Opposites //Berry//

[Canine]

Aisumi istui valkean ratsunsa kyydissä tuon kiitäessä täyttä laukkaa kaupungin läpi. Ratsukko sai osakseen ärtyneitä katseita ihmisten joutuessa pomppimaan ratsun tieltä, mutta nuori nainen ei siitä välittänyt.
Tutun rakennuksen siintäessä edessä puolihaltija hidasti ratsunsa vauhdin ravin kautta käynniksi.
Kuninkaan palatsi, varmasti saaren, ellei jopa maailman kaunein rakennus. Aisumi oli usein ratsastanut sen ohi ja toivonut, että ehkä jonain päivänä pääsisi tuon porttien sisäpuolelle.
"Kuitenkin täytyisi osata kauheasti etikettisääntöjä ja käytöstapoja ja muuta turhaa." Haltijanpuolikas mutisi itsekseen lohdutuksentapaisia sanoja.

Automaattisesti tuo vilkaisi ympärilleen ja hymy nousi tuon kalpeahkoille kasvoille.
"Kukaan ei huomaa, mitä jos kävisin hieman tutkimassa?" Aisumi kuiskasi niin ratsulleen kuin haukalleenkin ja sai vastaukseksi hevosensa osalta hirnahduksen.
Aisumi ohjasi suuren eläimen linnan muurien vierelle ja nousi seisomaan. Vartioita ei sillä hetkellä näkynyt, joten ääneti tuo naisenlaku kampesi itsensä muurin yli, laskeutuen sitten hiljaa kyykkyyn tuon toiselle puolelle.
"Menkää piiloon ja odoittakaa!" Aisumi kuiskasi haukalleen, joka lensi muurin yli. Kuului vvain hiljaiset kavionaskeleet ja lehvistön heilahdus, kun Aisumi nyökkäsi itsekseen ja lähti lähes kontillaan hiipimään linnan pihalla.
Vartijoista ei kauheasti haittaa olisi tuon näkemyksen mukaan; olihan neitokaisella mukanaan miekkansa ja muut aseensa, hän oli hyvin koulutettu ja kokenut taistelija ja varmasti nopeampi kuin joukko linnaa vartioivia miekkosia.
Joten rauhassa tuo jatkoi patsaiden ja pensaiden ja ties minkä seassa hiippailua. Linna ja sen piha tosiaankin olivat upeita ja nyt hän voisi tyytyväisin mielin todeta käyneensä muurien sisäpuolella. Enemmän tai vähemmän suositeltavasti, mutta silti.

//Alku on nyt mitä on, koita siitä saada edes jotakin irti ^__^'//

[Berry]

Aamupäivä tosiaan oli ollut työntäyteläinen. Neidin vanhemmat olivat tulleet vierailulle ilman erillistä ilmoitusta ja Keylalle tietenkin oli tullut pieni muotoinen paniikki siitä, mitä hän pukisi ylleen. Lisäksi hänen huoneensa oli melkoisen kaaoksen uhrina. Eihän naisparka millään ehtinyt ajatella siivoamista kun hän oli juuri vaihtanut rotuakin tajuamatta sitä ensimmäiseen tajuttomaan kuuteen tuntiin ja hitaas ryömiviin tolkullisiin kolmeentuntiin.
Luojan kiitos hän törmäsi pariin palvelijattareen käytävällä samalla kun kiiruhti keittiölle päin ja pyysi näitä auttamaan huoneensa siivouksessa, tietenkin hän lupasi heille hyvän palkkion. Palvelijat olivat suostuneet ja saivat työnsä päätteeksi kummatkin pari neidon vanhaa mekkoa, jotka olivat yhä hyvääkin huutoa. Tosin ei Keyla niistä enään välittänyt, joten luopuminen ja vaatetilan saaminen oli oikeastaan helpotus, ja ainakin palvelijat olivat tyytyväisiä palkaan. Rahallisesti palkka olisi tietenkin ollut suppeampi.

Vanhempien tapaaminen meni suurin piirtein ihan hyvin, lukuunottamatta herjoittelija tarjoilijan etikettivirheitä tämän kaataessa teetä vahingossa hänen äitinsä syliin ja sen jälkeen julkeasti alkaen esiliinalla pyyhkimään kallista leningiä puhtaasti. Keyla oli hävetä silmät päästänsä.
Tapaamisen ollessa ohi, oli neiti suorastaan liitänyt ulos palatsista hengittämään. Hän oli ollut niin paniikissa, että hänen kätensä tärisivät yhä, aivan kuin hän olisi tullut vanhaksi ja hauraaksi. Se nyt oli kerrassaan naurettava ajatus.

