Post by sir Kai on Jan 28, 2010 0:38:04 GMT 3
Nimi:
Branmir Jamon
Ikä:
28 – häntä tosin luullaan yleensä 35-40 -vuotiaaksi.
Sukupuoli:
Mies
Laji:
Ihminen
Ammatti:
Kauniisti sanoittuna mestarismies, rehellisemmin pyöveli.
Luonne:
Branmirin tunteva saattaisi nauraa päin sellaisen henkilön naamaa, joka väittää löytäneensä miestä vakavamman ja hiljaisemman henkilön. Hän nimittäin saattaa aivan hyvin jättää vastaamatta kysymyksiinkin, jos kokee vastauksen liian itsestäänselväksi tai turhaksi – kevyttä jutustelua säästä on siis turha yrittää aloittaa. Mutta ei pidä olettaa, että hän kuuntelisi jatkuvaa nalkutusta siivosti; miehen kärsivällisyys ei veny ikuisuuksiin, eikä hän arastele tuntemattomillekaan ärähtelyä. Yksinkertaisesti sanottuna hän ei ole sitä helpoimmin lähestyttävää sorttia, vaan miehen seuraan mielivän täytyy olla säikkymättä ja omistaa rautaiset hermot.
Mies välttelee väkijoukkoja, eikä pidä hienostoalueista tai täyteenahdetuista kauppakaduista. Pientä torikammoa on havaittavissa, mutta se ei estä häntä pesiytymästä täynnä mekastavaa, iloista väkeä oleviin kapakoihin. Hänen valloittamastaan nurkkauksesta huokuukin sitten muita asiakkaita karmiva synkeä ja raskasmielinen aura – kukaan ei ole tiedettävästi kuullut Branin nauraneen viimeiseen kymmeneen vuoteen. Vakavuudestaan ja suuresta hulluttelukynnyksestään huolimatta hän katselee mielellään muiden ilakointia, joskin hieman syrjemmästä ja tiukasti valokeilan ulottumattomissa. On hän melko synkeäkin, realistinen ja jättää yrittämättä jos tilanne vaikuttaa piirunkin verran toivottamalta.
Vaikka se saattaa olla vaikea uskoa, Bran on melkoisen ujo tapaus. Hän ei kavahda tavallista kanssakäymistä, mutta tunneilmaisu on karkeaa ja kömpelöä; jos vastapuoli ei ymmärrä yhdestä epäselvästä muminasta hänen tarkoitusperiään, mies jättää koko homman sikseen vaivaantuneena. Hän ei pidä missään määrin syvällisistä pohdinnoista. Asiat vain ovat, hullu jossittelu ei tee muuta kuin pistää pään pyörälle. Juuri tämän käytännöllisen ajattelutavan takia rakkaus ja muut abstraktit käsitteet ovat yhä melkoisen epäselviä miehelle, joka näkee runollisuuden sijaan lemmenkin vain simppelinä toisen seurasta pitämisenä.
Kaikesta tästä voidaan helposti päätellä, että Bran on sitä syrjäänvetäytyvää tyyppiä, joka nauttii omasta hiljaisesta yksinäisyydestään. Hän on oikea erakkosusi, ja viihtyy parhaiten omissa oloissaan, omaan tahtiinsa, omilla säännöillään. Seuraa halajavien täytyy vain opetella ymmärtämään hänen elekieltään ja tajuamaan milloin pitää antaa miehen ajatella rauhassa, milloin hoputtaa puhumaan. Ei hän silti ole kylmä tai kova – ehei, Branin sydän on suuri, jollei suorastaan kultainen. Hän on suunnattoman lempeä ja katuu aidosti kaikkia tekemiään virheitä. Eihän hänkään ole mikään pyhimys, vaan menettäessään hermonsa lyö ja ymmärtämättömyyttään satuttaa muita kuten kuka tahansa.
