|
Post by sir Kai on Nov 10, 2009 0:12:32 GMT 3
//Kis kis, Luseina.//
Aurinko oli kruunannut kullallaan purppuraisen taivaankannen, ja vaaleanpunertavat pilvet valuivat pöyheinä kohti horisonttia. Leppeä iltatuuli puhalsi Aréthan katujen halki, saaden Shayn aivastamaan. Hän tirskautti uudestaan, ja hieraisi nenänsä puhtaaksi hihaansa. Se oli kai joskus ollut valkoinen, mutta nyt tahrat olivat tummentaneet sen epämääräisen kirjavan värittömäksi. Paita oli silti hyvä, se ei aiheuttanut hänelle ihottumaa. Toisin kuin eräs toinen vaate, jonka hän olikin polttanut aiemmin päivällä. Siitä taas oli syntynyt kamala hässäkkä, hirveästi juoksemista ja paljon vihaisia kasvoja, mutta onneksi hän oli päässyt sitä kaikkea pakoon mukavan hiljaiselle kujanpätkälle. Pako oli ollut tiukilla, ja nytkin makuulle käpertynyt mustatukka piti tasaista, hiljaista vinkunaa. Hänellä oli kamala nälkä, kuten yleensä, mutta inhottavinta oli yhä jomottava ruhje alaselässä, johon hätääntyneen naapuruston hälyttämän vartijan potku oli osunut. ”Typerä tyyppi, ei ymmärtänyt ettei Shay tehnyt yhtään mitään, ei yhtään mitään väärin...” Nuorukainen mutisi itsekseen, tähyten kattojen välistä pilkottavaa taivaanriekaletta. Tämä oli kerrassaan turha aika olla hereillä, kunnon väki oli kotonaan eivätkä yökukkujat lähtisi liikenteeseen vielä aikoihin. Hänellä ei ollut mitään keinoa hankkia täytettä kurisevaan vatsaansa, eikä myöskään myötätuntoa. Hän ei voinut tehdä muuta, kuin tuijottaa tyhjin silmin katua ja harvakseltaan jonnekin kiiruhtavia ihmisiä, jotka jättivät huolellisesti näkemättä pienen ja surkean irtolaisen.
|
|
|
Post by luseina on Nov 10, 2009 0:23:48 GMT 3
Aric kokosi paperisen pussin, jossa hänen ostoksensa olivat, paremmin syliinsä ja kiiruhti kohti kotiaan. Hän pystyi jo lähes maistamaan juuri ostamansa lihan maun kielellään. Miehen maha kurisi hiljaa ja hän pudisteli päätään. Sitä se teetti kun tuli potilasvyöry, ei syömäänkään ehtinyt. Ruskeahiuksinen pystyi täydellisesti kuvittelemaan kotona päivällistä odottavan veljensä närkästyneen ilmeen, kun hän tuli kotiin näin myöhään. Vic oli varmasti myös nälissään.
Ruskeahiuksinen kääntyi kujalle, joka oli oikotie hänen kotiinsa ja lähes kompastui maassa makaavaan nuorukaiseen. Hänen korviinsa kantautui hiljaista vikinää ja hän oletti äänen tulevan makaavasta. ”Hei…” mies sanoi varovaisesti herättääkseen tuon onnettoman huomion. ”Onko kaikki hyvin?” hän kyykistyi makaavan viereen ja ojensi tälle kätensä. ’Kamalan laiha’, hän ajatteli, ’Ei Vic varmaankaan pahastu jos otan hänet hetkeksi meille ruokittavaksi’ ”Olet varmasti nälissäsi, tule”, hän puhui rauhallisesti ja toivoi toisen lähtevän mukaansa.
//Jee~ peliää~ Ja saat hittailla Aricin sinne sen kotiin jos tuntuu siltä\\
|
|
|
Post by sir Kai on Nov 10, 2009 0:41:09 GMT 3
Yhtäkkiä Shayn rauhallinen, yksityinen hetki yleisellä kulkureitillä keskeytyi, kun joku talsi hänen ylitseen, suoranaisesti potkaisi hentoisen pojan pois tieltään. Kenkä osui inhottavasti suoraan vatsaan, ja vikisten mustatukka yritti saada salpautunutta henkeään taas kulkemaan. Silmät vettyneinä hän katsahti ylöspäin, nähden selvästi hyvätuloisen ja hyväkuntoisen, vanhemman miehen. Hän säpsähti jo taaksepäin, odottaen vakavien kasvojen sylkevän päällensä haukkutulvan, mutta saikin kuulla tiedusteluja voinnistaan.
Se vetäisi maton irtolaisen alta, ja tuo räpsytteli silmiään häkeltyneenä, tuijottaen sanattomana ruskeisiin silmiin. ”Ei kukaan kysy Shaylta, miten se voi. Sanotaan vain että pois tieltä, älä nuku keskellä katua”, hän höpötti tiedostamattaan, silmät vaeltaen ympäriinsä tuon uppo-oudon tyypin kasvoja ja vartaloa. Viimein se pysähtyi ojennettuun käteen, ja Shay laski oman, luisevan ja todella likaisen käpälänsä sen päälle. Hämmentynyt katse muuttui avoimen iloiseksi heti, kun poika ymmärsi saattavansa saada ruokaa tuolta herralta, ja kukkakeppi kompuroi jaloilleen, töksäyttäen kömpelön kumarruksen. ”Juu. Olen. Kiitos.” hän totesi maailman levein hymy kasvoillaan, ja liimautui heti pidemmän kylkeen kiinni. Jos kerta pyydettiin, tietysti hän lähtisi tuollaisen varakkaanoloisen miekkosen matkaan. Hyvällä tuurilla hän saisi vatsansa täyteen ja uusia vaatteita. Ja mikä tärkeintä, tuo mies oli kovin ystävällinen hänelle.
