Post by routa on Apr 10, 2010 15:00:13 GMT 3
// Pahoittelut ylläpidolle – palautin sittenkin poistetun hahmon. 
//
CREED SAEVITAS
Ristimänimi Creed Acerbus Saevitas
Kutsutaan Rampage, harva tuntee edes oikeaa etunimeä, saati koko nimeä
Sukupuoli Mies
Ikä Syntynyt 3024, mutta näyttää noin 30-vuotiaalta
Laji Ihmissusi, alun perin ihminen
Toimeentulo Hankkii rahansa julkisesti esiintyvänä tappelijana, mutta myös palkkasotilaana ja -tappajana
Lähipiiri Ei tunnettuja elossa olevia sukulaisia tai muita henkilöitä, jotka kokisi läheiseksi
Ulkoinen olemus
Creedin ulkonäöstä tulee ensimmäisenä mieleen kaikkea muuta kuin unelmien vävykokelas tai ylipäätään minkäänlainen ihminen, johon haluaisi törmätä pimeään aikaan. Hänen käteensä sopisi hyvin niin puiden kaatoon tarkoitettu kirves kuin myös sotakirves, jolla halkaistaan jotain hieman kovempaa kuin pehmeä puunvarsi. Kasvonpiirteet ovat karkeat, perusilme suorastaan julma ja hymy sadistinen – toisin sanoen hänet näkisi helpommin tappamassa kuin auttamassa jotakuta.
Eikä se ole kovin kaukana siitä, millainen mies on luonteeltaan...
Creedin ulkonäköön palatakseni: hänen hiuksensa ovat vehnänvaaleat, luonnonkiharat ja suunnilleen lapaluihin asti yltävät. Hän ei pidä niitä koskaan kiinni, vaan antaa niiden olla vapaana jopa tapellessaan, vaikka jonkun mielestä olisikin järkevää sitoa ne kiinni estämään silmille valuminen. (Moni vastustaja on kuitenkin sitä mieltä, että näkökyvyn menetys tuo edes hieman tasoitusta.) Hiukset ovat muuttuneet ajan kuluessa hieman pörheämmiksi ja jollain tapaa kovemmiksi, aivan kuin ne jäljittelisivät sudenturkin karheutta.
Silmät ovat tummanruskeat, melkein mustat, ruskean sävyn havaitakseen ne täytyisi nähdä hyvässä valossa. Jostain kumman syystä se kuitenkin on tavallista vaikeampaa, sillä Creed välttelee kirkasta auringonpaistetta ja viihtyy enemmän hämärässä tai pimeässä. Tämä voi johtua siitä, että hän luottaa niin paljon muihin aisteihinsa pelkän näköaistin sijaan, että hän kokee olevansa etulyöntiasemassa muihin nähden. Niinpä hän liikkuu mieluummin öisin ja nukkuu päivisin kuin noudattaa tavallisten ihmisten päivärytmiä, tosin tappeluita varten hänen täytyy herätä päivänvalon aikaan, ja silloin hän on arvatenkin huonolla tuulella kirkkaan auringonpaisteen vuoksi.
Ruumiinrakenteeltaan ihmissusi on maskuliinisen lihaksikas, lihasten arvatenkin kehityttyä pitkälti tappeluiden pohjalta. Erityisenä tuntomerkkinä on mainittava selässä ja kyljissä olevat runsaat arvet, jotka ovat yhä jäljellä oleva todiste siitä, mikä Creedistä tuli vuosikymmeniä takaperin. Vaikka kaikki varmasti tietävät, kuinka ihmissudeksi tullaan, monet silti pitävät arpia jonkinlaisen kidutuksen tai lukuisten tappeluiden merkkinä. Ainahan se nimittäin menee niin, että jos vaikuttaa joltain, sitä ei takuuvarmasti ole.
Persoonallisuus
Creed on luonteeltaan sitä tyyppiä, joka purkaa päivän aikana kerääntyneen turhautumisensa kotona odottavaan vaimoon – tai ainakin teoriassa. Hänen on hankala kunnioittaa auktoriteetteja, ennen kuin nämä osoittavat olevansa kyvykkäitä taittamaan hänen niskansa. Riidanhaluiseksikin häntä voisi sanoa, vaikka ainakaan verbaalisesti hän ei monia ryhdy ärsyttämään. Hän vain tuntuu elävän tappelemiselle ja tappamiselle.
