Post by Lucine on Oct 19, 2009 17:31:15 GMT 3
“You know my name, don’t you?”
Koko nimeni on > Aqua Chifira Adelai Carelum
Kutsumanimeni > Aqua
Sukupuoleni on > Nainen
Synnyin > Veden jumalatar Vérénen kuukauden 16. päivänä vuonna 3077
Iältäni olen > 22v
Lajini on > Puoliksi ihminen, puoliksi demoni
Veriryhmäni on > A-
Siviilisäätyni on > Naimaton
So go,
I never said good bye
You never told me the reasons why
I'm no longer yours
Tonight, tonight I will be gone
Save those lines for the firing squad
In time we'll forget
Ammattini on > Palkkamurhaaja, sekä vakooja.
You cut like a knife
You're the venomous type
Come closer
I live for this thrill
But you've come for the kill
I know it's over
Kykyni ovat > Olen pienestä pitäen pystynyt hallitsemaan vettä ja osaan luoda vedestä hahmoja, tai no pikemminkin vesiolentoja, pelkällä ajatuksen voimalla. Käytänkin luomiani olentoja apunani hankalissa tilanteissa, sekä ammatissani eteen osuvissa vaativissa tehtävissä, joiden suorittamisessa saattaisin itse kuolla. Pystyn myös luomaan aallokkoja merelle, mutta en osaa vielä hallita sateen luomista. Pystyn kuitenkin liikuttelemaan sadepisaroita ja sen takia en koskaan kastu sateella.
Veden hallitsemisen lisäksi osaan liikkua sulavasti ja äänettömästi kuin kissa. Taitoa on tullut harjoitettua monella eri tapaa ammattieni takia, mutta tanssijamainen, sulava, äänetön liikkuminen on osittain perittyä demoniäidiltäni.
Vaikka olenkin hento ruumiiltani, olen vahva mieleltäni ja sen takia pystyn harjoittelemaan erilaisia taistelulajeja. Osaan muutamista taistelulajeista perusopin joilla olen pärjännyt tähän asti. Sovellan miekan, puukon tai minkä tahansa aseen käytön erilaisten taistelulajien liikkeisiin, jolloin iskuun tulee mukaan kuolettavaa voimaa.
Aseet jotka omistan > Hopeanvärinen pitkä, mutta todella kevyt ja hyvin tasapainoitettu yhden käden taistelumiekka on ammattisepän takoma ja juuri minua varten tehty. Miekan terässä, lähellä kahvaa, on molemmin puolin kaiverrettuna köynnöskasvin omaista kuviota, joka kuitenkin näyttää pisaroivan kuin vesi. Kädensija on punottua mustaa nahkaa ja miekka kulkee mustassa tupessa hevoseni satulalaukkuun kiinnitettynä.
Kaksi pientä hopeista ja helppokäyttöistä puukoa olen piillottanut vyöni alle selän taakse mustiin tuppeihin, jolloin viitani peittää niiden kahvat ulkopuolisilta. Saappaan varsista löytyy vielä kaksi pientä heittotikaria, joiden avulla hoidan suurimman osan hankalista asiakkaista tarpeeksi pitkän välimatkan päästä. Myös huomaamattomasti ja täydessä hiljaisuudessa tapettavat uhrini hoitelen näillä aseilla, koska pistojälki on niin ohut, että oikeaan kohtaan osuessa sitä ei edes huomaa.
Muu omaisuus, jota kannan mukanani > Yllä olevien vaatteideni, aseiden, hevoseni ja hevosen varusteiden lisäksi omistan kaulassani olevan kaulakorun, sormessani olevan ohuen kultasormuksen, sekä suhkot mittavan määrän rahaa jota on kertynyt tehtyjen töiden yhteydessä. En kanna mukana mitään ylimääräistä, vain ja ainoastaan tarpeellista mm. muutama leipä, hedelmä, vesileili itseäni varten sekä pussillinen sokeripaloja hevostani varten.
There's a bad girl in every good girl
She's dangerous
Luonteeltani ole > Jokaisesta meistä löytyy jotain hyvää, niin myös minusta. En ole pelkästään kylmäverinen palkkamurhaaja vaan minustakin löytyy niitä inhimillisiksi kutsuttuja tunteita. Harva kuitenkaan saa ensitapaamisella tutustua lempeään ja ystävälliseen puoleeni. En tykkää kertoa itsestäni kaikkea henkilökohtaista heti kättelyssä vaan luottamukseni pitää ansaita, vaikka matka saattaakin olla pitkä ja kuoppainen. Osaan rakastaa kuin kaikki muutkin, mutta eteeni ei ole sattunut vielä ketään, joka olisi rakkauteni ansainnut. Ehkä vielä joskus saan itsekin kutsua minulle tärkeää henkilöä rakkaakseni ja viettää lopun elämäni hänen kanssaan.
Hymyilen, mutta hymy ei yltä korviini enkä hymyile silmilläni. Silloin kun minut saa hymyilemään aidosti voi nostaa itselleen hattua. En ole onnellinen, mutta en myöskään onneton. Olen kai vain sulkenut kaikki tunteet pois elämästäni, koska ammattini ei salli minun tuntea mitään vaan kaikki pitää pystyä tekemään sen kummempia jahkailematta. Vaikka joskus itselläni on ollut vaikeaa toteuttaa työnantajan pyyntöä, olen vain sulkenut ajatuksen mielestäni erilaisin keinoin. En enää edes muista uhreja joita olen tappanut.
You wanted my attention
Now I've got to pay for it
Vaikka äitini on kertonut minulle kaikkea pahaa eri lajien edustajista, haukkuen ja kiroten erityisesti ihmislajin edustajat tietyistä syistä alimpaan helvettiin, en kuitenkaan ole katkeroittanut mieltäni kuten äitini vaan olen pysynyt mahdollisimman avoimin mielin uusien tuttavuuksien suhteen. Ihmisiä kohtaan olen kylläkin hieman varautunut, mutta jos totean että vastapuolen edustajasta ei ole vaaraa, osaan kyllä siinä tilanteessa rentoutua. Vaikka voisin, äitini tavoin, olla katkera en kuitenkaan ole. Mielestäni tärkeintä on hankia itse omat käsitykset lajin yksilöistä, eikä vain yleistää että kaikki olisivat samanlaisia. Maailmassa elämisestä ei tulisi mitään jos kaikki olisivat samanlaisia.
Vihainen en ole oikeastaan koskaan ollut. Tietyistä syistä olen isälleni vihainen, mutta en edes tunne häntä joten en voi oikeastaan olla hänelle vihainen. Vaikka voisin tuntea katkeruutta, vihaa ja kostonhimoa ihmislaji kohtaan.. en kuitenkaan sitä tunne. Voisin tapaa kaikessa hiljaisuudessa jokaisen vastaan tulevan kaksilahkeisen ihmisen, mutta en hyötyisi itse siitä mitenkään joten olen antanut asian olla.
