Post by SN on Oct 26, 2009 20:53:12 GMT 3
ART © HP/Elezar | dA-tili.
■ Koko nimi → Oscar Boneloss
■ Kutsumanimi → Oscar
■ Ikä → 20 vuotias
■ Sukupuoli → Mies
■ Laji → Ihmissusi (alkuperältään ihminen)
■ Perheen jäsenet →
- Isä Johnbert Boneloss †
- Äiti Emalie Boneloss (45)
- Isän suvunpuolen pikkuserkku Maxmert Rattail (30)
■ Asema → Aatelinen (ei merkityksellinen sukuhaara)
■ Ammatti → Kellosepänliikkeen kirjanpitäjä
■ Asuinpaikka → Meryon, pieni kartalo nimeltään "Valkoinen lapsuus"
Syntyminen kulississa toimivaan avioliittoon on pahin taakka, jonka voi saada niskoilleen painamaan jo syntyessään, eikä tämä vähäpätöisen aatelissuvun ainoa vesakaan ole poikkeus. Noin 20 vuotta sitten Meryonissa tiedettiin asuvan Bonelossin sukuhaara, johon syntyi 04. Lyrelian kuukautta pitkään haaveiltu poikavauva, vaikka heikolla mielenterveydenjalustalla oleva isä olikin hankaloittanut Oscarin äidin odotusaikaa väkivaltaisella käytöksellään. Viisi vuotta myöhemmin isä Johnbert teki itsemurhan alkoholin alaisena, eikä kestänyt kauaakaan kun leskeksi jäänyt Emalie alkoi liehittelemään uusia miehiä pikkusormensa ympärille - näitä henkilöitä kuului kutsua "isäehdokkaiksi". Tuohon aikaan ainokainen lapsi ei saanut kuin seuraa palvelijoista ja kymmenen vuotta vanhemmasta pikkuserkustaan Maxmertista, joka asui heidän luonaan menetettyään omat vanhempansa tulipalossa pari vuotta aikaisemmin.
Oscarin täyttäessä 13 vuotta, niin hän alkoi tajuamaan jotain säpinää olevan äitinsä ja pikkuserkkunsa välillä. Suoranaisesti kurissa kasvatettu tenava ei ryhtynyt tarkemmin ajattelemaan asiaa, mutta viimeisimpien sukulaistensa esiintyminen juhlissa yhdessä ja Maxmertin määräilevä käytös pistivät kuin pistivätkin rattaat raksuttamaan Oscarin pääkopan sisällä.
Uuden isähahmon hyväksyntä kävi entistä vaikeammaksi Oscarille, kun hän pääsi pahimpaan teini-ikään, jolloin uhma ja omat päätökset nousivat suureen arvoon. Näinpä nuorukainen päätti karata kotoa protestiksi äitinsä kumppanin valintaan, mutta matka tyssäsi heti alkuun, kun onneton aatelisnulikka törmäsi suteen. Kuin ihmeen kaupalla poika säilyi hengissä hukan hyökkäyksestä, mutta kalpittuaan kotiin purtuna, alkoi jo ensimmäisen kuun vaihteen alla tapahtua kummia.
Olikin silkka shokki koko kotiväelle, kun nuoren herran oven avattua kimppuun hyökkäsi verenhimoinen susi, joka aamun valjetessa palasi viattomanpaan ihmismuotoonsa. Vaikka Emalie ei ollut aiemmin osoittanut kummosia välittämisen merkkejä poikaansa kohtaan, niin tämä päätti kuitenkin keksiä peitetarinan Oscarille kuuhulluuden varjolla, mikä samalla turvaisi muunkin perheen päänahan. Palvelijoita vaannotettiin vaikenemaan, kun taas ihmissudelle teetettiin vahva kaulakahle huoneeseensa ja nuorukaisen ulkona liikkuminen ilman ketää luottamushenkilöä kiellettiin täysin vastaavanlaisen varalta.
Nykyään Oscar on saanut ulkomaailmaan kontaktia toimimalla kellosepänliikkeen kirjurina. Kirjanpitoon saattaa tulla virheellisiä laskutoimituksia tai vähän ylimääräisiä nollia, mutta äitinsä lahjonnalla tuollaiset jätetään huomioitta. Emalien ja Maxmertin suhde on syventynyt entisestään, joka ei kerassaan passaa nuorelle Bonelossille, vaikka se tuokin väkeä heidän pieneen kartanoonsa juhlallisuuksien merkeissä ja antaa erinäisiä vapauksia livahtaa ulkomaailmaan salaa muunakin kuin kaihdettuna kuuhulluna.