Kissanpennuista ja muista suloisuuksista pitävää ei uskoisi hetkessä ammatikseen teloittavan rikollisia. Bran ei yritä oikeuttaa tekemiään veritöitä jaloilla aikeilla, mutta on vahvasti sitä mieltä, että joidenkin on vain kuoltava suuremman hyvän vuoksi. Syöhän hän lihaakin, ja eläimet kuolevat siinä missä ihmiset tai demonitkin. Lisäksi - huolimatta siitä, ettei tavallisesti Branmiriä voisi ulkonäöltä arvata pyöveliksi – miehestä hehkuu se tietty kuoleman tuntu, joka saa muut karttamaan häntä pelonsekaisesta kunnioituksesta. Se on eristänyt hänet tavallisesta elämästä, mutta vastapainoksi saatu kiistämätön arvostus on korvannut menetyksen ruhtinaallisesti.
Ulkonäkö:
Branmir on 182 senttiä pitkä, harteikas ja vahvarakenteinen mies. Hän on ymmärrettävästi lihaksikas, vatsassa näkyvät ne kuusi muhkuraa ja käsivarsissa on paksuutta tarpeeksi, jotta raskas kirves nousee kevyen näköisesti. Hänen kämmenensä ovat suuret ja vahvat, ja iho melko lailla keskisävyinen. Muutamia pienempiä arpia löytyy, muttei mitään merkittäviä erikoistuntomerkkejä.
Branin kasvot taas ovat melko suuret ja jylhät. Hänen isokokoinen, kyömy ja leveä nenänsä on murtunut kerran. Miehen suu on voimakas, poskipäät lihaisat ja sumunharmaat silmät melko pienet. Pörröisellä pikkukiharalla olevat hiukset ovat tummanruskeat ja jo muutaman harmaan raidan koristamat. Huoli on painanut uurteet silmien ympärille ja liiallinenkin paksujen kulmakarvojen rutistelu syövyttänyt juonteen otsalle. Monet luulevatkin häntä reilusti ikäistään vanhemmalta.
Bran pitää hiuksensa hartiapituisina, joko auki tai yksinkertaisella ponihännällä. Hän ei paljoa katso mitä ylleen laittaa, useimmiten päällä näkyy yksinkertainen, valkoinen pellavapaita ja nahkahousut. Pyövelintoimessaan hän on usein paidatta ja peittänyt kasvonsa hupulla.
Menneisyys:
Branmir syntyi lämpöisenä alkusyksyn päivänä Cráyn laaksossa. Hänen isänsä, Dietrich, oli pyöveli ja matkusti paljon työnsä vuoksi, äiti Helene taas kutoi mattoja ja myi niitä lisätienestiksi. He eivät olleet erityisen rikkaita, mutteivät köyhiäkään, ja miehen lapsuus oli onnellisen lisäksi myös täynnä yksinäisyyttä ja ajoittaista fyysistä kuritusta. Ei hänen isänsä mikään lapsen- tai vaimonhakkaaja ollut, uskoipahan vain kovaan kuriin. Perheessä ei myöskään koskaan puhuttu asioista ääneen; hiljaisuus riitti syvästi toisiaan rakastavalle pariskunnalle.
Jo nuoresta Bran huomasi, miten hänen ikätoverinsa kavahtivat häntä. Kukaan ei halunnut leikkiä lapsen kanssa, jonka isä tappoi työkseen – vanhemmalla iällä isän varomaton ammattinsa paljastaminen naapureille sai tämän ja pojan välit tulehtumaankin. Lähes väkipakolla Deitrich alkoi kuitenkin opettaa työn saloja pojalle, ja 11-vuotiaana Bran päästi omakätisesti perhen sairaan koiravanhuksen tuskistaan. Hän oppi nopeasti, ettei tarkoitus ollut olla julma, vaan toimittaa oikeudenmukainen tuomio mahdollisimman lempeästi. Kaksikon välit korjaantuivatkin lopulta Branin tajutessa, ettei mestaamisessa ollut mitään häpeällistä.
Silti ympäristö ei suostunut sulattamaan perhettä osaksi yhteisöä. Bran joutui usein tappeluihin, ja muita lapsia suurempana ja vahvempana oli se, joka antoi vastustajalle ikimuistoisen löylytyksen. Isä taas opetti kovalla kädellä poikaa, ettei näin tulisi tehdä. Eipä Branin pitkään tarvinnutkaan puolustaa kunniaansa nyrkein, hän nimittäin kasvatti lihasmassaa ja kasvoi nopeammin kuin muut, pian pelottaen toiset luotaan silkalla olemuksellaan.