Asioita joista pidän >
+ Kauniit auringonnousut ja –laskut ovat aina yhtä sykähdyttäviä.
+ Vesi on lähellä sydäntäni, koska osaan hallita sitä.
>> Sen takia rakastan uimista yli kaiken ja uiminen on tähän mennessä ainoa asia, mikä saa minut rentoutumaan ja nauttimaan hetkestä.
+ Punaiset, melkein suoraan puusta poimitut tuoreet omenat ovat ihanan mehukkaita ja pehmeän makuisia.
+ Kauniit, ylempiarvoisten käyttämät koristeelliset vaatteet ovat uskomattoman upeita.
>> Juuri sellaisia mitä haluaisin itse joskus edes kerran elämässäni käyttää.
Asioita joista en pidä >
- Hämähäkit ovat hyönteisiä joista en pidä. Inhoan niiden kahdeksaa, karvaista raajaa ja kiiluvia silmiä.
- Itseään täynnä olevat yksilöt ovat rasittavinta, mitä tiedän.
- Huonoista sääilmastoista. Vaikka rakastan vettä, en oikeasti tykkää sateesta tai no enemmänkin ukkosesta.
>> Vaikken kenellekään myönnä tätä ääneen, pelkään ukkosta ja salamoita. Olen aina pelännyt.
- Hankalat asiakkaat… Rasittavia, mutta kovin helposti käännytettäviä kun hieman uhkailee.
You are the one, your soul was left alone
Sweet angel without love
Why are the stars were fading from your sky
When you needed caring, there wasn't any time
Ulkonäöltäni olen > Hoikka, mutta silti naiselliset muodot omaava vartaloni kääntää kyllä katseita majataloissa, mutta en kuitenkaan ole povipommi. Pituutta minulla ei ole kovinkaan paljoa, suurin piirtein sataseitsemänkymmentä senttimetriä. Vielä ei nuoren naisen vartalossa ole kehumista, mutta hieman tiimalasimainen vartalon muotoni on auttanut minua työssäni. Viattomuus kai tulee enemmän ruumiinrakenteestani mieleen. Ihoni on kalpea ja sileä, kuin marmori. Vaikka vietän suurimman osan ajastani ulkona, ei ihoni ole kuitenkaan ruskettunut ja sen takia käännän myös katseita. Kalpea olemukseni sekoitetaan helposti vampyyriin.
Kasvoni ovat siron naiselliset eikä lapsekkaasta pyöreydestä ole enää mitään jäljellä. Silmäni ovat hieman ylänurkasta korkeammalla, mikä aiheuttaa sen että silmäni näyttävät hieman kissamaisilta. Tummat ja paksut ripset kehystävät syvän sinisiä silmiäni. Silmieni väriä on luonnehdittu syväksi kuin valtameren vesi, onko vaikea arvata mistä olen nimeni saanut? Kulmakarvani ovat ohuet ja siistit. Nenäni on pienehkö ja siro, oleskellen keskellä kasvojani. Huuleni ovat täyteläisen paksut ja pehmeät. Ruusunpunainen väri saa huuleni näyttämään vielä täyteläisemmiltä kuin ne ovat.
Yönmustaksi kuvatut, hieman luonnonkiharalla aallon tavoin lainehtivat hiukseni yltävät pisimmillään puoleen selkääni. Hieman vinoon saksittu otsatukkani peittää toisen silmäni, mutta useimmiten huiskaisen hiukset pois silmiltäni. Osa takahiuksistani on pienellä ponihännällä takaraivoni kohdalta ja ponihäntä näkyykin kun kallistan päätäni hieman eteenpäin. Aamuisin herätessäni hiukset ovat sekaisin ja hieman pörrössä vaikka ovatkin niin pitkät. Sen takia joudun harjailemaan vallattomia kutrejani jonkin aikaa ennen kuin saan takut aukeamaan ja luonnonkiharalla lainehtivan pehkon suoristumaan. Silkkisen sileältä näyttävät ja tuntuvat hiuskiehkurani ovat saaneet, tylysti myönnettynä, yhden sun toisen kateelliseksi, mutta aina ei mene nallekarkit tasan.
Muuta tärkeää ulkonäöstäni > Silmieni ympärillä olevat mustat kuviot ovat kuin tatuoinnit jonkun olkapäässä, mutta minun merkkini lähtevät saippualla ja vedellä pois. Merkit vain kuuluvat ammatti-imagooni ja ne ovat pienet yksityiskohdat mistä minut tunnistaa. Harvemmin pesen kuvioitani pois, mutta jos olen pessyt kuviot pois, maalaan ne takaisin pienellä sudilla, käyttäen apunani miekkani heijastavaa pintaa. ”Meikkinäni” toimii musteen tapainen, yrttipohjainen maali.
Kuva minusta.
Pukeutumiseni on > Vaikka olenkin hameväen edustaja, pukeudun housuihin, koska hameen kanssa ei paljoa hypitä katoilla, kiipeillä puissa ja hiivitä hiljaa uhrien luokse. Toki hameen kanssa saisin helpommin houkuteltua miespuolisia uhreja lähelleni, mutta… luotan ammattitaitooni. Vaatetukseni on yleiseltä väriltään vihreän erisävyjä, sekä hieman ruskeaa. Maanläheinen väritys auttaa piiloutumaan puiden ja pensaiden suojiin.
Housuni ja paitani ovat samaa kangasta, puuvillaa. Ihonmyötäiset housuni ovat väriltään hieman tummemmanvihreät kuin paitani. Paitani muistuttaa miesten kauluspaitaa, mutta siinä ei ole nappeja. Vain v-mallisen kaula-aukon ”alussa” on pieni nyöritys. Paitani päällä minulla on tummanruskea liivi joka on edestä narutettu kiinni. Tummanruskeat, hieman pitkävartiset nahkasaappaani ovat samaa sävyä kuin liivini. Saappaani ovat pehmeäpohjaiset ja sen ansiosta pystyn liikkumaan äänettömästi.
Tummanvihreä, hupullinen viittani on materiaaliltaan paksua huopaa ja sen takia viitta ei heti päästä vettä lävitseen. Mutta sitä pelkoa minulla ei ole, koska osaan hallita sadepisaroita ja sen takia en kastu. Viittani solkena on hopeinen viinipuunlehti.