Eikä häntä todellakaan halua ärsyttää sen tietyn rajan yli, kun hän vielä miettii tekojaan ja niiden seurauksia.
Joku puolusteleva sieluparka voisi väittää, että mies purkaa lapsuutensa traumoja väkivallalla tai on pohjimmiltaan vain eksynyt ja yksinäinen, sekä kaipaa turvallista syliä suojakseen. Mistään tietystä menneisyyden tapahtumasta tai turvattomuuden tunteesta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan tuota piirrettä voisi pitää melkein perusluonteena. On helpompi vain lakaista tieltään kompastuskivet ja vaientaa ärsyttävät piipittäjät, kuin alkaa selvittää asioita diplomatialla ja kaunokielellä. Sitä paitsi, sillä tavoin saa tahtonsa helpommin selväksi.
Creedin puolustukseksi voidaan kyllä sanoa, että ihmissuteus on vaikuttanut hänen pahapäisyyteensä entisestään huonontavalla ja voimistavalla tavalla. Mutta mikäli hän kimpaantuukin helposti, purkauksen jäljiltä hän myös rauhoittuu yhtä nopeasti. Ainoa ongelma vain on se, että lyhytkestoinen purkaus saattaa kestää tarpeeksi kauan, jotta jäljelle ei jää kuin verta ja murtuneita luita. Opeteltavaa olisikin paljon siinä, ettei kaikkea tarvitse ratkoa fyysisellä väkivallalla, mutta tässä onkin yksi heikko kohta – nimittäin se, ettei niskoja taittamalla tahtonsa läpi viemään tottunut tunnista tai osaa puolustautua psykologiselta vallankäytöltä.
Joku taitava manipuloija saisi miehestä siis erinomaisen henkivartijan, kunhan vain saa tämän sopivaan hihnaan ja kaulapantaan, jotka kestävät riuhtomista myös toiseen ilmansuuntaan kuin siihen, johon haluttaisiin. Sitä hän nimittäin tekee, kokeilee rajojaan, ja tämä on monesti saanut hänet tappamaan palkanneen niskavillat pystyyn. Jos monet suosivat salamurhaajien vaivihkaista tappotyyliä, Creed teloittaa uhrinsa näkyvästi ja julkisesti, nauttien herättämästään pelosta. Mitä enemmän hän sitä yleisössä herättää, sitä parempi.
(Luonne kehittyy pelatessa.)
Menneisyys
Creed syntyi esikoiseksi tavanomaiseen maalaisperheeseen, johon kuului tämän lisäksi – muutaman vuoden kuluessa – myös kaksi nuorempaa sisarusta, sisko ja veli. Perheen elämässä ei varsinaisesti ollut mitään erikoista, ellei perheenpäätä moittinut tämän kovakouraisista kasvatusmetodeista ja vaimon lyömisestä. Turhasta kitsaudesta juomisenkaan kanssa tätä ei voinut syyttää, vaikka mikään juoppo mies ei varsinaisesti ollutkaan, vaan tämä pikemminkin rentoutti itsensä raskaan työpäivän jälkeen tuhdilla yömyssyllä.
Omapäinen kasvava nuorukainen oppi hiljalleen sietämään selkäsaunoja ja tekemään mielensä mukaan rangaistuksista huolimatta, mikä ei arvatenkaan tehnyt hyvää isän ja vanhemman pojan väliselle suhteelle. Toisaalta poika omaksui vahvan miehen käytösmallin ja oppi tulemaan toimeen itsenäisesti, mutta samaan aikaan perintö peltojen ja tiluksien hoidosta ei kiinnostanut tätä pätkääkään, mikä johti useisiin riitoihin perheen sisällä ja erotti miehiä yhä kauemmas erilleen toisistaan. Juuri yhden tällaisen miltei fyysiseksi muuttuneen tahtojen taiston seurauksena nuorimies lähti purkamaan kiukkuaan ulkoilmaan täydenkuun aikaan, vain palatakseen aamunkoitossa ihmissuden raatelemana takaisin.
