Post by Herr Kreuz on Oct 22, 2009 18:31:18 GMT 3
//Viestit edelliseltä foorulta plus yksi uusi vastaus. Anteeksi, en jaksa leikkiä BBCodella.//
Risut katkeilivat äänekkäästi raksahdellen, kun kovat, nahkaiset kengänpohjat talloivat niitä. Lehvästön läpi paistoi puolikuun heikko valo.
"Aaaargh! Mikä helvetti tämä paikka oikein on?!" kirkui nutturapäinen mies naisten vaatteissa iltayöhön. Hän oli lähtenyt jälleen muuttomatkalle, mutta hänen karttansa oli hukkunut, eikä suuntavaistostakaan ollut nyt apua; hän oli huomaamattaan harhautunut reitiltään, eikä hänellä ollut aavistustakaan, mihin suuntaan pitäisi tai kannattaisi lähteä.
Turhautuneena Rosa istuutui kaatuneen puunrungon päälle, laski suureen riepuun käärityt kantamuksensa ja alkoi suunnitella pienen suojan rakentamista yötä varten. Turhauttavaa ja hidasta se olisi, mutta pakollista näillä näkymin. Hetken kuluttua hän nousi, ja alkoi epätoivoisesti etsiä suurempia oksankarahkoja pimeästä maasta. Hän kompastui yhteen, kiroili jälleen hartaasti ja äänekkäästi, ja raahasi suuremman oksan sivummalle paksua puunrunkoa vasten. Tällä vauhdilla tästä ei tulisi mitään, Rosa tuumasi ja luovutti. Hän huomasi suuren puskan saniaisia, keräsi kouransa täyteen niitä ja levitteli paksulti mahdollisimman tasaiseen ja puhtaaseen kohtaan maahan. Mies kaivoi kantorievun sisältä kaksi ohuehkoa huopaa ja levitti toisen saniaispatjan päälle ja toisen hän sijasi kuin peitoksi. Rosa kävi makuulle, muttei saanut enää unta.
Tähtitaivas oli kaunis sinä yönä.
--------------------------------------------------------------
Eräällä puunhaaralla metsätien vieressä kyykkivä tumma hahmo haki katseellaan alapuoleltaan jonkinlaista liikettä. Hän oli oleskellut samassa puussa aina siitä lähtien, kun aurinko oli laskenut. Kukaan ei kuitenkaan koko sinä aikana ollut mennyt ohi, ellei satunnaista metsän pienriistaa lasketa.
Tänään on ollut hiljaista. Samalla lailla kuin eilen, ja toissapäivänä, ja ties kuinka monena muuna yönä. Ovatko ihmiset viisastuneet sen verran, että kiertävät metsätien rosvojen varalta?
Hänen ajatuksensa keskeytti hänen oman vatsansa kovaääninen kurina hiljaisen itsekseenkiroilun saattelemana. Hänen oli pakko saada jotain syötävää. Nopeasti.
Taas kerran ajatus katkesi, mutta tällä kertaa siihen, kun lähistöltä kuului kovaäänistä kirkumista. Puussa istuva demoni havahtui nopeasti, ja hyppeli puusta toiseen äänen osoittamaan suuntaan kuitenkaan itse ääntäkään päästämättä. Olihan hän tehnyt tätä jo vuosikymmeniä. Ja nyt hänellä oli vain yksi päämäärä: ruoka.
Suureksi harmikseen hän huomasi äänen lähteelle päästyään, että kuu paistoi jo kirkkaana taivaalla. Demoni irvisti, kun tajusi, että hänen kirkkaanpunaiset hiuksensa paistoivat puun lehvistön seasta suunnilleen yhtä selvästi kuin liekki pimeässä luolassa. Onneksi maassa liikkuva kohde ei tuntunut huomaavan; hän näytti olevan keskittynyt sijaamaan itselleen omaa tilaa maahan.
Punahiuksinen demoni tutkaili maassa liikkuvaa hahmoa tarkemmin: hän oletti, että kulkija oli asustaan päätellen ihmisnainen. Sitä, kuinka sellainen oli eksynyt yksin tällaiseen paikkaan, hän ei tiennyt. Punapää ajatteli, ettei tuollaisesta naisesta voinut olla minkäänlaista vaaraa hänelle itselleen, ja päätti rohkeasti hypätä puusta alas ja kysyi oletetulta naiselta: "Mitäs tuollainen leidi tekee tällaisessa paikassa?"
------------------------------------------------------------------
Rosa säpsähti istumaan, ja vilkuili hurjistuneena ympärilleen. Hän hoksasi pitkän ja hänen silmissään erittäin hyvännäköisen miehen vartalon mukavasti paljastavassa paidassa. Miten tällainen tuuri saattoi sattua?
"Tämä leidi yrittää päästä Cráyn kylään", Rosa vastasi kopeasti. Voisi ehkä mainitakin eksymisestä, jos mahdollisesti siitä saisi säälipisteitä. Sitä Rosa ei tosin vielä tiennyt, hän oli keskustellut liian vähän tuon upean olennon kanssa.
Tarkkaillessaan vieraan kasvoja pimeässä, Rosa kiinnitti ensimmäisenä huomion punaisiin hiuksiin. Oli liian vähän valoa, jotta kasvonpiirteet olisivat näkyneet tarkasti, mutta hän yritti siristellä silmiään ja erottaa, olihan tuo mies varmasti yhtä hyvännäköinen kuin kroppansakin. Äkkiä hänen silmänsä pysähtyivät ja niihen muodostui nyt tuijottava katse.
