Post by laurana on Oct 19, 2009 18:28:56 GMT 3
Nimi: Sabine
Ikä: 19
Rotu: Ihminen
SP: Nainen
Asema: Aatelinen ja linnan musisoija
Luonne: Sabine on pirteä kuin peipponen ja aina puhumassa kaikille. Aivan sama onko kohde elävä vai ei. Hän tuntuu vääntävän juttua vaikka kiven kanssa, niin että kivi vastaa! Hän ei tunnu haluavan masentua ja jaksaa aina iloita melkein kaikesta. Neidillä ei tunnu myöskään olevaan minkään tason keskittymiskykyä muuhun kuin soittamiseen ja laulamiseen. Hänen kulkuaan kuvaillaan näin: ”Hän ei kävele! Hän tanssii, pomppii, hyppelehtii tai mitä vain, paitsi kävelee, paikasta A paikkaan B!” Toisinaan kukaan ei meinaisi jaksaa tätä ikiliikkujaa ja puhujaa. Kaiken huipuksi Sabine on vähän turhankin itsepäinen.
Voisi luulla, että Sabine on itse viattomuus, mutta siinä ihmiset ja maagit menevät harhaan. Luonteen pirteys voi pettää ja siinä missä Sabine iloitsee säästä kuin säästä, hän myös juonii kaikkea. Nokkeluudellaan hän on aina keksinyt mitä omituisimpia keinoja vetää hovia nenästä ja kukaan ei koskaan tajua hänen osallisuuttaan asiaan. Eihän nyt se typerä loikkija voi mitään niin nokkelaa keksiä… Lisäksi toisinaan Sabine katoaa linnasta hetkeksi ja silloin häntä ei löydetä edes koirien ja kissojen kanssa.
Sabinen tuntee parhaiten äänestä ja naurusta. Hän on melkein aina ystävällinen ja tutustuu kaikkiin helposti. Ihmiset saattavat huomata pian, että nainen kyllä tietää heistä vaikka mitä, mutta he eivät oikeastaan mitään hänestä. Nainen ei välittäkään paljastaa itsestään juuri mitään. Hän antaa mielellään muiden tehdä oletuksiaan ja arvailujaan, mutta todellinen Sabine pysyy arvoituksena.
Ulkonäkö: Iloiset tuikkivat ruskeat spanielin silmät, kihara hius pehko ja naurava suu, ovat Sabinen tunnus merkit. Hänen hiuksensa ovat kurittomat ja hehkuvat kaikissa punaisen sävyissä ilmentäen naisen persoonaa hyvin. Ne ovat ala selkään asti yltävät ja enemmän tai vähemmän sekaisin, kuin tuulen tuivertamat. Otsahiukset ovat tasaisen suorat kulmiin asti ja muuten hiukset vaihtelevatkin pituuttaan.
Ruskeat silmät ovat suuret ja nauravaiset, muta ne osaavat myös valehdella tunne tiloja. Ripset tekevät niistä lapsen silmien näköiset ja usein Sabinea luullaan paljon nuoremmaksi kuin hän todellisuudessa on. Kulmakarvat ovat pyöreät ja ohuet. Suu on punertava ja luonnostaan hieman hymyilevä. Lisäksi Sabinen kasvoille ilmestyy helposti kaksi hymykuoppaa. Sabinen kasvot ovat sydämen muotoiset ja lempeän oloiset. Iloisuus tuntuu huokuvan jokaisesta naisen solusta.
Iholtaan Sabine on ruskettunut kunnolla ja se on luonnostaankin pigmentiltään hieman tummempi. Sabine on kooltaan pienehkö, hänen sukuaan ei ole pituudella pilattu, mutta ääni korvaakin sen mikä pituudesta jää. Sabine on puolitoista metrinen ja viisi senttiä siihen lisää. Ei siis ole mitenkään ihmeellistä, että hänet sotketaan usein nuoremmaksi kuin hän onkaan, kun hoikassa vartalossa ei ole oikeastaan naisen muotoja juuri laisinkaan. Kun pitäisi olla lyhyt, niin pitäisi olla muotojakin, mutta Sabine on lyhyt ja muodoton.
