Post by Canine on Mar 24, 2010 21:12:47 GMT 3
//Eipä tuo mitään, itsekkin kävin täällä pitkän tauon jälkeen vasta nyt, kun muuton takia netti reistaillut ja muuta. Ja tuotaa.. Minulle käy kummin vaan, voimme jatkaa peliä täällä tai tehdä uuden tuonne Meryoniin.. päätä sinä n__n//
Pandora vilkaisi kultakutria sivusilmällään tuon sanoessa Pandoran olevan tuolle liian vanha.
Vampyyrineito ei kuitenkaan jaksanut kiinnittää tuohon kommenttiin huomiota juuri nyt, sen voisi jättää myöhemmäksi.
Pandora nyökkäsi sitten ensin Oscarille ja sitten tuon palvelustytölle, kukkoilijamiekkonen sai osakseen vain kylmän mulkaisun ja hyvin nopean hampaiden väläytyksen, jota nuo kaksi muuta tuskin edes havaitsivat. Ele sai pienen, vain muutaman sekunnin kestävän säikähdyksenomaisen ilmeen nuorukaisen kasvoille, ennenkuin tuo rykäisi hiljaa ja lähti kävelemään vastakkaiseen suuntaan palvelusneito perässään.
Ripeästi OAndora lähti kävelemään metsanlaidan suomien varjojen tuomassa turvassa eteenpäin, miettien hetken itsekseen.
Sitten tuo kalpea neitokainen käänsi katseensa hukkapojuun, aikeenaan kysyä tai huomauttaa jotakin tuon aikaisemmasta ikäkommentista, kun nuoren aatelisherran kasvojen läpsiminen, ja pian sen jälkeen seurannut kauhistunut ilme saivat Pandoran jättämään asiansa sanomatta, ja sen sijaan kohottamaan kulmiaan.
Pianpa selvityskin tuohon kuului, kun aatelispoikanen kuulosti miltei hysteeriseltä kera kummasti koronneen äänensä.
Toisen seuraava kommentti ja nopea pintaskannaus saivat hymyn takaisin vampyyrineidon kasvoille.
Vielä lisättiin toisen köhiminen nyrkkiinsä ja jo taas Pandora nuarahti heleästi toiselle.
"No mutta kiitos, Oscar-herra. " Pandora naurahti lainaten palvelusneitokaisen käyttämää nimitystä kultakutrista.
Pandora kurottautui nopeasti suikkaamaan kevyen suukontapaisen toisen poskelle ja iski sitten leikkimielisesti silmäänsä toiselle.
"Äläkä huoli, tarvitaan paljon enemmän että oikeasti loukkaantuisin tai pahoittaisin mieleni. Joten ihan rauhassa vaan." Pandora naurahti ja käänsi katseensa taas eteenpäin.
"Kuinka pitkä matka vielä?" Neitokainen vielä kysäisi toiselta.
Pandora vilkaisi kultakutria sivusilmällään tuon sanoessa Pandoran olevan tuolle liian vanha.
Vampyyrineito ei kuitenkaan jaksanut kiinnittää tuohon kommenttiin huomiota juuri nyt, sen voisi jättää myöhemmäksi.
Pandora nyökkäsi sitten ensin Oscarille ja sitten tuon palvelustytölle, kukkoilijamiekkonen sai osakseen vain kylmän mulkaisun ja hyvin nopean hampaiden väläytyksen, jota nuo kaksi muuta tuskin edes havaitsivat. Ele sai pienen, vain muutaman sekunnin kestävän säikähdyksenomaisen ilmeen nuorukaisen kasvoille, ennenkuin tuo rykäisi hiljaa ja lähti kävelemään vastakkaiseen suuntaan palvelusneito perässään.
Ripeästi OAndora lähti kävelemään metsanlaidan suomien varjojen tuomassa turvassa eteenpäin, miettien hetken itsekseen.
Sitten tuo kalpea neitokainen käänsi katseensa hukkapojuun, aikeenaan kysyä tai huomauttaa jotakin tuon aikaisemmasta ikäkommentista, kun nuoren aatelisherran kasvojen läpsiminen, ja pian sen jälkeen seurannut kauhistunut ilme saivat Pandoran jättämään asiansa sanomatta, ja sen sijaan kohottamaan kulmiaan.
Pianpa selvityskin tuohon kuului, kun aatelispoikanen kuulosti miltei hysteeriseltä kera kummasti koronneen äänensä.
Toisen seuraava kommentti ja nopea pintaskannaus saivat hymyn takaisin vampyyrineidon kasvoille.
Vielä lisättiin toisen köhiminen nyrkkiinsä ja jo taas Pandora nuarahti heleästi toiselle.
"No mutta kiitos, Oscar-herra. " Pandora naurahti lainaten palvelusneitokaisen käyttämää nimitystä kultakutrista.
Pandora kurottautui nopeasti suikkaamaan kevyen suukontapaisen toisen poskelle ja iski sitten leikkimielisesti silmäänsä toiselle.
"Äläkä huoli, tarvitaan paljon enemmän että oikeasti loukkaantuisin tai pahoittaisin mieleni. Joten ihan rauhassa vaan." Pandora naurahti ja käänsi katseensa taas eteenpäin.
"Kuinka pitkä matka vielä?" Neitokainen vielä kysäisi toiselta.