Post by Alchimere on Oct 18, 2009 21:33:54 GMT 3
Nimi: Valeríen Lucrées
Ikä: 18
Syntymäpäivä: Felicien kuukauden 29 päivä vuonna 3082
Sukupuoli: Mies
Laji: Ihminen (maagi)
Asema: Kruununprinssi
Ulkonäkö:
Ulkönäössään prinssi Valeríenin sanotaan mitä suurimmissa määrin muistuttavan edesmennyttä äitiään. Hän on miellyttävän näköinen nuorukainen, jota viime aikainen sairastelu on kuitenkin ikävästi riuduttanut.
Vaaleudessaan kruununprinssi on ehdottomasti tullut isäänsä. Hänen kermanvaaleat hiuksensa kehystävät kasvoja pehmeinä kiharoina, jotka vielä joitakin vuosia sitten saivat kasvaa vapaasti reilusti yli harteiden. Kuninkaan kuoleman jälkeen prinssin hiukset kuitenkin leikattiin lyhyemmiksi, ja vaikka virallinen suruaika onkin ollut ohi jo pitkään, hiukset eivät ole palanneet entiseen pituuteensa. Nykyisin suortuvat hipovat edestä korvia, pidentyen kevyesti niskaa kohti mentäessä, niin että pisimmillään kiharat laskeutuvat olkapäille. Tarpeen tullen hiukset olisi mahdollista kietaista taakse kiinni, mutta näin Valeríen tekee lähinnä valtion virallisissa tilaisuuksissa.
Valeríen kulmakarvat ovat vaaleat ja kapeat, niin että hänen kasvojensa ilme niiden vaikutuksesta näyttää tavallistakin kylmemmältä. Suurimmaksi osaksi kulmakarvat kuitenkin ovat peittyneinä kurittomien otsahiusten alle.
Vaikka prinssi muuten onkin isänsä nuoruuden kuva, silmänsä hän on perinyt kuningataräidiltään. Iiristen ulkoreunat ovat väriltään vaaleanvihreää, kuin kevään ensimmäiset kasvit. Pupillia kohti liikuttaessa väri lopulta vaihtuu kullanruskeaan, niin että näyttää siltä, kuin pupillia kehystäisi kultainen kehä. Muodoltaan prinssin silmät ovat viattoman pyöreät, vaikkakin täysin vaaleat ripset saavatkin ne näyttämään hieman erikoisilta. Ikävä kyllä muuten varsin viehättävien silmien katse on nykyään kovin tyhjä, aivan kuin ne eivät enää pystyisi täyttämään tehtäväänsä sielun peileinä. Tunnetilat harvemmin heijastuvat Valeríenin katseeseen, ellei kyse sitten ole puhtaasta vihasta tai inhosta.
Valeríen silmiä hieman pidempään katsoessaan huomaa, etteivät ne ole täysin identtiset. Vaikeampi on kuitenkin huomata havainnon aiheuttajaa. Kyse ei itse asiassa ole silmien muodossa tai koossa, sillä niiden suhteen erot ovat normaalin pieniä. Sen sijaan oikean silmän pupilli käyttäytyy luonnottomalla tavalla. Jopa hämärässä se pysyy pienenä, vaikka vasen pupilli samaan aikaan laajenee normaalin ihmispupillin tapaan.
Prinssillä on kapeat, sydämenmuotoiset kasvot, ja melko pienet kasvonpiirteet. Hänellä on kapea, suora nenä. Aikanaan ruusunpunaisilta huulilta on anemian myötä kadonnut väri, niin että ne nykyään lähes poikkeuksetta pysyvät valkeina. Huulten amorinkaari on selkeästi erottuva, ja alahuuli ylähuulta täyteläisempi, niin että suu usein näyttää olevan hieman mutrussa. Huulen yläpuolella, vasemmalla puolella kasvoja, on pieni musta luomi syntymämerkkinä.
Ennen normaalin vaalea iho on viime aikoina käynyt yhä kalpeammaksi, niin että suonet kuultavat useista kohti sen läpi selkeinä sinisinä juonteina, varsinkin käsivarsissa jossa suonet muutenkin ovat esillä.
Osittain nirsojen ruokailutottumusten seurauksena Valeríenin hieman yli 170 senttinen keho on hoikka, jopa laihaksi kuvailtava, ja jo luonnostaan hän muutenkin on kapeaharteinen. Yhdistettynä pitkiin raajoihin hän tuo mieleen vielä hieman hontelon peuranvasan, joka silloin tällöin kompastelee omiin ylimittaisiin jalkoihinsa. Lihaksistoa prinssille ei ole juurikaan päässyt kehittymään, sillä hän ei koskaan ole erityisesti suosinut voimaharjoittelua.
