Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Nov 4, 2009 21:39:04 GMT 3
Hmmm.... Täytynee poistua pelistä, kun en millään ehdi kirjotella :< snif
|
|
|
Post by Gilbert on Nov 6, 2009 8:52:36 GMT 3
Darina
Darina nyökkäsi Edgarille hienoisesti miehen selvästi tunnistaessa hänet muttei yrittänytkään päästä puhumaan. Nyt hänellä oli jo oma seuralaisensa, vaarallisen, villin ja kesyttämättömän näköinen mustatukka joka luovutti oman ihastuttavan neitinsä Edgarin hellään huomaan. Tietenkin moni nainen olisi ollut loukkaantunut siitä, että jäi ylijäämäksi, siksi jota ei haluttu vaan otettiin kun ei muuta saatu.
Mustatukka tuntui pitävän ristiinpukeutujista. Tuo oli tullut tansseihin naiseksi pukeutuneen miehen kanssa ja nyt päätyi tanssimaan miehekkäästi pukeutuneen naisen kanssa. Ironiaa oli turha etsiä tästä, sen löysi helposti etsimättäkin.
Darina siemaisi juomaansa ja laski tyhjennetyn lasin ohi kulkevan tarjoilijan tarjottimelle. Hänen silmissään ei palanut samanlainen villit tuli kuin pitkän mustatukan silmissä mutta ei hän paljoakaan häviölle jäänyt virnistäessään. Hän piti noista silmistä ja tuosta olemuksesta vaikkei herra ollutkaan niitä, joille hän arkena menisi puhumaan. Tuo oli luultavasti kuokkavieras, kuten hänkin ja jos ei ollut, tuollaisella miehellä tuskin olivat hyvät mielessä. "Te halunette viedä", nainen totesi poikamaisesti hymyillen ja tarjosti kätensä miehelle. "Alice." Nyt kun Edgar oli täällä, hänen oli kerrottava kaikille sama nimi, minkä hän oli kertonut miehelle aikaisemmin. "Teillä on kaunis tyttöystävä, kannattaisi kokeilla ruoskaa jos hän ei tottele", tummatukka totesi lähtien kävelemään tanssilattialle päin - jos mies ei osannut johdattaa häntä sinne, silloin hän johdattaisi tuon.
Arkwright
Arkwright muisti jälleen, miksi vältteli suurempia juhlia. Hän ei ollut parhaimmillaan suuressa väkijoukossa etenkään, jos ei tuntenut ketään. Juhliin lähtiessään hän oli ajatellut viihtyvänsä yksinään mutta nyt hän huomasi kaipaavansa eniten juttukaveria. Jotakuta, joka ei katoaisi muutamassa minuutissa jonnekin verukkeen nojalla. Ympärille luotiin pikaisia vilkauksia mutta ketään sopivaa ei näyttänyt löytyvän.
Mies nappasi itselleen uudemman kerran hieman juotavaa antaen juhlaväen liikekeiden kuljettaa hänet kuin aallot kuljettivat pientä oksaa mukanaan. Ajatus sai olon hieman turvallisemmaksi.
((Ah, minä en saanut selville, ketkä hahmot ovat yksin joten en uskaltanut laittaa Arkia kenenkään luo noin vain~ putosin kärryiltä, nostaako joku minut takaisin?))
|
|
|
Post by Sarcelle on Nov 7, 2009 20:17:35 GMT 3
Lasit hupenivat huikeaa vauhtia Sarcellen tarjottimelta ja harmikseen mies huomasi syynsä pyöriä kiinnostavaksi käyneen näytelmän lähellä katosi. Turhautunut huijari harppoi takaisin ovelle mistä hetki sitten oli saliin ilmestynyt ja penkoi lukemattomia taskujaan löytämättä kuitenkaan etsimäänsä. Muutama kiukustunut “kollega” ehti jo nurista hänen vetelehdinnästään, ennen kuin Sarcelle koki parhaaksi kadota jälleen väkijoukkoon. Liika huomionherättäminen oli pahasta, vaikka palvelusväki näyttikin kumman huonosti toisensa tuntevan. Kukaan kun ei edes kyseenalaistanut Sarcellen kuulumista kalustoon. Nuorukainen tarkkaili ympäristöään mielenkiinnolla, mutta pelkkä taskujenpenkominen ei missään tapauksessa toisi tyydytystä tälle reissulle. Mies halusi jotain näyttävämpää, jotain mikä olisi odottamatonta tai vähintäänkin yllättävää. “Mutta pitäisi tuntea linna paremmin… Äh… mikseivät voisi pitää sellaisia viikonkestäviä juhlia. Ehtisin tutkia paikkoja.” Nuorukainen nurisi ja koppasi läheisestä taskusta taskukellon. Näyttävä kultakoristeinen kapistus, joka jätätti parituntia. Mies survoi sen hajamielisenä taskuunsa ja vilkaisi ohitseen kiiruhtavaa narria. Naiselta jäi lasi matkanvarrelle ja Sarcelle korjasi sen mukaansa. “Miksi kaikilla on nykyään niin kamala kiire?” Nuorukainen huokaisi teatraalisesti ja lähti mutkittelemaan huvittajan perässä väkijoukossa.