Now after all that we've been through
I would have stayed
But looking back I still see
what a mess we made
Menneisyyteeni kuuluu > Se on kai pakko aloittaa aivan alusta, siitä päivästä, jolloin minä sain alkuni. Äitini luuli sitä aivan tavalliseksi päiväksi, omien sanojensa mukaan, mutta tapahtui jotain mikä muutti hänen asenteensa ihmisiin. Äitini oli tullut salaista reittiään ulos ja lähtenyt kävelemään kaupunkiin, suunnaten torille. Hänen tarkoituksensa oli vain käydä ostamassa muutama koru ja hakea tilaamansa vaatteet räätäliltä. Kaikki sujui hyvin aina räätälin ovesta ulos tuloon asti. Äitini ei ollut tajunnut, että tummavarjo oli seurannut häntä koko sen ajan, kun hän oli ollut kaupungissa. Pitkä ja tumma mies oli seurannut äitiäni koko sen ajan, kun äitini oli kulkenut torilla. Miehen mielessä oli liikkunut vain yksi asia: saastainen piru ansaitsisi opetuksen, jota ei tule koskaan unohtamaan, osaapahan sitten olla tulematta takaisin pinnalle ja voisihan hän itsekin pitää hieman hauskaa. Äidin poiketessa tavalliselle oikopolulleen, kapealle ja pimeälle kujalle, hän ei osannut odottaa varjoissa piilevää vaaraa. Äkkiä joku vain kaappasi äitini tiukkaan otteeseen, peittäen hänen suunsa kankaalla, joka haisi erittäin kitkerälle ja äitiäni alkoi pyörryttää. Koko maailma pimeni muutaman sekunnin päästä.
I should have let you go by now but
I'm still in phase one of breakups and I,
I still say your name out loud to
have you there
to feel you near
Kun äitini viimein heräsi, hän makasi alastomana, kylmällä puulattialla. Hänen jokaista lihastaan särki ja pienikin liikahdus sai kyyneleet nousemaan äitini silmiin. Vaatteet olivat mytyssä ostoksien vieressä vähän matkan päässä. Päästyään vihdoin ylös, äitini raahautui pukemaan vaatteita päälleen ja äkkiä hänestä tuntui kuin jotain kamalaa olisi tapahtunut. Laskiessaan kätensä vatsalleen, hän tunsi sen… hän tunsi minut sisällään. Vihan ja katkeruuden kyyneleet kihosivat äitini silmiin ja hän vajosi huutaen polvilleen. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat, koko hänen elämänsä oli pilalla. Hän kantoi sisällään raiskaajan lasta, kuinka häpeäksi hän olisikaan perheelleen. Äitini ei uskaltanut moneen viikkoon palata takaisin kotiin, mutta isoisäni löydettyä äitini, hänet otettiin avosylin takaisin kotiin, välittämättä siitä mitä oli tapahtunut.
If I could hold you without hurting
If you could love me without leaving
But we can't get it back,
We tried every every way
And it kills me,
And it kills me
Kun minä viimein synnyin, Vedenjumalatar Vérénen kuukauden 16. päivänä 3077, se oli niin ilon kuin surun päivä. Äitini oli oppinut hyväksymään minut niiden kuukausien aikana kasvaessani hänen kohdussaan, mutta nähdessään minut, karvaat muistot siitä päivästä kun mies raiskasi äitini, nousivat hänen mieleensä. Mutta äitini ei hylännyt minua, vaan kasvatti minut rakkaana tyttärenään, hellästi ja rakastavaisesti. Ihmettelin monesti missä isäni on ja äitini vain vastasi, että hän on lähtenyt. En kysellyt moneen vuoteen sen enempää. Isoisäni opetti minulle taistelulajeja, sekä aseiden käyttöä, isoäitini taasen haavojen hoitoa, sekä vaatteiden korjausta. Elämäni oli onnellisinta aikaa ikinä, mutta täyttäessäni 17 vuotta, äitini kertoi minulle, mitä hänelle oli tapahtunut. Olin tyrmistynyt ja peloissani, mutta käsiteltyäni asiaa itsekseni muutaman viikon, totesin, että minulla ei ole hätää koska isoisäni oli opettanut minulle taistelulajeja. Vaikka äitini onkin demoni en välttämättä elä yhtä pitkään kuin täysiverinen demoni, mutta isoäitini mukaan elän ainakin kolmesataa vuotta pidempään kuin tavalliset ihmiset.
I know that I'll been missing your voice
everyday
How you whispered what you didn't
dare to say
Though I know it's for the best and
I still have all that is left of me
And I know I'll find the rest some other way
The rest of me
Täytettyäni 18 vuotta totesin, että minun on aika lähteä. Päätökseni oli tavallaan todella helppo, eikä sukuni yrittänyt estellä minua. Äitini kylläkin itki lähtöpäivänäni, mutta koska lupasin pitää yhteyttä, hän antoi minun lähteä. Alkuun oli vaikeaa sillä jouduin opettelemaan niin monia uusia asioita elämisestä. Tavat ja muut olennot hämmensivät minua, mutta ajan myötä olen oppinut kaikki tarvittavat asiat.
If I could touch you without bleeding
And if my heart survived the beating
But it stopped patch it up
I can't take anymore of the pain
And it kills me
It kills me,
It kills me
Syy, miksi ajauduin tähän ammattiin, on itsellenikin pieni mysteeri, mikä ei ole vielä selvinnyt. Eräänä päivänä vain tajusin, että tarvitsen rahaa ja puoliksi demonina oli todella hankalaa saada töitä ihmisiltä esimerkiksi torilla kojuista. Epätoivoon ajautuneena etsinnän jälkeen, eräänä iltana minua huomattavasti vanhempi mies tuli majatalossa luokseni ja totesi, että on kuullut minun hakevan töitä. Ennen kuin ehdin vastaamaan, mies selitti minulle millaisesta työstä olisi kyse ja kuinka suuren palkan siitä saisin. Hyvä etten pudonnut tuolilta, koska mies puhui kahdestakymmenestä hopearahasta jos hoitaisin homman kotiin. Kaksikymmentä hopearahaa kuulosti uskomattoman suurelta määrältä muutaman kuparirahan omistavalle. Suostuin siltä istumalta ja tein juuri niin kuin mies neuvoi. Hoitelin yhden miehen pois palkkaajani tieltä ja sain minulle luvatun raha määrän. Aluksi ostinkin vain ruokaa itselleni, mutta saadessani enemmän rahaa, hankin itselleni aseeni, sekä uudet vaatteet vanhojen tilalle. Sen jälkeen maineeni onkin kiirinyt edelleni ja vaikka olen nuori ja vain kaksi vuotta tehnyt tätä työtä, olen jo samalla tasolla kuin alan ammattilaiset.
