Post by sir Kai on Oct 18, 2009 20:31:15 GMT 3
Pitihän minunkin kirjoittaa sepustus itsestäni. No, enemmän kirjoitin itsestäni pelaajana, mutta se toivottavasti hyödyttää, jos vaikka joku miettii uskaltaisiko kysyä pelikaveriksi. Enimmäkseen se on täysin turha, mutta niinhän tällaiset ovat aina. Kysymällä saa tietää lisää *virn*
Minut tunnetaan:
Sir Kaina, Kaina tai Reitziluz -nimellä täällä netin syövereissä. Irlinä vastaan lempinimiin Inne sekä Kai.
Olen:
- syntynyt vuonna 1992, 30.8. Saa lähettää synttärilahjoja.
- keskimmäinen viisilapsisessa perheessä ja kissanomistaja.
- lukiolainen pikkukylän pikkuperuslukiossa.
- puna- ja pörrötukkainen, androgyyniä kreivistely/rokkarityyliä suosiva keskimittainen ja normaalipainoinen. Galtsussa olen nimimerkillä Reitziluz.
- suklaaholisti, joka rakastaa leipomista ja kokkaamista. Paljon kermaa, tuhteja makuja, valkosipulia, pastaa, kanaa... Tosin tulisia ruokia olen huono syömään, kieleni palaa vaikka miedosta chilinmausta pidänkin.
- musiikin suurkuluttaja. Hevi, metalli, japanilaiset herkkubändit ovat listallani korkealla. Samoin musiikki FF -peleistä ja nooo, en ole nirso. Olen Last.fm:ssä nimimerkillä Reitziluz.
- luonteeltani äänekäs, itsevarma ja räväkkä. Sanon mitä ajattelen, se on varmaa, ja kiihdyn helposti vaikka suuttumusta on vaikea saada esille. Harhaudun aiheesta ja keskityn turhiin yksityiskohtiin, mutta olen kuulemma ihan hauska ja mukava perfektionistiseksi egoistipaskiaiseksi.
Pidän:
Filosofiasta, fantasiasta, scifistä, kung-fu rainoista, kauhusta, kauhuromanttisista jutuista, kauniista/söpöistä (blondeista) miehistä, vampyyreista, ropettamisesta, dataamisesta, suklaasta, kissoista, piirtämisestä, maalaamisesta, projektien suunnittelusta ja maailmojen luonnista, talvesta, ompelemisesta, nukkejen tekemisestä, hiustenlaitosta, väittelemisestä, asioiden viemisestä liian pitkälle, perheestäni ja siitä, että olen jotakuta parempi jossakin. Oh, ja kyborgit ovat ihania. Samoin kuin tuntemaan oppineet androidit. Ja älkää päästäkö minua puhumaan Final Fantasyista tai Oscar Wildestä, siitä ei tule loppua.
Inhoan:
Henkilöitä, jotka eivät pysty ajattelemaan muutoin kuin turvallisen laatikkonsa sisällä, pieniä koiria ja isoja hevosia, ukkosta, auringonpaahdetta (palan ja saan auringonpistoksen aivan liian herkästi), itseeni kohdistuvaa tytöttelyä, liikaa varovaisuutta, savun makua ruuassa, omia virheitäni, omien virheitteni myöntämistä, omien tunteideni ilmaisua... Sitä, että valitetaan mutta asialle ei tehdä mitään. Lisäksi en voi sietää Twilightiä tai Lost and found -ficcifoorun perätöntä sensuuria.
Pelikokemus:
Siinä... puolitoista vuotta? Suunnilleen. Olen ollut kourallisessa fooruja, tosin yhdessä olen jo lopettanut, toisesta olen lopettamassa ja kolmannessa on niin pirun kuollutta ettei sitä lasketa. Joten, kahdessa tällä hetkellä. Aion perustaa omani lähiaikoina, ainakin toivottavasti.
Fooruista:
Pidän fantasiaropeista. Paikat, joissa on vapaamuotoinen maailma, jokin mielenkiintoinen ristiriitatilanne, runsaahkosti aktiivista väkeä ja selkeästi kuvailtu tunnelma saavat hyväksynnän. En tosin ole liian nirso....