Narri oli pelottavan nopea liikkeistään ja Sarcellella kesti melkoisen kauan löytää tämä, vaikka värikäs asu ja kilisevä korvakoru helpottivatkin jäljittämistä. Huijari pysähtyi sopivan matkan päähän seisoskelemaan ja katselemaan tilannetta. Nuorukaisen aivoissa oli alkanut jo muotoutua jonkinlaisia ajatuksia, mutta vielä niistä ei saisi kunnollista suunnitelmaa. Suunnittelua ei häirinnyt ihmisten mulkoilu laiskottelevaa palvelijaa kohtaan, joka vain tuijotti hajamielisenä narria. Yht’äkkiä nuorukainen tuntui havahtuvan ja hivuttautui lähemmäs vaaleanpunaisilla hiuksilla varustettua viihdyttäjää, välittämättä lainkaan tästä toisesta miehestä. “Tarvitsisiko neiti virvoketta?” Sarcelle kysyi kohteliaalla äänellä ja hymyili mahdollisimman miellyttävästi. “Näytätte, pyydän anteeksi töykeää huomiotani, tarvitsevan sitä.” Etikettiä toteutettiin huonosti, sen Sarcelle tiesi, muttei ollut kiinnostunut moisesta. Ensinnäkin hänen olisi pitänyt ottaa mies huomioon ennen narria, mutta ei hän miehen huomiota kaivannut, joten vähät siitä.
Kimmellys ja loistavat valot saivat maailman näyttämään sadusta karanneelta, mutta enää se ei saanut huijarilta ajatustakaan. Mies hieroi tällä kertaa vaaleaa pitkää peruukkiaan, jota ei siinä valossa osaisi peruukiksi ajatella. Vaaleat hieman kiharat hiukset, kun kimmelsivät juuri sopivasti hieman liioitellussa loisteessa. Kasvojen peitetyt merkit ja muutenkin hillitty meikki saivat huijarin näyttämään ystävälliseltä, jopa naivilta, niin kauan kun piti virnuilunsa aisoissa. Vihreät silmät tutkivat narria hohtaen kiinnostusta, ne saattoivat ainoastaan paljastaa miehen todellisen luonteen, mikä ei todellakaan ollut ujon ja hyveellisen roolihahmon kaltainen. “Olen uusi täällä, joten olen hieman hukassa.” Sarcelle valehteli ja punastui hivenen, muka nolostellen tietämättömyyttään. “Voisiko neiti mitenkään kertoa minulle kuinka on tapana puhutella kuningatarta ja prinsessaa. Kun olen niin huolissani, jos sattuisi sellainen tuuri että saisin tavata heidät niin minä menisin varmaan aivan sekaisin ja kun en ole varma mitä sanoa ja ja…” Mies nauroi sisäisesti, vaikka kasvoilla oli hätääntynyt ilme. Nopeasti puhuminen oli hauskaa ja kun siihen sai lisätä hermostunutta ilmeilyä, taatusti parasta itkemisen jälkeen. Sopivan haasteellista. Näyttelijä ajatteli odottaen innolla yleisönsä reaktioita.
|
|
|
Post by sayri on Nov 8, 2009 15:15:18 GMT 3
Zafiranaq ****
Lohikäärme rikkoi syödessään varmaan kaikkia hyviin tapoihin ja etikettiin kuuluvia velvoitteita ja säädöksiä. Ahmiminen ei ollut mitenkään kaunista katseltavaa. Eikä Zafiralle tullut mielenkään osoittaa hyviä käytötapoja ja antaa itselleen omimansa ja ruokaa sisältävän tarjottimen (ja sitä pitelevän tarjoilijan) myös muiden nälkäisten juhlavieraiden käyttöön. Kaiken kukkuraksi vihertäväsilmäinen nainen tuli tahattomasti (sitä lainkaan tiedostamatta) tönäisseeksi lähellä seisonutta aatelista, joka horjahtaessaan tuli tönäisseeksi seuraavaa lähettyvillä sijaitsevaa henkilöä, joka vuorostaan tuuppasi seuraavaa... Oli siis odotettavissa, että joku pyrkisi tämän ketjureaktion aiheuttavan juttusille. Ja niin tosiaan tapahtui.
Vieraan sammaleenvihreät silmät kiinnittivät ensimmäisinä Zafiran huomion. Toisen katseessa ja viirumaisissa pupilleissa oli jotain hyvin tuttua. Hetken sinertävätukkainen lohikäärme ihmetteli toisen epä-ihmismäisiä piirteitä, mutta ei tässä tapauksessa pystynyt tunnistamaan toista kaltaisekseen. Ehkä tarjolla olleet naposteltavat olivat herkullisuudessaan huumanneet naisen ja pehmittäneet hänet päänsä. "...en enää", Zafira vastasi epävarmana toisen esittämään kysymykseen ja yritti korostaa sanojaan hymyilemällä. Hän oli päästänyt suustaan pienen valkoisen valheen. Nälkä ei suinkaan ollut jättänyt lohikäärmettä rauhaan ja kylläisyyteen vaadittaisiin enemmän kuin yhden hopeatarjottimen tyhjentäminen, mikä oli itseasiassa jäänyt olennolta suorittamatta loppuun.