"Onko sinulla suipot korvat?"
'Voi helvetin helvetti, tuo on haltia! Ei juma mikä tuuri... Eiku ei, sehän näkee heti mun flirttailujen läpi..' Rosan suu oli jäänyt auki, ja hän sulki sen nopeasti, ettei näyttäisi aivan idiootilta. Hän järjesteli hieman helmojaan ja vaihtoi kasvojensa ilmeen tyyneksi, ehkä aavistuksen liiankin vietteleväksi.
-----------------------------------------------------------------------
Rio tarkasteli naista pimeässä ja huomasi, että hän omisti oikein kauniin, siron vartalon. Demoni hymyili ilkikurisesti. Tämänhän kanssa voisi hieman leikkiäkin.
"Vai Cráyn kylään? Olet eksynyt reitiltä. Et kovin pahasti, tosin." Rio lähestyi puhuessaan naista, etsien jonkinlaisia kantamuksia. Hän huomasi rievun, ja arveli, että siellä olisi myös ruokaa. Mies siirsi kätensä vatsalleen, joka valitti kivullaan yli neljän päivän paastosta. Sitten hän tajusi, että hänen eleensä kielii heikkoudesta, ja siirsi kätensä viileästi pois vatsaltaan, ja hymyili taas.
"Ja kyllä, minulla on suipot korvat", hän sanoi esitellen korviaan ylpeänä samalla kun tutkaili naisen kasvoja lähempää. Kauniin pyöreät kasvot... Mutta, jokin ei täsmää. Rio ei osannut sanoa mikä, mutta hänellä oli vain sellainen tunne, että jokin naisessa ei ollut kohdallaan. Hän sivuutti tämän ajatuksen. Olen tässä vain ruoan takia. Ja ehkä leikkimässä.
---------------------------------------------------------------------
Rosa nousi seisomaan mahdollisimman keveästi ja ojentautui. Hän oli päätä lyhyempi tätä haltiamuukalaista ja hoikempikin, tosin korsetti korosti sitä vaikutelmaa. Puisteltuaan hieman helmojaan ja korjattuaan nutturaansa hän asteli hieman lähemmäs miestä.
"Ehkä olenkin eksynyt. Hukkasin karttani", Rosa sanoi viattomasti, yllättyneesti. Hän pysähtyi ja alkoi vilkuilla ympärilleen kuin miettien, missä oli. Sitten hän tajusi erään asian; mies oli saapunut paikalle, koska oli kuullut hänen huutavan malttinsa menettäneenä. Eli tämä esittäminen ei toimisi. Harmi vain, että hän oli ehtinyt jo aloittaa sen, joten parasta oli nyt vain antaa asian olla; jos tekaistu viattomuus häiritsisi tuota toista, hän todennäköisesti huomauttaisi siitä. Hänen asenteensa vaikutti ylpeältä.
'Ja tuo sen todistaa', Rosa totesi itselleen mielessään, kun toinen ihan tahtoi korostaa korviensa erikoisempaa muotoa. Turhamainen, itsekeskeinen, manipuloiva, esittävä...
Tuon toisen kasvojen tullessa paljon lähemmäs hänen omiaan, Rosa onnistui täydellisesti jälleen yhdessä hänen parhaimmista ilmeistään: lievä hämmennys, ripaus ylpeyttä ja kuitenkin kaunis. Hän mielessään hymyili ja hieman kikatti, mutta ilme pysyi silti ennallaan. Kuinka montaa hän oli sillä onnistunutkaan huijaamaan eri tilanteissa!
"Anteeksi, herra, saisinko udella nimeänne? Minua voitte kutsua Rosaksi."
--------------------------------------------------------------------
'Hameen kunnon perusteella voisi luulla, että tämä nainen olisi samoillut metsässä pidemmänkin aikaa...', ajatteli demoni kun hän katseli naisen asua tämän noustessa sirosti ylös makuupaikaltaan. Vaikka oli melko pimeää, huomasi silti, että hame oli ollut käytössä pidemmän aikaa. Nostaessaan taas katseensa Rosan pään korkeudelle, hän huomasi, että tämän hiuksetkin olivat alkaneet karkailemaan nutturasta.
Rio havahtui tuijottamasta toisen udellessa hänen nimeään. "Hm? Nimeni on Rio. Hauska tutustua, Rosa." Rio ei pahemmin välittänyt kohteliaisuuksista, mutta kumarsi silti. Takaisin pystyasentoon tullessaan hän huomasi naisen hymyilevän kauniisti, ja niiaavan. Rosan liikkeistä näkyi viimeisen päälle hiottu sulokkuus. Joko hän on erittäin kulahtanut hienostonainen, tai sitten hän on huora. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Huvittuneena ajatuksesta Rio päätyi olettamaan jälkimmäistä. Hän halusi aina olettaa omasta mielestään kaikkein hauskinta vaihtoehtoa.
"Mutta, miksi olet menossa Cráyhin? Aiotko jatkaa sieltä matkaasi, vai jäädä sinne pidemmäksikin aikaa?" Rio kysyi yrittäessään viritellä keskustelua. Mitä tahansa ruoan takia. Jos hän tarpeeksi lähestyisi naista, hän saattaisi saada haluamansa.
