Post by Miruki on Nov 22, 2009 1:51:19 GMT 3
Better stand tall when they're calling you out
Don't bend, don't break, baby, don't back down
Don't bend, don't break, baby, don't back down
Perustiedot
Nimi Candélarie Damek Neleyan Van de Werenley
→ Lyhyemmin Nilan
Syntynyt Amaranden kuukauden 2. päivänä.
→ Ihmisissä suunnilleen 26 vuotias.
Laji Puoliverinen
→ ½ haltia ja ½ ihminen.
Sukupuoli Mies.
Mitat 179cm / 67kg.
Asema Sukujuuriltaan aatelinen, luopui tittelistään.
Ammatti Merirosvo, tähystäjä (ja tilapäinen kokki, kun ei parempaakaan löydy)
→ Nilan ei sinänsä ole kouluttautunut mihinkään ammattiin, mutta on tehnyt elämänsä aikana ties minkämoisia töitä. Erottuaan aatelissuvustaan hän on toiminut mm. tarjoilijana, merimiehenä ja kiertelevänä muusikkona. Kaikenkirjavaa osaamista siis löytyy.
Aseet Chakram, jonkin verran laimeaa magiaa + satunnaiset teräaseet.
→ Kuva
→ Nilan puolustautuu pääasiassa chakramilla. Hän kykenee myös pienimuotoiseen magiankäyttöön, kiitos haltiaverensä. Taikuus rajoittuu kuitenkin lähinnä siihen, että Nilan manaa chakraminsa luokseen tarvitessaan niitä. Hän ei ole koskaan innostunut matkatavaroista, joten tällaisen taikuuden harjoittelu oli nuorelle miehelle hyvin käytännöllistä.
→ Jos ei kykene/halua käyttää chakramejaan, Nilan pitää saappaanvarressa varmuuden varalta pientä tikaria – pieni esine ei paina, eikä haittaa elämää, joten sen puolihaltia kestää taakkanaan.
Ulkoisesti
→ Kuva
Nilania kuvailisi nopealla silmäyksellä kohtalaisen normaaliksi miehenaluksi. Hän sulautuu väkijoukkoon ongelmitta, eikä kuulu niihin yksilöihin, jotka jäävät jokaisen vastaantulijan mieleen. Vaikka nuori miehenalku onkin saanut verenperinnökseen haltiageenejä, puuttuvat häneltä sekä haltiamaisen suipot korvat, että näille taikaolennoille ominainen vaalea hiustenväri. Lähempää tuttavuutta tehdessään tarkkasilmäinen erottaa kuitenkin kasvonpiirteissä sitä tiettyä särmikkyyttä ja veistoksellisuutta, joka haltioille on ominaista. Nenä on pieni ja suora, huulet kapeat ja hyvin vaalean persikan sävyiset. Nilanin silmät ovat ne, jotka tosissaan saavat hänet näyttämään juonittelevalta ja epäluotettavalta – väriltään sinertävänvihreät silmät ovat muodoltaan hieman viirumaiset, ja niiden katse on terävän piikittelevä. Mies on myös perinyt pitkät rimppakinttunsa ja hoikan vartalomuotonsa haltiaisältään – ei tosin sillä, että äitikään mikään tantta olisi ollut.
Nilan on mitä on, eikä tiettävästi ole lähiaikoina muuksi muuttumassa.
Hiukset ovat väriltään räväkänpunaiset ja vaikkei Nilan muutoin väkimassasta erottuisikaan, hänet osaa kyllä etsiä jos tajuaa tarkkailla leiskuvaa tukkaa. Pisimmillään suortuvat ovat edestä, josta ne melkein yltävät hipomaan solisluita. Takaa tukka on kynitty lyhyemmäksi, sivuilta taasen jätetty hieman pidemmäksi. Otsatukan virkaa ajaa jokunen otsaa peittävä suortuva – omapäisimmät karkailevat toisinaan silmille, mutta yleisesti ottaen näkökenttä pysyy silti hyvänä. Vaikkeivät itse kurittomia olekaan, sojottavat hiukset yleensä kaikkiin ilmansuuntiin sekasotkuisesti, sillä Nilan elää mieluummin sekasorron kuin siisteyden keskellä.