Salaa Sabine aina haaveilee siitä, kuinka hän voisi näyttää hienostuneelta. Se ei tule koskaan kylläkään tapahtumaan, sillä hän ei jaksaisi keskittyä hiustensa kesyttämiseen ja laittautumiseen. Sabine pysyy siis kaikkea muuta kuin hienostuneena.
Tyyli: Värejä, värejä, VÄREJÄ! Punaista, ruskeaa, vihreää, keltaista, sinistä… Kun suurin osa hovin naisista pukeutuu hillitysti, niin Sabine ampuu yli ja se pukee häntä. Materiaalit ovat leijuvaisia ja kaavat on murrettu ja rikottu. Aateliseksi kukaan ei uskoisi tätä neitiä muulloin, kuin hänen ollessa virallisissa tilaisuuksissa ja esiintymässä. Silloin Sabinen on pukeuduttava hieman hillitymmin. Eihän hänen sopisi hillua hovin edessä pukeutuneena kuin keijukainen. Se olisi katastrofi! Muuten suurin osa Sabinen tuntevista on tottunut tämän boheemiin makuun. Hovin käytävillä hän kävelee paljain jaloin ja juuri sen näköisenä kuin haluaa.
Sabine rakastaa koruja ja tiukuja. Hänen hiuksiinsa on punottu usein pieniä kelloja ja höyheniä ja helmiä. Ranteissa on ranne renkaita ja jaloissa vain kevyet tossut tai ei niitäkään. Huiveja Sabine kietaisee lanteilleen ja kurittaa hiuksensa sillä. Talvisin Sabine kietoutuu suureen viittaan tai huiviin. Nenä punaisena ja mukavat jalkineet jalassaan hän painelee silloinkin ympäri maita ja mantuja.
Neidin tyyliä siis voisi kuvailla… omalaatuiseksi. Taiteilija maiseksi ja kaikin muodoin sopivaksi hänen persoonaansa. Hauskinta asiassa on se, että ne jopa pukevat tätä tanssahtelijaa. Mikään hillitty ei sopisi niin hyvin hänelle ja kun hän esiintyy aina hän kykenee laittamaan osan tyylistään tavalla tai toisella asuunsa. Yleensä hänen hiuksissaan on tiukuja tai helmiä. Lisäksi hänen eleissään on aina jotain niin dramaattista, että se viestittää taiteilijasta hillityssä silkki puvussa.
Aseet: Sabine osaa livauttaa tikarin mukavasti kylkien väliin, mutta siihen aseet jäävätkin. Helmaan kätketty tikari ei ole ehkä paras suojautumiskeino, mutta se on toisiksi parasta mitä Sabinella on. Parasta, mitä sabinella on tämän vikkelät jalat. Niillä hän painelee pakoon ja kovaa.
Taidot: Sabine on laulaja, soittaja ja maagi. Hän ei osaa haavoja parantaa tai juuri mitään raskasta, mutta joitain pieniä loitsuja hän osaa. Levitoiminen on naisen mielestä oikein hauskaa, sillä lyhyytensä takia hän ei aina näe niin hyvin kuin haluaisi.
Menneisyys: Sabine syntyi kaksoisveljensä kanssa musikaalisesti lahjakkaaseen aatelisperheeseen, joka oli aina musisoinut hovissa ja oli tunnettu kantavasta ja kauniista äänestään. Sabine ei tuottanut pettymyksiä äänensä kanssa. Veli taas ei osannut laulaa, mutta hänelle olivat jumalat ilmeisesti lahjoittaneet sen älykkyyden. Sabine rakasti jo lapsena lauleskelua ja erilaisten äänten tuottamista. Siinä missä muut opettelivat etikettiä, Sabinelle ei koskaan selvinnyt miten kuuluu syödä oikein, mutta hän oppi soittamaan ja laulamaan kuin satakieli. Iloisena lapsena ja itsepäisenä, Sabine leikki kaikkien lapsien kanssa ja tutustui luvattoman nopeasti erilaisiin rotuihin. Hän juoksi kujilla paljain jaloin palvelijat perässään. Pieni Sabine vain tanssi ja lauloi. Häntä ei kyetty kesyttämään. Kaksoisveli oli ainoa jota Sabine joskus kuunteli. Vanhempien kurin pito ei vain tepsinyt .
