Omat rodut

[Selene]

Elikkäs, Whléyaan on mahdollista luoda omia rotuja. Muistakaa kuitenkin, että ensimmäisen hahmon on pakko olla jokin jo valmiiksi Whléyassa asusteleva olento. Toista hahmoa varten saa jo luoda uuden rodun, kunhan vain hyväksyttää sen ylläpitäjillä jolloin se voidaan liittää Whléyan sivuille.

Lajin kuvailusta pitäisi löytyä ainakin vastaukset seuraaviin kysymyksiin:;

x Onko lajilla erityisiä tuntomerkkejä? Esim. miten laji eroaa ulkoisesti muista vai eroaako ollenkaan.

x Millainen laji on kyseessä luonteeltaan? Tähän voi liittää monia asioita, kuten lajin:
- suhtautuminen muihin
- suhtauminen muihin lajin edustajiin, esim. onko arvoltaan muita ylempiä, ovatko kaikki samalla tasolla...
- yleiset luonteen piirteet, esim haltioilla ylpeys

x Kuinka vanha laji on kyseessä? Onko laji vasta saapunut Whléyaan, vai elänyt siellä jo kauan? Tähän voi liittää myös sen, miten laji on Whléyaan päässyt/joutunut +lajin historiaa.

x Kuinka vanhaksi lajin edustaja voi elää? Tässä kohdassa kannattaa ottaa huomioon Whléyan ikä. Useita tuhansia vuosia eläviä rotuja ei siis suosita, tässä voi käyttää ihan omaa järkeään.

x Missä päin Whléyaa lajia on tavattavissa? Onko lajille vakiintunut tiettyä asuinpaikkaa, vai kiertelevätkö nämä vain?

x Voiko laji lisääntyä jonkin toisen lajin kanssa? Eli ovatko risteytykset mahdollisia ja kenen kanssa.

Edellämainittujen kysymysten mukaan luodun rodun pitäisi sisältää kaikki tarvittava, mutta tietenkin voitte kertoa oikeastaan mitä haluatte.
Rodun valmiiksi saatuanne voitte lähettää sen admineille, jotka tiirailevat sen läpi suurennuslasia käyttäen --> toisin sanoen lukevat laiskasti läpi. Jos kaikki perusasiat löytyvät, niin ei mitään hätää, me olemme kilttejä :'D

[Selene]

Pelaajien keksimiä rotuja vanhalta foorumilta.

~~*~~

Metsähenget

x Asuvat metsissä.
x Eivät siedä minkään muotoista tappamista, ellei se liity heidän rituaaliinsa.
x Käyttävät asuinaan luonnonmateriaaleja (ei eläinten nahkoja).
x Iho joko täysin valkoinen/vihertävä.
x Hiustenväri määräytyy kasvilajin mukaan.
x Jokainen yksilö omaa jonkun kasvilajin, se ilmenee heissä joko kasvin kukkien/lehtien kasvaessa hiusten seassa, iholla olevasta syntymämerkistä, jossa on kyseisen kasvin kuva. Heidän toinen nimi myös sisältää kasvin nimen..
x Äärettömän harvinainen laji, tarkkaa yksilö lukua ei tiedetä, mutta se jää todella pieneksi. On sanottu, että kyseinen rotu olisi vain kansantarua pelotellaakseen lapsia menemästä yksin metsään.
x Puhuvat muinaista kieltä, mutta heillä on uskomaton kyky oppia kaikkea uutta.
x Ovat ylitunteellisia, esim. He rakastuvat helposti.
x Heillä on rituaaleja joilla he palvovat ja lepyttelevät metsänhenkien ylimmäistä jumalaa. Yleensä tämä tapahtuu ihmisuhreilla, jotka ovat heidät nähneet vahingossa tai itse aiheutettuna.
x Ovat yksi ja oma kuningaskuntansa, tai pikemminkin olivat. Nykyään heitä voisi kutkua laumaksi tai heimoksi, mutta kyllä heillä on yhä se kuningas joka siirroista määrää.
x Elävät noin 500 vuotiaiksi, ennen kuin kuihtuvat pois.
x Rakentavat talonsa puihin, eikä siksi kuin ylöskatsova voi löytää heidän kaupunkiaan.
x Uskomaton näkö ja hajuaisti.
x Naiset menehtyvät noin 90% varmuudella synnytyksestä.
x Lisääntyvät samalla periaatteella kuin ihmisetkin, odotusaika vain lyhyempi, 3kk. Lisääntyminen vaikeaa, eivät hedelmöity helposti.
x Pystyvät lisääntymään kaikkien ihmisrotua muistuttavien rotujen kanssa paitsi ihmissusien. Jos näin tapahtuu niin, odotus/synnytyksen vaarallisuus riippuu pelkästään millaisesta risteytyksestä on kyse.
x Sulautuvat hyvin metsään ulkonäkönsä ansiosta.
x Tarvitsevat paljon vettä tai kirjaimellisesti kuihtuvat.
x Heidän askelten kohdalle kasvaa aina heidän kasvilajinsa kukkia/kasveja, niistä yleensä huomaa, missä metsänhenget ovat liikkuneet joten nämä liikkuvat puissa, jossa tämä ilmiö ei tapahdu.

