Kuolettavan kauniit auringossa

[Berry]

//Pelin edelliset viestit löytyvät täältä//

Cináh

"Saanko udella mitä kaltaisenne vampyyri hakee tälläisesta paikasta?", Alyr kysyi ja neiti vilkaisi miestä sivusilmällään kääntäen katseensa kuitenkin pian edessä nousevia taloja kohden.
"Asun täällä.", nainen kohautti olkiansa hieman mutristaen huuliaan sen myötä.

Talot tosiaan olivat tutun näköisiä. Tutut rappeutuneet puutalot ja tutut ikkunoista kajastavat valot saivat neidin kylmän sydämmen tuntemaan olonso jo hieman kotoisammaksi.
"Asutko sinä täällä?", Cináh kysyi puolestaan mieheltä. Alyr oli aikasemmin ehdottanut kievarissa käymistä ja ehdotus alkoi kuulostaa vain paremmalta mitä syvemmälle Aréthaa he pääsivät.
Aréthan valolyhdyt valaisivat kaksikon tietä näiden tehdessä matkaa luultavammin sinne kievariin mitä mies oli ehdottanutkin, oikeastaan nainen vain seurasi miestä ja antoi tuon johdattaa heitä. Kyllä Cináh havahtuisi ajoissa jos he olisivatkin kävelemässä jonnekkin aivan toiseen suuntaan missä juottolat sijaitsivat ja tämä olisikin jokin ansa.. Tosin tuskin miehellä mitään sellaisia takaajatuksia olisi.

Kielenkärki koitteli varovasti alahuulen sisäpuolelta kahta reikää mitkä mies oli hänelle aiheuttanut.. Oikeastaan olihan se naisen vika, mitä hän ei toki itse halunnut myöntää, eikä tulisi edes myöntämään.

[sayri]

//Hmm, ei tullut itsellä heti mieleen, mutta tämän töpösen olisi voinut pystyttää myös suoraan Aréthaan. Jatkukoon mun puolesta täällä, mutta toivottavasti vähäinen lukijakunta ei mene sekaisin :D//

Alyr
****

Naisen vastauksen kuultuaan mustatukkaisen vampyyrin kulmat kohosivat hämmästyksen merkiksi. Muita vastaavia merkkejä hänen kasvoiltaan ja olemuksestaan ei voinut lukea kun hän katsahti valkeahiuksisen seuralaisensa puoleen.
"Asut täällä ja silti tarvitsit opasta?" Alyrin oli pakko lausua ajatuksensa ääneen. Pieni hymy miehen huulilla kertoi hänen huvittuneisuudestaan. Cináh oli kerrassaan merkillinen vampyyri. Eikö tällä ollut lainkaan suuntavaistoa? Yleensä kyseisen rodun edustajat löytävät vaivatta kotiinsa tai mihin tahansa määränpäähän. Alyr pudisti kevyesti päätään. Hän ei olettanut saavansa vastausta kysymykseensä. Se oli oikeastaan yhdentekevää, koska vampyyrin luottamus naispuoliseen lajitoveriinsa ei ollut kovin vahvalla pohjalla.
"Asun kyllä. Olen asunut monta vuotta", mies vastasi vuorostaan esitettyyn kysymykseen ja tarkkaili edelleen ainokaisella silmällään kapeavyötäröistä naista. Hän ei omien muistikuvien mukaan ollut koskaan aiemmin nähnyt kyseistä vampyyriä. Se oli merkillistä ottaen huomioon, että he molemmat asuivat ihmisten täyttämässä kaupungissa ja siellä oli helppo erottaa väkijoukosta henkilö, joka edes vähän poikkesi olemukseltaan muista.
Kaduilla oli hämärää valaisevista katulyhdyistä huolimatta. Alyr käveli mielellään hieman edellä toisesta, etteivät harvat ulkonaliikkujat kiinnittäisi liikaa huomiota kahteen epätavallisen kauniiseen olentoon ja ennen kaikkea, etteivät he näyttäisi liikaa pariskunnalta.

