Post by Sahia on Oct 18, 2009 18:09:12 GMT 3
What's coming will come, and I'll meet it when it does.
nimi: Awéa
ikä: oikeaa ikäänsä tuskin kukaan tietää, mutta on verrattain nuori, kenties nuori aikuinen tai teini, ja samalta näyttää ihmisenä.
sukupuoli: naaras / nainen
laji: ilmalohikäärme
ammatti: ei ole, hänkun ei pahemmin rahaa tarvitse
Here I go out to sea again
The sunshine fills my hair
And dreams hang in the air
ulkonäkö: -kuva- (Hmm, en tiedä miten teillä tuo näkyy kun toisella näytölläni se on tosi kirkas ja toisella aika harmaa ja sumea, mutta Awéa on siis kirkasvärinen. Ja tuosta kuvasta kannattaa katsoa vain väritys, muut jutut eivät ole oikein. Ja tämä on väliaikaiskuva, siihen asti, että saan piirrettyä sopivamman.) Awéasta huomaa melko helposti, että tuo on nuori, mikäli on koskaan nuoria eläimiä nähnyt, sillä tuo on hieman epäsopusuhtainen pitkine jalkoineen, lyhyine selkineen, suhteettoman suurine siipineen, isoine päineen ja pitkine häntineen. Hän on myös laihan ja nälkiintyneen näköinen, jota taas ei voisi korjata millään syömisen määrällä tulematta lihavaksi. Korkeutta (maasta säkään) naaraalle on kertynyt vaivaiset metri ja viisikymmentäneljä, pituutta taas (kaulan ja ruumiin liittymäkohdasta alhaalta hännänpäähän) sellaiset 2,9m. (kokosuhde) Perusväri on vihreä. Kirkas, vaalea kellanvihreä. Oikeastaan koko lohikäärme on vihreä. Väri on aavistuksen metallinhohtoinen, joka aiheuttaa sen kauniin, pehmeän hohdon. Suomupeite on yksivärinen, mutta kynnet, kaikki sarvet ja piikit, selän harjanteita ja siipien kalvoja myöden ovat tumminta vihreää. Kaikki viimeisenä mainittua lukuunottamatta ovat kiiltäviä ja valon niihin osuessa ne kiiltävät lähes suomujen värisenä. Silmät ovat sammalenvihreät.
ihmisenä: Awéan ihmishahmo on melkoisen helppo yhdistää honteloon, pieneen, vihreään lohikäärmeeseen, jos on molemmat joskus nähnyt. Kaksijalkaisena tuo on kaikin puolin pienikokoinen: ei vain lyhyt (vaikka sitäkin hän on, 154cm), vaan hoikka, hentoisen näköinen. Ja kiitos lohikäärmeitsensä värien ovat Awéan hiukset ja silmät tytön lempiväriä: vihreää. Silmät ovat aavistuksen kallellaan, kenties hieman kissamaiset, ja vihreät, tosin vaaleammat kuin hänen lohikäärmeitsensä silmät, mutta yhtä kaikki samaa sammalenvihreän sävyä. (Ja kyllä, pupillit ovat pystyviirut: paljastava kohta siitä tosiseikasta, että Awéa on lohikäärme, ei ihminen. Tosin jos on pimeää, pupillit ovat luonnollisesti suuremmat, jolloin pystyviiruisuutta ei huomaa niin hyvin.) Hiukset ovat vaikeammat määritellä: niissä on aivan vaaleaa kellanvihreää, tummaa sammalenvihreää ja kaikkea siltä väliltä. Ja koska vihreä on Awéan hiusten alkuperäisväri, myös kulmakarvat ovat vihreät. Hiukset ovat paksut ja yltävät selän puoleenväliin. Ne ovat myös tasaiset, latvoista siis, taipuisat ja pehmeät. Iho on jotain muuta kuin pehmeää, muttei toisaalta aivan erityisen karheaakaan, vaaleaa, kalpeaa ja jotenkin läpikuultavan näköistä, ja tietyssä valaistuksessa hän voi näyttää hyvinkin sairaalta, aaveelta. Awéalla ei ole iho-ongelmia, ei finnejä tai maksaläikkiä, etkä koskaan tule näkemään häntä ruskettuneena. Koskaan.
vaatetus: Yleensä Awéalla on hyvin hentoisenvihreät pussihousut, sillä on todennut housut paljon hameita ja mekkoja näppärärämmiksi. Lahkeiden alle menevät lyhytvartiset saappaat ovat pehmeää nahkaa, ja taidokkaasti tehdyt: kesällä vilpoisat, eivät hiosta ja talvella lämpimät. Ylävartalonsa verhoamiseen neiti käyttää periaatteessa hihatonta paitaa, tummanpunaista yleensä, jonka helma putoaa reisien puoleenväliin. Hihoiksi siihen on ommeltu seitinohuesta kankaasta pitkät, Awéan sormet peittävät leveät hihat, samaa tummanpunaista. Paita myötäilee ihoa. Kuumina kesäpäivinä hänet saattaa nähdä capreissa ja topissa, talvisin taas ensimmäiseksi kuvaillun vaatetuksen ylle on kääritty paksu villaviitta, kesäisin joskus ohuemmasta kankaasta tehty sammalenvihreä viitta. Awéan muuttuessa lohikäärmeestä ihmiseksi vaatteet ovat suoraan hänen päällään. Ihmishahmossaan hän ei kanna mitään aseita mukanaan.