© berry

~~*~~

Vesinymfit

-Vesinymfit ovat hyvin kauniita olentoja. Niillä on aina hyvin suuret ja surumieliset silmät, jotka ovat aina vaaleanvihreät tai vaaleansiniset.
-Niiden laulu on hyvin kaunista ja surullista. Vesinymfit laulavat usein metsälammilla tai muun veden läheisyydessään yrittäen saada seuraa. Jokaisen vesinymfin ääni on hyvin kaunis ja vaikka onkin useasti melko hiljainen, saattaa se tuulen mukana kantautua melkoisen kauaskin. Vesinymfien ääni on siitä erikoinen, että se tarttuu voimakkaammin tuuleen, kuin muiden olentojen.
-Vesinymfit ovat erittäin kevyitä ja pystyvät kävellä vetten päällä. Joskus saattaa nähdä siron neitokaisen tanssimassa vetten päällä ja se muistuttaa hieman luistelua.
-Vesinymfit itkevät hyvin usein. Niiden sisällä on tavallista enemmän nestettä, joka purkautuu kyyneleinä. Heidän kyyneleet ovat täysin pyöreita ja kristallin kirkkaita. Useasti saattavat vesinymfit itkeä tai vain päästää muutaman kyyneleen, ilman minkäänlaista syytä, vaikka kesken mielenkiintoisen keskustelun...
-Vesinymfin saattaa tavata metsässä ja useimmiten veden läheisyydessä tai joskus ehkä jollakin peltoalueella, mutta kaupungeissa ja kylissä heitä harvoin tapaa.
-Eivät voi juoda muuta kuin vettä. Ei tiedetä mitä heille tapahtuu, sillä kukaan ei ole uskaltanut koeilla, mutta kauan sitten huhujen mukaan yksi vesinymfi menehtyi juodessaan mehua...
-Hyvin harvinainen laji.
-Elävät suunnilleen yhtä kauan kuin haltiat.
-Kukaan ei oikein ole päässyt perille kuinka vesinymfit lisääntyvät, sillä miespuolisia lajin edustajia ei muista kukaan koskaan nähneen... Voivat kuitenkin saada jälkeläisiä myös ihmisten ja haltioiden kanssa.
-Vesinymfin tunnistaa surullisesta katseesta, suurista, vaaleista silmistä ja muutenkin rauhallisesta olemuksesta.Usein on neitojen hiukset koristeltu jollakin, esimerkiksi vaaleilla kukilla. Vesinymfit pukeutuvan aina pitkään mekkoon, eivätkä he koskaan käytä kenkiä. Hiusten väri sininen, valkoinen tai vaaleanruskea.
-Kulkevat aina yksinään tai jonkun muun lajin seurassa.
-Melko ujoja, mutta seurankipeita.
-Saapuivat Whléyaan hyvin vähin äänin ja moni tuskin on koskaan tavannut vesinymfiä.

