|
Post by hitobashira on Apr 11, 2010 15:06:36 GMT 3
//Jaaaaa vasemmassa kulmassa taas haastaja, Roudan Rampage!//
Pimeä ilta oli hieman masentava; tumma pilvimassa enteili sadetta, viima kävi jo kylmänä ja pientä tihkua oli jatkunut jo useamman päivän. Garnet käveli pitkin mukulakivikatua, tien pinta kiilsi kosteana kun avoimien kapakoiden pihalyhtyjen valot osuivat siihen. Kaukaista musiikkia ja melua kantautui ovien takaa, ja oli vain ajan kysymys, ennen kuin porukkaa alettaisiin heittämään pihalle tappelemaan kännipäissään. Heilläkin taisi tosiaan olla kevättä rinnassa, vaikka tämä inhottava vuodenaika olikin vasta aluillaan.
Viileä tuulahdus pureutui vampyyrin ohuen vaatetuksen läpi, muttei hirveästi häirinnyt. Hieman lämpimämpi ja ennen kaikkea kuivempi yö olisi kuitenkin mukavampi vapaapäivän viettämiseen. Garnet huokaisi hiljaa nostaessaan pitkän, mustan palmikkonsa käsivarsilleen ettei se takertuisi mihinkään tai likaantuisi. Hän päätti lähteä takaisinpäin, katselemaan toisen räätälinliikkeen näyteikkunaa. Yksinäisten askelten kaiku tukahtui kosteuteen ja sumumaiseen sateeseen, joka häivytti ääriviivoja taustaansa. Valot hohtivat kellertävinä laikkuina pimeydessä ja kertoivat kaupungin elävän, vaikka luonto näytti kuolleelta. Kujien mutkitellessa kivestä ja puusta vieri viereen rakennettujen talojen keskellä ne avartuivat kohta taas leveämmiksi kärrykaduiksi, josta tiesi että keskusta oli lähempänä.
Taas kapakka. Vinoruutuikkunoiden takaa näkyi ihmispaljous ja juuri silloin pari kaljoissaan olevaa miestä viskattiin ovesta ulos. Äänekkäästi kiroillen he muksahtivat kadun kiviä vasten ja kävivät sitten toistensa vaatteisiin kiinni. Ovensuuhun alkoi kerääntyä väkeä tuopit kädessä kannustamaan juoppoja rajumpiin otteisiin ja nopeampaan tyrmäämiseen. Kun kolmas osapuoli liittyi sekaan, hurraus kajahteli tyhjillä kaduilla ja Garnetkin päätti sitten pysähtyä hetkeksi katsomaan. Varmaankin jotakin mielenkiintoista sattuisi tai sitten ei.
//Kuis ois, jos ekana vedetään kännit, sitten tapellaan ja sitten juostaan karkuun vihaista väkijoukkoa? 8''DD//
|
|
|
Post by routa on Apr 12, 2010 1:26:23 GMT 3
// Käy loistavasti. Vaikka voinkin sanoa, että Creedin ollessa kyseessä tuo karkuun juokseminen voi olla kaikkein haastavin osuus... //
Kapakoilta pitäisi vetää lupa edes mainostaa itseään kapakkana, mikäli juomatarjoilu ei täyttäisi asiakkaiden laatuvaatimuksia. Siltä ainakin Creedistä tuntui, kun tämä tyhjensi jo toista vedenmakuista oluttuopillista ja irvisteli itsekseen kaikelle maun puuttumiselle. Niin hyvinvoiva kaupunki kuin Arétha osasikin väittää olevansa, paikan väärin valitessaan sitä ei voisi aina uskoa, kuten jälleen kerran todistettiin. Tällaisessa kaupungissa viinin pitäisi olla viiniä, oluen olutta ja veden vettä, mutta tänä päivänä ainakin kapakan tarjoilijan olueksi kutsuma juoma oli silkkaa kuravettä. No, väliäkö maulla, näin suoraan sanoen – tärkeintä oli vain kostuttaa kurkkunsa ja saada muuta ajateltavaa, tai pikemminkin turruttaa turha ajattelu.