-----------------------------------------------------------------------
"Rio-herra siis", Rosa liversi ja niiasi hymyillen. Hän räpäytti meikattuja ripsiään mahdollisimman suloisesti ja astui vielä lähemmäs keinauttaen itseään hieman. Jos hän saisi suostuteltua Rion vierelleen, jos hän pääsisi lähemmäs, mahdollisimman lähelle..
"Oi, etsin tavallaan töitä. Minun ammatissani joutuu toisinaan matkustamaankin", Rosa puheli ja tuijotti tiiviisti toisen silmiin. Pimeässä ei näkynyt kuin mustat pallot ja hieman silmänvalkuaista, mutta olisi voinut kuvitella noiden sävyksi jonkin siniseen tai vihreään vivahtavan. Se olisi sopinut punaisiin hiuksiin.
"Rio-herra, haluaisitteko liittyä seuraani myöhäiselle ja erittäin vaatimattomalle yöaterialle? Minulla on vain leipää, kuivalihaa, vettä ja tilkka viiniä, mutta voin jakaa siitä mikäli teille kelpaa."
Voisi olla, että näin Rosa veteli oikeista naruista, ja tottakai; antoihan jonkinnäköinen leivännakerrus tekosyyn Rosalle udella lisää miehestä, mikäli tämä mitään suostuisi kertomaan. Haltioita ei Rosa ollut pitkään aikaan nähnytkään!
------------------------------------------------------------------------
Rio tarkkaili naisen liikkeitä ja eleitä. Hän ei ollut hyvä päättelemään, mutta hänestä tuntui, että Rosa yritti flirttailla hänen kanssaan. Silmien räpäytykset, vartalon heilautukset, puheen sointu... Lähes kaikki kieli siitä. Mutta miksi hän yrittäisi vietellä demonin? Eikös ihmisten pitäisi vihata meitä? Sitten hän tajusi: 'Jos hän pitääkin minua haltiana...' Tosiaan, pimeässä ei varmaan huomannut, että hänellä oli terävät kulmahampaat, tai että hänen silmänsä olivat violetit ja viittasivat muutenkin enemmän demoniin kuin haltijaan. Rio virnuili itsekseen kuin olisi ratkaissut suurenkin arvoituksen.
"ammatissasi joutuu matkustamaan'... eli edellisestä kylästä ei löytynyt asiakkaita.' "Hm. Ymmärrän. Mitä sitten teet ammatiksesi?" Rio kysyi, vaikka tiesi vastauksen jo melko varmasti.
Ateriasta puhuttaessa hänen silmänsä laajenivat äkisti ja hänen vatsansa rupesi valittamaan kovaäänisesti. Siinä samassa hän kuitenkin havahtui takaisin omaksi itsekseen. Ei saanut vaikuttaa heikolta. "Mikäs siinä." Hän hymyili, mutta varoi paljastamasta hampaitaan ja todellista luontoaan.
-----------------------------------------------------------------------
Rosan silmät laajenivat hieman Rion kysyessä hänen ammatistaan. Mitäs tuo tuossa virnuili ihan kuin tietäisi kaiken? Rasittava, älykääpiö, itsekeskeinen... Tuota sanaa hän taisikin käyttää jo aiemmin Rion kuvaamiseen. Mutta mitä hän nyt keksisi? Jokin tarina..
"En kehtaa kertoa, Rio-herra, se on liian... No, varmaan arvasit jo. Kielletty sana, shh." Parempi oli vain yrittää jatkaa flirttiä, ja tehdä siitä toisaalta luonnollinen ja toisaalta niin ilmiselvä, että idioottikin (kuten Rio) tajuaisi, mistä on kyse ja mitä Rosa halusi.
Rosa hymyili viehkosti ja 'hah, onnistui' -ilme välähti hetken hänen puuteroiduilla kasvoillaan, kun hän oli aivan varma, että tuon pitkän miehen silmät varmasti näyttivät nälkäisiltä, kun Rosa mainitsi ruuan. Hän käännähti ympäri, asteli takaisin saniaispatjalleen ja istahti sille jättäen viereensä sopivan tilan myös Riolle. Järjesteltyään helmansa Rosa nappasi pussinsa ja kaivoi esiin kankaisiin käärityn leivän, vesileilin, kuivalihan ja yhden viinileileistä. Viiniä Rosa kuljetti tarkoituksellisesti enemmän mukana kuin vettä; juuri sellaisia tilanteita varten, että jollekin toiselle voisi tarjota jotain, niin viini oli juuri se paras. Etenkin jos sitä tarjosi hieman liikaa.
Mieshuora repäisi leivästä palasen ja alkoi leikkaamaan lihaa pienellä, hieman tylsällä tikarilla, jonka hän oli myös ottanut esiin pussin uumenista. Tällainen ruoka oli melko tylsää ja yksinkertaista mutta piti nälän kuitenkin poissa.
"Mitä saisi olla, Rio-herra?"
---------------------------------------------------------------------------
"Jos niin sanot...", vastasi Rio huvittuneena huoran hyssyttelyihin. Demoni ei kyllä käsittänyt, mitä väliä sillä oli, koska he olivat kahden keskellä metsää, eikä Rio ollut maailman siveellisin tyyppi, ei edes demoniksi.
Ihmiset... Miksi olla noin monimutkainen, kun voisi vain sanoa asiat suoraan? Huora mikä huora, mitä väliä? Rio tuhahti itsekseen.
Punatukka käveli Rosan tekemän kasvialustan luokse, välittämättä tämän hymystä, jonka takana oli jotain piilotettua tyytyväisyyttä.
