|
Post by SethAltair on Nov 9, 2009 21:58:12 GMT 3
"Anteeksi?", Meriam käänsi kysyvänä päänsä Ylvan puoleen. "Oletko asunut täällä päin?" Haltianeiti hymyili ystävällisen kysyvästi. Ottaessaan puuroa Raziel ei voinut olla viimein huomaamatta, että tytön kasvonpiirteet muistuttivat hiukan Meraldinia, varsinkin hymyssä. Lohikäärme siirsi katseensa ruokaansa ja alkoi luskoida sitä suuhunsa, enemmänkin tavasta kuin ruoasta nauttien. Ei niin, että puuro olisi mitään herkkua ollutkaan. Ei mausteita, ei suolaa, taisi ehkä oltu tehtykin puolilakastuneesta viljasta... Raziel tuuppasi itseään henkisesti olkapäähän; nyt ei sopinut valittaa. Hänen synkkä mielensä kuitenkin jatkui eikä hän oikein olisi välittänyt liittua jutusteluun.
|
|
|
Post by laurana on Nov 9, 2009 22:04:17 GMT 3
Voi hempura, Ylva oli kokonaan unohtanut pitää varansa. ”Kyllä olen”, ihmissusi toivoi ja rukoili mitä tahansa jumalaa tyydyttämään neidin tiedonjanon. Ylva koitti pitää toisen mielenkiinnon puurossa lusikoimalla sitä omaan suuhunsa. Hänen makuaistinsa kiljui kaameutta, mutta oli sitä paljon pahempaakin tullut syötyä. Esimerkiksi mädäntynyt peura ei ole mitään herkkua.
Nopeasti Ylva pisteli puurot poskeensa ja hymyili kauniisti. ”Kiitos aamiaisesta ja hyvästä huolen pidosta”, Ylva sipaisi lyhyitä hiuksia kädellään ja totesi olevansa kylvyn tarpeessa. ”Onko tässä lähellä mitään puroa, jossa voin käydä nopeasti peseytymässä?” Vaikka ei Ylvaa sinänsä lika haitannut, mutta veri kyllä. Sen haistaminen koko ajan ei tehnyt hyvää itsehillinnälle.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 9, 2009 22:23:11 GMT 3
"Vai niin." Jumalat olivat Ylvalle suosiollisia. Meriam syventyi oman puuronsa syömiseen eikä hänkään näyttänyt niin nauttivalta. Kaikkien päätettyä ruokailunsa, haltiatyttö tarjoutui korjaamaan astiat pois ja pudotti ne puiseen sankoon.
"Voin lähteä näyttämään. Pesen astioita usein purossa, joka lähtee pienestä lammesta. Vesi on kylmää mutta ihanteellinen paikka kylpemiselle." Meriam kokosi vielä muutamia likaisia astioita hyllystä ja soi sitten tarkastelevan katseen Razieliin, josta se lipui Ylvaan. "Vaatteenne voisivat tarvita myös pesua. Sinun ovat veressä ja mudassa ja Razielin ovat aivan nokitahroilla." "Menkää te ensin.", Raziel heilautti kättään havainnollistavasti.
|
|
|
Post by laurana on Nov 9, 2009 22:35:29 GMT 3
Jos Ylva olisi ollut, hän olisi voinut huomauttaa, että Raziel oli kyllä nähnyt hänet alasti, mutta Ylvalla oli kuitenkin tavat! Niinpä Ylva seurasi nuorta haltiaa jutellen iloisesti säästä ja kaikesta mahdollisesta. Purolle päästyään Ylva seurasi veden uomaa hetken löytäen hieman syvemmän kohdan.
Ylva heitti kaikki vaatteensa maahan ja pulahti hyiseen veteen. Se ei häntä paljoa haitannut. Laukustaan hän oli napannut juuri ennen mökistä poistumista pienen saippuan. Ei mennyt kauaakaan kun Ylva oli putipuhdas. Hänen hiuksensa olivat entistä punaisemmat ja iho ehkä aavistuksen vaaleampi. Hetken nainen antoi veden virrata, mutta pian Ylva kuivasi itsensä ja kiskoi uuden vaatekerran päälleen.
