|
Post by SethAltair on Jun 8, 2010 20:05:50 GMT 3
Jotenkin tapahtumien todennäköinen kulku kävi yllättäen hyvin kirkkaaksi lohikäärmeen mielessä, kun vanhus asettautui heidän ja uhkaajien väliin. Raziel kurotti kättään tarttuakseen Ylvaa olkapäästä mutta nainen oli puoli askelta liian kaukana. Metsästäjä saattoi tulkita eleen hyökkäyksenä ja seuraavaksi kuului pehmeä suhahdus, kun nuoli upposi Ylvan olkapäähän. Typerys, Raziel kirosi mielessään. Metsästäjä ei olisi ampunut vanhaa Avcia, ei kaikkien muiden kyläläisten nähden mutta...
Vanhus oli heti polvistuneena tyttärensä viereen ja kiskoi nuolen irti punaruskeasta turkista. Raziel siirsi katseensa käärmeissään väkijoukkoon ja oli jo aikeissa tiuskaista muutaman hyvin epätavanomaisen sanan hänen suustaan mutta vanhempi Avci ehti ensin. Raziel nieli vihaiset sanansa ja totesi hiljaa mielessään, että ehkä oli parempi ettei muukalainen sekaantuisi tähän. Metsästäjä mutisi jotakin epäselvää puolustuksekseen ja vilkaisi olkansa yli muuhun joukkoon hakien tukea. Muut kuitenkin vilkuilivat toisiaan epävarmoina. "No nyt olette saattaneet hänet vaarattomaksi... vai eikö tämä riitä? Ettekö vieläkään saa nukutuksi öitänne rauhassa?", vanhus ärähti matalasti pitäen huolestuneen katseensa Ylvassa.
Joukko liikehti ja lopulta alkoi hajaantua. Sen verran kunnioitusta heillä oli vanhaa miestä kohtaan, että tämän sanat olivat saaneet heidät epäilemään aikomustensa oikeutusta. Kun suurin osa oli liuennut paikalta, Raziel kiirehti myös polvistumaan Ylvan viereen. "Hän ei kuole noin pienestä määrästä hopeaa mutta muitten vaikutusten minimoimiseksi... ", Raziel haroi hiukan suden turkkia. Ainakaan iho ei vielä ollut muuttunut harmahtavaksi. Ainoa mahdollisuus, jonka hän sillä hetkellä keksi, oli että Sashilla olisi antidoottia... "Odottakaa tässä.", Raziel ponkaisi takaisin jaloilleen ja kiiruhti talon läpi etupihalle, missä vankkurit edelleen seisoivat. Sisään päästyään hän penkoi pienet lipastot läpi ja läysi viimein kokoelman pulloja eräästä pussista. Vaikkei kovin etevä, ainakin täsmällinen maagi Sashi oli ollut ja etiketit sekä nimet olivat paikoillaan. Monet niistä eivät olisi sanoneet mitään tavalliselle tallaajalle mutta Raziel sentään oli toiminut pitkään opettajana Clairzakonin keskuudessa.
Löydettyään vastamyrkyn hän palasi juoksuaskelin takaisin takapihalle. Oli keho ihmissuden tai ei, vastamyrkyn pitäisi eliminoida hopeamyrkytys suurilta osin Ylvan kehosta. "Yrittäkää saada hänet juomaan tämä.", Raziel ojensi pullon Ylvan isälle. Aine vaikuttaisi seuraavat puoli tuntia, missä ajassa viimeisinkin kolkka kehosta, johon hopea olisi voinut levitä, olisi saavutettu. Senkin jälkeen Ylva voisi kärsiä kivuista ja krampeista mutta mitään peruuttamatonta vahinkoa ei enää tapahtuisi.
|
|
|
Post by laurana on Jun 9, 2010 11:48:30 GMT 3
Tavallaan Ylva tunsi olonsa kurjaksi kun meni tekemään jotain pahaa, mutta eihän hän ollut tehnyt mitään. Väkijoukon mennessä ja miesten puhuessa jotain, mitä Ylva ei jaksanut kuunnella, hän painoi päänsä vain tiukasti isänsä syliin ja hillitsi kivusta täyttyneet ulvahduksensa. Hän vain kiehnäsi hieman ja piaan ryppyiset sormet kulkivat hellästi pitkässä ja hyväkuntoisessa turkissa. Se tuntui mukavalta.