Eräs perheen hyvä ystävä ja äärimmäisen taitava maagi kutsuttiin apuun, kun selvisi että Sabine ei osoittanut ”kypsymisen” merkkejä, kuten oltiin toivottu. Normaalistihan aika kesyttää villeimmänkin tuulen poikasen.. Ajateltiin, että kunnon loitsu tai pari voisivat parantaa tämän ”sairauden”, mutta hassusti kävi. Kun perheen ystävä kuvitteli irrottavansa Sabinesta kurittoman puolen, tämä tekikin Sabinen sielusta näkyvän ja kosketettavan osan. Sabine ei suinkaan rauhoittunut, vaan ilostui kumppanistaan. Siinä vanhemmat istuivat ja tuijottivat, kuinka heidän tyttärestään tuli iloisempi ja vahvempi ja itsepäisempi kuin laki ja järki ymmärtävät.
Kun vanhemmat koittivat korjata virhettä tappamalla Sabinesta tullutta ”otusta”, he olivat tappaa tyttärensä. Tuli selväksi, että Sabine ja tämä sielu olivat kiinteässä yhteydessä. Sielulla oli ehkä toinen muoto, mutta se oli osa Sabinea. Sielu alkoi ottamaan eri eläinten muotoja. Toisinaan se liitelee kolibrina ja toisinaan se tassuttelee suurena sekarotuisena koirana Sabinen vierellä, mutta he ovat aina yhteydessä toisiinsa. He jakoivat surut, ilot ja tuntemukset. Kun toinen iski itsensä johonkin, toinenkin tunsi saman. On siis selvää, että loitsu teki kaksi Sabinea yhden sijaan.
Sabine kiintyi syvästi tähän olentoon ja nimesi sen Damoniksi. Kun ihmiset alkoivat tottua siihen, että nämä kaksi olivat yksi ja sama, Sabinen kouluttamiseen satakieleksi pystyttiin jatkamaan. Tyttönen osoitti suurta huimaa edistystä ja hän alkoi esiintymään hovissa. Hänestä tuli melko tunnettu nimi ja sekös oli tyttösestä hauskaa! Damon herätti myös kiinnostusta, sen vaihdellessa muotoa ja puhuessa. Ainoa muoto, mitä se ei tule varmaankaan ottamaan, onkin varmasti ihmisen muoto. Niinpä Sabine sai pysyvän paikan hovista ja sen esiintyjänä. Usein unohdetaan, että hän on todellakin aatelinen, mutta jos se johtaa syrjintään ei Sabine hetkeäkään epäröi kohottaa kuuluvaa ääntään. Hän on ehkä pieni, mutta hän ei suostu tallottavaksi. Siksi osa hovin väestä ei enää niin pidäkään tästä neidistä.
Ehkä kaikkein kovin isku koko Sabinen menevässä lapsuudessa ja nuoruudessa on ollut se, että hän menetti rakkaan kaksoisveljensä jollekin tuntemattomalle sairaudelle. Jos Sabinen pitää esittää jokin haikea tai surullinen laulu, hän kuvittelee vain veljensä mieleensä. Veljen kuolemasta on jo kulunut viisi vuotta, mutta kaksoset olivat läheisiä. Sabinen ollessa villi, mutta lahjakas hänen kaksoisveljensä oli rauhallinen ja älykäs. Veljen kuoltua Sabine muuttui ehkä hieman rauhallisemmaksi ja oli surun murtama muutamia vuosia, muta hänen luontainen ominaisuutensa on aina olla positiivinen. Jos hän vaipuu nykyisin hiljaisuuteen, hän ajattelee usein veljeään. Damonin ilmestyminen Sabinen elämään myös helpotti tuskaa. Veljen nimi oli David ja tavallaan Damon myös muistuttaa Sabinea hänen veljestään.