Astellen, hieman ontuen, kohti mökkiä paljain jaloin Ylva näytti aivan liian villiltä ollakseen ihminen tai haltia ja liian elävältä vampyyriksi. Tietty varmuus kävelystä viestitti hallintaa omalla maalla ja tarkkaavaisuus ei Ylvasta lähtenyt kulumallakaan. ”Sinun vuorosi”, Ylva huikkasi pirteästi Razielille hymyillen kauniisti.
Saatuaan riepunsa jonnekin survottua Ylva pelasti kengistään terät ja kaivoi uuden parin. Ne olivat ohuemmat, mutta pienen säätämisen jälkeen Ylva oli mahduttanut terät niiden sisälle ja tarttunut kirveeseensä, jota hän nyt hankasi entisellä paidallaan puhtaaksi.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 9, 2009 22:49:44 GMT 3
Meriam pesi astioita kauempana ja palasi sitten Ylvan kanssa mökille. Hän pani merkille, että toinen ontui yhä toista jalkaa mutta haltia ei tiennyt, mitä osaisi tehdä sille. Hän oli käyttänyt kaikki parannustaikansa... ehkä se tulisi kuntoon pikkuhiljaa.
Raziel odotti kärsivällisesti naiskaksikon paluuta ja hypähti sitten jaloilleen vilttikasan päältä, kun nämä saapuivat. Meriam neuvoi hänelle suunnan lammelle ja Raziel löysi sinne suhteellisen ongelmitta. Soliseva vesi lopulta ohjasi hänet perille.
Razielille ei ollut hankaluus pestä vaatteensa vaikka hän oli enimmäkseen ihmismuodossaan asunut palatsissa. Puolen vuoden matkaaminen oli opettanut yhtä sun toista käytännöstä. Ainakin nokitahrat lähtivät, minkä jälkeen Raziel kylpi ja siisti hiuksistaan kaiken roskan mikä oli edellisiltä päiviltä jäänyt. Hän kuivattu vaatteensa ennätysajassa käyttämällä pientä loitsua, pukeutui ja palasi sitten mökille. Koska päivä oli jo hiukan lämmennyt, hän kantoi takkiaan ja viittaansa kainalossaan.
"Näyttävät kaipaavan paikkaamistakin.", Meriam huokaisi Razielin päästyä takaisin sisään. Raziel kallisti päätään ja Meriam osoitteli sormellaan hänen tunikansa selkämystä. Raziel koetteli sitä kädellään ja muisti vasta repeämät. Aivan... ja saman muotoiset riekaleet olivat hänen takissaankin. "Et sattumalta pidä täällä mukana neulaa ja lankaa?", Raziel kysyi haroen partaansa harmissaan. Kaikki kiusa yksistä siivistä. Raziel saattoi vain miettiä, miten Ylvalla meni rahaa yllättäisten muodonmuutosten vuoksi. "Sattumalta.", Meriam hymyili ja poimi pienen ompelutarvikkeita sisältävän korin hyllyltä.
|
|
|
Post by laurana on Nov 9, 2009 22:55:06 GMT 3
Kirveen putsaamiseen meni yllättävän kauan aikaa ja kun se oli viimein Ylvasta tarpeeksi puhdas, se melkein kiilteli puhtauttaan. Seuraavaksi Ylva kävi läpi laukkunsa ja poisti kaiken turhan. Laukku keveni yllättävän paljon. Nainen päätyi pelastamaan muutaman paidan ja yhdet housut. Hameen hän sulloi takaisin laukkuun salamana. Hän ei todellakaan pitänyt kyseisestä vaatteesta.
Neula ei ollut ehkä Ylvan paras ystävä, mutta kyllä sen käyttöä sieti. Toisinaan se jopa onnistui. Kuten tällä kertaa. Kaiken tehtyään Ylva oikaisi itsensä seinustan viereiselle penkille ja sulki silmänsä. Hän ei viihtynyt talossa niinkään, vaan juuri siinä penkillä auringon lämmössä.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 9, 2009 23:11:39 GMT 3
Meriam yritti suostutella Razielin antamaan hänen paikata vaatteet mutta lohikäärme kieltäytyi sinnikkäästi. Hän huomautti myös, että tyttö oli jo tehnyt tarpeeksi ja hänen pitäisi varmaan keskittyä valmistautumaan seremoniaan. Meriam puolustautui sillä, että se oli vasta kahden viikonpäästä mutta myöntyi lopulta ja huikkasi Ylvalle ja Razilille lähtevänsä vaeltamaan hetkeksi. He voisivat syödä leipää, jos tarvetta välipalaan ilmenisi.