Shay joutui kipittämään melkoista tahtia pysyäkseen pitkien askelien perässä, mutta se oli sen arvoista. Hänen silmänsä pyöristyivät entisestään, kun valkoinen, viihtyisän pihan ympäröimä talo ilmestyi vihreiden silmien eteen. Pää pyöri ympäriinsä, silmät kaikkea tutkien ja tihrustaen, ja ruipeliini päästi viimein irti miehen kädestä, kun tämä avasi etuoven. Hän asteli varovasti tämän perässä sisälle, riisuen hajonneet kengänrämänsä heti ovensuussa. ”Kukaan ei ole aiemmin pyytänyt Shayta kotiinsa noin yhtäkkiä....” hän totesi hiljaa itsekseen, jääden seisomaan punaiselle matolle, melkein pidättäen hengitystään. Onnenpotku oli uskomaton, ja sai tietysti masennusta kohti vajonneen mielialan hyppäämään huomattavasti pirteämäksi. ”Täällä on hirmu hienoa ja silleen. Kiitoksia oikein paljon.”, takkutukka höpötti, tällä kertaa kääntyen kadulta noukkijansa puoleen, töksäyttäen uuden kumarruksen. Liike tosin jatkui hieman liian pitkälle, ja hän muksahti vasten herran keskivartaloa, korjaten asentonsa kuitenkin nopeasti takaisin säällisen suoraksi seisonnaksi. Teki heikkoa kun oli niin kova nälkä, mutta se ei estänyt kirkasta punastusta ja nolostunutta ilmettä valtaamasta ilmeikkäitä kasvoja. ”Juu. Tuota. Olikos sitä ruokaa jossakin? Kiitos.”
|
|
|
Post by luseina on Nov 10, 2009 1:01:48 GMT 3
”Ei kukaan kysy Shaylta, miten se voi. Sanotaan vain että pois tieltä, älä nuku keskellä katua” Aricin kävi entistä enemmän sääliksi tuota pientä ja surkeaa parkaa. Hän huokaisi ja olisi silittänyt pojan hiuksia jos ei olisi arvellut, että saisi koko joukon erilaisia syöpäläisiä itseensä niitä kosketettuaan. ”Minä en käske avuntarpeessa olevaa henkilöä pois tieltä, vaan autan häntä”, mies sanoi vakavin kasvoin ja veti toisen kädestä ylös. Pojan sormet tuntuivat kamalan ohuilta ja käden jokaisen luun pystyi tuntemaan ihon läpi. Tuo pikkuinen tarvitsi todellakin ruokaa. Hymy sai kuitenkin hälyttävästi zombin näköisen pojan elävämmän näköiseksi ja jos Aric ei olisi ollut niin vakava persoona, olisi hän hymyillyt leveästi. Kuitenkin ollessaan millainen oli, mies tyytyi taputtamaan hellästi toisen poskea ja hymähtämään hieman.
Matka Aricin kotiin ei ollut pitkä ja ruskeahiuksisen tahtia kävellen se sujui myös melko joutuisasti. Mies avasi pojalle oven ja oli mielessään erittäin iloinen, kun tämä riisui kenkänsä heti ovella, hän ei olisi halunnut joutua kuuraamaan eteisen mattoa, se kun ei ollut mikään pieni. ”Kukaan ei ole aiemmin pyytänyt Shayta kotiinsa noin yhtäkkiä....” ”Mutta minä pyysin”, pidempi sanoi ja laski ostoskassin lattialle saadakseen kenkänsä ja takkinsa pois. Miehellä oli jalassaan suorat mustat housut ja mustan, ohuen takin alta paljastui verenpunainen lyhythihainen kauluspaita, jonka muutama ylin nappi oli houkuttelevasti auki. Miehen olisi tehnyt mieli nauraa toisen kaatuessa hänen päälleen ja punastuksen noustessa tämän kasvoille, mutta koska hänen persoonansa ei ollut niin kovin nauravainen, jätti hän tuon tekemättä.
Täsmälleen samaan aikaan, kun Shay ilmaisi nälkänsä, Victor astui huoneestaan eteiseen. ”No jo oli aikakin”, hän sanoi ja tuuppasi veljeään leikkisästi. ”Sinulla meni vähintään miljoona vuotta töissä, älä jää aina niin paljon ylitöihin”, mustahiuksinen moitti ja heristi sormeaan isoveljensä nenän edessä huomaamatta uutta tulokasta. ”Ja jättäisin pelastamatta henkiä?” Aric kysyi suorastaan järkyttyneenä ja näpäytti luunapin veljensä otsaan, vanha tapa, joka oli jäänyt lapsuudesta. ”Olet näköjään päättänyt pelastaa yhden ihan meille asumaan”, nuorempi sanoi kulmiaan kohottaen viimein huomatessaan Shayn. ”Ah, hän on kamalan nälkäinen, katso nyt miten laihakin hän on”, ruskeahiuksinen puolusti uusinta potilastaan. Vic naurahti ja pudisteli päätään. ”Kyllä minä sinut tunnen, sinun oli pakko pelastaa hänet tai olisit menettänyt yöunesi”, hän totesi ja korjasi lyhyen, juuri ja juuri vesirajan peittävän hameensa asentoa, hame oli valkoinen ja koristeltu pitsein ja mustin kivin, oman säväyksensä vaatteeseen toi musta hopeisella soljella varustettu vyö. Yläosanaan miehellä oli toisen olan paljaaksi jättävä löysä valkoinen paita. Hänen korvissaan heiluivat mustin helmin koristetut korvakorut ja hänen kaulassaan kimalteli hopeisessa ketjussa roikkuva pieni musta korukivi.