Pelaajana:
Olen melko aktiivinen. Hamstraan ison läjän hahmoja ja pelejä, sillä haluan päästä ropettamaan ainakin kerran päivässä. Mieluusti viitisen vuoroa kirjoittelisin iltaisin, tosin inspataso heittelehtii. Tapaan keskittyä niihin peleihin, joihin tulee helposti tekstiä ja ignoorata muita, mutta pyrin olemaan tasapuolinen. Vastauksen kestämistä ei tule ottaa loukkauksena, todennäköisesti en vain koe saavani tarpeeksi hyvää pätkää aikaiseksi.
Muista pelaajista:
Arvostan melko tiuhaan tulevia vastauksia, sulavaa tekstiä ja aloitteellisuutta. Liian monesti joudun oleman ainoa osapuoli, joka vie pelin kulkua edes johonkin suuntaan. En pure ketään, ja en todellakaan ole nirso vastapelaajien suhteen.
Peleistä:
Minä RAKASTAN taistelupelejä. Kunnon tappelu, jossa molemmat hahmot ottavat pirusti turpaan – varsinkin omieni pieksetyksi saaminen on hauskaa – heittävät eeppisiä lausahduksia kuten ”helvetissä nähdään” ja hajottavat paikkoja on hauskaa. Myös pelit, joissa hahmot väittelevät, riitelevät tai käyvät syvällistä keskustelua ovat mukavia. Valitettavasti olen joutunut huomaamaan, miten monet eivät uskalla jatkaa tuollaisia tilanteita liian pitkään. Minä ainakin vain pitäisin siitä. Lisäksi seikkailuteemaiset tai yksinkertaisen koomiset pelit ovat mukavia. Paljon äksöniä, ehkä lohikäärmeeltä aarteen ryöstäminen tai täysin randomia läppää, mikäs sen hauskempaa.
Ja viimeiseksi, muttei vähäisemmäksi: kyllä vain, myrskyisät rakkaussuhteet. Tai viha-rakkaussuhteet.
Mistä EN pidä, niin peleistä, joissa hahmot vain puhuvat säästä, eivätkä oikein tee mitään. Vähän ehkä uskalletaan nauraa tai väittää vastaan, mutta siinä se. Myös pitkäkestoinen angstaaminen vie peli-innon täysin, pienissä määrissä se tosin kelpaa. Kannattaa uskaltaa vaikka vetäistä hahmoani turpaan ilman mitään syytä, minä kyllä pystyn sopeuttamaan heidät vaikka millaisiin tilanteenmuutoksiin. Sanomattakin selvää kaiketi, että hahmojani saa hittailla mielin määrin, kunhan ei aiheuta pysyviä vammoja tai tapa ilman lupaa. Inhoan myös sitä, jos joku ottaa hahmoni sanomiset tai tekemiset loukkauksena. En tuo minkäänlaisia henkilökohtaisia mielipiteitä esille peleissä, elleivät ne ole samalla hahmoni mielipiteitä. Se, että hahmoni haukkuu jonkun toisen hahmon emäsiaksi ei tarkoita, etten pitäisi haukutuksi tulleesta. Yritän vain saada aikaan jännitteitä.
Hahmoista:
Tapaan tehdä miespuolisia, reilusti yli kaksikymppisiä hahmoja. Yritän pitäytyä realismissa siinä mielessä, että he eivät ole puhtaasti pahoja tai hyviä, tumpeloita tai taitavia. Olen parempi pelaamaan melko viisailla ja kypsillä, huonon huumorintajun omaavilla ja ystävällisillä tyypeillä kuin vaikkapa skitsofreenisillä sadisteilla, mutta niitäkin on tullut tehtyä. Useimmiten hahmosta tuppaa tulemaan melko hyvännäköinen ihminen, jolla on pari erikoistaitoa, pari heikkoutta ja jokin mielisairaus tai muu iso ongelma. Saatan jättää asioita mainitsematta, jotta pelaamiseen jäisi jotain paljastettavaa. Esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen jätän usein pimentoon.