Raziel poimi käsiinsä neulan ja lankaa ja aloitti vaatteidensa paikkaamisen takista. Ompelu ei ollut lohikäärmeen erikoisalaa ja parsimisesta tuli todella tökeröä jälkeä mutta sentäänlanka oli oikean väristä eikä sauma erottunut hirveän pahasti. Noh, matkavaatteet nämä loppujen lopuksi olivat. Seuraavaksi Yaziel paikkasi tunikansa eikä juurikaan tehnyt aloitteita keskusteluun ulkona istuvan Ylvan kanssa. Hän yritti vain päättää mitä tehdä seuraavaksi...
|
|
|
Post by laurana on Nov 9, 2009 23:16:58 GMT 3
Torkkuminen teki hyvää Ylvalle ja hän astui lopulta tupaan melko hyvä kuntoisena. ”Mihin me suuntaamme?” Ylva istuutui lattialle risti-istuntaan ja katseli Razielin parsinta operaatiota. ”Jossain kylässä on käytävä, jotta saan omat ruokavarani riittämään”, Ylva oli käytännön ajattelija ja hän todella tarvitsi ruokaa. Täyden kuun aikaan hän normaalisti vaelsi niin syvälle korpeen kuin saattoi. Se ei aina auttanut, mutta oli se parempaa kuin ihmisten keskellä oleminen.
”Onko sinulla ketään, joka sinun pitäisi löytää? Minä en kykene kauaa pysymään täällä, täysikuu juoksee jo taivaalla”, Ylvan elämä pyöri pitkälti töiden ja kuun ympärillä. Se oli vain hänen elämänsä kiertoa.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 9, 2009 23:27:19 GMT 3
En tiedä, en tiedä en, tiedä tuntui olevan vastaus jokaiseen kysymykseen. Raziel alkoi tulla jo hiukan ärtyneeksi itseensä, ei niinkään Ylvaan. Päättämättömyys oli aina häirinnyt Razielia vaikka hän ei kiireestä pitänytkään. Harkintaan piti olla aikaa mutta nyt kun sitä ei ollut, hän ei voinut kuin tuskastua kun ei tiennyt mitä tehdä. "Voitko jo tarpeeksi hyvin, että jaksat taas patikoida?", Raziel kävi palauttamassa ompelutarvikekorin hyllylle ja istuutui sitten taas vilttikasan päälle. "Nimittäin seuraava kylä on todennäköisesti metsä toisella laidalla Erashin kyljessä ja omankin arviosi perusteella Erashiin olisi mennyt eilen vielä muutama päivä."
|
|
|
Post by laurana on Nov 9, 2009 23:39:18 GMT 3
Raziel vaikutti hieman eksyneeltä, joten Ylva ei voinut olla hymyilemättä jopa hellästi. ”Älä minusta huolehdi. Paranen nopeasti.” Ylvan pää kallistui kevyesti kuin ystävällisellä koiralla hänen tarkkaillessaan Razalia oikein tarkasti. ”Kyllä joku ratkaisu siihen ongelmaasi löytyy”, lause tuli kuin salama tyhjältä taivaalta.
Oli kai yksi suden ominaisuus toisinaan olla herkkä erilaisille tunteille ja Ylvan teki valtavasti mieli muuttua sudeksi ja työntää iso päänsä miehen syliin ja lohduttaa tätä. Ihmismuodossaan hän tunsi itsensä usein hieman kömpelöksi ja typeräksikin. Lohduttaminen oli silloin paljon hankalampaa.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 9, 2009 23:59:09 GMT 3
Raziel nosti katseensa yllättyneenä mutta siirsi sen pian taas synkkänä sivuun. "Kuinka voit sanoa noin, kun et edes tiedä mitään.", hän huokaisi ja läimäisi itseään henkisesti saman tien. Hän ei saisi purkaa turhautumustaan Ylvaan. "Ei... en tarkoittanut tuota. Sanani tuntuvat pakoilevan minua yhtä tiiviisti kuin ratkaisu tähän ongelmaan.", Raziel painoi päänsä kämmeneensä. "Minulla ei ole enää syytä mennä Erashiin, sillä ystävä, jonka luona minun oli tarkoitus vierailla, on siirtynyt ajasta ikuisuuteen." No niin, se oli sanottu. "Mutta tarvitsen tietoa... tarvitsen tietoa demoneista.", Raziel nosti taas päänsä ja katsoi tällä kertaa Ylvaa suoraan silmiin. "Ei olisi enää sinulle edullista kulkea samaa matkaa kanssani. En halua sotkea ketään tähän enkä edes voi kertoa sinulle paljoakaan. Mitä vähemmän tiedät, sen vähemmän hankaluuksia sinulle koituu.", Raziel sanoi vakavana.