Miehen tuima katse siirtyi seuraamaan vähän matkan päässä syntyvää rähinää, kun kahdelle hintelälle ihmismiehenpuolikkaalle tuli riitaa jostain. Nämä kävivät toistensa kimppuun pöydän yli ja onnistuivat melkein kaatamaan sen, minkä seurauksena lähes hänen kokoisensa köriläs ilmaantui heittämään nämä pihalle. Yleensä katutappeluiden ylimpänä ystävä – niin osallistujana kuin katselijanakin – hän kuitenkin näki jo ennalta, ettei tappelusta tulisi mielenkiintoista, sillä kaksikko näytti aivan liian pehmeältä kestämään kunnon iskuja. Eivätkä nämä kaikesta säheltämisestä päätellen edes osanneet tapella sen lisäksi, että huitoivat toisiaan sokeasti nyrkeillä... Jonkun olisi pitänyt edes kertoa näille, ettei peukaloa pidetty sormien alla käden ollessa nyrkkiin puristettuna!
Ihme kyllä, tappelu ei tuntunut loppuvan ulos heittämisen myötä, vaan se alkoi jopa kerätä yleisöä. Omasta seurastaan nauttiminen alkoi käydä luonnottoman vaikeaksi, kun meteli yltyi hurraavan väkijoukon kasvamisen myötä, ja ihmissuden kurkusta karkasi matala, turhautunut murina. Ensin ala-arvoista juotavaa, sitten jotkut tunarit järjestivät huvia toistaitoisuudellaan... Mitä vielä? Joku tartunnan saanut ilolintu tulisi sylitanssimaan?
Kului muutama minuutti ja äänistä päätellen rähinään liittyi kolmas osapuoli, kunnes katutappelija kohottautui ylös pöydän äärestä ja jätti tyhjän tuopin jälkeensä lähtiessään astelemaan ovea kohti. Hänellä oli oikeus viettää hiljainen tuokio silloin, kun hän sitä kaipasi, eivätkä surkeat ihmisurokset halunneet olla silloin hänen tiellään. Tylysti tiellä olevat ihmiset sivuun tönien hän asettui seisomaan täydessä pituudessaan ja vaikuttavassa massassaan ovensuuhun, silmäillen tappelua arvioivasti ja tympääntyneenä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan naurettavaa... Täysin toista maata kuin hänen ja satunnaisen, nimettömäksi jääneen vampyyrin yhteenotto vain hieman aiemmin.
"Lyö sitä! Lyö!" "Iske sen hampaat sisään!" "Potkaise sen kulkuset kuopalle!" "Jos jompikumpi ei pian saa toiselta tajua kankaalle, minä autan!"
Viimeisen murahduksen myötä osa katsojista säpsähti ja siirtyi kauemmas – kyllä vain, Rampagena tunnettu, viikinkimäinen ilmestys oli tuttu näilläkin kulmilla, ja muutama paikallaolija tajusi siirtyä kauemmas tästä. Muutaman kivuninahduksen, kirosanan ja täysin hyödyttömän lyönnin jäljiltä rähinä asettui kuin itsestään, mutta ennen kuin väliintulosta ehdittiin tehdä isompaa numeroa, ovensuun tukkinut Creed kääntyi ympäri ja palasi muristen sisälle kapakkaan. Johan taas kuuli omat ajatuksensa... Ei ollut mikään ihme, että ryöstöt ja muut rikokset olivat yleisiä, koska piruparat eivät osanneet tapella ja puolustautua.
