|
Post by SethAltair on Nov 11, 2009 16:52:17 GMT 3
Mitä tosiaan... ,Raziel mietti mieliala synkentyen. Demoni oli tosiaan ilmaantunut heidän luokseen niin nopeasti, ettei hänellä ollut ollut aikaa ajatella asioita. Oli tämäkin valmistautuminen. Kuullessaan Ylva oudon äänensävyn, jotakin viekkauden ja maanittelun väliltä, Raziel käänsi silmänsä takaisin ihmissuteen. Mitä tällä mahtoi olla hihassaan?
Kuullessaan, mitä Ylva piti hallussaan, Razielin silmiin syttyi sama pilke kuin Mustafankin mutta samalla jokin ääni hänen takaraivossaan tahtoi tiuskaista Ylvalle, mitä tämä oikein luuli tekevänsä. Jos ihmissudella oli jotakin niin harvinaista, tämän pitäisi myydä se omaksi tuotokseen eikä vaihdossa tietoja vastaan, joista ei edes olisi ihmissudelle itselleen hyötyä.
"On.", Raziel nyökkäsi Ylvan kysymykselle hetken päästä. "Ja kolme on kateissa niin kuin hyvin tiedetään." Tosin nyt kateissa ei enää ollut kuin kaksi, jos Ylvalla oli yksi kappale. Raziel huokaisi sisäänpäin. Hänen täytyi kysyä myöhemmin, miksi Ylva teki tämän hänen puolestaan...
"Paikka on vapaasti valittavissanne, olkaa hyvä.", Raziel heilautti kättään havainnollistavasti ajatukset edelleen enimmäkseen muualla.
|
|
|
Post by laurana on Nov 11, 2009 18:25:59 GMT 3
Lanin ilmettä ei kyennyt lukemaan hunnun takaa, mutta hänen huulillaan kävi harvinainen hymy. ”Hienoa, näytä se kirja ensin”, selvä käsky, jota Ylva totteli laskien laukun maahan ja tonkimalla hetken aikaa sen sisältöä. Hän otti käteensä pienen pussin, mutta kun hän avasi sen suu laajeni ja Ylva otti esiin hellääkin hellemmin vanhan kirjan ojentaen sen sitten tarkasteltavaksi demonille.
Lan tarkasteli kirjaa ammattimaisesti arvioiden ja nyökkäsi hyväksyvästi. ”Seuratkaa minua”, mies vain käski ojentaen kirjan takaisin Ylvalle aukaisten ilmaan oven, jonka takana aukesi suuri kartano. Epäröimättä demoni astui ovesta omalle piha nurmelleen. ”Se ei sulkeudu ja jätä teitä tyhjiöön”, demoni vakuutti ja Ylva astui ovesta näyttääkseen ettei pelännyt. Ihmissusi vain katseli ympärilleen ja mietti oliko tämä se kuuluisa Mustafien sukukartano! Hänen sormensa melkein syhysivät tutkimaan kartanoa.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 11, 2009 22:45:31 GMT 3
Myös Raziel tarkasteli kirjaa kiinnostuneena, ei tosin liian ilmeisesti. Toki häntäkin olisi kiehtonut saada kirja käsiinsä mutta nyt oli parempi olla sotkematta asioita. Yksi noista kirjoista oli joka tapauksessa Erashissa...
Vaivattomuus, millä Mustafa käytti taikuutta sai Razielin hiukan harmistuneeksi. Jos hän olisi kyennyt samaan, hän olisi alun perin pystynyt jäljittämään Mustafan itsekseen, ei ehkä näin nopeasti mutta joka tapauksessa eikä hänen olisi tarvinnut sotkea Ylvaa tähän harvinaisista kirjoista puhumattakaan. Raziel astui aivan Ylvan jäljessä kartanon pihamaalle ja hidasti askeliaan katsellakseen ympärilleen. Saattoiko tämä olla Mustafien kartano? Mikäli oli, se osoitti ettei itse viimeinen vesa ollut kovinkaan huolissaan heistä; no, tällä tavoinhan he eivät edes saaneet tietää tietä kartanolle. Ainoa asia, joka teki Razielin hiukan levottomaksi oli vain hetkeksi Ylvan kasvoille langennut ilme. Toinen näytti melkein valmiilta hieromaan käsiään innoissaan yhteen.
Raziel mittaili itse tummanpuhuvaa kartanoa katseellaan. Kyllä iso rakennus oli vaikuttava mutta myös huomattavan kolkko. Raziel ei olisi ihmetellyt, jos jo pelkästään talo olisi tehnyt Mustafasta niin synkän.
