Post by laurana on Nov 2, 2009 21:45:24 GMT 3
Nimi: Ylva Avci
Rotu: Ihmissusi
Sukupuoli: nainen
Ikä: Näyttää kolmikymppiseltä
Ammatti: aarteen metsästäjä näin hienosti sanottuna, mutta todellisuudessa tekee melkein mitä vain rahasta. Mitä isompi summa sen helpommin moraali unohtuu…
Luonne: Näin nätisti sanottuna, Ylva on melkoisen itsepäinen. Periksi hän ei anna vaan pakollakin hän menee vaikka läpi harmaan kiven. Periksi antaminen ei kuulu missään suhteessa neidin sanavarastoon. Toisinaan se olisi hyväkin asia, mutta itsepäisyys on toisinaan melkein hyvekin. Onhan se auttanut naista monen monta kertaa saavuttamaan mahdottomia ja ajanut hänet aina vain parempiin suorituksiin. Hän häviää ehkä taioissaan myyrällekin kuusinolla, mutta fyysisesti hän on huippu kunnossa ja päihittää varmasti suurimman osan miehistä.
Metsästäjänä Ylva on valmis tappamaan ja tekemään jopa sellaisia asioita, joista uskalletaan vain kuiskailla julmimmissa piireissä. Kiduttaminen ei ole tuntematon asia hänelle, mutta kun väkivalta on tarpeetonta, hän pyrkii väistämään sen käyttöä viimeiseen asti. Valehteleminen on osittain Ylvan elin ehto, sillä tämä ei halua kailottaa rotuaan kaikille ja on vain iloinen, jos se pysyy melkein kaikilta piilossa.
Kun Ylvan tapaa hänet koetaan usein ystävälliseksi ja jotenkin salaperäiseksi. Ylva puhuu, paljon, mutta ei koskaan itsestään. Joku kulkija voi kulkea hänen kanssaan viikkoja ja erotessaan hän tajuaa tietävänsä naisesta vain nimen ja tämän tietävän hänen koko elin tarinansa. Salaperäisyys johtuu osin tästäkin, mutta myös siitä, että Ylvaa tosiaan ympäröi jonkin sortin salamyhkäisyys.
Nainen on jonkin sortin piilonero. Hän ei ehkä laske matematiikkaa, mutta muisti hänellä on nykyään pitkääkin pidempi. Hän tuntee historian kuin omat taskunsa ja on hyvä jäljittämään erilaisia aarteita. Luontoa hän ymmärtää ja osaa kertoa tarkasti millaista säätä on luvassa. Hän ei mielellään anna tietojaan ilmi, mutta hän ymmärtää paremmin kuin hyvin asioita. Ehkä juuri tämän piirteen takia hän on kyennyt jo keräämään mukavan summan rahaa itselleen.
Ulkonäkö
Pituus: 176 cm
Paino: xxkg
Kun Ylvaa katsoo nopeasti, hän näyttää hyvinkin paljon ihmiseltä, täysin normaalilta, mutta kun katsoo hieman pidempää alkaa tästä löytää joitain erikoisia piirteitä. Hänen silmänsä ovat merenpihkan väriä muistuttavat ja aivan kuin ne olisi rajattu mustalla värillä tarkkaakin tarkemmin. Ne ovatkin varmaan kaikkein pistävin tekijä hänen ulkonäössä. Silmät ovat pyöreähköt ja ripset ovat pitkähköt ja pikimustat kuten kulmakarvatkin.
Hiukset Ylvalla ovat tumman punaiset ja niissä on mustia raitoja. Sudeksi muuttuessaan Ylvan turkissa on myös näitä kahta väriä. Rusehtavan punainen on päävärinä mustia raitoja on myös huomattava määrä. Hiukset ovat melko karheat, kuin turkki ja näyttävät hieman sotkuisemmilta kuin normaalit hiukset. Ne on kuitenkin kynitty muutaman sentin pituisiksi, jolloin eroa ei huomaa kuin koskettaessa. Ne ovat muutenkin niin tuulen tuivertamat ja harotut, että ne osoittavat jokaiseen ilmansuuntaan, joka vain kyetään nimeämään.
Ylvan kasvot ovat yksinkertaisen terävät. Silmien ympärille on viime aikoina ilmestynyt kevyitä ryppyjä, mutta muuten nainen näyttää olevansa elämänsä kunnossa. Hänen ihonsa on päivettynyt ulkona oleskelun takia ja se on varsinkin käsistä muuttunut melko kovaksi. Muutenkin Ylvan vartalossa on useita merkkejä kunnon kamppailuista.