Pian he kääntyivät hieman syrjäisemmälle sivukadulle ja kohta vampyyrikaksikko seisoi hieman kyseenalaisen juottolan edessä. Mies loi vampyyrinaiseen anteeksipyytävän ja pahoittelevan katseen.
"Ei mikään hyvämaineisin paikka, mutta täällä saamme olla rauhassa", hän sanoi ja tarttui kiinni ovenkahvasta. Alyr osoitti herrasmiehen elkeitä odottamalla, että kauniimpi osapuoli menisi ensiksi sisään. Tupakankatkuinen ilma ja puheensorina tervehtivät heitä ensimmäisenä. Silmälapulla varustettu vampyyri suuntasi ensimmäisenä kapakan omistajan juttusille. Tämä oli rehevä ja punahuulinen nainen, joka suorastaan suli hymyyn miehen nähdessään.
"Alyr?" nainen sanoi epäuskoisena vampyyrin nähdessään, "Siitä on aikaa kun näin sinut viimeksi täällä. Missä olet oikein ollut?" Naisen mairea hymy hyytyi kun hänen katseensa osui Cináhin kuvankauniiseen olemukseen.
"Et ole koskaan tuonut tänne naisseuraa", kapakoitsija muistutti hitusen arvostelevaan sävyyn. Alyr huokaisi ja nojautui lähemmäksi. "En tiennytkään, että pidät lukua seuralaisistani. Saanko nyt pullollisen punaviiniä? Mieluiten vanhinta vuosikertaanne."
Omistajan kadotessa suorittamaan tilausta, mies kääntyi ympäri ja hymyili äskeiselle mustasukkaiselle välikohtaukselle. "Ehkä haluat jakaa kanssani useamman lasillisen? Ihan vain hänen kiusakseen", hän sanoi Cináhille ja lähti sitten etsimään heille sopivaa pöytää.

//Huh, tästä tuli suunniteltua pidempi. Kapakan mustankipeä omistaja on vapaasti ohjailtavissa, jos katsot sen olevan tarpeellista.//

[Berry]

// Hui tosiaan, pitkä tuli! : D Niin ja tuota aréthaan siirtymistä.. en todellakaan tullut ajatelleeksi! //

"Asut täällä ja silti tarvitsit opasta?", Alyr kysyi ja Cináh oli kuulevinaan epäilevän väreen äänessä.
Ei Neiti tiennyt oikein miten olisi vastannut tähän, nyökkäillä hiljaa vaiko mutista jotain selitystä huonosta suuntavastostansa? Ehkä oli vain parempi olla hiljaa.
Heidän saapuessa ihmisten ilmoille käveli mies puolinen henkilö hieman edessäpäin ilmeisemmin muiden olentojen takia, olihan se perin outoa kun kaksi kuvankaunista olentoa olisivat kävelleet kylki kyljessä vasten.. Ja harva henkilö edes ajatteli, että mies ja nainen voivat olla vain ystäviä, heidät oltaisiin varmasti leimattu joksikin pariskunnaksi, vaikkei se pahemmin naista olisi haitannut, sillä harvan hän Aréthasta tunsi ja vielä harvempi tunsi hänet.

Hetken kaksikon käveltyä saapuivat he hieman rönsistyneen juottolan eteen, ensin käännyttyään syrjemmälle sivukadulla. Pieni kulmienkohotus saattoi käväistä nuoren naisen kasvoilla, ei sen takia, etteikö paikka olisi kelvannut hänelle, vaan siksi, että hän ei tiennyt kyseisen juottolan olevan edes olemassa, vaikka melko ahkeraan hän kievareita kiersikin silloin tällöin.
"Ei mikään hyvämaineisin paikka, mutta täällä saamme olla rauhassa", Alyr ilmoitti.
"Kyllä tämä kelpaa, en tiennytkään, että tälläinenkin juottola Aréthasta löytyy..", Cináh loi hymyn huulillensa ja astahti ovesta sisälle miehen pidellessä sitä auki, niin, että neiti saattoi sisälle ensin astua.