In every possible way
In every possible way
In all the possible ways
In every single ways
“My friend…”
Close your eyes for a while
And dream on
You've got to dream on
Look up to the sky in silence
Hevoseni nimi on > Lidius Foreur
Hevoseni kutsumanimi on > Lidius
Iältään hevoseni on > 6 vuotta
Sukupuoli jota hevoseni edustaa > Ori
Miltä hevoseni näyttää? > Noin 165cm korkean sään omistava hevoseni on tavallisia työhevosia paljon sirompi ja kauniimpi. Täysiverinen, kuninkaallisten ratsuhevonen olisi varmaankin lähempänä hevoseni ulkomuotoa ja rotua, mutta kunnoltaan orini on paljon kestävämpi.
Väriltään hevonen on musta kuin yö ja sen lavoille asti yltävä harja lainehtii meren aaltojen lailla. Otsatukka hipoo lähes hevosen turpaa, peittäen osittain alleen päässä olevan valkoisen merkin, joka tunnetaan hevosmiehien keskuudessa nimellä läsi. Korkealle kiinnittynyttä häntää hevoseni kantaa aina välillä arvokkaasti ylhäällä, tanssahdellessaan pitkin kaupunkien katuja. Häntä on harjan ja otsatukan tavoin laineilla. Jokaisessa jalassa on vitivalkoinen koko sukka ja sen johdosta ori onkin näyttävän näköinen.
Millainen hevoseni on luonteeltaan? > Suojeleva on kai kaikkein paras sana kuvaamaan hevostani. Muiden on hankala tulla lähelleni jos he ovat yhtään uhkaavia, koska hevonen aistii pienimmätkin tunteet. Monina kylminä öinä olen nukkunut hevoseni viereen käpertyneenä, tietoisena siitä, että minulla ei ole hätää. Välillemme on rakentunut niin luja side vain yhden vuoden sisällä.
Myös luonteikas kuvaa hevostani oikein hyvin, koska välillä ori alkaa ”leikkimään” erilaisin tavoin. Esimerkiksi hevonen saattaa välillä nyppiä minua viitasta, viedä tavaroitani ja juosta pari askelta karkuun.
Huumorintajuisen olemuksen lisäksi orista löytyy myös vakavampi puoli, joka mököttää ja on myös vihainen jos sille päälle sattuu. Silloin ei pelkkä porkkanalla houkutteleminen auta vaan joudun välillä tekemään tosissani töitä sen eteen, että saan orin leppymään. Onneksi tällaisia päiviä on todella vähän ja ”riidan” jälkeen hevoseni tulee sopimaan asian painamalla päänsä olkapäälleni ja puhaltamalla lämmintä ilmaa kaulalleni. Tuo tapa on myös yksi tyyli jolla hevoseni lepyttelee minut, jos olen sille vihainen.
Kuinka hevoseni päätyi luokseni?> Yksinkertaisesti kerrottuna, ostin orin. Näin sen eräänä päivänä markkinoilla eristyksissä muista hevosista ja silmät vihaa leiskuten hevonen juoksi ympäri pientä tarhaansa. Menin ihastelemaan komeaa ilmestystä lähempää, mutta äkkiä tunsin vahvojen käsien tarttuvan minuun ja kiskaisevan minut kauemmas aidasta ennen kuin yönmusta ori hyökkäsi aitaa kohti. ”Hulluko olet?!” kuulin miehen huudahtavan ja käännyin katsomaan häntä. Miehen toisen silmäkulma oli mustana ja tämän käsivarsissa näkyi useita puremajälkiä. Jos minua melkein puolitoista päätä pidempi mies ei ole pienelle tuliselle orille pärjännyt, miten hitossa minä sitten pärjäsin?
Keskusteltuani hevosesta sen omistajan kanssa ja sanoessani haluavani ostaa orin keskustelun lopuksi, mies remahti nauruun. Hän ilmeisesti huusi asiasta muutamalle muulle miehelle jollain vieraalla kielellä, koska kolme miestä remahti myös ilkkuvaan nauruun ja kaikki neljä pyyhkivät naurun kyyneliä silmäkulmistaan. ”Tehdään näin…” mies aloitti ryhdistäydyttyään. ”Jos pystyt ratsastamaan Lidiuksella kierroksen tarhassa, saat sen pilkkahintaan. Maksa kymmenen hopearahaa niin saat varusteet hevoselle mukaan, jos siis pystyt ensin ratsastamaan sillä kierroksen tarhassa.” Suostuin, koska kävellen kaupungista toiseen siirtyminen kesti useita viikkoja pahimmillaan.
En enää edes muista kuinka kaikki tapahtui. Miehet satuloivat orin minulle ja nousin sen selkään. Olin aiemmin kyllä ratsastanut, mutta mikään hevonen ei koskaan aiemmin ollut niin pahasisuinen ja vihaa uhkuva, tikittävä aikapommi. Istuin pitkään aivan hievahtamatta orin selässä ja kun painoin hyvin kevyesti pohkeet sen mustiin kylkiin, pommi räjähti. En ole koskaan aiemmin ollut sellaisessa rodeopyörityksessä, mitä silloin istuin. Ori heitteli suuria pukkeja, hyppi ilmaan selkä köyryssä ja nousi pystyyn, teki kaikkensa saadakseen minut alas selästä. Tarrasin hevosen mustaan harjaan kiinni ja rukoilin mielessäni jumalilta apua koitoksessani, ori ei todellakaan tuntunut haluavan antaa periksi.
En tiedä kuinka kauan pysyin mustan hyppivän olennon selässä, mutta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen lensin suuressa kaaressa maahan ja keuhkoni tyhjenivät ilmasta. Jäin maahan makaamaan haukkoen henkeäni. En kuullut kunnolla mitä miehet minulle huusivat, mutta äkkiä näin orin seisovan vierelläni, riiputtaen päätään yläpuolellani, nuuhkien ja tökkien minua. Äkkiä kuulin sen, hiljaisen hörähdyksen joka sai niskakarvani nousemaan pystyyn. Kun viimein pääsin seisomaan, näin miesten seisovan aidan takana suut auki. Sivelin varovasti kädelläni orin otsaa paksun otsatukan alta ja tiesin, että saisin hevosesta itselleni hyvän ystävän.
Loppujen lopuksi minulla ei ole mitään havaintoa, kuinka ori muuttui niin rajusti, mutta miesten ilmeet tulen aina muistamaan kun nousin takaisin orin selkään. Selkäänsä saaneen näköinen mies henkäisi jotain vieraalla kielellä ja kuiskasi sitten hiljaa: ”Hevonen on sinun.”
Ensimmäiset viikot eivät kuitenkaan olleet ruusuilla tanssimista orin kanssa. Kuinka monet kerrat lensinkään alas hevosen selästä rodeohyppyjen jälkeen, mutta nyt kun olen voittanut hevosen puolelleni se ei enää heittele minua alas selästään.