Isän ja pojan välit katkesivat lopullisesti siinä vaiheessa, kun vanhempi herra Saevitas käski vaimoaan paikkaamaan pojan kuntoon ja sen jälkeen potkimaan tämän lopullisesti pois silmistään. Siihen asti miehensä käskyvaltaan poikkeuksetta alistunut nainen uhmasi kerrankin tämän tahtoa ja ilmoitti huolehtivansa rakkaasta esikoisestaan niin pitkään kuin tämä halusi, vaikka tämä pitäisi aina täydenkuun aikaan sulkea vajaan lukkojen taakse – lienee turha sanoa, että sitä seurannut selkäsauna oli pahin, jota kolmihenkinen jälkeläiskatras joutui todistamaan.
Creed häipyi omille teilleen seuraavana iltana ja pysytteli kuukauden ajan teillä tietämättömillä, kunnes ensimmäisen muodonmuutoksen myötä tämä palasi takaisin kotitalolleen ja teurasti koko perheensä isästään aloittaen. Aamulla veriroiskeiden keskeltä herättyään tämä luonnollisesti pelästyi tekoaan, mutta vain siksi, että oli tappanut myös viattomat sisarensa ja äitinsä – isän väkivaltainen raatelu ei herättänyt tässä juuri muuta kuin vahingoniloa. Ristiriitaisten tunteiden ajamana hän jätti talon toistamiseen taakseen, tällä kertaa lopullisesti, jättäen vain isänsä ruumiin jonkun toisen löydettäväksi ja haudattavaksi.
Nuori ihmissusi tarvitsi toimeentulon, joten tämä tarttui kaikenlaisiin hanttihommiin, joita tälle tarjottiin – useimmiten palkkatappajan ja -sotilaan muodossa. Uusi elämäntyyli sopi tälle erinomaisesti, ja kun tämä löysi vielä ajanvietoksi fyysisesti raskaat katutappelut, elämä tuntui loksahtavan kohdilleen. Ympäri maata kierrellen tämä seurasi työnantoa milloin minnekin, oli sää tai ympäristö millainen tahansa, eikä pelännyt haastaviakaan tehtäviä. Jos hän itse saikin huomata nauttivansa väkivallasta tavallista enemmän, myös palkkaajat saivat huomata sen, ettei häntä kannattanut palkata siisteihin, hiljaisiin salamurhiin, sillä hän nautti huomattavasti enemmän näyttävistä teloituksista.
Tässä tilanteessa ollaan yhä: tappamassa viattomia joko rahasta tai huvista sekä hakkaamassa vastustajia väkijoukon mieliksi.
//CREED SAEVITAS
Ristimänimi Creed Acerbus Saevitas
Kutsutaan Rampage, harva tuntee edes oikeaa etunimeä, saati koko nimeä
Sukupuoli Mies
Ikä Syntynyt 3024, mutta näyttää noin 30-vuotiaalta
Laji Ihmissusi, alun perin ihminen
Toimeentulo Hankkii rahansa julkisesti esiintyvänä tappelijana, mutta myös palkkasotilaana ja -tappajana
Lähipiiri Ei tunnettuja elossa olevia sukulaisia tai muita henkilöitä, jotka kokisi läheiseksi
Ulkoinen olemus
Creedin ulkonäöstä tulee ensimmäisenä mieleen kaikkea muuta kuin unelmien vävykokelas tai ylipäätään minkäänlainen ihminen, johon haluaisi törmätä pimeään aikaan. Hänen käteensä sopisi hyvin niin puiden kaatoon tarkoitettu kirves kuin myös sotakirves, jolla halkaistaan jotain hieman kovempaa kuin pehmeä puunvarsi. Kasvonpiirteet ovat karkeat, perusilme suorastaan julma ja hymy sadistinen – toisin sanoen hänet näkisi helpommin tappamassa kuin auttamassa jotakuta.
Eikä se ole kovin kaukana siitä, millainen mies on luonteeltaan...
Creedin ulkonäköön palatakseni: hänen hiuksensa ovat vehnänvaaleat, luonnonkiharat ja suunnilleen lapaluihin asti yltävät. Hän ei pidä niitä koskaan kiinni, vaan antaa niiden olla vapaana jopa tapellessaan, vaikka jonkun mielestä olisikin järkevää sitoa ne kiinni estämään silmille valuminen. (Moni vastustaja on kuitenkin sitä mieltä, että näkökyvyn menetys tuo edes hieman tasoitusta.) Hiukset ovat muuttuneet ajan kuluessa hieman pörheämmiksi ja jollain tapaa kovemmiksi, aivan kuin ne jäljittelisivät sudenturkin karheutta.