Tosiaan puheensorina ja tupakanhaju leijailivat kaksikon luokse heti ensimmäiseksi, ei neiti kauaa ehtinyt kyseiseen ilmiöön huomioo kiinnittää kun Alyr jo lähti pinkomaan ties minne neidin kävellessä tuon perässä, jottei hukuttaisi miestä. Olisi varmaan hyvin epämukavaa etsiä herraa, kun paikkakin oli tuntematon.
Pian heidän edessänsä seisoi joku nainen, jonka kanssa mies jäi vaihtamaan sanaa. Ei neiti noihin kiinnittänyt mitään huomiota vaan tiiraili jonnekkin pöydille päin ja katsellen hieman paikkoja, vasta sitten hän havahtui kun kuuli jonkun lauseen.
"Et ole koskaan tuonut tänne naisseuraa", tuo tuntematon aninen oli sanonut ja Cináh oli kääntynyt taas keskustelun puoleen ja luonut kauniille kasvoillensa hymyn. Silmät kävivät nopeasti naisessa jonka äänestä oli saattanut kuulla pienen arvostelevan äänensävyn jota tämä ei huomioinut oikeastaan mitenkään.

"Ehkä haluat jakaa kanssani useamman lasillisen? Ihan vain hänen kiusakseen", Alyr kysyi sen jälkeen kun nainen oli poistunut hakemaan pulloa kaksikolle.
"Ei minulla einakaan kiire minnekkään ole.", Cináh naurahti hieman lähtien kävelemään miehen perässä tuon valitseman pöydän luokse istuutuen sitten sen ääreen ja ristien jalkansa.

[sayri]

Alyr
****

Sopiva pöytä vampyyriseurueelle löytyi perimmäisen seinustan viereltä. Sinne päästäkseen kaksikon täytyi puikkelehtia muiden pöytien ohitse. Kukaan ei vaivaantunut vilkaisemaan mustatukkaista miestä kahdesti, sillä monet muistivat nähneensä hänet kyseisessä juottolossa aiemminkin. Sen sijaan Cináh keräsi riittävästi katseita myös seuralaisensa puolesta.
Alyr saattoi nähdä silmäkulmastaan kuinka miespuoliset asiakkaat kääntyivät tuoleissaan nähdäkseen naisen paremmin. Vampyyri yritti kovasti peitellä sitä, ettei moinen käyttäytyminen ollut riittävän tärkeää herättämään hänessä kiinnostusta. Tavallaan hän ymmärsi muiden -samaa sukupuolta olevien- henkilöiden riisuvat katseet ja kuolaavat suupielet. Cináh oli heidän silmissään taatusti kaunein olento koko maailmassa ja monet olisivat myyneet vaikka sielunsa päästääkseen neidolle saatiksi.

Molemmat vampyyrit istuutuivat pöydän ääreen. Ikkuna sijaitsi aivan heidän vieressään ja tummanpunainen satiiniverho hyväili miehen tuolin selkänojaa. Katseet olivat seuranneet heitä pöytään asti ja pysyivät edelleen liimautuneena naispuolisessa vampyyrissä. Alyr tunsi nousevaa ärtymystä asian suhteen eikä hän aikonut sietää moista röyhkeää tungettelua.
"Niin toivoin, että saisimme nauttia viinilasillisemme kaikessa rauhassa...", Alyrin hiljaiset sanat saattoivat kantautui vain Cináhin korviin. Hänen katseensa muuttui kylmäksi ja uhkaavaksi uteliaita silmäpareja kohtaan. Harvinaisen nopeasti muut tajusivat töykeytensä ja käänsivät päänsä muualle. Uusi häiriötekijä kuitenkin ilmaantui majatalon emännän muodossa. Tämä toi Alyrin tilaaman punaviinipullon, mutta -tahattomasti tai tahallaan- toi sen seuraksi vain yhden viinilasin.
"Käsisit varmaan väärin? Tämä viehättävä neiti juo seurakseni", mies sanoi kohteliaaseen tyyliinsä majatalon omistajalle ja hänen vaarallinen äänensävynsä sai naisen punastumaan. Tämä rikkoi varmasti nopeusennätyksen hakiessaan vampyyreiden pöytään vielä yhden viinilasin lisää. "Nauttikaa illasta...", nainen toivotti kaksikolle hieman vaisusti ennen kuin jätti heidät omalta osaltaan rauhaan.