Tekstit (c) Lucine
Lyriikat (c) Deep Insight
Koko nimeni on > Aqua Chifira Adelai Carelum
Kutsumanimeni > Aqua
Sukupuoleni on > Nainen
Synnyin > Veden jumalatar Vérénen kuukauden 16. päivänä vuonna 3077
Iältäni olen > 22v
Lajini on > Puoliksi ihminen, puoliksi demoni
Veriryhmäni on > A-
Siviilisäätyni on > Naimaton
So go,
I never said good bye
You never told me the reasons why
I'm no longer yours
Tonight, tonight I will be gone
Save those lines for the firing squad
In time we'll forget
Ammattini on > Palkkamurhaaja, sekä vakooja.
You cut like a knife
You're the venomous type
Come closer
I live for this thrill
But you've come for the kill
I know it's over
Kykyni ovat > Olen pienestä pitäen pystynyt hallitsemaan vettä ja osaan luoda vedestä hahmoja, tai no pikemminkin vesiolentoja, pelkällä ajatuksen voimalla. Käytänkin luomiani olentoja apunani hankalissa tilanteissa, sekä ammatissani eteen osuvissa vaativissa tehtävissä, joiden suorittamisessa saattaisin itse kuolla. Pystyn myös luomaan aallokkoja merelle, mutta en osaa vielä hallita sateen luomista. Pystyn kuitenkin liikuttelemaan sadepisaroita ja sen takia en koskaan kastu sateella.
Veden hallitsemisen lisäksi osaan liikkua sulavasti ja äänettömästi kuin kissa. Taitoa on tullut harjoitettua monella eri tapaa ammattieni takia, mutta tanssijamainen, sulava, äänetön liikkuminen on osittain perittyä demoniäidiltäni.
Vaikka olenkin hento ruumiiltani, olen vahva mieleltäni ja sen takia pystyn harjoittelemaan erilaisia taistelulajeja. Osaan muutamista taistelulajeista perusopin joilla olen pärjännyt tähän asti. Sovellan miekan, puukon tai minkä tahansa aseen käytön erilaisten taistelulajien liikkeisiin, jolloin iskuun tulee mukaan kuolettavaa voimaa.
Aseet jotka omistan > Hopeanvärinen pitkä, mutta todella kevyt ja hyvin tasapainoitettu yhden käden taistelumiekka on ammattisepän takoma ja juuri minua varten tehty. Miekan terässä, lähellä kahvaa, on molemmin puolin kaiverrettuna köynnöskasvin omaista kuviota, joka kuitenkin näyttää pisaroivan kuin vesi. Kädensija on punottua mustaa nahkaa ja miekka kulkee mustassa tupessa hevoseni satulalaukkuun kiinnitettynä.
Kaksi pientä hopeista ja helppokäyttöistä puukoa olen piillottanut vyöni alle selän taakse mustiin tuppeihin, jolloin viitani peittää niiden kahvat ulkopuolisilta. Saappaan varsista löytyy vielä kaksi pientä heittotikaria, joiden avulla hoidan suurimman osan hankalista asiakkaista tarpeeksi pitkän välimatkan päästä. Myös huomaamattomasti ja täydessä hiljaisuudessa tapettavat uhrini hoitelen näillä aseilla, koska pistojälki on niin ohut, että oikeaan kohtaan osuessa sitä ei edes huomaa.
Muu omaisuus, jota kannan mukanani > Yllä olevien vaatteideni, aseiden, hevoseni ja hevosen varusteiden lisäksi omistan kaulassani olevan kaulakorun, sormessani olevan ohuen kultasormuksen, sekä suhkot mittavan määrän rahaa jota on kertynyt tehtyjen töiden yhteydessä. En kanna mukana mitään ylimääräistä, vain ja ainoastaan tarpeellista mm. muutama leipä, hedelmä, vesileili itseäni varten sekä pussillinen sokeripaloja hevostani varten.
There's a bad girl in every good girl
She's dangerous
Luonteeltani ole > Jokaisesta meistä löytyy jotain hyvää, niin myös minusta. En ole pelkästään kylmäverinen palkkamurhaaja vaan minustakin löytyy niitä inhimillisiksi kutsuttuja tunteita. Harva kuitenkaan saa ensitapaamisella tutustua lempeään ja ystävälliseen puoleeni. En tykkää kertoa itsestäni kaikkea henkilökohtaista heti kättelyssä vaan luottamukseni pitää ansaita, vaikka matka saattaakin olla pitkä ja kuoppainen. Osaan rakastaa kuin kaikki muutkin, mutta eteeni ei ole sattunut vielä ketään, joka olisi rakkauteni ansainnut. Ehkä vielä joskus saan itsekin kutsua minulle tärkeää henkilöä rakkaakseni ja viettää lopun elämäni hänen kanssaan.
Hymyilen, mutta hymy ei yltä korviini enkä hymyile silmilläni. Silloin kun minut saa hymyilemään aidosti voi nostaa itselleen hattua. En ole onnellinen, mutta en myöskään onneton. Olen kai vain sulkenut kaikki tunteet pois elämästäni, koska ammattini ei salli minun tuntea mitään vaan kaikki pitää pystyä tekemään sen kummempia jahkailematta. Vaikka joskus itselläni on ollut vaikeaa toteuttaa työnantajan pyyntöä, olen vain sulkenut ajatuksen mielestäni erilaisin keinoin. En enää edes muista uhreja joita olen tappanut.
You wanted my attention
Now I've got to pay for it
Vaikka äitini on kertonut minulle kaikkea pahaa eri lajien edustajista, haukkuen ja kiroten erityisesti ihmislajin edustajat tietyistä syistä alimpaan helvettiin, en kuitenkaan ole katkeroittanut mieltäni kuten äitini vaan olen pysynyt mahdollisimman avoimin mielin uusien tuttavuuksien suhteen. Ihmisiä kohtaan olen kylläkin hieman varautunut, mutta jos totean että vastapuolen edustajasta ei ole vaaraa, osaan kyllä siinä tilanteessa rentoutua. Vaikka voisin, äitini tavoin, olla katkera en kuitenkaan ole. Mielestäni tärkeintä on hankia itse omat käsitykset lajin yksilöistä, eikä vain yleistää että kaikki olisivat samanlaisia. Maailmassa elämisestä ei tulisi mitään jos kaikki olisivat samanlaisia.
Vihainen en ole oikeastaan koskaan ollut. Tietyistä syistä olen isälleni vihainen, mutta en edes tunne häntä joten en voi oikeastaan olla hänelle vihainen. Vaikka voisin tuntea katkeruutta, vihaa ja kostonhimoa ihmislaji kohtaan.. en kuitenkaan sitä tunne. Voisin tapaa kaikessa hiljaisuudessa jokaisen vastaan tulevan kaksilahkeisen ihmisen, mutta en hyötyisi itse siitä mitenkään joten olen antanut asian olla.
