Post by Miruki on Oct 18, 2009 18:03:30 GMT 3
★ You're a puppet in my pageant. ★
You better crawl on your knees,
fall on your knees, because this time I won't be so kind.
★ Nimi → Santiago Denzyri Lié Dewereux.
★ Tunnetaan → Esittäytyy aina etunimellään, jottei kenellekään jää epäselväksi, kuka kaiken vahingon aiheutti.
★ Laji → Ihmissusi (ent. demoni)
★ Sukupuoli → Mies
★ Mitat → 182cm / 69kg
★ Syntynyt → Felicien kuukauden 6. päivänä (tammikuu)
★ Ikä → noin 139 vuotta, mutta ulkoisesti n. 26 ikävuoden paikkeilla.
★ Siviilisääty → Naimaton.
★ Suuntautuminen → Lähentelee aseksuaalia.
★ Ammatti → Silmänkääntäjä, mutta nykyään tunnetun Razyoo-kapinallisjärjestön johtohahmo.
★ Aseet → Santiago taitaa perinteisen miekkailun kenties kaikkein parhaiten, mutta muutkaan itsepuolustusmenetelmät eivät tuota kovin paljon vaivaa. Silloin kun ihmissudeksi muuttuminen ei ole päiväjärjestyksessä ensimmäisenä, kantaa mies mukanaan hienoa samuraimiekkaa. Hän käyttää puolustukseen usein myös nunchakua. ( kuva ) Tosin ei lista tähän lopu, hihasta tai saappaanvarresta löytyy aina pari ylimääräistä tikaria – tai ehkä jopa lihaveitsi, mistäs sitä koskaan tietää kuinka sitkeää lihaa joutuu leikkaamaan.
★ Ikääntyminen → Koska Santiago eli ensimmäiset vuotensa demonina, hän myös ikääntyi alkuun lajin tapaan hitaasti. 85 vuoden aikana nuorukainen ikääntyi suunnilleen 8 vuotiaan näköiseksi ulkomuodoltaan. Ihmissutena mies ikääntyy hieman tavallista sutta hitaammin, kiitos entisen lajinsa. ( 3 ihmisen vuotta = 1 Santiagon ikävuosi. )
★ Muuta → Mies muuttui ihmissudeksi hyvin nuoressa iässä, mutta hänen demonivoimansa säilyivät muutoksen jälkeen osittain. Entisessä elämässään Santiago kykeni näkemään lähitulevaisuuteen ja kyky säilyi siten, että nykyään hän osaa tulkita muiden aikeita tavallista tarkemmin ja nopeammin, vähän kuin hän lukisi näiden ajatukset. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan pelkästään normaalia paremmasta tulkintakyvystä.
★ You, a person so beautiful it’s almost cruel. ★
You told me, to live as if you were to die tomorrow,
Feel as if you were to be reborn now, face as if you were to live forever.
Kuvatus ★ Kuvatus
Santiago on oikeastaan varsin hurmaava näky; Ikävuodet ovat vieneet mukanaan lapsekkaat piirteet ja tuoneet tilalle tietynlaista särmikkyyttä. Pituutta miehellä on hieman päälle 180cm ja siihen nähden hänen ruumiinrakenteensa on oikein mallikas ja sopusuhtainen. Treenattuja lihaksia kehtaa esitellä, eikä Santiagolla ole koskaan ollut mitään paljasta pintaa vastaan. Ensisilmäyksen perusteella miehestä on vaikea tehdä tarkkaa määritelmää. Hän käyttäytyy kärsivällisesti ja on kuin kotonaan, oli tilanne tai paikka mikä tahansa – se saa monet epäluuloisiksi.
Asia, joka Santiagossa usein ensimmäiseksi lumoaa, on miehen matalan rytmikäs ääni. Se sointuu kauniisti ja parhaimmillaan kuulostaa varsiin puoleensavetävältä. On vaikea päättää, onko sointu samettisen pehmeä vai karun karhea – luultavasti kumpaakin.
Miehen iho on varsin vaalea, melkeinpä kerman värinen, eikä hän oikeastaan kummemmin rusketu auringossa. Syy tähän löytyy Santiagon susimuodon värityksestä; olisihan se typerän näköistä, jos suden vaalea karva yhtäkkiä näyttäisi käristyneen punertavalta. Pisamat eivät miestä ole koskaan häirinneet, eivätkä varmaan tule koskaan häiritsemäänkään. Kasvot ovat teräväpiirteiset ja vahvat, nenä suora, kulmakarvat huolellisesti nypityt ja melkeinpä mustat, huulet ohuet ja hyvin vaaleat.
Vaikka Santiagon silmät ovat periä demoniajoista, ei niiden perusteella voisi veikata hänen olleen entisessä elämässään demoni; väritykseltään silmät ovat keltaiset, hyvässä valossa hieman kullan puoleen vivahtavat. Suht tavallinen väri ihmissudelle, ei siis mitenkään erikoisesti erottuva. Hieman tavallista tuuheammat ripset tuovat katseeseen mukavasti lisää syvyyttä ja tekevät silmistä terävän näköiset. Pupillit ovat myös oma osansa luomaan pistävää ilmettä, sillä ne ovat muodoltaan hieman tavallista soikiommat.
Santiagon hiukset ovat susimaisen pörröiset ja tuuheat. Koskettaessa ne tuntuvat karheilta kuin piikkilanka, eikä silkkisyyden tuntua löydy ollenkaan, vaikka kaukaa katsottuna suortuvat voivatkin näyttää pehmeiltä. Mies on varsin laiska hiustensa suhteen, eikä niiden sukiminen ole hänen päiväjärjestyksessään läheskään ensimmäisenä. Siitä huolimatta suortuvat tuntuvat asettuvan juuri oikeille paikoille ja taipuvan oikeaan suuntaan; tai sitten mies vain onnistuu jotenkin kummallisesti näyttämään hyvältä hiukset pelkkänä tuuheana pehkona. Väriltään hiukset ovat tummanruskeat, mutta sekaan mahtuu pieniä vaaleampia ja tummempiakin suortuvia, jotka saavat hiukset näyttämään vielä eläväisemmiltä.
Mitään kummempaa leikkausta hiusten suhteen ei ole, ne kasvavat suurimmaksi osaksi oman tahtonsa mukaan. Santiago suosii kuitenkin hieman lyhyempää mallia, sillä susimuodossa pitkät hiukset voisivat tuottaa hieman ongelmia; mitä pidemmät hiukset, sitä pidempi turkki. Kesäaikaan lyhyt turkki on huomattavasti mukavampi, joten tukkakin pysyy jotakuinkin hartioiden tasolla.
Edestä jokunen suortuva on päässyt kasvamaan hieman muita pidemmäksi, eikä mitään kunnon otsahiuksia ole olemassa; silmien tielle saattaa toisinaan eksyä muutama epäonninen suortuva, mutta siinäpä se.
Like I'm your other soul, but you can’t love them all.
Your tears are meaningless, they're written on your face.
Lävistykset eivät ole koskaan miestä suuremmin kiehtoneet – häntä ei liiemmin kiinnosta ajatus siitä, että jokin lävistää hänen ihonsa ja tekee siihen selvän reiän. Tatuoinnit puolestaan kiehtovat hieman enemmän, ja niitä Santiago omistaakin kolme kappaletta. Iäkkäin merkki on Lié Dewereuxin demonisuvun ikivanha pentagrammi, joka on tatuoitu jokaisen sukuun kuuluneen demonin ihoon. Merkki sijaitsee alaselässä, eikä mies mielellään sitä esittele, sillä demonivuodet eivät häntä enää kummemmin liikuta. Toinen merkki taasen on Razyoon kapinallisjärjestön johtajan symboli, joka sijaitsee oikean lapaluun kohdalla. Tatuointi on suht suurikokoinen ja kuvastaa lohikäärmettä, joka on järjestön tunnusmerkki.