Vaatetus/Tyyli: Ylva pitää pää asiassa mustia, ruskeita tai tumman vihreitä ja harmaita vaatteita, sillä niiden avulla kykenee kaikkein parhaiten sulautumaan luontoon ja niiden likaantuminen ei näyt tuhansien kilometrien päähän. Sillä näyttävyys ei ole oikein Ylvan juttu.
Hametta ihmissuden päälle ei saisi, paitsi kun kyse on rahasta, mutta muuten Ylva käyttää vain housuja, jotka ovat hieman pussihousun kaltaisen, kunnes hieman polven yläpuolella ne muuttuvat tiukoiksi, juuri siinä kohtaa, jossa naisen pehmeät saapikkaat astuvat kuvaan. Saapikkaat ovat ruskeat ja jostain eläimen nahasta tehdyt ja täydellisesti neidin jalkaan muotoutuneet. Koristeena niissä killuu muutama sulka ja nahka remmi.
Paitoja on monen moista, yleensä löysän paidan alla on hieman tiukempaa tyyliä edustava hihatonkin. Kaiken komeuden päälle Ylva nakkaa viitan, joka yltää häntä hieman yli polven, jolloin se ei jää kiusallisesti kiinni mihinkään ja on paljon kätevämpi siis yllä.
Henkeen ja vereen, hattua ei jätetä. Ylvan päässä keikkuu musta hattu, jossa on melko suuri lieri. Hattu on kulahtanut, kaiken kokenut ja nähnyt. Se on kuitenkin naiselle hyvin, hyvin, rakas. Auttakoot laupiaat voimat sitä, joka hattuun uskaltaa koskea, saatikka sitä vahingoittaa.
Aseinaan Ylva käyttää mieluiten taistelukirvestä, joka on täysin koruton, mutta hyvin taottu. Lisäksi jossain vaatteiden kätkössä on pari tikaria varmuuden vuoksi ja saappaisiin on taidokkaasti kätketty kaksi terää, jotka tulevat hyvin ulos ja mahdollistavat puissa kiipeilyn ja HYVIN kipeät potkut. Aseettomanakin Ylva on vaarallistakin vaarallisempi, sillä susimuoto on ihan kiva ja kamppailulajit ovat käyneet tutuiksi.
Sutena Ylva on pienen ponin kokoinen. Hänen hampaansa ovat hyvinkin terävät ja tassuissa on voimaa kuin pienessä kylässä. Hänen turkkinsa on tismalleen hiusten värinen ja silmät pysyvät samankaltaisina. Tosin, kun Ylva muuttuu hänen vaatteensa repeytyvät, koska suden päälle ei vain mahdu tiukkoja housuja. Joten, kun Ylva muuttuu takaisin ihmiseksi on seurauksena toisinaan ollut melkoista hämminkiä.
Menneisyys: Ylva on ollut ihmissusi niin kauan kuin hän kykenee muistamaan. Häntä purtiin jo aivan pienenä ja hänen vanhempansa salasivat asian taidokkaasti täydenkuun aikaan lukitsemalla tyttärensä kellariin, joka oli ensimmäisen yön jälkeen muisto vain. He häpesivät tytärtään, joka vuosi vuodelta alkoi muistuttaa yhä enemmän ja enemmän sutta. Lopulta, kun Ylva oli purra omaa äitiään, hänen isänsä sai tarpeeksi ja raahasi tyttärensä metsään. Siellä hän kumautti tytöltään tajun pihalle ja jätti tämän syvälle luonnon armoille.
Kun Ylva heräsi, hän oli enemmän yksin kuin koskaan aiemmin. Hänen vieressään oli vain isän hattu ja hieman ruokaa. Koska Ylva oli huomannut, että hän ymmärsi luontoa eritavalla kuin muut, hän selviytyi. Hän metsästi ja kasvoi yksin metsässä. Hän oppi muuttumaan sudeksi tahdostaan ja takaisin. Hän kykeni hyvinkin suureen itsehillintään. Mutta aina hän kaipasi jotain. Piaan hän unohti kaiken muun menneisyydestään, paitsi ahtaan kellarin ja isänsä hatun. Hattu on sama, joka on nykyään naiselle kultaakin kalliimpi.