Keyla istahti puutarhan lammen kivetysreunalle ja katsoi kuvajaistaan lammen pinnasta. Yhä sievä ja kaunis, ehkä hän kelpaisi vielä joskus jollekkin miehelle.. Tosiaan, hänen vanhempansa olivatkin vihjailleet tyttärelleen tänään, että mahdollinen puolisi olisi löytynytkin vihdoin neidolle, muuta he eivät paljastaneet, eikä Keyla edes uskaltanut kysyä vaikka hänen päänsä oli täynnä erilaisia kysymyksiä.

Keyla huokasi kevyesti ja katsoi lammen kuvajaisen kautta, kuinka pilvi oli hiljalleen väistymässä auringon tieltä. Nainen tulisi sokeaksi aina auringon säteiden rakastellessa hänen ihoansa vasten. Hän sulki ne. Oli aivan sama olisivatko ne kiinni vai auki.

[Canine]

Aisumi erotti askeleita ja nosti hivenen päätänsä, etisen äänten aiheuttajaa.
Syylliseksi paljastui arviolta puolihaltijan itsensä ikäinen neitokainen.
Aisumi arvioi tuota nopeasti; luultavasti aatelinen tai muuten rikas neito kyseessä.
Seuraavana kuului hiljaista puhetta ja joukko hovin miehiä, jokninmoisia palvelioita luultavmimmin, astui piha-alueelle.

Aisumi säpsähti ja vetäytyi varjoihin paremmin, hiipien sitten ääneti noiden katseiden alta pois, kiertäen noiden takaa ääneti. Aisumi perääntyi ääneti, mutta pahaksi onnekseen neitokainen kolautti kantapäänsä rikkaamanpuoleisen neidon ihaileman järven kivireunaan ja kiljahtaen kaatui lampeen.
Aisumi käväisi nopeasti matalahkon lammen pinnan alla ja nousi sitten ylös, tummat hiukset kasvoihin liimaantuneina, ja sylkäisi suustaan vettä.
"Eh.. Hei." Aisumi totesi hivenen nolona sekä vieraalle tytölle, että paikalle kiiruhtaneeseen palvelusväkeen. Tytön lyhyehkö kimono liimaantui ikävästi ihoon kiinni ja hiukset peittivät näkyvyyden.

Yksi miehistä ojensi kättään aisumia kohti, jolloin neitokainen ponnisti nopeasti taaemmas ja käsiinsä tukien heilautti itsensä ympäri, nousten seisomaan. Tuo ei nimittäin ollut varma, oliko kädentarjoaminen avuntarjous, vai ulosheittoaie.
Aisumi tarkkaili rikkaampaa väkeä varuillaan, valmiina nappaamaan katanansa jos siihen olisi tarvetta.
Aisumi astui muutaman huomaamattoman askeleen lähemmäs varakkaamman oloista neitoa, tuota voisi käyttää kilpenä jos muu ei auttaisi. Ei, Aisumi ei pelkäisi käyttää kieroja konsteja jos ne auttaisivat mahdollisen vankeuden, sakkojen tai muiden välttymiseltä.

[Berry]

Juuri kun iltapäivän aurinko oli alkanut porottaa ja neitonen oli menettänyt näkökykynsä joku loiskahti lampeen kastellen naisen siinä samassa. Keyla kiljahti kauhistuneena ja pelkäsi hänen leninginsä pilaantuneen. Tämä huusi heti vartioita apuun, sillä tulijan hajusta päätellen tuo ei kuulunut hoviin. Ties mikä ryöstäjä toinen oli. Pari vartijaa hölkkäsi pian paikalle ja yksi heistä ojensi lammessa olevalle kättään vetääkseen tuon lammesta ja viedäkseen ilmeisimmin tyrmään palatsin pihaan tunkeutumisesta ja aatelisen häiriköinnistä. Voi tuota naista joka vedessä oli, melkein sääliksi kävisi. Jos Keylasta olisi kiinni, tuo nainen kyllä selviäisi pelkällä säikähdyksellä asiasta, mutta jos asiaan huomioitaisiin tämän vanhemmat tuon pää voisi joutua vadille. Sen verran vaikutusvaltaa neidin perheellä sentään oli.