Kolmas merkki ei oikeastaan ole tatuointi, vaan polttomerkki. Se sijaitsee vasemman käden kämmenessä ja on tarkoitukseltaan ihmissuden merkki. Tämä on merkeistä tuorein ja sitä kohtaan tunnetaan myös eniten ristiriitaisuutta; merkki on ihmisten jättämä, mikä on jo omiaan aiheuttamaan vihaa, mutta toisaalta se on myös symboli siitä, mikä Santiago oikeastaan onkaan lajiltaan.
Miehen pukeutumistyyli on varsin laaja, mutta jos jotain erityistä pitää mainita, niin kaikkein selvimmin luultavasti näkyy se, että Santiago pitää mustasta ja kaikesta kimaltavasta. Vaatteista täytyy löytyä kultaa ja kimallusta, jos ei aitoa niin sitten vaikka tekaistua. Myös pitkäkauluksiset paidat ja päällystakit ovat in. Muutoin mies ei sitten olekaan niin niponuuka vaatteidensa kanssa.
Santiagon susimuoto on kaikin tavoin tavallista sutta kookkaampi. Sen hartiakorkeus on noin 122cm ja paino lähentelee 76kg. Ruumiin koko pituus kuonosta hännänpäähän on 157cm. Turkin värit määräytyvät pitkälti Santiagon ihmismuodon pohjalta; suurin osa turkista on samaa sävyä kuin miehen hiukset, kun taas selkä ja pään kuviot ovat väriltään lähempänä ihonväriä. Susimuodossa ollessaan Santiago ei suinkaan tepastele kahdella jalalla, vaan muistuttaa käytökseltään ja tavoiltaan tavallista sutta. Kaikki neljä jalkaa ovat siis tiukasti maassa.
Tähän muotoon muuttuminen on kivuliasta, kuten moni tietää, joten yleisesti ottaen mies ei mielellään vapaasta tahdostaan ole siihen muuttumassa, vaikkei sitä häpeäkään. Jos pitkiä matkoja täytyy liikkua, on sudeksi muuttuminen puolestaan helpompi vaihtoehto – matkanteko on huomattavasti nopeampaa ja vaivattomampaa, kun on neljä jalkaa joilla kauhoa vauhtia.
★ I guarantee there's a lot more to see. ★
“I'm doin' just fine. Stop complaining, 'cause I'm just trying to live my life.”
Osuvaa kuvailua Santiagosta olisi välinpitämätön, pessimistinen. Hän on kylmän jäinen, ulkokuorensa alla kova kuin kivi. Mitä lähemmäs menet, sen kauemmas hän luiskahtaa ulottuviltasi. Voimme siis päätellä, että tämä herra on varsin antisosiaalista sorttia, eikä hukkaa sanojaan turhanpäiten.
Ensimmäinen asia, johon Santiagossa kiinnitetään ehkä eniten huomiota, on hänen viileytensä muuta maailmaa kohtaan. Hän käyttäytyy, kuin asuttaisi yksin koko universumia eikä kellään muulla olisi mitään väliä. Ei ole tavatonta, että mies ei vastaa ollenkaan jos häneltä jotain kysytään, ellei hän sitten koe asian jotenkin itselleen huiman tärkeäksi. Santiago on mestari jättämään ihmisiä taakseen, kuin nallin kalliolle; heistä voisi saada hyvinkin kolminumeroisen luvun, jos laskemaan ryhtyisi.
Muiden murheet eivät paljon Santiagon hartioilla paina. Nuorukaiselle on turha vuodattaa omia ongelmiaan vesiputouksen lailla, sillä häntä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, miten järisyttävällä tavalla ihmisolento voikaan kärsiä. Nenää ei myöskään tungeta turhaan asioihin, jotka eivät hänelle kuulu – Santiago pesee kätösensä nopeasti sellaisista sotkuista, jotka eivät aja hänen ja vain hänen itsensä etuja. Lahjominen kyllä onnistuu, jos omaa älliä ja suostuttelutaitoja sekä tietysti jotain arvokasta tai mittavaa, jota tarjota; kovin pienestä virikkeestä nuorukainen ei kuitenkaan leikkiin mukaan lähde.
Monet näkevät Santiagon yleensä varsin karussa valossa; Raakalaisena, joka on tottunut saamaan sen minkä haluaa. No, vähään tämä nuorukainen ei ole elämänsä myöhemmässä vaiheessa koskaan tyytynytkään – ja raakalaisuus on tässä tilanteessa hyvin suhteellinen käsite. Santiago on perusluonteeltaan ailahtelevainen ja samalla kertaa elekieli kertoo, ettei liian lähelle kannata tulla. Ja kukapa nyt lähelle haluaisi tulla, kun jokainen solu miehen kehossa välittää vastenmielistä viestiä siitä, ettei hän todellakaan ole unelmien prinssi.
Mielialat vaihtuvat Santiagon tapauksessa hyvin tiuhaan, kuten myös mielipiteet – hän saattaa ensin väittää ruohikkoa siniseksi, kunnes yhtäkkiä toteaa sen olevan keltainen. Ylpeyskin on herralle kaikki kaikessa, mikä nyt varmasti oli varsin odotettavaa. Hän ei tosiaankaan lähde tanssiin kenen tahansa pillin mukana, eikä anna kunnioitustaan niille, jotka eivät sitä selvästi ansaitse.
”It has nothing to do whit me. So get lost.”
Yleinen mielipide kuuluu, ettei tärkeissä asioissa pidä luottaa yhtään kenenkään muun apuun - vaikka kun Santiagosta on kyse, luottamusta ei muille heru edes kukkapenkin siistimisessä. Hän hoitaa asiansa aina itse ja omakätisesti, kun ei harmikseen luota muiden kykenevän samankaltaiseen täydellisyyteen. Itsenäisiä siis ollaan, eikä muiden lahkeissa roikuta turhanpäiten, jos ollenkaan.
Epäonnistuminen; asia joka on Santiagolla tilanteessa kuin tilanteessa täyttä myrkkyä. Hän ei yksinkertaisesti kykene sisäistämään häviötään tai epäonnistumistaan, eikä niele karvaita tappioita koski asia sitten mitä tahansa. Tämä johtuu enimmäkseen siitä, että epäonnistuminen merkitsee nuorukaiselle samaa kuin häviö, eli toisin sanoen heikkoutta. Ja koska heikkous on asia, mitä eniten kammoksutaan ja hävetään, ei sitä silloin myöskään sallita omassa luonteessa.
Loogista, eikö?
Voimakastahtoiseksikin Santiagoa voisi kuvailla, oi kyllä, hän käyttäytyy toisinaan kuin mikäkin muuli, eikä kuuntele ketään muuta kuin itseään. Kun hän on kerran päättänyt, niin myös tapahtuu ja juuri täsmälleen sillä kaavalla, millä hän on sen halunnut tapahtuvan. Hankalaako? Enemmän kuin hankalaa, suorastaan tuskaista toisinaan. On vaikeaa sovittaa yhteen välinpitämättömyys ja voimakas tahto, mutta ihan hyvin se on tähän astikin näyttänyt sujuvan. Kärsimykselläkään ei ole niin väliä ja hänelle on yksi lysti sattuuko vai ei – ja etenkin se, kuka kärsii ja kuka ei. Oma terveydentila ei tuota paljoltikaan päänvaivaa, eikä siihen liiemmin kiinnitetä huomiota. Kipu on jossain määrin osa arkea, pakollinen paha, joten sitä ei edes yritetä vältellä vaan otetaan tyynesti vastaan.
“Will it change your life if I change my mind? Yes, it will.”
Useimmille ihmissusille on hyvin vaikeaa oman itsensä ja susimaisen muotonsa täydellinen hyväksyminen. Santiago ei kuitenkaan kuulu tähän sakkiin; hän on ajoittain jopa erittäin ylpeä lajistaan, eikä susimuotoon muuttuminen kaada maailmaa. Osittain tämän asenteen vuoksi, sekä merkittävän luonteenlujuuden ansiosta Santiago kykenee myös hallitsemaan itsensä susimuodossaan kiitettävästi sekä säätelemään ajankohtaa jona kyseiseen muotoon muuttuu. Hän ei siis ole loikkimassa ensimmäisten vastaantulijoiden niskaan, ellei nälkä ole aivan järjetön. Tietenkin on sitten olemassa niitä tilanteita, joissa silmitön raivo saa aikaan muutoksen, mutta yleisesti ottaen Santiago hallitsee liikkeensä ja tekonsa kunnioitettavasti.