Naishahmoja teen harvoin, ja he ovat yleensä itsenäisiä, jätkämäisiä ja pirunmoisia koviksia. Parhaat taistelijahahmoni ovat aina olleet naisia.
Minut tunnetaan:
Sir Kaina, Kaina tai Reitziluz -nimellä täällä netin syövereissä. Irlinä vastaan lempinimiin Inne sekä Kai.
Olen:
- syntynyt vuonna 1992, 30.8. Saa lähettää synttärilahjoja.
- keskimmäinen viisilapsisessa perheessä ja kissanomistaja.
- lukiolainen pikkukylän pikkuperuslukiossa.
- puna- ja pörrötukkainen, androgyyniä kreivistely/rokkarityyliä suosiva keskimittainen ja normaalipainoinen. Galtsussa olen nimimerkillä Reitziluz.
- suklaaholisti, joka rakastaa leipomista ja kokkaamista. Paljon kermaa, tuhteja makuja, valkosipulia, pastaa, kanaa... Tosin tulisia ruokia olen huono syömään, kieleni palaa vaikka miedosta chilinmausta pidänkin.
- musiikin suurkuluttaja. Hevi, metalli, japanilaiset herkkubändit ovat listallani korkealla. Samoin musiikki FF -peleistä ja nooo, en ole nirso. Olen Last.fm:ssä nimimerkillä Reitziluz.
- luonteeltani äänekäs, itsevarma ja räväkkä. Sanon mitä ajattelen, se on varmaa, ja kiihdyn helposti vaikka suuttumusta on vaikea saada esille. Harhaudun aiheesta ja keskityn turhiin yksityiskohtiin, mutta olen kuulemma ihan hauska ja mukava perfektionistiseksi egoistipaskiaiseksi.
Pidän:
Filosofiasta, fantasiasta, scifistä, kung-fu rainoista, kauhusta, kauhuromanttisista jutuista, kauniista/söpöistä (blondeista) miehistä, vampyyreista, ropettamisesta, dataamisesta, suklaasta, kissoista, piirtämisestä, maalaamisesta, projektien suunnittelusta ja maailmojen luonnista, talvesta, ompelemisesta, nukkejen tekemisestä, hiustenlaitosta, väittelemisestä, asioiden viemisestä liian pitkälle, perheestäni ja siitä, että olen jotakuta parempi jossakin. Oh, ja kyborgit ovat ihania. Samoin kuin tuntemaan oppineet androidit. Ja älkää päästäkö minua puhumaan Final Fantasyista tai Oscar Wildestä, siitä ei tule loppua.
Inhoan:
Henkilöitä, jotka eivät pysty ajattelemaan muutoin kuin turvallisen laatikkonsa sisällä, pieniä koiria ja isoja hevosia, ukkosta, auringonpaahdetta (palan ja saan auringonpistoksen aivan liian herkästi), itseeni kohdistuvaa tytöttelyä, liikaa varovaisuutta, savun makua ruuassa, omia virheitäni, omien virheitteni myöntämistä, omien tunteideni ilmaisua... Sitä, että valitetaan mutta asialle ei tehdä mitään. Lisäksi en voi sietää Twilightiä tai Lost and found -ficcifoorun perätöntä sensuuria.
Pelikokemus:
Siinä... puolitoista vuotta? Suunnilleen. Olen ollut kourallisessa fooruja, tosin yhdessä olen jo lopettanut, toisesta olen lopettamassa ja kolmannessa on niin pirun kuollutta ettei sitä lasketa. Joten, kahdessa tällä hetkellä. Aion perustaa omani lähiaikoina, ainakin toivottavasti.
Fooruista:
Pidän fantasiaropeista. Paikat, joissa on vapaamuotoinen maailma, jokin mielenkiintoinen ristiriitatilanne, runsaahkosti aktiivista väkeä ja selkeästi kuvailtu tunnelma saavat hyväksynnän. En tosin ole liian nirso....
