Post by Forte on Jan 29, 2010 1:12:18 GMT 3
Nimi: Sagitta (tarkoittaa nuolta)
Ikä: näyttää suunnilleen 20 vuotiaalta, elänyt kuitenkin satoja vuosia
Sukupuoli: Mies
Ammatti: Varas, huijari
Laji: Haltia
Luonne: Sagitta on melko värikäs persoona. Luonteen voisi myös tiivistää lauseeseen ”Vahvat selviää, heikot eivät.” Perusluonteelta itsevarma, sisukas, älyään käyttävä ja nopeasti tilanteisiin sopeutuva haltianuorukainen, joka pyrkii ottamaan tilanteista aina jotain hyötyä itselleen. Vaikka haltia on melko hyväntahtoinen, hän voi hyvinkin huijata muita, mikäli katsoo sen toimivan paremmin, kuin ystävällisyyden. Satuttaa hän ei kuitenkaan ala kovin mielellään. Normaalisti Sagitta on myös melko hiljainen, viihtyy omissa oloissaan, eikä puutu muiden elämään sen kummemmin, mitä on pakko. Taistelutilanteissakin Sagitta mieluiten luikkii muualle hyvän sään aikana, vaikka osaa tapella tosipaikan tullen. Pitkä elämäkokemus on opettanut yhtä sun toista Sagittalle, varsinkin sen, ettei tällä pitkäikäisenä rotuna ole koskaan kiire minnekään. Sagitalla on myös hyvin, hyvin erikoinen tapa puhua. Haltia nimittäin aina puhuu hyvin runollisesti ja leikittelee sanoilla, mitä voi olla vaikea ymmärtää. Vaikka Sagitta viihtynee omissa oloissaan, hän on uskollinen ja avulias ystävä, eikä luottamuksen saatuaan hylkää missään tilanteessa. Jostain syystä Sagitta ei myöskään viihdy yhdessä paikassa kovin pitkään. Hän on aika liikkeellä, kun vain voi. Hänellä on myös suuri rakkaus luontoa ja metsää kohtaan. Metsässä tuo onkin paljon rauhallisempi ja rennompi, mitä kaupungeissa. Sagitta ei myöskään osaa lukea tai kirjoittaa.
Ulkonäkö: Sagitta on sirorakenteinen, notkea ja kepeä, mitä haltiat noin yleensä. Raajat ovat pitkät, mutta sopusuhtaiset vartaloon verrattuna. Rintakehä on leveähkö, voimakkaan oloinen. Kasvot ovat kapeat ja jylhät ja silmät arvoitukselliset, hieman kapeat ja jäänsiniset. Oikean silmän ylitse menee vanha arpi. Korvat ovat suipot, vasemmassa korvassa on kaksi rengasta. Myös vasemmasta kädestä puuttuu kaksi sormea, nimetön ja pikkurilli. Syytä niiden puuttumiseen Sagitta ei tiedä. Hiukset ovat alaselkään asti, pohjaväriltään mustat, mutta seassa on punertavia raitoja. Sagitta normaalisti hiuksiaan melko korkealla ponnarilla. Vaatetukseltaan rento, mikä tuntuu mukavalta ja mitä käsiinsä on saanut. Lähinnä mustaa yllä, joskus numeroa liian isoja asuja, muttei koskaan liian pieniä. Mieluiten Sagitta käyttää leveälahkeisia, mustia housuja ja miltei hihatonta, v-kaula-aukkoista mustaa paitaa. Ranteissa on myös nahkaiset suojukset.