Seksuaalisuutensa kanssa Santiago on hieman hukassa, mutta häntä itseään asia ei niinkään vaivaa. Jos sitä kysytään, ei hän toki suoraan vastaa olevansa aseksuaali, mutta kyllä se suurimmaksi osaksi näkyy. Ongelma ei kuitenkaan ole hänen tilanteessaan kiinnostuksen tai halun puuttuminen – enemmän päänvaivaa tuottaa se, ettei Santiago koskaan kohdista tunteitaan tai halujaan mihinkään tai kehenkään. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta häneltä irtoaa erittäin vähän huomiota tällaisissa asioissa, jos ollenkaan.
★ I am a pure terrorist and I'll do it for myself. ★
The ditch between us is so damn deep.
I finally found a way to be alone.
★ Osaa ison liudan silmänkääntötemppuja ja muuta epärehellistä huijaustekniikkaa.
★ Omaa tavallista paremmat aistit ja refleksit, sekä erinomaisen hämäränäön.
★ Ei voi sietää kissoja missään muodossa.
★ Pitää kaikesta kimaltavasta, kuten kullasta.
★ Ei mielellään kuuntele kovin korkeita ääniä, sillä ne aiheuttavat päänsärkyä.
★ Rakastaa jostain syystä säkkituoleja erityisen paljon.
★ Molempikätinen; kykenee miekkailemaan ja kirjoittamaan kummallakin kädellä.
★ Veren haistaminen voi aiheuttaa joko vaikeita keskittymishäiriöitä tai muuttumisen sudeksi.
★ Juo mielellään vahvaa yrttiteetä, muttei niinkään välitä kahvista.
★ Vihaa kastumista, oli se sitten vesisateessa kävelyä tai uimista.
★ Osaa soittaa pianoa – muu musisointi ei sitten onnistukaan.
★ Hänellä on demonisuvun pentagrammi kaiverrettuna alaselkään & johtajan merkki oikean lapaluun kohdalla.
★ I want to see you make a fool of yourself. ★
I'm just going to give my everything
To this battle that continues on endlessly.
★ Isä → Lucien Lié Dewereux
★ Äiti → Mireille Lié Dewereux
Santiago syntyi Felicien kuukauden kuudentena päivänä, suuren ja arvoasteikossa korkealla olevan demonisuvun jatkeeksi. Perheenjäsenet olivat varsin vanhoillista porukkaa, eikä sukuun kuuluville tullut kuuloonkaan esittää minkään näköistä myötämielisyyttä nykyistä ihmishallintoa kohtaan – heistä se kuului edelleen virallisesti heille, eivätkä voineet niellä asiaa. Ei siis liene monellekaan suuri ihme, että suku oli jo pitkään kuulunut yhtenä merkittävimpänä jäsenenä demonien keskuudessa huomiota herättäneeseen liikkeeseen, jonka pääasiallisena tehtävänä oli aiheuttaa vaurioita ja paniikkia ihmisimperiumissa. Santiagon nuoruusaikana homma tosin ei ollut edennyt kuin pieniin ja mahdollisimman näkymättömiin tekoihin, mutta kovasti porukka manalassa asiaa ainakin suunnitteli.
Lapsuusaikansa Santiago eleli suht leveästi, mutta ei häneltä hyvä kasvatus jäänyt saamatta; kurista ja nuhteesta ei ollut todellakaan puutetta, ja pienestä asti poika opetettiin tuntemaan syvää vastenmielisyyttä ihmislajin edustajia kohtaan. Palkaksi tästä elämänasenteesta Santiago sai kohtalaisen suuren liikkumisvapauden, eikä hänen menojaan liiemmin rajoitettu.
Nuorilla demoneilla voimien hallitseminen tuottaa useimmiten vaikeuksia, eikä tämäkään lapsi tehnyt poikkeusta. Voimiensa käyttämisen sijaan Santiago kiinnostuikin nopeasti silmänkääntämisestä – kiitos pienimuotoisten tutkimusretkiensä. Aina kun aikaa oli tai luvan sai, nuorimmainen kirmasi pää kolmantena jalkana sinne, missä oli elämää; hän halusi palavasti oppia lisää tästä hurmaavasta taikuruuden lajista. Moni demoni piti juttua ihan humpuukina – miksi turvautua silmänkääntötemppuihin, jos kerran kykeni tekemään jotain suurempaa, kuten sytyttämään tulipalon pelkällä intensiivisellä tuijotuksella? Mutta kyllä manalasta löytyi niitäkin, jotka hommaa kannattivat.
Silmänkäännön suurimmat temput ja niksit Santiagolle opetti Namárie, oikeasta silmästään sokeutunut kolmannen asteen demoni, jonka asema arvoasteikossa ei näyttänyt yhtä valoisalta kuin nuorimman. Vanhemman demonin ja Santiagon välille kehittyi jonkinmoinen mestari-oppipoikasuhde – nuorempi opetteli Namárien johdolla silmänkääntöä alkeista vaativampiin taidonnäytteisiin, kipittäen myöhemmin muualle testaamaan taitojaan. Eikä pojasta kummoisempi temppujen tekijä tullutkaan; tosin tämä viaton kiinnostus muuttui pian hyötykäyttöön. Santiago alkoi käyttää oppiaan varasteluun ja kyllä hän pari kertaa huijasikin itseään isommilta rahaa tai muuta arvokasta ja juoksi sitten karkuun nopeiden kinttujensa varjelemana.
Ihmiseniässä noin kahdeksanvuotiaana Santiago päätyikin sitten huiputtamaan hieman liian suurta vastusta, jolla oli vieläpä pieni ässä hihassaan. Manalan ns. keskustori oli nuorukaisen yleisintä varainkeruualuetta ja siellä tämä tälläkin kertaa rahasti porukkaa tempuillaan. Päivän ensimmäinen asiakas vaikutti varalliselta, mutta helposti narutettavalta; jotakuinkin kolmikymppiseltä vaikuttava mies ei paljon sanojaan tuhlannut vaan tyytyi katselemaan pienten murahdusten saattelemana.
Ensi alkuun Santiago tarvitsi jotakin, jolla temppunsa tehdä. Hetken mietinnän jälkeen mies luovutti hänelle kaulassaan killuneen kultaisen medaljongin, joskin erittäin hanakasti. Esine osoittautui mittaamattoman arvokkaaksi, ainakin miehelle – Santiago näytti näin hienon esineen kunniaksi yhden bravuureistaan, tavaran kadottamisen suoraan uteliaiden silmien edessä ja kehotti sitten miestä tarkistamaan povitaskunsa. Kun tämä totteli ja kiinnitti huomionsa taskuihinsa, otti nuorukainen jalat alleen ja pinkoi karkuun medaljonki hihassaan. Eikä siinä kauaa mennyt, kun mieskin tajusi tulleensa huiputetuksi; silmittömän raivon vallatessa jokaisen ruumiinosan, oli muutos varsin nopea. Ja niin Santiago sai peräänsä raivokkaan, nälkäisen ja ärsytetyn ihmissuden. Siinä eivät vikkelät kintutkaan enää auttaneet, eikä poika pitkälle päässyt pötkimään, kun susi jo hänet kylän laidalla saavutti. Hätäisenä Santiago koetti palauttaa medaljongin, heittäen sen otuksen niskaan, mutta hieman liian myöhään.
Susi raateli Santiagon hyvin perusteellisesti ja on jokseenkin kyseenalaista, miten poika jäi edes henkiin. Luultavasti demonivoimiensa ja vahvan verensä takia, muuta järkevää syytä asiaan ei sitten olekaan.
Your name into concrete.
So that they know that - I'm alive.