© Roya

~~* ~~

Seireenit

Seireenit eivät ole, toisin kuin luullaan, mitään sukua merenneidoille. Nämä linnunjalkaiset ja -siipiset kaunottaret houkuttelevat laulullaan merenkävijöitä karille. Joskus kuullaan hurjia huhuja siitä, miten seireenit olisivat syöneet miehistön ja ripotelleet lastin mereen, mutta saaristossa omissa oloissaan elävistä olennoista ei tiedetä paljoa varmasti. He ovat asuneet laakson rannikon tuntumassa, pikkusaarilla ja luodoilla aina.

Ulkonäöltään seireenit ovat kauniita, mitä tulee ihmismäisiin osiin. Terveen uhkea keho, pyöreähköt kasvot ja kiharat hiukset ovat yleisiä. Silmissä ja hiuksissa ei esiinny violetteja tai muita nk. luonnottomia värejä, mutta kaikkia muita kyllä. Selästä, lapaluiden kohdalta versoo pari komeita linnunsiipiä ja seireenin jalat ovat pitkät, ryppyiset, suomuiset ja raatelukyntiset linnunjalat. He pitävät yllään yleensä vain rumat jalkansa peittävää hametta.

Stereotyyppinen seireeni on älykäs, runollinen ja petollinen. He kiintyvät, rakastuvat tai edes alkavat käyttäytyä ystävällisesti toista kohtaan erittäin hitaasti, eivätkä yleisesti ottaen pidä minkäänlaisista miespuolisista henkilöistä - muutoin kuin lisääntymistarkoituksessa - tai muiden lajien edustajista.

Kaikki seireenit ovat naispuolisia ja he elävät keskimäärin 80-vuotiaiksi. He ovat musikaalisia, lumoavat laulullaan ja pystyvät lentämään. Lisääntyäkseen seireeni hankkiutuu raskaaksi jonkin toisen lajin miespuoliselle edustajalle. Seireenien geenit käyvät yhteen minkä tahansa lajin geenien kanssa. Oikeastaan sopimisesta ei tulisi puhua, sillä seireenigeenit joko dominoivat täysin tai jäävät piiloon, eli jos lapsesta tulee tyttö, tämä on seireeni, ja jos poika tämä edustaa isänsä lajia. Seireeni hylkää lapsen isän heti synnytyksen jälkeen. Tyttölapsen seireeni vie mukanaan, pojan jättää sen isälle.

© sir Kai

[Berry]

VAMPIR

Sanakirja

Hellren – Urosvampyyri, joka on pariutunut naaraan kanssa. Urokset voivat ottaa kumppanikseen useamman naaraan. Tämä perinne on hyväksi katsottu, koska naaraat pystyvät lisääntymään vain kerran kymmenessä vuodessa kahden päivän ajan.

Kiimakausi – Vampyyrinaaraan hedelmällinen aika, joka kestää yleensä kaksi päivää ja johon liittyy voimakas seksuaalinen halu. Esiintyy noin viisi vuotta naaraan muutosvaiheen jälkeen ja sen jälkeen kerran kymmenessä vuodessa. Kaikki urokset reagoivat jossain määrin oleskellessaan kiimassa olevan naaraan lähistöllä. Tämä voi olla vaarallista aikaa, koska kilpailevien urosten välillä voi puhjeta yhteenottoja ja taisteluita, etenkin jos naaras ei ole pariutunut.

Kirjurineitsyt – Mystinen voimahahmo. Häntä voi verrata jumalaan. Asuu ei-rajallisella alueella ja esiintyy vain kuninkaallisille vampyyreille. Omistaa erilaisia kykyjä ja kykenee yhteen luomistyöhön, jonka hän käytti synnyttääkseen vampyyrien ala-lajin.