Muuta: Sabine laulaa hyvin ja soittaa myös useimpia soittimia. Hän ei ole mitenkään lahjakas muuten, mutta se ei häntä haittaa. Hän ei ehkä osaa laskea matemaattisia laskuja tai kertoa mitään historiasta, mutta hän osaa laulaa balladin niin, että kuulijoista puolet itkee laulun loputtua. Lavalla Sabine eläytyykin sata prosenttisesti lauluihin ja säveliin. Se on osa hänen lumovoimaansa lavalla.
Sabine ei enää varsinaisesti asu hovissa, sillä hänen eläväisyytensä aiheutti niin suurta pahennusta, että nainen asustaa nykyään hovin mailla olevassa pikkuisessa mökissä. Joku muu ehkä pyörittelisi asialle silmiään, mutta Sabine rakastaa pientä mökkiään. Siellä hän viihtyy säveltämässä laulujaan ja hän ei häiritse ketään yö aikaan soitollaan.
Pitää: laulamisesta, soittamisesta, Damonista, juoksemista, tanssimisesta, nauramisesta, syömisestä, puhumisesta, juhlimisesta, luonnosta, paljain jaloin kävelemisestä, pahennuksen herättämisestä, itsepäisyydestään, säästä kuin säästä, ulkona pyörimisestä, lapsista….
Ei pidä: säännöistä, etiketistä, tylsistä esiintymispuvuista, siitä kuinka häntä luullaan kovin nuoreksi, kuinka häntä ei aina oteta vakavasti, syrjimisestä, tärkeilevistä henkilöistä, matematiikasta
Ikä: 19
Rotu: Ihminen
SP: Nainen
Asema: Aatelinen ja linnan musisoija
Luonne: Sabine on pirteä kuin peipponen ja aina puhumassa kaikille. Aivan sama onko kohde elävä vai ei. Hän tuntuu vääntävän juttua vaikka kiven kanssa, niin että kivi vastaa! Hän ei tunnu haluavan masentua ja jaksaa aina iloita melkein kaikesta. Neidillä ei tunnu myöskään olevaan minkään tason keskittymiskykyä muuhun kuin soittamiseen ja laulamiseen. Hänen kulkuaan kuvaillaan näin: ”Hän ei kävele! Hän tanssii, pomppii, hyppelehtii tai mitä vain, paitsi kävelee, paikasta A paikkaan B!” Toisinaan kukaan ei meinaisi jaksaa tätä ikiliikkujaa ja puhujaa. Kaiken huipuksi Sabine on vähän turhankin itsepäinen.
Voisi luulla, että Sabine on itse viattomuus, mutta siinä ihmiset ja maagit menevät harhaan. Luonteen pirteys voi pettää ja siinä missä Sabine iloitsee säästä kuin säästä, hän myös juonii kaikkea. Nokkeluudellaan hän on aina keksinyt mitä omituisimpia keinoja vetää hovia nenästä ja kukaan ei koskaan tajua hänen osallisuuttaan asiaan. Eihän nyt se typerä loikkija voi mitään niin nokkelaa keksiä… Lisäksi toisinaan Sabine katoaa linnasta hetkeksi ja silloin häntä ei löydetä edes koirien ja kissojen kanssa.
Sabinen tuntee parhaiten äänestä ja naurusta. Hän on melkein aina ystävällinen ja tutustuu kaikkiin helposti. Ihmiset saattavat huomata pian, että nainen kyllä tietää heistä vaikka mitä, mutta he eivät oikeastaan mitään hänestä. Nainen ei välittäkään paljastaa itsestään juuri mitään. Hän antaa mielellään muiden tehdä oletuksiaan ja arvailujaan, mutta todellinen Sabine pysyy arvoituksena.