[Berry]

Cináh

Matka pöydän ääreen oli ollut varmasti tuskallisin, minkä neiti oli koskaan kokenut. Oli hän ennenkin katseita kääntänyt ja kuullut kuinka jotkut satunnaiset heittelivät rivouksia hänen peräänsä, mutta kun kaikki näyttivät tuntevan miehen, muttei häntä, tunsi hän olonsa vain kiusallisemmaksi. Aivan kuin hän olisi jokin taivaalta laskeutunut enkeli jonka kaikki halusivat nähdä ja jota kaikki tahtoivat koskettaa todistaakseen itselleen, että eivät näkisi unta, vaan kyseinen henkilö olisi oikeasti siinä, heidän nenänsä edessä.

Päättäväisesti kullanväriset silmät pidettiin koko matkan ajan silti miehen selässä kiinni ja oltiin mukamas niin, ettei välitetty yhtään.
Kaksikon istuessa ikkunapöydän ääressä saattoi Cináh huomata miehen kasvoista selvän ärsyyntyneisyyden. Olihan se varmasti rasittavaa, että tutut henkilöt katsoivat seuralaista niinkin pitkään sellaisilla katseilla, mutta olisihan miehen pitänyt se tajuta ja miehen syy se kokonaan oli. Tuo oli heidät tuonut ehkäpä kanta baariinsa, eikä Cináh ollut sanonut asiaan juuta, eikä jaata. Neidille se oli aivan sama.

Emäntä kipitti paikalle piakkoin mukanaan viinipullo ja yksi lasi. Moinen sai pakostakin Cináhin suupielet värähtämään teeskenneltyyn ilmeeseen ja katsomaan kullankeltaisilla silmillä emännän silmiin aivan, kuin hän olisi pitänyt toista jotenkin.. Tyhmänä. Eikö mies mukamas ollut sanonut tarpeeksi selvästi, että hän oli tullut viettämään iltaa hänen kanssaan, vai oliko naisella sitten jo valmiiksi joitain henkilökohtaisia ongelmia Cináhia vastaan?
Nainen käänsi katseensa hieman huvittuneena mieheen emännän tosiaan hakiessa hyvinkin ripeästi toisen lasin seurueelle.
" No, ainakaan palvelussa ei ole mitään vikaa, jos nopeutta silmällä pidetään. ", Neiti naurahti hieman heleää nauruaan ja laski sormensa tyhjän viinilasin reunalle, pyörittäen sitä sen pyöreää reunaa pitkin.
" Saannen tiedustella, onko sinulla ammattia? ", Punaiset nätit huulet kaartuivat pieneen haikeaan hymyyn silmien katsellessa miestä.