Silmät ovat tummanruskeat, melkein mustat, ruskean sävyn havaitakseen ne täytyisi nähdä hyvässä valossa. Jostain kumman syystä se kuitenkin on tavallista vaikeampaa, sillä Creed välttelee kirkasta auringonpaistetta ja viihtyy enemmän hämärässä tai pimeässä. Tämä voi johtua siitä, että hän luottaa niin paljon muihin aisteihinsa pelkän näköaistin sijaan, että hän kokee olevansa etulyöntiasemassa muihin nähden. Niinpä hän liikkuu mieluummin öisin ja nukkuu päivisin kuin noudattaa tavallisten ihmisten päivärytmiä, tosin tappeluita varten hänen täytyy herätä päivänvalon aikaan, ja silloin hän on arvatenkin huonolla tuulella kirkkaan auringonpaisteen vuoksi.
Ruumiinrakenteeltaan ihmissusi on maskuliinisen lihaksikas, lihasten arvatenkin kehityttyä pitkälti tappeluiden pohjalta. Erityisenä tuntomerkkinä on mainittava selässä ja kyljissä olevat runsaat arvet, jotka ovat yhä jäljellä oleva todiste siitä, mikä Creedistä tuli vuosikymmeniä takaperin. Vaikka kaikki varmasti tietävät, kuinka ihmissudeksi tullaan, monet silti pitävät arpia jonkinlaisen kidutuksen tai lukuisten tappeluiden merkkinä. Ainahan se nimittäin menee niin, että jos vaikuttaa joltain, sitä ei takuuvarmasti ole.
Persoonallisuus
Creed on luonteeltaan sitä tyyppiä, joka purkaa päivän aikana kerääntyneen turhautumisensa kotona odottavaan vaimoon – tai ainakin teoriassa. Hänen on hankala kunnioittaa auktoriteetteja, ennen kuin nämä osoittavat olevansa kyvykkäitä taittamaan hänen niskansa. Riidanhaluiseksikin häntä voisi sanoa, vaikka ainakaan verbaalisesti hän ei monia ryhdy ärsyttämään. Hän vain tuntuu elävän tappelemiselle ja tappamiselle.
Eikä häntä todellakaan halua ärsyttää sen tietyn rajan yli, kun hän vielä miettii tekojaan ja niiden seurauksia.
Joku puolusteleva sieluparka voisi väittää, että mies purkaa lapsuutensa traumoja väkivallalla tai on pohjimmiltaan vain eksynyt ja yksinäinen, sekä kaipaa turvallista syliä suojakseen. Mistään tietystä menneisyyden tapahtumasta tai turvattomuuden tunteesta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan tuota piirrettä voisi pitää melkein perusluonteena. On helpompi vain lakaista tieltään kompastuskivet ja vaientaa ärsyttävät piipittäjät, kuin alkaa selvittää asioita diplomatialla ja kaunokielellä. Sitä paitsi, sillä tavoin saa tahtonsa helpommin selväksi.
Creedin puolustukseksi voidaan kyllä sanoa, että ihmissuteus on vaikuttanut hänen pahapäisyyteensä entisestään huonontavalla ja voimistavalla tavalla. Mutta mikäli hän kimpaantuukin helposti, purkauksen jäljiltä hän myös rauhoittuu yhtä nopeasti. Ainoa ongelma vain on se, että lyhytkestoinen purkaus saattaa kestää tarpeeksi kauan, jotta jäljelle ei jää kuin verta ja murtuneita luita. Opeteltavaa olisikin paljon siinä, ettei kaikkea tarvitse ratkoa fyysisellä väkivallalla, mutta tässä onkin yksi heikko kohta – nimittäin se, ettei niskoja taittamalla tahtonsa läpi viemään tottunut tunnista tai osaa puolustautua psykologiselta vallankäytöltä.
Joku taitava manipuloija saisi miehestä siis erinomaisen henkivartijan, kunhan vain saa tämän sopivaan hihnaan ja kaulapantaan, jotka kestävät riuhtomista myös toiseen ilmansuuntaan kuin siihen, johon haluttaisiin. Sitä hän nimittäin tekee, kokeilee rajojaan, ja tämä on monesti saanut hänet tappamaan palkanneen niskavillat pystyyn. Jos monet suosivat salamurhaajien vaivihkaista tappotyyliä, Creed teloittaa uhrinsa näkyvästi ja julkisesti, nauttien herättämästään pelosta. Mitä enemmän hän sitä yleisössä herättää, sitä parempi.