Ihmissusi rojahti takaisin pöytänsä ääreen ja käski tarjoilijatarta tuomaan itselleen uuden tuopin. Vielä yksi tai kaksi tuopillista, ja hän saattaisi jopa saada yöunesta kiinni. Viime aikoina hän oli joutunut matkustamaan työtehtävien perässä, mikä arvatenkin tarkoitti valvomista päivällä ja nukkumista yöllä jo sen vuoksi, että päivänvalossa näki, mihin astui. Niinpä kunnon yömyssy olisi paikallaan, mikäli toiseen päivärytmiin tottunut halusi saada pidettyä rytmin matkustamiseen sopivana.
// Hups, siitä tuli vähän pitkä, mutta nämä kyllä lyhenevät jatkossa. 'D //
|
|
|
Post by hitobashira on Apr 12, 2010 11:02:39 GMT 3
Garnet hymyili hiljaa katsellessaan ihmisten nujakkaa. Samassa hänen huomionsa kiinnittyikin aivan muualle, nimittäin katsojien joukkoon liittyi aivan valtavan kokoinen mies. Miehen kiinnostus heräsi heti, kun toiset näyttivät väistävän tätä karun näköistä lihaskimppua peloissaan. Matala ääni kuulosti uhkaavalta, miltei eläimelliseltä murinalta, josta oli kauempaa hieman hankala saada selvää jopa vampyyrin terävällä kuuloaistilla. Pistäisikö hän koko porukan pinoon yhdellä voimakkaalla nyrkiniskulla? Ei. Riitapukarit vaikenivat ja valuivat hiljalleen takaisin sisätiloihin ryyppäämään hieman lisää. 'Tyypillisiä ihmisiä, jättävät leikin kesken kun kokevat olevansa uhattuina..'Garnet kääntyi ympäri ja otti pari askelta tarkoituksenaan palata takaisin kotiinsa, kun hän sai sen typerän idean, joka olisi kannattanut ehkä jättää toteuttamatta. Hän kiepsahti uudelleen kannoillaan ja käveli suoraan kapakan oven eteen. Hän tarkisti vielä näyttävänsä moitteettomalta ja astui sisään. Kapakka oli lämmin, hämyinen ja löyhkäsi vanhalta viinalta, palaneelta rasvalta ja hikisiltä, likaisilta ihmisiltä. Muutama lähinnä oleva mies alkoi tuijottamaan vampyyria, eikä mikään ihme; hän näytti aivan hienostelevalta homoseksuaalilta raavaiden miesten joukossa, vaikka komea olikin. Yllään hänellä oli sillä kertaa valkoinen silkkikaapu, joka oli kirjailtu sinisellä ja hopealla. Hiukset kun olivat myös aivan liian hyvinhoidetun näköiset ja kaiken lisäksi yliluonnollisen pitkät. "Voi ku oot nätti, saatanan homo", joku huusi osoittaen sanansa tietenkin Garnetille. Vampyyrin ilme kiristyi hieman, vaikka hän yritti kovasti olla välittämättä suunsoitosta. "Aattelitko joskus leikata tukkas? Mä voin tehä sen sun puolesta", mölisi punapartainen äijä ja nappasi kiinni Garnetin letistä. Pieni väkijoukko nauroi ja vampyyri pysähtyi kasvot hieman punehtuneina. Tämä oli paitsi inhottavaa, myös häpeällistä. "Päästä irti, ettei tarvitse irroittaa sinua itse", Garnet ärähti punaparralle. "No leikkiähän mä vaan laskin", äijä sanoi ja virnisti rivosti irroittaessaan otteensa mustista hiuksista. Vampyyri jatkoi matkaansa pilkkaavan hekotuksen saattelemana. Joka paikka oli täynnä. Ainoastaan sen pelottavan kaapin pöydässä oli tyhjää; ilmeisesti tämän ulkomuoto tai maine pitivät toiset poissa. Kiukkuisena ja uhmakkaana Garnet puikkelehti suoraan tämän muskelihepun luokse. "Anteeksi, onko tämä paikka varattu? Kaikkialla muualla on täyttä." //Ei pituudessa ole mitään vikaa, mukavaahan se on lukea pitkiä pelityksiä Sit jos ite osais vielä kirjoittaakin sellaisia jne.//
|
|
|
Post by routa on Apr 12, 2010 22:23:27 GMT 3
// No eihän tuossa ongelmaa näytä olevan... //
Creed tuijotti syvälle oluen täyttämään tuoppiinsa eikä kiinnittänyt kapakan muiden asiakkaiden puuhiin juurikaan huomiota, ennen kuin hälinä alkoi muuttua enemmän hajanaiseksi naurahteluksi. Mitäs peijoonia hänen kärsivällisyytensä koettelemiseksi nyt taas kehiteltiin? Humala halvensi huveja, ja nyt joku satunnainen asiakas näytti saaneen ainakin osan asiakkaista hekottelemaan itselleen. Kieltämättä huvittunut virne kohotti hänenkin toista suupieltään – tuollainen letti olisi kätevä apuväline jonkin linkoamisessa. Tietysti, hiukset varmaankin napsahtaisivat poikki tai päänahka antaisi periksi, ennen kuin hän saisi kerättyä tarpeeksi vauhtia pitkään heittoon. Heh heh, ainakin mielikuva oli huvittava.
