|
Post by laurana on Oct 19, 2009 18:39:32 GMT 3
Lan Mustafa **********
Siitä oli jo hyvä tovi, kun vaeltaja oli käynyt ihmisten ilmoilla. Hän oli vaellellut metsissä ja nauttinut omasta seurastaan. Nyt miehen reitille oli kuitenkin sattunut keskikokoinen kylä, joka nökötti mainiossa risteyksessä. Mustissa kulkeva mies oli ennenkin käynyt kyseisessä juottolassa, mutta siitä oli jo muutamia vuosia kun hän viimeksi oli näillä päin maita liikkunut.
Heittäjä mittaili katseellaan itseään pidempää ja vahvempaa miestä hieman epäröiden. Tämän oloa ei helpottanut se, että hän ei todellisuudessa nähnyt mitään muuta Lanista kuin silmät, jotka olivat muutenkin lumoavat ja sekoittivat ihmisten päät pahemman kerran. Ulos heittäjä astui kuitenkin syrjään ja Lan astui melko täynnä olevaan juottolaan, joka myös haisi siltä.
Kyynerpäitään Lan ei viitsinyt käytellä, vaan antoi ihmisten vain väistyä tieltään, sillä kukaan ei ollut vielä niin juovuksissa haastaakseen riitaa muukalaisen kanssa, joten Lan kulki kaikessa rauhassa tiskille. Hän haki katseellaan hetken henkilöä, jolta saisi palvelua ja tälläisen havaitessaan hän korotti ääntään riittävästi, jotta sanat tulisivat selkeinä kuulijan korvaan. "Saisinko talon parasta punaviiniä?" Miehen ääni oli vahva ja kaikkea muuta kuin soperteleva. Se uhkui tyyntä rauhallisuutta, joka tulee arvovallan mukana.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 19, 2009 19:30:46 GMT 3
Nuori neito kulki tunkkaisessa juottolassa tarjoilijanessu yllään ja tyhjä tarjotin kädessään. 17-vuotiaan terveen ja kaiken lisäksi kauniin nuoren naisen näkeminen sellaisessa paikassa saattoi olla melko harvinaista, ja paljon neito saikin katseita osakseen. Aivan liikaa, hänen omasta mielestään. Jos Shina ei olisi ollut täysin rahaton, hän olisi häipynyt suorinta tietä tuosta miehiä kuhisevasta juottolasta ja pysynyt poissa. Joka puolelta kuului hänelle osoitettuja huutoja, eikä kaikki niistä olleet tilauksia... Shinan kasvot olivat täysin tyynet, mutta sisällä kiehui.
Taas kuului jostakin tilaus ja nainen kipitti hakemaan punaviiniä. Samalla tarjottimelle napattiin pari muutakin lasia, jotka olivat täynnä jotakin kuohuvaa nestettä. Matkallaan tiskille saapuneen miehen luokse, neito kiikutti muut lasit tilaajilleen, kiroten mielessään. Hänen teki mieli heittää juomat noiden ällöttävien miesten päälle ja viskata lasit säpäleiksi, mutta hillitsi itsensä vannoen, että häipyisi heti palkan saatuaan. ”Punaviininne.” Shina sanoi äänessään aavistus lievää ärsyyntyneisyyttä ja laski lasin tiskille kaapuihinsa verhoutuneen miehen eteen. Harvat siihen pystyivät, mutta tämä mies sai jostakin syystä kylmiä väreitä kulkemaan nuoren naisen selkää pitkin. Aivan pienen hetken Shinan pikimustat silmänsä kulkivat miehessä, mutta kääntyivät nopeasti pois Shinan tajutessa harhailevan katseensa.
|
|
|
Post by laurana on Oct 19, 2009 20:22:30 GMT 3
Silmissä vilahti yllättyneisyys kun Lan tajusi kuinka nuori tarjoilijatar oli ja tilalle tuli viha miesten törkeyden takia. Nämä olivat hylänneet kunniansa ja alentuivat huutelemaan nuorelle tytölle. Demoni olisi mieli hyvin muistuttanut miehiä kunniasta ja siitä, kuinka nämä olivat sen hylänneet, mutta hän ei myöskään halunnut hankaluuksia osakseen.