Demoni istahti Rosan viereen, katsoen samalla, mitä hän veti ulos pussistaan. Leipä voisi käydä, mutta leilien sisältö pitää tarkastaa, ettei siellä vain ole vettä. Hän nosti ruskean leilin ja haisteli sisällä olevaa nestettä korkin läpi. Se ei tuoksunut millekään muulle, kuin kulahtaneelle nahalle, joten sisällä ei voinut olla paljon muutakaan kuin vettä. Rio irvisti, ja sysäsi pullon syrjään.
Seuraavaksi hän otti käsiinsä mustan leilin, haistoi, ja totesi, että siinä oli viiniä. Demoni hymyili, ja joi koko pullollisen parilla kulauksella.
Rio huomasi Rosan penkovan repusta vielä kuivalihan, ja tuskin huora oli edes ehtinyt leikata siitä palasta, kun demoni jo nappasi sen suuhunsa, ja söi sen lähes ollenkaan pureskelematta. Enää Rio ei edes jaksanut yrittää teeskennellä herrasmiestä, vaan kahmaisi pari palaa leipää, ja siinä samassa söi ne ilman sen suurempia vaikeuksia nielemisen kanssa.
"Onko sinulla vielä lisää viiniä?", Rio kysyi, katsoen Rosaa suoraan silmiin.
------------------------------------------------------------------------------
Rosa tunsi pienen sähköimpulssin tapaisen kulkevan käsiään pitkin, kun Rio saapui hänen vierelleen. Huora ei voinut sille mitään, mutta hän tunsi vetoa toiseen, ihastuneena tämän ulkonäköön. Se tosin oli puhtaasti seksuaalista himoa, romantiikkaa siinä ei ollut mukana hitustakaan.
'Mitä helv-' Rio oli juuri juonut kuudesosan Rosan koko viinivarastosta ilman että mies itse oli ehtinyt edes huomata sitä kunnolla. Seuraavaksi tämä oli jo hänen leipänsä ja kuivatun lihansa kimpussa ja seuraavassa hetkessä pyysi jo lisää viiniä. Uskomaton ahnehtija tai ehkä vain pitkään nälässä ollut.. Rosa tosin automaattisesti oletti enemmän ensimmäistä vaihtoehtoa, vaikka toinen olisi selvästi todennäköisempi ja loogisempi.
"Oh, anteeksi, kyllä on, Rio-herra", Rosa naurahti hieman hermostuneesti ja nosti oitis esiin toisen leilin ja ojensi sen oletetulle haltialle. Sitten hän leikkasi nopeasti (ennen kuin Rio ehtisi apajille) itselleen palan leipää ja lihaa ja siirsi ne toiselle puolelleen, mahdollisimman kauas toisen käden ulottuvilta, ihan vain varmuuden vuoksi. Vedestä hänen ei varmaankaan tarvinnut huolehtia, toinen ei äskenkään ollut ollut siitä kiinnostunut.
"Rio-herra, mistä olette kotoisin?" Rosa yritti avata keskustelua, jos tuo ahmatti nyt voisi keskittyä muuhunkin kuin ruokaan. Toivottavasti aihe ottaisi tulta, niin loppujen lopuksi tulos voisi olla.. Niin, Rosa melkein ei uskaltanut edes toivoa sitä, se voisi olla liian hyvää edes kuviteltavaksi. Seksiriippuvaisen mielessä siis.
-------------------------------------------------------------------------------
Demoni nappasi ojennetusta kädestä leilin, joi senkin parilla kulauksella tyhjäksi, ja röyhtäisi vielä tyytyväisenä päälle. Jos huorasta ei muuta hyötyä ollut, niin ainakin häneltä sai viiniä ilman, että siitä tarvitsisi maksaa mitään. Ainakin näin punapää oletti.
Rio ei niinkään kiinnittänyt mitään huomiota naisen omiin tarpeisiin ruuan suhteen, otti koko lopun leipäkannikan käteensä ja haukkasi siitä ison palan, vaivautumatta leikkaamaan siitä siivua. Sama toistui lihankin kohdalla, ja nyt hän ahmi molempia vuoron perään. Vasta kun nainen kysyi hänen kotipaikkaansa hän vaivautui keskeyttämään toimensa, nielaisi kuuluvasti ja mietti nopeasti, mitä vastaisi. Ei hän voinut vastata olevansa kotoisin Manalasta, siihen loppuisi ilmainen ruoka. Hän rupesi katsomaan hermostuneena ympärilleen.
Perkele, nyt kun muistaisi sen haltiakylän nimen....
Rio mietti tuskallisen pitkään paikan nimeä, mutta muisti sen lopulta ja hymyili voitonriemuisesti.
"Erashista! Kyllä, juuri sieltä." demoni ei voinut piilotella tyytyväisyyttään. Hän oli juuri pelastanut jälleen kerran oman nahkansa, pienellä valkoisella valheella... No, ehkä se oli vähän isompi valhe, mutta ei se punapäätä haitannut.
"Mistäs päin itse olet, vai vaelteletko vain ympäriinsä asiakkaiden perässä?" naisen vastauksella tähän ei ollut niinkään merkitystä, mutta Rio halusi nähdä, kuinka pitkään naisen sietokyky kesti. Demoni jälleen jatkoi leivän ja lihan ahmimista, kuin hän olisi suuremmassakin nälänhädässä. Totuus tosin oli, että hänellä vain oli pohjaton vatsa, ja kun oli ilmaista ruokaa tarjolla, hän söisi kaiken.
