Post by Takare on Jun 14, 2010 23:21:12 GMT 3
KUVAN LINET SELKEYTTÄMÄÄN!
Laji/elementti:: Lohikäärme/tuli
Ikä:: n. 3050 vuotta
Sukupuoli:: Uros[/size]
Suurikokoinen lihansyöjä.
Roman omaa tulilohikäärmeille harvinaisen, solakan vartalon, joka muistuttaa etäisesti kiinalaisessa mytologiassa esiintyvien lohikäärmeiden vartaloa. Kehon pituus hännän juuresta kaulan alkuun on hieman alle kaksi metriä, kun kokonaismitta hännän lopusta niskan ja kurkun alueelle on kahdeksan ja yhdeksän metrin välimaastossa. Korkeutta sen sijaan ei löydy paljon, vaan maasta selän korkeimpaan kohtaan on vain hieman yli kaksi metriä. Hyvin virtaviivainen keho edistää lentonopeuden huipun saavuttamista ja suurin tiedetty nopeus Romanilla onkin yli 100 km/h. Nopeus on äärimmäinen, eikä sen tiedetä saavuttaneen tuo kuin kerran. Nopeutta löytyy myös juostessa, jolloin hyvin kehittyneet jalkalihakset pääsevät tositoimiin. Jännittyneet lihakset erottuvat selkeästi ja vaikka luulisi, ettei uroksesta löytyisi voimaa kevyen rakenteen vuoksi, on luulija väärässä. Roman omaa tulilohikäärmeiden voiman, eikä epäile näyttää sitä epäilijöille. Voimaa esiintyy myös suurissa, hyvin kehittyneissä siivissä, joiden kärkiväli on hulppeat 10 metriä. Siivet ovat selkeästi tämän lohikäärmeen kantava voima, johon se usein turvautuu, kuten häntäänsä, joka on hyvin piiskamainen, pitkä ja ohut. Ohutta kohtaa nelimetrisestä hännästä löytyy viimeisestä metristä ja se aiheuttaa täydellä voimalla kohteeseen osuessaan ohuita pintanaarmuja jotka ovat paperin aiheuttamien viiltojen kaltaisia haavoja. Verta haavoista ei melkein koskaan ala pulppuamaan, mutta kipu on sitäkin suurempi. Iskuilla Roman onnistuu usein lamauttamaan saaliseläimen, sillä esimerkiksi peuran kokoiselle eläimelle hännän aiheuttama haavauma on todella suuri ja kuollettava, osuessaan täydellisesti. Saalistusta edistää myös yli kaksi metriä, kuitenkin alle kolme metriä pitkä kaula, jonka taipuisuus ja lihaksisuus hakee vertaansa. Hieman ennen kurkunpäätä kaulan alaosassa voi nähdä Romanin erikoisen hengitysmenetelmän, joka muistuttaa kalojen kiduksia. Näiden 'kidusten' vuoksi sieraimet ovat ainoastaan hajun löytämistä varten ja hyökkääjien käydessä kuonon kimppuun estääkseen Romanin hengityksen, on oikeat hengityselimet turvallisesti kauempana. Tämän vuoksi uros on häikäilemätön hyökätessään vihollisen tai saaliseläimen kimppuun, päähän kohdistunut isku kun ei vahingoita sen hengittämistä. Itse pää on hyvin luinen ja jykevä. Vahvojen leukojen suojissa lepää pienikokoisia, veitsen teräviä hampaita, joita yläleuasta löytyy kahdesta rivistä, alaleuasta jopa kolmesta rivistä. Tämä merkitsee sitä, että yläleuassa kerrallaan käytössä on yksi rivi ja alaleuassa kaksi. Taaimmainen rivistö on aina vain varahampaille, jotka etummaisen hampaan irrotessa siirtyvät kuukauden sisään irronneen tilalle. Suhteellisen lyhyet hampaat ovat sahalaitaisia, joten puremalla aiheutettu haava syntyy kuin repien, mikä aiheuttaa suurta tuskaa. Molemmilla puolilla yläleukaa on ulkopuolella kuitenkin yhdet ylikasvaneet hampaat, jotka eivät ole sahalaitaiset, vaan hyvinkin sileät, mutta terävät ja hivenen taaksepäin kaareutuneet. Näitä kahta hammasta Roman käyttää raateluhampaina. Toki hampaat ovat hyödylliset myös saaliin paikoillaan pitämisessä, eikä uroksen kidan ote näin ollen irtoa helposti. Mustien hampaiden välistä löytyy Romanin kidasta myös suhteellisen lyhyt ja ohut kieli, jonka pinta on hyvin karkea ja piikikkään oloinen. Kaikki tämä, yhdessä kuonon päässä olevan piikin, sekä kuonon ja silmien välissä olevien piikkien ansiosta, on Roman erinomainen saalistaja.