Ulkonäkö: Iloiset tuikkivat ruskeat spanielin silmät, kihara hius pehko ja naurava suu, ovat Sabinen tunnus merkit. Hänen hiuksensa ovat kurittomat ja hehkuvat kaikissa punaisen sävyissä ilmentäen naisen persoonaa hyvin. Ne ovat ala selkään asti yltävät ja enemmän tai vähemmän sekaisin, kuin tuulen tuivertamat. Otsahiukset ovat tasaisen suorat kulmiin asti ja muuten hiukset vaihtelevatkin pituuttaan.
Ruskeat silmät ovat suuret ja nauravaiset, muta ne osaavat myös valehdella tunne tiloja. Ripset tekevät niistä lapsen silmien näköiset ja usein Sabinea luullaan paljon nuoremmaksi kuin hän todellisuudessa on. Kulmakarvat ovat pyöreät ja ohuet. Suu on punertava ja luonnostaan hieman hymyilevä. Lisäksi Sabinen kasvoille ilmestyy helposti kaksi hymykuoppaa. Sabinen kasvot ovat sydämen muotoiset ja lempeän oloiset. Iloisuus tuntuu huokuvan jokaisesta naisen solusta.
Iholtaan Sabine on ruskettunut kunnolla ja se on luonnostaankin pigmentiltään hieman tummempi. Sabine on kooltaan pienehkö, hänen sukuaan ei ole pituudella pilattu, mutta ääni korvaakin sen mikä pituudesta jää. Sabine on puolitoista metrinen ja viisi senttiä siihen lisää. Ei siis ole mitenkään ihmeellistä, että hänet sotketaan usein nuoremmaksi kuin hän onkaan, kun hoikassa vartalossa ei ole oikeastaan naisen muotoja juuri laisinkaan. Kun pitäisi olla lyhyt, niin pitäisi olla muotojakin, mutta Sabine on lyhyt ja muodoton.
Salaa Sabine aina haaveilee siitä, kuinka hän voisi näyttää hienostuneelta. Se ei tule koskaan kylläkään tapahtumaan, sillä hän ei jaksaisi keskittyä hiustensa kesyttämiseen ja laittautumiseen. Sabine pysyy siis kaikkea muuta kuin hienostuneena.
Tyyli: Värejä, värejä, VÄREJÄ! Punaista, ruskeaa, vihreää, keltaista, sinistä… Kun suurin osa hovin naisista pukeutuu hillitysti, niin Sabine ampuu yli ja se pukee häntä. Materiaalit ovat leijuvaisia ja kaavat on murrettu ja rikottu. Aateliseksi kukaan ei uskoisi tätä neitiä muulloin, kuin hänen ollessa virallisissa tilaisuuksissa ja esiintymässä. Silloin Sabinen on pukeuduttava hieman hillitymmin. Eihän hänen sopisi hillua hovin edessä pukeutuneena kuin keijukainen. Se olisi katastrofi! Muuten suurin osa Sabinen tuntevista on tottunut tämän boheemiin makuun. Hovin käytävillä hän kävelee paljain jaloin ja juuri sen näköisenä kuin haluaa.
Sabine rakastaa koruja ja tiukuja. Hänen hiuksiinsa on punottu usein pieniä kelloja ja höyheniä ja helmiä. Ranteissa on ranne renkaita ja jaloissa vain kevyet tossut tai ei niitäkään. Huiveja Sabine kietaisee lanteilleen ja kurittaa hiuksensa sillä. Talvisin Sabine kietoutuu suureen viittaan tai huiviin. Nenä punaisena ja mukavat jalkineet jalassaan hän painelee silloinkin ympäri maita ja mantuja.