fyysiset vahvuudet: Maassa hän ei ole kovinkaan sulava ja ketterä, vaan matkanteko ja liikkuminen on hidasta ja kömpelöä. Kiipeily sujuu, vuorilla tai kallioilla, koska kynsillä saa aika hyvän otteen, mutta samanlaistase on kuin kaikki muukin maalla liikkuminen: hidasta ja kömpelöä. Siipiään hän ei käytä maalla kuljeskeluun, siipien sitä "peukalonkohtaa", sillä toisin kuin lepakot ja osa lohikäärmeistä, Awéa omistaa siivet ja etujalat. Kuusijalkainen, muttei hyönteinen. Siivillä Awéa näyttää eri olennolta, sulavaliikkeinen ja painottoman näköinen. Ja koska Awéa rakastaa lentämistä, hän lentää paljon ja on siivillään taitava. Hän jaksaa lentää kauan, pääsee ihan kiitettävää vauhtia ja on aika ketteräkin. Tulen (joka sivumennen sanoen on kuumuusasteeltaan valtaisaa ja siksi pääosin sinistä) syökseminen onnistuu kiitettävästi. Vähän matkan (metri, tms.) päässä olevaa kohdetta Awéa kykenee grillaamaan suht kauankin, se on kuin hiljaa ilman puhaltamista keuhkoista, mutta jo kahden metrin päähän lieskoja on paljon vaikeampi pitää kauan yllä. Eikö? Mitä kovempaa puhallat, sen nopeammin keuhkot tyhjenevät. Myötätuuleen on luonnollisesti helpompi saada tuli pidemmälle. Mutta tuli on neitosen tehokkain ase, sillä sitä käyttääkseen ei tarvitse päästä kosketusetäisyydelle. Ja vaikka itse tuli ei yltäisi kohteeseen, on sen ympärillä aika mukavan lämpöistä - tai polttavan kuumaa. Muuten Awéa sitten käyttelee ihan näppärästi kynsiään ja hampaitaan, häntäänsä ja siipiäänkin jos tiukka paikka tulee.
ihmisenä: Pienikokoisena Awéa on suhteellisen nopea liikkeissään ja pääseekin oikeuksiinsa metsässä, pusikossa tai kallioilla juostessaan. Suoralla, tasaisella pinnalla hän ei ole kovinkaan nopea. Mutta juosta Awéa jaksaa yllättävän kauan, ihan heti ei kunto lopu kesken. Askel on pitkä ja kevyt, hypyt eteenpäin ja ylöspäin onnistuvat hyvin (varmasti sillä on jotain tekemistä hänen lohikäärmeytensä kanssa). Ja kenties hänen lohikäärmeydellään on jotain tekemistä senkin kanssa, että hän on ihmisenäkin jonkin verran kömpelö. Ei nyt muuten mitenkään hirmuisesti, mutta esimerkiksi hiljaa liikkuminen tuottaa ongelmia. Ihmisenäkin hän kiipeilee hyvin – sekä vuorilla ja kallioilla että puissa. Ihmisenä puolustautuminen on täydellistä hepreaa Awéalle, joten jos joskus joutuu tilanteeseen, jossa ei voi muuttua lohikäärmeeksi ja pitäisi tapella, on edessä varma tappio. Missään lyönneissä ei ole voimaa, hän ei tiedä taktiikoita, eikä omista aseita. Mikäs sen mukavampaa? Ja koska Awéa ei ole koskaan pitänyt vedestä, ei hän osaa myöskään uida.
Gulls in the sky and in my eyes
You know it feels unfair
There's magic everywhere
luonne: Awéa ei ole niitä, jotka esittävät jotain muuta kuin ovat, jotka ovat täysin erilaisia, kun heihin tutustuu. Neiti kohtelee tuntemattomia, kaikkia tuntemattomia, lajista riippumatta, samoin, eli jokseenkin huolettomasti, puhuu kuin tuntisi kaikki. Hän on rento, iloinen ja huoleton, huimapäiseksi tai uhkarohkeaksi saattaisi joku kutsua, jokseenkin peloton ja hermoilee kovin vähän omasta terveydestään. Se saattaa osittain johtua siitä, että hän on kauan sitten hyväksynyt sen tosiseikan, että kaikki kuolevat joskus, hyväksyi sen kauan ennen kuin sa tietää, etteivät lohikäärmeet kuole aivan heti vanhuuteen - osittain se varmasti johtuu siitä, että hän on lohikäärme. Vaikka olisi ihmishahmossaan, Awéa tietää voivansa muuttua tarvittaessa nopeastikin ja lohikäärmeenä tappeleminen on aika helppoa. Pakeneminenkin. Ja koska Awéalla ei ole ylimääräistä ylpeyttä rasitteena tai apuna, kykenee tuo myös luovuttamaan. Ja pakenemaan.
Ensivaikutelma Awéasta, kuten myös tuo pidempään tunnettuna on lähes prikulleen samanlainen - rento ja huoleton. Kenties ystävien seurassa riehakkaampi, muttei mitenkän suunnattomasti. Silti hänellä on suhteellisen vähän tosiystäviä - joskus oli monia, jotka vannoivat tuntevansa the Aidon Awéan, mutta Awéa itse ei näitä luotetuikseen laskenut. Kaikille tuo on ystävällinen, mutta itsestään ei paljoa kerro, ja vaikka se, mitä muut näkevät ei olekaan kuorta, niin ei se kyllä Awéan sisintäkään ole. Ei Awéa oikeastaan sulkeutunut ole, mitä nyt välillä vain unohtuu ajattelemaan hieman liian syvällisiä ja syvällisesti, ja silloin saattaa jonkin aikaa hieman vaikuttaa masentuneelta.
Niitä, joita vihaa ja inhoaa Awéa kohtelee kylmällä välinpitämättömyydellä. Ei mitenkään hyökkäile kimppuun tai haudo kostoa, muttei yleensä myöskään puhu tai muutenkaan osoita huomanneensa toisen olemassaolon. Joskus hän pitää mykkäkoulua aika kauankin, joskus taas vain muutamia päiviä - riippuen ihan siitä kenelle ja mistä on suuttunut. Ja suuttuessaan, siinä hetkessä, kuten yleensäkään, hän ei paljoa ajattele, huutaa vain toiselle kurkku suorana mitä sylki suuhun tuo, yrittäen kuitenkin varoa yhteenottoja. Mutta toisaalta, jos toinen hyökkää, lähtee Awéa (etenkin todella vihaisena) mukisematta mukaan, tai vähintään puolustautuu.