Risut katkeilivat äänekkäästi raksahdellen, kun kovat, nahkaiset kengänpohjat talloivat niitä. Lehvästön läpi paistoi puolikuun heikko valo.
"Aaaargh! Mikä helvetti tämä paikka oikein on?!" kirkui nutturapäinen mies naisten vaatteissa iltayöhön. Hän oli lähtenyt jälleen muuttomatkalle, mutta hänen karttansa oli hukkunut, eikä suuntavaistostakaan ollut nyt apua; hän oli huomaamattaan harhautunut reitiltään, eikä hänellä ollut aavistustakaan, mihin suuntaan pitäisi tai kannattaisi lähteä.
Turhautuneena Rosa istuutui kaatuneen puunrungon päälle, laski suureen riepuun käärityt kantamuksensa ja alkoi suunnitella pienen suojan rakentamista yötä varten. Turhauttavaa ja hidasta se olisi, mutta pakollista näillä näkymin. Hetken kuluttua hän nousi, ja alkoi epätoivoisesti etsiä suurempia oksankarahkoja pimeästä maasta. Hän kompastui yhteen, kiroili jälleen hartaasti ja äänekkäästi, ja raahasi suuremman oksan sivummalle paksua puunrunkoa vasten. Tällä vauhdilla tästä ei tulisi mitään, Rosa tuumasi ja luovutti. Hän huomasi suuren puskan saniaisia, keräsi kouransa täyteen niitä ja levitteli paksulti mahdollisimman tasaiseen ja puhtaaseen kohtaan maahan. Mies kaivoi kantorievun sisältä kaksi ohuehkoa huopaa ja levitti toisen saniaispatjan päälle ja toisen hän sijasi kuin peitoksi. Rosa kävi makuulle, muttei saanut enää unta.
Tähtitaivas oli kaunis sinä yönä.
--------------------------------------------------------------
Eräällä puunhaaralla metsätien vieressä kyykkivä tumma hahmo haki katseellaan alapuoleltaan jonkinlaista liikettä. Hän oli oleskellut samassa puussa aina siitä lähtien, kun aurinko oli laskenut. Kukaan ei kuitenkaan koko sinä aikana ollut mennyt ohi, ellei satunnaista metsän pienriistaa lasketa.
Tänään on ollut hiljaista. Samalla lailla kuin eilen, ja toissapäivänä, ja ties kuinka monena muuna yönä. Ovatko ihmiset viisastuneet sen verran, että kiertävät metsätien rosvojen varalta?
Hänen ajatuksensa keskeytti hänen oman vatsansa kovaääninen kurina hiljaisen itsekseenkiroilun saattelemana. Hänen oli pakko saada jotain syötävää. Nopeasti.
Taas kerran ajatus katkesi, mutta tällä kertaa siihen, kun lähistöltä kuului kovaäänistä kirkumista. Puussa istuva demoni havahtui nopeasti, ja hyppeli puusta toiseen äänen osoittamaan suuntaan kuitenkaan itse ääntäkään päästämättä. Olihan hän tehnyt tätä jo vuosikymmeniä. Ja nyt hänellä oli vain yksi päämäärä: ruoka.
Suureksi harmikseen hän huomasi äänen lähteelle päästyään, että kuu paistoi jo kirkkaana taivaalla. Demoni irvisti, kun tajusi, että hänen kirkkaanpunaiset hiuksensa paistoivat puun lehvistön seasta suunnilleen yhtä selvästi kuin liekki pimeässä luolassa. Onneksi maassa liikkuva kohde ei tuntunut huomaavan; hän näytti olevan keskittynyt sijaamaan itselleen omaa tilaa maahan.
Punahiuksinen demoni tutkaili maassa liikkuvaa hahmoa tarkemmin: hän oletti, että kulkija oli asustaan päätellen ihmisnainen. Sitä, kuinka sellainen oli eksynyt yksin tällaiseen paikkaan, hän ei tiennyt. Punapää ajatteli, ettei tuollaisesta naisesta voinut olla minkäänlaista vaaraa hänelle itselleen, ja päätti rohkeasti hypätä puusta alas ja kysyi oletetulta naiselta: "Mitäs tuollainen leidi tekee tällaisessa paikassa?"
------------------------------------------------------------------
Rosa säpsähti istumaan, ja vilkuili hurjistuneena ympärilleen. Hän hoksasi pitkän ja hänen silmissään erittäin hyvännäköisen miehen vartalon mukavasti paljastavassa paidassa. Miten tällainen tuuri saattoi sattua?
"Tämä leidi yrittää päästä Cráyn kylään", Rosa vastasi kopeasti. Voisi ehkä mainitakin eksymisestä, jos mahdollisesti siitä saisi säälipisteitä. Sitä Rosa ei tosin vielä tiennyt, hän oli keskustellut liian vähän tuon upean olennon kanssa.
Tarkkaillessaan vieraan kasvoja pimeässä, Rosa kiinnitti ensimmäisenä huomion punaisiin hiuksiin. Oli liian vähän valoa, jotta kasvonpiirteet olisivat näkyneet tarkasti, mutta hän yritti siristellä silmiään ja erottaa, olihan tuo mies varmasti yhtä hyvännäköinen kuin kroppansakin. Äkkiä hänen silmänsä pysähtyivät ja niihen muodostui nyt tuijottava katse.
