|
Post by laurana on Jun 18, 2010 14:09:07 GMT 3
Razielin touhutus jalasta oli jo turhaa. Koipi oli jo unohtunut Ylvan mielessä, kiitos nopean paranemisen. Ihmissusi oli suorastaan iloinen päästessään kaikkien niiden tavaroiden sekaan. Hän rakasti, hassua kyllä, niiden tuoksuja. Niillä oli tarinoita ja tunnestusti nainen oli heikkona kaikkiin tarinoihin. Ei hän sitä mielellään paljastanut, mutta aina kun hän törmäsi tarinan kertojaan Ylva istui tasan tarkkaan kuuntelemassa kaiken mahdollisen.
Razielin tonkiessa laatikoita Ylva oli vienyt jo yhden lastin sisään, mutta nyt hänkin jäi möyrimään hetkeksi. Pääasiassa varoittaakseen Razielia, jos tämä ottaisi jotain vaarallista. ”Mieti kaksi kertaa haluatko käyttää niitä mustia sulkia. Valkeat vatn ihan normaaleita, mutta mustat käyttävät musteenaan kirjoittajan verta. Ne ovat niin sanottuja valakyniä”, Ylva kertoi ja irvisti pienesti. Niiden kanssa ei sopinut pelleillä, sillä kerran kirjoitettu sana oli niillä parempi kuin kiveen hakattu. ”Ja ne ovat itse asiassa manalasta yhdeltä isolta jehulta, joka väitti etten voisi viedä hänen pihaltaan edes kiveä hänen tietämättään. Minähän vein kiven ja vähän muutakin”, Ylva kertoi ja näytti ylpeältä itsestään. Hän oli mestari varas! ”Sieltä saa melko hyvää viiniä”, Ylva kertoi nauraen sitten ja selaili muutamia loitsu kirjoja. Yksi oli täynnä kaiken maailman muodonmuutos juttuja. ”Touta.. Minusta tuntuu, että sinua voi kiinnostaa nämä...” Ylva totesi ja näytti Razielille kolmea arkkua, jotka olivat pullollaan kirjoja. Niitä olisi lisää sisällä. ”Tuossa on jotain demoni hommia, tuossa lohikäärmeiden... loitsuja. Vein sen demonilta. En teikäläisiltä”, Ylva puolustautui nopeasti ja hymyili kuin pieni enkeli.
|
|
|
Post by SethAltair on Jun 29, 2010 14:15:03 GMT 3
"Ah... ", Raziel kohotti mustia sulkakyniä silmiensä tasolle. "Olinkin havaitsevinani taikuutta... mutta se on hienosti punottu sulan lomaan." Puolikas hymyä kasvoillaan Raziel kuunteli Ylvan kertomusta seikkailustaan manalassa. Neiti saattoi olla yksi uhkarohkeimmista hänen tuntemistaan henkilöistä. Demonien kanssa ei käynyt pelleileminen vaikka useimmat niistä eivät olleetkaan niin petomaisia kuin uskottiin.
Raziel käännähti Ylvan puoleen, kun tämä mainitsi jotakin hänen kiinnostuksen kohteistaan. "Voisivatpa hyvinkin.", lohikäärme sanoi ja asteli naisen vierelle. "Lohikäärmeiden loitsuja demoneillla? Niiden täytyy olla hyvin vanhaa perua, ennen demonien vetäytymistä maan alle... kun kansat olivat vielä sovussa. Alkuperäisten lohikäärmeloitsujen varastaminen voisi olla haaste jopa sinulle. Sinun täytyisi ensin hakata muutama itsesi kokoinen järkäle irti seinään kaiverretuista riimuista ja sen jälkeen vierittää järkäleet alas vuoriltamme... ja toivoa että ne pysyvät yhtenä kappaleena." Raziel hymähti itsekseen ja polvistui ottamaan yhden kirjan käsiinsä. "Useimmiten kansani parissa loitsut siirtyvät vain suullisesti mutta meillä on myös arkistomme. Lohikäärmeiden tapa on kaivertaa ne kynsin suurten kammioiden seiniin." Raziel selaisi kirjaa hiljakseen ja lisäsi pian:" Ja joskus lohikäärmeet siis sallivat demonien kopioida loitsuja paperille seiniltä.... "
//Anteeksi viivästys. Vietimme pidempään reissussa."