Mutta se, että Awéa on hyväksynyt kuoleman mahdollisuuden, ei suinkaan tarkoita sitä, että hän odottaisi sitä, olisi elämäniloton tai masentunut, noin niin kuin yleensä. Hän elää päivän kerrallaan, nauttii elämästään eikä murehdi huomista. Kyllä se tulee ilman murehtimistakin. Hän rakastaa luontoa, metsiä, koskia, niittyjä, kukkuloita, kaikkea luonnossa. Ja vaikkei Awéa vedestä pidäkään, hän lentää mielellään meren yllä aurinkoisina päivinä, sillä se on tuon mielestä kaunis. Mielijohteesta toimiminen on yksi hänen lempipuuhiaan, ja kaikkea hölmöä tuleekin tehtyä – hetken mielijohteesta. Missä olisikaan jännitys elämästä, jos aina jokaista sanaa ja liikettä miettisi ensin kauan? Awéa on niitä, jotka sanovat mitä miettivät, eivät mieti mitä sanovat. Mutta toisaalta, onhan sekin omiaan lisäämään jännitystä elämään.
Oikeastaan Awéaa ei jaksa kiinnostaa, tietääkö joku hänen olevan lohikäärme. Jos sattuisi käymään niin, että hän törmäisi johonkuhun lohikäärmeenä ja haluaa puhua, niin muuttuu sen kummempia miettimättä ihmiseksi. Mitäs aristeltavaa siinä oli, vaatteet oli suoraan päällä ja kaikkea. Hän on ylpeä lohikäärmeydestään, ylpeä vihreistä suomuistaan ja vihreistä hiuksistaan ja tekee sen myös tiedettäväksi.
Look at me standing
Here on my own again
Up straight in the sunshine
menneisyys: Awéa syntyi – tai siis, kuoriutui – pienen, pimeän luolan uumenissa, yksin. Ympärillä näkyi muita munankuoria, ehkä kahdesta munasta. Hän sai myöhemmin kuulla vanhemmistaan, mutta se, mitä hän kuuli, paljastetaan vasta siinä vaiheessa, kun hänkin ne kuulee. Vastakuoriutuneena rääpäleenä, mitään sen enempää ajattelematta Awéa suuntasi kohti valoa – luolan suuaukkoa. Siinä hän sitten aikansa kyyhötti, pieni, kurttuinen, kirkkaanvihreä otus, katsellen outoa maailmaa alapuolellaan. Oli Lírin kuukausi (toukouu), ja maailma oli kuin kääriytynyt vaaleaan, hennonvihreään huntuun. Kauan, tuntikausia, ehkä koko kevätpäivän valoisan ajan, pieni lohikäärmeenalku istui luolan suuaukolla, allaan ainakin sata metriä suoraa pudotusta vain katsellen uutta, outoa maailmaa. Kenties nuo vihreää maailmaa tuijotetut tunnit vaikuttivat, sillä vihreä on aina ollut Awéan lempiväri. Kun hämärä laskeutui, hän hoipersi takaisin luolaan ja uinahti pian.
Aurinko nousi tapansa mukaan ja valaisi pientä luolaa, mutta Awéa ei herännyt. Hän heräsi vasta puolen päivän aikoihin siihen, että luolan suuaukko pimeni. Säikähdyksestä suunniltaan pieni lohikäärmeen poikanen ponkaisi ylös ja ennen kuin oli kunnolla hereillä, oli jo painautunut kauhuissaan luolan takaseinään. Hän rauhoittui kuitenkin pian tajutessaan, että tulija oli samaa lajia. Tai ehkei hän sitä aivan niin tajunnut, mutta jokin vaisto kertoi, että tulija oli samanlainen ja ehkä...
"Äiti?" Kysymys tuli ajatuspuheella, ja hetkeksi Awéa jähmettyi silkasta yllätyksestä puhumisestaan. Tulija kuitenkin hymähti hiljaa.
"En ole äitisi, pikkuinen", hän sanoi ja astui hieman sisemmäs. Awéan silmät tottuivat nopeasti toisen heittämään varjoon ja tuo näki tulokkaan paremmin. Hän olinaaras ja - maan tasolta katsottuna – valtaisa. Hän oli (vaikkei Awéa sitä tuolloin tiennyt) ilmalohikäärme, myös, mutta toisin kuin Awéa, hän oli helmenharmaa tummanturkooseilla yksityiskohdilla.
"Äitisi... Lähti muutama päivä sitten sisarustesi kanssa", hän sanoi hiljaa. Hetken Awéa vain tuijotti eteensä. Olihan se kai aika järkyttävä kokemus kuulla emonsa hylänneen poikasensa, mutta kaipa Awéa oli niin pieni ja hänellä oli niin paljon mielessään, ettei se nyt niin kovasti vaikuttanut. Isästään hän ei kysynyt, oletti vain lähteneen muiden mukaan.
"Kuka sinä sitten olet?" poikanen kysyi katsellen toista pää kallellaan.
"Ewin." Muita selityksiä Awéa ei saanut. Tulija oli Ewin.
