilemättä on, kuten varmasti kaikki aateliset, ja uskoo maailman pyörivän ympärillään.
Tai ainakin sen pienen maailman, jota kutsutaan Argentumin kartanoksi.
Vielä yhdessä asiassa Reevan on sukunimensä veroinen, nimittäin muista seksuaalisessa mielessä kiinnostumisessa, mutta toisin kuin monella muulla, hänen tunteensa eivät roihua villiintyneen tulipalon tavoin. Vampyyripuoli tekee hänestä hillitymmän ja viileämmän kaikenlaisten tunteiden suhteen, mikä koskee niin vihaa, rakkautta kuin mitä tahansa muutakin. Voisi melkein sanoa, että hän tuntee jonkinlaisen suodattavan pinnan läpi, vähäisissä määrin.
Niinpä iskiessään silmänsä johonkuhun mies jää katsomaan tätä pitkään ja kenties elättelee likaisia ajatuksia, muttei jostain syystä tuo kiinnostustaan ilmi. Tosin, liekö se mikään ihme, ettei äpärä halua jakaa kohtaloaan muiden kanssa. Mainittava kuitenkin vielä on, että yllättävän usein niihin ajatuksiin kuuluu sitomista...
(Luonne kehittyy pelien myötä.)
Menneisyys
Kuten jo tiedetään, Argentum-suvun miesten yleisin heikkous on naiset – kaikenkokoiset ja -näköiset naiset ovat vuorollaan saaneet viihdyttää kreivejä ja näiden sekalaisia jälkeläisiä. Reevanin isä ei ollut poikkeus, kuten ei siinäkään, että halutessaan jotain tämä ei suostunut hyväksymään kieltävää vastausta. Nuoruudessaan pureman kautta vampyyriksi muuttunut mies iski silmänsä avioliittoa varten siveyttään säilyttävään neitoon ja koska tämä ei suostunut vapaaehtoisesti, kreivi otti tämän väkisin saatuaan houkuteltua tämän ensin kauemmas asutuksesta.
Niinhän siinä kävi, että juuri sinä elämänsä kamalimpana yönä nuori nainen tuli raskaaksi, joutuen yhdeksän kuukauden kuluttua synnyttämään häpeälapsen, joka jo pienestä lähtien muistutti isäänsä. Äidin puolen isoisä olisi halunnut surmata äpärän, mutta koska tyttärellä oli kaikesta huolimatta äidinvaistoja lastaan kohtaan, tämä jäi henkiin.
Reevan oli lapsesta lähtien helppo lahjoa tekemään kaikenlaista, kunhan vain palkkiosta sovittiin – uusi lelu, uusi vaate, mitä tahansa, millä pienen pojan sai innostumaan. Helppo, mutta kallis lapsi, kuten tämän isoisä tykkäsi sanoa jälleen yhtä puulelua vuollessaan. Varttuessaan vanhemmaksi poika alkoi muistuttaa yhä enemmän isäänsä, eikä tämän syntyperää voinut enää pian pitää salaisuutena tuttavien alkaessa vihjailla asiasta aina kreivin ollessa liikkeellä. Niinpä ainokaista lastaan hellästi hoivannut nuori äiti joutui itkien tunnustamaan pojalleen tämän oikean isän ja kertomaan, että tällä olisi mahdollisuus päästä asumaan Argentumien kartanoon pienen puumökin sijaan, kun tämä oli juuri täyttänyt kuusitoista vuotta.
Siitä alkoi kolme vuotta kestävä taistelu nuorukaisen vanhempien välillä – äiti halusi isän tunnistavan jälkeläisensä julkisesti, kun taas isällä ei ollut pienintäkään aikomusta myöntää raiskausta. Kun julkiset nöyryytykset jatkuivat kreivin jatkuvasti kieltäessä ilmiselvän poikansa, tämän oli viimein pakko myöntää tekonsa kansan ollessa asiassa äidin puolella (kuten olettaa saattoi). Ja kuten arvata saattaa, mies ei halunnut kantaa häpeän leimaa, vaan riisti oman henkensä.
Sinä kesänä Reevan asettui asumaan kartanoon ja oppi nopeasti helppoon elämään – ei tarvinnut kuin napsauttaa sormiaan, kun joku tuli kysymään, mitä hän halusi. Tai no, ainakin teoriassa. Vaikka monet tuntuivat toivovan pojan oppineen isänsä virheistä, tämä sopeutui uuteen elämäänsä turhan nopeasti ja unohti pian jopa äitinsä, joka pääsi myöhemmin avioliittoon saatuaan häpeän harteiltaan.
Muut Argentumit
(vapaasti pelattavissa järjen sallimissa rajoissa)
Agantha Argentum
» "täti Argentum", Reevanin isän vanhempi siskopuoli
» perinteiset mustat kiharat ja ruskeat hiukset, lyhyenläntä ja siro, 58-vuotias
» kipakka luonne, ei siedä kritiikkiä eikä neuvoja tai ohjeita, vaan uskoo tietävänsä itse parhaiten
» pöyristyi saadessaan tietää veljensä teosta ja on ottanut Reevanin "siipiensä suojiin", toisin sanoen hössöttää tämän hulluksi aina tilaisuuden saadessaan
Gotara Argentum
» "vanhempi serkku Argentum", Aganthan tytär
» aivan äitinsä näköinen, paitsi pidempänä ja ilman nenäkyömyä, 32-vuotias
» myös samanluontoinen kuin äitinsä, tosin potenssiin kaksi, eli leimahtelee pienemmästäkin syystä ja läksyttää muita pahimmillaan kuin teini-ikäinen
» ei välitä serkkupojasta, vaan pitää tätä "maalaistytön kasvattina" ja kokee tämän kilpailijana äitinsä huomiosta
Rowan Argentum
» "nuorempi serkku Argentum", Aganthan poika
» näyttää suvultaan, mutta piirteet eivät ole aivan niin dominoivat kuin Reevanilla, keskipituinen, 28-vuotias
» tasaisempi luonne kuin perheen naiset, mutta heikkona naisiin ja viiniin, usein yllyttää palvelusväkeä juomakilpailuihin kanssaan ja haastaa humalassa riitaa jopa huonekaluille, kun sille päälle sattuu
» pitää Reevania jonkinlaisena veljenä ja yrittää lahjoa itseään tämän suosioon
(Lisää Argentumeja saattaa ilmaantua, jos tarve vaatii.)