//Huh, pitkät viuluharkat.//
|
|
|
Post by laurana on Nov 11, 2009 23:09:06 GMT 3
Ylvan piti oikein hillitä haluaan tutkia paikkoja ja tunkea nenänsä jokaiseen paikkaan. Hän siis tyytyi peittämään innostuksensa ja astelemaan Razalin vieressä. Mustafa vain harppoi edellä pitkine koipineen ja näyttäen tarusta kiskaistulta. ”Huh, hän melkein pelottaa minua. Onneksi hän on puoli kuuro”, ihmissusi kuiskasi Razalin korvaan.
Mies nousi portaita pitkin kuistille, jossa hänelle avattiin ovi. Palvelijat käyttäytyivät isäntänsä lähellä iloisen tuntuisina tämän näkemisestä. He eivät kuitenkaan puhuneet mitään, kun Mustafa viittasi vieraitaan vain seuraamaan. Lopulta he päätyivät suureen työhuoneeseen.
”Nyt voimme puhua siitä mitä haluatte tietää”, Mies riisui raskaan viittansa ja aseensa naulakkoon ja näytti heti hieman helpommin lähestyttävältä. Pieni palvelija astui huoneeseen kantaen kädessään tarjotinta, jolla oli kolme mukia ja muutama kannu. Mies vain nyökkäsi arvokkaasti ja palvelija poistui niiaten.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 14, 2009 16:22:53 GMT 3
"Puolikuuro?", Raziel kohotti yllättyneenä kulmiaan Ylvalle. Hän oli kuullut monia asioita Mustafasta mutta liian monet tuntuivat huhupuheilta ollakseen uskottavia. Tästä Raziel ei ollut kuullut koskaan.
Kartanossa vallitsi omituinen tunnelma. Palvelijat tuntuivat olevan mielissään talon herran saapumisesta mutta kaikki olivat vaiti. Varsinaisia iloisia tervehdyksiä tai hymyileviä kasvoja ei näkynyt mutta silti rakennus ei tuntunut yhtä synkältä kuin aiemmin. Se oli Razielista melko mysteeristä. Millaista mahtoi asuminen tässä talossa oikein olla?
Kaksikko seurasi Mustafaa läpi tummien käytävien aina työhuonemaiseen tilaan saakka. Niin Raziel ainakin arvioi kirjoituspöydästä ja kirjahyllyistä. Kun tarjottimen tuonut palvelija oli poistunut, Raziel käänsi viimein katseensa takaisin Mustafaan.
"Jospa osaisitte kertoa jotakin Belial nimisestä demonista?"
//Lähetin jotain tietoja yksityisellä. Vastaaminen käynee niiden pohjalta.//
|
|
|
Post by laurana on Nov 14, 2009 17:05:37 GMT 3
Yllättyneisyys kävi Mustafan mielessä. Hän oli luullut Belielin kuolleen tai jotain yhtä pysyvää, joten miksi demoni kiinnosti miestä? ”Beliel? Oletteko varma? Hänet tuomittiin kadotukseen jo hyvän aikaa sitten, ihmisikä on jo ehtinyt kulua hänen näkemisestään”, Lan kaiveli muistiaan huolellisen järjestelmällisesti kaataessaan itselleen kaakaota.
”Hän on erikoistunut hulluuteen. Hän ajaa ihmismielen sekaisin, hulluksi. Demoni, jota et halua manata luoksesi. Jokainen kuulemani ’’hallitsija’’ menetti järkensä”, tietty ivallisuus kuului hallitsijan kohdalla. Lan oli kerran koitettu saada talutushihnaan, mutta manaaja oli kuristunut omiin suoliinsa, jotka Lan oli kiskonut omin käsin tämän vatsasta ja hitaasti kuristanut ihmisen niillä.
Kaakao tuoksui loistavalta ja hunnun takanaan Lan nautiskeli tuoksusta. ”Hän on ovela. Tietää mistä narusta vetää. Ensin hän on kuin rakastajatar. Hellä, ihana, nautinnollinen, luotettava, rakastettava, mutta kun hän astuu ulos huoneesta… Rakastettu on pulassa”, Mustafan ääni oli hypnoottisen matala.
Ylva oli kuljeksinut huoneessa ja katseli kirjoja nautiskellen omasta olostaan. Hän ei tiennyt miksi juuri se demoni kiinnosti Razalia, eikä hän kysynyt. Tosin, kyseinen demoni vaikutti aika isolta ongelmalta. Ihmissusi toivoi ettei Razalin tarvitsisi moista kohdata, ikinä.
