|
|
Post by hitobashira on Apr 11, 2010 14:21:12 GMT 3
//Canine saa luvan kieritellä Pandoran tänne.// Juuri nousseen kuun valo siivilöityi ikkunoiden eteen vedettyjen ohuiden verhojen kuteisiin. Muutama taidokkaasti työstetty lyhty valaisi hämärtynyttä huonetta, joka tuoksui vanhalta puulta, kankailta ja pölyltä, jota ne keräsivät innokkaasti. Tumma lattia oli kulunut ja sitä oli levitetty peittämään syvänvihreä, pehmeä matto. Keskellä mattoa oli rusetille solmittu kirkkaan vaaleanpunaisena hohtava silkkinauha. Punertavat silmät tarkkailivat sitä kauempaa. Mattapintaista vihreää vasten tuo nauha näytti niin viehkeältä. 'Ehkä siitä voisi tehdä koristekanttauksia hihansuihin ja pääntiehen', mietti silmien omistaja, vampyyrimies nimeltä Garnet ja otti nauhan käteensä. Hänen kalpea ihonsa tuntui korostavan vaaleanpunaista väriä. 'Minullehan sopii vaaleanpunainenkin', Garnet tuumasi ja nappasi eräästä hyllystä suuren rullan puhtaan valkoista, hulmuavaa pellavaa. Kyllä, silkkinauha sopi siihen täydellisesti. Mies rupesi töihin. Ulkomuistista hän merkitsi mitat paperille, piirsi luonnokset ja muodosti kaavat mielessään. Kohtapuoliin hän oli jo ompelemassa kankaanpaloja varovasti yhteen ja hämmästyttävän nopeasti, jo muutaman tunnin päästä valmiina mallinuken päällä oli valkea, leveähihainen tunika. Hihansuissa, avarassa pääntiessä ja korkeilla sivuhalkioilla tyylitellyssä helmassa hohti kirkas vaaleanpunainen silkki. Välittämättä lainkaan siitä, että hänen räätälinliikkeensä oli avoinna ja kuka vain saattaisi pölähtää sisään, Garnet muitta mutkitta riisuutui ja veti uuden tunikansa päälleen. Se oli juuri sopivan istuva, muotoutui juuri vampyyrin hoikan varren mukaan ja hihat jäivät liehumaan pitkinä ja elegantteina. 'Leveähelmainen hame sopisi tämän kanssa varmaan parhaiten', mies totesi mielessään ja alkoi suunnitella paperille seuraavaa työtään. Samassa kuitenkin pieni kello kilahti kun ovi avattiin, ja Garnet repi itsensä inspiraationsa maailmasta. "Tervetuloa, miten voin palvella", hän huikkasi ja tajusi siinä samassa, että oli todellakin ilman housuja tahi hametta liikkeellä. Tunika oli kuitenkin onneksi melkoisen pitkä ja peitti kaikki epäilyttävät ruumiinosat, mutta äärimmäisen noloa se silti oli. Nopeasti Garnet nosti lattialta sen valkoisen hameen, jota oli käyttänyt aiemmin ja kiskoi sen vähin äänin ylleen pitkiä, yönmustia hiussuortuvia valuneina naaman eteen ja posket hehkuen täsmälleen tunikan koristenauhan värisinä. Hänen äänensä kuitenkin pysyi vielä rauhallisena. "Niin, siis kuinka voin palvella?" //Hähää, nolasin Garnetin heti >  // |
|
|
|
Post by Canine on Apr 12, 2010 18:57:02 GMT 3
//XD Voi raasua.. Ja saapunut möllikkä saa luvan olla Pandaneiti x3//
Pandora raotti pienesti silmiään, todetakseen näkevänsä vain jotain kellertävänvaaleaa. Epämääräisen käsillähapuilun päätteeksi tuo sai todeta nukkuvansa heinäkasassa, heinän korsia oli niin tuon alla, päällä kuin hiuksissakin.