Pukeutuminen:
Yöpaitaa lukuun ottamatta Valeríenin vaatekaapista tuskin löytyy asukokonaisuutta, jonka pukemiseen menisi alle puoli tuntia, tai jonka riisuisi yhtään sen nopeammin.
Kuninkaalliseen tapaan vaatteet on koristeltu runsain kirjailuin. Toisinaan kirjailut ovat monimutkaisia koukerokuvioita, toisinaan ne taas selvästi esittävät jotakin. Koristeisiin on käytetty myös jalokiviä, joita on upotettu myös lukuisiin asuihin kuuluviin koruihin. Arvon merkkinä vaatteiden koristeväreissä on paljon kultaa tai hopeaa.
Vaatteiden värit ovat täyteläisiä ja syviä, punaista, vihreää, ruskeaa... Kankaat ovat parasta ja kalleinta laatua, ja niitä on käytetty useita kerroksia, niin että lopputuloksesta on saatu mahdollisimman vaikuttava.
Tämänhetkisen hovimuodin mukaan vaatteissa on käytetty myös röyhelöitä. Kooltaan vaihtelevia röyhelökoristuksia löytyy yleensä takkien hihoista sekä kauluksesta, toisinaan erillisenä kaulaan kietaistuna huivina.
Prinssin jokainen vaate on oma taideteoksensa, joissa sekä kokonaisuuteen että yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota. Ainoa huomiotta jäänyt seikka on mukavuus, joka ikävä kyllä ei ole jäykkien hovivaatteiden vahvimpia puolia.
Koska kruunu odottaa niin kauan, että prinssi saavuttaa täysi-ikäisyyden, on hänellä arvonsa merkkinä otsaripa, joita väreiltään ja malleiltaan löytyy omansa eri tilaisuuksiin. Kaikkein yksinkertaisimmillaan tuo arvonmerkki on vain yksinkertainen, otsan yli kulkeva rengas.
Kuninkaalliseen tapaan prinssin kumpikin korva on lävistetty, ja hänellä on korviinsa valittavaksi useampi erilainen koru, joista jokaisella on oma tehtävänsä; joku suojelee, toinen antaa voimaa, kolmas viisautta.
Luonne:
Jo lapsena Valeríen oli kuninkaallisen perheen vesana varsin hemmoteltu, mutta kuninkaan ja kuningattaren kuoleman jälkeen on hänen käytöksensä alkanut saada yhä hankalampia, lähes sairaita piirteitä.
Valeríen on mitä hurmaavin persoona niin kauan, kuin asiat menevät hänen tahtonsa mukaan. Halutessaan hän osaa olla herttainen ja rakastettava, ja kietoa henkilön kuin henkilön pikkusormensa ympärille. Hänellä on taito sanoa juuri oikeat asiat, niin että vastapuoli tuntee olonsa erikoiseksi ja tärkeäksi. Vaikka prinssistä olisi kuullut mitä, on tällaisena hetkenä sitä täysin mahdoton uskoa, ja yleensä toinen osapuoli on miltei valmis unohtamaan kaiken pahan, mitä hänen korviinsa ikinä on kantautunutkaan.
Ikävä kyllä prinssin hyvä tuuli kestää tasan niin kauan, kuin asiat menevät niin kuin hän on suunnitellut. Jos jokin menee pieleen, on Valeríenin hyvä tuuli hetkessä mennyttä. Ja vihaisena hän muuttuu arvaamattomaksi, niin ettei kukaan voi aavistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Parhaimmassa tapauksessa prinssi muuttuu jäätäväksi, ja ajaa henkilön pois luotaan. Pahimmassa tapauksessa hänen kiukkunsa yltyy silmittömään raivoon, joka tuo mieleen lähinnä kolmivuotiaan lapsen uhmakohtauksen. Silloin prinssi menettää täysin itsekontrollinsa, ja kaikki lähellä oleva saa kärsiä. Kohtauksen lopuksi hän on yleensä uuvuttanut niin itsensä kuin sillä hetkellä paikalle sattuneen onnettoman sielunsakin. Itse asiassa vain hyvin harva on kuitenkaan todella päässyt todistamaan tällaista kohtausta, ja ne jotka ovat päässeet, pitävät suunsa visusti kiinni. Valeríen on silloin tällöin myös taipuvainen erityisen hankalaan kiukutteluun.
Suojellakseen itseään Valeríen on kehittänyt mitä uskomattomimman taidon vääristellä todellisuutta haluamallaan tavalla. Hän osaa kääntää minkä tahansa asian niin, ettei se ole hänen itsensä syytä. Hänellä on myös tapana yksinkertaisesti jättää kuulematta epämiellyttävät asiat. Hänelle voidaan kymmenettä kertaa toistaa, että jotakin olisi tehtävä, ja prinssi jatkaa keskustelua jostakin aivan muusta. Samalla tavalla hän muokkaa myös menneisyyden tapahtumia, niin pitkälle että alkaa itsekin uskoa omia valheitaan.