Mies ehti jo keskittyä muihin asioihin, kun hulmuletti ilmaantui hänen pöytänsä viereen ja sai ruskean katseen kohoamaan hitaasti kasvoihinsa. Yleensä hänen pöytäänsä välteltiin viimeiseen asti ja mieluummin odotettiin, että jokin toinen paikka vapautuisi, mutta tämä typerys näytti olevan täysin tietämätön hänen ympärillään leijuvasta vaarasta. Se oli oikeastaan piristävää vaihtelua – hän oli jo unohtanut, että ihmiset osaisivat kysyä luvan istuutua samaan pöytään. Niinpä hän pudisti lopulta päätään kieltävän vastauksen merkiksi ja antoi toisen istahtaa seuraansa, jääden tutkimaan tätä katseellaan. Varsinainen hienostolainen, jollaisia hän ei yleensä katsonut hyvällä, mutta eipä hän tehnyt niin kellekään muullekaan.
Muutenkin vampyyri oli ihmissuden silmissä mielenkiintoisen näköinen. Kaikki tässä tuntui olevan lähes venytetyn pitkänomaista, hiuksia ja sormia myöten, aivan kuin tämä olisi jäänyt muutaman kerran elämässään jonkin raskaan painon alle ja litistynyt sekä kasvanut pituussuunnassa. Olihan hänkin pitkä ja kookas, mutta hänen käyttämänsä vaatteet vain korostivat hänen vartensa massiivisuutta ja tekivät hänestä hieman todellisuutta isomman, toisin kuin toisen käyttämä pitkä silkkikaapu. Vieläpä valkoinen... Äärimmäisen epäkäytännöllistä, toisin kuin hänen maanväriset turkiksensa, nahkansa ja muut kankaat, joissa lika ei näkynyt niin helposti ja jotka oli helppo pestä.
Ainakin heistä näki, kumpi oli käytännöllisempi ja kumpi pinnallisempi.
Lopulta intensiivinen, lähes musta katse siirtyi toisaalle ja Creed keskittyi juomaan oluttaan, vaivaantumatta tekemään Garnetin oloa kotoisaksi seurassaan puhumalla. Tämä oli ainoastaan halunnut paikan juomista tai syömistä varten, ei seuraa, sillä muuten tämä olisi valinnut pöytänsä paremmin.