[sayri]

Alyr
****

Tuli räiskähteli sivuseinustalla olevassa takassa. Aina kun mustatukkainen vampyyri oli eksynyt tähän sivukadulla sijaitsevaan juottolaan, oli hän valinnut itselleen syrjäisen pöydän ja katsellut kaikessa yksinäisyydessään takassa tanssivia liekkejä. Joskus Alyr oli unohtunut tuijottamaan niitä tuntikausiksi. Nyt vampyyrin silmä oli myös hakeutunut automaattisesti kiviseen takkaan, mutta hänen seuralaisensa muistutti olemassaolostaan esittämällä miehelle kysymyksen.
"Hmm?" mieheltä kesti vampyyriksi yllättävän kauan tiedostaa kuulemansa sanat. Alyr riisti katseensa hypnotisoivista liekeistä ja hänen ainokainen silmänsä kertoi nuorukaisen olevan vilpittömästi pahoillaan äskettäisestä poissaolevuudestaan.

"Omistan kahvilan. Tiedän, ei ehkä kaikkein turvallisin paikka kaltaiselleni", mies vastasi ja hänen suupielensä kaartuivat yhtälailla pieneen poikamaiseen hymyyn.
"Mutta ei minulla ole mitään pientä jännitystä vastaan", Alyr sanoi pilke silmäkulmassaan ja jatkoi hieman sarkastiseen, mutta humoristiseen sävyyn: "Silloin tuntee olevansa elossa, eikö vain?" Tässä asiassa Cináhin mielipide kiinnosti häntä. Vampyyreillä ei monien uskomusten perusteella ollut lainkaan sydäntä tai ainakaan sellaista mikä sykkisi heidän rinnassaan. Osittain tämän takia uskalletaan väittää, ettei hirmuisen ruokavalion omistavilla olennoilla ole lainkaan tunteita. Miten siis kukaan heistä voisi tuntea olevansa elossa?
Alyr tunsi pakottavaa tunnetta turruttaa päätään ja aivan väärille raiteille laukkaavia ajatuksiaan. Niinpä nuorukainen -sellainen hän oli vampyyrien ikähaarukan mukaan- tarttui pöydällä olevan viinipullon kaulaan ja kaatoi siitä ensimmäiseksi Cináhin tyhjään lasiin. Häneltä ei suinkaan ollut jäänyt huomaamatta kuinka tämä oli viehkeästi sivellyt lasinsa reunaa. Yhtä kättään apuna käyttäen, miesvampyyri täytti omansa melkein piripintaan asti ja tuhlaamatta lainkaan ylimääräistä aikaa tyhjensi sen hetkessä puolilleen.

[Berry]

Cináh

Mies näytti vaipuvan jonkin näköiseen horrokseen, tai sitten pikemminkin koomaan, mutta tuon ajatukset eivät ainakaan olleet tässä hetkessä, tai sitten olivat. Lievästi huvittuneena neiti kohotti ohuita kulmiansa kysyvästi jonka jälkeen mies näytti joitain elonmerkkejä hymähtämällä ja näyttävän sen jälkeen pahoittelevalta.
"Omistan kahvilan. Tiedän, ei ehkä kaikkein turvallisin paikka kaltaiselleni", Alyr vastasi lopulta naisen aijemmin esitettyyn kysymykseen.
" Vai kahvilan.. ", nainen virnisti jonka jälkeen mies ilmoitti, ettei hänellä ollut ainakaan mitään pientä jännitystä vastaan.
"Silloin tuntee olevansa elossa, eikö vain?", mies lisäsi vielä pian.
" Niin kai, en tiedä. ", nainen hymyili hieman haikean oloisena. Ei hän tiennyt, miten olisi, kun ei hän työssäkään käynyt ja elämässä harvemmin oli mitään jännittäviä hetkiä. Cináh oli aina tuntenut olonsa eläväiseksi, mutta tunne ei näköjään ollut kaikilla sama. Johtuikohan se siitä, että nainen oli täysiverinen, kun taas toinen ei ollut?
" Menestyykö kahvilasi hyvinkin? ", Cináh kysyi ja vei täytetyn viinilasinsa huulillensa maistaen sitä hieman. Tosiaan, hyväähän se oli ja maksoi varmasti enemmän kuin kolme hopea lanttia.

// anteeksi lyhyys. :S //