Vanhempiensa valitettavan poismenon jälkeen Valeríen on muuttunut yhä vainoharhaisemmaksi, niin että hän nykyään luottaa enää kouralliseen palvelusväkeä, heistäkin vain muutamaan lähes täydellisesti. On päiviä, jolloin kruununprinssi kieltäytyy lähtemästä huoneistostaan ja lukkiutuu huoneistoonsa, suostumatta syömään muruakaan niistä herkuista, joita häntä varten on keittiössä valmistettu.
Vaikka prinssiä paljosta voidaankin syyttää, ei häntä missään tapauksessa voi parjata tietämättömäksi tai sivistymättömäksi. Kruunun seuraavana perillisenä hän on saanut mitä parhaimman koulutuksen, ja yksityisopettajat ovat perehdyttäneet häntä niin taiteisiin, tieteisiin kuin taikuuteenkin, ja tällä tavalla luoneet mitä parhaimman pohjan yleissivistykselle. Nuori prinssi on saanut oppia myös sodankäynnistä ja diplomatiasta, vaikkei olekaan vielä toistaiseksi päässyt harjoittamaan noita taitoja käytännössä, kuningattaren pitäessä valtaa itsellään.
Prinssin kaikkein suurin pelko on hylätyksi tuleminen, mutta ikävä kyllä hän ei osaa ilmaista asiaansa selkeästi. Sen sijaan hän takertuu harvoihin tärkeisiin ihmisiin mustasukkaisen omistavasti, eikä siedä näillä lainkaan muuta elämää hänen lisäkseen. Valeríen saattaa käyttää mitä ihmeellisimpiä keinoja pitääkseen ihmiset lähellään. Lapsena hänellä oli tapana huolestuttaa vanhempansa saamalla mitä ihmeellisempiä sairauden oireita, niin että hän sai edes pienen osan siitä huomiosta, jota hän niin kipeästi kaipasi.
Historia:
Felicien kuukauden 29 päivä vuonna 3082 oli ihmisille ilon päivä, sillä silloin syntyi kruunun seuraava perillinen, hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi Valeríen. Päivä julistettiin yleiseksi juhlapäiväksi, ja niin kansa kuin hovikin riemuitsivat. Muutamaa vuotta myöhemmin kuningasperhettä siunattiin toistamiseen, kun prinsessa Isabella syntyi. Kruununperillisenä Valeríenilla oli kaikkea, mitä lapsi vain maailmassa saattoi toivoa. Ainakin melkein. Isä oli tunnollinen hallitsija, ja valtakunnan asiat veivät usein aikaa perheeltä. Kuningas ei ollut todistamassa poikansa ensimmäisiä sanoja tai askeleita. Pieni prinssi kaipasi isänsä huomiota, ja totesi lopulta saavansa sitä kiukuttelemalla ja keksimällä mitä merkillisempiä sairauksia. Siitä huolimatta elämä oli, jos ei nyt täydellistä, niin ainakin onnellista.
Iän karttuessa prinssiä alettiin valmentaa tulevaa tehtäväänsä varten. Hän oppi kieliä, politiikkaa, historiaa, kirjoittamista ja taikuutta maan parhaimmistona pidettyjen opettajien johdolla. Prinssi oli innokas oppilas, ja janosi päästä näyttämään osaamansa. Yhtä paljon kuin hän opiskeli sammuttaakseen tiedonjanoaan, hän opiskeli myös saadakseen kehuja.
Erityisen kiinnostunut Valeríen oli taikuudesta, johon hänellä oli jo syntymässään taipumusta. Opettajansa kauhuksi prinssiä kiehtoi myös taikuuden pimeä puoli, ja tämä tekikin kaikkensa ohjatakseen kasvavan pojan mielenkiintoa muihin asioihin. Mutta prinssi halusi oppia, kuten myöhemmin kävisi ilmi.
Hieman ennen prinssin neljättätoista syntymäpäivää valtakuntaa kohtasi suru-uutinen. Kuningatar oli menehtynyt sairauteen. Suru oli murtaa kuninkaan, joka reagoi omalla tavallaan, uppoutumalla hallitsemiseen. Suruaika kului, ja koko palatsi järkyttyi, kun kuningas sen loputtua ilmoitti solmivansa uuden avioliiton. Ylimalkaisia häitä vietettiin hämmentyneen tunnelman vallitessa. Valeríen ei koskaan antanut isälleen anteeksi sitä, kuinka tuo tuntui unohtavan äidin samalla hetkellä kun oli aika polttaa surupuvut.