Zafira katsoi parhaaksi keskeyttää ruokailunsa. Kuninkaanlinna ja siellä pidettävät tanssiaiset olivat vihoviimeisin paikka, missä ihmishahmoinen lohikäärme olisi tahtonut herättää huomiota omituisilla ruokatavoillaan. Naisen huulilta karkasi pettynyt huokaisu. Tarjoilija oli taas syvästi helpottunut päästessään rauhaan toisen ruokaa hamuilevilta käsiltä ja livisti kiireesti paikalta. Nyt tanssilattialla pyörähtelevä juhlaväki veti Zafiran katseen puoleensa. Hän ei ruokaa ahnehtiessaan tullut huomanneeksi miten kauniisti ja harmonaalisesti parit liikkuivat toisiinsa nähden. Näky muistutti lohikäärmeestä etäisesti pariutumisrituaalia. Mutta ennen kaikkea tanssiminen näytti hänestä hauskalta. "Osaatko tanssia?" vihreään mekkoon sonnustautunut nainen kääntyi puhuttelemaan hänen ruokailunsa keskeyttänyttä lajikumppania. Se oli hänen sivistymättömyyttä osoittava tapansa kysyä samaa sukupuolta olevaa henkilöä tanssiparikseen.
|
|
Berry
Keltanokka
Haloo?
Posts: 72
|
Post by Berry on Nov 13, 2009 15:31:56 GMT 3
//Vuoro on siirtynyt seuraavalle, eli se olisi Lucinen vuoro, koittakaapas pitää aikatauluista kiinni, jottei peli jumittelisi. Kun toisen vastausaika on loppunut, voitte automaattisesti vastata vuorollanne ilman erillistä huomautusta siitä, että toisen kirjoitusaika on loppunut. : )//
|
|
|
Post by Lucine on Nov 16, 2009 21:13:07 GMT 3
(aaaa~ vastaan huomiseen iltaan mennessä! olen ollut matkoilla viikonlopun joten en päässyt koneen ääreen, mutta vastaan huomiseen mennessä! Anteeksi. ;__;)
|
|
|
Post by Lucine on Nov 17, 2009 19:30:31 GMT 3
Aqua
Aatelisten joukkio asettui ympäri salia. Muutama siirtyi tanssimaan ja toiset jäivät Aquan lailla seisoskelemaan hieman sivummalle. Mustatukkainen etsikin katseellaan muita yksinäisiä susia, mutta silmiin osui todella vähän muita olentoja, jotka olisivat saapuneet ilman seuralaista juhliin. Tai sitten hän itse oli vain niin lyhyt ettei nähnyt juhlavieraiden yli toiselle puolelle salia. Syvänsininen puku yllään puoliverinen lähti kävelemään salin laitaa, katsellen ja tutkaillen muista vieraita. Siniset silmät kyllä huomasivat väkijoukossa liikehtivän narrin, mutta katse kuitenkin kiinnittyi vähän ajan päästä toisaalle salissa. Tummatukkainen, yksikseen seisova, komeammanpuoleinen aatelismies oli kääntänyt katseensa Aquaan ja kohottanut huulilleen hyvin pienen, kutsuvan hymyn. Nainen pysähtyi, kohottaen pienesti kulmiaan, kysyvä ilme kasvoillaan. Rauhallisesti hän joi lasillisensa tyhjäksi, laskien sitten lasin tarjottimelle, nuoren tarjoilijan käveltyä ohi.
"Saanen viedä viehättävän neidon tanssilattialle?" syvä ja hieman karhea ääni kysyi yllättäen, hyvin läheltä mustatukkaisen korvaa. Varovasti nainen käänsi katseensa oikealle ja näki tuon samaisen aatelisherran vierellään, jota oli hieman aiemmin katsellut. "Ilomielin", nainen vastasi miehelle ja tarttui tämän ojentamaan käteen hyvin varovasti, parannellen nopeasti hartiahuivinsa asentoa. Mies johdatti neidon tanssivien vieraiden keskelle, tarrautuen sitten hellästi, mutta samalla vahvasti naisen hennosta vartalosta kiinni. Toinen käsi kannatteli siroa kättä ja toisen mies vei puolenselän korkeudelle. Aquasta tuntui kuin hän olisi lentänyt halki tanssilattian, nuoren miehen viedessä tätä kuin kevyttä perhosta kädellään. Siitä oli, rehellisesti sanottuna, hyvin pitkä aika, kun mustatukkainen oli viimeksi tanssinut kenenkään kanssa.
Aquasta tuntui kuin aika olisi pysähtynyt siinä tanssiessa, mutta kaikki mukava loppuu aikanaan. Kolmen kappaleen ja tanssin jälkeen nuori mies saattoi hänet hieman sivummalle, kumartaen sen jälkeen syvään. Mustatukkainen nainen tunsi kuinka tuo kohtelias aatelismies painoi käsisuudelman hänen kädelleen. "Kiitos, kenties tulen viehättävää neitoa vielä tanssilattialle viemään ennen kuin ilta on ohi", mies sanoi hymyillen, irroittaessaan otteensa sirosta kädestä. Kohteliaasti nainen niiasi syvään, hymyillen kohteliaasti aatelismiehelle. Toisen poistuttua nainen nappasi uuden humalluttavan lasillisen itselleen, siirtyen lähemmäs seinää seisoskelemaan ja hieman rauhoittumaan. Juhlat ovat mukavia, mutta tällainen on aika paljon yksin liikuskelevalle.
|
|
Berry
Keltanokka
Haloo?