Vasta kun Razielin askeleet olivat pysähtyneet ja Ylva näki jonkin ruiskun, hän havannoi, että pitäisi juoda se. Eipä litku kyllä kamalan ”juotavalta” näyttänyt, mutta kai se sitten oli pakko. Vasten tahtoisesti Ylva nieli koko litkun ja katsoi Razielia irvistäen: tyytyväinen? Ainakin se poltteli kurkussa ja maistui hirveältä.
Haluten keventää synkkiä ilmeitä Ylva liikautti tervettä tassuaan Razielia kohti ja ynisi. Olihan toinen kunnossa? Olivatko miehet vihaisia hänelle? Koska jos Ylva ei olisi ollut siellä niin eivät olisi olleet nuo kyläläisetkään. Täysin Loogista, että se oli kokonaan hänen syynsä.
Koko odotus ajan ihmissusi oli kärsinyt krampeista ja se oli urhoollisesti pitänyt kaiken sisällään. Nyt kohdalle tuli voimakas ja se sai koko kookkaan suden vapisemaan ja kouristelemaan hetken aikaa. Ylva päästi hyvin pieniä, mutta selviä valituksia. Litku ei ollut vielä päässyt tavoitteeseensa.
|
|
|
Post by SethAltair on Jun 10, 2010 19:41:43 GMT 3
Razielin teki mieli tokaista Ylvan nyrpeälle ilmeelle, ettei ollut olemassa hyvänmakuisia lääkkeitä mutta tyytyi sitten vain huokaisemaan tympääntyneesti. Tosin Ylvalla oli keinonsa näyttää pahoittelevalta ja anteeksipyytävältä, etenkin susimuodossaan ja toisen inahduksen myötä lohikäärmeen ilme pehmeni. Tuntui, että hän oli ollut jatkuvasti hankaluuksissa kohdattuaan Ylvan. Silti, jotenkin he aina selvisivät niistä. Raziel hymähti poissaolevasti mutta pitäytyi mainitsemasta ajatuksiaan ääneen. Oli ehkä parempi, ettei Ylvan isä tiennyt mitä kaikkea he olivat käyneet läpi. "On parempi olla liikuttamatta häntä vielä mutta jos tahdotte mennä sisään, voin-.", Raziel aloitti. Vanha herra nyökkäsi heilautti kättään vähättelevästi:"Minä en poistuisi tästä vaikka koko piha olisi tulessa." "Aivan.", sana häipyi loppua kohden. Vertaus toi ikävästi syyllisyyden taas pinnalle. Razielilla ei ollut mitään, miten hyvittää tapahtunutta. Edes Ylvan auttamista ei olisi laskettu, koska sen hän olisi tehnyt muutenkin.
Raziel tuli siihen tulokseen, että tämän rauhallisempaa hetkeä ei tulisi, joten hän asettautui istumaan selkä vasten samaista puuta, jossa Ylva oli aiemmin kaikkunut ja asetteli sitten murtuneen kätensä syliinsä. Samalla, kun Ylva toipui hopeamyrkytyksestä, hän voisi korjata kätensä. Taikuus oli vielä niukilla aamuisen suurkulutuksen jäljiltä mutta lopulta himmeä valo alkoi hohtaa terveessä kädessä, jonka hän oli laskenut murtuneen kyynärvarrelle. "Te olette myös maagi. Teitä on ollut paljon maisemissa nyt...", Ylvan isä totesi samalla, kun ryppyiset sormet haroivat Ylvan turkkia rauhoittavasti. Raziel vain nyökkäsi vanhemmalle miehelle ja tämä jatkoi ajatukset selvästi muualla: "Sinä, Sashi, Ylva, vaimoni... minulla ei koskaan ollut mitään maagisia kykyjä. Ihmettelin, miten vaimoni jaksoi kiinnostua näin tavallisesta miehestä... " Raziel hymyili hiukan: "Tuskin nyt sentään rakkauteen taikuutta tarvitaan." Vanha mies loi äkisti Razieliin pistävän katseen: "Mikä todella on sinun suhteesi Ylvaan?" Lohikäärme joutui moisesta ilmeestä hämilleen:"Emh... no, hän auttaa tutkimusretkissäni. Ylva on auttanut minua paikantamaan maagisia esineitä ja... on hän välillä toiminut ikään kuin henkivartijanakin..." "Henkivartijana? Eikö miehen pitäisi suojella naista?", vanha herra kurtisti kulmiaan syyttävästi ja Razielista tilanne alkoi tuntua painostavalta. "Tuota, ei hän tietenkään ole suojellut minua yksipuolisesti. Olemme toimineet yhteistyössä... minä vain olen ennemminkin tutkija kuin seikkailija... ", Raziel huokaisi sisäänpäin. Ei vanhalla isällä ollut syytä huoleen vaikka Raziel ei heti osannutkaan määritellä suhdettaan Ylvaan. Hän liu'utti katsettaan punaturkkiseen suteen. Olivatko he... lähinnä ystäviä?