Branmir syntyi lämpöisenä alkusyksyn eräässä tienvarsimajatalossa. Hänellä ei lapsuudessaan ollut yhtään ystäviä, sillä perhe muutti usein eikä yksikään kolmesta hänelle syntyneestä pikkusissaruksesta selvinnyt ensimmäistä elinvuottaan pidemmälle. Ei sillä, että rauhallinen, omiin oloihinsa vetäytyvä ja helppo lapsi olisi tarvinnutkaan muita sotkemaan leikkejään.
16-vuotiaana Bran rakastui ensimmäistä kertaa kaupungissa pyörähtäneeseen noitanaiseen. Suhde oli lyhyt, mutta hyvin opettavainen rakkauden kohteen luonteen takia. Lisäksi komistuneesta nuoresta miehestä liikkeelle lähtevät huhut saivat tyttöjoukot parveilemaan hänen ympärillään. Vain harvat, kypsemmät yksilöt tosin kiinnostivat häntä, joten innostus laantui nopeasti.
Täyttäessään kaksikymmentä Bran joutui hautaamaan isänsä, jonka epäoikeudenmukaisesta teloituksesta suivaantunut väkijoukko oli kivittänyt. Poika kuitenkin noukki käsiinsä isän kirveen, mutta huolehti tuntemattomana pysymisestään huolella, alkaen nopeasti vältellä liian suuria ystäväpiirejä. Kolme kertaa uransa aikana hän yksinkertaisesti kieltäytyi heilauttamasta kirvestään tajutessaan pölkyllä lepäävän pään kuuluvan rikollisen sijasta uhrille.
Hän matkusteli paljon, teloituspaikalta toiselle, pienestä majatalohuoneesta toiseen. Synkeä työ tartutti häneen lähtemättömästi raskasmielisyyden ja huoli vanhensi miestä ennenaikaisesti. Eihän hän koskaan voinut olla täysin varma, oliko teloitettava tuomittu oikein perustein – mutta silti Branmir jatkaa yhä työtään ilman aikomustakaan jättää sitä.
Muuta:
- Bran on voittanut kerran Meryonin kädenvääntöturnajaiset.
- Hän inhoaa makeita ruokia
- Juodessaan mies sortuu pieruhuumoriin
Branmir Jamon
Ikä:
28 – häntä tosin luullaan yleensä 35-40 -vuotiaaksi.
Sukupuoli:
Mies
Laji:
Ihminen
Ammatti:
Kauniisti sanoittuna mestarismies, rehellisemmin pyöveli.
Luonne:
Branmirin tunteva saattaisi nauraa päin sellaisen henkilön naamaa, joka väittää löytäneensä miestä vakavamman ja hiljaisemman henkilön. Hän nimittäin saattaa aivan hyvin jättää vastaamatta kysymyksiinkin, jos kokee vastauksen liian itsestäänselväksi tai turhaksi – kevyttä jutustelua säästä on siis turha yrittää aloittaa. Mutta ei pidä olettaa, että hän kuuntelisi jatkuvaa nalkutusta siivosti; miehen kärsivällisyys ei veny ikuisuuksiin, eikä hän arastele tuntemattomillekaan ärähtelyä. Yksinkertaisesti sanottuna hän ei ole sitä helpoimmin lähestyttävää sorttia, vaan miehen seuraan mielivän täytyy olla säikkymättä ja omistaa rautaiset hermot.
Mies välttelee väkijoukkoja, eikä pidä hienostoalueista tai täyteenahdetuista kauppakaduista. Pientä torikammoa on havaittavissa, mutta se ei estä häntä pesiytymästä täynnä mekastavaa, iloista väkeä oleviin kapakoihin. Hänen valloittamastaan nurkkauksesta huokuukin sitten muita asiakkaita karmiva synkeä ja raskasmielinen aura – kukaan ei ole tiedettävästi kuullut Branin nauraneen viimeiseen kymmeneen vuoteen. Vakavuudestaan ja suuresta hulluttelukynnyksestään huolimatta hän katselee mielellään muiden ilakointia, joskin hieman syrjemmästä ja tiukasti valokeilan ulottumattomissa. On hän melko synkeäkin, realistinen ja jättää yrittämättä jos tilanne vaikuttaa piirunkin verran toivottamalta.