Kohtalo ei kuitenkaan jättänyt kuningasperhettä rauhaan. Vain pari vuotta uuden avioliiton jälkeen uusi onnettomuus kohtasi, kuninkaan kuollessa. Virallisesti kyseessä oli ruokamyrkytys, pahat kielet puhuivat muuta. Prinssi Valeríen, joka oli kärsinyt syvästi jo äitinsä kuollessa, ei koskaan toipunut ennalleen.
Kruununperillisen ollessa alaikäinen valta siirtyi väliaikaisesti kuninkaan uudelle vaimolle. Tämä hallitsisi, kunnes prinssi saavuttaisi täysi-ikäisyyden.
Kuningattaren keskittyessä hallitsemaan valtakuntaansa, prinssi vetäytyi omiin oloihinsa. Hän oli päättänyt, että kuolema ei veisi häntä. Hän olisi ovelampi. Nuorukainen vietti tuntikausia kirjastossa, etsien jotakin, josta voisi olla apua. Sillä tavalla hän ensimmäistä kertaa sai tutustua demoneihin, siihen mitä ne todella olivat, ei vain häviäjinä historiankirjan sivuilla.
Kirjojen tiedot olivat kuitenkin puutteellisia, aivan kuin palatsin kirjastosta olisi haluttu pyyhkiä pois kaikki häpeällinen tieto tuosta turmiollisesta rodusta.
Kesti kuitenkin vielä vuoden, ennen kuin suunnitelma alkoi todella muotoutua, sillä prinssin tiedot pimeästä taikuudesta olivat varsin vähäiset. Vasta sinnikkään anelun myötä hän lopulta sai opettajansa jakamaan tietoutta kanssaan. Sen jälkeen ei enää ollut paluuta, vaan nuorukainen halusi ahmi itseensä tietoa yhä synkemmistä magian muodoista.
Lopulta Valeríen oli valmis. Sydän innostuksesta ja pelosta jyskyttäen hän käytti omaa vertaan kutsuakseen demonin, alistaakseen sen palvelijakseen. Kutsunta oli lähellä epäonnistua, mutta lopulta sopimus laadittiin sinä yönä. Sopimusta seuraavana aamuna opettaja oli kadonnut. Oli kuitenkin liian myöhäistä enää katua, sillä kun sopimus kerran oli laadittu, oli sitä mahdoton enää purkaa. Valeríen oli sotkeutunut syvemmälle pimeyteen kuin oli osannut kuvitellakaan.
Opettajan salaperäistä katoamista ei koskaan pystytty selvittämään. Kaksi viikkoa myöhemmin hänen tilalleen astui uusi opettaja, ja elämä asettui jälleen omaan uomaansa. Niin ainakin kuviteltiin.
Muuta:
x Lemmikki
18-vuotissyntymäpäivänään Valeríen sai eräältä aateliselta lahjaksi kauniin paratiisilinnun. Linnun sulkapeite on syvänsininen, taittaen oikeassa valossa vihreään. Sen pyrstösulat ovat lähes reilun metrin mittaiset. Paratiisilinnulla on uskomattoman kaunis lauluääni, jonka sanotaan tuovan rauhan sen kuulijalle. Linnulle on rakennettu palatsiin suuri häkki, joka muistuttaa enemmän kasvihuonetta.
x Taikuus
Koulutuksensa ansiosta prinssi osaa taikuuden teorian ja perusteet, muttei ole toistaiseksi löytänyt todellista kutsumustaan. Hän pystyy liikuttamaan jonkin verran esineitä ajatuksensa voimalla, samoin kuin luomaan eräänlaisia harhakuvia, jotka eivät kuitenkaan kestä kovinkaan kauaa.
Kutsuttuaan demonin avukseen Valeríen on oppinut käyttämään hyväkseen mustaa energiaa. Siitä voi paitsi luoda aseeksi kelpaavia energiapalloja, myös muodostaa esimerkiksi kilven. Koska taikuus on kuitenkin vain ikään kuin lainattua, se kuluttaa valtavasti energiaa, eikä aina toimi niin kuin sen pitäisi.
x Perhe
Sekä Valeríenin isä että äiti ovat kuolleet. Hänellä on jäljellä muutamia verisukulaisia aatelistossa, sekä tietenkin sisarensa Isabella, josta prinssi tuntee suurta vastuuta. Sen lisäksi nykyinen kuningatar on hänen äitipuolensa.
x Demoni
Epätoivoissaan Valeríen kutsui avukseen demonin, mutta tietämättömyyksissään teki pahan virheen. Joka kerta demonin voimaa käyttäessään hän samalla vahvistaa tuon otetta itsestään. Joka kerta Valeríenin on luovutettava omaa vertaan, ja sen vuoksi hän onkin alkanut kärsiä anemiasta. Prinssi myös väsyy helpommin kuin ennen, demonin viedessä hänen elinvoimaansa hitaasti mutta varmasti.
