Post by Mere on Dec 12, 2009 22:08:20 GMT 3
♦ The boy looks so innocent. Almost like an angel ♦
Kuva
Nimi: Alex Hestia
Kutsutaan: Alex
(läheisimmät saattavat käyttää myös lempinimeä Lexie tai Lex)
Ikä: 19 -vuotias
Sukupuoli: Mies
Laji:[/i] Ihminen
Ammatti:[/i] Aloitteleva demoninmetsästäjä
Asuinpaikka:[/i] Vaihtelee, kulkee opettajansa mukana
Perhe ja lähimmäiset & historia:[/b]
- isä Geremiah Hestia (55)
- äiti Tabitha Hestia †
- opettaja Veronica Cirus (36)
"Come to the north. Behind the snowy range, there i was born."
[/i]Alexin tarina alkaa kaukaa pohjoisen Whléyan puolelta, lumihuippuisen vuoriston takaa. Pienestä kylästä, joka ylpeänä kantaa nimeä Whleyah, vaikkei kovin moni tästä nimestä ole ennen kuullutkaan. Silti tämä lumen ja jään keskellä oleva kylä ei ole painunut kokonaan unohduksiin, sillä aina silloin tällöin jokunen matkailija eksyy harhailemaan Whleyahin laitamille ja kirkastaa sen sitkeää elämänliekkiä olemassaolollaan, kuten Geremiah Hestia teki yli kolme vuosikymmentä sitten.
Nuoren Geremiah Hestianin ei ollut milläänlailla tarkoitus jäädä pysyvästi asumaan pohjoiseen. Kohtalo oli kuitenkin päättänyt toisin ja sattuikin niin, että kauppamatkalla oleva Geremiah eksyi lumimyrskyssä Whleyahiin, pohjoistakin pohjoisempana sijaitsevaan kylään, ja rakastui siellä palavasti tyttöön nimeltä Tabitha. Tabitha oli kylän ainoan maagin (tai parantajan, kuten maagi itse halusi häntä kutsuttavan) esikoinen ja harjoitti itseäänkin tähän ammattiin. Tytön kauneus ja lempeys sokaisivat Geremiahin siltä seisomalta ja lopulta tuo löysi itsensä juurtuneena pohjolaan.
Pian kävi selväksi, että Tabitha, Geremiahin tuore vaimo, odotti lasta - heidän esikoistaan. Vanhemmat odottivat hartaasti pienokaisen syntymää, jolle povattiin tähdistä ja kuun ja planeettojen asennoista onnellista lapsuusaikaa. Kun lapsi syntyi, ennustus täytti itsensä täydellisesti ja pieni, rusoposkinen ja nappisilmäinen Alex sai viettää rauhallisen lapsuuden hiljaisessa kylässä lumen keskellä.
Pojan lähestyessä 11 -vuoden ikää asiat kuitenkin muuttuivat radikaalisti; matkareitiltään eksynyt rosvojoukko hyökkäsi kylään rikkoen, ryöstäen ja raiskaten. Asian teki monimutkaiseksi se, että rosvot olivat naamioituneet tunnistamisen pelossa demoneiksi - sellaisten jo valmiiksi ihmisten parissa vihattujen nilviäisten piikkiin kun oli helppo pelata. Siinä missä Alexin äidin Tabithan kauneus oli ennen ollut tälle onneksi, oli se nyt epäonneksi - muutama viikko rosvojen hyökkäyksen jälkeen Tabitha huomasi odottavansa ryöstäjän lasta. Kaiken lisäksi hän luuli kantavansa lasta demonille, mikä sai naisen mielenterveyten järkkymään ja ennen niin viattoman Alexin demonivihan syttymään ensimmäistä kertaa.