|
|
|
Post by laurana on Jul 1, 2010 15:16:03 GMT 3
Ponnekas nyölläily todisti Razielin arvelut oikeiksi. Ne olivat vanhoja, hyvin säilyneitä ja mittaamattoman arvokkaita. Hän kuitenkin nauroi miehen sanoille alkuperäisistä. "Minä vihaan merta, joten jo se suojelee niitä, mutta kyllä sitä aina keinot keksi..." ihmissusi totesi ja väläytti valkeita hampaitaan. Ylva jätti Razielin rauhaan kirjojensa kanssa ja alkoi siirtämään tavaroita taloon. Ei siinä kauaa mennyt, sillä Raziel oli ottanut vain sen, mikä oli irti saanut. Ei tuo ollut mitenkään nero siinäkään. Tämä oli unohtanut kalleimpia asioita jälkeensä ja muutenkin pakkaaminen oli hutiloiitua.
Ylva kanteli viimeisiä asioita sisään ja siirtyi sitten tutkimaan löydettyä huonetta. Siellä oli huonekaluja kiitettävästi ja uskollisesti Ylva tarttui toimeen. Epämukavia yllätyksiä tuottivat hopeiset kynttilän jalat, jotka Ylva otti käsiinsä ja yllättäen palamisen tuntu sai hänet viskaamaan ne pois. "Aijaiajai... Hemmetti!" Ylva kirosi ja kyyristeli hetken käsiensä yllä. Kynttiläjalat olivat päätyneet toiseen huoneeseen ja ihmissusi haki laukustaan nahkahanskat, joita hän käytti varastellessaan. Ne suojasivat ainakin hopealta... Yllätyksissä ei ollut mitään kivaa.
Vanha mies asteli huoneeseen ja katseli jo selvästi olohuoneeksi muuttunut huonetta ja Ylvaa joka puuhaili siellä ihmissilmälle uskomattomalla nopeudella. "Huh, sinähän pistit tuulemaan... Voinko olla jotenkin avuksi?" Herra Avci kysyi ja silitteli ylellisten tuolian päälysteitä. "Minä tarvitsen hopea esineiden lajittelijan. Vaikka nämä suojaavat, se on vastenmielistä", Ylva sanoi ja kantoi vaarattomia esineitä vanhuksen eteen. Ruokailusettejä ja muita sellaisia. Niistä saisi hyvän hinnan, koska ne olivat kunnossa.
|
|
|
Post by SethAltair on Jul 2, 2010 12:38:07 GMT 3
Raziel tuskin huomasi Ylvaa enää, kun nainen alkoi ahertaa tavaroiden kantamisessa sisään. Normaalisti kohteliaana herrasmiehenä Raziel olisi heti tarjoutunut auttamaan mutta nyt kirjojen läsnäolo oli kokonaan imenyt hänet sisäänsä. Sivut täynnä riimuja, jotka olivat niin tuttuja mutta niin kaukaisia. Hän oli nähnyt ne viimeksi ikuisuuksia sitten, kotona, ei palatsissa vaan vuorilla. Edes palatsin suuri kirjasto ei ollut sisältänyt lohikäärmeiden kirjoja, minkä hyvin ymmärsi. Lohikäärmeet eivät olleet sallineet ulkopuolisten kopioida kirjoituksiaan enää suuren sodan jälkeen. Raziel toki tiesi, että jokunen itsenäinen lohikäärme oli saattanut ihmismuodossaan kirjoittaa jotakin tai tarjonnut tietoa toisen rodun ystävälle sen jälkeen mutta ne harvat kappaleet piilivät yksittäisten olentojen hallussa.
Hän huokaisi äänettä, painoi päänsä hetkeksi vanhoja sivuja vasten ja sulki sitten sen varovasti. Ylva oli tehnyt vikkelää työtä ja vankkurit olivat melkein tyhjät. Raziel kastoi viimeisen kirja-arkun sisään ja otti sitten esille aiemmin löytämänsä pergamentin ja valkoisten sulkakynän mustepulloineen. "Tavaroita on paljon... voi olla, että piirtäminen olisi pikaisempaa kuin kuvauksen kirjoittaminen.", Raziel kääntyi Ylvan puoleen, joka oli juuri sanonut jotakin isälleen. "En ole huono luonnostelemaan nopeasti. Voit samalla nimetä hinnat ja mainita ominaisuudet, mistä ehkä asiakkaiden pitäisi tietää." Ominaisuuksilla Raziel viittasi enemmän tai vähemmän vaarallisiin taikaesineisiin kokoelman seassa.