|
|
|
Post by laurana on Nov 10, 2009 0:09:18 GMT 3
Mikään lihas ei värähtänytkään Ylvan kasvoilla. Hän kuunteli hiljaa mitä Razielilla oli sydämellään, eikä tuominnut asiaa suuntaan tai toiseen. ”Olen pahoillani suru uutisista, mutta tutkimattomia ovat kohtalon tiet”, Ylva ei ollut mikään hyvä lohduttaja kuoleman äärellä. Houkutus tulla sudeksi muuttui koko ajan vahvemmaksi ja vahvemmaksi.
”Demoneista löytyy tietoa, paljon. Sinun pitää vain valita oikeat tavat etsiä. Manaajat ovat yleensä melko iljettäviä, mutta kun tarjoat heille jotain mistä he eivät voi kieltäytyä he laulavat tietonsa sinulle. Toinen tapa hankkia tietoa ei kyllä sovi sinulle. Olet liian lempeä sellaiseen, mutta niin. Manaajat ja kirjat. Niistä oppii kummasti. Tietenkin asiaa helpottaisi jos löytäisit juttelulle innokkaan demonin”, Ylva haroi hiuksiaan miettivän näköisenä ja katseli kattoa, joka ei ollut missään ihailtavassa kunnossa.
”Raziel, sinä kuljet ihmissuden kanssa, jolla en enemmän vihamiehiä kuin rakastajia ja joka tuppaa joutumaan ongelmiin ja on rahan ahne, minusta tuntuu, että minä en ole oikeastaan turvassa missään. Manala oli leppoisa paikka kun puolet vihamiehistäni ei edes tiedä sen olemassa oloa”, Ylva hymyili susimaista hymyään ja nojautui lähemmäs parrakasta miestä silmät tuikkien. ”Ja uskotko sinä todella, että ihmiset jotka minut palkkaavat kertovat minulle asioitaan? Ei minua kiinnosta miksi sinä haluat tietää demoneista tai miksi sinun takkisi on vähän liiankin hieno normaalille kulkijalle tai miksi sinulla on tapana käyttäytyä kuin hovissa ruokapöydässä”, Ylvaa nauratti selvästi. Hän ei kuitenkaan aikonut moralisoida toisen toimia millään tavalla.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 10, 2009 0:30:23 GMT 3
Nyt oli Razielin vuoro kuunnella Ylvaa. Ihmissuden ehdottamat tavat olivat neuvoja nekin mutta Raziel tarvitsisi selvän päämäärän. Hän ei voisi vain lähteä etsimään demoneja kylistä ja ojista. Kirjat olivat Razielin alaa mutta hyödyllisiä eepoksia oli hankala löytää. Monia oli palatsissa mutta niistä oli demoneista pyyhitty tieto pois. Mutta paikka josta varmasti löytyisi demoneja edellyttäisi hiukan vaarallisemmalle tielle astumista...
Raziel siirsi ajatuksensa takaisin Ylvan sanoihin eikä voinut kuin todeta, että nainen oli oikeassa. Aarteenmetsästäjänä tuskin säästyi hankaluuksilta puhumattakaan hankalistä ihmisistä... Hän ei väistänyt Ylvan kullansävyistä katsetta mutta hänen omat silmänsä laajeivat hienoisesti, kun Ylva luetteli kaiken, minkä oli tullut panneeksi merkille Razielista. Lohikäärme oli ollut huolimaton mutta susineiti oli myös ilmeisen tarkkasilmäinen. Sen mies oli kyllä huomannut jo aiemmin mutta jotenkin ei ollut osannut itse reagoida siihen... ja Ylvaa tuntui koko tilanne huvittavan.