Muutosvaihe - Vampyyrin elämän kriittinen vaihe, jolloin vampyyri tulee täysikasvuiseksi. Sen jälkeen vampyyrien on juotava vastakkaisen sukupuolen verta pysyäkseen hengissä. Tämä tapahtuu yleensä kolmannen vuosikymmenen puolivälissä. Jotkut vampyyrit eivät selviä muutosvaiheesta, mikä koskee etenkin uroksia. Ennen muutosvaihetta vampyyrit ovat fyysisesti heikkoja, seksuaalisesti tietämättömiä ja haluttomia.

Shellan – Naarasvampyyri, joka on pariutunut uroksen kanssa. Naaraat eivät yleensä ota enempää kuin yhden kumppanin, mikä johtuu sitoutuneiden urosten voimakkaan reviiritietoisesta luonnosta.

Veriorja – Uros- tai naarasvampyyri, joka on alistettu palvelemaan toisen vampyyrin verentarvetta. Veriorjien pitämisen käytäntö on suurelta osin lakannut, mutta sitä ei ole kielletty lailla

Leelan – Hellittelysana, joka voidaan kääntää vapaasti ”rakkain”.


Historia

Noin tuhat vuotta sitten syntyi kirjurineitsyt joka oli verrattavissa jumalattareen, mutta ei kuitenkaan ollut sitä. Hän sai kyvyn yhteen luomistyöhön, hän loi vampyyreille ala-lajin. Vampirin. Tämä rotu lisääntyi Sambrian saaristossa ja whleyssa, mutta pääosin sambriassa, eikä ole juuri levinnyt sieltä muihin maanosiin, tiedetään kuitenkin joitain rohkeita vampireja jotka ovat lähteneet perheineen muille maanosille ja lisääntyneet taas siellä levittäen rotua. Vampir tulee hyvin toimeen perinteisen vampyyri lajin kanssa ja pitävät toisiaan oikeastaan sukulaisrotuina.

Lisääntyminen

Noin viiden vuoden sen jälkeen kun naaras on tunnut täysikasvuiseksi saavuttaa hän ensimmäisen kiimakautensa joka kestää noin kaksi päivää. Jos onni on myötä, tulee naaras raskaaksi ja puolenvuoden sisällä hän synnyttää vampirin. Kantoaika riippuu geeneistä, kuten siitä kauanko häntä kannettiin ennen syntymäänsä. Synnytykset ovat usein vaarallisia ja noin puolet synnyttävistä naaraista kuolee verenhukkaan tai komplikaatioihin. Vampirin arvioitu iän pituus on noin tuhat viiva tuhatviisisataa vuotta.

Vampir pystyy lisääntymään oman sekä vampyyri lajin kanssa. Ihmisten kanssa he eivät pysty lisääntymään, elleivät geenit osu yhteen täydellisesti. Muitten lajien kanssa lisääntyminen on mahdotonta.

Ravinto

Ennen täysikasvuiseksi tulemista vampir pärjää ihmisen verellä, mutta sen on oltava kuitenkin vastakkaisesta sukupuolesta lähtöisin. He eivät tapa syödäkseen, eikä heidän tarvitse imeä henkilöä kuiviin, jotta he olisivat kylläisiä. Muutoksen jälkeen heidän täytyy kuitenkin nauttia vampir tai vampyyri lajin vastakkaisen sukupuolen verta. Yleensä vampirit nauttivat Shellaninsa/hellrensä verta jonka mukana myös tämän lähimuistot siirtyvät verennauttijalle, ja tämä on yksi heidän yhteinen tapa keskustella esimerkiksi vaikeista asioista taikka sitten yksinkertaisesti tämä on heille sosiaalinen tapa. Vampirin pitää kaikesta tästä huolimatta silti nauttia tavallista ihmisravintoa koko elämän kaarensa ajan, josta he saavat tärkeät elimistölle tarpeelliset ravintoaineet. Yleensa Vampirin nautittua ihmisverta heidän elimistönsä hylkii tätä ravinnetta hetken ajan saaden heidät voimaan pahoin.

