Post by Miruki on Dec 20, 2009 15:26:57 GMT 3
Idiootit aina iloitsee, väsymättä mässäilee.
Next time you point a finger, I might have to bend it back,
Next time you point a finger, I hope it's at the mirror.
Next time you point a finger, I might have to bend it back,
Next time you point a finger, I hope it's at the mirror.
Perustiedot
Nimi Caine Ményeth Céryawéss
→ Käyttää etunimeään, mutta äidin ollessa lähistöllä saa usein kuulla itseään kutsuttavan Memeksi.
Laji Ihminen
Sukupuoli Poika
Mitat 168cm / 60kg
Ikä 19 vuotta
→ Syntymäpäiviään hän viettää Eréleanin kuukauden 20. päivänä.
Asema Tavallinen pulliainen
Ammatti Viihdyttäjä/taiteilija
→ Cainen tapaa varmimmin kaduilta piirtelemästä muotokuvia tai maalaamassa maisemia. Suurimman osan töistään hän myy, pitäen näin rahantulonsa sopivana. Taiteilun lisäksi nuorukainen toimii viihdyttäjänä; hänet voi oikein kernaasti palkata vaikka seuralaiseksi naamiaisiin tai mitä tahansa muuta palvelusta suorittamaan – riippuu toki työn laajuudesta, millaisen maksun hän siitä perii.
Aseet Ei mitään mainittavan arvoista.
→ Nuorukainen ei liiemmin aseistautumisesta välitä, eikä oikein jaksa ymmärtää veisten ja muiden päälle. Pensseli on aivan tarpeeksi tehokas ase; sen tökkää mukavasti hyökkääjän silmään, jos niikseen tulee.
Sä teet musta perhosen, kaunis ja lyhyet on lento sen.
Ulkoisesti
→ Kuva
Caine on omasta mielestään sopivan mittainen, painoltaan sopusuhtainen nuorukainen. Jos hänet väkijoukosta erottaa, johtuu se luultavasti nuorukaisen vaatetuksesta, joka on yleensä tummanpuhuvaa. Paidat ovat valkeita, mutta niiden päällä nähtävät liivit joko mustia tai harmaita, kengät tummasävyisiä nekin. Vakiovarustukseen kuuluu myös vaaleanharmaa hattu, joka keikkuu puolihuolimattomasti päänpäällä, hieman vinossa luonnollisesti. Arkisten vaatteiden päälle on yleensä vedetty musta viitta, joka pituudeltaan yltää nuorukaista suunnilleen nilkkoihin. Töitä ollessa tarjolla vaatetus toki vaihtelee tilanteen ja palkanmaksajan toiveiden mukaan.
Cainen kasvonpiirteet ovat pehmeän oloiset ja niissä on havaittavissa vielä jonkinasteista lapsekkuutta. Hänen ihonsa on tavanomaisen vaalea ilman pigmenttihäiriöitä, eikä mistään löydy yhtä ainutta tatuointia. Ainoa asia, mikä muuten koskematonta ihoa rikkoo, on oikeasta korvasta löytyvä pieni musta nappi, sillä sen enempää Caine ei ole halunnut itseään rei’itellä tai neuloin kiduttaa. Huulet ovat ohuet ja vaaleat nekin, nenä pieni ja kasvoihin juuri sopiva.
Hiukset ovat väriltään yönmusta, eikä niistä löydy sen ihmeempiä sävyjä. Mustat suortuvat tuntuvat koskettaessa pehmeiltä ja ne muistuttavat etäisesti silkkiä. Caine ei yleensä haaskaa aikaansa hiustensa sukimiseen ja eikä siis ole ihme, että suortuvat yleensä näyttävätkin hieman harakanpesältä. Hiukset yltävät takaa juuri ja juuri peittämään niskaa ja sivuilta ne ovat sen verran lyhyet, että korvat näkyvät osittain niiden alta. Kasvojen kummallakin puolella on pari leukapielille yltävää suortuvaa, jotka ovat ajansaatossa kasvaneet sopivasti piirteitä kehystämään. Osa suortuvista ajautuu väkisin silmille tai nenänvarren päälle, vaikka Cainella ei mitään säännöllistä otsatukkaa olekaan.