"Mitä helv..?" Pandora mutisi noustessaan istumaan. Hän istui hylätynoloisissa heinärattaissa, hiukset täynnä heinänkorsia.
"Olenpa minäkin nukkumapaikan valinnut. " Pandora mutisi, kun tajusi onnekseen auringon jo laskeneen.
Pandora nousi heinien seasta, nyppien nopeasti korret hiuksistaan.
Pandora käveli täyden vesitynnyrin vierelle ja tarkkaili kasvojaan. Meikit eivät jostain kumman syystä olleet levinneet ja hiuksetkin näyttivät heinien nyppimisen jälkeen edes jotenkuten inhimillisiltä.
Seuraavana nainen tarkasteli vaatteitaan. Kuvailun takia selitettäköön, että tummanvioletti mekko, jonka helma hipoi maata ja jonka yläosa oli olkaimeton, korsettimainen, nyöritetty ja vampyyrittaren varsin uhkeaa rintavarustusta korostava, oli säilynyt ehjänä. Samoin mustat korkosaappaat, mutta neidon armaasta, mustasta viitasta löytyi sieltä sun täältä suuria, epätasaisia reikiä.
"oo-kei.." Pandora mutisi kummastuneena ja huokaisi syvään. Ei siinä sitten muu auttaisi, kuin etsiä räätäli. Mutta mikä lääkäri pitäisi liikettään tähän aikaan auki?
Huokaisten neitokainen lähti kävelemään tietä pitkin, pysäyttäen äkkiä erään vastaantulijan.
"Missä olen?" Pandora kysyi ja kummastunut nuorukainen mittaili neitoa katseellaan ennen vastaamista.
"Arethassa." Tuo vastasi. Hienoa, vielä viimeyönä hän oli ollut Meryonissa.
"Onko täällä räätäliä?" Pandora kysyi seuraavaksi.
"Juu, kun jatkat jonkin matkaa tonne päin. Se paikka on vielä tähänkin aikaan auki." Miekkonen osoitti sormellaan tulosuuntaansa.
"Selvä." Pandora nyökkäsi ja lähti kävelemään tuon osoittamaan suuntaan, kun joku tarrasi tuon ranteesta; äskeinen nuorukainen.
"Minkä arvonen tää tieto oli sulle?" Mies kysyi virnistäen ja Pandora hymyili ovelasti, kumartuen ja napaten nopeasti saappaanvarteensa piilotetun tikarin, laittaen sen terän kevyesti miehen kurkulle.
Pandora katsoi miestä selvittääkseen tajusiko tuo vihjeen, ja nielaisten mies nyökkäsi ja poistui.
Pandora jatkoi matkaansa, kunnes saapui oikeaksi olettaneensa liikkeentapaisen ovelle.
Pandora avasi oven, nähdäkseen ilmeisesti kaavoja piirtelevän, housuttoman miehen edessään.
Mies taisi tajuta itse kömmähdyksensä hieman jälkijunassa, sillä kiskoi alaosan, hameen näemmä, päälleen vasta toivotettuaan Pandoran tervetulleeksi.
Tuo ei ollut ihminen, sen Pandora tiesi jo nyt. Toinen vampyyri, oli tulos nopean läpiskannauksen ja muun jälkeen, eikä niinkään pahannäköinen. Komea, jopa.
Pandora hymyili tyytyväisenä, ei häntä olisi haitannut vaikka miehellä ei olisi ollut edes yläosaa yllään.
Pandora tarkkaili hetken ympärilleen tilassa johon oli saapunut, ennen kuin vastasi toisen kysymykseen.
"Tämä on nyt ihan perushomma, mutta viittani pitäisi korjata." Pandora viimein totesi hymyillen ja käveli rauhallisesti lähemmäs, ojentaen vaatekappaleensa miehelle.