Vaikka se saattaa olla vaikea uskoa, Bran on melkoisen ujo tapaus. Hän ei kavahda tavallista kanssakäymistä, mutta tunneilmaisu on karkeaa ja kömpelöä; jos vastapuoli ei ymmärrä yhdestä epäselvästä muminasta hänen tarkoitusperiään, mies jättää koko homman sikseen vaivaantuneena. Hän ei pidä missään määrin syvällisistä pohdinnoista. Asiat vain ovat, hullu jossittelu ei tee muuta kuin pistää pään pyörälle. Juuri tämän käytännöllisen ajattelutavan takia rakkaus ja muut abstraktit käsitteet ovat yhä melkoisen epäselviä miehelle, joka näkee runollisuuden sijaan lemmenkin vain simppelinä toisen seurasta pitämisenä.
Kaikesta tästä voidaan helposti päätellä, että Bran on sitä syrjäänvetäytyvää tyyppiä, joka nauttii omasta hiljaisesta yksinäisyydestään. Hän on oikea erakkosusi, ja viihtyy parhaiten omissa oloissaan, omaan tahtiinsa, omilla säännöillään. Seuraa halajavien täytyy vain opetella ymmärtämään hänen elekieltään ja tajuamaan milloin pitää antaa miehen ajatella rauhassa, milloin hoputtaa puhumaan. Ei hän silti ole kylmä tai kova – ehei, Branin sydän on suuri, jollei suorastaan kultainen. Hän on suunnattoman lempeä ja katuu aidosti kaikkia tekemiään virheitä. Eihän hänkään ole mikään pyhimys, vaan menettäessään hermonsa lyö ja ymmärtämättömyyttään satuttaa muita kuten kuka tahansa.
Kissanpennuista ja muista suloisuuksista pitävää ei uskoisi hetkessä ammatikseen teloittavan rikollisia. Bran ei yritä oikeuttaa tekemiään veritöitä jaloilla aikeilla, mutta on vahvasti sitä mieltä, että joidenkin on vain kuoltava suuremman hyvän vuoksi. Syöhän hän lihaakin, ja eläimet kuolevat siinä missä ihmiset tai demonitkin. Lisäksi - huolimatta siitä, ettei tavallisesti Branmiriä voisi ulkonäöltä arvata pyöveliksi – miehestä hehkuu se tietty kuoleman tuntu, joka saa muut karttamaan häntä pelonsekaisesta kunnioituksesta. Se on eristänyt hänet tavallisesta elämästä, mutta vastapainoksi saatu kiistämätön arvostus on korvannut menetyksen ruhtinaallisesti.
Ulkonäkö:
Branmir on 182 senttiä pitkä, harteikas ja vahvarakenteinen mies. Hän on ymmärrettävästi lihaksikas, vatsassa näkyvät ne kuusi muhkuraa ja käsivarsissa on paksuutta tarpeeksi, jotta raskas kirves nousee kevyen näköisesti. Hänen kämmenensä ovat suuret ja vahvat, ja iho melko lailla keskisävyinen. Muutamia pienempiä arpia löytyy, muttei mitään merkittäviä erikoistuntomerkkejä.
Branin kasvot taas ovat melko suuret ja jylhät. Hänen isokokoinen, kyömy ja leveä nenänsä on murtunut kerran. Miehen suu on voimakas, poskipäät lihaisat ja sumunharmaat silmät melko pienet. Pörröisellä pikkukiharalla olevat hiukset ovat tummanruskeat ja jo muutaman harmaan raidan koristamat. Huoli on painanut uurteet silmien ympärille ja liiallinenkin paksujen kulmakarvojen rutistelu syövyttänyt juonteen otsalle. Monet luulevatkin häntä reilusti ikäistään vanhemmalta.
Bran pitää hiuksensa hartiapituisina, joko auki tai yksinkertaisella ponihännällä. Hän ei paljoa katso mitä ylleen laittaa, useimmiten päällä näkyy yksinkertainen, valkoinen pellavapaita ja nahkahousut. Pyövelintoimessaan hän on usein paidatta ja peittänyt kasvonsa hupulla.
