Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 20, 2009 0:18:33 GMT 3
Shina katsoi hivenen vihaisena miestä, joka ei aikonut tappaa toista, vaan jättää hitaasti kuolemaan palavaan taloon. Miehen voima oli ihailtavaa, eikä Shina tahtonut nousta tuollaista miestä vastaan, mutta hän ei silti kestänyt katsoa tuskissaan kiemurtelevaa ihmistä. Nainen nyökkäsi Lanin ehdottaessa postumista ja sanaakaan sanomatta odotti, että mies kääntyisi. Hitaasti neito veti miekkansa esille iskien sen maassa viruvan miehen läpi. Mikäli Lan kääntyisi katsomaan, soisi Shina hänelle viehättävän hymyn palauttaen miekkansa paikoilleen. Oli se sitten viisasta tai ei, Shinalla oli vahvoja mielipiteitä. Neito käveli suorinta tietä ulos talosta jääden seisomaan vähän matkan päähän talosta. Ilme oli suht neutraali ja päässään nainen pyöritteli kuvaa miehen kasvoista. Voimatkin sitä todistivat, mies oli kai demoni. Pieni kauhun tunne nousi naisen sisälle, ja hieman hän joutui puremaan huultaa, pitääkseen sen poissa kasvoiltaan.
|
|
|
Post by laurana on Oct 20, 2009 0:23:14 GMT 3
Lan tunsi iskun miehen kehon lävitse, muttei katsonut. Hän antoi neidon poistua ensin, sillä hän oli pitänyt tulen poissa kyseisestä huoneesta ja jos hän olisi astunut pois ensin, tyttö olisi toden näköisesti joutunut sortuvien hirsien alle. Lan antoi täten tulen riehua ja asteli alas portaita, samalla kun lattia sortui hänen takanaan. Mies käveli nuoren tytön luokse ja katsoi tätä niin, ettei kukaan maailmassa kykenisi kertomaan, mitä hän ajatteli.
"Olen pahoillani, että jouduitte tekemään, mitä teitte", Lan sanoi pahoittelevalla äänellä ja paransi huntuaan. Mies sujautti vasta nyt miekan huotraan ja kääntyi katsomaan palavaa taloa. "Harmi, viini oli kelvollista", Lan vain totesi olkiaan kohauttaen.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 20, 2009 0:44:40 GMT 3
Mustat silmät kääntyivät talosta, eivätkä enää palanneet siihen. "Hmh.. Ei se mitään. Ei ollut ensimmäinen kerta kun tapan jonkun.." Puolidemoni sanoi ilmettään väräyttämättä. "Ehdin ainakin saada palkkani." Hän hymähti kulmiaan kohottaen, ja pieni hymyn tapainen käväisi neidon kasvoilla. Puhuessaan hän oli kuitenkin joutunut irrottamaan hampaansa huulestaan, ja pieni kauhu oli värähtänyt mustissa silmissä. Välittömästi suljettuaan suunsa Shina puri huultaan yhä kovempaa. Tavallisesti hänellä ei ollut mitään ongelmaa pitää tunteitaan piilossa, ja tämä oli jotakin uutta. Ehkä se johtui siitä, että mies oli pitkä, vahva ja kaiken lisäksi mitä luultavimmin demoni. Kylmiä väreitä kulki jälleen selkää pitkin ja oli melko tuskallista purra huultaan, mutta ilme oli pidettävä poissa. Hetken Shina katseli ympärilleen, miettien, mihin suuntaan tästä jatkaisi. Hänellä ei ollut paikkaa minne mennä, joten voisi mennä minne huvittaa.
|
|
|
Post by laurana on Oct 20, 2009 7:16:31 GMT 3
Kai jonkin sortin huvittuneisuus kävi Lanin ilmeessä, mutta hän piti huolta ilmeensä sopivuudesta. "Aivan. Se oli teidän kannaltanne hyvä asia, mutta jos ette pahastu minä voisin jatkaa matkaani", Lan oli hurmaava käytökseltään ja mies kääntyi katsomaan kylän pohjoislaitaa, jonne hän ajatteli tallustaa. Siellä näytti olevan mukavan suurta ja sankkaa metsää. Ehkä jotain suuria petojakin.