”Toin ruokaa”, Aric tiedotti osoittaen ostoskassia ja nostaen sen sen jälkeen ylös lähtien kohti keittiötä. ”Odota aivan hetki. Pian saat ruokaa”, hän huikkasi nälkiintyneelle ja katosi keittiöön. Victor jäi tarkkailemaan tulokasta. Mies astui pari askelta lähemmäs ja kosketti varovasti toisen poskea. Hän rapsutti siitä hieman likaa pois ja hymy nousi hänen kasvoilleen. Tästä parastahan voisi saada vaikka kuinka hyvännäköisen pienellä hoidolla.
Muutaman hetken päästä Aric huusi heidät syömään. Pöydässä oli eräänlaista lihapataa, perunoita, juureksia, salaattia sekä leipää ja voita. Mies kehotti nälkiintynyttä ottamaan ensiksi ja istuutui odottamaan omaa vuoroaan.
|
|
|
Post by sir Kai on Nov 10, 2009 1:19:05 GMT 3
Shay kurtisti kulmiaan kummastuneena, kun pidempi yhtäkkiä alkoi puhua jostakin, aivan kuin hän olisi sanonut jotakin. Eihän hän ollut muuta kuin ajatellut asiaa, eihän? Noh, hän oli joka tapauksessa kiitollinen ja väläytti hymyn, joka paljasti yllättävän hyväkuntoisen hammasrivin. Tosin mukava mies oli kovin ilmeetön, ja se hermostutti häntä hieman. Olikohan hän sittenkin tehnyt jotakin väärin? Tietysti oli, hän oli niin kamalan tyhmä, että ei sopinut ollenkaan paremman väen seuraan. Niin ainakin pieni, pessimistinen ääni totesi takkutukan pään sisällä, mutta hän vain pudisti sen pois, alkaen sitten katsoa napittaa uutta tulijaa.
Hirmuisen sievä ja nätti ja huoliteltu mies jutteli vakavan kanssa, jotain henkien pelastamisesta ja yöunista. Shay ei oikeastaan kuunnellut keskustelua, vaan tuijotti lähes maaninen ilme kasvoillaan tuota Victoria – tämä oli häikäisevä, kuin äkillisesti roskien seasta löytyvä suolalihaköntti. Sen runollisempaan kuvaukseen katulapsen aivot eivät kyenneet, mutta hän unohti jopa reagoida ”ruoka” -sanaan tuijottaessaan tuota ilmeisesti nuorempaa veljeksistä. Hän odotti pyytämättäkin, yhä jähmettyneenä keskelle punaista mattoa, ja killitti Victoria ylöspäin tämän astellessa hänen luokseen. Pää painui vasten poskea koskettavaa kättä, ja nuorukaisen kurkusta karkasi etäisesti kehräystä muistuttava äännähdys. ”Shay pitää heistä. Toinen antaa ruokaa ja toinen on kovin sievä. Shaylla on onnenpäivä.” hän höpötteli itsekseen, suu yhä messingillä.
Tosin kohta Aricin ääni, joka huhuili heitä syömään, varasti mustatukan huomion täysin, ja tuo pikkuotus pinkaisi keittiöön jättäen matot kurttuun perässään. Innostuneesti hymisten hän istahti pöytään ja kääri hihansa, paljastaen toisen käden tatuoinnin ja toisen käden kirkuvanpunaisen ihottuman. Ajattelematta yleistä hygieenisyyttä tai sitä, että kahdella muulla ei välttämättä ollut tarpeeksi hyvä vastustuskyky hänen kantamiaan pöpöjä vastaan Shay hyökkäsi ruuan kimppuun, latoen ison kasan kaikkea lautaselleen. Turhauduttuaan perunoiden kalastamiseen hän nappasi pari sellaista käsin, ja unohti täysin haarukan ja veitsen alkaessa mättää poskiaan täyteen. Vuodet yksin ja kuuhulluuden riivaamina kaduilla olivat karsineet ennen hallussa olleita tapoja pahemman kerran. ”'ämä o hohi hy'ää” hän sopotti suu täynnä ruokaa, nieleskellen hädin tuskin pureskellut herkut nopsaan tahtiin. Ei kestänyt kauaa, kunnes irtolainen vinkaisi, ja tarraten vatsaansa kumartui eteenpäin, kopsauttaen otsansa pöydänkulmaan.