Keyla kyllä kuuli naisen askeleet jotka kuroivat heidän väliään umpeen joten arvata voi, että nainen oli nousemassa ylös ja ottamassa perääntymis askeleita taaksepäin kun tohelo vartija hössötti ja tönäisi korkea arvoisen aatelisen lampeen mahdollisen rikollisen kanssa. Neidin käten töivät vimmatusti lammenpintaa, jotta hän olisi pysynyt pinnassa. Monikerroksinen leninki painoi kuin synti kastuessaan ja veti häntä vedenpinnan alle urakalla. Onneksi neiti sai sukeana etsittyä otteen jostain kivestä jotta pysyi pinnan yläpuolella.
Nainen avasi silmänsä ja katsoi sokeilla silmillään ympärilleen, vaikkei nähnytkään mitään. Hänen silmänsä olivat täysin valkoiset. Ei pupillia, eikä iiristä, täysin valkoiset. Mustat hennot silmärajaukset olivat pitkin poskia ja kaunis kampauskin oli lössähtänyt hänen päähänsä kuin vanha käytetty moppi. Keylan teki mieli itkeä, pelosta siitä miltä hän oikein näytti. Nyt hän ei ainakaan saisi miestä, jos huhut tästä kiertäisivät ympäri hovia. Hän oli vihainen.

Keyla puri hampaitaan yhteen hampaat kirskuen. Hän oli niin vihainen ja nyt hänen puolestaan kaikki voitaisiin passittaa oitis tekemään ystävyyttä hirsipuun kanssa.
"Kehtaattekin turmella korkea-arvoisen aatelisen leningin ja häiritä häntä kauniina iltapäivänä! Minä teen teistä valituksen hovituomarille ja pidän myös huolet, että rangaistus on kohtalokas teille kaikille!", Keyla sähisi yhä vedenvarassa samalla kun pilvi peitti jälleen auringon ja hän sai näkönsä sekä pupillinsa takaisin ja katsoi nyt kaikkia kolmea tuimasti.

[Canine]

Aisumi oli valmiina puolustautumaan, kun tohelo vartija yllättäen tönäisikin aatelisneidon lampeen.
Aisumi peitti suunsa kämmenellään peittääkseen tirskahduksen.
Tuo veti syvään henkeä ja sai kasvonsa taas peruslukemille. Hän oli jo pulassa, ja olisi pahemmassa jos räkättäisi uimareissun saaneelle hienohelmalle, siitä ei olisi epäilystäkään.
"No mutta neiti korkea-arvoinen aatelinen, eihän tuollainen äänensävy sovi hienolle neidille." Aisumi totesi hyvin teko-järkyttyneellä äänellä ja veti puisen bo-sauvan selkäremmiltään, ojentaen sen toisen pään sitten järventapaisessa lilluvalle neitokaiselle.
"Mutta silti olisi parempi nousta ettet vilustu." Aisumi totesi, mutta eräs vartija pysäytti naisenalun tarraamalla tuon olkapäästä. Ilmeisesti epäili tuon hukuttavan neiti Aatelisen lampeensa.

"Saatan olla tunkeilija, mutta ei ole kohteliasta koskettaa tuntematonta naista!" Aisumi ärähti ja iski sauvansa toisen pään miehen vatsaan, tarraten sitten tuon käsivarresta ja muutaman sekunnin ponnistuksen jälkeen heitti tuon ylitseen lampeen, aatelisen seuraksi.
Mies nousi pärskähtäen pintaan, täysin hämmentyneenä tuon tunkeilijan tekosesta. Harva nuori neito ensinnäkään jaksoi miehiä heitellä ja toisekseen, tuo aiheutti paljon enemmän ongelmia itselleen teoillaan.
Toinen vartija oli tulossa toverinsa apuun, mutta Aisumi heitti pitkän sauvan tuon jalkoihin ja tömähtäen mies makasi rähmällään maassa.
Aisumi hymähti, kyykistyi lammen viereen ja kiskaisi aatelisneidon vedestä

Aisumi perääntyi muutaman askeleen, kiersi märän aatelisneidin vierelle ja siitä syöksähti tiikerinloikalla eteenpäin, napaten puisen sauvansa ja kuperkeikan myötä nousten sitten seisomaan, puisen aseen toinen kärki osoitettuna kolmea vierasta kohti.
Toinen mies pääsi lammesta ja Aisumi hymähti, juosten muutaman askeleen ja ponnistaen puusauvan avulla hyppyyn, hypäten takaisin aatelisneidon taakse, kiertäen siitä sitten tuon eteen, valmiina lyömään jokaista hyökkäystä yrittävää aseellan kasvoille.