|
|
|
Post by hitobashira on Apr 13, 2010 8:39:40 GMT 3
//Hyvää syntymäpäivää! // Garnet istahti pöydän ääreen vaitonaista miestä vastapäätä. Hän tunsi tämän tummien silmien tiiviin tuijotuksen ja vastasi katseeseen. Tuo mies tuoksui kummalta, ihmiseltä ja joltain muulta josta Garnet ei ollut varma. Erikoista. Viitsisikö kysyä suoraan? "Kuka olet?" Ei nyt aivan suoraan, ehkä "mikä olet" olisi saattanut olla hieman liian epäkohteliasta. Naispuolinen tarjoilija sipsutteli silloin kyselemään vampyyrimieheltä tilauksia. "Olut", hän vastasi muistellen autuaana aikaansa ihmisenä. Muistiko hän enää ohrapirtelön makua? Pitkään aikaan ei ollut ollut kiinnostusta syödä tai juoda muuta kuin ihmisverta, sillä se oli käytännössä turhaa eikä maistunut läheskään yhtä taivaalliselle. Voisi olla sellaisia kapakoita, joissa tarjoillaan ihmisiä. Pehmeä iho, lämmin, tahmea ja kirkkaanpunainen veri joka pulppuaa kuin loputtomiin auki revityistä valtimoista.. Pöydälle Garnetin eteen kiikutettiin tuoppi täynnä kullanväristä, vaahtoavaa nestettä. Vampyyri antoi sen nököttää koskemattomana pöydällä ja kiinnitti huomionsa jälleen pöytätoveriinsa. "Miltä se maistuu?" //Vähän pätkää pukkaa..//
|
|
|
Post by routa on Apr 13, 2010 12:15:59 GMT 3
// No mutta kiitos. // Tässä tapauksessa kumpikin kysymys tosin oli aivan yhtä tyhjänpäiväinen, sillä Creed ei ollut alkuunkaan tuttavallista sorttia. Ainakin Garnet uskalsi avata suunsa, mikä kohotti huvittuneen virneen toisen osapuolen huulille, mikä puolestaan paljasti tavallisista ihmisistä hivenen poikkeavan hammasrivistön. Verenimijöiden kulmahampaat olivat huomattavasti erottuvammat kuin hänen kuusi terävämpää hammastaan, jotka näyttivät sopivilta nylkemään raakoja lihanpaloja irti muusta ruumiista, mutta tarkkasilmäinen saattoi huomata ne jopa kapakan hämärässä valaistuksessa. Oikeastaan hän onnistui näyttämään muutenkin petomaiselta virnistellessään, silmien kiiluessa heikossa valossa ja pahaa enteilevän virneen paljastaessa hammasrivistön vastauksen lomassa. "Tyyppi, jonka seuraan ei yleensä hakeuduta." Tarjoilijan ilmaantuminen sai miehen kuitenkin vakavoitumaan ja kuullessaan toisen tilauksen tämä melkein irvisti. Noh, omapahan toisen olisi asia, jos tämä erehtyisi litkua tilaamaan ja siitä maksamaan. Muutakaan ei ollut saatavilla, ellei halunnut viiniä, mikä taas ei sopinut hänelle ollenkaan. Se oli herrojen hienostojuomaa ja vesimäistä oluttakin pahemman makuista, eikä hän siis aikonut sietää sitä lähelläänkään. Juuri sopivaa tuollaiselle keikistelijälle, mutta jos tämä halusi huvittaa itseään vaahtoviiksillä, hän oli kyllä valmis hörähtämään näylle. Vaikkei hän kyllä pahemmin naureskellut... Hmm, mielenkiintoista jälleen kerran. Vampyyri ei edes maistanut omaa juomaansa, vaan tiedusteli mieluummin seuraltaan, miltä se maistui. Ihmissusi hymähti ja otti pitkän kulauksen omasta tuopistaan, irvistäen liioitellusti mauttomuudelle. "Kuselta", hän vastasi karhealla äänellä. "Ja vedeltä." Puolityhjä tuoppi tyrkättiin kauemmas ja hän kumartui nojaamaan pöytää vasten kyynärpäillään, kuroen heidän välistään välimatkaansa lyhyemmäksi liikkeellään. Tämä puhelias, sosiaalinen otus sai hänen mielenkiintonsa heräämään joko typeryydellään tai rohkeudellaan, ja hän halusi ottaa selvää, kummasta oli kyse. "Kuka sinä sitten olet, kun istut pahaa-aavistamattomana samassa pöydässä Rampagen kanssa?" Kenties nimi oli kiirinyt huhuna toisen korviin... // Ja minä itse pidän lyhyemmistä vastauksista. //