Tytön saapuessa, Lan tarttui viinipikariin mustaan nahkaan verhotulla kädellä. Lan oli kuin ei olisi huomannutkaan tytön harhailevaa katsetta tai ärtynyttä ääntä. Hän ei voisi tyttöä torua siitä, vaikka tämä paiskoisi tuoppeja. Lan olisi itse varmaan hirttänyt miehet näiden herkimmistä paikoista kattoon. "Kiitän", Lanin ääni oli täysin tasainen ja rauhallinen. "Voiko täältä saada jotain syötävää?" Miehen äänen sävy muuttui kohteliaammaksi muiden miesten vilkuillessa tytön vartaloa.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 19, 2009 21:09:17 GMT 3
Miehen kiitos hämmästytti suuresti nuorta naista, sillä tässä paikassa sitä harvoin sai... Kasvoilla tuo näkyi pienenä hymynä, joka haihtui yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Tahtomattaankin naisella oli jokin tarve vältellä Lanin katsetta, eikä hän kertaakaan nostanut mustia silmiään miehen vastaaviin. Kuullessaan miehen kysymyksen pikimustat silmät nousivat kyllä kasvoihin, mutta ei silmiin - ei, vaikka se olisikin ollut kohteliaampaa... ”Kyllä. Ei mitään kovin suureellista, mutta jotain kuitenkin.” Shina vastasi kaivaen esiliinansa taskusta siististi taitellun lapun. Siistillä käsialalla neito oli sen itse kirjoittanut, sillä häntä ei tosiaankaan huvittanut opetella ulkoa niitä vähäisiäkään ruokia mitä tällä pienellä paikalla oli tarjota, vaikka muut työntekijät niin olivatkin tehneet. Hän joka tapauksessa häipyisi heti kun voisi.
Lasi räsähti rikki nuoren puolidemonittaren takana ja hän kääntyi nopeasti ympäri. Vanhempi mies juoksi jostakin takahuoneesta kohti Shinaa. ”Saakelin idiootti! Enkös minä sanonut, että joudut maksamaan jokaisen lasin jonka pudotat.” Mies huusi kävellen aivan Shinan vierelle. ”En ollut minä.” Neito vastasi kiinnittämättä sen enempää huomiota mieheen ja ojensi lapun Lanille. ”Siinä on kaikki mitä meillä on tarjota.” Hän sanoi katsomatta Lania vieläkään silmiin. Nainen esitti kuuroa vanhemman miehen huudoille pudonnesta lasista, eikä yllättynyt lainkaan, kun kukaan ei myöntänyt pudottaneensa sitä. ”Nyt saat siivota jälkesi ja maksaa rikkomasi lasin.” Vanhempi mies komensi kiroten perään. ”Siivota voin, mutta maksaa en aio. En pudottanut sitä.” Shina vastasi väräyttämättä jäistä ilmettään.
|
|
|
Post by laurana on Oct 19, 2009 21:18:48 GMT 3
Oli kai sangen kunnioitettava suoritus kyseiseltä paikalta tarjota ruokaa. Viimeksi Lan oli varmistanut ateriansa myrkyiltä loitsuin. Toisinaan on onni olla puoli kuuro, mutta silmillään mies havaitsi lasin tipahtamisen. Piaan jostain rynnisti ärjyvä mies, jonka Lan tunnisti viime käynnistään paikan isännäksi. Tämä käyttäytyi törkeästi nuorta naista kohtaan ja Lanin silmiin nousi pieni vaarallinen pilkahdus. "Kiitos", Lan sanoi ottaessaan lapun vastaan, mutta kuunteli ainoalla korvallaan omistajan solvaus tulvaa. "Arvon herra Lunerius..." Lanin pehmeä ääni oli kuin hyväily miehen iholle. Toinen tosin hätkähti rajusti ja tuntui nyt vasta tajuavan turbaanipäisen vaeltajan läsnäolon. Pieni säälittävä vinkaisu karkasi tämän huulilta.
Omistaja tointui harvinaisen nopeasti järkytyksestään ja Lan taitteli vain tyynen rauhallisesti paperin palan ja ojensi tytölle. "Vaeltaja, kuinka voin olla avuksi?" Mielistelyä, peittelemätöntä häikäilemättömyyttä kuvastava ääni kehräsi nyt omistajan suusta. "Jos te kykenisitte valmistamaan aterian, jota minun ei tarvitse loihtia myrkyttömäksi olisin vähemmän pettynyt teihin. Lisäksi teidän korvissanne ei viimenäkymän ollut vikaa. Saanen kysyä, kuinka kykenette pitämään kunnianne, kun pidätte näin nuoren naisen tälläiseen aikaan sikojen keskellä, jota te itsekkin tällä hetkellä muistutatte", Lanin ääni oli hurmaava, mutta sanoihin oli kätketty enemmän terää kuin yhteenkään miekkaan.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 19, 2009 22:00:16 GMT 3
Shina ei millään voinut pitää yllättynyttä ilmettään poissa kasvoiltaan kuullessaan Lanin sanat ja nähdessään, kuinka hetki sitten kironnut mies reagoi huomatessaan tämän mustiin pukeutuneen herran. Oli varsin huvittavaa katsella, kuinka paikan omistaja yritti mielistellä ja tehdä vaeltajaksi kutsumalleen miehelle mieliksi. Luvattuaan valmistaa aterian ja soperreltuaan jotakin Lanin aikaisemman kysymyksen vastaukseksi, mies palasi takahuoneeseensa, kaiketi käskemään alaisensa töihin. Shina hymähti tyytyväisenä katsoen miehen perään ja käänsi sitten pikimustat silmänsä Laniin. ”Näköjään olette käyneet täällä aiemminkin...” Nainen hymähti napaten tiskiin nojaavan harjan käteensä. Tuo mies ei ainakaan ollut samanlainen pervo idiootti, kuten melkein kaikki muut tähän juottolaan astuvat.