Menneisyys: Niin kauan kuin Sagitta muistaa, hän on elänyt katulapsena. Miehellä ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, milloin ja miten hänestä oikeastaan tuli katujen kasvatti, keitä hänen vanhempansa olivat ja missä hän syntyi. Siksi hänellä ei myöskään ole sukunimeä. Sagitta tietää vain, että on elänyt koko alkuelämänsä Aréthassa, missä hän eleli kädestä suuhun- metodilla. Oikeita töitä tuolla ei ole koskaan ollut, pelkkiä varasteluita ja huijauksia. Elämä on aina ollut kovaa, sillä Arétha haluaa antaa itsestään hyvän kuvan, jolloin köyhät laitapuolen kulkijat eivät sovi lainkaan kaduille. Niin kauan mitä Sagitta muistaa, hän on joutunut pakenemaan jos jonkinlaista yritystä pitää kadut siisteinä. Tosin tuo elämä on tehnyt Sagittasta kovan ja tämä tuntee jokaisen kujan, kadun ja piilopaikan mitä pääkaupungista löytyy. Näissä jatkuvissa paoissaan Sagitta myös luultavasti menetti sormensa ja sai arven silmäänsä, mutta hänellä ei ole muistikuvaa niistä. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin se piste, jolloin naamavärkki alkaa olla tuttu ja jonnekin muualle pitää lähteä.
Jossain vaiheessa elämäänsä, Sagitta muutti Meryoniin, jossa hän jatkoi elämäänsä varkaana, opetellen myös uusia asioita taistelemisesta ja liikkumisesta uusilla kaduilla. Hän oppikin esim. liikkumaan lähes äänettä, käyttämään aseena kahta veistä ja tiirikoimaan lukkoja. Jokainen kuja oli uusi haaste, jossa saattoi oppia uutta, tai päästä hengestään. Tähän asti Sagittalla oli ollut onnea. Jossain vaiheessa vaellusvietti otti taas vallan ja Sagitta muutti uudelleen, tällä kertaa Cráyn laaksoon, missä hän toistaiseksi elelee, vailla sen kummempaa päämäärää. Mukana tuolla ei ole yleensä kuin tarpeellinen, eli tulentekovälineet, vähän rahaa, lämpimiä vaatteita kylmän varalle, hieman ruokaa ja huilu. Kaiken muun yleensä löytää tai voi varastaa ja väliaikainen asuinpaikka voi olla hylätty talo, puunoksa tai melkein mikä vain.
Lempinimet: Ei ainakaan vielä mitään.
Pitää:
- eläimistä, luonnosta, helposti huijattavista ihmisistä, rauhallisuudesta ja lämpimistä nukkumapaikoista.
Inhoaa:
- väkivaltaa, rahoillaan pröystäileviä olentoja ja pakollista syömättömyyttä.
Ikä: näyttää suunnilleen 20 vuotiaalta, elänyt kuitenkin satoja vuosia
Sukupuoli: Mies
Ammatti: Varas, huijari
Laji: Haltia
Luonne: Sagitta on melko värikäs persoona. Luonteen voisi myös tiivistää lauseeseen ”Vahvat selviää, heikot eivät.” Perusluonteelta itsevarma, sisukas, älyään käyttävä ja nopeasti tilanteisiin sopeutuva haltianuorukainen, joka pyrkii ottamaan tilanteista aina jotain hyötyä itselleen. Vaikka haltia on melko hyväntahtoinen, hän voi hyvinkin huijata muita, mikäli katsoo sen toimivan paremmin, kuin ystävällisyyden. Satuttaa hän ei kuitenkaan ala kovin mielellään. Normaalisti Sagitta on myös melko hiljainen, viihtyy omissa oloissaan, eikä puutu muiden elämään sen kummemmin, mitä on pakko. Taistelutilanteissakin Sagitta mieluiten luikkii muualle hyvän sään aikana, vaikka osaa tapella tosipaikan tullen. Pitkä elämäkokemus on opettanut yhtä sun toista Sagittalle, varsinkin sen, ettei tällä pitkäikäisenä rotuna ole koskaan kiire minnekään. Sagitalla on myös hyvin, hyvin erikoinen tapa puhua. Haltia nimittäin aina puhuu hyvin runollisesti ja leikittelee sanoilla, mitä voi olla vaikea ymmärtää. Vaikka Sagitta viihtynee omissa oloissaan, hän on uskollinen ja avulias ystävä, eikä luottamuksen saatuaan hylkää missään tilanteessa. Jostain syystä Sagitta ei myöskään viihdy yhdessä paikassa kovin pitkään. Hän on aika liikkeellä, kun vain voi. Hänellä on myös suuri rakkaus luontoa ja metsää kohtaan. Metsässä tuo onkin paljon rauhallisempi ja rennompi, mitä kaupungeissa. Sagitta ei myöskään osaa lukea tai kirjoittaa.