Asioita joista pidän >
+ Kauniit auringonnousut ja –laskut ovat aina yhtä sykähdyttäviä.
+ Vesi on lähellä sydäntäni, koska osaan hallita sitä.
>> Sen takia rakastan uimista yli kaiken ja uiminen on tähän mennessä ainoa asia, mikä saa minut rentoutumaan ja nauttimaan hetkestä.
+ Punaiset, melkein suoraan puusta poimitut tuoreet omenat ovat ihanan mehukkaita ja pehmeän makuisia.
+ Kauniit, ylempiarvoisten käyttämät koristeelliset vaatteet ovat uskomattoman upeita.
>> Juuri sellaisia mitä haluaisin itse joskus edes kerran elämässäni käyttää.
Asioita joista en pidä >
- Hämähäkit ovat hyönteisiä joista en pidä. Inhoan niiden kahdeksaa, karvaista raajaa ja kiiluvia silmiä.
- Itseään täynnä olevat yksilöt ovat rasittavinta, mitä tiedän.
- Huonoista sääilmastoista. Vaikka rakastan vettä, en oikeasti tykkää sateesta tai no enemmänkin ukkosesta.
>> Vaikken kenellekään myönnä tätä ääneen, pelkään ukkosta ja salamoita. Olen aina pelännyt.
- Hankalat asiakkaat… Rasittavia, mutta kovin helposti käännytettäviä kun hieman uhkailee.
You are the one, your soul was left alone
Sweet angel without love
Why are the stars were fading from your sky
When you needed caring, there wasn't any time
Ulkonäöltäni olen > Hoikka, mutta silti naiselliset muodot omaava vartaloni kääntää kyllä katseita majataloissa, mutta en kuitenkaan ole povipommi. Pituutta minulla ei ole kovinkaan paljoa, suurin piirtein sataseitsemänkymmentä senttimetriä. Vielä ei nuoren naisen vartalossa ole kehumista, mutta hieman tiimalasimainen vartalon muotoni on auttanut minua työssäni. Viattomuus kai tulee enemmän ruumiinrakenteestani mieleen. Ihoni on kalpea ja sileä, kuin marmori. Vaikka vietän suurimman osan ajastani ulkona, ei ihoni ole kuitenkaan ruskettunut ja sen takia käännän myös katseita. Kalpea olemukseni sekoitetaan helposti vampyyriin.
Kasvoni ovat siron naiselliset eikä lapsekkaasta pyöreydestä ole enää mitään jäljellä. Silmäni ovat hieman ylänurkasta korkeammalla, mikä aiheuttaa sen että silmäni näyttävät hieman kissamaisilta. Tummat ja paksut ripset kehystävät syvän sinisiä silmiäni. Silmieni väriä on luonnehdittu syväksi kuin valtameren vesi, onko vaikea arvata mistä olen nimeni saanut? Kulmakarvani ovat ohuet ja siistit. Nenäni on pienehkö ja siro, oleskellen keskellä kasvojani. Huuleni ovat täyteläisen paksut ja pehmeät. Ruusunpunainen väri saa huuleni näyttämään vielä täyteläisemmiltä kuin ne ovat.
Yönmustaksi kuvatut, hieman luonnonkiharalla aallon tavoin lainehtivat hiukseni yltävät pisimmillään puoleen selkääni. Hieman vinoon saksittu otsatukkani peittää toisen silmäni, mutta useimmiten huiskaisen hiukset pois silmiltäni. Osa takahiuksistani on pienellä ponihännällä takaraivoni kohdalta ja ponihäntä näkyykin kun kallistan päätäni hieman eteenpäin. Aamuisin herätessäni hiukset ovat sekaisin ja hieman pörrössä vaikka ovatkin niin pitkät. Sen takia joudun harjailemaan vallattomia kutrejani jonkin aikaa ennen kuin saan takut aukeamaan ja luonnonkiharalla lainehtivan pehkon suoristumaan. Silkkisen sileältä näyttävät ja tuntuvat hiuskiehkurani ovat saaneet, tylysti myönnettynä, yhden sun toisen kateelliseksi, mutta aina ei mene nallekarkit tasan.
Muuta tärkeää ulkonäöstäni > Silmieni ympärillä olevat mustat kuviot ovat kuin tatuoinnit jonkun olkapäässä, mutta minun merkkini lähtevät saippualla ja vedellä pois. Merkit vain kuuluvat ammatti-imagooni ja ne ovat pienet yksityiskohdat mistä minut tunnistaa. Harvemmin pesen kuvioitani pois, mutta jos olen pessyt kuviot pois, maalaan ne takaisin pienellä sudilla, käyttäen apunani miekkani heijastavaa pintaa. ”Meikkinäni” toimii musteen tapainen, yrttipohjainen maali.
Kuva minusta.
Pukeutumiseni on > Vaikka olenkin hameväen edustaja, pukeudun housuihin, koska hameen kanssa ei paljoa hypitä katoilla, kiipeillä puissa ja hiivitä hiljaa uhrien luokse. Toki hameen kanssa saisin helpommin houkuteltua miespuolisia uhreja lähelleni, mutta… luotan ammattitaitooni. Vaatetukseni on yleiseltä väriltään vihreän erisävyjä, sekä hieman ruskeaa. Maanläheinen väritys auttaa piiloutumaan puiden ja pensaiden suojiin.
Housuni ja paitani ovat samaa kangasta, puuvillaa. Ihonmyötäiset housuni ovat väriltään hieman tummemmanvihreät kuin paitani. Paitani muistuttaa miesten kauluspaitaa, mutta siinä ei ole nappeja. Vain v-mallisen kaula-aukon ”alussa” on pieni nyöritys. Paitani päällä minulla on tummanruskea liivi joka on edestä narutettu kiinni. Tummanruskeat, hieman pitkävartiset nahkasaappaani ovat samaa sävyä kuin liivini. Saappaani ovat pehmeäpohjaiset ja sen ansiosta pystyn liikkumaan äänettömästi.
Tummanvihreä, hupullinen viittani on materiaaliltaan paksua huopaa ja sen takia viitta ei heti päästä vettä lävitseen. Mutta sitä pelkoa minulla ei ole, koska osaan hallita sadepisaroita ja sen takia en kastu. Viittani solkena on hopeinen viinipuunlehti.