Nopeasti nainen lakaisi lasinsirut syrjään ja heitti sitten huokaisten harjan lähimpään nurkkaan. ”Taidan mennä hakemaan palkkani... Tässä murjussa en kestä enää hetkeäkään.” Nainen tuhahti nykäisten esiliinan päältään ja kadoten hetkeksi samasta ovesta kuin paikan omistajakin aikaisemmin. Pian hän kuitenkin saapui lautanen toisessa ja pieni summa rahaa toisessa kädessään ja laski lautasen Lanin eteen pienesti hymyillen.
|
|
|
Post by laurana on Oct 19, 2009 22:07:55 GMT 3
Lan piti naamansa perus lukemilla koko tapahtumasarjan ajan. "Kyllä, olen käynyt", Lan sanoi ja pikariinsa tarttuen hän käveli mukavaan pieneen pöytään, josta näki koko salin ja sen kaikki sisään käynnit. Hänen onnekseen kapakassa sai polttaa ja odotellessaan ruokaansa hän tuikkasi piippuunsa hieman tupakkaa ja poltteli sitä. Huntu kätki yhä kasvot, yleisillä paikoilla ei tulisi kuuloonkaan, että kangas siirtyisi. Vuosien harjoituksella, syöminen ja juominen sujuivat vaivatta hunnun kanssa.
Oli huvittavaa, miten pippurinen nuori neiti oli ollut. Lan saattoi kuvitella tämän antamassa myöhemmin omalle miehelleen kunnon korvatillikkaa. Tupakka loppui juuri ajallaan, kun Lanin annos tuli näkyviin. Se näytti suunnilleen syötävältä, mutta mitään mies ei vannoisi sen laadusta. "Kiitos ja teidän kannattaa käydä pyytämässä loputkin. Itse asiassa, minulla on vähän asiaa Luneriukselle, jos sallitte voisin liittyä seuraanne...", Lan sanoi ja pienellä loitsulla hän oli havainnut pienen määrän elohopeaa ruuassaan ja muitakin myrkkyjä, joten annos oli syömis kelvoton.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 19, 2009 22:27:41 GMT 3
"Toki" Nuori puolidemoni vastasi antaen katseensa käväistä toisen silmissä. Hän kääntyi kävelläkseen takahuoneeseen johtavalle ovelle ja asteli kevyin askelin eteenpäin. Jälleen kuului miesten kuvottavia kommentteja ja tällä kertaa nainen kääntyi puhujaa kohti tarttuen voimalla tämän kaulukseen. "Työaikani loppui juuri, joten varo sanojasi. En tiedä kauanko vielä aion hillitä hermojani." Shina sanoi terävällä äänellä poraten pikimustat silmänsä murhaavasti mieheen ja päästi sitten hivenen väkivalloin irti miehen kauluksesta jatkaen tyynesti matkaansa takahuoneelle. Hän ei vaivautunut katsomaan ympärillään seisovien ilmeitä, vaan katosi ovesta olettaen Lanin tulevan perässään.
Nainen käveli eräälle nurkalle, jossa kaksi miekkaa, sekä pieni, tyhjä rahapussi odotti häntä. Hän nosti tavaransa lattialta kiinnittäen huotrat miekkoineen vyötäröllään olevalle huiville ja laittaen vähäiset rahansa pussiin. Pussinkin nainen sitoi siniselle huiville ja katsahti sitten näkyisikö Luneriusta missään.
|
|
|
Post by laurana on Oct 19, 2009 22:35:29 GMT 3
Neidin ei kauaa tarvinnut odottaa, kun Lan oli aivan tämän kannoilla. Demoni oli hyvinhyvin kiitollinen hunnusta, joka kätki salakavalan hymyn, jonka hän loi kovan maahan pudotuksen saaneelle miehelle. Paikka oli hiljentynyt huomattavasti ja nyt katseet seurasivat melkein pelokkaina kaksimetristä jättiläistä ja tyttöä.