Aika kului. Ewin nimesi Awéan, toi hänelle ruokaa, kun hän oli liian nuori metsästämään itse, suojeli ja piti seuraa. Awéa kasvoi nopeasti, ja eräänä päivänä Ewinin ollessa ruokaa etsimässä hän sai päänsä kokeilla siipiään. Ja kun tällainen idea tuli, totta kai se piti toteuttaa. Luolan suuaukolta, siitä samalta, jolta hän oli alla levittäytyvää maailmaa ihaillut kauan sitten, hän hyppäsi tyhjyyteen. Onneksi pudotus oli pitkä, sillä muuten hän olisi luultavasti kuollut. Ensimmäiset kolme-neljäkymmentä metriä hän vain putosi. Paniikissa hän huiski ja räpiköi, jaloillaan ja siivillään, ja vasta vähän ennen puiden latvoja hän sai siipensä auki ja liukui melko epätasaisesti maahan. Hetken hän vain vapisi aloillaan, mutta innostus valtasi nopeasti alaa järkytykseltä. Into kokeilla uudestaan. Edessä oli vain yksi ongelma: miten päästä ylös? Rinne oli turhan jyrkkä kiipeämiseen, ja Ewinkin palaisi vasta illalla. Kaksi vaihtoehtoa: Awéa lentäisi ylös tai jäisi alas ja ehkä jonkun saaliiksi. Edelläoleva houkutteli enemmän, joten lentämisoppimisen pitäisi tapahtua nopeasti. Muutaman kerran Awéa hyppeli ilmaan ja räpytti raivoisasti siivillään vain pudotakseen takaisin maahan. Puuhun kiipeäminen ei onnistuisi, toiselta jyrkänteeltä hyppäys saattaisi olla itsemurha. Mikä siis ratkaisuksi?
Ewinin saapuessa iltahämärässä hän löysi Awéan kiipeämästä vuorenseinämää kohti luolaa. Hän oli päässyt kymmenen metrin korkeuteen ja käyttänyt siihen puoli päivää. Ewin kantoi hänet ylös ja ryhtyi aamulla opettamaan tuota lentämään.
Aluksi "lentäminen" oli vain hitaita laskeutumisia, mutta pian Awéa oppi hallitsemaan siipiään. Ensimmäisellä kerralla, kun hän rehellisesti lensi, oli varmasti hänen siihenastisen elämänsä onnellisin hetki. Tunne, kun on voittanut maan vetovoiman (vieläpä fysiikan lakien vastaisesti), oli aivan omaa luokkaansa. Koko loppupäivän hän sujahteli edestakaisin kirkkaan taivaan alla, vihreä nuoli sinisessä ilmassa. Ewinillä oli kova homma saada hänet luolaan yöksi.
Pikkuhijaa Awéa oppi lentämään aina vain paremmin ja paremmin, metsästämään, syöksemään tulta, muuttumaan ihmiseksi. Vuodet kuluivat. Jossain vaiheessa Awéa etsi oman luolansa, mutta loppujenlopuksi ei kovin usein siellä oleile. Mielummin hän vaeltelee ympäri laaksoa ja tutkii sitä, tutustuu uusiin ihmisiin.
No need to run and hide
It's a wonderful, wonderful life
No need to hide and cry
It's a wonderful, wonderful life
tavannut:
ystävät:
luotetut:
ihastus:
rakastettu:
vihamiehet:
I need a friend
Oh, I need friend
To make me happy
Not so alone
Look at me here
Here on my own again
Up straight in the sunshine
rakastaa:
- Yllätysyllätys, lentämistä. Ilman siipiään, lentokykyään Awéa tulisi varmasti hulluksi, sillä mikään ei ole tuon mielestä vapauttavampaa kuin nousta ilmaan ja jättää maalliset murheet taakse. Neiti on ylpeä myös kookkaista siivistään ja lentotaidostaan, ja toivoo siipiensä jäävän suuriksi.
- Lämpöä. Hellepäivä, ja Awéa on varmasti jollain kalliolla päivää paistattelemassa tai niiden yllä lentämässä. Kylmyys ei tuota haittaa sinänsä, mutta lämpö vain on elähdyttävää ja ihanaa, Awéan sanoin. No, loppujen lopuksihan tuo on lisko, ja eivätkös kaikki liskot pidä lämpimästä?
inhoaa:
- Ihmisten ruokaa. Siksi vältteleekin viimeiseen asti ihmishahmossa syömistä ja aterioi lohikäärmeenä raa’alla lihalla.
- Vettä. Oli kyseessä sitten uiminen, lämmin kesäsade tai ukkosmyrsky, vettä Awéa välttelee viimeiseen hengenvetoon. Juominen on eri asia, silloin vain kuono kastuu.
- Likaa. Puhdistaa aina suomupeitettään (josta on sivumennen sanoen melkoisen ylpeä) mahdollisuuksien mukaan nuolemalla tai jossain ruohotupsussa kierimällä.
- Jos joku huomauttelee siitä, miten Awéa välttelee likaa ja vettä. Hän ei vain mahda sille mitään, vaikka on useasti – ja epäonnistuneesti – yrittänyt hieman siedättää itseään, suomupeitteen puhdistus tai vesilätäkön kierto tulevat automaattisesti.
muuta
- Jos on haavoittunut ihmisenä ihmiselle hengenvaarallisesti, muuttuu lohikäärmeeksi ja on lohikäärmeenä, kunnes haavat ovat parantuneet. Tämä siksi, että lohikäärme kestää luonnollisesti enemmän verenhukkaa ja pahempia vammoja kuin ihminen ja jää henkiin.
- Jos (ihmishahmossaan) Awéa puhuu normaalilla äänenvoimakkuudella, kuulostaa se hyvinkin normaalilta. Kuiskatessa äänestä kuulee sihinän helpommin, ja halutessaan Awéa saa äänensä kuulostamaan hyvinkin myrkylliseltä.
- Lohikäärmeenä ollessaan puhuu muille lohikäärmeille ajatuspuheella, ihmisille (ja muille otuksille) puhuessaan muuttuu ihmiseksi, sillä ei kykene puhumaan meidän laillamme lohikäärmeenä.