Paikka, jossa Santiago makasi, sijaitsi aivan manalan asutusten laitamilla, sillä alueella jossa porukkaa ei kulje järin tiuhaan. Siksi kai kukaan ei poikaa huomannutkaan, eikä apua tullut häntä hoivaamaan. Hän sai selvitä omin voimin, vaikka tiukkaa kyllä teki. Kolme päivää Santiago vain lojui paikoillaan kuin halvaantuneena – sinä aikana muutos ihmissudeksi pääsi kehittymään kokonaan, ja se mikä hänet loppujen lopuksi sai maasta nousemaan, oli järjetön nälkä. Sellainen nälkä, jota poika ei ollut koskaan ennen tuntenut, täysin järjenvastainen ja pakonomainen nälkä. Eikä nuori ihmissusi edes itse tajunnut lajinvaihdosta, ei edes vielä siinä vaiheessa kun hallitsemattomasti muuttui susimuotoonsa; nälkä oli mielessä se päällimmäinen asia, kaikki muu sai odottaa.
Aivotoiminnot sumeina ei kovin moni kykene ajattelemaan kirkkaasti, kuten ei Santiagokaan. Susimuotoonsa hallitsemattomasti muuttuneena hän suuntasi suoraan ulos manalasta, maan pinnalle ja sai melkein saman tien tähtäimeensä ensimmäisen uhrinsa; ihmisneitokaisen, joka näytti olevan jonkinasteisella iltakävelyllä. Santiagon onneksi tosiaan oli ilta ja hämärä laskeutui parasta aikaa – muutoin hänet olisi varmasti nähty saman tien ja se loru olisi loppunut lyhyeen.
Kykenemättä kontrolloimaan itseään, Santiago hyökkäsi tytön kimppuun sekuntiakaan epäröimättä. Nälän kurniessa järjettömänä, hän raateli ihmisolennon erittäin pahaan kuntoon ja heti saatuaan nälkänsä kuriin, muuttui takaisin ihmismäisempään muotoonsa. Hetken kesti tajuta, mitä oli tapahtunut ja mitä hän olikaan saanut aikaan. Järkytyksestä sanattomana Santiago katseli vierestä, kuinka tyttö kuoli hitaasti mutta varmasti saamiinsa vammoihin, suoraan hänen nenänsä edessä.
Tämä tapahtuma on syy siihen, miksi nuorukainen nykyään kykenee kontrolloimaan itseään susimuodossaan lähes täydellisesti; tällaisia ns. vahinkoja hän ei enää halunnut. Eihän kukaan voinut vapaaehtoisesti haluta katsella vierestä, kun joku syytön ja puolustuskyvytön kuolee raa’alla tavalla.
Tämän jälkeen Santiago oli alkuun hyvin varovainen liikkeidensä ja tekemisiensä kanssa; hänen tulisi ensin oppia pitämään kontrolli pahimmissakin tilanteissa, sekä muuttumaan sudeksi ja siitä taas takaisin ihmismuotoon omasta tahdostaan, eikä tunnekuohun takia. Nämä olivat suurimmat ehdot siinä vaiheessa, kun nuorukainen alkoi järjestelmällisesti kouluttaa itseään. Hänellä oli pohjanaan kaikki demonivuosina opittu, mutta se ei aivan täysin riittänyt. Yleensähän sanotaan, että niin poika kuin isänsä, eikä tässäkään kohden erehdytty. Mieleen muistui lapsuusiän opetukset siitä, mitä kaikkea demonirotu olikaan aikoinaan saanut kestää ihmisten asettuessa asumaan Whléyaan. Samalla tilaa ajatuksissa sai myös muisto demonien keskuudessa pyörineestä kapinallisjärjestöstä, jonka pääpiirteinen tehtävä oli saattaa ihmisimperiumi sekasortoon ja saada syrjäytetyillä lajeille lisää hengitystilaa. Toimintasuunnitelma alkoi jo tässä vaiheessa kyteä jossain mielen syvyyksissä, mutta vielä ei ollut oikea aika toimia; ensin täytyi valmistautua, koetella omia rajoja ja testata kestävyyttä.
Jotakuinkin hieman yli kymmenen vuotta kului hiljaiselossa, eikä Santiago antanut itsestään sen ihmeemmin kuulua – manalassa porukka luulkoot hänen kuolleen, ei se ainakaan haitaksi tässä vaiheessa ollut. Linnoituksensa nuorukainen oli epävirallisesti sijoittanut Pohjoisen metsään, sillä sinne ei kovin usein eksynyt porukkaa nuuskimaan tai muuten vain päiväkävelylle. Omine nokkineen Santiago opetteli mm. miekan ja nunchakun käyttöä, sekä muita taistelutaktiikoita. Kyllä hän pari kertaa yritti herätellä henkiin demonivoimiaan, mutta suurin osa oli kadonnut ihmissudeksi muuttumisen takia. Erinomaiset aistit pääsivät myös koetukselle, kuten kestävyys ja voimakin – eikä älykkyyskään jäänyt testaamatta. Samalla Santiago kehitti myös henkistä kestävyyskynnystään ja pikkuhiljaa mies kykeni siirtämään tukikohtansa hieman näkyvämmälle paikalle, Meryoniin. Kaupunki oli hyvin lähellä Aréthaa, joten henkilöllisyyden paljastamiseen ei ollut varaa; piti siis vain opetella hillitsemään itsensä.
Meryonissa asustaessaan Santiago otti enemmän selvää demonien järjestöstä, saaden tietoonsa joitain hyvin yksityiskohtaisiakin asioita. Vuoden salapoliisityön ja salakuuntelun tuloksena hänellä olikin koossa tiedot järjestön koosta, liikekeskuksen sijainnista ja mikä tärkeintä – johtajasta. Sitten täytyi enää kehittää suunnitelma, jolla päästä osalliseksi tähän sirkukseen.
Ennen kuin Santiago ehti lyödä mitään lukkoon, sai hän kaupungilla kulkiessaan kuulla yllättäen tietoa vanhemmistaan; heidät oli tämän tietolähteen mukaan pyyhkäisty pois maailmankartalta, petturuudesta järjestöä vastaan. Raa’an ja hyvin näkyvällä paikalla toteutetun murhan oli toimittanut, kukapa muukaan, kuin järjestön nykyinen johtajahahmo; Dreagor.
Ei varmasti liene vaikeaa päätellä, mistä tuli tämän tiedon jälkeen Santiagon tärkein määränpää.
Tuohon aikaan järjestöön värväytyminen ei ollut läheskään niin vaikeaa, kuin nykyään. Ja kiitos demonivuosiensa, Santiago myös tiesi järjestön päämajan sijainnin, ja johtajan ulkonäöltä. Hänen ei siis tarvinnut kuin suunnata kohti päämajaa, etsiä joku joukon jäsen käsiinsä ja pyytää pääsyä listoille; ei temppu eikä mikään ja nuorukainen pääsikin hyvin nopeasti sisäpiiriin, kiitos erinomaisten taistelutekniikoidensa ja Meryonissa kuulemiensa tietojen ansiosta. Nyt saattoi sitten itse hauskuus alkaa.
Dreagor oli oikeastaan itse myös osasyyllinen siihen, mitä loppujen lopuksi kävi; mitäs oli huono johtaja ja laittoi jäsenten päitä vadille omien luulojensa vuoksi. Santiago ei paljon suostuttelua tarvinnut saadakseen suurimman osan jäsenistä kääntymään nykyistä johtajaansa vastaan, joka oli epäoikeudenmukaisuuttaan saanut heidän sisällään pienen kipinän heräämään. Nuoren ihmissuden tarvitsi vain heittää tulitikku kuivaan heinäkasaan – ja hän saikin aikaan aikamoisen kokon.
Pitkään hallinnut johtaja sai lopulta surmansa, kiitos jäsentensä ärhäkän päälle karkauksen. Ja kaiken tämän aikana Santiago vain seisoi sivummalla ja katseli uuden valtaistuimensa nousua. Niinhän siinä loppujen lopuksi kävikin, että nuorukainen kohotettiin joukosta johtajaksi, ja hän sai Razyoon kapinallisjärjestön haltuunsa.
