Post by SN on Dec 10, 2009 15:41:18 GMT 3
■ Koko nimi → Cahro "Pumpkin" Airincision
■ Kutsumanimi → Pumpkin
■ Ikä → 18 vuotias
■ Sukupuoli → Mies
■ Laji → Demoni
■ Perheen jäsenet →
- isä Anlem Airincision (55)
- äiti Eana Airincision (50)
- kuusi vanhempaa sisarusta (19-25)
- Isäntä/ottoisä Liam Arancas (30)
■ Ammatti → Sekatyöläinen, palkkionmetsästäjän oppipoika
■ Asuinpaikka → Kiertelee isäntänsä perässä, ei vakituista asuinsijaa
■ Kuten jokaisessa tarinassa, niin on Pumpkininkin omassakin omat ylä- ja alamäkensä. Alun alkaen hänen nimensä oli Rähmäkäpälä-Cahro, kiitos isänsä loistokkaan nimipään ja äitinsä nöyrän taipuvaisuuden. Penikoita oli perheessä ennestään jo kuusi kappaletta, vaikka jok'ikinen oli yhtä vähän toivottu kuin kuopuskin. Eihän vanhemmilla ollut varaa ruokkia enempää kuin kahta nälkäistä linnunpoikasen suuta. Rahapula antoikin hyvän tekosyyn lasten myyntiin muiden perheiden työläisiksi, vaimoiksi, orjiksi ja muuksi viihdykkeeksi, kun ikä tarpeeksi antoi myötä - yleensä se pelätty lähtöikä oli verrattavissa yhdeksän ihmiselinvuoden kieppeille.
Sisarusten väliset suhteet olivat kuin sotatantereiden joukkojen melskausta keskenään. He riitelivät kaikesta ja kaihtamatta keinoja pyrkivät vanhempiensa suosioon. Toisinaan sisarusten välille muodostui omia liittolaissuhteita, mutta niistä Cahro jäi radikaalisti ulkopuoliseksi hänen ollessa riippuvainen vanhemmistaan nuoren ikänsä takia - petturi siis, jos sitä isommilta penskoilta kysyttiin.
Cahron ollessa kaksitoistakesäinen jäljellä olivat enää hän ja vuotta vanhempi isoveli. Muut oli jo pakotettu lähtemään pesästä, ja ajan loppuminen tikitteli jo harmaankirjavan demoninkin taskunauriissa. Noutaja olikin sitten mikä oli - jakkimaisen näköinen äijä, Liam (© Sever), jolla törötti päästään kaksi vähintään yhtä komeaa sarvea kuin itsekeskeisellä Cahrollakin. Tuolla miehellä oli seuraajinaan neljä muuta vanhempaa nuorukaista, joiden läsnäolon hätyyttämänä penikka kieltäytyi ehdottomasti lähtevänsä sekalaiseen demonisakkiin remmin jatkoksi, mutta lopulta isä päätti toisin - ojennettiinhan tuolle 250 pronssirahaa yhdestä nulikasta.
Asetelmaan pettyneenä penikka lähti seuraamaan uutta isäntäänsä, vaikkei hän tehnytkään muiden matkantekoa helpoksi lukuisilla karkaamisillaan, kiukkukohtauksillaan ja fyysisiä vammoja esittämällä. Tokihan uusien tuttavuuksien suoma huomio alkoi hiljalleen miellyttää ennen varjoissa elänyttä Cahroa, jolloin hän itse aivopesi itsensä jäämään vähintään maleksimaan toisten perässä, jollei kukaan oitis lähtenyt naperon perään noutamaan tätä karkumatkalta takaisin.
Tällaista hördenmysliä jatkui ruhtinaalliset kolme vuotta, kunnes Cahrolta alettiin vaatia enemmän sitoutumista ryhmään ja sen toimiin. Liam oli palkkionmetsästäjä ja koulutti myös suojattejaan samaan ammattikuntaan, elleivät nämä sitten halunneet käyttää oppimiaan taitoja johonkin muuhun erottuaan mestarinsa ydinperheestä. Nuori demoni itse koki saaneensa huomattavasti lisää valtaa saadessaan ensimmäistä kertaa puumiekan sijasta oikean tikarin käteen - se oli oikein paistanut ulos pojusta. Koulutuksen alkaessa hän kuitenkin sai huomata, ettei ollut mikään luonnonlahjakkuus - suuri temperamentti, liiallinen röyhkeys ja itsetietoisuus loivat kuristavan ketjun, joka korosti nuorukaisen omaa kömpelyyttä ja katu-uskottavuuden puutetta. Uhmaa pursuavana hän aiheuttikin aivan itse oman kasvoissaan olevan arven mennessään härkkimään villisikaa aterian toivossa - säälittävää.