Neidin tyyliä siis voisi kuvailla… omalaatuiseksi. Taiteilija maiseksi ja kaikin muodoin sopivaksi hänen persoonaansa. Hauskinta asiassa on se, että ne jopa pukevat tätä tanssahtelijaa. Mikään hillitty ei sopisi niin hyvin hänelle ja kun hän esiintyy aina hän kykenee laittamaan osan tyylistään tavalla tai toisella asuunsa. Yleensä hänen hiuksissaan on tiukuja tai helmiä. Lisäksi hänen eleissään on aina jotain niin dramaattista, että se viestittää taiteilijasta hillityssä silkki puvussa.
Aseet: Sabine osaa livauttaa tikarin mukavasti kylkien väliin, mutta siihen aseet jäävätkin. Helmaan kätketty tikari ei ole ehkä paras suojautumiskeino, mutta se on toisiksi parasta mitä Sabinella on. Parasta, mitä sabinella on tämän vikkelät jalat. Niillä hän painelee pakoon ja kovaa.
Taidot: Sabine on laulaja, soittaja ja maagi. Hän ei osaa haavoja parantaa tai juuri mitään raskasta, mutta joitain pieniä loitsuja hän osaa. Levitoiminen on naisen mielestä oikein hauskaa, sillä lyhyytensä takia hän ei aina näe niin hyvin kuin haluaisi.
Menneisyys: Sabine syntyi kaksoisveljensä kanssa musikaalisesti lahjakkaaseen aatelisperheeseen, joka oli aina musisoinut hovissa ja oli tunnettu kantavasta ja kauniista äänestään. Sabine ei tuottanut pettymyksiä äänensä kanssa. Veli taas ei osannut laulaa, mutta hänelle olivat jumalat ilmeisesti lahjoittaneet sen älykkyyden. Sabine rakasti jo lapsena lauleskelua ja erilaisten äänten tuottamista. Siinä missä muut opettelivat etikettiä, Sabinelle ei koskaan selvinnyt miten kuuluu syödä oikein, mutta hän oppi soittamaan ja laulamaan kuin satakieli. Iloisena lapsena ja itsepäisenä, Sabine leikki kaikkien lapsien kanssa ja tutustui luvattoman nopeasti erilaisiin rotuihin. Hän juoksi kujilla paljain jaloin palvelijat perässään. Pieni Sabine vain tanssi ja lauloi. Häntä ei kyetty kesyttämään. Kaksoisveli oli ainoa jota Sabine joskus kuunteli. Vanhempien kurin pito ei vain tepsinyt .
Eräs perheen hyvä ystävä ja äärimmäisen taitava maagi kutsuttiin apuun, kun selvisi että Sabine ei osoittanut ”kypsymisen” merkkejä, kuten oltiin toivottu. Normaalistihan aika kesyttää villeimmänkin tuulen poikasen.. Ajateltiin, että kunnon loitsu tai pari voisivat parantaa tämän ”sairauden”, mutta hassusti kävi. Kun perheen ystävä kuvitteli irrottavansa Sabinesta kurittoman puolen, tämä tekikin Sabinen sielusta näkyvän ja kosketettavan osan. Sabine ei suinkaan rauhoittunut, vaan ilostui kumppanistaan. Siinä vanhemmat istuivat ja tuijottivat, kuinka heidän tyttärestään tuli iloisempi ja vahvempi ja itsepäisempi kuin laki ja järki ymmärtävät.
Kun vanhemmat koittivat korjata virhettä tappamalla Sabinesta tullutta ”otusta”, he olivat tappaa tyttärensä. Tuli selväksi, että Sabine ja tämä sielu olivat kiinteässä yhteydessä. Sielulla oli ehkä toinen muoto, mutta se oli osa Sabinea. Sielu alkoi ottamaan eri eläinten muotoja. Toisinaan se liitelee kolibrina ja toisinaan se tassuttelee suurena sekarotuisena koirana Sabinen vierellä, mutta he ovat aina yhteydessä toisiinsa. He jakoivat surut, ilot ja tuntemukset. Kun toinen iski itsensä johonkin, toinenkin tunsi saman. On siis selvää, että loitsu teki kaksi Sabinea yhden sijaan.