Ulkonäkö: Sagitta on sirorakenteinen, notkea ja kepeä, mitä haltiat noin yleensä. Raajat ovat pitkät, mutta sopusuhtaiset vartaloon verrattuna. Rintakehä on leveähkö, voimakkaan oloinen. Kasvot ovat kapeat ja jylhät ja silmät arvoitukselliset, hieman kapeat ja jäänsiniset. Oikean silmän ylitse menee vanha arpi. Korvat ovat suipot, vasemmassa korvassa on kaksi rengasta. Myös vasemmasta kädestä puuttuu kaksi sormea, nimetön ja pikkurilli. Syytä niiden puuttumiseen Sagitta ei tiedä. Hiukset ovat alaselkään asti, pohjaväriltään mustat, mutta seassa on punertavia raitoja. Sagitta normaalisti hiuksiaan melko korkealla ponnarilla. Vaatetukseltaan rento, mikä tuntuu mukavalta ja mitä käsiinsä on saanut. Lähinnä mustaa yllä, joskus numeroa liian isoja asuja, muttei koskaan liian pieniä. Mieluiten Sagitta käyttää leveälahkeisia, mustia housuja ja miltei hihatonta, v-kaula-aukkoista mustaa paitaa. Ranteissa on myös nahkaiset suojukset.
Menneisyys: Niin kauan kuin Sagitta muistaa, hän on elänyt katulapsena. Miehellä ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, milloin ja miten hänestä oikeastaan tuli katujen kasvatti, keitä hänen vanhempansa olivat ja missä hän syntyi. Siksi hänellä ei myöskään ole sukunimeä. Sagitta tietää vain, että on elänyt koko alkuelämänsä Aréthassa, missä hän eleli kädestä suuhun- metodilla. Oikeita töitä tuolla ei ole koskaan ollut, pelkkiä varasteluita ja huijauksia. Elämä on aina ollut kovaa, sillä Arétha haluaa antaa itsestään hyvän kuvan, jolloin köyhät laitapuolen kulkijat eivät sovi lainkaan kaduille. Niin kauan mitä Sagitta muistaa, hän on joutunut pakenemaan jos jonkinlaista yritystä pitää kadut siisteinä. Tosin tuo elämä on tehnyt Sagittasta kovan ja tämä tuntee jokaisen kujan, kadun ja piilopaikan mitä pääkaupungista löytyy. Näissä jatkuvissa paoissaan Sagitta myös luultavasti menetti sormensa ja sai arven silmäänsä, mutta hänellä ei ole muistikuvaa niistä. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin se piste, jolloin naamavärkki alkaa olla tuttu ja jonnekin muualle pitää lähteä.
Jossain vaiheessa elämäänsä, Sagitta muutti Meryoniin, jossa hän jatkoi elämäänsä varkaana, opetellen myös uusia asioita taistelemisesta ja liikkumisesta uusilla kaduilla. Hän oppikin esim. liikkumaan lähes äänettä, käyttämään aseena kahta veistä ja tiirikoimaan lukkoja. Jokainen kuja oli uusi haaste, jossa saattoi oppia uutta, tai päästä hengestään. Tähän asti Sagittalla oli ollut onnea. Jossain vaiheessa vaellusvietti otti taas vallan ja Sagitta muutti uudelleen, tällä kertaa Cráyn laaksoon, missä hän toistaiseksi elelee, vailla sen kummempaa päämäärää. Mukana tuolla ei ole yleensä kuin tarpeellinen, eli tulentekovälineet, vähän rahaa, lämpimiä vaatteita kylmän varalle, hieman ruokaa ja huilu. Kaiken muun yleensä löytää tai voi varastaa ja väliaikainen asuinpaikka voi olla hylätty talo, puunoksa tai melkein mikä vain.
Lempinimet: Ei ainakaan vielä mitään.
Pitää:
- eläimistä, luonnosta, helposti huijattavista ihmisistä, rauhallisuudesta ja lämpimistä nukkumapaikoista.
Inhoaa:
- väkivaltaa, rahoillaan pröystäileviä olentoja ja pakollista syömättömyyttä.