|
|
|
Post by laurana on Jun 10, 2010 20:04:03 GMT 3
Silmät puoli ummessa Ylva kuunteli miesten puheita. Hänen korvansa värähtelivät ja kun nenää alkoi kutittaa hän hieroi sitä tassullaan laiskasti. Hän kuitenkin vielä irvisti Razielille kun tämä puhui mistään liikkumisesta, mutta huomatessaan toisen mielialan Ylva päätyi tapittamaan miestä suurilla silmillään ja uikuttamaan hiljaa. Ei se ollut Razielin syy, että talo oli palanut. Hyvä on, oli se vähän, mutta ei kukaan ollut siitä vihainen. Jos Ylva olisi tehnyt sen, hän olisi jo jossain paalussa killumassa hirttoköyden jatkona. Varoen suuri tassu ikään kuin taputti Razielin jalkaa ennen kuin toinen oli poissa.
Hiljalleen Ylva vajosi johonkin unen rajapintaan. Hän hengitti jo huomattavasti helpommin ja pökkäili välillä isäänsä hajamielisesti, mutta hellästi. Sormet tuntuivat niin mukavilta, että häntäkin heilui laiskasti. Se oli enemmän kuitenkin koirien tapa, mutta Ylva nyt käytti sitä. Häntä haukotutti ja suuri kita halkesi kahtia kun susi venytteli leukojaan ja tuhisi hetken. Kiintoisa aihe sai kuitenkin Ylvan kiinnostumaan hetkeksi. Sudelta pääsi joku naurahduksen omainen haukahdus kun hänen henkivartijana oloaan epäiltiin. Se kuitenkin vaikeni äkkiä, kun olkaan sattui. Ehkä hän olisi ihan hiljaa.
Huomatessaan Razielin katseen Ylva oletti toisen haluavan jotain. Susi nousi ja käveli toisen luokse, paremminkin kyllä ryömi. Hän laski vankan päänsä Razielin reidelle, mutta pukkasi toista kylkeen varovaisesti kylkeen ennen kuin hän otti varoen paremman asennon. Seuraavaksi Ylva käänsi katseensa isäänsä ja vingahti kutsuvasti. Isä oli osannut silittää hyvin ja enää ihmissusi ei jaksaisi liikkua. Raziel voisi vaikka kantaa sitten Ylvan, kun tämä oli ihminen. Mistä tuli mieleen, että hän oli tuhonnut taas yhdet vaatteet, ainoat vaatteensa. Ehkä hän keksisi jotain. Huokaus kuitenkin kertoi, että Ylva oli huomannut puutteen.
|
|
|
Post by SethAltair on Jun 11, 2010 20:06:48 GMT 3
"A- Ylva, odota. Älä... ", Raziel heilautti kättään estelläkseen Ylvaa likkumasta mutta suuri susi oli ehtinyt mönkiä hänen luokseen nopeammin kuin olisi uskonut. Raziel huokaisi, taas. No jaa, tilanne ei kuitenkaan enää ollut kovin vakava. Hän teki Ylvan päälle tilaa siirtämällä kätensä sivuun mutta jatkoi kuitenkin parantamista vielä. Lohikäärme muisti, että Ylva ei ollut pitänyt taikuuden kohdistamisesta suoraan itseensä mutta tuskin pelkkä taikuuden käyttö lähellä aiheuttaisi sen kummempia. Murtunut kyynärluu olisi joka tapauksessa pian eheä jälleen.