|
|
|
Post by laurana on Jul 2, 2010 13:37:19 GMT 3
Piirtämis idea oli loistava! Ylva nyökkäsi ja tonki esille lisää paperia. ”Meillä on sitten paljon tehtävää...” hän totesi ja kynä alkoi liikkua paperilla. Kira oli opetellut piirtämään erinäisistä syistä, kartoista kuvauksiin. Hän luonnosteli kaiken nopeasti paperille ja kirjoitti terävällä ja selkeällä käsialallaan mikä se oli, mitä se teki ja paljon se maksoi. Sillä hetkellä näkyvissä olleet eivät olleet kamalan arvokkaita. Paras ylsi moneen kultarahaan, mutta sisällä oli niin arvokkaita, että niihin tarvittaisiin joko vaunuttain kultaa tai rubiineja. ”Hassua, minä en ole edes oikein tietoinen mitä kaikkea Sashi piti ja mitä hän myi. Minulla on vielä omat kätköni talossa, mutta niitä me emme myy. Sanotaan, että ne ovat liian käytännöllisiä tai maksaneet minulle likaa”, Ylva kertoi ja hymähti. Muutamien takia häntä oli kidutettu, joten ne eivät olleet Sashin käsissä.
Herra Avci oli todennut, että hänestä ei olisi apua ja kadonnut sisälle keittämään teetä. Se kuulosti hyvältä idealta. Ylva tarkisti tasaiseen mitä Raziel oli saanut aikaan ja kun melkein kaikki oli piirretty Ylva ojensi kätensä miehen papereita kohden. ”Jos sinä siirryt sisälle. Kysy isältä, jos hän haluaa säilyttää jotain ei maagista? Tai oikeastaan minä pakotan hänet ottamaan suojakristallit ja parantavan kiven”, ihmissusi totesi ja hymyili lempeästi. Hän halusi suojata sen ihmisen, joka oli nyt muuttunut Ylvan heikoksi kohdaksi mahdollisimman hyvin.
|
|
|
Post by SethAltair on Jul 14, 2010 10:47:56 GMT 3
//En vieläkään pääse vastaamaan säännöllisesti ennen ensi maanantaita, pahoittelen.//
Ylvan mallia seuraten Raziel alkoi piirtää lähimpiä esineitä ja merkitsi niiden materiaalin ja koon paperiin. Erikoisominaisuuksien ja hinnan määrittäminen hänen täytyisi jättää Ylvalle. Moni esineistä huokui taikuutta ja Raziel olisi ollut utelias niiden ominaisuuksista mutta hän päätti, että olisi ehkä hyvä hoitaa yksi asia kerrallaan. Kuten Ylva hänen pergamenttiaan, Raziel vilkaisi aina välillä naisen raapustuksia, etteivät he tulisi piirtäneeksi samoja asioita ja tehneeksi ylimääräistä työtä.
"Sinun täytynee määrittää näille vielä hinnat ja haluat ehkä myös merkitä muistiin taikaominaisuudet. Esineiden pitäisi olla tunnistettavissa.", Raziel hymähti ja ojensi Ylvalle pergamenttinsa. Hän laski mustepullon ja sulkakynän pöydälle ja asteli sitten keittiöön, missä vanhempi Avci jo haudutteli teetä heidän kupeissaan. "Ylva tiedusteli josko olisit kiinnostunut jostain ei-maagisista esineistä hänen kokoelmissaan.", Raziel tokaisi samalla, kun hän asetti muutaman lusikan kuppien vierelle. "Jaa.", vanha mies hieraisi partaansa. "Eräs niistä tauluista, jotka roikkuivat sen piilotetun huoneen seinillä... hm, minun lienee parempi mennä osoittamaan se Ylvalle. Hänen äitinsä piti niin lumesta... " Niin mutisten herra Avci poistui keittiöstä ja jätti Razielin hämmentämään teetä. Lohikäärme ei tiennyt, miten Avcit tahtoisivat juoda teensä joten hän jätti maidon erikseen. Hetken hän haki katseellaan sokeria muttei löytänyt. Mies puisti päätään itsekseen. Hän olisi liian tottunut hovin yltäkylläisyyteen. Oli kai melko epätavallista, että tavalliselta kansalta löytyisi mausteita joka lähtöön... Raziel asetti kupit tarjottimelle ja toi ne sitten olohuoneen pöydälle. "Ylva, ei kai Sashin vaunuissa sattunut olemaan sokeria?", hän huikkasi olkansa yli.