Lapsi ei kuitenkaan koskaan ehtinyt syntymään, sillä eräänä aamuna Alexin mennessä läheiselle joelle peseytymään, hän löysi äitinsä hukkuneena. Koskaan ei saatu selville, oliko Tabitha tarkoituksella riistänyt itseltään hengen vai oliko hän vain liukastunut jäisillä kivillä ja kaatunut jokeen. Niin tai näin, Alexilla oli jo valmiiksi syylliset tapahtumaan: demonit. Hän kieltäytyi käsittelemästä suruaan ja suuntasi järkytyksensä vihana näitä luonnonoikkuja kohtaan. Niinpä puolisonsa traagisen kuoleman johdosta höttöpäiseksi talttunut Geremiah ei vastustellut lainkaan, kun Alex lähti pohjolaa kiertävän, nuoren demoninmetsästäjä Veronica Ciruksen matkaan.
Muutaman vuoden hän pysyi tiiviisti taitavan tappajan ja temperamenttisen naisen mukana opissa. He kiertelivät maata ja harjoittelivat tulevia metästysretkiä varten ankarasti, ja pian lapsenpyöreys ja viattomuus olivat karisseet Alexin olemuksesta notkeuden ja harjaantuneisuuden tieltä. Nyt nuorukainen on koulutuksessaan lähes valmis, tosin vielä hyvin kokematon ja siksi taittaakin vielä hetken aikaa matkaa Veronican kanssa ennen kuin erkaantuu tästä kokonaan.
Luonne:[/i]
"Hello, little miss sunshine."
[/i]Alex on ensisijaisesti hyvin kiltti ja ystävällinen jokapaikan ilopilleri, joka tuo valoa monien päivään aurinkoisella hymyllään ja seurallisella jutustelullaan. Hän on se kiva naapurinpoika, joka jaksaa aina hymyillä meluaville lapsille ja kuunnella kiinnostuneena vanhojen mummojen sataan kertaan kuullut jorinat. Parasta on, että Alex ei esitä olevansa kiinnostunut toisista, vaan on vilpittömästi aivan niin avoin ja sosiaalinen kuin antaa ymmärtääkin. Tosin aivan tuntemattomassa ihmisjoukossa Alexista puhkeaa helposti vain se kaunis seinäruusu, sillä jonkinasteinen ujous on aina liihotellut muiden luonteenpiirteiden siivellä. Hän onkin yleensä erittäin otettu, jos joku kyselee hänen kuulumisiaan tai asioitaan, sillä nuorukainen ei oleta, että hänestä oltaisiin juurikaan kiinnostuneita. Näin ollen mös syrjäänvetäytyminen ja tietynlainen alistuvuus paistavat Alexista helposti - hän on aina ollut se napero, joka suosiolla antaa muiden rynniä ohitseen ja jää itse kärsivällisesti hännänhuipuksi.
"Even though I look nice, you don't wanna mess with me."
[/i]Kärsivällisyys onkin hyve, jonka tummasuortuva omistaa, mutta joka on, yllättävää kyllä, nykyään alkanut loistaa poissaolollaan tietyissä tilanteissa. Tätä nykyä nuorukaisen pinna nimittäin napsahtaa poikki hyvinkin äkkiä, mutta kanssaeläjien onneksi mitään itkuraivarikohtausta ei ole odotettavissa. Alexin tapa näyttää kiukkunsa on jotain paljon hyytävämpää. Hän ei nimittäin kaihda keinoja tehdä suututtajansa elämästä täydellistä helvettiä, sillä kostonhimo on tummasuortuvalla pitkäikäistä ja kaunaista sorttia. Kaikenlisäksi nuorukainen piinaa vihamiehiään usein vaivihkaa ja asteittain, jotta kukaan ei pääsisi epäilemään häntä, sillä eihän kukaan osaisikaan epäillä niinkin hyvätapaista ja mukavaa herrasmiestä kuin Alex on. Nuorukainen käyttääkin lähes säälimättä hyväkseen sitä seikkaa, että useimmat ihmiset pitävät häntä vaarattomana ja kilttinä - näin kun asia ei todellisuudessa ole.