It's a wonderful, wonderful life.
hahmo © Sahia
kuva © Sahia
lyriikat © Black
nimi: Awéa
ikä: oikeaa ikäänsä tuskin kukaan tietää, mutta on verrattain nuori, kenties nuori aikuinen tai teini, ja samalta näyttää ihmisenä.
sukupuoli: naaras / nainen
laji: ilmalohikäärme
ammatti: ei ole, hänkun ei pahemmin rahaa tarvitse
Here I go out to sea again
The sunshine fills my hair
And dreams hang in the air
ulkonäkö: -kuva- (Hmm, en tiedä miten teillä tuo näkyy kun toisella näytölläni se on tosi kirkas ja toisella aika harmaa ja sumea, mutta Awéa on siis kirkasvärinen. Ja tuosta kuvasta kannattaa katsoa vain väritys, muut jutut eivät ole oikein. Ja tämä on väliaikaiskuva, siihen asti, että saan piirrettyä sopivamman.) Awéasta huomaa melko helposti, että tuo on nuori, mikäli on koskaan nuoria eläimiä nähnyt, sillä tuo on hieman epäsopusuhtainen pitkine jalkoineen, lyhyine selkineen, suhteettoman suurine siipineen, isoine päineen ja pitkine häntineen. Hän on myös laihan ja nälkiintyneen näköinen, jota taas ei voisi korjata millään syömisen määrällä tulematta lihavaksi. Korkeutta (maasta säkään) naaraalle on kertynyt vaivaiset metri ja viisikymmentäneljä, pituutta taas (kaulan ja ruumiin liittymäkohdasta alhaalta hännänpäähän) sellaiset 2,9m. (kokosuhde) Perusväri on vihreä. Kirkas, vaalea kellanvihreä. Oikeastaan koko lohikäärme on vihreä. Väri on aavistuksen metallinhohtoinen, joka aiheuttaa sen kauniin, pehmeän hohdon. Suomupeite on yksivärinen, mutta kynnet, kaikki sarvet ja piikit, selän harjanteita ja siipien kalvoja myöden ovat tumminta vihreää. Kaikki viimeisenä mainittua lukuunottamatta ovat kiiltäviä ja valon niihin osuessa ne kiiltävät lähes suomujen värisenä. Silmät ovat sammalenvihreät.
ihmisenä: Awéan ihmishahmo on melkoisen helppo yhdistää honteloon, pieneen, vihreään lohikäärmeeseen, jos on molemmat joskus nähnyt. Kaksijalkaisena tuo on kaikin puolin pienikokoinen: ei vain lyhyt (vaikka sitäkin hän on, 154cm), vaan hoikka, hentoisen näköinen. Ja kiitos lohikäärmeitsensä värien ovat Awéan hiukset ja silmät tytön lempiväriä: vihreää. Silmät ovat aavistuksen kallellaan, kenties hieman kissamaiset, ja vihreät, tosin vaaleammat kuin hänen lohikäärmeitsensä silmät, mutta yhtä kaikki samaa sammalenvihreän sävyä. (Ja kyllä, pupillit ovat pystyviirut: paljastava kohta siitä tosiseikasta, että Awéa on lohikäärme, ei ihminen. Tosin jos on pimeää, pupillit ovat luonnollisesti suuremmat, jolloin pystyviiruisuutta ei huomaa niin hyvin.) Hiukset ovat vaikeammat määritellä: niissä on aivan vaaleaa kellanvihreää, tummaa sammalenvihreää ja kaikkea siltä väliltä. Ja koska vihreä on Awéan hiusten alkuperäisväri, myös kulmakarvat ovat vihreät. Hiukset ovat paksut ja yltävät selän puoleenväliin. Ne ovat myös tasaiset, latvoista siis, taipuisat ja pehmeät. Iho on jotain muuta kuin pehmeää, muttei toisaalta aivan erityisen karheaakaan, vaaleaa, kalpeaa ja jotenkin läpikuultavan näköistä, ja tietyssä valaistuksessa hän voi näyttää hyvinkin sairaalta, aaveelta. Awéalla ei ole iho-ongelmia, ei finnejä tai maksaläikkiä, etkä koskaan tule näkemään häntä ruskettuneena. Koskaan.
vaatetus: Yleensä Awéalla on hyvin hentoisenvihreät pussihousut, sillä on todennut housut paljon hameita ja mekkoja näppärärämmiksi. Lahkeiden alle menevät lyhytvartiset saappaat ovat pehmeää nahkaa, ja taidokkaasti tehdyt: kesällä vilpoisat, eivät hiosta ja talvella lämpimät. Ylävartalonsa verhoamiseen neiti käyttää periaatteessa hihatonta paitaa, tummanpunaista yleensä, jonka helma putoaa reisien puoleenväliin. Hihoiksi siihen on ommeltu seitinohuesta kankaasta pitkät, Awéan sormet peittävät leveät hihat, samaa tummanpunaista. Paita myötäilee ihoa. Kuumina kesäpäivinä hänet saattaa nähdä capreissa ja topissa, talvisin taas ensimmäiseksi kuvaillun vaatetuksen ylle on kääritty paksu villaviitta, kesäisin joskus ohuemmasta kankaasta tehty sammalenvihreä viitta. Awéan muuttuessa lohikäärmeestä ihmiseksi vaatteet ovat suoraan hänen päällään. Ihmishahmossaan hän ei kanna mitään aseita mukanaan.