Posts: 72
|
Post by Berry on Nov 17, 2009 20:31:23 GMT 3
// Skippaan Nelian vuoron, sillä minulla on hieman kiire nyt ja en kuitenkaan ekksisi hänellä tähän kohtaan mitään järkevää pelattavaa. Hän katselee korokkeella mielissään juhlia //
Cit
Vasta nyt tajuttiin kehen sitä oltiin tultu törmättyä, sehän oli itse Santiago. Pieni adrealiini annos syöksähti naisen verenkiertoon peläten saavansa nuhjeita nyt vihaisen aatelismiehen sijasta itse pomolta. Santiago ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan narria joka oli äskön herraan melkoisella voimalla törmännyt. Nopeasti noustiin ylös ja suoristettiin selkä, suuta avattiin anteeksi pyyntöä varten, mutta se keskeytettiin nopeasti. Joku palvelijoista oli tullut tarjoamaan ilmeisemmin virvoiketta herralle ja tämän seurueelle joten Cit käännähti astuen sivuun, huomaten kuitenkin, että kysymys oltiin esitetty hänelle. Kulmat nousivat hienoisen kysyvästi.
“Näytätte, pyydän anteeksi töykeää huomiotani, tarvitsevan sitä.”, palvelija totesi ja Cit oli jo sylkemässä vastalauseen ilmoille ennen kuin sulki suunsa ja otti juoman tarjottimelta, todeten mielessänsä, että pysyisi ehkä piilottelemaan vihaiselta aatelismieheltä jos ei herättäisi turhia huomioita itseensä. "Te kun näytätte tietävän asian minua paremmin, kiitos.", Sanat lausuttiin ikään kuin naista ei kiinnostaisi pätkäänkää joku palvelusväki, mutta tietenkin epäillys heräsi hieman palvelijan tarjotessa naiselle ensin juoman, joka sentään kuului hovin roskaväen kanssa samalle tasolle.
Citin lausuttua sanat tämä kääntyi jälleen Santiagon puoleen jatkaakseen siitä, mihin jäi, eli anteeksipyynnöstä, kun taas tämä typerä palvelija kehtasi häiritä. “Olen uusi täällä, joten olen hieman hukassa.”, palvelija mutisi jotain ja Cit kääntyi jälleen tuon puoleen jo hieman närkästyneen oloisena. “Voisiko neiti mitenkään kertoa minulle kuinka on tapana puhutella kuningatarta ja prinsessaa. Kun olen niin huolissani, jos sattuisi sellainen tuuri että saisin tavata heidät niin minä menisin varmaan aivan sekaisin ja kun en ole varma mitä sanoa ja ja…”, palvelija jatkoi pian.
Cit puri hammastaan, ettei olisi sanonut mitään kovin ilkeää ja saanut moisen piipittäjän vielä pillahtamaan itkuun, niin surkealta tuo narrin silmissä näytti. "Näytänkö minä mielestänne tarjoilijalta, joka tietäisi miten heitä puhutellaan? Kuule, minun tehtäväni ei ole muuta kuin viihdyttää vieraita, joten teinä kysyisin työnantajaltanne neuvoa kysymykseenne.", narri hymähti ja käänsi lopulta jälleen selkänsä palvelijaan. " Suokaa anteeksi herra kömpelyyteni.", nyt vasta Cit sai sanottua pahoittelunsa ja niiattua anteeksipyyntävästi, joka oli hieman hankalaa juomalasi kädessä. Loppujen lopuksi lasi vietiin huulille ja juotiin heti puolet mokomaa litkua, vain siksi, ettei palvelija ainakaan ollut väärässä, tätä hän juuri tarvitsi.
// Joo anteeksi tekstin kökköisyys, virheet ja muut ongelmat. //
|
|
|
Post by Selene on Nov 18, 2009 1:29:33 GMT 3
Níen
”Älkää suotta huolehtiko, palautan kyllä armaan seuralaisenne ehjänä takaisin.” Hah, ihan kuin Santiago välittäisi vaikka saisi Níenin takaisin kasana mätäneviä ruumiinosia. Tuo näyttäisi todennäköisemmin mitä ilahtuneimmalta, ainakin Níenin omissa ajatuksissa. Suu pysyi suhteellisen tiukkana viivana nuoren miehen luodessa nopea katse seuralaisensa suuntaan. Tämä kyllä saisi aikansa kulumaan mukavasti ilman häntäkin, ja mitä todennäköisimmin kumpikin keskittyisi tehtävään paremmin. Äkillinen kysymys havahdutti nuorukaisen omasta maailmastaan, saaden tämän luomaan hölmistyneen katseen Edgariksi esittäytyneen suuntaan. Hemmetti, hänellä kyllä oli jonkinlainen nimi tähän peitetehtävään… Lieneekö alkoholilla osuutta asiaan, vai oliko kyseessä hänen oma ajattelemattomuutensa, mutta räpäytettyään silmiään pari kertaa hämmentyneenä hän tajusi ryhdistäytyä, punaisten läikkien tämän kasvoilla tummetessa. ”Eee… Evelyn”, Níen sai vastattua nopean mietiskelyn jälkeen. Hän tosiaan toivoi, että äskettäisen sekaannuksen nimen kanssa saattoi pistää alkoholin piikkiin –muuten hän kuulisi tästä vielä pitkään.