"Vastamyrkky lienee vaikuttanut tähän mennessä kokonaan. Pian sinun on varmaan taas turvallista palautua ihmiseksi.", Raziel mainitsi jonkin ajan kuluttua. Sitten hän tuli havainneeksi saman pulman kuin Ylvakin aiemmin. "Hm, paitsi... mistähän saamme sinulle vaatteet... ", Raziel vilkaisi mietteliäästi vanhempaan Avciin. "Kysyminen muilta kyläläisiltä ei olisi turvallista nyt.", Ylvan isä totesi hieraisten partaansa. "En nähnyt räätäliä sen joukon seassa mutta... huoh, ei kai tässä muukaan auta." Vanha herra suoristautui Ylvan viereltä polvet natisten. "Voin ostaa sinulle aivan uuden vaatekerran samalla." "Voin mennä puolestanne, jos-", Raziel oli tarjoutumassa. "Eijei.", vanha isä puisti päätään. "Jos levottomuudet perheeseemme liittyen eivät ole pelästyttäneet häntä, hän antaa minulle alennusta kuten tavallisesti. Jää sinä tänne Ylvan kanssa." Vanha Avci katsahti tyttäreensä arvioiden: "Koska mekko sopi, olet suunnilleen äitisi kokoa. Tahdot varmaan samanlaiset tamineet kuin missä ilmestyit ensimmäisen kerran... ?"
|
|
|
Post by laurana on Jun 11, 2010 21:21:31 GMT 3
Ylva
Kun Ylva päätti möyriä eteenpäin, hänhän möyri ja silloin ei kuunneltu mitään vastalauseita. Päästessään lepäämään olo oli hieman kurjahko, mutta vaikka taikuuttakin oli ilmassa Ylva onnistui rentoutumaan pää Razielin sylissä. Mies ei kyllä silitellyt, mur. Kun puhe oli vaatteisse ihmissusi tuhahti tyyliin: mistä minä tietäisin? Ainakaan sitä mekkoa hän ei päälleen tunkisi enää ikinä. Ensimäinen kerta oli ollut tarpeeksi nöyryyttävä. Kun vaarasta puhuttiin Ylva vain nyökytteli tietävän näköisenä ja huokaisi raskaasti. Hänen syytäänhän se oli.
Ukon noustessa polvet pitivät kammottavaa ääntä, mutta ihmissuden naamavärkki pysyi suunnilleen ilmeettömänä. Hän nyökäytti päätään kevyesti ja antoi sitten miesten kinata ostamisesta. Kumpi vain saisi mennä. Kun vaatteista kysyttiin Ylva murisi mekon kohdalla. Samanlaisen vaatekerran hän halusi ja heilutti siksi inokaasti häntäänsä sen kohdalla. Mitä sen tehokaammin olisi voinut sanoa?
Tarkkaillen hetken Razielin käsivartta Ylva inahti kysyvästi ja lipaisi toisen kättä karhealla kielellään. Olihan se nyt kunnossa? Eikai Razieliin sattunut? Ylvan mielessä pyörivät nyt vaatteiden selvittyä hyvinkin olennaiset kysymykset ja hän halusi tietää ehtottomasti, oliko Raziel kokonaan kunnossa ja ehjä. Olisi kurjaa, jos lohikäärme kärsisi vain Ylvan takia. Siksi nainen veti korvat päätä pitkin ja inisi hiljaa. Hän pökkäisi kevyesti miehen poskea kuonollaan ja tuijotti toista huolestuneen näköisenä.
|
|
|
Post by SethAltair on Jun 11, 2010 22:45:15 GMT 3
"Mm-hm, niin arvelin. Yritän löytää jotakin samantapaista.", vanhempi Avci nyökäytti päätään ja käännähti sitten astelemaan takaisin taloon ja ilmeisesti sitä kautta muualle kylään. Raziel tuijotti vielä hetken vanhan miehen jälkeen. Tämä oli uskomattoman pirteä ikäisekseen - tuohan oli ravannut kylällä jo usean kerran lyhyen ajan sisällä, ensin paremman mekon ja sitten ruokatavaroiden perässä.