fyysiset vahvuudet: Maassa hän ei ole kovinkaan sulava ja ketterä, vaan matkanteko ja liikkuminen on hidasta ja kömpelöä. Kiipeily sujuu, vuorilla tai kallioilla, koska kynsillä saa aika hyvän otteen, mutta samanlaistase on kuin kaikki muukin maalla liikkuminen: hidasta ja kömpelöä. Siipiään hän ei käytä maalla kuljeskeluun, siipien sitä "peukalonkohtaa", sillä toisin kuin lepakot ja osa lohikäärmeistä, Awéa omistaa siivet ja etujalat. Kuusijalkainen, muttei hyönteinen. Siivillä Awéa näyttää eri olennolta, sulavaliikkeinen ja painottoman näköinen. Ja koska Awéa rakastaa lentämistä, hän lentää paljon ja on siivillään taitava. Hän jaksaa lentää kauan, pääsee ihan kiitettävää vauhtia ja on aika ketteräkin. Tulen (joka sivumennen sanoen on kuumuusasteeltaan valtaisaa ja siksi pääosin sinistä) syökseminen onnistuu kiitettävästi. Vähän matkan (metri, tms.) päässä olevaa kohdetta Awéa kykenee grillaamaan suht kauankin, se on kuin hiljaa ilman puhaltamista keuhkoista, mutta jo kahden metrin päähän lieskoja on paljon vaikeampi pitää kauan yllä. Eikö? Mitä kovempaa puhallat, sen nopeammin keuhkot tyhjenevät. Myötätuuleen on luonnollisesti helpompi saada tuli pidemmälle. Mutta tuli on neitosen tehokkain ase, sillä sitä käyttääkseen ei tarvitse päästä kosketusetäisyydelle. Ja vaikka itse tuli ei yltäisi kohteeseen, on sen ympärillä aika mukavan lämpöistä - tai polttavan kuumaa. Muuten Awéa sitten käyttelee ihan näppärästi kynsiään ja hampaitaan, häntäänsä ja siipiäänkin jos tiukka paikka tulee.
ihmisenä: Pienikokoisena Awéa on suhteellisen nopea liikkeissään ja pääseekin oikeuksiinsa metsässä, pusikossa tai kallioilla juostessaan. Suoralla, tasaisella pinnalla hän ei ole kovinkaan nopea. Mutta juosta Awéa jaksaa yllättävän kauan, ihan heti ei kunto lopu kesken. Askel on pitkä ja kevyt, hypyt eteenpäin ja ylöspäin onnistuvat hyvin (varmasti sillä on jotain tekemistä hänen lohikäärmeytensä kanssa). Ja kenties hänen lohikäärmeydellään on jotain tekemistä senkin kanssa, että hän on ihmisenäkin jonkin verran kömpelö. Ei nyt muuten mitenkään hirmuisesti, mutta esimerkiksi hiljaa liikkuminen tuottaa ongelmia. Ihmisenäkin hän kiipeilee hyvin – sekä vuorilla ja kallioilla että puissa. Ihmisenä puolustautuminen on täydellistä hepreaa Awéalle, joten jos joskus joutuu tilanteeseen, jossa ei voi muuttua lohikäärmeeksi ja pitäisi tapella, on edessä varma tappio. Missään lyönneissä ei ole voimaa, hän ei tiedä taktiikoita, eikä omista aseita. Mikäs sen mukavampaa? Ja koska Awéa ei ole koskaan pitänyt vedestä, ei hän osaa myöskään uida.
Gulls in the sky and in my eyes
You know it feels unfair
There's magic everywhere
luonne: Awéa ei ole niitä, jotka esittävät jotain muuta kuin ovat, jotka ovat täysin erilaisia, kun heihin tutustuu. Neiti kohtelee tuntemattomia, kaikkia tuntemattomia, lajista riippumatta, samoin, eli jokseenkin huolettomasti, puhuu kuin tuntisi kaikki. Hän on rento, iloinen ja huoleton, huimapäiseksi tai uhkarohkeaksi saattaisi joku kutsua, jokseenkin peloton ja hermoilee kovin vähän omasta terveydestään. Se saattaa osittain johtua siitä, että hän on kauan sitten hyväksynyt sen tosiseikan, että kaikki kuolevat joskus, hyväksyi sen kauan ennen kuin sa tietää, etteivät lohikäärmeet kuole aivan heti vanhuuteen - osittain se varmasti johtuu siitä, että hän on lohikäärme. Vaikka olisi ihmishahmossaan, Awéa tietää voivansa muuttua tarvittaessa nopeastikin ja lohikäärmeenä tappeleminen on aika helppoa. Pakeneminenkin. Ja koska Awéalla ei ole ylimääräistä ylpeyttä rasitteena tai apuna, kykenee tuo myös luovuttamaan. Ja pakenemaan.
Ensivaikutelma Awéasta, kuten myös tuo pidempään tunnettuna on lähes prikulleen samanlainen - rento ja huoleton. Kenties ystävien seurassa riehakkaampi, muttei mitenkän suunnattomasti. Silti hänellä on suhteellisen vähän tosiystäviä - joskus oli monia, jotka vannoivat tuntevansa the Aidon Awéan, mutta Awéa itse ei näitä luotetuikseen laskenut. Kaikille tuo on ystävällinen, mutta itsestään ei paljoa kerro, ja vaikka se, mitä muut näkevät ei olekaan kuorta, niin ei se kyllä Awéan sisintäkään ole. Ei Awéa oikeastaan sulkeutunut ole, mitä nyt välillä vain unohtuu ajattelemaan hieman liian syvällisiä ja syvällisesti, ja silloin saattaa jonkin aikaa hieman vaikuttaa masentuneelta.
Niitä, joita vihaa ja inhoaa Awéa kohtelee kylmällä välinpitämättömyydellä. Ei mitenkään hyökkäile kimppuun tai haudo kostoa, muttei yleensä myöskään puhu tai muutenkaan osoita huomanneensa toisen olemassaolon. Joskus hän pitää mykkäkoulua aika kauankin, joskus taas vain muutamia päiviä - riippuen ihan siitä kenelle ja mistä on suuttunut. Ja suuttuessaan, siinä hetkessä, kuten yleensäkään, hän ei paljoa ajattele, huutaa vain toiselle kurkku suorana mitä sylki suuhun tuo, yrittäen kuitenkin varoa yhteenottoja. Mutta toisaalta, jos toinen hyökkää, lähtee Awéa (etenkin todella vihaisena) mukisematta mukaan, tai vähintään puolustautuu.