"Vai niin.", Raziel naurahti itsekin ja nousi sitten jaloilleen. Hän oli tehnyt päätöksensä. Millaisia tuloksia sillä olisi, lohikäärme ei osannut arvaillakaan. "Huomaan nyt, että kääröstä, jonka paljastit minulle, on kuin onkin hyötyä." Hän vilkaisi hetkeksi Ylvan laukkua kuin harkiten vielä hetken. "Niin... uskoisin, että Mustafan suvun viimeinen perijä osaisi vastata kysymyksiini. Miten olisi erilainen aarteenmetsästys välillä?" Hän kohotti kulmiaan Ylvalle. "Osaisitko metsästää käsiini tämän demonien kohutus Varjo mestarin?"
|
|
|
Post by laurana on Nov 10, 2009 0:37:41 GMT 3
Oli paljon mukavampaa nähdä toimintavalmis Razael, kuin äskeinen melkein kuin lohdutusta kaipaava. Ylva nousi myöskin seisomaan ja kumarsi syvään. ”Minä kaivan hänet vaikka kiven kolosta”, Ylva vannoi painaen käden sydämensä kohtaville.
”Mutta siinä voi mennä aikaa, jopa yli täysikuun. Hän osaa piiloutua ja vaieta paremmin kuin kukaan, mutta… Minulla on syötti. Pitää saada sana kiertämään, että olen saanut käärön. Hän haluaa sen varmasti takaisin…” Ylva alkoi mutista itsekseen ja kävellä pitkin pientä mökkiä. ”Kyllä, sen uskoisi toimivan..” lisää mutinaa ja pientä käsien liikuttelua.
Tyytyväinen ilme syttyi Ylvan kasvoille. ”Tämä on loppujen lopuksi liiankin helppoa”, Ihmissusi totesi ja virnisti tyytyväisenä. Hän nappasi käteensä Mustafan käärön ja etsi itselleen paperia. ”Kuule… hän suuttuu varmasti, mutta se riski pitää ottaa. Muuten voi mennä liian kauan aikaa ja sinä haluat selvästi tiedot mahdollisimman nopeasti”, Ylva kohotti kultaiset silmänsä mieheen ja katsoi toista haudan vakavana. ”Hän voi tehdä mitä vain. Siltä hän ainakin vaikuttaa”, äänestään ihmissusi ei antanut pienen pelon kuultaa. Demoni oli pelottava, mutta ei voittamaton.
//Yö kutsuu nukkumaan. Hyvää yötä //
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 10, 2009 16:36:08 GMT 3
Lohikäärme ei voinut kuin hymyillä Ylvan lupaukselle. Jotenkin hän tiesi voivansa luottaa toiseen. Suuremmaksi kysymykseksi jäi se, miten hän voisi maksaa takaisin kaiken Ylvalle...
Raziel seurasi katseellaan, kun Ylva pyöriskeli huoneessa. Hän ei ollut lainkaan varma olivatko sanat enää suunnattuja hänelle mutta samapa tuo, ilmeisesti naisella oli jo suunnitelman punominen täydessä käynnissä. Ylipäätään Raziel oli ihmeissään, miksei itse ollut keksinyt käärön voivan toimia houkutuksena. Se oli melko lailla ilmiselvää, kun Mustafa kuitenkin tunnettiin salailevana. Jos ylimääräistä tietoa oli päässyt vuotamaan, totta kai hän pyrkisi tukkimaan vuotavan reiän.
Raziel nyökkäsi, kun ihmissusi tuntui päässeen päätökseen ja kääntyi häntä kohden. "Mitä ikinä aiotkaan, voit pahan paikan tullen leimata minut syypääksi.", Raziel hymähti. "Mutta muutoin teen parhaani meidän molempien suojelemiseksi. Kykyni käyttää taikuutta on pudonnut vajaa neljäsosaan tavallisista voimistani, johtuen eräästä ikävästä selkkauksesta jonkin aikaa sitten. Mutta jos tilanne äityy pahaksi pystyn kyllä vastaamaan taikuuteen taikuudella."
|
|