Seuraavana hetkenä hän huomasi tulevansa kiikutetuksi tanssilattialle muiden siellä pyörivien parien joukkoon. Níenillä ei ollut mitään tanssimista vastaan, ei ollenkaan. Ei ainakaan silloin kun hän itse sai viedä, eikä joutunut pukeutumaan siniseen unelmaan, joka vaikeutti kaikkia normaaliin elämiseen liittyviä toimintoja –kuten nyt vaikka liikkumista ja hengittämistä. Ja toiseksi hän ei osannut selittää sitä epämääräisen ahdistunutta tunnetta, jonka kohtasi tanssiessaan toisen miehen kanssa. Mekkoon pukeutuneena. Niin, niin väärin. Onneksi toinen heistä sentään osasi tanssia, ja vieläpä varsin mukavasti. Kun toinen vei, ei Níenille jäänyt varaa sekoilla askelissa, vaikka hän epäilemättä uhkasikin talloa toisen jaloille koettaessaan totuttautua naisten askeliin. Niinpä oli sinänsä varsin mainiota, että Edgar osasi tanssia. Eihän siitä olisi tullut mitään, jos tanssitaidoton partneri olisi antanut huppelissa olevan nuorukaisen marssia edestakaisin miten sattui, sehän olisi herättänyt turhaa huomiota.
Nuorukainen koitti parhaansa mukaan keskittyä askeliin, tuijotellen poissaolevasti jonnekin lattian suuntaan. Samalla hän koitti karistaa mielestään tunteen, joka nauroi pirullisen vahingoniloisesti hänen ahdingolleen. Miten elämä saattoikaan olla niin julmaa häntä kohtaan! ”Hmm?” Vasta punatukkaisen sanat havahduttivat Níenin todellisuuteen, saaden tämän kääntymään uuden seuralaisensa suuntaan. Vaikka hän peitetehtävänsä varjossa joutui käyttäytymään ihmisiksi, ei hän silti voinut peittää pientä kasvoiltaan paistavaa kireyttä ja jännittyneisyyttä, pienestä vaivaantuneesta puhumattakaan. ”Hän on hankala”, hän vastasi turhautuneesti puuskahtaen, kuuntelematta tai huomioimatta toisen sanoja kunnolla. Parin askeleen jälkeen siniset silmät laajenivat kuitenkin kauhun sekaisesti kun toisen sanat lopulta hiipivät miehen tajuntaan. ”Mutta hän ei ole poikaystäväni!” hän kiirehti selittämään, näyttäen sekä järkyttyneeltä että aavistuksen verran ärtyneeltä.
”Tai siis…” Kulmat kurtistuivat Níenin näyttäessä hetken aikaa melkein mietteliäältä. Yleensä tämänkaltaisiin tanssiaisiin saavuttiin partnerin kanssa. Sovinnaisinta oli tietenkin saapua oman kumppaninsa seurassa, tietyissä piireissä saattaisi syntyä paheksuntaa, jos partneri olisi vain satunnainen valinta kadulta. Olisihan se melko epäilyttävää, ellei sitten olisi tullut tanssiaisiin juuri varta vasten kumppanin hakuun. Toiseksi, jos hän ei esittelisi Santiagoa kumppaninaan, niin minä sitten? Mikä kuulostaisi riittävän uskottavalta kuulostamatta kuitenkaan kaikkien sovittujen ja sanomattomien sääntöjen vastaiselta? ”…se on pitkä ja monimutkainen juttu. Sanotaan vaikka näin, että meillä on omat ongelmamme. Suurin osa niistä hänen takiaan”, Níen kiirehti lisäämään viimeisen lauseen vahingoniloisen hymyn hiipiessä tämän kasvoille. Toivottavasti hän oli ollut riittävän korrekti olematta kuitenkaan liian epämääräinen. Toisaalta tämä tarjosi loistavan mahdollisuuden purkaa hermoja keskellä tätä painajaista.
|
|
|
Post by Miruki on Nov 21, 2009 1:24:10 GMT 3
Santiago
Níenin katoaminen ei sinänsä huolettanut, eihän toinen ollut hänen suojattinsa, mutta alkoholin vaikutuksen alaisena tällä oli tapana selitellä omiaan - toivottavasti ei tällä kertaa aivan ohi suun. Hm, eipähän toinen ollut ainakaan älynlahjoilla liiaksi pilattu. Sellaiset henkilöt olivat turhauttavia, suurimmaksi osaksi ainakin. Mielenkiinto kohdistui kuitenkin pian aivan toisaalle, kun jonkun tunnettiin törmäävän häneen. Hieman kulmiaan kohottaen Santiago kääntyi sen verran, että sai näkökenttäänsä narriksi pukeutuneen naisen. Cit, olisi se kai pitänyt arvata. Narri aukoi suutaan sen näköisenä, että oli aikonut esittää mitä vuolaimman anteeksipyyntönsä, mutta tarjoilijan puhe sai tämän toisiin aatoksiin ja näinollen ihmissusikin jätti asian sikseen. Pyydelkööt anteeksi joskus toiste.