|
|
|
Post by hitobashira on Apr 13, 2010 18:38:16 GMT 3
Tummanpunaiset silmät siirtyivät tarkkailemaan pöydän kulunutta pintaa, kun Garnet nyökkäsi toisen miehen "esittelylle" kuin sanoen "Jaahas, mutta minä nyt olen silti tässä." Kommentti oluen mausta kuitenkin vaikutti enemmän, ja vampyyri päätti jättää koko juoman sikseen, mulkoili sitä sitten vain epäilevä ilme kalpeilla kasvoillaan. Vesihän ei maistunut miltään? Kusesta hän ei tiennyt, mutta uskoi, ettei niiden yhdistelmä mitenkään herkullista olisi. Mielessään hän naurahti ajatuksilleen, mutta havahtui toisen puhuessa lähes oma-aloitteisesti. "Rampage? Se, joka toissaviikolla mursi Mutaojan Willyn kallon ja teki Miekkanyrkistä selvää?" Garnet tajusi yhtäkkiä, miksi kaikki säikähtivät miestä ja miksi hän istui yksin. Vampyyri tunsi hermostuvansa hieman, mutta ehkä Rampage olisi.... miellyttävämpi kuin maineensa antaisi olettaa. "Minä olen Garnet Talbot, pidän räätälinliikettä tuolla kaupungin etelälaidalla, se tosin ei ole auki kuin yöaikaan." Mitäs tässä, voisihan sitä tutustua ihan huvin vuoksi. "Millaista on olla humalassa?" miehelle pälkähti päähän aivan yhtäkkiä ja tottakai voisi sitten ääneenkin ajatuksensa saman tien sanoa. Hupiahan siitä vain seuraisi. Toivottavasti. //Yay //
|
|
|
Post by routa on Apr 14, 2010 20:53:03 GMT 3
Kas niin, johan Garnet reagoi toivotulla tavalla – tämä näytti jopa hermostuneelta. Tosin se tuntui menevän ohi epätavallisen nopeasti, sillä pian tämä oli oma puhelias itsensä. Noh, ainakin tällä ilmestyksellä olisi nyt nimi, jonka voisi kaivertaa hautakiveen. Creed ei voinut olla tuhahtamatta kuullessaan räätälinliikkeestä, olisihan se pitänyt arvata. Mikä muukaan voisi olla toimenkuvana sellaisella, joka pukeutui tuolla tavalla? Toisaalta, olihan niitä typerämpiäkin ammatteja, joista ei edes ollut niin paljoa iloa kuin vaatteiden tekijöistä. Maailma olisi paljon huvittavampi paikka, jos vaatteita ei olisi, mutta ne olivat erinomainen lisävaruste talvella.
Miehen silmissä pilkahti jotain, kun tämä vielä kuuli liikkeen olevan auki ainoastaan öisin, mutta tämä ei sanonut mitään. Joko pilkahdus oli epäilys liikkeen omistajaan liittyen tai sitten jokin muu älynväläys, joka kävi toteen karkeiden, vaaleiden hiusten peittämässä pääkopassa.
Seuraava kysymys sai tämän tosin kurtistamaan kulmiaan. "Mikset itse kokeilisi? Onhan sinulla siinä koskematon olut – ellei sitten ole niin, ettet voi juoda siitä", hän totesi ja hymyili pahaenteisesti. Oma liike, joka oli auki vain öisin, ja humalaa piti tiedustella muilta? Hyvin harva ei tiennyt, millaista se oli, tai ainakaan kukaan hänen tuntemansa ei ollut niin sivistymätön. Tosin, eipä hänellä tuttavia muutenkaan ollut, joten ehkä toinen olisi sittenkin vain huono juomaan mitään päihdyttävää.