"Onko sinulla suipot korvat?"
'Voi helvetin helvetti, tuo on haltia! Ei juma mikä tuuri... Eiku ei, sehän näkee heti mun flirttailujen läpi..' Rosan suu oli jäänyt auki, ja hän sulki sen nopeasti, ettei näyttäisi aivan idiootilta. Hän järjesteli hieman helmojaan ja vaihtoi kasvojensa ilmeen tyyneksi, ehkä aavistuksen liiankin vietteleväksi.
-----------------------------------------------------------------------
Rio tarkasteli naista pimeässä ja huomasi, että hän omisti oikein kauniin, siron vartalon. Demoni hymyili ilkikurisesti. Tämänhän kanssa voisi hieman leikkiäkin.
"Vai Cráyn kylään? Olet eksynyt reitiltä. Et kovin pahasti, tosin." Rio lähestyi puhuessaan naista, etsien jonkinlaisia kantamuksia. Hän huomasi rievun, ja arveli, että siellä olisi myös ruokaa. Mies siirsi kätensä vatsalleen, joka valitti kivullaan yli neljän päivän paastosta. Sitten hän tajusi, että hänen eleensä kielii heikkoudesta, ja siirsi kätensä viileästi pois vatsaltaan, ja hymyili taas.
"Ja kyllä, minulla on suipot korvat", hän sanoi esitellen korviaan ylpeänä samalla kun tutkaili naisen kasvoja lähempää. Kauniin pyöreät kasvot... Mutta, jokin ei täsmää. Rio ei osannut sanoa mikä, mutta hänellä oli vain sellainen tunne, että jokin naisessa ei ollut kohdallaan. Hän sivuutti tämän ajatuksen. Olen tässä vain ruoan takia. Ja ehkä leikkimässä.
---------------------------------------------------------------------
Rosa nousi seisomaan mahdollisimman keveästi ja ojentautui. Hän oli päätä lyhyempi tätä haltiamuukalaista ja hoikempikin, tosin korsetti korosti sitä vaikutelmaa. Puisteltuaan hieman helmojaan ja korjattuaan nutturaansa hän asteli hieman lähemmäs miestä.
"Ehkä olenkin eksynyt. Hukkasin karttani", Rosa sanoi viattomasti, yllättyneesti. Hän pysähtyi ja alkoi vilkuilla ympärilleen kuin miettien, missä oli. Sitten hän tajusi erään asian; mies oli saapunut paikalle, koska oli kuullut hänen huutavan malttinsa menettäneenä. Eli tämä esittäminen ei toimisi. Harmi vain, että hän oli ehtinyt jo aloittaa sen, joten parasta oli nyt vain antaa asian olla; jos tekaistu viattomuus häiritsisi tuota toista, hän todennäköisesti huomauttaisi siitä. Hänen asenteensa vaikutti ylpeältä.
'Ja tuo sen todistaa', Rosa totesi itselleen mielessään, kun toinen ihan tahtoi korostaa korviensa erikoisempaa muotoa. Turhamainen, itsekeskeinen, manipuloiva, esittävä...
Tuon toisen kasvojen tullessa paljon lähemmäs hänen omiaan, Rosa onnistui täydellisesti jälleen yhdessä hänen parhaimmista ilmeistään: lievä hämmennys, ripaus ylpeyttä ja kuitenkin kaunis. Hän mielessään hymyili ja hieman kikatti, mutta ilme pysyi silti ennallaan. Kuinka montaa hän oli sillä onnistunutkaan huijaamaan eri tilanteissa!
"Anteeksi, herra, saisinko udella nimeänne? Minua voitte kutsua Rosaksi."
--------------------------------------------------------------------
'Hameen kunnon perusteella voisi luulla, että tämä nainen olisi samoillut metsässä pidemmänkin aikaa...', ajatteli demoni kun hän katseli naisen asua tämän noustessa sirosti ylös makuupaikaltaan. Vaikka oli melko pimeää, huomasi silti, että hame oli ollut käytössä pidemmän aikaa. Nostaessaan taas katseensa Rosan pään korkeudelle, hän huomasi, että tämän hiuksetkin olivat alkaneet karkailemaan nutturasta.
Rio havahtui tuijottamasta toisen udellessa hänen nimeään. "Hm? Nimeni on Rio. Hauska tutustua, Rosa." Rio ei pahemmin välittänyt kohteliaisuuksista, mutta kumarsi silti. Takaisin pystyasentoon tullessaan hän huomasi naisen hymyilevän kauniisti, ja niiaavan. Rosan liikkeistä näkyi viimeisen päälle hiottu sulokkuus. Joko hän on erittäin kulahtanut hienostonainen, tai sitten hän on huora. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Huvittuneena ajatuksesta Rio päätyi olettamaan jälkimmäistä. Hän halusi aina olettaa omasta mielestään kaikkein hauskinta vaihtoehtoa.
"Mutta, miksi olet menossa Cráyhin? Aiotko jatkaa sieltä matkaasi, vai jäädä sinne pidemmäksikin aikaa?" Rio kysyi yrittäessään viritellä keskustelua. Mitä tahansa ruoan takia. Jos hän tarpeeksi lähestyisi naista, hän saattaisi saada haluamansa.
-----------------------------------------------------------------------
"Rio-herra siis", Rosa liversi ja niiasi hymyillen. Hän räpäytti meikattuja ripsiään mahdollisimman suloisesti ja astui vielä lähemmäs keinauttaen itseään hieman. Jos hän saisi suostuteltua Rion vierelleen, jos hän pääsisi lähemmäs, mahdollisimman lähelle..