Tunnusmerkeiksi voisi luetella ihokuvioinnit, joita puolihaltia omaa monin kappalein. Eniten näkyvillä olevat merkit löytyvät oikeasta olkapäästä sekä vasemman solisluun alapuolelta, ja ne ovat muodoltaan hieman tribaalimaisia. Suurin osa merkeistä sijoittuu kuitenkin selän ja niskan puolelle, eivätkä siis ole kaikelle kansalle näkösällä.
Lävistyksiä löytyy vain yksi; vasemmassa korvassa oleva rengas.
Nilan pukeutuu rennosti, mutta samalla sopivan huolitellusti. Hän suosii väreissään usein mustaa, valkoista, punaista ja ruskeaa – ne kun sopivat parhaiten yksiin räikeiden hiusten kanssa. Yleisin pukeutumismuoto on jokin valkoinen paita, mustat housut, ruskea vyö ja säären puoliväliin yltävät nahkasaappaat, sekä tämän päällä musta, hupullinen matkaviitta. Kaikenmaailman tilpehöörit ovat aina kiehtoneet puolihaltiaa, joten ranteissa näkee useita koruja ja käsin punottuja nauhoja sun muuta epätarpeellista. Nilanille on tavattoman helppo kaupitella kaulakoruja, sormuksia ja kaikkea pientä sälää.
You're gonna hear my voice, when I shout it out loud,
I just wanna live while I'm alive, it’s my life.
I just wanna live while I'm alive, it’s my life.
Sisäisesti
Nilan on perusonnellinen, elämäänsä ainakin suurimmalta osin tyytyväinen katujen tallaaja, joka ei valita turhanpäiten. Hän mieltää elämän rennoksi, eikä pahemmin ota paineita tulevaisuutensa suhteen – eihän elämästä kuitenkaan selviä hengissä, joten parempi elää kaikki mahdollinen aika täysillä. Nilanin mielipide kuuluukin, ettei pidä valittaa siitä minkä on itse saanut aikaan; hän ei voi sietää henkilöitä, jotka tuhertavat itkua joka asiasta ja rypevät itsesäälissä. On paljon kunnioitettavampaa, jos virheensä jaksaa kantaa.
Puolihaltiaa luonnehtisi helposti ikuiseksi kakaraksi; hän ei kerta kaikkiaan aikuistu, ei sitten kirveelläkään. Muiden kustannuksella pilailu, pienimuotoiset kepposet ja muu yhtä lapsellinen touhu ovat Nilanin heiniä. Hänet on erittäin vaikea saada vaivautumaan ja jos siinä onnistuu, saa itselleen nostaa hattua – yleensä mies lähtee rempseästi mukaan kaikenlaisiin naljailuihin, eikä kaihda tiukkoja tilanteita. Tahdikkuus riippuu seurasta, paikasta ja silloisesti mielentilasta, Nilan osaa olla erittäin raivostuttava niin halutessaan ja toisinaan jopa itse sitä tiedostamatta.
Aivan liian usein puolihaltiasta saa hieman välinpitämättömän kuvan, sillä hän puolustaa omia vakaumuksiaan eikä tee myönnytyksiä kuin pakon edessä. Vaikka Nilan tavoitteleekin usein omaa etuaan, ei hän silti ole niin sydämetön kuin miltä saattaa vaikuttaa. Ajoittaista itseriittoisuutta on toki havaittavissa, mutta kyllä ne jalat jossakin vaiheessa aina maanpinnalle palautuvat. Nilanilla on taipumusta tuuliviirimäisyyteen, eikä hän jaksa polskutella eteenpäin vanhoja kaavoja noudattamalla. Puoliverinen kyllästyy helposti ja hän kiinnittää huomionsa jatkuvasti kaikkialle muualle kuin itse olennaisuuteen, minkä takia työt eivät miltein koskaan pysy aikataulussa. Ne kyllä hoituvat, mutta eivät nopeimmalla toivotulla tavalla.
Jos olosuhteet vaativat, Nilan kykenee muovaamaan itseään tunteettomampaan suuntaan. Hänestä saa kylmän ja vaarallisen, kunhan vain maksetaan tarpeeksi – suuren rahatukon tai muiden isompien tarjousten edessä mies kyllä nöyrtyy, ja tekee hommat niille jotka eniten tarjoavat.
Hän on lahjottavissa, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.