Now after all that we've been through
I would have stayed
But looking back I still see
what a mess we made
Menneisyyteeni kuuluu > Se on kai pakko aloittaa aivan alusta, siitä päivästä, jolloin minä sain alkuni. Äitini luuli sitä aivan tavalliseksi päiväksi, omien sanojensa mukaan, mutta tapahtui jotain mikä muutti hänen asenteensa ihmisiin. Äitini oli tullut salaista reittiään ulos ja lähtenyt kävelemään kaupunkiin, suunnaten torille. Hänen tarkoituksensa oli vain käydä ostamassa muutama koru ja hakea tilaamansa vaatteet räätäliltä. Kaikki sujui hyvin aina räätälin ovesta ulos tuloon asti. Äitini ei ollut tajunnut, että tummavarjo oli seurannut häntä koko sen ajan, kun hän oli ollut kaupungissa. Pitkä ja tumma mies oli seurannut äitiäni koko sen ajan, kun äitini oli kulkenut torilla. Miehen mielessä oli liikkunut vain yksi asia: saastainen piru ansaitsisi opetuksen, jota ei tule koskaan unohtamaan, osaapahan sitten olla tulematta takaisin pinnalle ja voisihan hän itsekin pitää hieman hauskaa. Äidin poiketessa tavalliselle oikopolulleen, kapealle ja pimeälle kujalle, hän ei osannut odottaa varjoissa piilevää vaaraa. Äkkiä joku vain kaappasi äitini tiukkaan otteeseen, peittäen hänen suunsa kankaalla, joka haisi erittäin kitkerälle ja äitiäni alkoi pyörryttää. Koko maailma pimeni muutaman sekunnin päästä.
I should have let you go by now but
I'm still in phase one of breakups and I,
I still say your name out loud to
have you there
to feel you near
Kun äitini viimein heräsi, hän makasi alastomana, kylmällä puulattialla. Hänen jokaista lihastaan särki ja pienikin liikahdus sai kyyneleet nousemaan äitini silmiin. Vaatteet olivat mytyssä ostoksien vieressä vähän matkan päässä. Päästyään vihdoin ylös, äitini raahautui pukemaan vaatteita päälleen ja äkkiä hänestä tuntui kuin jotain kamalaa olisi tapahtunut. Laskiessaan kätensä vatsalleen, hän tunsi sen… hän tunsi minut sisällään. Vihan ja katkeruuden kyyneleet kihosivat äitini silmiin ja hän vajosi huutaen polvilleen. Kaikki tulevaisuuden suunnitelmat, koko hänen elämänsä oli pilalla. Hän kantoi sisällään raiskaajan lasta, kuinka häpeäksi hän olisikaan perheelleen. Äitini ei uskaltanut moneen viikkoon palata takaisin kotiin, mutta isoisäni löydettyä äitini, hänet otettiin avosylin takaisin kotiin, välittämättä siitä mitä oli tapahtunut.
If I could hold you without hurting
If you could love me without leaving
But we can't get it back,
We tried every every way
And it kills me,
And it kills me
Kun minä viimein synnyin, Vedenjumalatar Vérénen kuukauden 16. päivänä 3077, se oli niin ilon kuin surun päivä. Äitini oli oppinut hyväksymään minut niiden kuukausien aikana kasvaessani hänen kohdussaan, mutta nähdessään minut, karvaat muistot siitä päivästä kun mies raiskasi äitini, nousivat hänen mieleensä. Mutta äitini ei hylännyt minua, vaan kasvatti minut rakkaana tyttärenään, hellästi ja rakastavaisesti. Ihmettelin monesti missä isäni on ja äitini vain vastasi, että hän on lähtenyt. En kysellyt moneen vuoteen sen enempää. Isoisäni opetti minulle taistelulajeja, sekä aseiden käyttöä, isoäitini taasen haavojen hoitoa, sekä vaatteiden korjausta. Elämäni oli onnellisinta aikaa ikinä, mutta täyttäessäni 17 vuotta, äitini kertoi minulle, mitä hänelle oli tapahtunut. Olin tyrmistynyt ja peloissani, mutta käsiteltyäni asiaa itsekseni muutaman viikon, totesin, että minulla ei ole hätää koska isoisäni oli opettanut minulle taistelulajeja. Vaikka äitini onkin demoni en välttämättä elä yhtä pitkään kuin täysiverinen demoni, mutta isoäitini mukaan elän ainakin kolmesataa vuotta pidempään kuin tavalliset ihmiset.
I know that I'll been missing your voice
everyday
How you whispered what you didn't
dare to say
Though I know it's for the best and
I still have all that is left of me
And I know I'll find the rest some other way
The rest of me
Täytettyäni 18 vuotta totesin, että minun on aika lähteä. Päätökseni oli tavallaan todella helppo, eikä sukuni yrittänyt estellä minua. Äitini kylläkin itki lähtöpäivänäni, mutta koska lupasin pitää yhteyttä, hän antoi minun lähteä. Alkuun oli vaikeaa sillä jouduin opettelemaan niin monia uusia asioita elämisestä. Tavat ja muut olennot hämmensivät minua, mutta ajan myötä olen oppinut kaikki tarvittavat asiat.
If I could touch you without bleeding
And if my heart survived the beating
But it stopped patch it up
I can't take anymore of the pain
And it kills me
It kills me,
It kills me
Syy, miksi ajauduin tähän ammattiin, on itsellenikin pieni mysteeri, mikä ei ole vielä selvinnyt. Eräänä päivänä vain tajusin, että tarvitsen rahaa ja puoliksi demonina oli todella hankalaa saada töitä ihmisiltä esimerkiksi torilla kojuista. Epätoivoon ajautuneena etsinnän jälkeen, eräänä iltana minua huomattavasti vanhempi mies tuli majatalossa luokseni ja totesi, että on kuullut minun hakevan töitä. Ennen kuin ehdin vastaamaan, mies selitti minulle millaisesta työstä olisi kyse ja kuinka suuren palkan siitä saisin. Hyvä etten pudonnut tuolilta, koska mies puhui kahdestakymmenestä hopearahasta jos hoitaisin homman kotiin. Kaksikymmentä hopearahaa kuulosti uskomattoman suurelta määrältä muutaman kuparirahan omistavalle. Suostuin siltä istumalta ja tein juuri niin kuin mies neuvoi. Hoitelin yhden miehen pois palkkaajani tieltä ja sain minulle luvatun raha määrän. Aluksi ostinkin vain ruokaa itselleni, mutta saadessani enemmän rahaa, hankin itselleni aseeni, sekä uudet vaatteet vanhojen tilalle. Sen jälkeen maineeni onkin kiirinyt edelleni ja vaikka olen nuori ja vain kaksi vuotta tehnyt tätä työtä, olen jo samalla tasolla kuin alan ammattilaiset.