"Oi, etsin tavallaan töitä. Minun ammatissani joutuu toisinaan matkustamaankin", Rosa puheli ja tuijotti tiiviisti toisen silmiin. Pimeässä ei näkynyt kuin mustat pallot ja hieman silmänvalkuaista, mutta olisi voinut kuvitella noiden sävyksi jonkin siniseen tai vihreään vivahtavan. Se olisi sopinut punaisiin hiuksiin.
"Rio-herra, haluaisitteko liittyä seuraani myöhäiselle ja erittäin vaatimattomalle yöaterialle? Minulla on vain leipää, kuivalihaa, vettä ja tilkka viiniä, mutta voin jakaa siitä mikäli teille kelpaa."
Voisi olla, että näin Rosa veteli oikeista naruista, ja tottakai; antoihan jonkinnäköinen leivännakerrus tekosyyn Rosalle udella lisää miehestä, mikäli tämä mitään suostuisi kertomaan. Haltioita ei Rosa ollut pitkään aikaan nähnytkään!
------------------------------------------------------------------------
Rio tarkkaili naisen liikkeitä ja eleitä. Hän ei ollut hyvä päättelemään, mutta hänestä tuntui, että Rosa yritti flirttailla hänen kanssaan. Silmien räpäytykset, vartalon heilautukset, puheen sointu... Lähes kaikki kieli siitä. Mutta miksi hän yrittäisi vietellä demonin? Eikös ihmisten pitäisi vihata meitä? Sitten hän tajusi: 'Jos hän pitääkin minua haltiana...' Tosiaan, pimeässä ei varmaan huomannut, että hänellä oli terävät kulmahampaat, tai että hänen silmänsä olivat violetit ja viittasivat muutenkin enemmän demoniin kuin haltijaan. Rio virnuili itsekseen kuin olisi ratkaissut suurenkin arvoituksen.
"ammatissasi joutuu matkustamaan'... eli edellisestä kylästä ei löytynyt asiakkaita.' "Hm. Ymmärrän. Mitä sitten teet ammatiksesi?" Rio kysyi, vaikka tiesi vastauksen jo melko varmasti.
Ateriasta puhuttaessa hänen silmänsä laajenivat äkisti ja hänen vatsansa rupesi valittamaan kovaäänisesti. Siinä samassa hän kuitenkin havahtui takaisin omaksi itsekseen. Ei saanut vaikuttaa heikolta. "Mikäs siinä." Hän hymyili, mutta varoi paljastamasta hampaitaan ja todellista luontoaan.
-----------------------------------------------------------------------
Rosan silmät laajenivat hieman Rion kysyessä hänen ammatistaan. Mitäs tuo tuossa virnuili ihan kuin tietäisi kaiken? Rasittava, älykääpiö, itsekeskeinen... Tuota sanaa hän taisikin käyttää jo aiemmin Rion kuvaamiseen. Mutta mitä hän nyt keksisi? Jokin tarina..
"En kehtaa kertoa, Rio-herra, se on liian... No, varmaan arvasit jo. Kielletty sana, shh." Parempi oli vain yrittää jatkaa flirttiä, ja tehdä siitä toisaalta luonnollinen ja toisaalta niin ilmiselvä, että idioottikin (kuten Rio) tajuaisi, mistä on kyse ja mitä Rosa halusi.
Rosa hymyili viehkosti ja 'hah, onnistui' -ilme välähti hetken hänen puuteroiduilla kasvoillaan, kun hän oli aivan varma, että tuon pitkän miehen silmät varmasti näyttivät nälkäisiltä, kun Rosa mainitsi ruuan. Hän käännähti ympäri, asteli takaisin saniaispatjalleen ja istahti sille jättäen viereensä sopivan tilan myös Riolle. Järjesteltyään helmansa Rosa nappasi pussinsa ja kaivoi esiin kankaisiin käärityn leivän, vesileilin, kuivalihan ja yhden viinileileistä. Viiniä Rosa kuljetti tarkoituksellisesti enemmän mukana kuin vettä; juuri sellaisia tilanteita varten, että jollekin toiselle voisi tarjota jotain, niin viini oli juuri se paras. Etenkin jos sitä tarjosi hieman liikaa.
Mieshuora repäisi leivästä palasen ja alkoi leikkaamaan lihaa pienellä, hieman tylsällä tikarilla, jonka hän oli myös ottanut esiin pussin uumenista. Tällainen ruoka oli melko tylsää ja yksinkertaista mutta piti nälän kuitenkin poissa.
"Mitä saisi olla, Rio-herra?"
---------------------------------------------------------------------------
"Jos niin sanot...", vastasi Rio huvittuneena huoran hyssyttelyihin. Demoni ei kyllä käsittänyt, mitä väliä sillä oli, koska he olivat kahden keskellä metsää, eikä Rio ollut maailman siveellisin tyyppi, ei edes demoniksi.
Ihmiset... Miksi olla noin monimutkainen, kun voisi vain sanoa asiat suoraan? Huora mikä huora, mitä väliä? Rio tuhahti itsekseen.
Punatukka käveli Rosan tekemän kasvialustan luokse, välittämättä tämän hymystä, jonka takana oli jotain piilotettua tyytyväisyyttä.