Pelottelumekanismi ja värit.
Romanin päätä koristaa edellä mainittujen piikkien lisäksi vielä neljä piikkiä, kaksi kummallakin puolella päätä. Piikeillä ei ole muuta virkaa, kuin toimia pelotteena ja taaimmaiset piikit suojaavat niiden takana olevia korvakäytäviä. Näiden välistä, silmien yläpuolelta, lähtee kuitenkin usea omituinen, taipuisa piikki. Todellisuudessa nämä eivät mitään piikkejä ole, vaan sisältä onttoja, ohuita luita, joita päällystää samettimen pehmeä iho. Tämä on piikkien ja siipien kalvojen lisäksi ainut kohta, missä ihon päällä ei ole suomutusta. Näiden pelotteluluiden väritys muistuttaa näkijää helposti tulivuoren sisällä vellovista laavavirroista, kuten myös tuhkaan peittyneistä maista. Tuhkasta muistuttaa myös Romanin muu keho, sitä kun peittää sysimustat, pienet ja pyöreäkärkiset suomut. Siipien kalvon väriksi voisi sanoa heti punaisen matan, mutta todellisuudessa vuodet ovat vain kuluttaneet kalvojen oikean värin, minkä vuoksi niiden väritys vaihtelee punaisesta tummanpunaiseen. Palataksemme tähän otsikossa mainittuun pelottelumekanismiin, täytyy meidän suunnata katse taas Romanin päähän. Nämä ohuet luut, jotka lähtevät uroksen päästä, nousevat vaaran uhatessa hieman pystyyn ja ne alkavat värisemään. Syy tähän on osittain stressin ja jännityksen purkaminen, mikä näyttää vastaantulijalle sen, että Roman pelkää. Pelko ei kuitenkaan aina ole suoranaista pelkoa. Uros voi pelätä reviirinsä puhtauden likastuttamista, tai pelko voi olla alitajuntaista. Useimmiten Roman nimittäin ei vähästä hätkähdä. Luut suovaajat osittain myös hengityselimiä, mutta ohuutensa vuoksi ne katkeavat ja murtuilevat helposti. Toinen tapa, miten Roman käyttää kehoaan hyödyksi pelotellessaan, on pään ylenpalttinen heilauttelu puolelta toiselle. Se saa sarvet sen päässä näyttämään tavallista suuremmilta ja saa vastustajan huomion pois sen kehon pienikokoisuudesta. Tehostaakseen vaikutusta Roman usein levittää myös siipensä, heilautellen niitä raivokkaasti. Osaa vastaantulijoista pelottaa pelkästään jo Romanin suuri koko tai sen kehoa koristavat useat arvet.
Heikkous on synti.
Henkisiä heikkouksia ei Romanilla tiedetä olevan, vaan kaikki heikkoudet kohdistuvat sen fyysiseen olemukseen. Vaikka siipien kalvo on hyvin paksua ja vaikeasti naarmutettavissa, ei se kestä kuitenkaan vahvojen leukojen ja hampaiden iskuja. Myöskin hengityselimet ovat suuren uhan alla, sillä "kidusten" kohdalta iho on hyvin ohutta ja suomut melkein läpikuultavia. Ylipäätään koko kaula ei ole kamalan paksu ja terävillä miekoilla sen voi helpostikin saada poikki, kuten hännän. Kylkien kohdalla suomut ovat ohuita, kun taasen iho on sitäkin paksumpaa ja jykevämpää. Näin ollen kylkiin on helppo saada arpia, mutta kuollettavaa haavaa ei melkein lainkaan.