Tuntiessaan karhean kielen lipaisun kädellään, Raziel siirsi katseensa takaisin Ylvaan. Suden silmät näyttivät huolestuneelta mutta Raziel vastasi siihen kevyellä hymyllä. "Sinun on täytynyt unohtaa, että olen lohikäärme. Kuten ihmissusien, paranemiskykymme ylittää ihmisten huimasti. Regeneraatiokykyni olisi huomattavasti parempi tässä kehossa, jos taikuuteni ei olisi salvattu mutta... mm, älä ole niin murheellisen näköinen. Olen kunnossa." Ainakin hänen kätensä oli nyt entisellään ja päänsärky aivotärähdyksestä oli häipynyt. Taistosta ahman kanssa muistutti enää kuivunut veri hiuksissa, mikä sekin oli huomaamatonta Razielin hiusten värin takia. Silloin Razielille palautui mieleen Ylvan saama nuolenhaava. Hän oli ollut niin huolissaan hopeamyrkytyksestä, että varsinainen vamma oli unohtunut. Hän haroi turkkia varovasti suden olkapään tienoilta ja saattoi helpotuksekseen todeta, ettei haava ollut kovin paha. Ylvan paranemiskyvyt olivat parsineet sitä jo umpeen ja oli ehkä jopa parempi olla sitomatta sitä enää tuossa vaiheessa. "Nuoli ohitti solisluusi muutamilla senteillä ja haava on jo umpeutumassa.", Raziel mutisi puoliääneen.
Ennen pitkään Ylvan isä palasi takapihan ovesta kantaen käsissään neliön muotoista nyyttiä. "Ei ollut täysin mustaa kangasta, mutta hyvin tummaa ruskeaa. Melkein menisi mustasta.", vanha mies ilmoitti ensimmäisenä. "Väri ei ole ehkä yksi yhteen hatun kanssa mutta... " Vanhus kohautti olkapäitään avuttomana ja ojensi nyyttiä. Raziel liikahti ja valmistautui nousemaan seisomaan. "Me voimme varmaan korjata astiat pöydästä, sillä välin kun pukeudut. Toivon mukaan ruoka ei ole kivettynyt kiinni lautasiin tämän pitkän poissaolomme aikana.", hän puoliksi huokaisi, puoliksi hymähti miettien, mikä tiskausurakka siitä tulisi.
|
|
|
Post by laurana on Jun 11, 2010 23:17:04 GMT 3
Kun Raziel muistutti paranamisestaan ja kaikesta siitä palautumisesta Ylva haukotteli. Hän kyllä tiesi kaiken sen, mutta silti hän murehti. Ei se poistanut sitä huolta. Silti Ylva koetti näyttää pirteämmältä ja tökkäisi uudelleen Razielin poskea kirsullaan ja aivasti sitten. Taikuus kutitti. Hetken aikaa ihmissusi tuhisikin siinä, kunnes Raziel alkoi tutkia haavaa. Kyllä se siinä koko ajan oli ollut, mutta hopea oli ollut kivuliaampi ja jättänyt nuolen menoaukon huomiotta. Ylva koettikin käännellä päätään, jotta näkisi haavan, mutta oli vain nyrjäyttää niskansa sen takia. Siksi ihmissusi vain tyytyi Razielin kertomukseen.
Isän askeleet kantautuivat Ylvan korviin jo kauan ennen kuin tämä oli pihalla. Ylva nousi seisomaan, todeten olevansa suunnilleen kunnossa. Hän meni miestä vastaan kuin iloinen koira. Hän lipaisi vanhan miehen käteä hellästi ja puski tätä päällään selvästi iloisena. Nopeasti susi oli tunkenut nenänsäkkin vaatteisiin ja todennut ne hyviksi.
Ruoka ajatus sai yllättäen Ylvaan liikettä ja hän kipitti sisään kuin mikäkin puudeli, mutta luimisteli korviaan seinille ja nappasi oman pikku lautasen varovasti hampaisiinsa ja söi sen puhtaaksi. Sutena ei niin välittänyt mitä mahaansa veti ja ennen kuin miehet ehtivät reagoida näiden annokset olivat myös kadonneet. Sen jälkeen Ylva palasi ulos häntä heiluen. Ruoka oli ollut ihan hyvää kylmänäkin. Nyt kaksikko selviäisi sitäpaitsi helpommin astioden tiskaamisesta! Mikä käytännöllisyys. Hän istuutui maahan ja katsoi miehiä vihjaavasti. Jos nämä eivät halunneet nähdä vähän paljasta pintaa, kannattaisi mennä.