★ You lied, I deserve better than this ★
You better crawl on your knees,
fall on your knees, because this time I won't be so kind.
★ Nimi → Santiago Denzyri Lié Dewereux.
★ Tunnetaan → Esittäytyy aina etunimellään, jottei kenellekään jää epäselväksi, kuka kaiken vahingon aiheutti.
★ Laji → Ihmissusi (ent. demoni)
★ Sukupuoli → Mies
★ Mitat → 182cm / 69kg
★ Syntynyt → Felicien kuukauden 6. päivänä (tammikuu)
★ Ikä → noin 139 vuotta, mutta ulkoisesti n. 26 ikävuoden paikkeilla.
★ Siviilisääty → Naimaton.
★ Suuntautuminen → Lähentelee aseksuaalia.
★ Ammatti → Silmänkääntäjä, mutta nykyään tunnetun Razyoo-kapinallisjärjestön johtohahmo.
★ Aseet → Santiago taitaa perinteisen miekkailun kenties kaikkein parhaiten, mutta muutkaan itsepuolustusmenetelmät eivät tuota kovin paljon vaivaa. Silloin kun ihmissudeksi muuttuminen ei ole päiväjärjestyksessä ensimmäisenä, kantaa mies mukanaan hienoa samuraimiekkaa. Hän käyttää puolustukseen usein myös nunchakua. ( kuva ) Tosin ei lista tähän lopu, hihasta tai saappaanvarresta löytyy aina pari ylimääräistä tikaria – tai ehkä jopa lihaveitsi, mistäs sitä koskaan tietää kuinka sitkeää lihaa joutuu leikkaamaan.
★ Ikääntyminen → Koska Santiago eli ensimmäiset vuotensa demonina, hän myös ikääntyi alkuun lajin tapaan hitaasti. 85 vuoden aikana nuorukainen ikääntyi suunnilleen 8 vuotiaan näköiseksi ulkomuodoltaan. Ihmissutena mies ikääntyy hieman tavallista sutta hitaammin, kiitos entisen lajinsa. ( 3 ihmisen vuotta = 1 Santiagon ikävuosi. )
★ Muuta → Mies muuttui ihmissudeksi hyvin nuoressa iässä, mutta hänen demonivoimansa säilyivät muutoksen jälkeen osittain. Entisessä elämässään Santiago kykeni näkemään lähitulevaisuuteen ja kyky säilyi siten, että nykyään hän osaa tulkita muiden aikeita tavallista tarkemmin ja nopeammin, vähän kuin hän lukisi näiden ajatukset. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan pelkästään normaalia paremmasta tulkintakyvystä.
★ You, a person so beautiful it’s almost cruel. ★
You told me, to live as if you were to die tomorrow,
Feel as if you were to be reborn now, face as if you were to live forever.
Kuvatus ★ Kuvatus
Santiago on oikeastaan varsin hurmaava näky; Ikävuodet ovat vieneet mukanaan lapsekkaat piirteet ja tuoneet tilalle tietynlaista särmikkyyttä. Pituutta miehellä on hieman päälle 180cm ja siihen nähden hänen ruumiinrakenteensa on oikein mallikas ja sopusuhtainen. Treenattuja lihaksia kehtaa esitellä, eikä Santiagolla ole koskaan ollut mitään paljasta pintaa vastaan. Ensisilmäyksen perusteella miehestä on vaikea tehdä tarkkaa määritelmää. Hän käyttäytyy kärsivällisesti ja on kuin kotonaan, oli tilanne tai paikka mikä tahansa – se saa monet epäluuloisiksi.
Asia, joka Santiagossa usein ensimmäiseksi lumoaa, on miehen matalan rytmikäs ääni. Se sointuu kauniisti ja parhaimmillaan kuulostaa varsiin puoleensavetävältä. On vaikea päättää, onko sointu samettisen pehmeä vai karun karhea – luultavasti kumpaakin.
Miehen iho on varsin vaalea, melkeinpä kerman värinen, eikä hän oikeastaan kummemmin rusketu auringossa. Syy tähän löytyy Santiagon susimuodon värityksestä; olisihan se typerän näköistä, jos suden vaalea karva yhtäkkiä näyttäisi käristyneen punertavalta. Pisamat eivät miestä ole koskaan häirinneet, eivätkä varmaan tule koskaan häiritsemäänkään. Kasvot ovat teräväpiirteiset ja vahvat, nenä suora, kulmakarvat huolellisesti nypityt ja melkeinpä mustat, huulet ohuet ja hyvin vaaleat.
Vaikka Santiagon silmät ovat periä demoniajoista, ei niiden perusteella voisi veikata hänen olleen entisessä elämässään demoni; väritykseltään silmät ovat keltaiset, hyvässä valossa hieman kullan puoleen vivahtavat. Suht tavallinen väri ihmissudelle, ei siis mitenkään erikoisesti erottuva. Hieman tavallista tuuheammat ripset tuovat katseeseen mukavasti lisää syvyyttä ja tekevät silmistä terävän näköiset. Pupillit ovat myös oma osansa luomaan pistävää ilmettä, sillä ne ovat muodoltaan hieman tavallista soikiommat.
Santiagon hiukset ovat susimaisen pörröiset ja tuuheat. Koskettaessa ne tuntuvat karheilta kuin piikkilanka, eikä silkkisyyden tuntua löydy ollenkaan, vaikka kaukaa katsottuna suortuvat voivatkin näyttää pehmeiltä. Mies on varsin laiska hiustensa suhteen, eikä niiden sukiminen ole hänen päiväjärjestyksessään läheskään ensimmäisenä. Siitä huolimatta suortuvat tuntuvat asettuvan juuri oikeille paikoille ja taipuvan oikeaan suuntaan; tai sitten mies vain onnistuu jotenkin kummallisesti näyttämään hyvältä hiukset pelkkänä tuuheana pehkona. Väriltään hiukset ovat tummanruskeat, mutta sekaan mahtuu pieniä vaaleampia ja tummempiakin suortuvia, jotka saavat hiukset näyttämään vielä eläväisemmiltä.
Mitään kummempaa leikkausta hiusten suhteen ei ole, ne kasvavat suurimmaksi osaksi oman tahtonsa mukaan. Santiago suosii kuitenkin hieman lyhyempää mallia, sillä susimuodossa pitkät hiukset voisivat tuottaa hieman ongelmia; mitä pidemmät hiukset, sitä pidempi turkki. Kesäaikaan lyhyt turkki on huomattavasti mukavampi, joten tukkakin pysyy jotakuinkin hartioiden tasolla.
Edestä jokunen suortuva on päässyt kasvamaan hieman muita pidemmäksi, eikä mitään kunnon otsahiuksia ole olemassa; silmien tielle saattaa toisinaan eksyä muutama epäonninen suortuva, mutta siinäpä se.
Like I'm your other soul, but you can’t love them all.
Your tears are meaningless, they're written on your face.
Lävistykset eivät ole koskaan miestä suuremmin kiehtoneet – häntä ei liiemmin kiinnosta ajatus siitä, että jokin lävistää hänen ihonsa ja tekee siihen selvän reiän. Tatuoinnit puolestaan kiehtovat hieman enemmän, ja niitä Santiago omistaakin kolme kappaletta. Iäkkäin merkki on Lié Dewereuxin demonisuvun ikivanha pentagrammi, joka on tatuoitu jokaisen sukuun kuuluneen demonin ihoon. Merkki sijaitsee alaselässä, eikä mies mielellään sitä esittele, sillä demonivuodet eivät häntä enää kummemmin liikuta. Toinen merkki taasen on Razyoon kapinallisjärjestön johtajan symboli, joka sijaitsee oikean lapaluun kohdalla. Tatuointi on suht suurikokoinen ja kuvastaa lohikäärmettä, joka on järjestön tunnusmerkki.