Takahuoneessa ei ollut juuri kehumista. Paikka oli hirveässä kunnossa. Lunarius löytyi eräästä nurkasta tonkimassa jotain. Lan rykäisi kuuluvasti ja loi vihertävät silmänsä säälittävään mieheen. "K-kas, vaeltaja.." Mies oli selvästi säikähtänyt Lanin paikalla oloa. "Lunarius...", ääni oli pehmeääkin pehmeämpi kun Lan asteli lähemmäs ja punakka juottajan pitäjä perääntyi. "Ehdotan, että maksatte neidille hänen koko palkkansa, nyt. Tiedän kyllä, että sinä pihtaat hänen loppua osuuttaan..." Kapakan pitäjä otti rahat taskustaan ja ojensi niitä tytölle. "Hyvä poika..." Lanin ääni oli vaarallisen pehmeä. Hän ei ollut lopettanut, ei läheskään. Murhan yritys oli hyvinkin terävänä mielessä.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 19, 2009 22:52:01 GMT 3
Shina ei voinut, tai oikeastaan ei halunnut, peitellä ivallista hymyään säikähtäneen oloisen miehen ojentaessa rahoja hänelle. Neito nappasi rahat ja laittoi vyötäröllään roikkuvaan pussiin. Tämä vaeltajaksi kutsuttu mies vaikutti kovin mielenkiintoiselta ja Shina oli hyvin iloinen, ettei vaarallinen ääni ollut kohdistettu häneen itseensä. Tuossa miehessä oli jotakin hyvin pelottavaa, mutta samalla jotakin... kiehtovaa? Oliko mies demoni? Shina harvoin pelkäsi muita kuin demoni miehiä, mutta kaapuihin verhoutuneesta miehestä oli melko vaikeaa sanoa, mitä rotua hän edusti.
Tyytyväisenä Shina katseli, kuinka Lunerius tutisi kaksimetrisen miehen edessä. Tuon hän kyllä ansaitsi ja mielenkiinnolla Shina katseli, mitä Lan tekisi seuraavaksi, sillä ei hän ainakaan näyttänyt vielä lähtevän poiskaan... Jokunen työntekijä kurkki toisesta, keittiön tapaiseen johtavasta ovesta, kuinka mustiin pukeutunut pitkä mies seisoi takahuoneessa. Osa heistä luikki vikkelästi keittiön suojiin nähdessään Lanin, mutta uteliaimmat jäivät vielä hetkeksi kurkkimaan oven raosta.
|
|
|
Post by laurana on Oct 19, 2009 23:00:44 GMT 3
Lan tiesi katselijoiden olemassa olon, mutta hän ei enää katsonut läpi sormiensa Lunariuksen temppuja. "Lunarius, kuvitteletko sinä todella, että söisin myrkytettyä ruokaa? Jo toisen kerran sinä yrität samaa temppua", ääni hieman muuttui ja Lan tuntui kasvavan ainakin pelokkaan miehen silmissä. "Minä annoin sinulle anteeksi kerran ja toivoin sinun ottavan opiksesi. Muistavan, että sinun tulee olla kunniakas. Mitä sinä olet tehnytkään? Palkannut nuoren neidon palvelemaan miehiä tuossa tilassa ja päädyt huutamaan hänelle ilman varsinaista syytä. Piilotat rahat ahneudessasi ja koitat murhata minut", Lanin musta käsi tarttui voimakkaana Lunariuksen paitaan kiinni. "Ja tällä kertaa, minä en ole armollinen", säälittävä vinkaisu karkasi miehen suusta ja tämä heittäytyi maahan ja suoraan polvilleen. "Älkää, olkaa niin kiltti. Minä pyydän!" Huudot kaikuivat kuuroille korville.
Lan vain iski kengän terän esiin ja viilsi sillä anelijan poskea. "Olkaa ystävällinen ja astukaa hieman taaemmas neiti", Lan pyysi ja tarttui kahden käden miekkaansa odottaen, että tyttö väistyisi. Hän aikoi iskea miekkansa avulla kunnon reiän lattiaan ja sen avulla tulen koko paikkaan.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 19, 2009 23:21:12 GMT 3
Shina kuunteli tarkasti jokaisen Lanin sanan. Oliko Lunarius todella yrittänyt myrkyttää tuon miehen? Shina olisi mielellään tiennyt miksi... Neito katsoi, kuinka toinen heittäytyi maahan anelemaan armoa, jota tuo vaeltaja ei ilmeisesti aikonut antaa. Tavallisesti Shina ei kestänyt katsoa, kuinka heikompia uhkailtiin, kidutettiin tai tapettiin, mutta ehkä Lunarius olisi poikkeus. Hetken neito kyllä epäröi, ennen kuin astui miehen käskystä taaemmas, mutta vain pienen, huomaamattoman hetken.