Ikä: 18
Syntymäpäivä: Felicien kuukauden 29 päivä vuonna 3082
Sukupuoli: Mies
Laji: Ihminen (maagi)
Asema: Kruununprinssi
Ulkonäkö:
Ulkönäössään prinssi Valeríenin sanotaan mitä suurimmissa määrin muistuttavan edesmennyttä äitiään. Hän on miellyttävän näköinen nuorukainen, jota viime aikainen sairastelu on kuitenkin ikävästi riuduttanut.
Vaaleudessaan kruununprinssi on ehdottomasti tullut isäänsä. Hänen kermanvaaleat hiuksensa kehystävät kasvoja pehmeinä kiharoina, jotka vielä joitakin vuosia sitten saivat kasvaa vapaasti reilusti yli harteiden. Kuninkaan kuoleman jälkeen prinssin hiukset kuitenkin leikattiin lyhyemmiksi, ja vaikka virallinen suruaika onkin ollut ohi jo pitkään, hiukset eivät ole palanneet entiseen pituuteensa. Nykyisin suortuvat hipovat edestä korvia, pidentyen kevyesti niskaa kohti mentäessä, niin että pisimmillään kiharat laskeutuvat olkapäille. Tarpeen tullen hiukset olisi mahdollista kietaista taakse kiinni, mutta näin Valeríen tekee lähinnä valtion virallisissa tilaisuuksissa.
Valeríen kulmakarvat ovat vaaleat ja kapeat, niin että hänen kasvojensa ilme niiden vaikutuksesta näyttää tavallistakin kylmemmältä. Suurimmaksi osaksi kulmakarvat kuitenkin ovat peittyneinä kurittomien otsahiusten alle.
Vaikka prinssi muuten onkin isänsä nuoruuden kuva, silmänsä hän on perinyt kuningataräidiltään. Iiristen ulkoreunat ovat väriltään vaaleanvihreää, kuin kevään ensimmäiset kasvit. Pupillia kohti liikuttaessa väri lopulta vaihtuu kullanruskeaan, niin että näyttää siltä, kuin pupillia kehystäisi kultainen kehä. Muodoltaan prinssin silmät ovat viattoman pyöreät, vaikkakin täysin vaaleat ripset saavatkin ne näyttämään hieman erikoisilta. Ikävä kyllä muuten varsin viehättävien silmien katse on nykyään kovin tyhjä, aivan kuin ne eivät enää pystyisi täyttämään tehtäväänsä sielun peileinä. Tunnetilat harvemmin heijastuvat Valeríenin katseeseen, ellei kyse sitten ole puhtaasta vihasta tai inhosta.
Valeríen silmiä hieman pidempään katsoessaan huomaa, etteivät ne ole täysin identtiset. Vaikeampi on kuitenkin huomata havainnon aiheuttajaa. Kyse ei itse asiassa ole silmien muodossa tai koossa, sillä niiden suhteen erot ovat normaalin pieniä. Sen sijaan oikean silmän pupilli käyttäytyy luonnottomalla tavalla. Jopa hämärässä se pysyy pienenä, vaikka vasen pupilli samaan aikaan laajenee normaalin ihmispupillin tapaan.
Prinssillä on kapeat, sydämenmuotoiset kasvot, ja melko pienet kasvonpiirteet. Hänellä on kapea, suora nenä. Aikanaan ruusunpunaisilta huulilta on anemian myötä kadonnut väri, niin että ne nykyään lähes poikkeuksetta pysyvät valkeina. Huulten amorinkaari on selkeästi erottuva, ja alahuuli ylähuulta täyteläisempi, niin että suu usein näyttää olevan hieman mutrussa. Huulen yläpuolella, vasemmalla puolella kasvoja, on pieni musta luomi syntymämerkkinä.
Ennen normaalin vaalea iho on viime aikoina käynyt yhä kalpeammaksi, niin että suonet kuultavat useista kohti sen läpi selkeinä sinisinä juonteina, varsinkin käsivarsissa jossa suonet muutenkin ovat esillä.
Osittain nirsojen ruokailutottumusten seurauksena Valeríenin hieman yli 170 senttinen keho on hoikka, jopa laihaksi kuvailtava, ja jo luonnostaan hän muutenkin on kapeaharteinen. Yhdistettynä pitkiin raajoihin hän tuo mieleen vielä hieman hontelon peuranvasan, joka silloin tällöin kompastelee omiin ylimittaisiin jalkoihinsa. Lihaksistoa prinssille ei ole juurikaan päässyt kehittymään, sillä hän ei koskaan ole erityisesti suosinut voimaharjoittelua.