Susi kääntyi takaisin seurakseen jääneen naisen puoleen, sillä eihän ollut kohteliasta jättää tätä huomiotta. Naisen kasvoille ilmestynyt virne sai ihmissuden silmät hymyilemään, toinen näytti hämärästi tutulta, vaikkei Santiago muistanutkaan koskaan tätä nähneensä. Déja vu, ehkäpä. "Mikä ettei", hän vastasi lyhyesti naisen toteamukselle ja tarttui tämä ojennettuun käteen. "Santiago." Vaikka ei olisi pitänyt olla hirvittävä yllätys, että Aliceksi esittäytynyt nainen oli oma-aloitteinen, ei ihmissusi ollut silti kuvitellut tämän lähtevän suorastaan taluttamaan häntä tanssilattialle. Mies peitti esiin pyrkivän hymynsä tyynellä ilmeellään, seuraten hiljaa reippaan itsevarmasti etenevää naista.
Hymy ei kylläkään pysynyt kauaa piilossa, sillä se kaivettiin esille uuden toteamuksen tuloksena. Vai että ruoskaa pitäisi kokeilla. No, tämä olikin aivan uusi näkökulma. "Kauneutta on monenlaista, enkä ole varma onko tuo sitä mitä haen", hän vastasi. "Ehkä tänään on vain huono päivä." Viimeinen lausahdus oli lähinnä viittaus tottelemattomuuteen. Olisi kaiketi pitänyt toistaa samaa vanhaa fraasia ja sanoa dramaattiseen sävyyn naiset ovat hankalia', mutta jotenkin se ei tuntunut sopivalta. Ei sillä, että Níen olisi ollut kasvonpiirteiltään järin maskuliininen, tämä menisi ihan hyvin naisestakin jos haluaisi sille tielle ryhtyä. Hm, Alice oli oikein oivaa seuraa - hän ei ollutkaan kuullut tällaista suorasukaisuutta hetkeen.
Tanssilattia ei ollut tupaten täynnä, joten liikkumatilaa kyllä jäi. Heidän pysähdyttyään sen reunalle, Santiago kääntyi kunnolla naisen suuntaan kasvoillaan jonkinmoinen hymyn ja vinon virnistyksen välimaastossa oleva ilme. Hän kohotti Alicen käden paremmin ilmaan ja laski toisen kätensä naisen vyötärölle, vetäen tämän tanssiin. Tanssiminen oli ihan mukavaa, vaikkakin hieman yliarvostettua. Aina jos jotakin suurta tapahtui, täytyi sitä juhlistaa tanssiaisin ja muhkein juhlallisuuksin. Vaikka mikäpä siinä, jos tykkäsi ja omisti rahaa jolla asiat järjestää. "Tulitko yksin, ilman seuralaista?", Santiago kysyi naiselta, heidän pyörähdellessään musiikin tahdissa. Yleensä tällaisiin tilaisuuksiin saavuttiin joku käsikynkässä, mutta toisaalta, Alice ei näyttänyt siltä että noudatti kaavoja.
|
|
Sahia
Uutukainen
Sound of silence.
Posts: 30
|
Post by Sahia on Nov 23, 2009 13:56:12 GMT 3
Awéa
Awéa tarkkaili toista uteliaana. Hän oli melkoisen varma toisen lohikäärmeydestä, muttei sanonut mitään, ensinnäkin siksi, että he olivat ihmisjoukossa, mutta myös siksi, että aina oli riski olla väärässä ja se olisi hieman noloa. Mutta silti. Viimekertaisesta lajitoverin näkemisestä oli aikaa, joten tästä tilaisuudesta pitäisi ottaa ilo irti. Toisen kysyessä tanssimisesta vihreätukkainen naurahti hitusen häkeltyneenä. "Enpä voi kehua oikein osaavani. En kovinkaan hyvin ... maalla ... hallitse raajojani." 'Maalla' sanottiin hieman muuta lausetta hiljempaa. Totuus jos olisi sanottu, niin eipä Awéa ollut koskaan tanssimista yrittänyt, mutta häntä ei sulavaliikkeiseksi voinut sanoa, ja tuon mielestä tanssiminen näytti hitusen liian haastavalta. "Ai, muuten, olen Awéa", hän lausahti huolettomasti. Hän ei sen ihmeemmin nimensä kertomisen kanssa koskaan jahkaillut, oli mukavaa tuntea juttukaverikin nimeltä.