In every possible way
In every possible way
In all the possible ways
In every single ways
“My friend…”
Close your eyes for a while
And dream on
You've got to dream on
Look up to the sky in silence
Hevoseni nimi on > Lidius Foreur
Hevoseni kutsumanimi on > Lidius
Iältään hevoseni on > 6 vuotta
Sukupuoli jota hevoseni edustaa > Ori
Miltä hevoseni näyttää? > Noin 165cm korkean sään omistava hevoseni on tavallisia työhevosia paljon sirompi ja kauniimpi. Täysiverinen, kuninkaallisten ratsuhevonen olisi varmaankin lähempänä hevoseni ulkomuotoa ja rotua, mutta kunnoltaan orini on paljon kestävämpi.
Väriltään hevonen on musta kuin yö ja sen lavoille asti yltävä harja lainehtii meren aaltojen lailla. Otsatukka hipoo lähes hevosen turpaa, peittäen osittain alleen päässä olevan valkoisen merkin, joka tunnetaan hevosmiehien keskuudessa nimellä läsi. Korkealle kiinnittynyttä häntää hevoseni kantaa aina välillä arvokkaasti ylhäällä, tanssahdellessaan pitkin kaupunkien katuja. Häntä on harjan ja otsatukan tavoin laineilla. Jokaisessa jalassa on vitivalkoinen koko sukka ja sen johdosta ori onkin näyttävän näköinen.
Millainen hevoseni on luonteeltaan? > Suojeleva on kai kaikkein paras sana kuvaamaan hevostani. Muiden on hankala tulla lähelleni jos he ovat yhtään uhkaavia, koska hevonen aistii pienimmätkin tunteet. Monina kylminä öinä olen nukkunut hevoseni viereen käpertyneenä, tietoisena siitä, että minulla ei ole hätää. Välillemme on rakentunut niin luja side vain yhden vuoden sisällä.
Myös luonteikas kuvaa hevostani oikein hyvin, koska välillä ori alkaa ”leikkimään” erilaisin tavoin. Esimerkiksi hevonen saattaa välillä nyppiä minua viitasta, viedä tavaroitani ja juosta pari askelta karkuun.
Huumorintajuisen olemuksen lisäksi orista löytyy myös vakavampi puoli, joka mököttää ja on myös vihainen jos sille päälle sattuu. Silloin ei pelkkä porkkanalla houkutteleminen auta vaan joudun välillä tekemään tosissani töitä sen eteen, että saan orin leppymään. Onneksi tällaisia päiviä on todella vähän ja ”riidan” jälkeen hevoseni tulee sopimaan asian painamalla päänsä olkapäälleni ja puhaltamalla lämmintä ilmaa kaulalleni. Tuo tapa on myös yksi tyyli jolla hevoseni lepyttelee minut, jos olen sille vihainen.
Kuinka hevoseni päätyi luokseni?> Yksinkertaisesti kerrottuna, ostin orin. Näin sen eräänä päivänä markkinoilla eristyksissä muista hevosista ja silmät vihaa leiskuten hevonen juoksi ympäri pientä tarhaansa. Menin ihastelemaan komeaa ilmestystä lähempää, mutta äkkiä tunsin vahvojen käsien tarttuvan minuun ja kiskaisevan minut kauemmas aidasta ennen kuin yönmusta ori hyökkäsi aitaa kohti. ”Hulluko olet?!” kuulin miehen huudahtavan ja käännyin katsomaan häntä. Miehen toisen silmäkulma oli mustana ja tämän käsivarsissa näkyi useita puremajälkiä. Jos minua melkein puolitoista päätä pidempi mies ei ole pienelle tuliselle orille pärjännyt, miten hitossa minä sitten pärjäsin?
Keskusteltuani hevosesta sen omistajan kanssa ja sanoessani haluavani ostaa orin keskustelun lopuksi, mies remahti nauruun. Hän ilmeisesti huusi asiasta muutamalle muulle miehelle jollain vieraalla kielellä, koska kolme miestä remahti myös ilkkuvaan nauruun ja kaikki neljä pyyhkivät naurun kyyneliä silmäkulmistaan. ”Tehdään näin…” mies aloitti ryhdistäydyttyään. ”Jos pystyt ratsastamaan Lidiuksella kierroksen tarhassa, saat sen pilkkahintaan. Maksa kymmenen hopearahaa niin saat varusteet hevoselle mukaan, jos siis pystyt ensin ratsastamaan sillä kierroksen tarhassa.” Suostuin, koska kävellen kaupungista toiseen siirtyminen kesti useita viikkoja pahimmillaan.
En enää edes muista kuinka kaikki tapahtui. Miehet satuloivat orin minulle ja nousin sen selkään. Olin aiemmin kyllä ratsastanut, mutta mikään hevonen ei koskaan aiemmin ollut niin pahasisuinen ja vihaa uhkuva, tikittävä aikapommi. Istuin pitkään aivan hievahtamatta orin selässä ja kun painoin hyvin kevyesti pohkeet sen mustiin kylkiin, pommi räjähti. En ole koskaan aiemmin ollut sellaisessa rodeopyörityksessä, mitä silloin istuin. Ori heitteli suuria pukkeja, hyppi ilmaan selkä köyryssä ja nousi pystyyn, teki kaikkensa saadakseen minut alas selästä. Tarrasin hevosen mustaan harjaan kiinni ja rukoilin mielessäni jumalilta apua koitoksessani, ori ei todellakaan tuntunut haluavan antaa periksi.
En tiedä kuinka kauan pysyin mustan hyppivän olennon selässä, mutta ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen lensin suuressa kaaressa maahan ja keuhkoni tyhjenivät ilmasta. Jäin maahan makaamaan haukkoen henkeäni. En kuullut kunnolla mitä miehet minulle huusivat, mutta äkkiä näin orin seisovan vierelläni, riiputtaen päätään yläpuolellani, nuuhkien ja tökkien minua. Äkkiä kuulin sen, hiljaisen hörähdyksen joka sai niskakarvani nousemaan pystyyn. Kun viimein pääsin seisomaan, näin miesten seisovan aidan takana suut auki. Sivelin varovasti kädelläni orin otsaa paksun otsatukan alta ja tiesin, että saisin hevosesta itselleni hyvän ystävän.
Loppujen lopuksi minulla ei ole mitään havaintoa, kuinka ori muuttui niin rajusti, mutta miesten ilmeet tulen aina muistamaan kun nousin takaisin orin selkään. Selkäänsä saaneen näköinen mies henkäisi jotain vieraalla kielellä ja kuiskasi sitten hiljaa: ”Hevonen on sinun.”
Ensimmäiset viikot eivät kuitenkaan olleet ruusuilla tanssimista orin kanssa. Kuinka monet kerrat lensinkään alas hevosen selästä rodeohyppyjen jälkeen, mutta nyt kun olen voittanut hevosen puolelleni se ei enää heittele minua alas selästään.
Tekstit (c) Lucine
Lyriikat (c) Deep Insight