■ SISÄISET PIIRTEET
Näin ensitöiksi voisi alkaa lähestymään Oscarin luonnetta aatelisen näkökulmasta. Hänet on pienestä pitäen jo koulittu tiettyyn muottiin, kuinka kuuluu käyttäytyä ja elehtiä hienojen ihmisten piireissä, vaikka tilanne ja mielipide olisi mikä tahansa - pitää olla oman arvonsa tunteva, lähemmäkseen koppava ja ylenkatsova, että kukaan ei tule kyseenalaistamaan sanomia. Lisäksi huumorintaju on oltava kuivahkoa, koska eihän hienon herran pidä revetä räkäiseen nauruun, jos vaikkapa tarjoilija kaatuu ja kippaa tarjoluvadillisen jonkun nenäkkään neidon syliin. Toisin sanottuna Oscar on kaikkea tätä vain ulkoisin puolin, sillä hän mieluummin vetäytyy juhlallisuuksista tai sitten pellavapää toimii taustakuuntelijana. Hän on yleisesti ottaen antanut itsestään itserakkaan ja hemmotellun pennun kuvan, joka ei näe tarvetta ottaa kontaktia muihin vaivaisiin eläjiin.
Mutta se on (yllätys, yllätys) erhe, sillä Oscar on sisältäpäin kaikkea muuta. Hän kyllä kyseenalaistaa mielellään selviäkin faktoja, mutta siihen vaadittava fiksuus loppuukin nopeasti kesken, eikä tämä kykene koskaan perustelemaan epäilyjään. Hukkapoju on myös todella huumorintajuinen, naiivi ja utelias, joten lieneeköhän uutinenkaan mainita, kuinka Oscar tunkee nokkansa muiden asioihin lapsellisen töksähtävällä tavalla. Juorujakin hän levittää helposti puolivahingossa, koska jos joku avaa keskustelun Oscarin kanssa, niin puheliaampi ja täysin puheenaiheille estoton puoli räjähtää juttukumppanin kasvoille - ellei sitten nuorukainen unohda kesken lauseen, mistä hän hölötti suu vaahdossa. Nimittäin aatelipenikalta löytyy tämä kuuluisa "valikoiva muisti", jonka ansiosta hän reagoi kuin unohtaakin vireillä olevat tapahtumat, jos jokin muu herättää enemmän mielenkiintoa. Mailmaa tuskin näkeneenä ja kokeneena yksikertaisetkin asiat voi joutua vääntämään nuorukaiselle rautalangasta, puhumattakaan millaisia ongelmia hukkapoju niistä pystyy keksimään... eli kärsivällisyyttä, pyydän.
Vaan mikä kaikista iroonisesti ristiriitaisinta, niin Oscar on luonnoltaan oikea laumaeläjä ja lojaalisuuden huippu. Hänelle tuottaa yhtä tuskaa olla yksin, joten jos joku onneton sattuu ajautumaan nuorukaisen seuraan, niin se merkitsee sitä, että lopulta tuon pitää ajaa hukkapoju kimpustaan roikkumasta. Eikä roikkuminen edes ole liioiteltu termi, koska Oscarin voi helposti tavata takertuneena toisen sääreen ja parkumassa, ettei häntä sallisi jättää yksin. Tällainen seuranhakuisuus on perujaan huonosti hallitulle susipuolelleen, joka aiheuttaa toisinaan muitakin häveliäitä tilanteita Oscarille niin kuvitteellisen hännänheiluttamisesta eläimellisiin murahduksiin. Oikein innostuessaan nuorukainen alkaa elättelemään siis elekielellä, johon kuuluu esimerkiksi takapuolen puolelta toiselle heiluttelu iloisena, joskus jopa intouikutus, jonka jälkeen onkin vaikeampi ryhdistäytyä ilman herkästi poskipäille herahtavaa punastusta.