Perinteet

Vampirellä on hyvin paljon perinteitä. He viettävät kyllä häitä, hautajaisia, suruaikaa ja rukoilemista. Häät poikkeavat hyvin paljon meidän käsityksestä häistä. Esim. Heillä ei ole pappia, vaan joku suvusta vain esittää kysymykset tahtovatko he elää loppu elämänsä yhdessä. ja haluavatko he toisensa shellaniksi/hellreniksi. Sen jälkeen mahdolliset pariutuvan parin sisarukset esittävät myöntävän vastauksen liitolle viiltäen tulevan hellrenin selkään liiton ja jokainen kysyen erikseen kysymyksen ” Mikä on tulevan Shellanisi nimi? ” ja Hellrenin pitää puolestaan vastat kysymyksiin jokaiselle erikseen. Sen jälkeen pariutumisen suorittava sukulainen kuivaa valkoisella silkkisellä liinalla hellrenin selän ja asettaa sen kauniiseen lippaaseen ojentaen sen hellrenille. Hellren polvistuu shellaninsa eteen ojentaen lipasta tuolle pää painuksissa ja pyytää tätä shellanikseen. Shellan ottaa lippaan jos suostuu pariutumaan uroksen kanssa.

Aistit & taidot

Vampirit omistavat ikään kuin kuudennen aistin. He pystyvät aistimaan muista millaisia tuntemuksia he käyvät juuri sillä hetkellä läpi. Kuten rakkauden, vihan, surun, ilon tai vaikkapa himon. Harvalla yksilöllä on muita taitoja ja heitä on ehkä yksi sadasta. Rodun jäsenet osaavat kuitenkin kieltä jota muut rodut eivät voi ymmärtää. Tämän kielen he saavat syntymä lahjakseen ja puhuvatkin tällä kielellä yleensä toisensa kanssa, mutta osaavat kuitenkin sitä perus ymmärrettävää kieltä.

Vaarat

Hopea ei heitä vahingoita, eikä myöskään pyhä vesi tee heihin mitään vaikutusta, mutta aurinko saa heissä yksilöllisesti kuitenkin jotain aikaan. Jotkut tulevat sokeiksi, jotkut palavat tuhkaksi ja jotkut voivat oleskella auringossa, mutta heidän ihonsa palaa helposti. Vampir on myös altis melkein kaikelle samalle vaaralle kuin ihminenkin, paitsi myrkylle. Sillä vampirit omistavat myrkkyä pilkkovia happoja ruumiissaan. He eivät myöskään voi sairastaa perinteisiä tauteja kuten flunssaa, mahatautia, mikreeniä tai muitakaan. Heidän rodullaan on omat harvinaiset tautinsa kuten kaatumatauti joka on hyvin yleinen heidän keskuudessaan.

Ulkonäkö

Heillä on oikeastaan samat ulkoiset piirteet kuin vampyyreilläkin. He ovat veistoksellisen kauniita/komeita. He omistavat kulmahampaat jotka verenhimossa pidentyvät alahuulen päälle. He ovat tavallista vampyyriä kalpeampia ja omistavat oikeastaan melkein valkoisen ihon. Heidän silmänsä vaihtavat väriä punertavaan janon sattuessa ja heidän ihonsa on virheettömän koskematon, elleivät he itse ole hakanneet siihen mitään tatuointeja.

Käsitys rodusta

Harva ulkopuolinen, eli siis nämä jotka eivät ole vampyyreja tai vampireja tietävät, että he ovat kaksi eri rotua. Oikeastaan ei pakosti edes tiedetä, että vampir rotu on olemassa vaan heidät leimataan heti vampyyreiksi. Joillekkin voisi olla yllätys, jos he kuulisivat, että vampyyreillä olisi ala-laji. Eli voitaisiin sanoa, että vampirit ovat salattu rotu ja tutkimaton rotu joka on kuitenkin elänyt heidän keskuudessaan jo jopa tuhat vuotta.