Nyt katosivat uteliaimmatkin työntekijät ovelta ja Shina sai pyyhittyä ivallisen hymynsä pois. Hän oli päättänyt seurata sivusta, joten ei sanonut mitään - katsoi vain. Kädet siirtyivät puuskaan ja paino siirtyi rennosti toiselle jalalle.
|
|
|
Post by laurana on Oct 19, 2009 23:28:25 GMT 3
Pieni hetki, jona Lan uskoi juotuvansa siirtämään tytön sivuun pakolla, mutta onneksi tämä astui pois. Kahden käden miekka luiskahti helposti pois huotrastaan. Kevyellä heilahduksella se osui lattiaan ja lävisti sen kuin sulan voin. Lunarius ei kuitenkaan aikonut Lanin antaa tuhota elinkeinoaan. Lan tunsi ikävän piston jalassaan ja vilkaisi, miten siitä sojotti hopealla sivelty tikari. "Kiitos, annoit minulle juuri viimeiset todisteet...", hopea synnytti kipua, mutta se ei näkynyt.
Lunaria oli kuitenkin sisuuntunut ja tarttui viittaan ja nousi yllättävän ketterästi ylös ja Lan ei ehtinyt aivan estää tätä repäisemästä huntua pois. Lan iski kovaa, kuullen luiden paukahtavan iskun myötä ja Lunaria huusi tuskasta. "Sinä halpa rakki. Kuvittelitko todella, että et jäisi kiinni?", Lan oli raivoissaan. Hän iski magialla keittiön oven kiinni ja ikkunaluukut lämähtivät ikkunoiden eteen.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 19, 2009 23:51:00 GMT 3
Pikimustat silmät seurasivat sivusta Lanin jokaista liikettä ja sydän tykytti muutaman ylimääräisen lyönnin. Neito oli koko ajan valmiina loikkaamaan sivuun, jos terä heilahtaisi liian lähelle. Käsi nousi suun eteen estämään kauhistuneen äännähdyksen, kun hopeinen tikari upposi miehen jalkaan. Kasvot olivat kuitenkin ihmeellisen neutraalit tilanteeseen nähden. Shinan kädet olivat jatkuvasti valmiina vetämään miekat esiin ja hän astuikin jo pari askelta lähemmäs Lania. Mies nousi maasta repäisten Lanin huntua pois kasvoilta ja sekös näytti saavan mustiin kaapuihin verhoutuneen miehen vieläkin vihaisemmaksi.
"Jos meinaat tappaa hänet, niin tapa nyt." Shina ei voinut olla sanomatta, sillä toinen kiemurteli jo tuskissaan, Lanin iskun jälkeen.
|
|
|
Post by laurana on Oct 20, 2009 0:00:57 GMT 3
Naisen ääni, joka kehotti tappamaan sai Lanin katsomaan tyttöä hetken. "Tappaminen, on armahdus. Sitä tulee välttää viimeiseen keinoon asti", Lan vain totesi ja Heilautti uudelleen miekkaansa. Nyt sen kärjessä leimusivat mustat liekit, jotka tarttuivat puihin. Lan keräsi ääntään ja loistulla piaan koko juottolassa kaikui tuo samettinen ääni: "Poistukaa talosta, se on tulessa ja tuli leviää nopeasti." Lan tarttui säälittävän miehen rinnuksiin ja Lan kiskaisi veitsen pois jalastaan. "Kun olet tarpeeksi alhaalla, sinä käytät tätä itseesi. Äläkä kuvittele, että annan sinun enää ikinä, ikinä, nousta minua vastaan. Sinä leikit vaarallisessa seurassa ihminen. Vaarallisessa", Lan sanoi ja töytäisi tuskissaan olevan miehen maahan.
Meni pieni hetki, kun savu alkoi nousta ja Lan ei kuullut miten ihmiset rynnivät ulos. Hän asetteli hunnun tyynen rauhallisesti komeiden kasvojen peitoksi ja viittasi nuorta tyttöä seuraamaan. "Jos sallitte, poistuisimmeko nyt rakennuksesta?" Lanin ääni oli hätkähdyttävän rauhallinen siihen nähden, että hänen jaloissaan virui ihminen rukoillen kuolemaa.
|
|