Sabine kiintyi syvästi tähän olentoon ja nimesi sen Damoniksi. Kun ihmiset alkoivat tottua siihen, että nämä kaksi olivat yksi ja sama, Sabinen kouluttamiseen satakieleksi pystyttiin jatkamaan. Tyttönen osoitti suurta huimaa edistystä ja hän alkoi esiintymään hovissa. Hänestä tuli melko tunnettu nimi ja sekös oli tyttösestä hauskaa! Damon herätti myös kiinnostusta, sen vaihdellessa muotoa ja puhuessa. Ainoa muoto, mitä se ei tule varmaankaan ottamaan, onkin varmasti ihmisen muoto. Niinpä Sabine sai pysyvän paikan hovista ja sen esiintyjänä. Usein unohdetaan, että hän on todellakin aatelinen, mutta jos se johtaa syrjintään ei Sabine hetkeäkään epäröi kohottaa kuuluvaa ääntään. Hän on ehkä pieni, mutta hän ei suostu tallottavaksi. Siksi osa hovin väestä ei enää niin pidäkään tästä neidistä.
Ehkä kaikkein kovin isku koko Sabinen menevässä lapsuudessa ja nuoruudessa on ollut se, että hän menetti rakkaan kaksoisveljensä jollekin tuntemattomalle sairaudelle. Jos Sabinen pitää esittää jokin haikea tai surullinen laulu, hän kuvittelee vain veljensä mieleensä. Veljen kuolemasta on jo kulunut viisi vuotta, mutta kaksoset olivat läheisiä. Sabinen ollessa villi, mutta lahjakas hänen kaksoisveljensä oli rauhallinen ja älykäs. Veljen kuoltua Sabine muuttui ehkä hieman rauhallisemmaksi ja oli surun murtama muutamia vuosia, muta hänen luontainen ominaisuutensa on aina olla positiivinen. Jos hän vaipuu nykyisin hiljaisuuteen, hän ajattelee usein veljeään. Damonin ilmestyminen Sabinen elämään myös helpotti tuskaa. Veljen nimi oli David ja tavallaan Damon myös muistuttaa Sabinea hänen veljestään.
Muuta: Sabine laulaa hyvin ja soittaa myös useimpia soittimia. Hän ei ole mitenkään lahjakas muuten, mutta se ei häntä haittaa. Hän ei ehkä osaa laskea matemaattisia laskuja tai kertoa mitään historiasta, mutta hän osaa laulaa balladin niin, että kuulijoista puolet itkee laulun loputtua. Lavalla Sabine eläytyykin sata prosenttisesti lauluihin ja säveliin. Se on osa hänen lumovoimaansa lavalla.
Sabine ei enää varsinaisesti asu hovissa, sillä hänen eläväisyytensä aiheutti niin suurta pahennusta, että nainen asustaa nykyään hovin mailla olevassa pikkuisessa mökissä. Joku muu ehkä pyörittelisi asialle silmiään, mutta Sabine rakastaa pientä mökkiään. Siellä hän viihtyy säveltämässä laulujaan ja hän ei häiritse ketään yö aikaan soitollaan.
Pitää: laulamisesta, soittamisesta, Damonista, juoksemista, tanssimisesta, nauramisesta, syömisestä, puhumisesta, juhlimisesta, luonnosta, paljain jaloin kävelemisestä, pahennuksen herättämisestä, itsepäisyydestään, säästä kuin säästä, ulkona pyörimisestä, lapsista….
Ei pidä: säännöistä, etiketistä, tylsistä esiintymispuvuista, siitä kuinka häntä luullaan kovin nuoreksi, kuinka häntä ei aina oteta vakavasti, syrjimisestä, tärkeilevistä henkilöistä, matematiikasta