|
|
|
Post by SethAltair on Jun 13, 2010 18:09:20 GMT 3
"Ilmeisesti kelpasivat.", Raziel hymähti, kun Ylva oli napannut vaatteet ja tassutellut sisään. "Noh, nyt kun Ylvalla on niin paljon rahaa, ei olisi haitaksi ostaa toistakin vaatekertaa... ", vanhus haroi partaansa. He olivat jo astumaisillaan Ylvan jäljessä sisään, kun susi pelmahtikin takaisin ulos ja jäi sitten istumaan heidän eteensä keltaiset silmät elehtien. Vanhempi Avci kallisti: "Tännekö jäisit vaihtamaan vaatteita? Eijei, hupsu tyttöseni. Käytät vaikka sitä ikkunatonta huonetta, josta löysitte kalusteet. No niin, hushus... " Vanhus paimensi Ylvaa kuin lammasta mutisten:"... kukanytantaisi tyttärensä jäädä pihallevaihtamaanvaatteita kaikkien kyläläistennähtäväksi."
Kun mieskaksikko sai yllätyksekseen todeta, että loppu ruoka oli kadonnut lautasilta kuin taikaiskusta. Ylvan kieli oli mitä ilmeisimmin yhtä nopea ruoan suhteen kuin nokkelissa kommenteissakin. Sashin keittiössä oli kunnolliset pesuvadit ja yksi harjakin. Raziel ja Ylvan isä käyttivät tiskaamiseen ruoanlaitosta ylijääneen, jo hiukan jäähtyneen veden ja lopuksi Raziel kävi heivaamassa vedet pihalle, jottei vanhan miehen tarvitsisi rasittaa selkäänsä. Vaikka tiskejä oli olematon määrä, Razielista pikaisessa kokemuksessa oli jotakin kiinnostavaa. Totuushan oli, ettei hän ollut koskaan joutunut tiskaamaan...
|
|
|
Post by laurana on Jun 13, 2010 22:56:01 GMT 3
Ei voinut tietää, kuinka järkyttynyt Ylva oli, paitsi silmistä. Hän antoi paimentaa itsensä sisälle, suorastaan hölmistyneen näköisenä. Kuka välitti hänen alasti näkemisestään, häh? Razielkin oli nähnyt, joten mitä väliä? Lauhkeasti kuin lammas suuri susi kuitenkin asteli piaan vaatteet suussaan ikkunattomaan huoneeseen. Piaan kuului vain luiden naksahtelua ja Ylva kiskoi ylleen vaatekerran tyytyväisenä. Se oli vähän normaalia parempi vattetus, joten kyllä ihmissuden nyt kelpasi ja ne kävivät ylle kuin valettu. Ylva pörrotti vain punaisia, jo hieman venahtaneita hiuksiaan ja tepasteli miesten luokse. Hänen saappaansa olivat taas onneksi pelastuneet.
Epäröiden hieman Ylva käveli isänsä luokse ja jotenkin hyvin kömpelön oloisesti halasi tätä. Hän varoi tiukasti rutistamasta, sillä vanha mies oli kuitenkin vain ihminen ja Ylvalla oli paljon enemmän voimaa. Se oli vain tosi asia. ”Kiitos isä, kaikesta”, Ylva sanoi ja hymyili jotenkin hölmistyneen oloisesti. Vanha herra näytti hieman yllättyneeltä ja räpytteli piaan kyyneleitä. Ihmissusi ei tajunnut sen johtuvan onnesta vaan hätääntyi. ”Anteeksi, en minä tarkoittanut... Raziel! Mitä minä tein!? Anteeksi...” Ylva sähelsi kalpeana ja lopulta tuijotti silmät lautasina lohikäärmettä, anoen apua.
|
|
|
Post by SethAltair on Jun 14, 2010 19:46:00 GMT 3
Raziel pyyhki käsiään kankaaseen, kun Ylva viimein asteli keittiöön. Vaatteet näyttivät sopivan hyvin. Luultavasti nainen tunsi olonsa pitkästä aikaa mukavaksi kaikkien mekkojen jälkeen.