|
|
|
Post by laurana on Jul 15, 2010 0:27:22 GMT 3
Ylva viittoili Razielille, että hän oli jo homman kimpussa. Joskus yliinhimillisestä nopeudesta oli hyötyä, mutta Ylva oli jo todella väsynyt. Hän kuitenkin piti sinnikkäästi sulan kädessään ja lisäsi hinnat, ominaisuudet ja muita tärkeitä tietoja. Kuullessaan Razielin äänen Ylvalla kuitenkin kesti tajuta mistä puhuttiin. Hän suoristui lopulta ja katsoi pieneen kassiin löytäen sieltä sokeria. Hymähtäen hän otti listat käsiinsä ja palasi sisälle. Naisen poskella oli mustetahra, mutta muuten hän oli melko tahraton. "Tässä sokerisi", Ylva sanoi laskien sokerit keittiön pöydälle. Hän istuutui toiselle puolelle ja haroi hiuksiaan jättäen niihinkin pari raitaa jo entisten lisäksi. "Hei, meidän kannattaa varmaan ottaa jotain mukaan. Niistä voi käydä vaihtokauppaa tietojen kanssa. Ehkä me saadaan enemmän selville siitä sinun ongelmastasi", Ylva sanoi ilme valaistuen. Niin Sashisa olisi edes jotain kunnon hyötyä!
Ylva otti yhden koskemattoman mukin käsiinsä ja siemaisi siitä teetä. Hän ei sietänyt juuri mitään teehensä. Se maistui hänen suuhuunsa parhaalta ilman mitään. Se oli yhtä karu kuin Ylva oli. Hänessä ei juuri ollut naisellista suloisuuttaa tai viehkeyttä. Hän liikkui kyllä notkeasti, mutta kuten taistelija, joka oli kuolettava. Silloin herra Avci tuli taulun kanssa huoneeseen ja katsoi tytärtään anovasti. "Se on hyvä valinta. Vanha. Mestari Lucasin töitä. Lisäksi sinä pidät parannus kiven ja suijakristallit. Pidä niitä talon ympärillä. Ne estävät paholaisten pääsyn sisään", Ylva sanoi ja hörppäsi teetään eikä kuunnellut vastusteluja vaan katseli taideteosta hiljaa.
|
|
|
Post by SethAltair on Jul 23, 2010 16:19:26 GMT 3
Jos johonkin Raziel oli ihmisten maailmassa viehtynyt niin teehen. Etenkin maidon ja sokerin kanssa. Hän sekoitteli juomaansa hiljakseen, kun Ylva liittyi hänen seuraansa mainiten sitten jotakin tiedoista ja vaihtokaupoista. Lohikäärme hieraisi partaansa poissaolevasti. "Olen miettinyt sitä... ", hän siemaisi teetään. "... mutta aikaani on jo nyt huvennut päättömään harhailuun." Hän tajusi pian, että Ylva saattaisi käsittää lauseen väärin ja loukkaantua. "Mutta sinusta on ollut vain apua. Minähän se tässä olen määränpäitä arvuutellut.", lohikäärme hymähti. Ainoastaan Mustafan tapaaminen oli ollut täsmäosuma mutta sekään ei ollut johtanut heitä pitkälle. "Olen ajatellut, että palaisin Lohikäärmesaarelle. Kenties kansani oppineet osaisivat auttaa... he ovat kuitenkin olleet demonien kanssa pidempään tekemisissä." Hänei maininnut enempää, sillä vanhempi Avci astui huoneeseen ja näytti Ylvalle valitsemaansa taulua. Raziel ei tunnistanut taiteilijaa vaikka hän oli nähnyt paljon tauluja palatsissa. Tai no, eri taulujen ja taiteilijoiden määrä oli pyörryttävä joten ehkei ollut ihme, ettei hän muistanut yksittäistä maalaria.