Kolmas merkki ei oikeastaan ole tatuointi, vaan polttomerkki. Se sijaitsee vasemman käden kämmenessä ja on tarkoitukseltaan ihmissuden merkki. Tämä on merkeistä tuorein ja sitä kohtaan tunnetaan myös eniten ristiriitaisuutta; merkki on ihmisten jättämä, mikä on jo omiaan aiheuttamaan vihaa, mutta toisaalta se on myös symboli siitä, mikä Santiago oikeastaan onkaan lajiltaan.
Miehen pukeutumistyyli on varsin laaja, mutta jos jotain erityistä pitää mainita, niin kaikkein selvimmin luultavasti näkyy se, että Santiago pitää mustasta ja kaikesta kimaltavasta. Vaatteista täytyy löytyä kultaa ja kimallusta, jos ei aitoa niin sitten vaikka tekaistua. Myös pitkäkauluksiset paidat ja päällystakit ovat in. Muutoin mies ei sitten olekaan niin niponuuka vaatteidensa kanssa.
Santiagon susimuoto on kaikin tavoin tavallista sutta kookkaampi. Sen hartiakorkeus on noin 122cm ja paino lähentelee 76kg. Ruumiin koko pituus kuonosta hännänpäähän on 157cm. Turkin värit määräytyvät pitkälti Santiagon ihmismuodon pohjalta; suurin osa turkista on samaa sävyä kuin miehen hiukset, kun taas selkä ja pään kuviot ovat väriltään lähempänä ihonväriä. Susimuodossa ollessaan Santiago ei suinkaan tepastele kahdella jalalla, vaan muistuttaa käytökseltään ja tavoiltaan tavallista sutta. Kaikki neljä jalkaa ovat siis tiukasti maassa.
Tähän muotoon muuttuminen on kivuliasta, kuten moni tietää, joten yleisesti ottaen mies ei mielellään vapaasta tahdostaan ole siihen muuttumassa, vaikkei sitä häpeäkään. Jos pitkiä matkoja täytyy liikkua, on sudeksi muuttuminen puolestaan helpompi vaihtoehto – matkanteko on huomattavasti nopeampaa ja vaivattomampaa, kun on neljä jalkaa joilla kauhoa vauhtia.
★ I guarantee there's a lot more to see. ★
“I'm doin' just fine. Stop complaining, 'cause I'm just trying to live my life.”
Osuvaa kuvailua Santiagosta olisi välinpitämätön, pessimistinen. Hän on kylmän jäinen, ulkokuorensa alla kova kuin kivi. Mitä lähemmäs menet, sen kauemmas hän luiskahtaa ulottuviltasi. Voimme siis päätellä, että tämä herra on varsin antisosiaalista sorttia, eikä hukkaa sanojaan turhanpäiten.
Ensimmäinen asia, johon Santiagossa kiinnitetään ehkä eniten huomiota, on hänen viileytensä muuta maailmaa kohtaan. Hän käyttäytyy, kuin asuttaisi yksin koko universumia eikä kellään muulla olisi mitään väliä. Ei ole tavatonta, että mies ei vastaa ollenkaan jos häneltä jotain kysytään, ellei hän sitten koe asian jotenkin itselleen huiman tärkeäksi. Santiago on mestari jättämään ihmisiä taakseen, kuin nallin kalliolle; heistä voisi saada hyvinkin kolminumeroisen luvun, jos laskemaan ryhtyisi.
Muiden murheet eivät paljon Santiagon hartioilla paina. Nuorukaiselle on turha vuodattaa omia ongelmiaan vesiputouksen lailla, sillä häntä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, miten järisyttävällä tavalla ihmisolento voikaan kärsiä. Nenää ei myöskään tungeta turhaan asioihin, jotka eivät hänelle kuulu – Santiago pesee kätösensä nopeasti sellaisista sotkuista, jotka eivät aja hänen ja vain hänen itsensä etuja. Lahjominen kyllä onnistuu, jos omaa älliä ja suostuttelutaitoja sekä tietysti jotain arvokasta tai mittavaa, jota tarjota; kovin pienestä virikkeestä nuorukainen ei kuitenkaan leikkiin mukaan lähde.
Monet näkevät Santiagon yleensä varsin karussa valossa; Raakalaisena, joka on tottunut saamaan sen minkä haluaa. No, vähään tämä nuorukainen ei ole elämänsä myöhemmässä vaiheessa koskaan tyytynytkään – ja raakalaisuus on tässä tilanteessa hyvin suhteellinen käsite. Santiago on perusluonteeltaan ailahtelevainen ja samalla kertaa elekieli kertoo, ettei liian lähelle kannata tulla. Ja kukapa nyt lähelle haluaisi tulla, kun jokainen solu miehen kehossa välittää vastenmielistä viestiä siitä, ettei hän todellakaan ole unelmien prinssi.
Mielialat vaihtuvat Santiagon tapauksessa hyvin tiuhaan, kuten myös mielipiteet – hän saattaa ensin väittää ruohikkoa siniseksi, kunnes yhtäkkiä toteaa sen olevan keltainen. Ylpeyskin on herralle kaikki kaikessa, mikä nyt varmasti oli varsin odotettavaa. Hän ei tosiaankaan lähde tanssiin kenen tahansa pillin mukana, eikä anna kunnioitustaan niille, jotka eivät sitä selvästi ansaitse.
”It has nothing to do whit me. So get lost.”
Yleinen mielipide kuuluu, ettei tärkeissä asioissa pidä luottaa yhtään kenenkään muun apuun - vaikka kun Santiagosta on kyse, luottamusta ei muille heru edes kukkapenkin siistimisessä. Hän hoitaa asiansa aina itse ja omakätisesti, kun ei harmikseen luota muiden kykenevän samankaltaiseen täydellisyyteen. Itsenäisiä siis ollaan, eikä muiden lahkeissa roikuta turhanpäiten, jos ollenkaan.
Epäonnistuminen; asia joka on Santiagolla tilanteessa kuin tilanteessa täyttä myrkkyä. Hän ei yksinkertaisesti kykene sisäistämään häviötään tai epäonnistumistaan, eikä niele karvaita tappioita koski asia sitten mitä tahansa. Tämä johtuu enimmäkseen siitä, että epäonnistuminen merkitsee nuorukaiselle samaa kuin häviö, eli toisin sanoen heikkoutta. Ja koska heikkous on asia, mitä eniten kammoksutaan ja hävetään, ei sitä silloin myöskään sallita omassa luonteessa.
Loogista, eikö?
Voimakastahtoiseksikin Santiagoa voisi kuvailla, oi kyllä, hän käyttäytyy toisinaan kuin mikäkin muuli, eikä kuuntele ketään muuta kuin itseään. Kun hän on kerran päättänyt, niin myös tapahtuu ja juuri täsmälleen sillä kaavalla, millä hän on sen halunnut tapahtuvan. Hankalaako? Enemmän kuin hankalaa, suorastaan tuskaista toisinaan. On vaikeaa sovittaa yhteen välinpitämättömyys ja voimakas tahto, mutta ihan hyvin se on tähän astikin näyttänyt sujuvan. Kärsimykselläkään ei ole niin väliä ja hänelle on yksi lysti sattuuko vai ei – ja etenkin se, kuka kärsii ja kuka ei. Oma terveydentila ei tuota paljoltikaan päänvaivaa, eikä siihen liiemmin kiinnitetä huomiota. Kipu on jossain määrin osa arkea, pakollinen paha, joten sitä ei edes yritetä vältellä vaan otetaan tyynesti vastaan.
“Will it change your life if I change my mind? Yes, it will.”
Useimmille ihmissusille on hyvin vaikeaa oman itsensä ja susimaisen muotonsa täydellinen hyväksyminen. Santiago ei kuitenkaan kuulu tähän sakkiin; hän on ajoittain jopa erittäin ylpeä lajistaan, eikä susimuotoon muuttuminen kaada maailmaa. Osittain tämän asenteen vuoksi, sekä merkittävän luonteenlujuuden ansiosta Santiago kykenee myös hallitsemaan itsensä susimuodossaan kiitettävästi sekä säätelemään ajankohtaa jona kyseiseen muotoon muuttuu. Hän ei siis ole loikkimassa ensimmäisten vastaantulijoiden niskaan, ellei nälkä ole aivan järjetön. Tietenkin on sitten olemassa niitä tilanteita, joissa silmitön raivo saa aikaan muutoksen, mutta yleisesti ottaen Santiago hallitsee liikkeensä ja tekonsa kunnioitettavasti.