No, tällaisen huitshapelin tempparamenttisuus on myöskin tuuliviirimäistä ja käsittämätöntä. Riippuu aivan siitä, kuinka hän nousee sängystä, onko pinnansa sinä päivänä pitkäksi vetelöitynyt viili vai yhtä herkästi syttyvää kuin tulilanka. Missään suhteessa Oscar ei osaa olla kovinkaan pitkä vihainen, jos hänen ajatuksiaan osaa ajoissa liikutella johonkin toiseen suuntaan. Ääntäkin tästä jäpäkästä kyllä irtoaa, mutta sen jälkeen onkin vaiheessa tahaton mykkäkoulu, joka johtuu äänen menetyksestä.
Entäs moraalikäsite ? Oh, sepä on pongahtanut korkealla! Ketään elävää olentoa ei Oscarin mielestä pitäisi tappaa, vaikka hän onkin itse susimuodossa ajautunut tekemään jotain omia periaatteitaan rikkovia tempauksia. Silti tässäkin on se "mutta", sillä jos jollakulla riittää älliä sepittää tappaminen järkeenkäyvästi, niin kumma kyllä hukkapoju sulattaa sen pahempia mukisematta - onhan Oscar tottunut luonnostaan olemaan väärässä, kröhöm.
■ ULKOISET PIIRTEET
■ Pituus → 173 cm
■ Paino → 59 kg
Eipä siinä tiedä sanoa juuta, eikä jaata, kun törmää Oscariin ensikerran. Androgyynisestä olemuksestaa huolimatta hänestä saa hetken tuijotuksen jälkeen mieskuvan, joka on jäänyt herttaisen poikamaisen näköiseksi siroine kasvonpiirteineen, joita korostavat lyhyenpuoleinen ja suora nenä, sekä kaksi ruskeaa, lurpottavaa silmää. Rauhallisen katseen ylle kaartuvat ohuet kulmakarvat, mutta alaspäin mentäessä huulissa löytyy jo täyteläisyyttä.
Huoneen hämärässä melkein väristään päässeet kasvot saavat jotain pigmenttiä kermanvaaleista suortuvista, jotka kaartelevat laineina noin puoli matkaa selkään. Kurittomat suortuvat tahtovat sojottaa päälaen seutumilta sinne sun tänne, mutta raastavalla harjauksella ne on saatu jonkinmoiseen ojennukseen.
Mutta ruumiinrakenne Oscarilla ei ole mitenkään ihannoitava, vaikka hän pitkäraajainen, hoikka poika onkin. Typerät syömislakot ja yleinen nirsoilu uusien makuelämyksien kohdalla ovat verottaneet nuorukaisen kehoa luurankomaiseksi, eikä hänellä ole pahemmin ruista ranteessakaan, vaikka hän kuinka ihmisusi onkin. Ketteryyttä kyllä on sen sijaan siunattu, mutta sekin tahtoo luisua huonon kunnon alle. Arpia kehoonsa on piirtynyt kylkiin, joita ihmisusi eritoten raateli hyökättyään ja alaselkään. Kaulaa kiertää kaularaudan jälkeen jättämä, tummentunut hiertymä, joka ei ehdi välttämättä aina parantua kunnolla ennen seuraavaa täyttä kuuta.
Aatelisnulikka pitää pynttäytymisestä viimeisen päälle, joten yksityiskohtaukset vaatteet, pitsit ja röyhelöt ovat hänen mieleensä. Värimaalma kuteissaan heittelehtii sinertävän, harmaan eri sävyjen ja mustan rajamailla - silloin tällöin kultaisia vivahteita saattaa näkyä kalvosinnapeissa, napeissa ja sormuksissa. Erityisesti kaikki mahdolliset asusteet ovat Oscarista hauskoja lisiä, kuten esimerkiksi silinteri tai kaulahuivi. Huonon muistinsa vuoksi hänellä myös naksuttaa takin rinta- ja helmataskuissa taskunauriita, jotka muistuttavat ajankulusta ja mahdollisista rutiineista omalla tikitysääneellään.
Ihmisutena Oscar liikkuu nelijalkaisena, normaalia sutea korkeampana yksilönä. Aiemmin mainittu laihuus paistattaa kylkiluita, puhumattakaan siitä, kuinka nuorukaisen vaalea turkki näyttää kapiselta ja takkuiselta - ihan kuin koko elukka olisi kuoleman sairas. Silmissä valkuaisosa vilkkuu herkästi esiin ja alapurukaluston pisimmät kulmahampaat törröttävät suupielistä esille. Ei mikään vakuuttava ilmestys, ellei joku keksi olettaa Oscarilla olevan vieläpä vesikauhua, kun kuola haluaa tiputella löysistä suupielistä jatkuvalla syötöllä ulos.