Ylvan ohjeistettua isäänsä, vanha mies nyökkäsi kiltisti kuin pieni lapsi. Ilmeisesti taikuus ei ollut hänen osa-aluettaan ja pikemminkin hämmästyksen aihe, joka mieluummin jätettiin muiden hoidettavaksi. "Onko kristalleissa riimuja?", Raziel tiedusteli. "Silloin saattaa olla, että ne täytyy asettaa tiettyihin ilmansuuntiin toisiinsa nähden. "
|
|
|
Post by laurana on Jul 23, 2010 20:48:50 GMT 3
Vai vain harhailtu? Ilmiselvästi Raziel ei tuntenut etsimisen periaatteita kunnolla. ”Kuule vanhalta kokijalta: Ennen kuin voit löytää mitään, sinun täytyy olla kunnolla eksyksissä”, Ylva sanoi naurahtaen ja puri huultaan. Ilmiselvästi Raziel aikoi siis merelle. Ei hyvä. Ylva ei pitänyt vedestä. Hän voi pahoin veneissä ja hädintuskin osasi uida. Hän osasi sen verran, että pystyi räpiköimään niin, että pää pysyi pinnalla. No, jos Raziel pyytäisi Ylvan mukaan niin eihän siitä voisi kieltäytyä..
”Ei, ne ovat siksi niin arvokaitta. Pitää vain varmistaa, että ne kaikki ovat jollain tapaa yhteydessä toisiinsa. Minä voin laittaa ne”, Ylva sanoi ja teki itselleen toisen kupillisen teetä. Hän kuitenkin teki siitä paljon väkevämpää. Hän oikeastaan nautti juuri vahvuudesta ja väkevyydestä. Kuuma vesi lämmitti sormia ja ihmissusi istuutui leveälle ikkunalaudalle. Sitten hän muisti jotain tärkeää. ”Voi **** se hirvi!” Ylva kirosi muistaessaan lupauksensa susille. Hänen ei paranisi suututtaa sitä laumaa! ”Minä tulen myöhään takaisin. Siellä huoneessa oli patjoja ja petivaatteita. Älkää odottako minua turhaan!” Ylva sanoi ja kumosi melkein tulikuuman teen kurkustaan alas. Sitten naiseen tuli liikettä. Hän riisui nopeasti kenkänsä ja kaikki ylimääräiset varustukset. Sitten mukaan pääsi pieni pussi, johon loput vaatteet mahtuisivat. ”Raziel, katso niitä kirjoja, mitä tuolla on. Niistä voi olla hyötyä!”, Ylva hihkui ennen kuin viiletti yöhön.
Nopeasti ihmissusi taittoi matkaansa kohti metsää. Häntä väsytti tavattoman paljon, mutta lupaus oli lupaus. Heti metsään astuessaan hän riisuitui ja asetti vaatteensa pussiin ja pujotti pussin kaulaansa. Suuri susi matkasi jonkin aikaa, kunnes pääsi hirven jäljille ja hyvän aikaa se saikin taivaltaa ennen kuin sorkkaeläin saatiin kiinni. Seuraavaksi Ylva kutsui lauman ja sillä vei aikansa saapua. Lopulta kun kaikki olivat saaneet syödäkseen Ylva pääsi vasta lähtemään. Hän oli kuitenkin jo niin uninen, että päätti kävellä. Vei aikansa löytää kuitenkin puro jossa siistiytyä. Ylva päätyi lopulta kylpemään. Kylvettyään hän pukeutui vähiin vaatteisiinsa ja käveli kylään. Aurinko oli aikaa sitten painunut mailleen. Ylva hiipi Sashin entiselle talolle ja astui sisään. Hän kuunteli ääniä. Hän toivoi miesten menneen jo nukkumaan. Hän tiesi olleensa poissa useita tunteja.
|
|
|
Post by SethAltair on Aug 31, 2010 17:29:15 GMT 3
//Näyttää siltä, että maailma loikkasi juuri tolaltaan tuon uudistuksen myötä mutta minä en valita. Olin itsekin epäaktiivinen ja tosiaan joskus on helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä... Jos aiot siirtyä Charaleonin puolelle, pelaan mielelläni kanssasi vaikka ymmärrän, ettei viimeaikainen aktiivisuuteni herätä suuria toiveita. Itse ainakin varmaan uudistan hahmoni jotenkin Charaleoniin, koska pidin Whleyasta paljon.//
|
|