Seksuaalisuutensa kanssa Santiago on hieman hukassa, mutta häntä itseään asia ei niinkään vaivaa. Jos sitä kysytään, ei hän toki suoraan vastaa olevansa aseksuaali, mutta kyllä se suurimmaksi osaksi näkyy. Ongelma ei kuitenkaan ole hänen tilanteessaan kiinnostuksen tai halun puuttuminen – enemmän päänvaivaa tuottaa se, ettei Santiago koskaan kohdista tunteitaan tai halujaan mihinkään tai kehenkään. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta häneltä irtoaa erittäin vähän huomiota tällaisissa asioissa, jos ollenkaan.
★ I am a pure terrorist and I'll do it for myself. ★
The ditch between us is so damn deep.
I finally found a way to be alone.
★ Osaa ison liudan silmänkääntötemppuja ja muuta epärehellistä huijaustekniikkaa.
★ Omaa tavallista paremmat aistit ja refleksit, sekä erinomaisen hämäränäön.
★ Ei voi sietää kissoja missään muodossa.
★ Pitää kaikesta kimaltavasta, kuten kullasta.
★ Ei mielellään kuuntele kovin korkeita ääniä, sillä ne aiheuttavat päänsärkyä.
★ Rakastaa jostain syystä säkkituoleja erityisen paljon.
★ Molempikätinen; kykenee miekkailemaan ja kirjoittamaan kummallakin kädellä.
★ Veren haistaminen voi aiheuttaa joko vaikeita keskittymishäiriöitä tai muuttumisen sudeksi.
★ Juo mielellään vahvaa yrttiteetä, muttei niinkään välitä kahvista.
★ Vihaa kastumista, oli se sitten vesisateessa kävelyä tai uimista.
★ Osaa soittaa pianoa – muu musisointi ei sitten onnistukaan.
★ Hänellä on demonisuvun pentagrammi kaiverrettuna alaselkään & johtajan merkki oikean lapaluun kohdalla.
★ I want to see you make a fool of yourself. ★
I'm just going to give my everything
To this battle that continues on endlessly.
★ Isä → Lucien Lié Dewereux
★ Äiti → Mireille Lié Dewereux
Santiago syntyi Felicien kuukauden kuudentena päivänä, suuren ja arvoasteikossa korkealla olevan demonisuvun jatkeeksi. Perheenjäsenet olivat varsin vanhoillista porukkaa, eikä sukuun kuuluville tullut kuuloonkaan esittää minkään näköistä myötämielisyyttä nykyistä ihmishallintoa kohtaan – heistä se kuului edelleen virallisesti heille, eivätkä voineet niellä asiaa. Ei siis liene monellekaan suuri ihme, että suku oli jo pitkään kuulunut yhtenä merkittävimpänä jäsenenä demonien keskuudessa huomiota herättäneeseen liikkeeseen, jonka pääasiallisena tehtävänä oli aiheuttaa vaurioita ja paniikkia ihmisimperiumissa. Santiagon nuoruusaikana homma tosin ei ollut edennyt kuin pieniin ja mahdollisimman näkymättömiin tekoihin, mutta kovasti porukka manalassa asiaa ainakin suunnitteli.
Lapsuusaikansa Santiago eleli suht leveästi, mutta ei häneltä hyvä kasvatus jäänyt saamatta; kurista ja nuhteesta ei ollut todellakaan puutetta, ja pienestä asti poika opetettiin tuntemaan syvää vastenmielisyyttä ihmislajin edustajia kohtaan. Palkaksi tästä elämänasenteesta Santiago sai kohtalaisen suuren liikkumisvapauden, eikä hänen menojaan liiemmin rajoitettu.
Nuorilla demoneilla voimien hallitseminen tuottaa useimmiten vaikeuksia, eikä tämäkään lapsi tehnyt poikkeusta. Voimiensa käyttämisen sijaan Santiago kiinnostuikin nopeasti silmänkääntämisestä – kiitos pienimuotoisten tutkimusretkiensä. Aina kun aikaa oli tai luvan sai, nuorimmainen kirmasi pää kolmantena jalkana sinne, missä oli elämää; hän halusi palavasti oppia lisää tästä hurmaavasta taikuruuden lajista. Moni demoni piti juttua ihan humpuukina – miksi turvautua silmänkääntötemppuihin, jos kerran kykeni tekemään jotain suurempaa, kuten sytyttämään tulipalon pelkällä intensiivisellä tuijotuksella? Mutta kyllä manalasta löytyi niitäkin, jotka hommaa kannattivat.
Silmänkäännön suurimmat temput ja niksit Santiagolle opetti Namárie, oikeasta silmästään sokeutunut kolmannen asteen demoni, jonka asema arvoasteikossa ei näyttänyt yhtä valoisalta kuin nuorimman. Vanhemman demonin ja Santiagon välille kehittyi jonkinmoinen mestari-oppipoikasuhde – nuorempi opetteli Namárien johdolla silmänkääntöä alkeista vaativampiin taidonnäytteisiin, kipittäen myöhemmin muualle testaamaan taitojaan. Eikä pojasta kummoisempi temppujen tekijä tullutkaan; tosin tämä viaton kiinnostus muuttui pian hyötykäyttöön. Santiago alkoi käyttää oppiaan varasteluun ja kyllä hän pari kertaa huijasikin itseään isommilta rahaa tai muuta arvokasta ja juoksi sitten karkuun nopeiden kinttujensa varjelemana.
Ihmiseniässä noin kahdeksanvuotiaana Santiago päätyikin sitten huiputtamaan hieman liian suurta vastusta, jolla oli vieläpä pieni ässä hihassaan. Manalan ns. keskustori oli nuorukaisen yleisintä varainkeruualuetta ja siellä tämä tälläkin kertaa rahasti porukkaa tempuillaan. Päivän ensimmäinen asiakas vaikutti varalliselta, mutta helposti narutettavalta; jotakuinkin kolmikymppiseltä vaikuttava mies ei paljon sanojaan tuhlannut vaan tyytyi katselemaan pienten murahdusten saattelemana.
Ensi alkuun Santiago tarvitsi jotakin, jolla temppunsa tehdä. Hetken mietinnän jälkeen mies luovutti hänelle kaulassaan killuneen kultaisen medaljongin, joskin erittäin hanakasti. Esine osoittautui mittaamattoman arvokkaaksi, ainakin miehelle – Santiago näytti näin hienon esineen kunniaksi yhden bravuureistaan, tavaran kadottamisen suoraan uteliaiden silmien edessä ja kehotti sitten miestä tarkistamaan povitaskunsa. Kun tämä totteli ja kiinnitti huomionsa taskuihinsa, otti nuorukainen jalat alleen ja pinkoi karkuun medaljonki hihassaan. Eikä siinä kauaa mennyt, kun mieskin tajusi tulleensa huiputetuksi; silmittömän raivon vallatessa jokaisen ruumiinosan, oli muutos varsin nopea. Ja niin Santiago sai peräänsä raivokkaan, nälkäisen ja ärsytetyn ihmissuden. Siinä eivät vikkelät kintutkaan enää auttaneet, eikä poika pitkälle päässyt pötkimään, kun susi jo hänet kylän laidalla saavutti. Hätäisenä Santiago koetti palauttaa medaljongin, heittäen sen otuksen niskaan, mutta hieman liian myöhään.
Susi raateli Santiagon hyvin perusteellisesti ja on jokseenkin kyseenalaista, miten poika jäi edes henkiin. Luultavasti demonivoimiensa ja vahvan verensä takia, muuta järkevää syytä asiaan ei sitten olekaan.
Your name into concrete.
So that they know that - I'm alive.