Tätä nykyä kuusihenkisestä palkkamiekkaporukasta ovat jäljellä enää hän ja Liam. Muut ovat jo aika päiviä sitten lähteneet omille reiteilleen, kun taas uuden nimen, Pumpkin, saanut Cahro on leimaantunut täysin isäntäänsä, eikä tunnu lähtevän kulumallakaan tuon liepeistä.
■ SISÄISET PIIRTEET
No jaa, sanotaanko, että Pumpkin on aivan omallaisensa piste kartalla ? Valokeilassa loistaminen, muiden aliarvioiminen ja muillakin tavoin omaan napaan keskittyvä elämäntyyli on omiaan kuvastamaan nuorukaisen korventunutta sisintä, jossa ei tunnu olevan täysijärkisesti tilaa muille luonteenpiirteille. Hän kokee voimakkaasti olevansa täydellinen henkilö, joka ei tarvitse ympärilleen tervettä sosiaaliverkostoa. Mainitsemattakaan siitä, kuinka kaiken kumminkin pitäisi tapahtua ilman että hän liikauttaa eväänsäkään. Laiskuus ja piheys puhuttelevat monesti Pumpkinia, mikä muodostuu ongelmaksi kun soppaan lisätään se, että hänen pitäisi hankkia oma elantonsa - joka kumminkin siunaantuu tälle häränhäntäiselle pikkunilkille isäntänsä Liamin kukkarosta. Osasyy tähän riippuvaisuussuhteeseen isännän kanssa on linnunpoikamainen leimautuminen - jos hänelle myöntyy kerrankin, Pumpkin olettaa näin tapahtuvan uudestaan. Auta armias jos leimautumisen kohde ei olekaan hänelle mieliksi, sillä silloin nuorukainen teettää kunnon itkuraivokohtauksen - kuin pieni penikka, joka ei saanutkaan haluamaansa lelua.
Halveksinnan voi huomata nuorukaisen katseesta, kun hän katsoo ihmisiä - noita typeryyden perikuvia. Aivopestyn rasistinen viha kyseistä lajia kohtaan tulee esiin tilanteissa, joissa Pumpkin menettää ohuen naamionsa, eli itsehillintänsä. Hän ei korota pelkästään ääntään, vaan äityy äkillisesti väkivaltaiseksi tyrmistyttävän raivokohtauksen yltyessä - yksikin kosketuksen puolikaskin ihmiseen, katseiden kohtaaminen tai jokin vastaava mitätön kontakti riittää motiiviksi koittaa muotoilla alemman lajin edustajan kasvot uuteen uskoon, seurauksista piittaamatta. Riidanhaluisuus ei rajoitu vain ihmisiin, koska Pumpkinilla on rääväsuuna pinttynyt tapa kerjätä verta nenästään satunnaisilta vastaantulijoilta. Hänestä demonit ovat herraskansaa, jonka ei tarvitse sietää ihmisiä, mutta tämän ihastuttavan piirteen lisäksi Pumpkin inhoaa hoputtamista, häiritsemistä ja keskeyttämistä. Tästä voidaankin päätellä, että nuoriherra pitää itseään ensisijaisena lähes kaikissa vastakkainasetteluissa. Hänellä on paha taipumus pomotella muita ja kertoa näsäviisaasti, mikä on oikein ja mikä sitten ei. Tuskin demoni nuoren ikänsä ja elämänkokemuksen puutoksen takia olisi oikea henkilö avaamaan sanaista arkkuaan sen suhteen, mutta sehän ei hänen menoaan haittaa.
Kaiken kerrotun perusteella voisi päätellä, että Pumpkin on täysin luonnevammainen. Kieltämättä toteamus hipoo aivan totuuden läheltä, mutta jokaisella kolikolla on kaksi puolta. Vähäisistä lähimmäisistään demoni osaa olla mustasukkainen, uhrautuvainen ja huolehtivakin - vaikkei suunnattoman egon omistava kehno valepukki sitä myönnäkään suoraan. Piirteen voi havaita siitä, kuinka hän puolustaa lähipiiriään pahansisuisesti, eikä kärsi kuulla yhtäkään poikkipuolista sanaa ystävistään - hehän ovat miltei yhtä täydellisiä kuin Pumpkin itse!