Idea.
"Sovitaanko, että kerron sinulle heti, kun saan juotua?" ihmissusi kysäisi, mutta ennen kuin vampyyri ehti vastata, tämä otti koskemattomana lojuvan tuopin ja alkoi juoda sitä tyhjäksi. Heh heh, kippis – ilmaiset juomat kelpasivat aina, varsinkin, kun harvalla oli kanttia vaatia hyvitystä niistä. Tietenkään hän ei voinut tietää, vaikka istuisi samassa pöydässä huippusalamurhaajan kanssa, mutta ainakin hän kuolisi hymy huulillaan tietäessään syyn kuolemaansa. Yksi ainoa vaahtoava tuopillinen, jonka ei pitäisi antaa lämmetä juomattomana.
Creed laski tyhjäksi juodun tuopin takaisin pöydälle, pyyhkäisi vaahdot pois ylähuuleltaan ja röyhtäisi kuuluvasti, katsellen Garnetia huvittuneena. "Vastaus: ei hullummalta."
// Sori pikkuhiitti, toivottavasti sinulla ei ollut suuria suunnitelmia tuon tuopin suhteen. 'D //
|
|
|
Post by hitobashira on May 18, 2010 22:48:04 GMT 3
// Joo eipä ollut 8'D Sori tämä piiiitkä tauko.// Garnet jäi tuijottamaan tyhjää, kun Rampage hulautti kurkkuunsa hänen oluensa. Sinne meni nekin rahat, mutta onneksi massia tänään riitti. Vampyyrimies tilasi toisen tuopin hieman ärsyyntyneenä pöytätoverinsa tempusta, mutta unohti sen pian. Ehkä se oli jännitys, joka kihelmöi Garnetin sormenpäissä, kun hän tarttui toiseen tuoppiin ja maistoi sitä. "Kylmää!" oli ensimmäinen, yllättynyt kommentti kun hän laski lasilieriön pikaisesti alas ja pyyhki vaahtoa pois ylähuuleltaan ja nenältään, johon sitä oli myös joutunut hätäisen reaktion tuoman liikkeen myötä. "Ai, anteeksi", Garnet sanoi naurahtaen hieman nolostuneena, "en ole kovin tottunut kylmiin tai kuumiin ruokiin. Pidän elintarvikkeet aina huoneenlämmössä", hän selitti ja jatkoi juomista. Kun tuoppi oli lopultakin tyhjä ja kaikki vaahdot sipaistu pois naamalta, mies jatkoi taas puhumista. "Eipä kovin kummoisen makuista, mutta jännä tunne siitä tulee kyllä muuten. Lämmittää hieman, vaikka itse juoma on kylmää", hän selosti puoliksi itselleen ja kyseli muunlaisista juomista. "Meillä on hieman kaikkea. Olutta ja viiniä löytyy, mutta myös hieman tujumpia iloliemiä lähinnä erityistilaisuuksiin", jälleen kerran paikalle kutsuttu tarjoilija selosti monotonisella äänellä. "Okei... Tuo vaikka jokaista", Garnet sanoi huolettomasti ja tarjoilijatar poistui epäilevä ilme kasvoillaan. Outoa porukkaa tänään liikkeellä. Sitä sitten tosiaan kiikutettiin joka sorttia erilaisia nesteitä pöydälle heidän eteensä, eikä vampyyri ehtinyt edes pitää lukua, mikä oli mitäkin. Hän nappasi umpimähkään jonkin lasin ja kittasi sen sisällön kurkustaan alas miettimättä sen kummemmin. Se poltti. Kuin jokin myrkky, mutta toivottavasti tämä ei ollut kuolemaksi. "Auuuh.. Onko sen tarkoituskin.... olla tällaista?" Garnet kähisi vedet silmissä ja tunsi sen kummallisen lämmön leviävän ruumiiseensa. Hetken kuluttua hän kuitenkin suoristautui istuimellaan ja hymyili jälleen. "Mielenkiintoinen reaktio." //Lols Viinakset sun muut ovat sitten täysin hitattavaa tavaraa.//