|
|
|
Post by luseina on Nov 10, 2009 1:27:58 GMT 3
”Shay pitää heistä. Toinen antaa ruokaa ja toinen on kovin sievä. Shaylla on onnenpäivä.” Ilahtunut hymy levisi Victorin kasvoille, kun tuo muukalainen sanoi häntä sieväksi. Hän taputti tämän poskea hellästi, hyvin samaan tapaan kuin hänen veljensä oli tehnyt ja asteli sitten keittiöön pinkaisseen poikasen perässä ruokapöytään. Hän katsoi silmät pyöreinä toisen syömistä samalla, kun Aric yritti kieltää toista ahmimasta niin nopeasti. Pian hän huomasi varoitusten olleen liian myöhässä ja nousi äkkiä ylös auttaakseen toisen makuulleen lattialle. Hän odotti tämän vaistomaisten reaktioiden käyvän voimaan ja toivoi tämän käpertyvän sikiöasentoon tai vaihtoehtoisesti oksentavan juuri syömänsä ruuan ulos. ”Ole ihan rauhassa, kaikki on hyvin, hengitä”, hän puhui rauhallisella äänellä ja silitti toisen hiuksia syöpäläisuhasta välittämättä. ”Selviääkö hän?” Victor kysyi kauempaa, hän oli oppinut kantapään kautta, ettei veljeä kannattanut häiritä kun tämä työskenteli. ”Selviää, hän ei ehtinyt syödä kovin paljon”, Aric kertoi ja kohotti potilaan leukaa, jotta tämä saisi paremmin henkeä. ”Hengitä vain ihan rauhassa, hitaasti ja rauhallisesti”, hän puhui ja silitteli edelleen mustia hiuksia.
|
|
|
Post by sir Kai on Nov 10, 2009 18:19:14 GMT 3
Hiljaa vikisten Shay alkoi kallistua hitaasti sivulle, kunnes kopsahti lattialle. Hetken sätkimisen jälkeen rimpulat raajat kietoutuivat laihan kehon ympärille, ja vihreät silmät puristuivat kiinni. Vatsaa väänsi äärimmäisen inhottavasti, kuin viisi käärmettä olisi ruvennut steppaamaan mahalaukussa. Oliko viime syömiskerrasta tosiaan kulunut jo niin pitkään, että hänen masunsa ei sietänyt tavanomaisen nopeaa hotkimista? Ilmeisesti, sillä pinnallisten hengenvetojen perään kurkusta nousi korahtava kakaisuääni, jota seurannut kouristus heitti mustatukan kyljelleen. Karvas oksennuksen maku täytti suun, ja epätoivoisesti hyväntekijänsä lattioiden suojelemista yrittävä sai suunsa kiinni pitämällä sitä vain turskahtamaan nenänsä kautta. Edes suun eteen läimäytetty käsi ei auttanut, vaan kokkareista ruokamössöä tipahteli lattialle tahmeina möykkyinä. Muutaman yökkäisyn jälkeen Shay veti värisevästi henkeä, silmät kostuneina ja sieraimet kuin tulessa.
Hyvän tovin ajan hän tuijotti sotkeutunutta valkoista mattoa, ennen kuin kehtasi kohottaa katseensa varovaisesti Ariciin ja Victoriin. Kasvoilta paistoi häpeä, mutta kieltämättä ravisteleva kokemus oli saanut suuren osan silmien utuisuudesta katoamaan – kuin nuorukainen olisi havahtunut olevansa oikeiden ihmisten seurassa vasta nyt. ”... Hupsista.” Naurahtaen hiljaa ja hermostuneesti hän istahti lattialle, pyyhkien kätensä hajamielisesti paitaansa. Katse harhautui oksennuslätäkköön kun suupielet pyyhkäistiin hihaan, ja sitten ne vaelsivat jälleen kerran tarkkailemaan kaksikon ilmeitä. Hän ei ollut ottanut näiden anteliaisuutta vastaan kovin hyvin, mutta kerran epätoivon alhosta noussut Shay ei sinne hevillä vajonnut uudestaan. ”Siinä meni hyvää ruokaa hukkaan.”, hän totesi vakavana, mutta nousten virnistäen ylös. Hukkapoju tepsutteli lupaa kysymättä kaapeille, avaten jokaisen niistä vuoron perään, tutkien niiden sisällön tahmakäpälillään. ”Rätti, rätti, rätti, Shay tarvitsee rätin siivoamiseen....” hän mutisi itsekseen, ja päästi korkean, iloisen kujerruksen sellaisen löydettyään. Vaikuttaen jo täysin toipuneelta ja antamatta kenenkään pysäyttää tomeraa askellustaan mustatukka pyyhälsi maton luo, tumpsahtaen polvilleen hinkaamaan omia sotkujaan irti matosta. ”Saanhan syödä lisää tästä huolimatta? Lupaan olla oksentamatta uudestaan.” Vihreät silmät tapittivat koiranpentumaisen pyytävästi Aricia samalla kun laihat kädet jatkoivat siivoamista. Oikeastaan hän vain levitti likaa, mutta yritys hyvä kymmenen.
|
|
|
Post by luseina on Nov 10, 2009 18:34:43 GMT 3
Aric huokaisi helpotuksesta pojan viimein oksentaessa ruokansa ulos. Mies oli nähnyt oksentelemista niin paljon elämänsä aikana, ettei tuo häntä järkyttänyt, mutta Victor painoi kätensä ensin suulleen ja sitten korvilleen rutistaen silmiään tiukasti kiinni, nuorempi ei halunnut joutua katselemaan toisen oksentamista.
Kun oksentelemisen lopettanut poika ryhtyi etsimään rättiä sekä Aric että Victor kiirehtivät estelemään. ”Äläs nyt, kyllä minä siivoan”, ruskeahiuksinen parkaisi veljensä kurottaessa poikaa kohti, ettei tämä lääppisi enempää astioita likaisilla käsillään. ”Anna vain se rätti minulle”, Victor huokaisi toisen kielloista huolimatta levitettyä oksennuksen lattialle ja imeytettyä sen mattoon oikein kunnolla. Aric pudisti päätään ja tarttui toista kainaloista. ”Saat syödä lisää heti sen jälkeen kunhan olet siistiytynyt”, mies totesi ja talutti oksennuksen peitossa olevan pojan kylpyhuoneeseen.