Kerran, kun Ylva astui ulos metsästä ihmisten pariin häneltä meni aikaa tottua heihin. Hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan ja teki ahkerasti töitä sellaisia saatuaan. Hän kuitenkin huomasi olevansa hyvinkin erilainen. Muut eivät nähneet yhtä kauas kuin hän ja kuulleet yhtä hyvin kuin hän. He olivat Ylvan mielestä kuuroja ja sokeita. Mutta kaikkeen tottuu ja niin teki Ylvakin, kunnes hän törmäsi vanhempiinsa. Vuosia oli kulunut, mutta jossain mielessään Ylvalla oli ollut heidän tuoksunsa. Kun hän näki äitinsä ensimmäisen kerran vuosiin, Ylva riemastui. Hän oli kuin pieni lapsi rynnätessään äitiään vastaan ja kiljuessaan ilosta, mutta nainen joka oli ennen välittänyt pienestä lapsestaan juoksi nyt kiljuen karkuun huutaen, että Ylva olisi tervetullut kotiin vain ihmisenä.
Uskomaton onni tai onnettomuus oli kuljettanut äärimmäisen taitavan loitsijan kyseiseen kylään ja tämä tarjoutui huimaa summaa vastaan muuttamaan Ylvan takaisin ihmiseksi ja kertaakaan harkitsematta Ylva tarttui sopimukseen. Niin hänestä tuli aarteen metsästäjä. Nykyäänkin hän lähettää kaikki saamansa rahat tuolle loitsijalle ja odottaa kuin aurinkoa täydenkuun yönä sitä päivää, kun hän voisi palata kotiin. Tosin, nykyään hän on alkanut miettimään, tahtooko hän todella palata ihmiseksi, koska hän ei muista millaista on olla ihminen.
Muuta: Ylvan ääni tuo suurimmalle osalle kuulioista mieleen tummat metsät. Se on melko matala naisen ääneksi ja ei ole mitenkään outoa, että Ylvaa luullaan mieheksi.
Sudet tuntuvat viihtyvän kerrassaan mainiosti naisen läheisyydessä ja Ylva pystyy kommunikoimaan niiden kanssa. Kissat taas saavat järkyttäviä kohtauksia haistaessaan Ylvan ja koirat muuttuvat säikyiksi.
Pitää: teestä, tulesta, rahasta, töistä, luonnosta, susista, erämaista, kirjoista
Ei pidä: roistoista (vaikka itsekin on sellainen), sisällä nukkumisesta, kasviksista
Rotu: Ihmissusi
Sukupuoli: nainen
Ikä: Näyttää kolmikymppiseltä
Ammatti: aarteen metsästäjä näin hienosti sanottuna, mutta todellisuudessa tekee melkein mitä vain rahasta. Mitä isompi summa sen helpommin moraali unohtuu…
Luonne: Näin nätisti sanottuna, Ylva on melkoisen itsepäinen. Periksi hän ei anna vaan pakollakin hän menee vaikka läpi harmaan kiven. Periksi antaminen ei kuulu missään suhteessa neidin sanavarastoon. Toisinaan se olisi hyväkin asia, mutta itsepäisyys on toisinaan melkein hyvekin. Onhan se auttanut naista monen monta kertaa saavuttamaan mahdottomia ja ajanut hänet aina vain parempiin suorituksiin. Hän häviää ehkä taioissaan myyrällekin kuusinolla, mutta fyysisesti hän on huippu kunnossa ja päihittää varmasti suurimman osan miehistä.
Metsästäjänä Ylva on valmis tappamaan ja tekemään jopa sellaisia asioita, joista uskalletaan vain kuiskailla julmimmissa piireissä. Kiduttaminen ei ole tuntematon asia hänelle, mutta kun väkivalta on tarpeetonta, hän pyrkii väistämään sen käyttöä viimeiseen asti. Valehteleminen on osittain Ylvan elin ehto, sillä tämä ei halua kailottaa rotuaan kaikille ja on vain iloinen, jos se pysyy melkein kaikilta piilossa.
Kun Ylvan tapaa hänet koetaan usein ystävälliseksi ja jotenkin salaperäiseksi. Ylva puhuu, paljon, mutta ei koskaan itsestään. Joku kulkija voi kulkea hänen kanssaan viikkoja ja erotessaan hän tajuaa tietävänsä naisesta vain nimen ja tämän tietävän hänen koko elin tarinansa. Salaperäisyys johtuu osin tästäkin, mutta myös siitä, että Ylvaa tosiaan ympäröi jonkin sortin salamyhkäisyys.