Työn ulkopuolisella ajalla Nilan on rehti ja luotettava, ainakin jos hänen pilantekoaan ei oteta lukuun. Hänen ystävillään on mukavat oltavat, sillä vaikka mies olisi muutoin kuinka selkärangaton tahansa, lojaaliutta hänestä kyllä löytyy. Sosiaalisen ja vireän persoonansa ansiosta hänen kanssaan liikkuvat saavat taatusti tuta kaikenmaailman seikkailut ja ongelmat.
Nilanista saa monenmoisia vaikutelmia, eikä niistä yksikään taatusti ole täysin väärä. Sanottakoon lyhyesti, että jos tarpeeksi maksetaan, hän seisoo vaikka päällään – ei siis kannata kuitenkaan luottaa omaa henkeään miehen käsiin tuosta vain, hän saattaa hyvinkin heittää sen menemään kuin käytetyn räkäliinan.
Kaikkea kohtuudella.
Perhe ja Historiikki
Isä Cáret Graney
→ Haltia, oli töissä palatsissa, karkotettiin myöhemmin. Nykyisestä olinpaikasta ei tietoa.
Veli Caineth Van de Werenley
→ Puolihaltia, opiskelee parantajaksi ja kulkee opettajansa matkassa.
Äiti Nerina Delmyr (tyttönimi Van de Werenley)
→ Ihminen, aatelissukua, asustaa nykyisen miehensä sekä nuorimman poikansa kanssa.
Isäpuoli Blazen Delmyr
→ Ihminen, aatelissukua, omistaa suuren kartanon läheltä palatsia. Ammatiltaan maagi.
Velipuoli Leryoth Delmyr
Korkea-arvoisen aatelissuvun ainut tytär, Nerina Van de Werenley oli alkujaankin tarkoitus naittaa Delmyrin vanhimmalle pojalle, sukujen yhdistymisen toivossa. Pakkoavioliiton edessä ei tytöltä itseltään tietenkään kysytty mitään mielipidettä asiaan – vastaus olisi ollut kieltävä, mutta koska se ei kiinnostanut ketään, jäi painava vastalause kuulematta. Häiden suunnittelut ja valmistelut oli aloitettu jo vuosia ennen itse juhlatilaisuutta, eikä nuoren tyttären auttanut kuin odottaa kohtalonsa käyvän toteen.
Samaan aikaan linna sai uuden työntekijän – keskinkertaisesta haltiasuvusta vaihdokkaana kuninkaan palatsiin tullut Cáret Graney sai pestin yleisenä juoksupoikana, toimitellen viestejä eripuolille palatsia. Kerran sattuikin niin, että nuori haltiapoika lähetettiin viemään viestiä Herra Van de Werenleylle.
Tällöin Nerina ja Cáret tapasivat ensimmäisen kerran.
Haltiapojan ja ihmistytön välille kehkeytyi suhde, joka täytyi kuitenkin pitää visusti piilossa muilta palatsin asukeilta. Samalla piti ylläpitää kulissia Delmyrin pojan, Blazen kanssa, vaikka nuoren parin ideana oli karata yhdessä mahdollisimman pian. Nähtävästi oli kuitenkin liikaa toivottu, että tämä tarina olisi loppunut onnellisin mielin, sillä eräs epäonninen palvelija sattui näkemään rakastavaiset palatsin puutarhassa, antaen kinttujensa kuljettaa itsensä välittömästi Herra Van de Werenleyn puheille.
Seurauksena tästä skandaalista Cáret karkotettiin takaisin haltioiden pariin – ei ollut suvaittavaa, että sukujuuriltaan alhainen taikaolento tuli pilaamaan suurinimisten henkilöiden suunnitelmat. Nerina ja Cáret joutuivat erille toisistaan, mutta pian kävi kuitenkin ilmi, että nuori neiti odotti lasta. Raskaudesta ei kuitenkaan tullut skandaalia, sillä Herra Van de Werenley ei luonnollisestikaan halunnut ajatella pahinta, vaan oletti automaattisesti lapsen olevan Blazen Delmyrin.
Puolihaltioita, heidän puhtoisessa suvussaan. Mahdotonta.