Uum, mutta mitä lemmen ja romantiikan runouteen tulee, niin siinä häränhäntäinen on kahdella tavalla kömpelö: hän pitää naisia pelkkinä objekteina ja kieltäytyy ihastumasta taikka rakastumasta kehenkään. Nuorukaisesta sana "rakkaus" merkitsee heikkoutta, ja sen osoittaminen on kunnian kuolema - siksi hän ei osaa suhtautua rakastavaisiin tai ystävyyttä lämpimämpään tunnetilaan. Sen todistaminen myös tuottaa syvällä hänen sisimmässään saivartelevaa kateutta. Perustelut katkeroitumiseen ovat ilmeisiä - Pumpkin ei koskaan ole tuntenut itseään rakastetuksi, joten hän kieltää pettymyksensä väittämällä viihtyvänsä parhaiten yksin.
■ ULKOISET PIIRTEET JA ASE | LUONNOS
■ Pituus → 176 cm
■ Paino → 66 kg
On varsin yleistä, että itseään kovin komeana pitävät henkilöt eivät välttämättä ole sitä. Pumpkin näkeekin peilistä itsensä vääristyneesti kovin somana - mutta toisaalta, aina on joku, jonka makuun sopii arpinaamainen egoistipoika isoilla lörppökorvilla ja aavistukseen pystyllä nokalla. Vasemmassa korvassa on yksittäinen lovi, ja nenä ruttaantunut hemaisevaan ulkomuotoonsa lukuisten turpavärkkiin saamisten johdosta. Selkeät piirteet ovat säilyttäneet nuorukaisessa poikamaisen virneen, jonka pilke väikkyy myös mantelinmallisissa, oransseissa silmissä. Niiden avulla hän on ansainnutkin liikanimensä "Pumpkin". Hänen arvestaan voisi vielä sanoa, että sen saaminen on heikentänyt demonin näkökykyä sekä puolittanut toisen kapeista kulmakarvoista. Hän ei ole ylpeä arvestaan, ja maalailee sille aina jonkin epäonnistunutta metsästysretkeä hohdokkaamman tarinan.
Pitkistä, taaksepäin kaartuvista sarvistaan ja vinhasta häränhännästään Pumpkin on taas erityisen ylpeä. Hän rakastaa suurinta osaa piirteistään häikäilemättömästi - mukaanlukien pojan sulavan joskin hiomattomalla lihaksistolla varustetun ruumiinmuodon. Kloppi on hienoisesti ylisuojelevainen kurittomasti kaartelevia hiilenharmaita hiuksiaan kohtaan. Suortuvat korostavat mukavasti ruskeaan vivahtavaa ihoa, joka on suurimmaksi osaksi maanläheisten vaatteiden alle peitetty. Useimmiten Pumpkinin päällä nähty asukokonaisuus koostuu pitkästä aluspaidasta, takahalkiolla varustetusta takista, polvimittaisista pussihousuista sekä sideharsomaisesta kankaasta, joka suojaa sääret. Yleisillä paikoilla hänellä on yllään pitkä, musta kaapu, jonka löysä huppu peittää demonisuudesta kielivät sarvet kätevästi. Hupun koon takia ei ole huolta siitä, että sarvet takertuisivat siihen jotenkin tai työntäisivät sen alas väärällä hetkellä.
Koska Pumpkin on palkkamiekan oppipoika, on hänelle annettu ikioma ase. Kyseessä on lyhytvartinen ja kevyt hilpari, koska kömpelö ja pienihauiksinen nuorukainen ei muuten saisi kirvespäätä nousemaan ylös tantereesta. Itse palkkionhakutehtävissä hän käyttää naamiota salaamaan henkilöllisyytensä.
■ MUUTA
→ Säikähtäessään, järkyttyessään tai hermostuneena Pumpkinin häntä alkaa nykiä.
→ Ironisesti egoistijäpäkkä pelkää pimeää ja hämähäkkejä.
→ Aito hymy on harvinainen näky Pumpkinin kasvoilla, sillä hän ilmaisee positiivisia tuntemuksia mieluummin vähemmän mamelolla virnistyksellä.
→ Demonin näkö rappeutuu vuosi vuodelta alkavan kaihin takia.
→ Pumpkin hautoo suuria suunnitelmia orjuuttaakseen jonkun ihmisen jonakin kauniina päivänä.
■ TAPAHTUMIA
→ Nappisilmä | Valeth (© sir Kai) | 141209 - 120110
→ Nuhanokka | Valeth (© sir Kai) | 120110 - 000000
→ I'll bring the fire | Alex (© Mere) | 141209 - 000000
Kaikki materiaali © Sätkynukke 2009, ellei toisin mainita. | Erityiskiitokset oikolukijoille characonille ja sir Kaille.