Pukeutuminen:
Yöpaitaa lukuun ottamatta Valeríenin vaatekaapista tuskin löytyy asukokonaisuutta, jonka pukemiseen menisi alle puoli tuntia, tai jonka riisuisi yhtään sen nopeammin.
Kuninkaalliseen tapaan vaatteet on koristeltu runsain kirjailuin. Toisinaan kirjailut ovat monimutkaisia koukerokuvioita, toisinaan ne taas selvästi esittävät jotakin. Koristeisiin on käytetty myös jalokiviä, joita on upotettu myös lukuisiin asuihin kuuluviin koruihin. Arvon merkkinä vaatteiden koristeväreissä on paljon kultaa tai hopeaa.
Vaatteiden värit ovat täyteläisiä ja syviä, punaista, vihreää, ruskeaa... Kankaat ovat parasta ja kalleinta laatua, ja niitä on käytetty useita kerroksia, niin että lopputuloksesta on saatu mahdollisimman vaikuttava.
Tämänhetkisen hovimuodin mukaan vaatteissa on käytetty myös röyhelöitä. Kooltaan vaihtelevia röyhelökoristuksia löytyy yleensä takkien hihoista sekä kauluksesta, toisinaan erillisenä kaulaan kietaistuna huivina.
Prinssin jokainen vaate on oma taideteoksensa, joissa sekä kokonaisuuteen että yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota. Ainoa huomiotta jäänyt seikka on mukavuus, joka ikävä kyllä ei ole jäykkien hovivaatteiden vahvimpia puolia.
Koska kruunu odottaa niin kauan, että prinssi saavuttaa täysi-ikäisyyden, on hänellä arvonsa merkkinä otsaripa, joita väreiltään ja malleiltaan löytyy omansa eri tilaisuuksiin. Kaikkein yksinkertaisimmillaan tuo arvonmerkki on vain yksinkertainen, otsan yli kulkeva rengas.
Kuninkaalliseen tapaan prinssin kumpikin korva on lävistetty, ja hänellä on korviinsa valittavaksi useampi erilainen koru, joista jokaisella on oma tehtävänsä; joku suojelee, toinen antaa voimaa, kolmas viisautta.
Luonne:
Jo lapsena Valeríen oli kuninkaallisen perheen vesana varsin hemmoteltu, mutta kuninkaan ja kuningattaren kuoleman jälkeen on hänen käytöksensä alkanut saada yhä hankalampia, lähes sairaita piirteitä.
Valeríen on mitä hurmaavin persoona niin kauan, kuin asiat menevät hänen tahtonsa mukaan. Halutessaan hän osaa olla herttainen ja rakastettava, ja kietoa henkilön kuin henkilön pikkusormensa ympärille. Hänellä on taito sanoa juuri oikeat asiat, niin että vastapuoli tuntee olonsa erikoiseksi ja tärkeäksi. Vaikka prinssistä olisi kuullut mitä, on tällaisena hetkenä sitä täysin mahdoton uskoa, ja yleensä toinen osapuoli on miltei valmis unohtamaan kaiken pahan, mitä hänen korviinsa ikinä on kantautunutkaan.
Ikävä kyllä prinssin hyvä tuuli kestää tasan niin kauan, kuin asiat menevät niin kuin hän on suunnitellut. Jos jokin menee pieleen, on Valeríenin hyvä tuuli hetkessä mennyttä. Ja vihaisena hän muuttuu arvaamattomaksi, niin ettei kukaan voi aavistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Parhaimmassa tapauksessa prinssi muuttuu jäätäväksi, ja ajaa henkilön pois luotaan. Pahimmassa tapauksessa hänen kiukkunsa yltyy silmittömään raivoon, joka tuo mieleen lähinnä kolmivuotiaan lapsen uhmakohtauksen. Silloin prinssi menettää täysin itsekontrollinsa, ja kaikki lähellä oleva saa kärsiä. Kohtauksen lopuksi hän on yleensä uuvuttanut niin itsensä kuin sillä hetkellä paikalle sattuneen onnettoman sielunsakin. Itse asiassa vain hyvin harva on kuitenkaan todella päässyt todistamaan tällaista kohtausta, ja ne jotka ovat päässeet, pitävät suunsa visusti kiinni. Valeríen on silloin tällöin myös taipuvainen erityisen hankalaan kiukutteluun.
Suojellakseen itseään Valeríen on kehittänyt mitä uskomattomimman taidon vääristellä todellisuutta haluamallaan tavalla. Hän osaa kääntää minkä tahansa asian niin, ettei se ole hänen itsensä syytä. Hänellä on myös tapana yksinkertaisesti jättää kuulematta epämiellyttävät asiat. Hänelle voidaan kymmenettä kertaa toistaa, että jotakin olisi tehtävä, ja prinssi jatkaa keskustelua jostakin aivan muusta. Samalla tavalla hän muokkaa myös menneisyyden tapahtumia, niin pitkälle että alkaa itsekin uskoa omia valheitaan.