Miehen suunnitelmana oli ollut ensin suihkuttaa toinen puhtaaksi ja sitten pistää tämä vielä kylpyammeeseen likoamaan, mutta suunnitelmiin tuli pieni mutka, kun hän havaitsi Zenon makaamassa kylpyammeessa. Koira katsoi heitä ruskeilla silmillään ja heilautti muutaman kerran korviaan kysyvästi. Sen kurkusta pääsi pieni pehmeä urahdus ja se laittoi päänsä kallelleen. ”Höpsö”, Aric sanoi rakastavasti ja rapsutti koiran päätä vapaalla kädellään. ”Laitetaanpa sinut kylpyyn. Otahan vaatteet pois”, mies sanoi pehmeästi ja viittasi toisen oksennuksella kyllästettyihin riepuihin. Ne lentäisivät kyllä auttamattomasti roskikseen. ”Saat ruokaa kunhan olet puhdas”, mies vielä houkutteli ja nykäisi samalla koiraa kaulapannasta, jolloin tämä nousi laiskasti ylös kieltäytyen kuitenkin nousemasta ammeesta.
|
|
|
Post by sir Kai on Nov 10, 2009 19:35:52 GMT 3
”Eikun kyllä minä siivoan omat sotkuni, ei tarvitse vaivautua minun takiani”, Shay julisti pirteästi. Hän ei yleensä hangoitellut kenellekään vastaan, mutta uskoi olevansa suurestikin avuksi kömpelön putsaamisyrityksensä kanssa. Hän hyräili iloisesti, mutta päästi hassunkurisen kiljahduksen, kun Aric kaappasi hänet kainaloista ilmaan. Kukkakeppi roikkui vahvan miehen otteessa hämmentyneesti suutaan aukoen, ja rätti putosi lattialle. Toteamuksen kuullessaan pojan päässä raksutti jonkin aikaa, kunnes hänen naamansa nyrjähti. Nyt, pitkästä aikaa ihmisten seurassa hän alkoi tajuta jälleen kerran omia pienoisia puutteitaan, ainakin mitä hygieniaan tuli, mutta samalla hyytävä tunne sai varpaat kipristelemään. Siistiytyä? Niin kuin kylpeä? Eijei, sitä hän ei todellakaan halunnut. Heti, kun ruskeatukka oli astellut sisään siistiin kylpyhuoneeseen löi nuorukainen jarrut pohjaan, jääden tuijottamaan ammetta avoimen inhoavasti.
Tosin siellä makoillut koira harhautti mustatukkaa sopivasti, ja hän tepsutteli sen läsnäolosta rohkaistuneena ammeen viereen. Iloisesti hymyillen hän päästi syvältä kurkustaan tulevan urahduksen, ja kurottautui nuuhkaisemaan koiruliinia. Shay kyykähti polvilleen ja tuijotti koiraa hymyillen, henkisesti häntää heiluttaen. Tosin Aric keskeytti hänen tutustumishetkensä täysin mainitsemalla kylvyn uudestaan, saaden hymyilevät kasvot muuttumaan kovin vakaviksi. ”En ole mikään vajaaälyinen pikkulapsi, jota pitää käskeä peseytymään. En tarvitse.... kylpyä.” Shay mutristi huuliaan ja rapsutti koiraa. Hän tiesi, että ei ollut yhtä siistissä kunnossa kuin hyväntekijänsä, ja tietysti hän halusi olla tälle mieliksi, mutta kylpeminen ei ollut hänestä koskaan kovin hyvä idea. Huokaisten hän alkoi silti kuoria ainakin paitaansa pois yltään, saaden ties mitä kuivuneita murenia rapisemaan kankaasta lattialle. ”Shay tulisi paljon mieluummin sen toisen kylvettämäksi. Se ei ole niin vakava. Ei ollenkaan, paljon sievempi. Pelottavat kasvot eivät ole hyvä juttu, ei ollenkaan....” hän mumisi itsekseen nopeasti ja epäselvästi, mutta riisuutui silti loppuun asti. Alastomuus ei häntä häirinnyt, ei koskaan, ja vaatteet lensivät myttyyn lattialle. Kylmä laatoitus tuntui inhottavalta lämmintä ihoa vasten, ja hieman murjottavasti vihreäsilmä tähysi Aricia. ”Menes siitä, niin peseydyn nopeasti.” hän hätisteli toista, etsiytyen selvästi vastahakoisesti vesihanan luokse, aikomuksenaan vain kuurata strategisimmat kohdat, jotta vaikuttaisi puhtaalta eikä joutuisi olemaan liian pitkään tekemisissä veden kanssa.
|
|
|
Post by luseina on Nov 10, 2009 19:54:20 GMT 3
Zeno haukahti iloisesti kun poika tuli lähemmäs ja yritti kommunikoida hänen kanssaan. Koira tuuppasi toista kuonollaan hellästi ja loikkasi sitten pois ammeesta saatuaan tuiman katseen isännältään. Kynnet puulattiaa vasten rapisten eläin jolkotteli olohuoneeseen ja valtasi oman makuualustansa niin täydellisesti kuin vain pystyi.