|
|
|
Post by routa on May 23, 2010 4:40:32 GMT 3
// Jees. Koiranpentu taisi viedä aikaa, vai? //
Creedin suhtautuminen Garnetiin näkyi varmasti tämän kasvoilta, sillä mikäli hän epäilikin saavansa tämän seurasta vielä päänsärkyä, se ei ollut kaukana totuudesta. Ei häntä kiinnostanut pöytäseura, ei ainakaan sellainen, joka ei edes osannut juoda – saati puhua järkeviä niin tehdessään. Miksi häntä olisi pitänyt kiinnostaa se, missä lämmössä toinen säilytti elintarvikkeitaan tai miten kokenut juomari tämä oli, vaikkakin kaikesta oli pääteltävissä, ettei tämä ollut tainnut koskaan mokomiin juomiin koskea. Olut oli olutta, ei se vielä mitään lämmittänyt, mutta kunnon etanolipitoisuudet sen sijaan saivat jo jonkinlaista poltetta aikaiseksi.
Kuten juuri todistettiin.
Mies seurasi vastapuolen puuhia pää kallellaan, leuka toiseen kämmeneen nojaten, ja hymyili vinosti sekä omahyväisesti talon vahvimman juoman saadessa tämän kähisemään. Mainiota, suorastaan, tämähän alkoi jo mennä viihteestä. "Ei yleensä, mutta sinä lienet kaupungin herkimpiä tyyppejä..." Ruskea katse käväisi ympäri kapakkaa ja kiinnitti huomiota niihin silmäpareihin, jotka tuijottivat heidän suuntaansa epäuskoisena, kunnes vastavuoroinen tuijotus sai nämä kääntämään huomionsa pikaisesti muualle. "Hitto sentään, jonkun pitäisi opettaa sinut juomaan. Annapas tänne..."
Toisen laskuun oli parasta juoda, ja ehkä juuri sen vuoksi ihmissusi oli sietänyt vampyyria tähänkin asti niin kiltisti. Vaikka juomat olivat väkeviä ja saivat aikaan kunnon poltetta nielussa, kielessä sekä hieman joka puolella, osittain arpeutuneilla kasvoilla käväisi ainoastaan ohimenevä irvistys. Olihan hän kuitenkin tottunut miestä väkevämpiin, sillä raskaat huvit vaativat raskaat juomat. Ja vaikka joku kauempana istuva onneton ehkä tunsi myötätuntoa verenimijän maksamien juomien viemisen myötä, ei kukaan uskaltanut sormeaan kohottaa häntä siitä toruakseen. Se olisi nimittäin ollut täysin turhaa, jos ei myös vaarallista, joten oli parempi vain pitää päänsä kiinni ja toivoa, ettei moinen koskaan osuisi omalle kohdalle. Tai ainakaan toistuisi.
Noh, eiköhän Garnet lopulta lähtisi, kunhan Creed ei erehtyisi aivan liian siedettäväksi. Siitä piti huolen se, että hän joi tältä viisi tilattua alkoholipitoista juomaa ja nojautui sitten tyytyväisenä taaksepäin tuolissaan. "Ihan totta... Mikä ihme saa sinut pysymään siinä, vaikka kaikki muut tekevät paremmin kuin hyvin selväksi, ettei siihen kannata persettään rojauttaa?" Pakkohan se oli lopulta kysyä, kun toinen ei saanut kerrottua suorasukaisesti, miksi hän tämän silmiin näytti sosiaaliselta. "Willy ja Miekkanyrkki kertoisivat sinulle varmasti mielellään, miksi useimmat eivät erehdy lähelleni... Joten miksi olemattomien jumalten nimeen sinä vaivaat minua läsnäolollasi?"
Käytöstavat, ah ne käytöstavat...
|
|