Raziel ei voinut estää pientä hymyä nousemasta kasvoilleen, kun Ylva halasi isäänsä. Taas he olivat selvinneet yhdestä konfliktista - hiukan rei'itettynä mutta kuitenkin. Ilmeisesti tähän pitäisi alkaa jo tottumaan. Ihmissusi ja lohikäärme ja molemmat vaikuttivat vetävän ongelmia puoleensa kuin magneetit...
Ylvan hätääntynyt ääni sai Razielin hätkähtämään ajatuksistaan ja mies odotti puoliksi näkevänsä vähintään kyläläisjoukon marssimassa takaisin talolle mutta... Jestas , lohikäärme osasi vain rapsuttaa niskaansa. Mitä tuohon sanoisi...
Ylvan isä pyyhki kosteutta silmistään paidanhihaan. "Eijei, Ylva, kaikki on kunnossa.", vanhan miehen kasvoille ilmestyi hiukan apea hymy. "Sanasi vain kuulostivat kovasti... jäähyväisiltä. Ymmärrän, että tahtoisit lähteä... että et viihdy tässä vihamielisten katseiden täytteisessä paikassa... mutta jääthän äitisi hautajaisiin? Menen keskustelemaan papin kanssa jo tänä iltana. Sen jälkeen voin hoitaa kaiken, tavaroidesi myymisen ja talon kunnostuksen. Tulet sitten myöhemmin takaisin hakemaan rahat. " Mies tarttui lempeästi tytärtään käsivarsista: "Kunhan et vain kiduta itseäsi täällä minun takiani."
Razielin katse liikkui vanhan Avcin kasvoista Ylvaan. Isän äänessä eikä silmissä ollut epäilyksen häivää, ei piilotettuja tunteita tai salaista toivetta, että tytär olisikin jotain muuta kuin mitä tämä oli. Lohikäärme sulki hetkeksi silmänsä ja saattoi hetkellisesti muistaa yhtäläisyyden omiin vanhempiinsa. Oli hyvä, että Ylvalla oli tuonkaltainen isä. Monesti asiat olivat täysin toisin, jos tytär sattui olemaan ihmissusi...
|
|
|
Post by laurana on Jun 14, 2010 20:46:16 GMT 3
Sosiaalisilta taidoiltaan Ylva oli ehkä maailman vaajaavaisin ihmissusi. Hän ei tajunnut juuri ihmisten mieltä ja säikähti rajuja tunteita aika voimakaasti vieläkin. "Ai... En minä tarkoittanut... tai siis... Ei se ollut jäähyväinen. Tietenkin minä jään", Ylva totesi, mutta ravisti sitten päätään rahojen kohdalla pienesti. "En minä niitä kaipaa, minulla on ihan kiitettävästi omasta takaa. Minä tulen kyllä ihan ilmankin kultaa tänne", Ylva sanoi ja hymyili kömpelösti ja halasi uudelleen. Ihmisuden kasvoilla oli harvinaisen hellä ilme ja kultaiset silmät olivat pehmenneet.
Hitaasti Ylva erottautui isästään ja kääntyi Razielin puoleen hymyillen. Ilman miestä hän ei olisi varmaan ikinä uskaltanut tulla tänne asti. Hän olisi jänistänyt heti pois äitinsä ruumiin jätettyään. "Kiitos Raziel", Ylva muodosti sanat huulillaan ja hipaisi miehen kättä omallaan. Mies oli antanut hänelle enemmän, kuin hän koskaan voisi toiselle antaa. Ennen Ylvalla oli ollut vain lauma, jossa hän oli kasvanut. Nyt hänellä oli oikeasti isä. Hän oli aina kuvitellut vain vihaavansa vanhusta, mutta nyt hän olikin saanut takaisin jotain todella arvokasta. Hän oli saanut muistutuksen ihmisistä, jotka rakastavat ja perhe siteistä.
|
|
|
Post by SethAltair on Jun 16, 2010 22:54:46 GMT 3
Raziel hymyili Ylvalle ja nyökkäsi tuskin havaittavasti. Hän ei kaivannut kiitoksia. Oli aivan riittävää nähdä Ylvan olevan onnellinen. Pohjimmiltaan Raziel oli kuitenkin hyvin empaattinen, joskus liiaksikin. Ylvan ahdistus tilannetta kohtaan oli tarttunut häneen ja nyt, kun se oli hälvenemässä Razielkin rentoutui.