Nuorukaisen silmät ovat jäisen siniset, hieman ehkä harmaaseen vivahtavat. Niiden katse on suurimmalta osin levollinen, eikä yhtään niin pistävä kuin saattaisi alkuun olettaa. Silmät eivät kaarru kissamaisesti tai kapene pahansuovasti, vaan näyttävät tuiki tavallisen vilpittömiltä. Kulmat ovat huolitellut ja väriltään mustat, joskin ne jäävät yleensä valahtelevien hiusten alle piiloon.
Caine kantaa kaulassaan hopeaketjua, jossa roikkuu siististi pieni sydän. Koru on perintökamaa, sukukalleus oikeastaan ja kuului muinoin hänen äidille. Tämän lisäksi nuorukainen peittää usein osan kaulastaan siteen alle, hän kun ei mielellään esittele kehonsa ainoaa arpea kaikelle maailmalle. Tämä tuntomerkki kulkee oikealta alaviistoon ja on pituudeltaan noin kymmenisen senttiä. Tapahtumahetkellä haaveri oli juuri sen verran syvä, että ilman parantajaa siinä olisi varmasti piillyt verenhukasta johtuva kuolema, mutta avunannon johdosta kaulalla näkyy nykyään vain arpi.
Muita koruja tai turhaa rihkamaa Cainelta ei löydy, hän kun ei ole sellaisiin koskaan ollut järin ihastunut. Sormukset ja muut ketjut saa unohtaa heti kättelyssä.
Mä en käskenyt lähtemään, enkä pyytänyt jäämään.
I don't know where my feelings are,
So I wouldn’t let you feel my heart.
So I wouldn’t let you feel my heart.
Sisäisesti
Ensivaikutelma nuorukaisesta voi olla viileä ja etäinen, ja olemuksen perusteella voi arvailla, ettei Caine ole järin helposti kiivastuvaa sorttia. Hän omaa tietynlaista pitkäjänteisyyttä ja sellaista mielenlujuutta, jolla hommat saadaan hoidettua ajallaan ja asiakkaat tyytyväisiksi. Hän on kärsivällinen ja pyrkii säilyttämään itsehillinnän aina viimeiseen hetkeen saakka, vaikka sitten hammasta purren. On erittäin harvinaista nähdä Cainen menettävän kontrollinsa, sillä hän suhtautuu suunnilleen kaikkeen kylmänrauhallisesti ja tyynesti, ilman ihmeempiä tunnepurkauksia.
Tummatukka viihtyy oikeastaan ihan hyvin seurassa, vaikka saattaakin vaikuttaa hieman vetäytyvältä tai hiljaiselta – hän mieluummin kuuntelee kuin on itse äänessä. Taiteilijana Cainesta ei puutu myöskään haaveilijan vikaa ja hän saattaa uppoutua täysin omiin mietteisiinsä yksin ollessaan, ja vaikuttaa tällöin erittäin hajamieliseltä. Maalatessa tai piirtäessä tällainen käytös on täysin normaalia, sillä tällä tavoin hän hakee tekeleisiinsä tunnetta ja saa ne elämään.
Vaikka Caine on suurimmalta osin rehellinen persoona, joutuu hän silti työnsä puolesta valehtelemaan yhdestä jos toisestakin asiasta. Eikä hän siinä huono ole, ei tosiaan, valheellisten asioiden kertominen niin, että ne muuttavat muotoaan todeksi, on hänen alaansa. Toisinaan nuorukainen ei edes itse huomaa kertovansa valheita, mikä tekee niistä entistäkin uskottavampia.