Cyien
Yhä yksikseen haltiamies seisoskeli salin reunamilla. Hän bongasi monia muitakin näistä reunalle jäävistä, ja sai itsekin osakseen oudoksuvia katseita, muttei jaksanut välittää. Hiljakseen hän pyöritteli juomalasia käsissään, hörpäten silloin tällöin muutaman tipan. Jossain vaiheessa silmät osuivat myös näemmä yksin aikaansa kuluttavaan Arkwrightiin, mutta haltia ei kiinnittänyt tuohon sen suurempaa huomiota kuin muihinkaan. Vasta jonkin ajan kuluttua, kun hän näki toisen uudelleen juhlijoiden lomasta ja Arkwright oli yhä yksin, Cyien päätti mennä juttelemaan. Ei sen mitään elämää suurempaa tarvitsisi olla, kunhan saisi aikaa sen verran tapettua, että voisi liutea. Muista: ei enää suuriin juhliin.
Pikkuhiljaa Cyienin onnistui pujottautua ihmisten lomasta aiemmin havaitun Arkwrightin luo. Pienenpieni hymy kaarsi haltian kapeita huulia tuon puhuessa. "Päivää. Katselin tuolta, että sinäkin olit yksin, ja ajattelin tulla juttelemaan." Järjen riemuvoitto: tulet juttelemaan, ja sanot, että ajattelit tulla juttelemaan. Mikäs siinä.
// Tönkkö loppu & supertappi, tunti loppuu = must go. //
|
|
|
Post by sir Kai on Nov 23, 2009 22:15:48 GMT 3
//Kraaah, minä en pysty tähän.... Voisin vetäytyä pelistä sillä periaatteella, että Edgy tanssahteli aikansa Níenin kanssa virnuillen itsekseen, kunnes Edwena veti hänet korvasta ulos, vedoten siihen että mies heikon kuntonsa takia tarvitsee kunnon unet. Juuh, vähän tönkkö lopetus ja äkkivetäytyminen, mutta en oikein voi skipatakaan vuoroani, eikä inspa tai aika riitä ihan lähiaikoina... Mutta joo. Pitäkää kivaa, seurailen peliä sivustakatsojana~//
|
|
|
Post by Gilbert on Nov 25, 2009 20:24:22 GMT 3
Darina
Darina loi kysyvän katseen seuralaiseensa törmänneeseen naiseen, mutta ei kommentoinut asiaa sen kummemmin. Koko juttu ei kuulunut hänelle, kunhan mies yhä huomioisi hänet, hän olisi tyytyväinen. Yksinkertaista logiikkaa, mutta tummatukka ei ollut kiinnostunut minkäänlaisesta seinäruusun asemasta. Lisäksi Darina ei ollut kiinnostunut häviämään narrille. Se, oliko tuo nainen oikeasti narri, ei oikeastaan kiinnostanut miehekkäästi pukeutunutta naista.
Komistus esitteli itsensä Santiagoksi. Darina pyöritteli nimeä hetken kielellään mietteliäästi ennen kuin totesi pitävän siitä. Se oli ehkä hieman liian pitkä, joten hän mieluusti keksisi miehelle jonkinlaisen typerän lempinimen. Mutta uskalsiko tuollaiselle eläimelliselle komistukselle keksiä mitään lempinimeä? Hyökkäisi vielä kimppuun - tosin ajatus ei saanut naisessa sen ansaitsemia kauhunväristyksiä aikaan. Irstaampaa ajatus olisi saattanut jopa miellyttää liikaakin.
Darinan toteamus ruoskasta oli saanut hymyn miehen huulille. Siihen se oli tarkoitettukin. "Ah, kauneutta tosiaan on monenlaista", nainen totesi vinosti hymyillen. "Mutta tietenkin pikku seuralaisenne on oikein miellyttävä, jos sattuu pitämään hieman erilaisesta kauneudesta." Sanoillaan nainen viittasi jälleen ristiinpukeutumiseen, tummatukka kun oletti pojan pukeutuvan kauniin siniseen mekkoon vapaaehtoisesti eikä suinkaan kenenkään pakottamana. "Ehkä voisimme etsiä kadotettua kauneutta yhdessä", Darina totesi ilkikurisesti hymyillen, tarkoittamalla sanoillaan mitään erityistä.
Tanssiminen ei välttämättä ollut Darinan vahvimpia aloja. Oli helppo viedä daamia, mutta vietävänä oleminen oli huomattavasti hankalampaa, etenkään kun nainen ei ollut tottunut siihen. Siitä huolimatta komistuksen kanssa tanssiminen oli hauskaa - kiehtovaa miestä sai kerrankin tarkastella hieman lähempää. "Kahden sisään saaminen ilman kutsua olisi ollut hankalaa", nainen totesi vinosti hymyillen. "Ja mitä hauskaa siinä olisi muutenkaan ollut - jos on seuralainen mukana, tapaa vähemmän kiinnostavia ihmisiä." Darina hymyili vinosti. "Tosin sinun seuralaisesi kaltainen daami olisi ollut mainio lisä minulle."