Kaikista pahiten Alexin voikin suututtaa loukkaamalla hänen läheisiään. Asian mennessä niinkin pitkälle kuin lähimmäisten muiston tai kunnian loukkaamiseen, vaihtuvat keinotkin astetta kovempaan - niitä puolustetaan jo jollakin kättä pidemmällä. Kohtalaisten taistelutaitojensa ja oivan kehonhallintansa johdosta Alex on kokemattomuudessaan jonkinasteinen vastus, joka ei luovuta helpolla. Hänen mielestään taistelu on ohi vasta, kun se on voitettu. Näin ollen nuorukaisesta löytyy myös kylmä ja säälimätön puoli, mutta sitä näytetään yleensä enemmänkin vain ammattitehtävissä demoneille.
Demoneihin Alex suhtautuukin hyvin torjuvasti. Hän ottaa tehtävänsä tosissaan eikä koskaan aliarvioi metsästettäviään. Oikeastaan nuorukaiselta löytyy demoneita kohtaan jopa pelonsekaisia tunteita, mitkä saavat nuorukaisen vain yrittämään kovemmin ja olemaan entistä tarkempi ammatissaan - kuolema ei ole vielä tervetullut vieras ja kuolemaa Alex pelkääkin melkein hysteerisesti, vaikka ei tätä näytäkään kuin pakon edessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tummasuortuva varsinaisesti anelisi vastustajaltaan armoa lopun koittaessa, sillä oma kunniansa on asia, jonka puolesta voisikin kuolla arvokkaasti. Sillä loppujen lopuksi verikostoahan tässä haetaan äitinsä Tabithan puolesta. Ehkäpä se sinnikkyys ja luovuttamisen ehdoton torjuminen johtuvatkin siitä, että palkkion tai maineen sijasta Alex jahtaa demoneita itsensä ja perheensä takia.
"Don't you dare make me cry. Please. Just fuck off."
[/i]Pelon tai kivun näyttäminen ei kuitenkaan ole Alexille mahdoton asia. Jos sattuu, kuten taistelun tiimellyksessä usein tuppaa käymään, sitä ei turhaan peitellä. On olemassa ainoastaan yksi asia, mitä Alex välttelee viimeiseen saakka tunteidensa paljastamisen kanssa; itkemistä muiden nähden. Hän nimittäin ajattelee, että se saisi hänet näyttämään heikolta tai pelkurilta. Tunneherkkänä kyyneleiden pidätteleminen on kuitenkin usein hankalaa, vaikka mitään suoranaista vollotuskohtausta nuorukainen harvoin saakaan. Hän puree mielummin hampaansa yhteen, nieleskelee kyyneleensä niin hyvin kuin taitaa ja jatkaa eteenpäin.
Herkkää ja tunteellista puolta noin muuten Alexista löytyy paljonkin ammattinsa mustanpuhuvasta luonteesta huolimatta. Kuten sanottua, hän ei pelkää näyttää tunteitaan, vaikka esiinpuskeva ujous ja epävarmuus pakottavatkin joskus näyttelemään tunteetonta suolapatsasta. Huumorintajuakin nuorukaselta löytyy ja kaikista parhaimmillaan se loistaa tutussa ja miellyttävässä seurassa, milloin tummasuortuvan aurinkoinen ja välittävä luonne pääsee muutenkin valloilleen edullisimmassa valossa. Tuntemattomien tai epämiellyttävien ihmisten seurassa Alex tuppaa usein vaikuttamaan varautuneelta ja jopa kireältä tyypiltä, joka kyllä osaa myös sarkastisuuden jalon taidon.