Tämän jälkeen Pandora kierteli tilaa hieman, palaten sitten lähemmäs vastakkaista sukupuolta edustavaa lajitoveriaan, jääden sitten seisomaan paikoilleen.
"kauan siinä menee?" Pandora kysyi, hymyillen ja päätään hiukan kallistaen.
//Sekavaa n___n'//
|
|
|
|
Post by hitobashira on Apr 12, 2010 21:54:13 GMT 3
Sisään tullut oli nainen. Kaunis, mutta kopean näköinen, tuoksusta huomasi että tämä kaunotar oli vampyyri. Garnet käänsi suupielensä hienoiseen hymyyn ja kasvoilta oli jo kadonnut kaikki väri ja miehen iho näytti taas normaalilta, kuolleen valkealta.
"Ahaa", Garnet tuumasi ja kiinnostui heti enemmän risaisesta kankaanpalasta kuin vampyyrinaisesta. Hän tarkasteli mustaa, ilmeisesti paksusta puuvillasta valmistettua viittaa, joka oli käytössä rähjääntynyt. Kangaskin oli kulunut ohueksi ja kumman pehmeäksi.
"Voin kyllä korjata tämän ehkä puolessa tunnissa, mutta suosittelisin kyllä teettämään uuden. Nämä soljet tietenkin siirrettäisiin siihen uuteen viittaan, ne ovat harvinaisen hienot.. Platinaako ne ovat?" Garnet kysäisi muina miehinä ja tarkasteli jo kangashyllyjä etsien mukavanoloista materiaalia, pehmeää mutta läpinäkymätöntä puuvillaa, joka laskostuisi kauniisti. Satiini- tai silkkivuori kruunaisi kokonaisuuden, se voisi olla sävyttävän violetti; kävisi mukavasti yhteen mekon kanssa ja näyttäisi tyylikkäältä.
Hän katsahti naista ja huomasi tämän hymyilevän vienon näköisesti. Yhtäkkiä vaaleanpunainen silkkinauha palasi hänen mieleensä.
"Saanko udella nimeänne, neiti?" Hän tekisi täydellisen viitan, hohtavat soljet, samettia eikä puuvillaa, silkkinen vuori sekä tämän yön inspiraatio; silkkinauha kiertämässä suuren hupun reunaa sekä viitan helmaa. Nopeasti hän kiskaisi esiin mittanauhan kuin olisi taikonut sen tyhjästä ja lähestyi naista mielessään ohikulkijoiden katseet, kun tuo vampyyrineiti astelisi viehkeästi kuin kuninkaallinen hänen luomuksessaan kadulla. Häntä haluttaisiin ja kadehdittaisiin ja hän olisi kaunis.
"Vaikka kaunis hän on jo nyt", Garnet mutisi ääneen.
|
|
|
|
Post by Canine on Apr 13, 2010 20:50:13 GMT 3
Pandora kuunteli toisen puhetta. Uusi viitta?
"Uusi viitta? Ettäkö hylkäisin rakkaan.." Pandora aloitti, kun vilkaisi lähes käyttökelvotonta viittaansa.
"..rättini. Ymmärrän pointtisi, ehkä olisi jo aika hankkia uusi viitta. Onhan tuo ollut mukanani lähemmäs sata vuotta." Pandora nyökkäsi myöntyvästi.
Seuraava toisen ideoista sai Pandoran hyväksymään uuden viitan jo täysin; tuo saisi pitää solkensa. Ne olivat olleet kalliit.
"Valkokultaa itseasiassa." Pandora vastasi toisen kysymykseen pienesti hymyillen. Ja päättipä tuo sitten itse esittää vastakysymyksenkin.
"Paljonko uusi viitta sitten maksaisi?" Pandora kysyi toiselta, hintahan sen oikeastaan ratkaisisi, mutta Pandoralle ei sopivan summan hankkiminen ongelmia tuottaisi.