//Anteeksi lievä autohitti, voin muokata jos häiritsee |3//

[Berry]

Kaikki tosiaan tapahtui juuri tänään hyvin nopeasti nyt loiskahti jo vartijakin veteen ja sen perässä nousi tuo tuntematon vedestä ja repi aatelisenkin kuivalle maalle. Keyla istui polviensa päällä hiekalla ja puristeli mekostaan vettä kuin kyyneleitä. Mekko itki hänen puolestaan. Nainen puri alahuultaan tukahduttaaksen itkun poikasen. Miten näin voi tapahtua juuri hänelle ja miksi?

Lopuksi nainen iski nyrkkinsä polveä vasten sellaisella voimalla, että sivusta katsoja olisi voinut luulla naisen murtaneen jalkansa tai vähintäänkin saaneen sen sijoiltaan. Keyla kuulosti varmasti uhmaikäiselta pikkulapselta ja kiukutteli kun ei saanut päivällisen jälkeen unelma kääretorttua jälkiruuaksi.
" VARTIJAT! Ryhdistäytykää ja viekää tuo nainen tyrmään! ", Keylan teki mieli kirota, mutta vaivoin sai pahimmat sanat nielaistua takaisin sinne, mistä ne olivat tulossakin.
Vartijat nousivat ylös puoli uupuneina ja lähtivät tekemään pidätysyritystä, mutta yhtäkkiä nuo näyttivät unohtavansa mitä olivat tekemässä ja pinkoivat ties minne. Lievästi järkyttyneenä Keyla katsoi vartijoiden perään. Hän kyllä valittaisi jollekkin vartijoiden kunnosta ja pätevyydestä, varmasti valittaisi!

Nainen käänsi katseensa naiseen joka yhä näytti osoittavan häntä typerällä hammastikullansa. Kuka tuo nainen oikein luuli olevansa? Luuliko tuo tosiaan pärjäävänsä naiselle taistelussa jonkun kepin avulla? Keylalla sentään oli nopeus ja voima puolellansa. Olihan hän vampyyri, vaikkei nyt kykyjensä kanssa ihan vielä sinut ollutkaan, kyllä hän jotain osaisi. Tosin, hän ei miellellään näyttäisi itsestään sitä puolta, varsinkaan palatsin pihassa.

// ei tuo mitään. : D //

[Canine]

Aisumi oli jo valmiina puolustautumaan toisen komentaessa vartijat puolihaltijan kimppuun, mutta pian nuo miekkoset juoksivatkin toisaalle, kuin kanat laukauksen jäljiltä.
Aisumi naurahti ja katsoi aatelisneidon järkyttynyttä ilmettä, siirtäen sitten sauvan takaisin paikoilleen toisen kääntäessä katseensa takaisin Aisumiin.
Aisumi puristi hiuksistaan vettä ja heilautti yhä vetiset kutrinsa sitten selkänsä taakse, laittaen kätensä puuskaan.

"Hyvää työväkeä on nykyisin niin hankala löytää." Aisumi totei huvittuneella äänellä, ennemmin ehkä itselleen kuin toiselle.
"No, miten on? Haluatko sinä yrittää saada minut tyrmään, vai kutsutko lisää noita tumpeloita? Vai teet viisaimman valinnan ja jätät asian sikseen?" Aisumi laski katseensa taas tuohon erittäin kiukustuneen näköiseen ylemmänkastin edustajaan.
Aisumi olisi kyllä valmis puolustamaan itseään minkälaista mörköä vastaan tahansa, olihan hän elänyt soturikylässä, ei hän hevillä millekkään hovin tappajapuudeleille tai vastaaville häviäisi.
"Ja ennen mahdollista pidätysyritystä suosittelisin uuden työväen hankkimista. Nuo koulutetu apinat eivät pärjäisi edes pikkulapselle älynlahjoissaan. Tai voimissaan." Aisumi vielä lisäsi, nyökäten päällään vartijoiden juoksusuuntaan.