”En ole mikään vajaaälyinen pikkulapsi, jota pitää käskeä peseytymään. En tarvitse.... kylpyä.” Oli harvinaisen lähellä ettei Aric nauranut. Toinen todellakin tarvitsi kylpyä ja siinä tämä vain tomerana väitti, että olisi tarpeeksi puhdas jättääkseen kylvyn väliin. ”Ei, kyllä sinä tarvitset kylpyä ja kovasti tarvitsetkin”, mies sanoi ja ilahtui toisen kuitenkin ottaessa paitansa pois. Tämähän alkoi edistyä.
Victor käväisi hänen mielessään jo hieman ennen kuin toinen sanoi ajatuksensa ääneen, sillä tämä oli tottunut kylvettämään vastaanhangoittelevia pikkulapsia. Sellaiseksi Aric todella toisen laski ja kuullessaan vielä tämän pohdinnat hän työnsi päänsä ulos ovesta ja huhuili Victoria tulemaan huoneeseen. Ruskeahiuksinen korjasi vaateläjän pois lattialla ja poistui samalla ovenavauksella veljensä kanssa. ”Hoida sinä hänet puhtaaksi”, hän sanoi hiljaa mustahiuksiselle, joka nyökkäsi ja sulki oven perässään.
Victor hymyili huoneen likaisemmalle osapuolelle ja astui muutaman askelen lähemmäs. ”Kyllä me sinusta vielä puhdas ja hyvin syötetty tehdään”, hän naurahti ja laittoi kätensä rohkaisevasti toisen olkapäälle. ”Jos nyt kylvet kiltisti niin voimme mennä huomenna kauppaan ja voin ostaa sinulle jotain mitä haluat”, hän suostutteli. Lahjominen, se toimi lähes aina. Mies laittoi veden valumaan hiljaa ja kostutti kättään sen alla. Varovaisesti hän painoi kostean kätensä toisen poskelle ja levitti vettä sille. Ei toimenpide poskea paljon puhdistanut, mutta miehen mielestä oli tärkeää ensin totuttaa toinen pelkäämäänsä asiaan. Hän hymyili jälleen ja katsoi toista pää hieman kallellaan ja pitkiä ripsiään räpytellen. Hän kostutti kättään uudestaan ottaen siihen nyt enemmän vettä ja valeli toisen posken jälleen vedellä. ”Ei se ole niin kamalaa, eihän?” hän hymyili ja silitti toisen olkapäätä peukalollaan.
|
|
|
Post by sir Kai on Nov 10, 2009 20:38:07 GMT 3
”Enpäs. Kyllä peseytyä pystyy muutoinkin kuin kylpemällä”, Shay väitti vastaan harvinaisen selväjärkisen kuuloisena, mutta tyytyi vain huokaisemaan hiljaa ja tekemään Aricille mieliksi. Ehkä hän pystyisi jotenkin laistamaan kylpemisestä ja saamaan silti ateriansa – ja sitten hän voisi lähteä etsimään jotain, mistä repiä rahaa irti. Niin, se olisi paljon parempaa tekemistä kuin katuojassa makaaminen, jota hän oli harrastanut muutaman päivän. Oli aina vain vaikeampaa ja vaikeampaa päästä täydenkuun hulluudesta eroon.
Mustatukka piristyi huomattavasti heti, kun sievempi veljeksistä asteli huoneeseen. Vaikkei hän välittänyt omasta ulkonäöstään huolehtimisesta, nuorukainen piti kaikesta sievästä. Siksi hän tapitti hymykuoppiaan paistatellen Victoria, kun tuo asteli hänen luokseen, ja nuukautti päänsä nojaamaan tämän kättä kohti. Lahjomisyritys sai hänet hymyilemään, mutta samalla Shay huoahti hiljaa, rapsuttaen päätään. ”Kiitti, mutta muona riittää. Ei minua pitäisi palkita siitä, että käytän kylpyhuonettasi.” hän vastasi silti selvästi otettuna kaikesta huolenpidosta. Yleensä irtolaisia ei otettu kylvetettäväksi ja syötettäväksi – ja ilmeisesti hänelle tarjottiin yösijaakin – mutta ei Shay osannut kuvitellakaan ystävällisyyden taakse mitään kieroja ajatuksia.
Veden kosketus poskella sai hänet värähtämään inhosta, ja kun Victor läträsi sitä vielä lisää hänen ihoaan vasten nuorukainen sulki silmänsä vetäen syvään henkeä. Pisarat valuivat alas hänen kaulaansa hintelälle rintakehälle, eikä hän voinut olla pyyhkäisemättä niitä pois. Juomisessa ei ollut mitään inhottavaa, mutta kylpyyn upottautuminen tai uiminen oli hänestä jotain käsittämätöntä. Onneksi sentään pieni silitys olkapäällä oli tuomassa lohtua tuohon epämiellyttävään tilanteeseen. ”On. Vesi on pahaa.” Toteamus tuli kuolemanvakavana ulos, ja vihreät silmät pyörähtivät auki, tuijottaen Victoria vakaasti. ”Siihen voi hukkua, ja se vaanii uusia uhreja koko ajan. Jos ei varo, kohta kasvot ovatkin veden alla ja -” Shayn ääni nopeutui ja nopeutui, kunnes se katkesi kuin veitsellä leikaten. Ääneti hän painoi päänsä vesihanan alle, kuullen virtauksen kohinan korvissaan ja tuntien viileät vesikäärmeet kiemurtamassa päänahkaansa pitkin alas. Poika tärisi, mutta hän ei voinut perääntyäkään. Hän oli kuullut korvanjuuressaan pienen äänen, joka oli sanonut, että jotakin pahaa tapahtuisi ellei hän hankkiutuisi veteen ja äkkiä. Vasta hetken kuluttua poika tajusi epäillä äänen käskyvaltaa ja sen aitoutta noin yleensä. ”.... tämä on märkää.”