//Niistä oli paljonkin apua n.n//
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 14, 2009 18:00:20 GMT 3
Jostain syystä Razielin ajatukset työnsi täysin sivuraiteille se, että demonin tilaama juominen oli... kaakaota. Jotenkin se ei sopinut kuvaan ja harhautti lohikäärmeen hetkeksi aiheesta. Sitten hän kuitenkin kiinnitti huomionsa taas Mustafan sanoihin ja nyökkäsi varmistukseksi tämän kysymykseen.
Raziel kuunteli tarkasti, painaen jokaiesn yksityiskohdan mieleensä ja samalla rypyt hänen otsallaan syvenivät. Jos lohikäärme oli ollut jo entuudestaan huolissaan, nyt hän oli vielä enemmän. Jos demoni onnistuisi viemään prinssin järjen, tästä ei olisi enää samaksi Valerieniksi vaikka demonista päästäisikin eroon. Raziel sulki hetkeksi silmänsä, pidättäytyi mielijohteesta painaa otsansa kämmeneensä ja suoristautui parempaan ryhtiin.
"Olen kuullut, että demonin ja 'hallitsijan' sopimusta ei voi purkaa ilman molempien suostumusta ja demonin karkottaminen suoraan 'hallitsijan' ruumiista, voi olla tämän hengelle vaarallista. Molempien suostumuksen puutteessa, onko mahdollisuuksia karkottaa demoni vahingoittamatta 'hallitsijaa'?", Raziel kysyi vakavana. Hän ei koskaan ollut perehtnyt manaamiseen tai karkottamiseen mutta tiesi, että yleensä taikuuden kanssa yhteen lopputulokseen saattoi päästä montaa kautta.
|
|
|
Post by laurana on Nov 14, 2009 18:26:24 GMT 3
Mustafa joi tyynen rauhallisesti kaakaotaan ja katseli kirjastonsa kirjoja rauhassa. ”Ottakaa toki teetä, kahvia tai kaakaota”, demoni kehotti jotenkin hajamielisesti kulkiessaan suurten kirjahyllyjensä edessä. ”Minä en muista tapausta, jolloin se olisi tapahtunut kivuitta. Onhan hyvin mahdollista, että se onnistuisi, mutta kun on kyse mielen valtaavasta demonista… En osaa ennustaa lopputulosta”, yllättäen Lan otti yhden kirjan alas hyllystä. Opus oli melko raskaan oloinen ja sellainen, joka alkaa jo kuvottamaan kun sitä katsoo.
Lempeästi Mustafa laski kirjan pöydälle ja vilkaisi ihmissuden suuntaan, tämän tullessa katsomaan myös raskasta opusta. Hetken aikaa demoni vain selasi kirjan kellastuneita, paksuja sivuja. Lukien muutamia sanoja sieltä täältä, lopulta löytäen oikean kohdan. ”Se on mahdollista, mutta tarvitsette melkoisen paljon magiaa, demonin ja manaajan verta, hopeaa, suolaa… Sanotaan nyt näin, kaikkea mikä voi vain vaikuttaa”, Lan totesi ja luki nopeasti listan loppuun.
Yllättäen Lan suoristautui kuin muistaen jotakin. Hänen oli pakko myöntää, että hän kiinnostui aiheesta. ”Ei, kyllä on toinen keino… Mestari opetti sen, aivan..” Demoni mutisi itsekseen ja kiiruhti yhdelle hyllylle. Hän etsi katseellaan jotain ja Ylva siirtyi Razalin viereen. ”Oletko varma, että hänestä on apua?” ihmissusi mutisi ja kääntyi kaatamaan itselleen teetä. Ei se ainakaan tuoksunut myrkytetyltä.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 14, 2009 18:42:27 GMT 3
Razielistä nyt ei ollut hyvä hetki lämpimille juomille mutta kaatoi nyt itselleen teetä kohteliaisuudesta. Vaikka Razielilla olikin painavampia aiheita mielessään, talon isännän vieraanvaraisuutta ei sopisi loukata.
Myös Raziel käveli lähemmäs, kun Lan laski raskaan kirjan pöydälle. Hän silmäili sivuja taaempaa samalla, kun demoni selasi. Kaiken järjästäminen voisi olla todellä hankalaa, ottaen huomioon, että Valerien oli aina vartioitu ja demoni tuskin olisi yhteistyöhaluinen... eikä Raziel myöskään voisi vaaranta prinssin henkeä ehdoin tahdoin kokeilemalla jotain, minkä lopputulos ei ollut varma.