Kun sitten tuli synnytyksen aika, ilmaantui jälleen uusi tieto; Nerina odottikin kaksosia. Lapset syntyivät Amaranden kuun alussa, vuoden lämpimimpänä aikana, eikä elämä mitä ilmeisimmin olisi voinut enää olla kukoistavampaa. Koska toisilleen määrätyt eivät olleet vielä ehtineet pakkoavioliittoon saakka, lapset saivat äitinsä sukunimen – Nerinalle tämä kävi oikein mainiosti, sillä hän kyllä tiesi lastensa oikean isän, eikä halunnut kaksosistaan Delmyrin nimen kantajia.
Kaksosista ensiksi syntynyt sai nimekseen Candélarie, nuorempi taasen ristittiin Cainethiksi. Vaikka lapset olivat kaksosia, eivät he ulkonäöllisesti paljolti vastanneet toisiaan, mikä ilmeni iän lisääntyessä. Nilanin hiukset olivat tuuheat ja pehmoiset, väriltään räiskyvän punaiset, kun taas Cainethin suortuvat ohuemmat ja täysin mustat. Heidän luonteensakin erosivat kuin päivä ja yö; toinen oli vireä ja toimelias, toinen hiljainen ja pidättyväinen. Ja silti, lapset tulivat toimeen paremmin kuin hyvin, eivätkä tiettävästi ole vieläkään nähneet yhtään riitaisaa päivää. Nerinan ja Blazen vihdoin avioiduttua, syntyi kaksosille noin vuoden kuluttua velipuoli, joka nimettiin Leryothiksi.
Nilanin lapsuus oli onnellista ja suhteellisen suojattua, asuihan perhe palatsin muurien sisäpuolella. Ulkomaailma oli vain suuri sana muiden joukossa, eikä nuori puoliverinen vielä tällöin osannut kuvitella pääsevänsä näkemään sen avarammin. Mutta jos viettää monen monituista vuotta elämästään muurien sisäpuolelle teljettynä, sitä alkaa pikkuhiljaa janota poispääsyä. Näin kävi Nilanille, joka seitsemäntoista ikävuoden paikkeilla kehitti oman yksityisen vastarintaliikkeensä ja totesi uppiniskaisesti lähtevänsä kalppimaan. Raha ei ollut hänelle tuolloinkaan kovin suuressa arvossa, sillä sitäkin enemmän Nilan halusi elää. Eikä hän voinut elää häkissä, lukittuna.
Hänen piti saada olla vapaa kuin taivaan lintu, lentää minne itse halusi.
Niinpä kaksosista vanhempi otti ilmaa siipiensä alle ja läksi liitämään, kauas pois palatsista. Vuotta myöhemmin hän jopa julkisesti sanoutui irti sukunsa aatelisleimasta, säilyttäen silti alkuperäisen sukunimensä. Seuraavien kahdeksan vuoden aikana nuori puoliverinen ehätti kokeilla monenmoista ammattia viihdyttäjästä tarjoilijaan. Todellisen kutsumuksensa hän kuitenkin löysi vasta myöhemmin, törmättyään sattumalta tarjoilijapestissä ollessaan erääseen suunnilleen samaa ikäluokkaa olevaan mieheen, joka paljastuikin merirosvoksi pienen juopottelun jälkeen. Ajatus tuuliajosta avoimella, kuohuvalla merellä kiehtoi suunnattomasti ja niinpä Nilan lähti uuden tuttavuuden matkaan, aloittanut uuden luvun elämästään merirosvona.
Ja tällä tiellään hän vielä ainakin toistaiseksi on, kunnes saa tähtäimeensä jotain uutta ja ihmeellistä.
Kaikki ylimääräinen
→ Osaa soittaa suunsa lisäksi pääasiassa viulua.
→ Omaa hyvän viinapään ja harrastaa toisinaan juominkeja baarikeikkojen yhteydessä.
→ Ei asusta missään vakituisesti, kiertelee sinne minne milloinkin mieli tekee.
→ Hyvä kokki, muttei syö ollenkaan punaista lihaa.
→ Tästä huolimatta on hyvin viehtynyt punaiseen väriin.
Tomorrow's getting harder make no mistake,
Luck ain't even lucky, got to make your own breaks.
Luck ain't even lucky, got to make your own breaks.
Lysiikat © Bon Jovi
Hahmo, kuvat yms © Miruki