Arkwright
Mies ei pannut paljoakaan merkille ympäristöään kunnes kuuli miehen äänen puhuvan hänelle. Lasillinen viiniä kädessään mies kääntyi ympäri ja hymyili sitten hienoisesti luokseen tullelle komealle miehelle. Tuosta näki selvästi, ettei mies ollut ihminen, kasvot olivat kauniin kalpeat ja hiukset paksut sekä tuuheat. Silmälasipäinen joutui katsomaan ylöspäin nähdäkseen ilmestyksen silmät. Hetken ajan maagi tunsi itsensä armottoman lyhyeksi. Ja mitättömäksi. Tietenkin tunne meni hetkessä ohi.
Ensijärkytyksestään selvittyään mies hymyili ystävällisesti. Tuosta komeasta miehestä voisi olla hänelle vielä joskus apua, joten mikäs siinä. He voisivat jutella, pitkäikäisistä tuttavista saattoi aina olla hyötyä. "Huomasin sen", mies totesi huvittuneena. "Oletko jo maistanut tarjoilua? Viini ainakin on erinomaista." Arkwright astui rennon muutaman askeleen lähemmäs haltiaa ja ojensi kätensä. "Arkwright. Saanen tiedustella sinun nimeäsi?" miehen silmät tuikkivat uteliaasti. Tietenkin hän halusi tietää tuon komistuksen nimen. "Ja tietenkin, mikä saa sinut tulemaan tänne ilman seuralaista, kuvittelisi noin komealle miehelle löytyvän joku käsipuoleen." Arkwright oli vaihtanut nopeasti jutustelusävyyn. Hänen ensivaikutelmansa tästä haltiamiehestä oli se, että tuo saattaisi arvostaa sellaista ystävällisyyttä enemmän kuin kohteliaisuutta.
//Argh, anteeksi. Huono, koska tajusin vasta nyt, että vuoroni menee umpeen tänään.\\
|
|
|
Post by Sarcelle on Nov 26, 2009 17:29:28 GMT 3
Sarcelle oli hivenen närkästynyt, kun narrin huomio karkasi alituiseen aatelismieheen, joten hän keskeytteli narrin keskustelu yrityksiä typerillä kysymyksillä ja huomioilla. Mitäs ei nainen huomioinut hänen taiteellista suoritustaan ja tuntui muutenkin pitävän Sarcellea huonompanaan. Nuorukainen jatkoi ärsyttävällä linjallaan ja näki kuinka kiukku kohosi naisen sisällä, nautinnollista katseltavaa. Lopulta narri tokaisi, että Sarcelle voisi kysellä käyttäytymissäännöistä joltakin muulta ja äänensävystä päätellen painua sinne missä pippuri kasvaa. “Minusta sinä olet aika viihdyttävä…” Nuorukainen mutisi naisen kääntyessä selin häneen. “Ja erittäin epäkohtelias minua kohtaan. Yritän vaivalla saada keskustelua vireille välillämme ja käännät vain selkäsi.” Ilkikurinen hymy käväisi huijarin kasvoilla. Hän keskeytteli jälleen narrin ilmeisesti tärkeää anteeksipyytelyä.
Tietenkin nuorukainen olisi voinut näytellä loukkaantunutta ja hakea säälipisteitä, mutta oletettavasti se ei tehoaisi tällä kertaa. Sen sijaan hän asteli lähemmäs naista, ettei sanomisia tarvitsisi koko salille kailottaa. “Kun olet juonut sen voit laittaa lasin tähän tarjottimelle, niin minun ei tarvitse metsästää niitä pitkin salia.” Hän totesi tyynesti, vaikka lauseessa oli irvailua. Ei narri varmaankaan tästäkään puhetyylistä pitänyt, mutta minkäs nainen sille mahtaisi. Sarcelle katseli iloisia ihmisiä vilisevää salia, mutta jostain syystä hän ei pitänyt näkemästään. “Saakelin hienostelijat, luulevat olevansa jotakin, kun saavat kutsun tanssiaisiin.” Nuorukainen mutisi ja otti vastaan tyhjentyneitä laseja ja töykeitä ilmeitä. Helposti hänkin olisi voinut soluttautua vieraiden sekaan, jos olisi omistanut tarpeeksi hienot vaatteet. “Sinä tunnet varmaan paikat hyvin…” Se oli enemmän toteamus kuin kysymys ja huijarin silmiin syttyi kiilto. Hetken nuorukainen tarkkaili ympäristöään ja löysi sopivasti puuttuvan objektin. “Prinssi on kuulemma hieman väsynyt ja vetäytynyt huoneeseensa ja minua käskettiin mennä kysymään haluaisiko hän jotain.” Sarcelle valehteli tarkkaillen samalla valppaasti väkijoukkoa. Olisihan se ikävää jos kyseinen henkilö ilmestyisi yhtäkkiä näkökenttään. “Ja en tiedä missä huone on, joten olisiko sinulla aikaa opastaa?” Huijari kokeili taskujaan ja muutama väännelty metallisauva kilahti sormien liikauttaessa niitä toisiaan vasten. Lukot eivät tulisi olemaan ongelma.
|
|
|
Post by Miruki on Mar 13, 2010 1:35:06 GMT 3
[ Tanssiaiset ovat jumittaneet paikoillaan niin pitkään, että ne taitavat nyt olla virallisesti ohitse. Peli on päättynyt. ]
|
|