Lan kohensi kevyesti viittaansa ja huomasi sen kärähtäneen. Ongelma kuitenkin korjaantui pienellä loitsulla ja kaikki oli kuin suoraan pyykkäriltä tulleita. Kai se oli jonkin moinen pakkomielle puhtaisiin vaatteisiin.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 20, 2009 7:37:06 GMT 3
”Minne päin olette lähdössä?” Puolidemoni kysyi ja ihmetteli itsekkin miksi teki niin. Ehkä siksi, että miehen kasvoissa oli ollut jotakin hyvin tutunoloista, eikä nainen saanut millään päähänsä mistä se johtui, ja tietämättömuudessä oli inhottavaa elää. Ehkä hän voisi kävellä samaa matkaa ja saada jotakin selville... Jos Shina olisi tiennyt miehen olevan Mustafa, hän olisi lähtenyt samantien. Tokihan hän Mustafat tiesi - olihan hän itsekin kuulunut suureen demonien sukuun, jossa muut suvut olivat kyllä tulleen tutuiksi... ”Ehkä voi tulla samaa matkaa?”
|
|
|
Post by laurana on Oct 20, 2009 14:19:23 GMT 3
On totuuden nimeen myönnettävä, että Lan oli kuvitellut tytön pötkivän kotiinsa, mutta ilmeisesti tämän koti ei ollut näillä main. "Pohjoiseen, metsään", mies totesi osoittaen suuria kuusia sormellaan. Eipä hänellä koskaan sen tarkempia määränpäitä ollut. Sinne minne jalat kantoivat, hän kyllä kävelisi. Ratsastaminen toki kävi, mutta vaeltaja luotti enemmän omiin jalkoihinsa.
Hetken aikaa Lan katsoi tyttöä, mutta nyökkäsi sitten. Tämän kannattaisi muutenkin olla poissa kylästä murhattuaan juuri miehen. "Tulkaa vain", Lan sanoi ja lähti kulkemaan kohti metsää ja kaiveli samalla viittansa sisältä piippua ja tupakkaa. Hän löysi kaiken nopeasti omilta paikoiltaan ja alkoi nautiskella omasta paheestaan.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 20, 2009 15:43:34 GMT 3
Shina lähti reippain askelin kävelemään miehen perässä, kohti metsää. Pikimustat silmät harhailivat luonnossa ja pää oli täynnä ajatuksia. Täynnä kysymyksiä... ”Kuka te oikeastaan olette? Sinua kutsuttiin vaeltajaksi...” Neito kysäisi pienen hiljaisuuden jälkeen. Oliko tuo mies vaeltaja, kuten Shinakin, vai mistä tuo nimitys oli peräisin? Shina käveli miehen perässä parin metrin päässä, ja tunsi itsensä kovin pieneksi noin pitkän miehen seurassa... Mustat silmät kääntyivät mustiin pukeutuneeseen mieheen, mutta toisen vihertäviä silmiä välteltiin yhä.
|
|
|
Post by laurana on Oct 20, 2009 15:49:14 GMT 3
Hento tupakan savu kohosi ilmaan, mutta pyyhkiytyi pois tuulen osuessa siihen."Minulla on niin monta nimeä, että en itsekkään tiedä niitä kaikkia. Niitä tupsahtaa kuin sieniä sateella. Vaeltaja on siis kerrassaan mainio", Lan totesi ja puhalsi savun pois hunnun alta. Metsässä oli mukavan varjoisaa ja hiljaista, tosin kylästä alkoi tässä vaiheessa kuulua huutoa ja kiljuntaa. Ilmiselvästi väki koitti sammuttaa liekkejä, jotka palaisivat niin kauan, kunnes rakennus olisi kokonaan maan tasalla.
Miestä ei kiinnostanut oikeastaan tytön nimi. Hän ei ajatellut antavansa tälle mitään suuria ylistys serenaadeja tai mitään vastaavaa. Toki nimestä olisi ehkä hyötyä, mutta ei se olennainen ollut. "Toivottavasti kukaan ei kiinnittänyt meihin huomiota", Lan totesi. Äänet olivat todella kovia, sillä Lankin kuuli ne. Ei puolikuuron elämä aina ollut helppoa.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 20, 2009 16:21:26 GMT 3
”Vai niin..” tyttö vastasi hiljaa, kulmiaan kohottaen. Miehellä oli varmasti hyvät syyt olla kertomatta oikeaa nimeään - oltiinhan hänet hetki sitten yritetty myrkyttääkin... Kylältä kantautuvat äänet saivat Shinan katsomaan taakseen ja hän ehti parahiksi näkemään, kuinka muutamat miehet osoittelivat heitä. Miehet olivat melko kaukana, mutta heitä saapui yhä lisää. ”Taisi kiinnittää...” Shina sanoi aivan normaaliin äänensävyyn ja käänsi kasvonsa takaisin meno suuntaan. Leppoisasti hän jatkoi kävelyään, välittämättä enää kylältä kuuluvista äänistä. Hän toivoi vain, ettei kukaan lähtisi heidän peräänsä...
|
|
|
Post by laurana on Oct 20, 2009 16:31:04 GMT 3
Toisen äänen sävy kertoi miehelle, että hän ei ollut täysin tyytyväinen saamaansa vastaukseen. Sille Lan ei mahtanut mitään. Hän poltteli piippuaan ja pohti mitä söisi illalliseksi, koska ruokaa hän oli nauttinut viimeksi aamulla. Hän kykeni olemaan hyvän aikaa ilmankin, mutta tavallaan oli nautinnollista rytmittää päivää vähän syömisen mukaan. Toden näköisin illallinen olisi kuivaa lihaa ja leipää, ehkä juustoakin. Mikään ei kuitenkaan estänyt Lania haaveilemasta maukkaasta pupu muhennoksesta tai vastaavasta.