"Lähes ainoa toivoni... ", Raziel mutisi vaimeasti Ylvalle. Hän voisi ajan kanssa löytää jonkun muunkin, jolla oli hallussaan tällainen määrä lähdeteoksia ja tietoutta mutta aikaa hänellä ei juurikaan ollut.
Razielin katse pyyhki kirjahyllyä Lanin takana. Siellä oli paljon erikokoisia ja paksuisia teoksia, joista joidenkin selkämyksissä oli nimi, toisissa ei. Razielin silmiin osui myös teoksia kasveista, historiasta, tähdistä ja jumalista. Aivan lähellä Lania oli myös pieni, tummansinikantinen kirja, jonka selkämyksessä oli vain yksi merkki, jonka Raziel oli nähnyt Ylvan kantamassa käärössä. Sama merkki, joka oli piirretty Mestarin hautapaikasta kertovan lisäyksen viereen.
|
|
|
Post by laurana on Nov 14, 2009 18:53:52 GMT 3
Ylvan huulilta karkasi melkein säälivä huokaisu. ”No, onnea sille toivolle”, ihmissusi ravisti hennosti päätään ja nojasi pöytään katsellen demonin puuhia. Ylva ei oikein pitänyt siitä, että hänen oli luotettava juuri tuohon demoniin, joka luki kirjojen kansia. Tosin, ihmissusi ei ollut välttämättä paras arvioimaan moisia asioita, kuin luottamus. Tietämättään Lan nappasi juuri sen kirjan, jota Raziel katseli. Hän selasi hetken sivuja, löytäen nopeasti oikean kohdan. ”Tämä voi käydä helpommin ja on varmempi”, Lan totesi, mutta ei antanut vieraittensa katsoa kirjaa. ”Ajoitus on kaikki kaikessa. Teidän on löydettävä hetki, jolloin kohde on heikoimmillaan, mieluusti niin, että kohteet ovat erillään. Manaaja on suljettava hopeiseen ympyrään, jolloin demoni ei kykene pääsemään hänen luokseen. Tällöin heidän siteensä on mahdollista katkaista. Se on kuin pala sielua, jonka kummatkin ovat antaneet toisilleen. Tämä pala, pitää katkaista oikeasta kohtaa, mutta tuskin kukaan pystyy näkemään liitosta. Vaikein osuus, on siis löytää joku, joka kykenee näkemään liitoskohdan ja leikkaamaan sen niin, ettei kummankaan sieluun jää palastakaan toisen sielua”, Lan selitti ja napsautti kirjan kiinni. Hän työnsi pienen kirjan paikalleen ja marssi takaisin pöytänsä luokse. ”Lisää kysymyksiä?” Mies siemaili tyynesti kaakaota ja katseli vieraitaan. Hän kykenisi ehkä vastaamaan, mutta koskaan hän ei sanoisi tietojaan täysin varmoiksi. Aina jokin saattoi mennä pieleen, se olisi vain kohtalon ivaa.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 14, 2009 19:15:42 GMT 3
Ajatuksissaan Raziel siveli kevyesti partaansa. Tästä ei selvästikään ollut tulossa liian helppoa. Se vaatisi äärimmäisen tarkkaa suunnittelua ja järjestämistä sekä täytyisi löytää oikea henkilö suorittamaan karkottamisen. Mistä Raziel sellaisenkin löytäisi... vai olisiko hänen mahdollista opetella itse näkemään tämä 'liitoskohta'? Taikuutta Razielilta ei ainakaan puuttuisi mutta sinetistä olisi hankkiuduttava eroon.
Razielin käsi löysi tiensä tarjottimella olevalle teekupille, jonka hän oli aiemmin täyttänyt ja lohikäärme siemaisi hiukan kuumaa nestettä. Lohikäärme nosti katseensa Lanin viimein paukauttaessa kirjan kiinni ja mietti miten arvokas Ylvan lupailema loitsukirja oli Lanin apuun nähden. Kuinka paljon hän voisi demonilta pyytää... "Sanoit, että vaikein osuus olisi löytää joku... eli taitoa ei voi oppia tai sen omaksuminen on miltei mahdotonta?", Raziel kysyi.
|
|
|
Post by laurana on Nov 14, 2009 19:24:32 GMT 3
Toisinaan Lan ihmetteli, miksi hän tuppasi aina auttamaan muita. Kai häntä kiinnosti asioiden lopputulos. Demoni sulki hetkeksi silmänsä ja mietti. ”Näkemään ei opita, se ei ole lukemista. Sen pitää olla lahja. Voi olla, että meidän aikanamme elää muutamia näkeviä, tai ei laisinkaan. Ehkä siteen saisi jollain tapaa esiin, mutta siitä minä en tiedä”, Mustafa istuutui suureen tuoliinsa ja siemaisi kaakaota. ”Etsiminen on onneksi minun erikoisalaani”, Ylva sanoi hymyillen Razielille. Jos hän kykenisi auttamaan, hän tekisi niin. Demoni ei virkkonut naisen sanoihin mitään vaan näytti rennolta siinä istuessaan. Hänen silmänsä katselivat ilmeettöminä vieraita. ”Haluatteko tietää vielä jotain?” demonin ääni oli mitään sanomaton, ja se ärsytti melkein Ylvaa.