Jos tuolla ei olisi mukanaan tarpeeksi, niin äkkiäkö hän kävisi ulkosalla kääntämässä muutaman Matti Meikäläisen taskut ja kaikki olisi hyvin. Paitsi henkilöillä, jotka tajuaisivat tulleensa ryöstetyiksi kadulla tallatessaan. Mutta he eivät olleetkaan hänen huolenaiheensa.
"Siitä neidistä en tiedä, mutta nimeni on Pandora." Tuo esittäytyi hymyillen.
"Ja nyt onkin sitten teidän vuoronne paljastaa nimenne minulle." Pandora vastasi vielä, yhä pienesti hymyillen.
Pandora kohotti toista kulmaansa toisen taikoessa jostain piilostaan mittanauhan käsiinsä, kun pian vampyyritar ymmärsikin jo syyn; täytyisihän tuo ilmeisesti mitata uutta viittaa varten.
Pandora, tarkat aistit kun omasi, kuuli toisen hiljaisen mutinan ja hymyili nyt leveämmin, räpäyttäen muutaman kerran pitkien ripsien kehystämiä ripsiään.
"Minäkö? Voi kiitos." Pandora sanoi tyytyväiseen sävyyn.
"et itsekkään ole hullumman näköinen." Pandora hymähti, aliarvioiden toista sanoillaan, mutta ystävälliseen; vitsailevaan sävyyn.
Tuo herrashenkilöhän oli lähes yhtä kaunis, tai oikea termi tuon osalla olisi varmaan komea, kuin Pandora itse. Tai ainakin neitokaisen mielestä.
|
|
|
|
Post by hitobashira on May 18, 2010 22:02:00 GMT 3
Garnetin lempeähkö hymy kävi innostuneeksi, kun hän kierteli Pandoraksi esittäytynyttä ja mittasi huolellisesti tämän hartioiden leveyden, pituuden sekä lantion ympäryksen. Pystymättä vastustamaan kiusausta hän mittasi saman tien myös rintakehän (tai ennemmin rintojen) kohdalta sekä vyötärön.
"Olen Garnet Talbot, ja kiitoksia kohteliaisuudestanne", hän sanoi ja väläytti hymyillessään tahattomasti teräviä kulmahampaitaan. Hän siirtyi kauemmas pöydän ääreen, merkitsi Pandoran mitat paperille ja luonnosteli uuden viitan siihen viereen. Sitten miehen muistiin palautui eräs asia, joka täytyi testata heti.
"Odottaisitteko tässä hetken?" Garnet samantien kääntyi kannoillaan ja lähes juoksi varastohuoneeseen nurkan taakse. Hän heitteli ulos vaate- ja kangaskappaleita, keskeneräisiä töitä ja omia kuteitaan kunnes löysi etsimänsä: lähes valmiin samettiviitan violetilla vuorilla. Sen oli tilannut eräs hienostorouva, mutta hän olikin potkaissut tyhjää ennen vaatekappaleensa saamista. Vampyyrimies nappasi pölyisen mustan mytyn, puisteli sitä ja riensi takaisin Pandoran luokse. Hän rauhoittui taas ja omaksui palvelijan elkeet.
"Mikäli sallitte, arvoisa neiti Pandora", Garnet sanoi pehmeästi ja sovitteli viitan naisen harteille. Vaikka se ei ollut nimenomaan Pandoralle tehty, mutta kävi yllättävän hyvin, ellei jopa paremmin kuin mittatilaustyö. Vaaleanpunainen nauha vain puuttui. Ja tietenkin soljet.
Sanomatta mitään edes hinnasta Garnet kävi heti töihin; tämä olisi nopea homma. Hän ratkoi solkia vanhassa viitassa kiinni pitelevät ompeleet hampaillaan ja kohta ne olivat jo kiinni uudessa versiossa. Silkkinauhaa hän ompeli yli-inhimillisellä nopeudella samettiviitan helmaan (hän päätti jättää hupun reunustamatta) ja puolen tunnin sähläämisen, joskin tarkan ja tehokkaan sähläämisen, jälkeen ojensi Garnet Pandoralle tämän upouutta viittaa.