Vaikka korppitukka ei olekaan kasvanut aateliston keskellä tai ole mitenkään merkittävän suvun jäsen, on hän silti pienestä pitäen omaksunut tietynlaista etikettimäistä käytöstä. Kohteliaisuudet livahtavat huulien välistä täysin omia aikojaan, joskin ne kuulostavat toisinaan jopa omissa korvissa jotenkin teennäisiltä. Caine tarkoittaa harvoin täydestä sydämestään sitä mitä sanoo ja hänen puheensa onkin yleensä vain tietynlaista sanahelinää, jolla ei ole sen kummempaa tarkoitusta kuin täyttää vallitseva hiljaisuus. Ne, jotka eivät ymmärrä hänen sanojensa takaa kumpuavaa välinpitämättömyyttä, viihtyvät varmasti kaikkein mieluiten nuorukaisen seurassa.
Kuten jo todettiin, omaa Caine pitkän pinnan ja aimo annoksen kärsivällisyyttä, mutta toisinaan nekin pettävät. Tummatukka on kuitenkin kasvatettu pitämään tunteensa kurissa, joten kimpaantuessaan hillitsemättömästi nuorukainen yleensä punastuu erittäin syvästi, eikä tällaista värinvaihdosta voi kovin moni olla huomaamatta. Näissäkin tilanteissa hän kuitenkin yrittää aina viimeiseen asti pitää tunteensa kontrollissa, eikä ole tavatonta vaikka hän katoaisi kokonaan paikalta rauhoittumaan jonnekin rauhallisempaan tilaan välttääkseen mahdollisen räjähdyksen. Caine ei ole lähes koskaan kieleltään terävä tai pisteliäs, vaikka päänsä sisällä myllertäisikin ties minkämoisia ajatuksia.
Asia, mitä nuorukainen inhoaa, on se, etteivät asiat tapahdu aikataulussa. Jos on sovittu tapaaminen tai jonkin lainatavaran palautuspäivä, sitä on silloin noudatettava ja paikalle täytyy ilmestyä juuri sovitulla hetkellä. Caine ei myöskään jaksa kestää naurunalaiseksi joutumista. Hän inhoaa nöyryyttäviä tilanteita ja pyrkii väistämään ne monen kilometrin säteellä – viha johtunee kai siitä, että tällaisten tilanteiden sattuessa kohdalle hän ei osaa oikeastaan puolustaa omaa ylpeyttään.
Ystäviä löytyy harvasta, mutta ne jotka ovat joskus tämän nimikkeen otsaansa saaneet, ovat ja pysyvät. Vaikka Caine ei ole järin mustasukkainen persoona, saattaa hän toisinaan osoittaa tavatonta ripustautumishalua. Tunteiden peitteleminen on kuitenkin iskostunut niin syvälle, että tummatukalle on erittäin vaikeaa näyttää pienintäkään merkkiä kiintymyksestä, saatikka sitten tarkoittaa sitä mitä sanoo.
Huolit hulluuttas puolikkaan, enempää en ois koskaan antanutkaan.
I'm not so naïve, but my sorry eyes can see,
Well, if you give up, you'll just get what you deserve.
Well, if you give up, you'll just get what you deserve.
Historiikki
Isä Carery Céryawéss
→ Leipuri, pitää yllä leipomoa Meryonissa.
Äiti Alicia Céryawéss
→ Leipuri, hoitaa lähinnä leipomon kassaa ja palvelee asiakkaita.
Eréleanin kuukauden 20. päivänä syntyi esikoiseksi ihmisperheeseen poikalapsi, joka sittemmin sai nimekseen Caine. Perhe asui Meryonissa, kaksikerroksisessa talossa kaupungin ytimessä. Talon alakerrassa vanhemmat ylläpitivät leipomoa, kun taas yläkerta oli varattu kokonaan yksityiselle asumiselle. Perheen äiti Alicia oli hyvin lempeä nainen, joka jaksoi aina olla aurinkoinen ja piteli ainokaista poikaansa kuin kukkaa kämmenellä. Juuri tämän piirteen takia perheen isä, Carery, kai sitten ottikin oikeudekseen palauttaa kakaran toisinaan ruotuun. Hän ei halunnut lapsestaan piloille lelliteltyä, kiittämätöntä rääpälettä ja tekikin siksi työnsä kunnolla.