(Luonne kehittyy pelatessa.)
Menneisyys
Creed syntyi esikoiseksi tavanomaiseen maalaisperheeseen, johon kuului tämän lisäksi – muutaman vuoden kuluessa – myös kaksi nuorempaa sisarusta, sisko ja veli. Perheen elämässä ei varsinaisesti ollut mitään erikoista, ellei perheenpäätä moittinut tämän kovakouraisista kasvatusmetodeista ja vaimon lyömisestä. Turhasta kitsaudesta juomisenkaan kanssa tätä ei voinut syyttää, vaikka mikään juoppo mies ei varsinaisesti ollutkaan, vaan tämä pikemminkin rentoutti itsensä raskaan työpäivän jälkeen tuhdilla yömyssyllä.
Omapäinen kasvava nuorukainen oppi hiljalleen sietämään selkäsaunoja ja tekemään mielensä mukaan rangaistuksista huolimatta, mikä ei arvatenkaan tehnyt hyvää isän ja vanhemman pojan väliselle suhteelle. Toisaalta poika omaksui vahvan miehen käytösmallin ja oppi tulemaan toimeen itsenäisesti, mutta samaan aikaan perintö peltojen ja tiluksien hoidosta ei kiinnostanut tätä pätkääkään, mikä johti useisiin riitoihin perheen sisällä ja erotti miehiä yhä kauemmas erilleen toisistaan. Juuri yhden tällaisen miltei fyysiseksi muuttuneen tahtojen taiston seurauksena nuorimies lähti purkamaan kiukkuaan ulkoilmaan täydenkuun aikaan, vain palatakseen aamunkoitossa ihmissuden raatelemana takaisin.
Isän ja pojan välit katkesivat lopullisesti siinä vaiheessa, kun vanhempi herra Saevitas käski vaimoaan paikkaamaan pojan kuntoon ja sen jälkeen potkimaan tämän lopullisesti pois silmistään. Siihen asti miehensä käskyvaltaan poikkeuksetta alistunut nainen uhmasi kerrankin tämän tahtoa ja ilmoitti huolehtivansa rakkaasta esikoisestaan niin pitkään kuin tämä halusi, vaikka tämä pitäisi aina täydenkuun aikaan sulkea vajaan lukkojen taakse – lienee turha sanoa, että sitä seurannut selkäsauna oli pahin, jota kolmihenkinen jälkeläiskatras joutui todistamaan.
Creed häipyi omille teilleen seuraavana iltana ja pysytteli kuukauden ajan teillä tietämättömillä, kunnes ensimmäisen muodonmuutoksen myötä tämä palasi takaisin kotitalolleen ja teurasti koko perheensä isästään aloittaen. Aamulla veriroiskeiden keskeltä herättyään tämä luonnollisesti pelästyi tekoaan, mutta vain siksi, että oli tappanut myös viattomat sisarensa ja äitinsä – isän väkivaltainen raatelu ei herättänyt tässä juuri muuta kuin vahingoniloa. Ristiriitaisten tunteiden ajamana hän jätti talon toistamiseen taakseen, tällä kertaa lopullisesti, jättäen vain isänsä ruumiin jonkun toisen löydettäväksi ja haudattavaksi.
Nuori ihmissusi tarvitsi toimeentulon, joten tämä tarttui kaikenlaisiin hanttihommiin, joita tälle tarjottiin – useimmiten palkkatappajan ja -sotilaan muodossa. Uusi elämäntyyli sopi tälle erinomaisesti, ja kun tämä löysi vielä ajanvietoksi fyysisesti raskaat katutappelut, elämä tuntui loksahtavan kohdilleen. Ympäri maata kierrellen tämä seurasi työnantoa milloin minnekin, oli sää tai ympäristö millainen tahansa, eikä pelännyt haastaviakaan tehtäviä. Jos hän itse saikin huomata nauttivansa väkivallasta tavallista enemmän, myös palkkaajat saivat huomata sen, ettei häntä kannattanut palkata siisteihin, hiljaisiin salamurhiin, sillä hän nautti huomattavasti enemmän näyttävistä teloituksista.
Tässä tilanteessa ollaan yhä: tappamassa viattomia joko rahasta tai huvista sekä hakkaamassa vastustajia väkijoukon mieliksi.