■ KARTANO "VALKOINEN LAPSUUS" JA PALVELUSVÄKI
"Valkoisen lapsuuden" loisto on jo aikapäiviä sitten lähtenyt himmentymään kartanon rappeentuessa ja sini-valkean maalipinnan rakoillessa paikka paikoin paljastaen ruskean puun altaan. Hometta on kostuneissa nurkissa ja kattokin vuotaa sateella palvelijoiden tilan suunnalla, koska korjaustöihin ei ole varaa huonosti menevän rahallisen tilan vuoksi sekä sitä vähääkin jäänyttä omaisuutta verottavien juhlien, joilla rouva Emalie Boneloss yrittää esittää muille aatelisille elämäntilanteensa olevan kohdillaan.
Tämän pienen, kaksikerroksisen kartanon rakennutti aikoinaan Oscarin isoisoisä Monteweft Boneloss, joka on isän suvunpuoliskoa, kuten Maxmertkin. "Valkoinen lapsuus" omaa sisuksissaan juhlasalin/ruokailutilan, kaksi makuuhuonetta (yläkerrassa), palvelijoidentilan aavistuksen ulkonevassa länsisiivessä, keittiön ja pienen kirjaston. Pihamaa on tilavampi tapaus ja siellä on myöskin puutarha, joka on itsekkin päässyt rikkaruohojen valtaan vanhan puutarhurin uurastuksesta huolimatta.
■ Luettelo palvelijat:
→ Palvelija Morty Meekmind (mies/30)
→ Ylipalvelija Fermo Meekmind (mies/36)
→ Palvelustyttö Matilda Facemask (nainen/17)
→ Keittäjätär/kokki Ulkra Doudhfingertip (nainen/48)
→ Puutarhuri Krah Rosemore (nainen/60)
"Valkoisen lapsuuden" palvelijakaarti ei ole kovin suuri, koska Bonelosseilla ei ole varaa palkata työntekijöitä ja majoittaa näitä. Siksi osalla palvelusväestä on omia asuntoja syvemmällä kaupungissa, mihin nämä häädetään täydenkuun aikaan pariksi yöksi.
Ylipalvelija Fermo ja palvelija Morty ovat veljekset, joiden isä oli aiemmin töissä kartanon kukoistavimpaan aikaan. He ovat kummatkin pääasiassa tasaisen rauhallisia persoonia, mutta nuoremman veljen ala-arvoinen vitsailu ja keppostelu toisinaan vetävät vanhemman osapuolen hermon kireällä. Veljekset silloin tällöin pelaavat korttia Oscarin kanssa, kun Emailan silmä välttää.
Silmälasipäinen palvelustyttö Matilda on uusin tulokas kartanosta, eikä tuo tiedä sitäkään vähää nuoren herran muodonmuutoksista, kuin moni muu palvelijoista. Nuorekko on myöskin paatuneen ihastunut Oscariin, joka ei oikein käsitä neidon puheen kakeltelua ja jännittämistä, vaan kuvittelee tuon olevan jokseenkin outo.
Iäkkäimmät palvelijat ovat keittäjätär Ulkra ja puutarhuri Krah, jotka muistelevat mielellään vanhoja hyviä aikoja yhdessä. Ulkra on ärhäkkä keski-ikäinen rouva, jolle ei pahemmin pidä mennä valittamaan keitoksista, mutta Krah puolestaan karsastaa vieraita ja hän epäilee kartanossa liikkuvan edesmenneen Johnbertin haamu, joka aiheuttaa rouva Bonelossin muulle perheelle huonoa onnea.
Palvelusväki on vapaasti autohitattavissa hyvänmaun rajoissa.
MUUTA
→ Oscar pelkää teräviä (esim. neuloja) asioita niinkin miehekkäästi kuin pyörtymisen uhalla.
→ Kirjanpitäjäksi hänellä on todella huono laskupää.
→ Nuori herra Boneloss kärsii unissakävelystä ja -vaikeuksista aina ennen täyttä kuuta.
TAPAHTUMIA
→ In a dream I can't help myself, but to love you | Jove (© Mere) | 261009 - 121209
→ O-ouh, probleema | Valeth (© sir Kai) | 2710 - 291109
→ Creatures of the night | Pandora (© canine) | 081209 - 000000