Paikka, jossa Santiago makasi, sijaitsi aivan manalan asutusten laitamilla, sillä alueella jossa porukkaa ei kulje järin tiuhaan. Siksi kai kukaan ei poikaa huomannutkaan, eikä apua tullut häntä hoivaamaan. Hän sai selvitä omin voimin, vaikka tiukkaa kyllä teki. Kolme päivää Santiago vain lojui paikoillaan kuin halvaantuneena – sinä aikana muutos ihmissudeksi pääsi kehittymään kokonaan, ja se mikä hänet loppujen lopuksi sai maasta nousemaan, oli järjetön nälkä. Sellainen nälkä, jota poika ei ollut koskaan ennen tuntenut, täysin järjenvastainen ja pakonomainen nälkä. Eikä nuori ihmissusi edes itse tajunnut lajinvaihdosta, ei edes vielä siinä vaiheessa kun hallitsemattomasti muuttui susimuotoonsa; nälkä oli mielessä se päällimmäinen asia, kaikki muu sai odottaa.
Aivotoiminnot sumeina ei kovin moni kykene ajattelemaan kirkkaasti, kuten ei Santiagokaan. Susimuotoonsa hallitsemattomasti muuttuneena hän suuntasi suoraan ulos manalasta, maan pinnalle ja sai melkein saman tien tähtäimeensä ensimmäisen uhrinsa; ihmisneitokaisen, joka näytti olevan jonkinasteisella iltakävelyllä. Santiagon onneksi tosiaan oli ilta ja hämärä laskeutui parasta aikaa – muutoin hänet olisi varmasti nähty saman tien ja se loru olisi loppunut lyhyeen.
Kykenemättä kontrolloimaan itseään, Santiago hyökkäsi tytön kimppuun sekuntiakaan epäröimättä. Nälän kurniessa järjettömänä, hän raateli ihmisolennon erittäin pahaan kuntoon ja heti saatuaan nälkänsä kuriin, muuttui takaisin ihmismäisempään muotoonsa. Hetken kesti tajuta, mitä oli tapahtunut ja mitä hän olikaan saanut aikaan. Järkytyksestä sanattomana Santiago katseli vierestä, kuinka tyttö kuoli hitaasti mutta varmasti saamiinsa vammoihin, suoraan hänen nenänsä edessä.
Tämä tapahtuma on syy siihen, miksi nuorukainen nykyään kykenee kontrolloimaan itseään susimuodossaan lähes täydellisesti; tällaisia ns. vahinkoja hän ei enää halunnut. Eihän kukaan voinut vapaaehtoisesti haluta katsella vierestä, kun joku syytön ja puolustuskyvytön kuolee raa’alla tavalla.
Tämän jälkeen Santiago oli alkuun hyvin varovainen liikkeidensä ja tekemisiensä kanssa; hänen tulisi ensin oppia pitämään kontrolli pahimmissakin tilanteissa, sekä muuttumaan sudeksi ja siitä taas takaisin ihmismuotoon omasta tahdostaan, eikä tunnekuohun takia. Nämä olivat suurimmat ehdot siinä vaiheessa, kun nuorukainen alkoi järjestelmällisesti kouluttaa itseään. Hänellä oli pohjanaan kaikki demonivuosina opittu, mutta se ei aivan täysin riittänyt. Yleensähän sanotaan, että niin poika kuin isänsä, eikä tässäkään kohden erehdytty. Mieleen muistui lapsuusiän opetukset siitä, mitä kaikkea demonirotu olikaan aikoinaan saanut kestää ihmisten asettuessa asumaan Whléyaan. Samalla tilaa ajatuksissa sai myös muisto demonien keskuudessa pyörineestä kapinallisjärjestöstä, jonka pääpiirteinen tehtävä oli saattaa ihmisimperiumi sekasortoon ja saada syrjäytetyillä lajeille lisää hengitystilaa. Toimintasuunnitelma alkoi jo tässä vaiheessa kyteä jossain mielen syvyyksissä, mutta vielä ei ollut oikea aika toimia; ensin täytyi valmistautua, koetella omia rajoja ja testata kestävyyttä.
Jotakuinkin hieman yli kymmenen vuotta kului hiljaiselossa, eikä Santiago antanut itsestään sen ihmeemmin kuulua – manalassa porukka luulkoot hänen kuolleen, ei se ainakaan haitaksi tässä vaiheessa ollut. Linnoituksensa nuorukainen oli epävirallisesti sijoittanut Pohjoisen metsään, sillä sinne ei kovin usein eksynyt porukkaa nuuskimaan tai muuten vain päiväkävelylle. Omine nokkineen Santiago opetteli mm. miekan ja nunchakun käyttöä, sekä muita taistelutaktiikoita. Kyllä hän pari kertaa yritti herätellä henkiin demonivoimiaan, mutta suurin osa oli kadonnut ihmissudeksi muuttumisen takia. Erinomaiset aistit pääsivät myös koetukselle, kuten kestävyys ja voimakin – eikä älykkyyskään jäänyt testaamatta. Samalla Santiago kehitti myös henkistä kestävyyskynnystään ja pikkuhiljaa mies kykeni siirtämään tukikohtansa hieman näkyvämmälle paikalle, Meryoniin. Kaupunki oli hyvin lähellä Aréthaa, joten henkilöllisyyden paljastamiseen ei ollut varaa; piti siis vain opetella hillitsemään itsensä.
Meryonissa asustaessaan Santiago otti enemmän selvää demonien järjestöstä, saaden tietoonsa joitain hyvin yksityiskohtaisiakin asioita. Vuoden salapoliisityön ja salakuuntelun tuloksena hänellä olikin koossa tiedot järjestön koosta, liikekeskuksen sijainnista ja mikä tärkeintä – johtajasta. Sitten täytyi enää kehittää suunnitelma, jolla päästä osalliseksi tähän sirkukseen.
Ennen kuin Santiago ehti lyödä mitään lukkoon, sai hän kaupungilla kulkiessaan kuulla yllättäen tietoa vanhemmistaan; heidät oli tämän tietolähteen mukaan pyyhkäisty pois maailmankartalta, petturuudesta järjestöä vastaan. Raa’an ja hyvin näkyvällä paikalla toteutetun murhan oli toimittanut, kukapa muukaan, kuin järjestön nykyinen johtajahahmo; Dreagor.
Ei varmasti liene vaikeaa päätellä, mistä tuli tämän tiedon jälkeen Santiagon tärkein määränpää.
Tuohon aikaan järjestöön värväytyminen ei ollut läheskään niin vaikeaa, kuin nykyään. Ja kiitos demonivuosiensa, Santiago myös tiesi järjestön päämajan sijainnin, ja johtajan ulkonäöltä. Hänen ei siis tarvinnut kuin suunnata kohti päämajaa, etsiä joku joukon jäsen käsiinsä ja pyytää pääsyä listoille; ei temppu eikä mikään ja nuorukainen pääsikin hyvin nopeasti sisäpiiriin, kiitos erinomaisten taistelutekniikoidensa ja Meryonissa kuulemiensa tietojen ansiosta. Nyt saattoi sitten itse hauskuus alkaa.
Dreagor oli oikeastaan itse myös osasyyllinen siihen, mitä loppujen lopuksi kävi; mitäs oli huono johtaja ja laittoi jäsenten päitä vadille omien luulojensa vuoksi. Santiago ei paljon suostuttelua tarvinnut saadakseen suurimman osan jäsenistä kääntymään nykyistä johtajaansa vastaan, joka oli epäoikeudenmukaisuuttaan saanut heidän sisällään pienen kipinän heräämään. Nuoren ihmissuden tarvitsi vain heittää tulitikku kuivaan heinäkasaan – ja hän saikin aikaan aikamoisen kokon.
Pitkään hallinnut johtaja sai lopulta surmansa, kiitos jäsentensä ärhäkän päälle karkauksen. Ja kaiken tämän aikana Santiago vain seisoi sivummalla ja katseli uuden valtaistuimensa nousua. Niinhän siinä loppujen lopuksi kävikin, että nuorukainen kohotettiin joukosta johtajaksi, ja hän sai Razyoon kapinallisjärjestön haltuunsa.
★ You lied, I deserve better than this ★