Mutta se, että Awéa on hyväksynyt kuoleman mahdollisuuden, ei suinkaan tarkoita sitä, että hän odottaisi sitä, olisi elämäniloton tai masentunut, noin niin kuin yleensä. Hän elää päivän kerrallaan, nauttii elämästään eikä murehdi huomista. Kyllä se tulee ilman murehtimistakin. Hän rakastaa luontoa, metsiä, koskia, niittyjä, kukkuloita, kaikkea luonnossa. Ja vaikkei Awéa vedestä pidäkään, hän lentää mielellään meren yllä aurinkoisina päivinä, sillä se on tuon mielestä kaunis. Mielijohteesta toimiminen on yksi hänen lempipuuhiaan, ja kaikkea hölmöä tuleekin tehtyä – hetken mielijohteesta. Missä olisikaan jännitys elämästä, jos aina jokaista sanaa ja liikettä miettisi ensin kauan? Awéa on niitä, jotka sanovat mitä miettivät, eivät mieti mitä sanovat. Mutta toisaalta, onhan sekin omiaan lisäämään jännitystä elämään.
Oikeastaan Awéaa ei jaksa kiinnostaa, tietääkö joku hänen olevan lohikäärme. Jos sattuisi käymään niin, että hän törmäisi johonkuhun lohikäärmeenä ja haluaa puhua, niin muuttuu sen kummempia miettimättä ihmiseksi. Mitäs aristeltavaa siinä oli, vaatteet oli suoraan päällä ja kaikkea. Hän on ylpeä lohikäärmeydestään, ylpeä vihreistä suomuistaan ja vihreistä hiuksistaan ja tekee sen myös tiedettäväksi.
Look at me standing
Here on my own again
Up straight in the sunshine
menneisyys: Awéa syntyi – tai siis, kuoriutui – pienen, pimeän luolan uumenissa, yksin. Ympärillä näkyi muita munankuoria, ehkä kahdesta munasta. Hän sai myöhemmin kuulla vanhemmistaan, mutta se, mitä hän kuuli, paljastetaan vasta siinä vaiheessa, kun hänkin ne kuulee. Vastakuoriutuneena rääpäleenä, mitään sen enempää ajattelematta Awéa suuntasi kohti valoa – luolan suuaukkoa. Siinä hän sitten aikansa kyyhötti, pieni, kurttuinen, kirkkaanvihreä otus, katsellen outoa maailmaa alapuolellaan. Oli Lírin kuukausi (toukouu), ja maailma oli kuin kääriytynyt vaaleaan, hennonvihreään huntuun. Kauan, tuntikausia, ehkä koko kevätpäivän valoisan ajan, pieni lohikäärmeenalku istui luolan suuaukolla, allaan ainakin sata metriä suoraa pudotusta vain katsellen uutta, outoa maailmaa. Kenties nuo vihreää maailmaa tuijotetut tunnit vaikuttivat, sillä vihreä on aina ollut Awéan lempiväri. Kun hämärä laskeutui, hän hoipersi takaisin luolaan ja uinahti pian.
Aurinko nousi tapansa mukaan ja valaisi pientä luolaa, mutta Awéa ei herännyt. Hän heräsi vasta puolen päivän aikoihin siihen, että luolan suuaukko pimeni. Säikähdyksestä suunniltaan pieni lohikäärmeen poikanen ponkaisi ylös ja ennen kuin oli kunnolla hereillä, oli jo painautunut kauhuissaan luolan takaseinään. Hän rauhoittui kuitenkin pian tajutessaan, että tulija oli samaa lajia. Tai ehkei hän sitä aivan niin tajunnut, mutta jokin vaisto kertoi, että tulija oli samanlainen ja ehkä...
"Äiti?" Kysymys tuli ajatuspuheella, ja hetkeksi Awéa jähmettyi silkasta yllätyksestä puhumisestaan. Tulija kuitenkin hymähti hiljaa.
"En ole äitisi, pikkuinen", hän sanoi ja astui hieman sisemmäs. Awéan silmät tottuivat nopeasti toisen heittämään varjoon ja tuo näki tulokkaan paremmin. Hän olinaaras ja - maan tasolta katsottuna – valtaisa. Hän oli (vaikkei Awéa sitä tuolloin tiennyt) ilmalohikäärme, myös, mutta toisin kuin Awéa, hän oli helmenharmaa tummanturkooseilla yksityiskohdilla.
"Äitisi... Lähti muutama päivä sitten sisarustesi kanssa", hän sanoi hiljaa. Hetken Awéa vain tuijotti eteensä. Olihan se kai aika järkyttävä kokemus kuulla emonsa hylänneen poikasensa, mutta kaipa Awéa oli niin pieni ja hänellä oli niin paljon mielessään, ettei se nyt niin kovasti vaikuttanut. Isästään hän ei kysynyt, oletti vain lähteneen muiden mukaan.
"Kuka sinä sitten olet?" poikanen kysyi katsellen toista pää kallellaan.
"Ewin." Muita selityksiä Awéa ei saanut. Tulija oli Ewin.