|
|
|
Post by luseina on Nov 10, 2009 21:58:55 GMT 3
”On. Vesi on pahaa.” ”Niinkö? Miksi?” Victor kysyi uteliaana. ”Siihen voi hukkua, ja se vaanii uusia uhreja koko ajan. Jos ei varo, kohta kasvot ovatkin veden alla ja -” Mies yllättyi kovasti, kun toinen arvaamatta työnsi päänsä veteen. Hän kuitenkin ajatteli käyttää tilaisuuden hyväkseen ja jynssäsi toista minkä kerkesi, kun tämä oli veden alla. ”.... tämä on märkää.” Vic naurahti ja otti saippuaa käsilleen ryhtyen sitten perusteellisempaan toisen kuuraamiseen. ”Ei märkä ole välttämättä paha”, hän sanoi hymyillen ja katsoi iloisena likakerrosten katoamista ja jotenkuten terveen ihon paljastumista sen alta. ”Märkä voi olla myös ihan mukavaa. Jos käy sisätiloissa kylvyssä vaikkapa ammeessa ja ehkä jonkun ollessa paikalla ei sinne voi hukkua. Minä lupaan sen sinulle”, mies silitti toisen poskea, poika oli hänen mielestään harvinaisen hellyttävä kärsineen olemuksensa kanssa. Hän otti suihkun ja väänsi veden mukavan lämpimälle ryhtyen huuhtelemaan saippuaa pois pienesti hyräillen. Vesi valui ruskeina puroina lattialle vieden lian mennessään ja jättäen pojan ihon hankaamisen jäljiltä hieman punaiseksi. Seuraavaksi Victor kävi käsiksi toisen hiuksiin ja totesi mielessään niiden kaipaavan harjausta ja jonkinlaista kirpuntorjunta-ainetta. ”Sinun hiuksesi olisivat hurjan kauniit jos pitäisit niistä huolta”, mies hymyili ja laittoi shampoota märkiin hiuksiin ryhtyen vaahdottamaan niitä. ”Miten sinä päädyit tähän kuntoon?” hän kysyi huolestuneeseen sävyyn toiselta hieroen samalla tämän päätä hellästi.
|
|
|
Post by sir Kai on Nov 10, 2009 22:41:09 GMT 3
Shay oli juuri tajunnut, kuinka typerää oli ollut kuunnella todennäköisesti olematonta ääntä, kun Victorin sormet jo kävivät hänen pinttyneen likaisen ihonsa kimppuun. Pärskähtäen saatuaan nenäänsä vettä nuorukainen hivuttautui kokonaan kyyristelemään hanan alle – kun hän kerta oli jo osittain märkä, aivan sama jos hän kastuisi kokonaan. Lisäksi saippualla peseminen tuntui yllättävän mukavalta, melkein kuin olisi saanut hieronnan. Lattia hänen ympärillään alkoi muistuttaa kuralammikkoa, mutta vastavuoroisesti punakaksi käynyt, useiden luomien sekä hajanaisten arpien – kaduilla ei eletty ilman muutamia matkamuistoja – kirjoma iho paljastui kaiken sen alta.
Hukkapoju vilkaisi olkansa ylitse Victoria, joka oli ilmeisesti saanut osansa roiskeista. Hetkisen hän näytti epäilevältä – miten harvinaista häneltä, mutta vesi oli yksi asia johon hän ei luottanut, ei koskaan – mutta painoi sitten päänsä uudestaan alas. ”Hyvä on. Jos olet takaamassa sen, voin yrittää olla inhoamatta sitä.” hän myönsi heti, uskoen lupaukseen koko sydämellään. Tosin sitä hän ei uskonut, että pystyisi koskaan pitämään märästä.
Poika kallisteli päätään jynssäysliikkeiden tahdissa, irvistellen ja vikisten aina välillä, kun joku takku takertui Victorin huolellisiin sormiin. Onneksi paksussa pehkossa oli varaa menettää muutama hius, mutta Shay alkoi suorastaan murista saadessaan saippuaa silmiinsä. Sitä huuhdellessaan pois pää takakenossa hän kuuli Victorin toteamaan jotakin ennenkuulumatonta hänen hiuksistaan. ”Ei minusta saa kaunista kirveelläkään. Sinä olet kaunis, en minä. Shay jäi aivan liian lyhyeksikin...” vastaus vaipui mutinaksi, joka paljasti ajatusten ja puhumisen rajan sumentuneen näin vaihteeksi pisamakasvoisella. Hän nojasi itseään rennosti käsiinsä perääntyen suihkun alta, nauttien hierovista sormenpäistä päänahallaan ja lämpöisestä tunteesta vatsallaan. Olihan se yhä vettä, mutta lämpö oli aina tervetullutta. ”Mmmm... He eivät pitäneet siitä, kun muutuin.” hän vastasi kysymykseen hajamielisesti, tarkoittaen tietenkin viimeisintä työpaikkaansa. ”Kukaan ei ole oikein huolinut minua sen jälkeen. Kaduilla lämpimintä on roskien seassa, mutta sitten... kaikenlaista outoa tapahtuu, ja hupsista, joku tyhmä hyökkää kimppuun.” Sekalaisesta puheenvuorosta ei olisi Erkkikään saanut selvää, mutta Shay koki sen tarpeeksi hyvänä kuvauksena sekavuustiloille, harhanäyille, ihmissuteudelle ja köyhyysrajan alapuolella elämiselle, jotka olivat muokanneet hänestä tuollaisen. ”Miten itse sitten olet tuollainen?” hän kysyi uteliaana, hymyillen ystävällisesti. Hukkapoju tunsi harvoja hyvin toimeentulevia, ja omassa talossa asuminenkin oli hänelle suuri ihmetyksen aihe.