Nainen on jonkin sortin piilonero. Hän ei ehkä laske matematiikkaa, mutta muisti hänellä on nykyään pitkääkin pidempi. Hän tuntee historian kuin omat taskunsa ja on hyvä jäljittämään erilaisia aarteita. Luontoa hän ymmärtää ja osaa kertoa tarkasti millaista säätä on luvassa. Hän ei mielellään anna tietojaan ilmi, mutta hän ymmärtää paremmin kuin hyvin asioita. Ehkä juuri tämän piirteen takia hän on kyennyt jo keräämään mukavan summan rahaa itselleen.
Ulkonäkö
Pituus: 176 cm
Paino: xxkg
Kun Ylvaa katsoo nopeasti, hän näyttää hyvinkin paljon ihmiseltä, täysin normaalilta, mutta kun katsoo hieman pidempää alkaa tästä löytää joitain erikoisia piirteitä. Hänen silmänsä ovat merenpihkan väriä muistuttavat ja aivan kuin ne olisi rajattu mustalla värillä tarkkaakin tarkemmin. Ne ovatkin varmaan kaikkein pistävin tekijä hänen ulkonäössä. Silmät ovat pyöreähköt ja ripset ovat pitkähköt ja pikimustat kuten kulmakarvatkin.
Hiukset Ylvalla ovat tumman punaiset ja niissä on mustia raitoja. Sudeksi muuttuessaan Ylvan turkissa on myös näitä kahta väriä. Rusehtavan punainen on päävärinä mustia raitoja on myös huomattava määrä. Hiukset ovat melko karheat, kuin turkki ja näyttävät hieman sotkuisemmilta kuin normaalit hiukset. Ne on kuitenkin kynitty muutaman sentin pituisiksi, jolloin eroa ei huomaa kuin koskettaessa. Ne ovat muutenkin niin tuulen tuivertamat ja harotut, että ne osoittavat jokaiseen ilmansuuntaan, joka vain kyetään nimeämään.
Ylvan kasvot ovat yksinkertaisen terävät. Silmien ympärille on viime aikoina ilmestynyt kevyitä ryppyjä, mutta muuten nainen näyttää olevansa elämänsä kunnossa. Hänen ihonsa on päivettynyt ulkona oleskelun takia ja se on varsinkin käsistä muuttunut melko kovaksi. Muutenkin Ylvan vartalossa on useita merkkejä kunnon kamppailuista.
Vaatetus/Tyyli: Ylva pitää pää asiassa mustia, ruskeita tai tumman vihreitä ja harmaita vaatteita, sillä niiden avulla kykenee kaikkein parhaiten sulautumaan luontoon ja niiden likaantuminen ei näyt tuhansien kilometrien päähän. Sillä näyttävyys ei ole oikein Ylvan juttu.
Hametta ihmissuden päälle ei saisi, paitsi kun kyse on rahasta, mutta muuten Ylva käyttää vain housuja, jotka ovat hieman pussihousun kaltaisen, kunnes hieman polven yläpuolella ne muuttuvat tiukoiksi, juuri siinä kohtaa, jossa naisen pehmeät saapikkaat astuvat kuvaan. Saapikkaat ovat ruskeat ja jostain eläimen nahasta tehdyt ja täydellisesti neidin jalkaan muotoutuneet. Koristeena niissä killuu muutama sulka ja nahka remmi.
Paitoja on monen moista, yleensä löysän paidan alla on hieman tiukempaa tyyliä edustava hihatonkin. Kaiken komeuden päälle Ylva nakkaa viitan, joka yltää häntä hieman yli polven, jolloin se ei jää kiusallisesti kiinni mihinkään ja on paljon kätevämpi siis yllä.
Henkeen ja vereen, hattua ei jätetä. Ylvan päässä keikkuu musta hattu, jossa on melko suuri lieri. Hattu on kulahtanut, kaiken kokenut ja nähnyt. Se on kuitenkin naiselle hyvin, hyvin, rakas. Auttakoot laupiaat voimat sitä, joka hattuun uskaltaa koskea, saatikka sitä vahingoittaa.
Aseinaan Ylva käyttää mieluiten taistelukirvestä, joka on täysin koruton, mutta hyvin taottu. Lisäksi jossain vaatteiden kätkössä on pari tikaria varmuuden vuoksi ja saappaisiin on taidokkaasti kätketty kaksi terää, jotka tulevat hyvin ulos ja mahdollistavat puissa kiipeilyn ja HYVIN kipeät potkut. Aseettomanakin Ylva on vaarallistakin vaarallisempi, sillä susimuoto on ihan kiva ja kamppailulajit ovat käyneet tutuiksi.