Aika kului. Ewin nimesi Awéan, toi hänelle ruokaa, kun hän oli liian nuori metsästämään itse, suojeli ja piti seuraa. Awéa kasvoi nopeasti, ja eräänä päivänä Ewinin ollessa ruokaa etsimässä hän sai päänsä kokeilla siipiään. Ja kun tällainen idea tuli, totta kai se piti toteuttaa. Luolan suuaukolta, siitä samalta, jolta hän oli alla levittäytyvää maailmaa ihaillut kauan sitten, hän hyppäsi tyhjyyteen. Onneksi pudotus oli pitkä, sillä muuten hän olisi luultavasti kuollut. Ensimmäiset kolme-neljäkymmentä metriä hän vain putosi. Paniikissa hän huiski ja räpiköi, jaloillaan ja siivillään, ja vasta vähän ennen puiden latvoja hän sai siipensä auki ja liukui melko epätasaisesti maahan. Hetken hän vain vapisi aloillaan, mutta innostus valtasi nopeasti alaa järkytykseltä. Into kokeilla uudestaan. Edessä oli vain yksi ongelma: miten päästä ylös? Rinne oli turhan jyrkkä kiipeämiseen, ja Ewinkin palaisi vasta illalla. Kaksi vaihtoehtoa: Awéa lentäisi ylös tai jäisi alas ja ehkä jonkun saaliiksi. Edelläoleva houkutteli enemmän, joten lentämisoppimisen pitäisi tapahtua nopeasti. Muutaman kerran Awéa hyppeli ilmaan ja räpytti raivoisasti siivillään vain pudotakseen takaisin maahan. Puuhun kiipeäminen ei onnistuisi, toiselta jyrkänteeltä hyppäys saattaisi olla itsemurha. Mikä siis ratkaisuksi?
Ewinin saapuessa iltahämärässä hän löysi Awéan kiipeämästä vuorenseinämää kohti luolaa. Hän oli päässyt kymmenen metrin korkeuteen ja käyttänyt siihen puoli päivää. Ewin kantoi hänet ylös ja ryhtyi aamulla opettamaan tuota lentämään.
Aluksi "lentäminen" oli vain hitaita laskeutumisia, mutta pian Awéa oppi hallitsemaan siipiään. Ensimmäisellä kerralla, kun hän rehellisesti lensi, oli varmasti hänen siihenastisen elämänsä onnellisin hetki. Tunne, kun on voittanut maan vetovoiman (vieläpä fysiikan lakien vastaisesti), oli aivan omaa luokkaansa. Koko loppupäivän hän sujahteli edestakaisin kirkkaan taivaan alla, vihreä nuoli sinisessä ilmassa. Ewinillä oli kova homma saada hänet luolaan yöksi.
Pikkuhijaa Awéa oppi lentämään aina vain paremmin ja paremmin, metsästämään, syöksemään tulta, muuttumaan ihmiseksi. Vuodet kuluivat. Jossain vaiheessa Awéa etsi oman luolansa, mutta loppujenlopuksi ei kovin usein siellä oleile. Mielummin hän vaeltelee ympäri laaksoa ja tutkii sitä, tutustuu uusiin ihmisiin.
No need to run and hide
It's a wonderful, wonderful life
No need to hide and cry
It's a wonderful, wonderful life
tavannut:
ystävät:
luotetut:
ihastus:
rakastettu:
vihamiehet:
I need a friend
Oh, I need friend
To make me happy
Not so alone
Look at me here
Here on my own again
Up straight in the sunshine
rakastaa:
- Yllätysyllätys, lentämistä. Ilman siipiään, lentokykyään Awéa tulisi varmasti hulluksi, sillä mikään ei ole tuon mielestä vapauttavampaa kuin nousta ilmaan ja jättää maalliset murheet taakse. Neiti on ylpeä myös kookkaista siivistään ja lentotaidostaan, ja toivoo siipiensä jäävän suuriksi.
- Lämpöä. Hellepäivä, ja Awéa on varmasti jollain kalliolla päivää paistattelemassa tai niiden yllä lentämässä. Kylmyys ei tuota haittaa sinänsä, mutta lämpö vain on elähdyttävää ja ihanaa, Awéan sanoin. No, loppujen lopuksihan tuo on lisko, ja eivätkös kaikki liskot pidä lämpimästä?
inhoaa:
- Ihmisten ruokaa. Siksi vältteleekin viimeiseen asti ihmishahmossa syömistä ja aterioi lohikäärmeenä raa’alla lihalla.
- Vettä. Oli kyseessä sitten uiminen, lämmin kesäsade tai ukkosmyrsky, vettä Awéa välttelee viimeiseen hengenvetoon. Juominen on eri asia, silloin vain kuono kastuu.
- Likaa. Puhdistaa aina suomupeitettään (josta on sivumennen sanoen melkoisen ylpeä) mahdollisuuksien mukaan nuolemalla tai jossain ruohotupsussa kierimällä.
- Jos joku huomauttelee siitä, miten Awéa välttelee likaa ja vettä. Hän ei vain mahda sille mitään, vaikka on useasti – ja epäonnistuneesti – yrittänyt hieman siedättää itseään, suomupeitteen puhdistus tai vesilätäkön kierto tulevat automaattisesti.
muuta
- Jos on haavoittunut ihmisenä ihmiselle hengenvaarallisesti, muuttuu lohikäärmeeksi ja on lohikäärmeenä, kunnes haavat ovat parantuneet. Tämä siksi, että lohikäärme kestää luonnollisesti enemmän verenhukkaa ja pahempia vammoja kuin ihminen ja jää henkiin.
- Jos (ihmishahmossaan) Awéa puhuu normaalilla äänenvoimakkuudella, kuulostaa se hyvinkin normaalilta. Kuiskatessa äänestä kuulee sihinän helpommin, ja halutessaan Awéa saa äänensä kuulostamaan hyvinkin myrkylliseltä.
- Lohikäärmeenä ollessaan puhuu muille lohikäärmeille ajatuspuheella, ihmisille (ja muille otuksille) puhuessaan muuttuu ihmiseksi, sillä ei kykene puhumaan meidän laillamme lohikäärmeenä.
It's a wonderful, wonderful life.
hahmo © Sahia
kuva © Sahia
lyriikat © Black