|
|
|
Post by luseina on Nov 21, 2009 23:40:26 GMT 3
//Anteeksi hirveästi kun kesti. Yritän olla aktiivisempi nyt, mutta koeviikko ja silleen... *Surku* Tuli muuten hassuja ajatuksia kun kuuntelin tätä kirjoittaessani sitä I'll make a man out of you biisiä... Mulanista\\
”Arvostaisin sitä. Minä lupaan olla varmistamassa ettet sinä huku jos sinä lupaat yrittää hillitä inhoasi vettä kohtaan”, Victor hymyili aurinkoisesti huuhdellessaan ruskeaa vaahtoa pois toisen iholta.
”Ei minusta saa kaunista kirveelläkään. Sinä olet kaunis, en minä. Shay jäi aivan liian lyhyeksikin...” Mies hymyili imarreltuna toisen kutsuttua häntä kauniiksi. ”Kiitos kaunis”, hän sanoi pehmeällä äänellään ja jatkoi toisen hiusten pesemistä hierovin liikkein ja yrittäen varoa takkuja. ”Minun on kyllä väitettävä nyt vastaan. Sinusta tulee vielä oikein viehättävä. Kun saamme hiuksesi järjestykseen ja puhtaat vaatteet päällesi, uskon sinun näyttävän jo oikein salonkikelpoiselta. Ja ei lyhyys ole paha, minusta lyhyys sopii sinulle”, mustahiuksinen hymyili ja otti suihkun jälleen käteensä. ”Sulje silmäsi ettet saa saippuaa niihin”, hän hymyili ja ryhtyi suihkuttamaan shampoota pois toisen päästä.
"Kun muutuit?" hän kysyi hämmentyneenä toisen vastattua hänen kysymykseensä enemmän kuin aavistuksen epämääräisesti. Pian toisen vastakysymys vei kuitenkin hänen ajatuksensa aivan muualle. Hänen mielessään pyöri erilaisia vaihtoehtoja sille mitä toinen olisi voinut tarkoittaa. "Millainen?" hän lopulta kysyi päättäen olla loukkaantumatta ilman parempaa syytä.
Jonkin ajan kuluttua kaksikko oli lopulta selvinnyt suihkusta ja Victor oli raahannut nyt puhtaan ja kuivatun sekä kirppusumutteella suihkutetun pojan huoneeseensa. ”Mitäs sinulle laitettaisiin päälle”, hän pohti ääneen tutkiessaan vaatekaappinsa sisältöä.
|
|
|
Post by sir Kai on Nov 25, 2009 19:18:31 GMT 3
Veden lotraaminen tuntui jatkuvan ikuisesti, ja Shay alkoi jo kipristellä varpaitaan kärsimättömänä. Samalla lämmin vesi väsytti, ja hiuksissa mukavasti rapsutteleviin sormiin yhdistettynä sillä oli suorastaan unettava vaikutus hukkapojuun.Victor tosiaan oli kumma otus, kun jaksoi kuurata häntä, vaikka homma tuntui loputtomalta. ”Hrrrmh. Kauniit ovat kauniita, Shay on Shay.” hän vastasi miehen vakuutteluihin, jaksaen inttää vastaan enää vain tuon lauseen verran. Sitten hän jäikin jupisemaan itsekseen jotakin epämääräistä punkeista ja räsynukeista, ignooraten täysin muutoskysymyksen. Kädet läpsyttelivät vettä, ja mustatukka vilkaisi taakseen harmistuneena Victorin kokiessa vaikeuksia hänen kysymyksensä ymmärtämisen kanssa. ”No tuollainen. Nätti ja puhdas ja....” Nuorukaiselta loppuivat sanat kesken, joten hän vain vaikeni, antaen Victorin viimeistellä puhdistusurakan.
Iho punoitti ankaran kuuraamisen jäljiltä ja tuntuivat yhä hieman kosteilta, mutta oikeastaan Shaysta tuntui oikein mukavalta seisoskella pehmoiseen pyyhkeeseen kääriytyneenä Victorin huoneessa. Sekin oli kovin siisti ja sievä, kaikkea muuta kuin mitä hukkapoju yleensä näki. Yhtäkkiä hän tunsi suunnattoman syvää kiitollisuutta veljesparia kohtaan: ties miten hänen olisi saattanut käydä, ellei Aric olisi noukkinut häntä mukaansa. Kyynelpisara silmäkulmassa poika tepsutti kaappinsa puolessa kumartelevan Victorin luo, ja tarrasi tämän vyötärön ympäri, sulkien toisen tiukkaan halaukseen. Pyyhe tumpsahti siinä sivussa lattialle, mutta haliva mustatukka ei siitä välittänyt. ”Minulle kelpaa mikä tahansa, kiitos~”
|
|