Täydellistä pokerinaamaa Alex ei oikeastaan osaa kuitenkaan pitää, sillä ilmaisee itseään niin paljon fyysisesti eri elein, ilmein, asennoin ja jopa liikkein, että se tekee tunnevammaisen esittämisestä mahdotonta. Alexista voi siis hyvinkin helposti lukea sen, mitä tuon pääkopan sisällä milläkin hetkellä liikkuu, eikä se ole hänelle itselleen aina eduksi.
Ulkonäkö:[/i]
Kuva
"I am the boy next door. Nice to meet you."
[/i]Naapurinpoikamainen tyyli saa jonkinverran jalansijaa myös Alexin ulkonäköä eritellessä. Ruskeanharmaat, puolipitkät ja aina hieman sekaisesti olevat hiukset yhdistettynä suklaanruskeisiin nappisilmiin luovat vaikutelman melko tavallisesta nuorukaisesta. Pituuttakaan ei ole mieheksi kertynyt mitään huomattavia määriä, vain n. 175cm ja painoa on sopivasti, ehkä hieman alakanttiin hinaten.
Alexin valttikortti onkin hänen pohjoisesta peritty verensä, mistä saadaan kiittää nuorukaisen kermanvalkeaa, virheetöntä ihoa ja hennosti värittyneitä poskia, mikä saa nuorukaisen näyttämään terveeltä ja elinvoimaiselta. Muutamat pisamat nenänpäällä ja poskilla tuovat persoonallisen säväyksen tummasuortuvan olemukseen. Hiilenmustat ripset kaartuvat kauniisti silmien ylle ja niitä reunustavat ohuet, tummat kulmat. Aavistuksen verran pystyn nenän alla ovat täyteläiset huulet, jotka nähdään lähes aina kaartuneina pieneen hymyyn. Alexin kasvonpiirteet ovat siis hyvin pehmeät ja selkeät olematta kuitenkaan naiselliset, sillä vahvat leukaperät huokuvat jonkin verran maskuliinisuutta. Samoin on lihaksikkaan ja jäntevän vartalon laita.
Koruja tai muita koristeita Alex ei omista, mutta hänellä on yläselässään tatuointi (Kuva), jolla on hänen suvussaan merkitty maagien jälkeläiset.
Vaatteinaan Alex käyttää melko tavallisia vaateparsia - pitkähihaisia paitoja, erilaisia takkeja, istuvia housuja ja tummia, reissussa jo hieman rähjääntyneitä kävelykenkiä. Maanläheiset, tummat värit ovat erityisesti nuorukaisen mieleen. Joskus demoneita metsästäessään Alex saattaa nostaa suortuvansa poninhännälle tai vaihtoehtoisesti upottaa päähänsä tumman villapipon saadakseen hiukset pysymään poissa silmiltä. Mistään kovin silmiinpistävästä ilmestyksestä siis ei ole Alexista puhuttaessa kyse, mutta toisaalta hän ei vaatimattomana persoonana sitä haluakaan.
Aseet:[/i]
"Just kidding. In fact i'm here to kill you."
[/i]Alex kantaa silloin tällöin mukanaan muutamaa vakioasettaan. Ainakin isältä peritty, pienikokoinen ja vanhanmallinen pistooli löytyy nuorukaiselta lähes aina mukana killumasta. Kaikista mieluisin ase on kuitenkin eräänlainen heittokirves, joka tarpeen vaatiessa muuntuu myös keihääksi (Kuva). Muutama pienikokoisempi tikari tai heittotähtikin saattaa takintaskuista löytyä.
Muuta:[/b]
- Kärsii lievästä Nekrofobiasta eli kuolemanpelosta
- Luonne kovettuu pelien myötä. Alkaa entistä enemmän käyttää hyväkseen sitä, että näyttää ja vaikuttaa muiden silmissä kiltiltä ja viattomalta
♦ Don't let the boy cheat yourself. He is certainly not an angel.
He is a wolf in sheep's clothing, and he knows it ♦
He is a wolf in sheep's clothing, and he knows it ♦