Tie ei kuitenkaan näyttänyt täysin siloiselta edessäpäin. Kumpikaan Avceista oli tuskin vielä toipunut perheenjäsenen menetyksestä ja sitten oli vielä hankaluuksia kyläläisten suunnalta. Raziel huokaisi sisäisesti arvellessaan, ettei hänestä olisi varmaan mitään apua niiden ongelmien ratkaisemisessa.
"Joten... ", hän selvitti kurkkuaan. "... mitä lienee seuraavaksi?" "Hm, kannattaisiko meidän purkaa lasti vankkureista?", ehdotti vanhempi Avci. "Ja ehkä järjestää sisältö jotenkin, jotta se olisi helpompi kaupata."
|
|
|
Post by laurana on Jun 17, 2010 18:56:24 GMT 3
suorastaan kiitollisena jostakin Ylva marssi ovelle isän päästyä lauseensa loppuun. Hän kiilasi oven auki ja tarttui vankkureihin kiinni. Ihmisiä olisi samaan hommaan tarvittu useita vankkoja miehiä, mutta Ylva veti vaunut lähemmäs ovea ja aukaisi koko komeuden. Hän hyräili melko pirteänä jotain laulua ja kipusi vankkureihin. "Hei! Täällä on varmaan jotain, mitä Raziel voisi haluta! Sinähän pidät loitsuista ja jossain pitäisi olla karttoja ja lohikäärme juttuja", viimeiset sanat Ylva sanoi hiljempaa Razielille.
Kuin lapsikarkki kaupassa Ylva alkoi katselemaan tavaroita. Hän tietäisi melkein kaikille havittelijan. Niistä pitäisi tehdä varmaan lista. "Minä olen hankkinut melkein kaikki nämä", Ylva totesi ja naurahti. "Tuon minä vein yhden maagin edestä ja tuon takia minä pukeuduin mieheksi", hän kertoi miehille ja otti käsiinsä kiitettävän määrän tavaraa. Siinä olisi kultaa melkein Ylvan painon verran.
|
|
|
Post by SethAltair on Jun 18, 2010 11:42:15 GMT 3
Raziel asteli Ylvan jäljessä ovelle ja sitten hänen leukansa tipahti, kun Ylva alkoi kiskoa vaunuja likemmäs ovea. Kyllä hän oli tiennyt, että nainen pystyisi tuohon mutta... "Ylva, odota. Älä temmo kehoasi liikaa, jalkasikin oli... ", Raziel koitti toppuutella mutta Ylva vain hyräili tyytyväisenä ja loikkasi vankkureihin. Niinpä niin, koskahan nainen olisi häntä oman terveytensä kanssa kuunnellut. Puistellen päätään Raziel asteli vankkureiden eteen ja tunnusteli samalla kasvavaa taikuuden värinää.
Läheskään kaikki asineet eivät olleet maagisia, jotkin olivat vain koristeita ilmeisesti vain Sashin turhamaisuuden tyydyttämiseksi mutta vaunu sisälsi ehdottomasti joitain voimakkaita taikaesineitä. Aiemmin lohikäärmeellä ei ollut ollut aikaa keskittyä vaunuihin, koska heidän huolinaan oli ollut ensin Sashi ja sitten ahma ja lopulta he olivat raahautuneet takaisin vertavuotavina ja paikat lommoilla... siinä ei totisesti paljon ihmetelty taikaesineitä....
"Inventaario olisi ehdottomasti paikallaan.", Raziel totesi liu'uttaen katsettaan ympäriinsä ja kipusi sitten Ylvan jäljessä vaunuun. Uteliaana hän availi muutamia lipastoja ja pusseja ja lopulta löysi pergamenttia, sulkakyniä sekä tummansinistä mustetta. "Voisimmekohan käyttää näitä?", Raziel näytti kirjoitustarvikkeita Ylvalle. "Vai ovatko nämä kenties peräisin jostain muinaisesta kirjastosta, josa hiiviskelit manalassa ollessasi?", Raziel virnisti. "Minulle ainakin moinen tutkimusretki kelpaisi. Valitettavasti manala vain ei ole niitä turvallisimpia turistikohteita edes lohikäärmeelle."
//Lähden huomenna mökkeilemään ja palaan tietokoneen ääreen varmaan tiistaina tai keskiviikkona.//
|
|