Ihmissusi tyytyi vain juomaan teetään ja antoi Razielin puhua. Kirjan arvokkuus takasi tälle mahdollisuuden melkein rajattomiin kysymyksiin, joten siitä ei ollut huolta. Tietenkin Ylvaa harmitti mahtavan rahasammon menetys, mutta minkäs sille voi. Ei kaatunutta maitoa kannattanut enää itkeä.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 14, 2009 20:46:23 GMT 3
Jotain sellaista Raziel oli uumoillutkin. Välillä taikuus tuntui antavan lahjansa täysin sattumanvaraisesti. Hän soi kuitenkin pienen hymyn Ylvalle, kun tämä kertoi kenties voivansa löytää sellaisen henkilön. Mistä lie he voisivat aloittaa, jos se tulisi siihen... ?
"Hm... kenties tämä on tarpeeksi.", Raziel vastasi hiukan poissaolevasti. Ainakin hän oli saanut tietää Belielista ja yhden mahdollisen ratkaisun ongelmaansa. Kenties hänen pitäisi kaikesta huolimatta palata Erashiin tutkiakseen palatsin vanhoja arkistoja. Hän saattaisi löytää manaamista ja karkottamista käsitteleviä opuksia. Lohikäärmeen katse kävi huonetta reunustavissa kirjahyllyissä. Varmasti Lanin hallussa oli kirjoja, jotka voisivat syventää hänen tietämystään demoneista ja sopimuksista mutta hänellä ei ollut aikaa perehtyä... kunpa vain demonin ei olisi tarvinnut olla Valerienin ruumiissa ja tuhota juuri prinssiä sisältä päin. Raziel veti äkisti katseensa pois kirjahyllystä. "Kun demoni on kerran kutsuttu 'hallitsijan' verellä, sitä ei voi karkottaa ilman molempien osapuolien suostumusta takaisin olemattomuuteen mutta onko demonia sen sijaan mahdollista siirtää elävästä kehosta toiseen?"
|
|
|
Post by laurana on Nov 14, 2009 20:59:17 GMT 3
Käheä naurahdus pääsi Lanin suusta. ”Kuinka typeriä manaajat oikein ovat nykyään? Tosin, älä vastaa. Eivät osaa edes piirtää kunnon ympyrää, mutta käyttää omaa vertaan…” Mies ravisti turbaanilla verhottua päätään melko epäuskoisena. ”Jos siirrät sen kehosta toiseen, valitse vanha keho. Sellainen jolla ei ole niin väliä, koska se on kuolemaksi. Verellä sidottu, on melkein pahempi kuin avioliitto vala. Vaikea päästä eroon”, ihmissutta huvitti selvästi vertaus, sillä tämän kasvoilla kävi jonkin sortin virnistys.
Ylvan virnistys oli ollut melko tahaton, mutta häntä huvitti selvästi se, kuinka demoni vihasi siteitä. Nuo silmät saivat kyllä Ylvan hermostumaan, mutta kaakao lievitti hänen pelkoaan. Kuka voimakas demoni oikeasti joi kaakaota? Sehän oli lasten juomaa!
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 14, 2009 21:13:22 GMT 3
Raziel häkeltyi hiukan, kun käheä naurahdus karkasi Lanin huulilta. Hetken lohikäärme uskoi kysyneensä tietämättömänä jotakin naurettavaa ennen kuin Mustafa pääsi selittämään asiansa. Razielia ei huvittanut, ei edes Lanin kenties osuvakin vertaus. Prinssi siis tosiaan oli tehnyt typeryyksiä kutsuessaan demonin omalla verellaan ja sitoen sen ilmeisesti tiukemmin itseensä kuin pelkästään manaamalla. "Eli keho, johon demoni siirrettäisiin, olisi kuoleman oma mutta koutuisiko se myös demonin lopuksi ja edellinen 'hallitsija' vapautuisi?", Raziel kysyi.
|
|