Menneisyys:
Branmir syntyi lämpöisenä alkusyksyn päivänä Cráyn laaksossa. Hänen isänsä, Dietrich, oli pyöveli ja matkusti paljon työnsä vuoksi, äiti Helene taas kutoi mattoja ja myi niitä lisätienestiksi. He eivät olleet erityisen rikkaita, mutteivät köyhiäkään, ja miehen lapsuus oli onnellisen lisäksi myös täynnä yksinäisyyttä ja ajoittaista fyysistä kuritusta. Ei hänen isänsä mikään lapsen- tai vaimonhakkaaja ollut, uskoipahan vain kovaan kuriin. Perheessä ei myöskään koskaan puhuttu asioista ääneen; hiljaisuus riitti syvästi toisiaan rakastavalle pariskunnalle.
Jo nuoresta Bran huomasi, miten hänen ikätoverinsa kavahtivat häntä. Kukaan ei halunnut leikkiä lapsen kanssa, jonka isä tappoi työkseen – vanhemmalla iällä isän varomaton ammattinsa paljastaminen naapureille sai tämän ja pojan välit tulehtumaankin. Lähes väkipakolla Deitrich alkoi kuitenkin opettaa työn saloja pojalle, ja 11-vuotiaana Bran päästi omakätisesti perhen sairaan koiravanhuksen tuskistaan. Hän oppi nopeasti, ettei tarkoitus ollut olla julma, vaan toimittaa oikeudenmukainen tuomio mahdollisimman lempeästi. Kaksikon välit korjaantuivatkin lopulta Branin tajutessa, ettei mestaamisessa ollut mitään häpeällistä.
Silti ympäristö ei suostunut sulattamaan perhettä osaksi yhteisöä. Bran joutui usein tappeluihin, ja muita lapsia suurempana ja vahvempana oli se, joka antoi vastustajalle ikimuistoisen löylytyksen. Isä taas opetti kovalla kädellä poikaa, ettei näin tulisi tehdä. Eipä Branin pitkään tarvinnutkaan puolustaa kunniaansa nyrkein, hän nimittäin kasvatti lihasmassaa ja kasvoi nopeammin kuin muut, pian pelottaen toiset luotaan silkalla olemuksellaan.
Branmir syntyi lämpöisenä alkusyksyn eräässä tienvarsimajatalossa. Hänellä ei lapsuudessaan ollut yhtään ystäviä, sillä perhe muutti usein eikä yksikään kolmesta hänelle syntyneestä pikkusissaruksesta selvinnyt ensimmäistä elinvuottaan pidemmälle. Ei sillä, että rauhallinen, omiin oloihinsa vetäytyvä ja helppo lapsi olisi tarvinnutkaan muita sotkemaan leikkejään.
16-vuotiaana Bran rakastui ensimmäistä kertaa kaupungissa pyörähtäneeseen noitanaiseen. Suhde oli lyhyt, mutta hyvin opettavainen rakkauden kohteen luonteen takia. Lisäksi komistuneesta nuoresta miehestä liikkeelle lähtevät huhut saivat tyttöjoukot parveilemaan hänen ympärillään. Vain harvat, kypsemmät yksilöt tosin kiinnostivat häntä, joten innostus laantui nopeasti.
Täyttäessään kaksikymmentä Bran joutui hautaamaan isänsä, jonka epäoikeudenmukaisesta teloituksesta suivaantunut väkijoukko oli kivittänyt. Poika kuitenkin noukki käsiinsä isän kirveen, mutta huolehti tuntemattomana pysymisestään huolella, alkaen nopeasti vältellä liian suuria ystäväpiirejä. Kolme kertaa uransa aikana hän yksinkertaisesti kieltäytyi heilauttamasta kirvestään tajutessaan pölkyllä lepäävän pään kuuluvan rikollisen sijasta uhrille.
Hän matkusteli paljon, teloituspaikalta toiselle, pienestä majatalohuoneesta toiseen. Synkeä työ tartutti häneen lähtemättömästi raskasmielisyyden ja huoli vanhensi miestä ennenaikaisesti. Eihän hän koskaan voinut olla täysin varma, oliko teloitettava tuomittu oikein perustein – mutta silti Branmir jatkaa yhä työtään ilman aikomustakaan jättää sitä.
Muuta:
- Bran on voittanut kerran Meryonin kädenvääntöturnajaiset.
- Hän inhoaa makeita ruokia
- Juodessaan mies sortuu pieruhuumoriin