© Rotu on kopioitu muunneltuna J.R.WARDIN Pimeyden rakastaja kirjasta. Tekstit Berry. Rotu on kaikkien vapaassa käytössä luvallisesti ja hyväksytty ylläpidon kautta.

ps. Lisätietoa yksärinkautta

[sir Kai]

//Ehkä se on yhdyssana, mutta wikipedia sanoo kirjoitusmuodon menevän noin. Jepsista. Oma versioni epäkuolleista, käyttäkää vapaasti. Ah, ja sain ylläpidon siunauksen.//


Kalman väki

Kalman väki tarkoittaa enimmäkseen hautuumailla kulkevaa, nimettömistä ja epämuodostuneista aaveista koostuvaa joukkoa. Nämä ovat kuolleista jälkeenjäänyttä energiaa, jota liikuttaa usein yksi, voimakas negatiivinen tunne, useimmiten kateus eläviä kohtaan. Joskus yksi tai kokonainen joukko väkeä lähtee seuraamaan kalmistossa liikkunutta takertuen tähän kiinni. Usein tämä aiheuttaa raskasmielisyyttä, joskus jopa kuolemansairauden, ja tarvitaan väen tunteva manaaja häätämään nämä elävän kimpusta. Kalman väkeä löytyy Whléyan lähes jokaiselta hautuumaalta ja yleensäkin kaikista paikoista, jossa jonkun ruumis lepää.

Toisin kuin aavemaisella väellä, kalmoilla on tunteva mieli. He ovat syystä tai toisesta lopettaneet elämisen kuolematta, usein kirouksen tai kostonhimon takia, ja vaeltavat epäkuolleina ympäriinsä. Monien luonne vinksahtaa mielipuolisen puolelle traumaattisen kuolinkokemuksen takia, eivätkä ketkään, yhtään ketkään pidä heistä. Ihmiset kammoksuvat heitä, demonit nauravat heille ja vampyyrit vihaavat heitä, mikä tietysti vaikeuttaa entisen lajinsa luonteen ja muistot omaavan kalmon epäelämää suunnattomasti.

Luulisi, että kuollut ruumis mätänisi nopeasti toimintakyvyttömäksi, mutta kalmot pystyvät periaatteessa elämään ikuisesti. He hallitsevat kalman voimaa, joka parantaa epäkuolleita mutta imee elinvoimaa elävistä. Voiman hallitsevat aistivat kuoleman läheisyyden, pystyvät parantamaan loppusuoraa kulkevia kuolemansairaita ja tuntevat vetoa sekä selittämätöntä kiinnostusta kuolevia kohtaan. Kalman voima on enimmäkseen kalman väen yksinoikeus, mutta jos tietäjä osaa sitoa väen jäsenen palvelijakseen, tämä saa myös voiman käyttöönsä. Kalmon tappaa tämän pään murskaaminen, kehon polttaminen tuhkaksi tai jauhaminen jauhelihaksi. Kalmot ovat usein fyysisesti vahvoja, koska he hallitsevat kehoaan täydellisemmin kuin elävät eivätkä tunne välttämättä kipua.

Kalmot tunnistaa helposti sinertävästä tai vihertävästä ihosta, hiljalleen hajoavasta ruumiista ja kuolemasta kielivästä mädästä löyhkästä. He ovat enimmäkseen lisääntymiskyvyttömiä, vaikka huhujen mukaan jotkut kalmomiehet ovat onnistuneet saattamaan elävän naisen raskaaksi. Tosin vauva on poikkeuksetta heikko tai kehitysvammainen, eikä yleensä selviä ensimmäisiä ikävuosia pidemmälle. Risteytymistä rajoittavat samat seikat, mitkä rajoittavat kalmon elinaikaista lajiakin.

Kalman väkeä on ollut siitä asti, kun kuolema on niittänyt satoaan.