"Toivottavasti tämä miellyttää teitä, neiti Pandora. Maksusta ei tarvitse huolehtia, mutta rohkenenko pyytää teitä seurakseni täksi yöksi?"
Miehen hymy oli pehmeän viettelevä, kun tämä kumarsi lajitoverilleen kohteliaasti. Ehkä tämän yön voisi olla vapaalla.
|
|
|
|
Post by Canine on May 22, 2010 17:01:48 GMT 3
Pandora seisoi kiltisti paikoillaan toisen tarkistaessa naisvampyyrin mittoja; tuo ei tosiaankaan hävennyt kehoaan. Sehän oli vampyyrittaren suuri ylpeyden aihe; hän nyt kuitenkin oli pitkä, hoikka ja muodokas. Mitäs siinä sitten kuin hieman huvittuneena hymyilemään toisen mittaillessa Pandoraa nauhansa kera.
"Olkaa hyvä vain." Pandora vastasi tuon hymyyn vastaavalla, paljasten myös omat kulmahampaansa, tahattomasti, näin tehdessään.
Toinen pyysi Pandoraa odoittamaan hetken, joten vampyyritar nyökkäsi pienesti.
"Toki. Mihin minä täsä yllättäen lähtisinkään?" Pandora hymähti toiselle ja jäi odoittelemaan, kun toinen katosi toiseen huoneeseen.
Sillävälin Pandora katseli taas mietteissään ympärilleen tuossa huoneessa ja vetäen syvään henkeä. Huone tuoksui hyvältä, vaikkakin monien mielestä puun, pölyn ja jonkin, luultavasti kankaiden, tuoksu ei mikään erikoinen ollut, mutta lähes kaiken aikansa joko metsissä tai lemuavilla kujilla ja baarialueilla aikansa viettävän Pandoran mielestä tuoksu oli lähes huumaava.
Niin lämmin ja turvallinen. Pandora hymyili pienesti, kun havahtui sitten ajatuksistaan Garnetin palatessa huoneeseen
"Siitä vaan." Pandora hymyili toiselle kun tuo sovitti tuomaansa viittaa vampyyrittaren harteille. Viitta oli kaunis, pitkälti Pandoran maun mukainen. Ja varmaan kallis kuin mikä.
Sitten Pandora jäi tarkkailemaan paikalleen kuinka toinen siirtyi viimeistelemään viittaa, kiinnittämään Pandoran edellisen viitan soljet sekä vaaleanpunaisen nauhan siiher.
Kärsivällisesti Pandora seisoskeli paikoillaan sen puoli tuntia mitä toinen vaatekappaleen seurassa hääräsi.
Pandora vain tarkkaili pienesti hymyillen toisen työskentelyä, välillä skannaten taas tilaa katseellaan läpi.
Viimein tuo oli valmis ja ojensi viittaa Pandoralle, joka otti hymyillen vaatekappaleen omiin kätösiinsä.
Toisen todetessa, että toivoi viitan miellyttävän Pandoraa, Pandora heitti viitan harteilleen ja tarkasteli viittaa hetken yllään.
"Miellyttääpä hyvinkin. Loistavaa työtä." Pandora sitten hymyili hyväksyvästi. Toisen sitten vielä lisätessä, että maksusta ei tarvitsisi huolehtia, ja vielä pyytäessä Pandoraa seurakseen täksi yöksi, Pandora hymähti ja näytti hetken miettivältä.
"No, mikäs siinä. En kuitenkaan pääse vielä aikoihin kotiin." Pandora viimein vastasi toiselle, hymyillen yhä.
//Hmm.. Kökkähtävää, anteeksi.. ^^'//
|
|
//