Caine ei suoranaisesti koskaan kokenut fyysistä väkivaltaa, ellei sitten korvapuusteja laskettu, mutta sai osakseen sitäkin enemmän henkistä rääkkäystä. Suurimman osan ajastaan isä toitotti pojalle kuinka laiska ja saamaton tämä oli, ja että nulikan täytyisi oppia pian tavoille. Carery kaiketi tavoitteli Cainesta ammattinsa jatkajaa, joka voisi pitää putiikkia pystyssä hänen potkaistuaan tyhjää. Mutta tajuamattaan mitä teki, mies vain ajoi poikaansa päivä päivältä kauemmas haaveesta.
Ei Cainen lapsuutta voi täysin hirvittäväksi haukkua, olihan hänellä rakastava äiti – ja osoitti isäkin toisinaan kiintymystään, vaikka sellaiset hetket tosin tuntuivat olevan harvassa. Korppitukkainen kuitenkin osoitti jo lapsena taipumusta syrjäänvetäytyvyydelle ja kuten kotona oli opetettu, tunteita ei ollut suotavaa tuoda julki. Herkistely ei ollut sopivaa miehelle, kyyneleet olivat heikkoja ja pelkureita varten. Tämän tiukan komennon johdolla Caine siis eli lapsuutensa. Ystäviä löytyi jokunen, jotkut aidompia kuin toiset, mutta ystäviä yhtä kaikki, eikä elämä ollut tosiaankaan ihan niin kurjaa kuin ulkopuolisen silmin olisi voinut ajatella.
Vartuttuaan yli lapsuusajan, Caine pysyi edelleen hyvin ruodussa, joskin äitiä alkoi pikkuhiljaa hirvittää se, että lapsi piilotti aina visusti kyyneleensä jos niille joskus oli aihetta ja pyrki muutenkin miellyttämään isäänsä parhaan taitonsa mukaan.
Päästyään siihen ikään, että kotoa oli soveliasta muuttaa omilleen, ei Caine paljon vitkastellut. Tämä ei tosin johtunut siitä, että hän olisi karkuun halunnut juosta, vaan poju lähinnä toteutti isänsä toivetta siitä, ettei ainoasta lapsesta kasvaisi lahkeessa roikkuvaa turhantoimittajaa. Jos joku joskus sattuisi kysymään tummatukalta hänen perhesuhteestaan, vastaukseksi saattaisi kuulua, että äitiään hän rakasti, isäänsä kunnioitti.
Caine ei ole koskaan kyseenalaistanut isänsä auktoriteettia, eikä edes halua. Hän mieluummin ajattelee tämän tehneen kaiken oikein ja olleen hyvä isä. Ja kyllähän tämä tosiaan hyvääkin sai aikaan; Cainesta varttui itsenäinen ja muista suurimmalta osin riippumaton nuori miehenalku.
Kai ehjin siivin me vielä joskus liidetään.
Muuta epäolennaista
→ Pysyttelee mieluusti rotujen välisten kiistojen ulkopuolella, eikä osoita minkäänlaista avointa vihaa demoneja tai muita yönolentoja kohtaan.
→ Ei omaa ollenkaan lauluääntä tai ole muutenkaan missään määrin musikaalinen.
→ Pitää talvesta, kylmästä ja lumesta.
→ Juo mielellään teetä, muttei voi sietää sitä lämpimänä.
→ Kärsii Astra-fobiasta (ukkosen pelko)
→ Ei erityisemmin pidä eläimistä.
Voit sanoa mitä haluat, se ei tunnu se ei kosketa.
Lyriikat © PMMP, Paramore.
Hahmo, kuvat yms © Miruki