Sutena Ylva on pienen ponin kokoinen. Hänen hampaansa ovat hyvinkin terävät ja tassuissa on voimaa kuin pienessä kylässä. Hänen turkkinsa on tismalleen hiusten värinen ja silmät pysyvät samankaltaisina. Tosin, kun Ylva muuttuu hänen vaatteensa repeytyvät, koska suden päälle ei vain mahdu tiukkoja housuja. Joten, kun Ylva muuttuu takaisin ihmiseksi on seurauksena toisinaan ollut melkoista hämminkiä.
Menneisyys: Ylva on ollut ihmissusi niin kauan kuin hän kykenee muistamaan. Häntä purtiin jo aivan pienenä ja hänen vanhempansa salasivat asian taidokkaasti täydenkuun aikaan lukitsemalla tyttärensä kellariin, joka oli ensimmäisen yön jälkeen muisto vain. He häpesivät tytärtään, joka vuosi vuodelta alkoi muistuttaa yhä enemmän ja enemmän sutta. Lopulta, kun Ylva oli purra omaa äitiään, hänen isänsä sai tarpeeksi ja raahasi tyttärensä metsään. Siellä hän kumautti tytöltään tajun pihalle ja jätti tämän syvälle luonnon armoille.
Kun Ylva heräsi, hän oli enemmän yksin kuin koskaan aiemmin. Hänen vieressään oli vain isän hattu ja hieman ruokaa. Koska Ylva oli huomannut, että hän ymmärsi luontoa eritavalla kuin muut, hän selviytyi. Hän metsästi ja kasvoi yksin metsässä. Hän oppi muuttumaan sudeksi tahdostaan ja takaisin. Hän kykeni hyvinkin suureen itsehillintään. Mutta aina hän kaipasi jotain. Piaan hän unohti kaiken muun menneisyydestään, paitsi ahtaan kellarin ja isänsä hatun. Hattu on sama, joka on nykyään naiselle kultaakin kalliimpi.
Kerran, kun Ylva astui ulos metsästä ihmisten pariin häneltä meni aikaa tottua heihin. Hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan ja teki ahkerasti töitä sellaisia saatuaan. Hän kuitenkin huomasi olevansa hyvinkin erilainen. Muut eivät nähneet yhtä kauas kuin hän ja kuulleet yhtä hyvin kuin hän. He olivat Ylvan mielestä kuuroja ja sokeita. Mutta kaikkeen tottuu ja niin teki Ylvakin, kunnes hän törmäsi vanhempiinsa. Vuosia oli kulunut, mutta jossain mielessään Ylvalla oli ollut heidän tuoksunsa. Kun hän näki äitinsä ensimmäisen kerran vuosiin, Ylva riemastui. Hän oli kuin pieni lapsi rynnätessään äitiään vastaan ja kiljuessaan ilosta, mutta nainen joka oli ennen välittänyt pienestä lapsestaan juoksi nyt kiljuen karkuun huutaen, että Ylva olisi tervetullut kotiin vain ihmisenä.
Uskomaton onni tai onnettomuus oli kuljettanut äärimmäisen taitavan loitsijan kyseiseen kylään ja tämä tarjoutui huimaa summaa vastaan muuttamaan Ylvan takaisin ihmiseksi ja kertaakaan harkitsematta Ylva tarttui sopimukseen. Niin hänestä tuli aarteen metsästäjä. Nykyäänkin hän lähettää kaikki saamansa rahat tuolle loitsijalle ja odottaa kuin aurinkoa täydenkuun yönä sitä päivää, kun hän voisi palata kotiin. Tosin, nykyään hän on alkanut miettimään, tahtooko hän todella palata ihmiseksi, koska hän ei muista millaista on olla ihminen.
Muuta: Ylvan ääni tuo suurimmalle osalle kuulioista mieleen tummat metsät. Se on melko matala naisen ääneksi ja ei ole mitenkään outoa, että Ylvaa luullaan mieheksi.
Sudet tuntuvat viihtyvän kerrassaan mainiosti naisen läheisyydessä ja Ylva pystyy kommunikoimaan niiden kanssa. Kissat taas saavat järkyttäviä kohtauksia haistaessaan Ylvan ja koirat muuttuvat säikyiksi.
Pitää: teestä, tulesta, rahasta, töistä, luonnosta, susista, erämaista, kirjoista
Ei pidä: roistoista (vaikka itsekin on sellainen), sisällä nukkumisesta, kasviksista