Pahan tuoja. Demoneille uskollinen yllätys.
Yleensä pahantuulinen, juonitteleva ja seuraa karttava lohikäärme antaa itsestään kuvan, ettei sillä ole ystäviä, eikä tämä sellaisia kaipaa. Todellisuudessa se on saanut montakin ystävää elämänsä aikana, mutta suurin osa niistä on jo kuollut. Niiden kuolemaa tämä ei tosin kauaa ole surenut, sillä luonteelleen uskollisena on Roman heti etsinyt itselleen uusia luottomiehiä, joita pompotella paikasta toiseen. Monia satoja vuosia sitten aina niin rohkea uros oli itse lähellä kuolemaa. Tuolloin tämän hengen pelastivat demonit, jotka mieltyivät sen ulkomuotoon. Roman on hyvin harvoin lupaustensa mittainen ja demoneille tekemänsä lupaus onkin ainut, jonka se on pitänyt. Se suojelisi näitä kuin itseään ja olisi näiden käytettävissä aina kun ne sitä tarvitsevat. Roman on siis poikkeuksellinen luonne lohikäärmeiden joukossa, antaessaan demonien ratsastaa selässään ja käyttää tätä hyödykseen. Uros kuitenkin tietää pitkän elämänsä pohjalta, että ihmiset ovat kerran demonit jo tuhonneet, niin ei saisi käydä toista kertaa. Romanin mielestä sota alkaa olla väistämätön ihmisten ja demonien välillä ja sen syttyessä, aikoo Roman olla vahvimman ja mahtavimman demonin ratsu. Hyvin kilpailuhenkisenä ja tappamisesta nauttivat uros onkin päättänyt, että noina pimeinä aikoina ei kuka tahansa saisi sitä ratsastaa, vaan paikka satulassa olisi ansaittava voittamalla se itse. Näin se varmistaa, että kaikista mahtavin on sen ratsastajana. Samalla kun Roman pitää demoneita ystävinään, pitää tämä muita lohikäärmeitä vihollisinaan. Kukapa haluaisikaan lajiinsa sitä petturia, joka voisi mahdollisesti viedä toisen lajin selkeästi voittoon? Roman ei tunne armoa, eivätkä sanat suru, ystävä ja rakkaus kuulu sen sanavarastoon. Silti jollain pienellä tapaa tämä toivoo löytävänsä puolison itselleen. Syy tähän on kuitenkin vähemmän kaunis. Roman haluaa itselleen pojan, josta kasvaisi yhtä vahva ja määrätietoinen kuin mitä se itse on. Koska uros ei aio jäädä toisten lohikäärmeiden jalkoihin, vaan yksi suurimmista haaveista on hallita kaikkia lohikäärmeitä, toivoisi tämä pojastaan myös kuningasta itsensä kuoltua. Mahdolliset tyttäret tämä raaka otus surmaisi tai häätäisi armotta. Heillä ei ole sijaa tämän sydämessä, jos Romanilla sellaista onkaan. Suuria ovat aatteet ja haaveet, mutta riittävätkö sen teot niiden saavuttamiseen?
Menneisyytensä vanki.