Aisumi rutisti nyt vettä lyhyen kimonontapaisensa helmasta ja ravisteli vettä käsistään, pyyhkien kaiken aikaa kasvoille karkaavia märkiä suortuvia kasvoiltaan.
Myös puolihaltijan kalpeahkoilla kasvoilla oli mahdollista erottaa selkeät mustat viirut, jotka olivat aiheutuneet levinneistä silmämeikeistä. Huolimatta kaikesta; märistä vaatteista ja hiuksista, levinneistä meikeistä, jopa vaarallisesta tilanteesta ja kylmästä tuulenvireestä, Aisumin kasvoilla oli hymy, joka ei ollut hivenenkään ivallisen oloinen, ennemminkin hivenen väsyneen.
"Joten miten on?" Aisumi vielä kysyi toiselta ja seisoi uhmakkaasti paikoilaan, toista tuijottaen.

[Berry]

Muukalainen selitti jotain työvaesta ja kysyi sen jälkeen aikoiko nainen usuttaa vartijat tuon kimppuun ja patistaa tyrmään vai mitä tämä aikoi tehdä. Voi kyllä minä sinut vielä tyrmään saan, kultaseni Keyla ajatteli nousten maasta ruumis täristen kylmästä.
" En tiedä, ehkä minä jätän asian sikseen jos pyydätte oikein kauniisti jokaista sormustani suudellen ja suurta kunniaa vannoen anteeksi minulta. Ehkä sitten voin harkita anteeksi antoa teille ja unohtaa teidät lopulisesti. ", Keyla nosti leukaansa hieman ylimielisesti kumartuen nostamaan katse koko ajan naisessa maahan pudonneen päivänvarjonsa avaten ja asetellen sen sirosti olkapäällensä lepäämään. Naisella oli kylmä, hänhän sairastuisi pian johonkin kuoleman tautiin!

" No, miten teidän laitanne on? Suostutteko anteeksi pyyntöön, vai pitääkö minun oikeasti laittaa teidät tyrmään laskemaan päiviä viikatemiehen vierailulle? ", keyla kohotti hienoisesti kulmaansa kysyvästi ja lipaisi huuliansa pienesti. Hän mietti hetken miltä naisen veri mahtaisi maistua, mutta pyyhki kuvitelman oitis mielestänsä.

// anteeksi lyhyys! : < //

[Canine]

//Ei tuo mikkään lyhyt oo x3//

"Voi kuule, niin houkuttelevalta kuin tarjouksesi kuulostaa, taidan kieltäytyä." Aisumi totesi maireasti, vino hymy kasvoillaan.
Kädet puuskassa ja selkä suorassa tuo tarkkaili lyhyempää naisenalkua, valmiinaväistämään tai puollustautumaan, mitä tuo sitten ikinä tekisi.
"Ja minä en turhaan viikatemiestä säiky, olen häneltä ennenkin pakoon päässyt." Aisumi lisäsi hymyillen, kun taivaalta kuului kiljahduksen tapainen.

Mustavalkea haukka kaarsi naisten ympärillä muutaman kerran ja laskeuti lepäämään emäntänsä olalle, keltaisilla silmillä vierasta neitoa tarkkaillen.
"Joko te huolestuitte? Ja minä kun en ole vielä aloittanutkaan." Aisumi hymähti linnulleen ja silitti sormellaan sen päälakea.
Muurin takaa kuului lisäksi hirnahdus ja kavioiden kopinaa, jolloin haukka päästi jälleen korkean kiljaisun, mutta jäi emäntänsä olalle.

"Ja jos tilanne käy ylivoimaiseksi minua kohtaan, mitä epäilen, onhan minulla aina pakokeino valmiina." Aisumi lisäsi muuria kohti päätään nyökäyttäen ja sormellaan lemmikkilintunsa pehmeitä sulkia silittäen.
Linnun sirppimäiset kynnet painoivat kevyesti puolihaltijan litimärän kankaan peittämää hartijaa petolinnun tarkkaillessa rikkaammanpuoleista ihmisensukuista.
Myös Aisumi tarkkaili edessään seisovaa aatelisneitoa, odottaen tuon seuraavaa liikettä.