Pelaajana:
Olen melko aktiivinen. Hamstraan ison läjän hahmoja ja pelejä, sillä haluan päästä ropettamaan ainakin kerran päivässä. Mieluusti viitisen vuoroa kirjoittelisin iltaisin, tosin inspataso heittelehtii. Tapaan keskittyä niihin peleihin, joihin tulee helposti tekstiä ja ignoorata muita, mutta pyrin olemaan tasapuolinen. Vastauksen kestämistä ei tule ottaa loukkauksena, todennäköisesti en vain koe saavani tarpeeksi hyvää pätkää aikaiseksi.
Muista pelaajista:
Arvostan melko tiuhaan tulevia vastauksia, sulavaa tekstiä ja aloitteellisuutta. Liian monesti joudun oleman ainoa osapuoli, joka vie pelin kulkua edes johonkin suuntaan. En pure ketään, ja en todellakaan ole nirso vastapelaajien suhteen.
Peleistä:
Minä RAKASTAN taistelupelejä. Kunnon tappelu, jossa molemmat hahmot ottavat pirusti turpaan – varsinkin omieni pieksetyksi saaminen on hauskaa – heittävät eeppisiä lausahduksia kuten ”helvetissä nähdään” ja hajottavat paikkoja on hauskaa. Myös pelit, joissa hahmot väittelevät, riitelevät tai käyvät syvällistä keskustelua ovat mukavia. Valitettavasti olen joutunut huomaamaan, miten monet eivät uskalla jatkaa tuollaisia tilanteita liian pitkään. Minä ainakin vain pitäisin siitä. Lisäksi seikkailuteemaiset tai yksinkertaisen koomiset pelit ovat mukavia. Paljon äksöniä, ehkä lohikäärmeeltä aarteen ryöstäminen tai täysin randomia läppää, mikäs sen hauskempaa.
Ja viimeiseksi, muttei vähäisemmäksi: kyllä vain, myrskyisät rakkaussuhteet. Tai viha-rakkaussuhteet.
Mistä EN pidä, niin peleistä, joissa hahmot vain puhuvat säästä, eivätkä oikein tee mitään. Vähän ehkä uskalletaan nauraa tai väittää vastaan, mutta siinä se. Myös pitkäkestoinen angstaaminen vie peli-innon täysin, pienissä määrissä se tosin kelpaa. Kannattaa uskaltaa vaikka vetäistä hahmoani turpaan ilman mitään syytä, minä kyllä pystyn sopeuttamaan heidät vaikka millaisiin tilanteenmuutoksiin. Sanomattakin selvää kaiketi, että hahmojani saa hittailla mielin määrin, kunhan ei aiheuta pysyviä vammoja tai tapa ilman lupaa. Inhoan myös sitä, jos joku ottaa hahmoni sanomiset tai tekemiset loukkauksena. En tuo minkäänlaisia henkilökohtaisia mielipiteitä esille peleissä, elleivät ne ole samalla hahmoni mielipiteitä. Se, että hahmoni haukkuu jonkun toisen hahmon emäsiaksi ei tarkoita, etten pitäisi haukutuksi tulleesta. Yritän vain saada aikaan jännitteitä.
Hahmoista:
Tapaan tehdä miespuolisia, reilusti yli kaksikymppisiä hahmoja. Yritän pitäytyä realismissa siinä mielessä, että he eivät ole puhtaasti pahoja tai hyviä, tumpeloita tai taitavia. Olen parempi pelaamaan melko viisailla ja kypsillä, huonon huumorintajun omaavilla ja ystävällisillä tyypeillä kuin vaikkapa skitsofreenisillä sadisteilla, mutta niitäkin on tullut tehtyä. Useimmiten hahmosta tuppaa tulemaan melko hyvännäköinen ihminen, jolla on pari erikoistaitoa, pari heikkoutta ja jokin mielisairaus tai muu iso ongelma. Saatan jättää asioita mainitsematta, jotta pelaamiseen jäisi jotain paljastettavaa. Esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen jätän usein pimentoon.
Naishahmoja teen harvoin, ja he ovat yleensä itsenäisiä, jätkämäisiä ja pirunmoisia koviksia. Parhaat taistelijahahmoni ovat aina olleet naisia.