Vanhempiensa valitettavan poismenon jälkeen Valeríen on muuttunut yhä vainoharhaisemmaksi, niin että hän nykyään luottaa enää kouralliseen palvelusväkeä, heistäkin vain muutamaan lähes täydellisesti. On päiviä, jolloin kruununprinssi kieltäytyy lähtemästä huoneistostaan ja lukkiutuu huoneistoonsa, suostumatta syömään muruakaan niistä herkuista, joita häntä varten on keittiössä valmistettu.
Vaikka prinssiä paljosta voidaankin syyttää, ei häntä missään tapauksessa voi parjata tietämättömäksi tai sivistymättömäksi. Kruunun seuraavana perillisenä hän on saanut mitä parhaimman koulutuksen, ja yksityisopettajat ovat perehdyttäneet häntä niin taiteisiin, tieteisiin kuin taikuuteenkin, ja tällä tavalla luoneet mitä parhaimman pohjan yleissivistykselle. Nuori prinssi on saanut oppia myös sodankäynnistä ja diplomatiasta, vaikkei olekaan vielä toistaiseksi päässyt harjoittamaan noita taitoja käytännössä, kuningattaren pitäessä valtaa itsellään.
Prinssin kaikkein suurin pelko on hylätyksi tuleminen, mutta ikävä kyllä hän ei osaa ilmaista asiaansa selkeästi. Sen sijaan hän takertuu harvoihin tärkeisiin ihmisiin mustasukkaisen omistavasti, eikä siedä näillä lainkaan muuta elämää hänen lisäkseen. Valeríen saattaa käyttää mitä ihmeellisimpiä keinoja pitääkseen ihmiset lähellään. Lapsena hänellä oli tapana huolestuttaa vanhempansa saamalla mitä ihmeellisempiä sairauden oireita, niin että hän sai edes pienen osan siitä huomiosta, jota hän niin kipeästi kaipasi.
Historia:
Felicien kuukauden 29 päivä vuonna 3082 oli ihmisille ilon päivä, sillä silloin syntyi kruunun seuraava perillinen, hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi Valeríen. Päivä julistettiin yleiseksi juhlapäiväksi, ja niin kansa kuin hovikin riemuitsivat. Muutamaa vuotta myöhemmin kuningasperhettä siunattiin toistamiseen, kun prinsessa Isabella syntyi. Kruununperillisenä Valeríenilla oli kaikkea, mitä lapsi vain maailmassa saattoi toivoa. Ainakin melkein. Isä oli tunnollinen hallitsija, ja valtakunnan asiat veivät usein aikaa perheeltä. Kuningas ei ollut todistamassa poikansa ensimmäisiä sanoja tai askeleita. Pieni prinssi kaipasi isänsä huomiota, ja totesi lopulta saavansa sitä kiukuttelemalla ja keksimällä mitä merkillisempiä sairauksia. Siitä huolimatta elämä oli, jos ei nyt täydellistä, niin ainakin onnellista.
Iän karttuessa prinssiä alettiin valmentaa tulevaa tehtäväänsä varten. Hän oppi kieliä, politiikkaa, historiaa, kirjoittamista ja taikuutta maan parhaimmistona pidettyjen opettajien johdolla. Prinssi oli innokas oppilas, ja janosi päästä näyttämään osaamansa. Yhtä paljon kuin hän opiskeli sammuttaakseen tiedonjanoaan, hän opiskeli myös saadakseen kehuja.
Erityisen kiinnostunut Valeríen oli taikuudesta, johon hänellä oli jo syntymässään taipumusta. Opettajansa kauhuksi prinssiä kiehtoi myös taikuuden pimeä puoli, ja tämä tekikin kaikkensa ohjatakseen kasvavan pojan mielenkiintoa muihin asioihin. Mutta prinssi halusi oppia, kuten myöhemmin kävisi ilmi.
Hieman ennen prinssin neljättätoista syntymäpäivää valtakuntaa kohtasi suru-uutinen. Kuningatar oli menehtynyt sairauteen. Suru oli murtaa kuninkaan, joka reagoi omalla tavallaan, uppoutumalla hallitsemiseen. Suruaika kului, ja koko palatsi järkyttyi, kun kuningas sen loputtua ilmoitti solmivansa uuden avioliiton. Ylimalkaisia häitä vietettiin hämmentyneen tunnelman vallitessa. Valeríen ei koskaan antanut isälleen anteeksi sitä, kuinka tuo tuntui unohtavan äidin samalla hetkellä kun oli aika polttaa surupuvut.