Roman ei ole koskaan ollut mikään isin tai äidin kiltti poika. Päinvastoin. Tämä kiusasi aina sisaruksiaan ja pienempiä lohikäärmeitä, kääntäen lopulta asiat niin, että mukamas toiset olisivat käyneet sen kimppuun. Satoja vuosia toisia piinannut ja hyvin kielteisesti ajattelva uros pystyi hyvin peittelemään vanhemmiltaan synkän puolensa ja esitti kaiket päivät viatonta uhria, joka halusi vain oikeutta. Oikeus tapahtuikin. Ollessaan puoli vuosituhatta vanha tämä surmasi sisarensa vanhempiensa ollessa poissa. Peitetarinakin oli vanhempia ja muita lohikäärmeitä varten valmis, paria seikkaa lukuunottamatta. Itsensä satuttaminen oli Romanin mielestä hyvin ahdasmielistä ja hyvin halveksuttavaa käytöstä, mutta tässä tapauksessa hän koki sen vain suurena ja mahtavana juonena. Niimpä niin, uros repi hampaillaan nahkaansa, raapi etujalkojensa kynsillä nivusensa auki ja mursi toisen siipensä. Vanhempien saapuessa, kertoi Roman vieraan lohikäärmeen hyökänneen näiden kimppuun. Tarina meni täydestä niin vanhemmille kuin muillekin lohikäärmeille ja moni alkoi etsimään tätä "suurta, mustaa ja punasiipistä tappajaa". Kukaan ei missään vaiheessa huomannut, että Roman oli kertonut kuvauksen itsestään. Aikaa kului ja haavat paranivat. Roman oli jälleen täysissä voimissaan ja kykeni lentämään saavuttaessaan tuhannen vuoden iän, jolloin tämä tunsi olevansa tarpeeksi vanha elämään omillaan ja saavuttamaan suunnitelmiaan. Lohikäärmeuroksen isä oli muutama kymmenen vuotta aiemmin surmattu ihmisten toimesta, joita lohikäärmesurmaajiksi kutsuttiin. Jäljellä olisi siis enää vain äiti.....joka päästää päiviltä. Kukaan ei oikeastaan koskaan ole keksinyt, mistä Romanin mielenvikaisuus johtui. Oliko se isänsä suvussa kulkenut masennus vai äitinsä suvussa kerran esiintynyt hulluus? Roman kuitenkin surmasi äitinsä, verisesti kiduttaen. Uros jatkui kidutusta niin kauan, kunnes sai äitinsä vannomaan ikuista orjuutta pojalleen, josta tulisi vielä mahtava kuningas lohikäärmeille. Noiden sanojen jälkeen, Roman antoi viimeisen iskunsa ja taittoi äitinsä niskat. Kenellekään lohikäärmeistä ei jäänyt epäselväksi enää, kuka oli tämän perheen ympärillä tapahtuneiden surmien takana. Romanista käskettiin pysymään kaukana ja se kelpasi tälle itselleen erittäin mainiosti. Yli tuhat vuotta yksinään eläneestä lohikäärmeestä kasvoi hyvin määrätietoinen ja itsevarma otus, joka pärjäsi hieman paremmin yksinään, kuin useat muut lohikäärmeet. Roman alkoi kuitenkin jossain vaiheessa uhitella väärälle tyypille. Kaksi kertaa itsensä kokoinen maalohikäärme oli Romanin mielestä tullut liian lähelle tämän kotiluolaa Whléyan pohjoisilla vuorilla. Maalohikäärme ei mielestään ollut tehnyt mitään väärää ja Romanin uhittelun vuoksi se menettikin pian hermonsa. Sinä yönä Roman luuli kuolevansa, eikä tämä vielä seuraavan päivän iltanakaan jaksanut nousta. Jostain syystä paikalle saapui muuan joukkio demoneja. Nämä heittivät köydet Romanin ylitse, estääkseen tämän pakoon lähtemisen tai mahdollisen hyökkäämisen. Uros oli kuitenkin liian uupunut tehdäkseen mitään. Vastoin odotuksiaan Roman huomasikin pian, etteivät demonit aikoneetkaan tehdä siitä paistia, vaan alkoivat sitoa sen haavoja ja toivat sen eteen metsästettyjä peuria. Mitään ei kuitenkaan koskaan saa ilmaiseksi. Romanin pelastajat vaativat tätä suojelemaan demoneja, jos he apua pyytäisivät. Mukisematta tämä suostui pyyntöön. Kahdessa vuodessa uros oli taas täysin toipunut ja lupauksensa demoneille sai sen janoamaan lisää valtaa ja luomaan suunnitelmia päässään. Tämä auttaisi kyllä demoneita jos nämä pyytäisivät, mutta aikoisi myöhemmin käyttää myös hyödykseen näiden voimavaroja. Roman päätti, että hänestä tulisi vielä demoneista mahtavimman ratsu ja lohikäärmeiden kuningas.
Pelaaja/Pelipaikka:: Takare/Whléya[/ul]
Mutta mutta minulla itse asiassa on ihmishahmo hänelle, unohdin vain sen osan esittelystä tyystin kun pakersin menneisyyden kanssa! 
Lisäilen ihmishahmon esittelyn rekkailun yhteydessä sitten! =)