Demoni istahti Rosan viereen, katsoen samalla, mitä hän veti ulos pussistaan. Leipä voisi käydä, mutta leilien sisältö pitää tarkastaa, ettei siellä vain ole vettä. Hän nosti ruskean leilin ja haisteli sisällä olevaa nestettä korkin läpi. Se ei tuoksunut millekään muulle, kuin kulahtaneelle nahalle, joten sisällä ei voinut olla paljon muutakaan kuin vettä. Rio irvisti, ja sysäsi pullon syrjään.
Seuraavaksi hän otti käsiinsä mustan leilin, haistoi, ja totesi, että siinä oli viiniä. Demoni hymyili, ja joi koko pullollisen parilla kulauksella.
Rio huomasi Rosan penkovan repusta vielä kuivalihan, ja tuskin huora oli edes ehtinyt leikata siitä palasta, kun demoni jo nappasi sen suuhunsa, ja söi sen lähes ollenkaan pureskelematta. Enää Rio ei edes jaksanut yrittää teeskennellä herrasmiestä, vaan kahmaisi pari palaa leipää, ja siinä samassa söi ne ilman sen suurempia vaikeuksia nielemisen kanssa.
"Onko sinulla vielä lisää viiniä?", Rio kysyi, katsoen Rosaa suoraan silmiin.
------------------------------------------------------------------------------
Rosa tunsi pienen sähköimpulssin tapaisen kulkevan käsiään pitkin, kun Rio saapui hänen vierelleen. Huora ei voinut sille mitään, mutta hän tunsi vetoa toiseen, ihastuneena tämän ulkonäköön. Se tosin oli puhtaasti seksuaalista himoa, romantiikkaa siinä ei ollut mukana hitustakaan.
'Mitä helv-' Rio oli juuri juonut kuudesosan Rosan koko viinivarastosta ilman että mies itse oli ehtinyt edes huomata sitä kunnolla. Seuraavaksi tämä oli jo hänen leipänsä ja kuivatun lihansa kimpussa ja seuraavassa hetkessä pyysi jo lisää viiniä. Uskomaton ahnehtija tai ehkä vain pitkään nälässä ollut.. Rosa tosin automaattisesti oletti enemmän ensimmäistä vaihtoehtoa, vaikka toinen olisi selvästi todennäköisempi ja loogisempi.
"Oh, anteeksi, kyllä on, Rio-herra", Rosa naurahti hieman hermostuneesti ja nosti oitis esiin toisen leilin ja ojensi sen oletetulle haltialle. Sitten hän leikkasi nopeasti (ennen kuin Rio ehtisi apajille) itselleen palan leipää ja lihaa ja siirsi ne toiselle puolelleen, mahdollisimman kauas toisen käden ulottuvilta, ihan vain varmuuden vuoksi. Vedestä hänen ei varmaankaan tarvinnut huolehtia, toinen ei äskenkään ollut ollut siitä kiinnostunut.
"Rio-herra, mistä olette kotoisin?" Rosa yritti avata keskustelua, jos tuo ahmatti nyt voisi keskittyä muuhunkin kuin ruokaan. Toivottavasti aihe ottaisi tulta, niin loppujen lopuksi tulos voisi olla.. Niin, Rosa melkein ei uskaltanut edes toivoa sitä, se voisi olla liian hyvää edes kuviteltavaksi. Seksiriippuvaisen mielessä siis.
-------------------------------------------------------------------------------
Demoni nappasi ojennetusta kädestä leilin, joi senkin parilla kulauksella tyhjäksi, ja röyhtäisi vielä tyytyväisenä päälle. Jos huorasta ei muuta hyötyä ollut, niin ainakin häneltä sai viiniä ilman, että siitä tarvitsisi maksaa mitään. Ainakin näin punapää oletti.
Rio ei niinkään kiinnittänyt mitään huomiota naisen omiin tarpeisiin ruuan suhteen, otti koko lopun leipäkannikan käteensä ja haukkasi siitä ison palan, vaivautumatta leikkaamaan siitä siivua. Sama toistui lihankin kohdalla, ja nyt hän ahmi molempia vuoron perään. Vasta kun nainen kysyi hänen kotipaikkaansa hän vaivautui keskeyttämään toimensa, nielaisi kuuluvasti ja mietti nopeasti, mitä vastaisi. Ei hän voinut vastata olevansa kotoisin Manalasta, siihen loppuisi ilmainen ruoka. Hän rupesi katsomaan hermostuneena ympärilleen.
Perkele, nyt kun muistaisi sen haltiakylän nimen....
Rio mietti tuskallisen pitkään paikan nimeä, mutta muisti sen lopulta ja hymyili voitonriemuisesti.
"Erashista! Kyllä, juuri sieltä." demoni ei voinut piilotella tyytyväisyyttään. Hän oli juuri pelastanut jälleen kerran oman nahkansa, pienellä valkoisella valheella... No, ehkä se oli vähän isompi valhe, mutta ei se punapäätä haitannut.
"Mistäs päin itse olet, vai vaelteletko vain ympäriinsä asiakkaiden perässä?" naisen vastauksella tähän ei ollut niinkään merkitystä, mutta Rio halusi nähdä, kuinka pitkään naisen sietokyky kesti. Demoni jälleen jatkoi leivän ja lihan ahmimista, kuin hän olisi suuremmassakin nälänhädässä. Totuus tosin oli, että hänellä vain oli pohjaton vatsa, ja kun oli ilmaista ruokaa tarjolla, hän söisi kaiken.