Kohtalo ei kuitenkaan jättänyt kuningasperhettä rauhaan. Vain pari vuotta uuden avioliiton jälkeen uusi onnettomuus kohtasi, kuninkaan kuollessa. Virallisesti kyseessä oli ruokamyrkytys, pahat kielet puhuivat muuta. Prinssi Valeríen, joka oli kärsinyt syvästi jo äitinsä kuollessa, ei koskaan toipunut ennalleen.
Kruununperillisen ollessa alaikäinen valta siirtyi väliaikaisesti kuninkaan uudelle vaimolle. Tämä hallitsisi, kunnes prinssi saavuttaisi täysi-ikäisyyden.
Kuningattaren keskittyessä hallitsemaan valtakuntaansa, prinssi vetäytyi omiin oloihinsa. Hän oli päättänyt, että kuolema ei veisi häntä. Hän olisi ovelampi. Nuorukainen vietti tuntikausia kirjastossa, etsien jotakin, josta voisi olla apua. Sillä tavalla hän ensimmäistä kertaa sai tutustua demoneihin, siihen mitä ne todella olivat, ei vain häviäjinä historiankirjan sivuilla.
Kirjojen tiedot olivat kuitenkin puutteellisia, aivan kuin palatsin kirjastosta olisi haluttu pyyhkiä pois kaikki häpeällinen tieto tuosta turmiollisesta rodusta.
Kesti kuitenkin vielä vuoden, ennen kuin suunnitelma alkoi todella muotoutua, sillä prinssin tiedot pimeästä taikuudesta olivat varsin vähäiset. Vasta sinnikkään anelun myötä hän lopulta sai opettajansa jakamaan tietoutta kanssaan. Sen jälkeen ei enää ollut paluuta, vaan nuorukainen halusi ahmi itseensä tietoa yhä synkemmistä magian muodoista.
Lopulta Valeríen oli valmis. Sydän innostuksesta ja pelosta jyskyttäen hän käytti omaa vertaan kutsuakseen demonin, alistaakseen sen palvelijakseen. Kutsunta oli lähellä epäonnistua, mutta lopulta sopimus laadittiin sinä yönä. Sopimusta seuraavana aamuna opettaja oli kadonnut. Oli kuitenkin liian myöhäistä enää katua, sillä kun sopimus kerran oli laadittu, oli sitä mahdoton enää purkaa. Valeríen oli sotkeutunut syvemmälle pimeyteen kuin oli osannut kuvitellakaan.
Opettajan salaperäistä katoamista ei koskaan pystytty selvittämään. Kaksi viikkoa myöhemmin hänen tilalleen astui uusi opettaja, ja elämä asettui jälleen omaan uomaansa. Niin ainakin kuviteltiin.
Muuta:
x Lemmikki
18-vuotissyntymäpäivänään Valeríen sai eräältä aateliselta lahjaksi kauniin paratiisilinnun. Linnun sulkapeite on syvänsininen, taittaen oikeassa valossa vihreään. Sen pyrstösulat ovat lähes reilun metrin mittaiset. Paratiisilinnulla on uskomattoman kaunis lauluääni, jonka sanotaan tuovan rauhan sen kuulijalle. Linnulle on rakennettu palatsiin suuri häkki, joka muistuttaa enemmän kasvihuonetta.
x Taikuus
Koulutuksensa ansiosta prinssi osaa taikuuden teorian ja perusteet, muttei ole toistaiseksi löytänyt todellista kutsumustaan. Hän pystyy liikuttamaan jonkin verran esineitä ajatuksensa voimalla, samoin kuin luomaan eräänlaisia harhakuvia, jotka eivät kuitenkaan kestä kovinkaan kauaa.
Kutsuttuaan demonin avukseen Valeríen on oppinut käyttämään hyväkseen mustaa energiaa. Siitä voi paitsi luoda aseeksi kelpaavia energiapalloja, myös muodostaa esimerkiksi kilven. Koska taikuus on kuitenkin vain ikään kuin lainattua, se kuluttaa valtavasti energiaa, eikä aina toimi niin kuin sen pitäisi.
x Perhe
Sekä Valeríenin isä että äiti ovat kuolleet. Hänellä on jäljellä muutamia verisukulaisia aatelistossa, sekä tietenkin sisarensa Isabella, josta prinssi tuntee suurta vastuuta. Sen lisäksi nykyinen kuningatar on hänen äitipuolensa.
x Demoni
Epätoivoissaan Valeríen kutsui avukseen demonin, mutta tietämättömyyksissään teki pahan virheen. Joka kerta demonin voimaa käyttäessään hän samalla vahvistaa tuon otetta itsestään. Joka kerta Valeríenin on luovutettava omaa vertaan, ja sen vuoksi hän onkin alkanut kärsiä anemiasta. Prinssi myös väsyy helpommin kuin ennen, demonin viedessä hänen elinvoimaansa hitaasti mutta varmasti.