Kyläläisillä oli harmillisen tarkka näkö, tosin ei Lanin ajatellessa. Hänelle nuo olisivat korkeintaan hidaste, eivät muuta. "Sepäs ikävää", mies totesi vain ja ei vilkaissutkaan kylää, joka jäi taakse puiden ahmaistessa kulkijansa. Lan aisti eläinten läsnä olon ja muutaman mukavammankin yksilön. Pupupaisti oli listalla illalliseksi. "Olitteko kauankin töissä tuossa majatalossa?" Lan tiedusteli kohteliaasti, sillä eihän juttelu häntä tappaisi, luultavasti.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 20, 2009 17:27:42 GMT 3
Kevyet askeleet kuljettivat neitoa eteenpäin yhä syvemmälle metsään. Ties mitä petoja sieläkin olisi, mutta niitä Shina ei kuitenkaan vaivautunut pelkäämään. Miekat kulkivat aina mukana, eikä niiden kanssa tarvinnut pelätä, muita kuin miespuolisia demoneita... ”Saavuin eilen. En melkein koskaan työskentele samassa paikassa paria päivää pidempään...” tyttö sanoi antaen mustien silmiensä kulkea metsässä, havaiten jokaisen lähellä liikuskelevan eläimen.
Kylän äänet alkoivat muuttua epäselviksi ja vaimeiksi, ja pian ne katoaisivat varmasti kokonaan. Naisen askeleet olivat lähes äänettömät ja ulkoinen olemus oli täysin tyyni ja rauhallinen, vaikkeivät ajatukset sitä olleetkaan. ”Olette demoni, ettekö olekin?” Shina kysäisi rauhallisella äänellä kääntämättä katsettaan mieheen.
|
|
|
Post by laurana on Oct 20, 2009 17:34:54 GMT 3
Oli mielenkiintoista, miten vähän aikaa tyttö oli työskennellyt. Normaalisti kapakat suosivat pidempi aikaisia, mutta Lan ei enää yllättynyt juuri mistään. Hän vain nyökäytti päätään ymmärtämisen merkiksi. Ei kai sitä satuilemaan tarvinnut alkaa? Tytön kysymys tuli hieman puusta tipautettuna, mutta eipä se Mustafan tahtia haitannut.
"Kyllä, minä olen. Teillä on hyvä päättely kyky, tosin en tunne ihmisiä, jotka olisivat minun pituuteni tasalla useinkaan", mies totesi ja hymyili huntunsa takana. "Mutta jos se teitä haittaa voitte aina kävellä toiseen suuntaan", mies totesi ja ei välittänyt juuri mitään siitä, mitä nainen ajatteli. Tosin, tyttöhän hän tuo oli.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 20, 2009 17:56:13 GMT 3
"Ei se minua haittaa... " Valetta... Tai eihän se haitannut, mutta jollakin tapaa hirvitti. "Itsekkin olen puoliksi. Isäni oli demoni ja sain kyllä huomata miten..." Pieni tauko, jolloin tyttö puri huulttaan. Äänen pitäisi kuulostaa normaalilta. Syvä, mutta melko huomaamaton hengen veto, ja lause jatkui taas. "... mukavia demonimiehet voivatkaan olla." Shina sai pidettyä äänestä kaiken ylimääräisen poissa ja kasvotkin pysyivät tyyninä. Käsi pyyhkäisi erikoisen värisiä hiuksia syrjään kasvoilta ja neito alkoi jo miettimään, miksi kulki tuon miehen kanssa..? Hän oli kyllä nähnyt, kuinka vahva mustiin verhoutunut mies oli, eikä se rauhoittanut mieltä lainkaan. Ajatuksiinsa uppoutuneena Shina jatkoi kulkuaan ja ajatteli tapahtunutta. Hänen olisi kai pitänyt kiittää, kun mies oli puolustanut häntä, tai ainakin jotain sen tapaista, mutta nyt taisi olla jo hieman myöhäistä...
|
|
|
Post by laurana on Oct 20, 2009 19:37:15 GMT 3
Oli kai hyvin töykeää Lanin osalta, mutta hän ei kyennyt hillitsemään itseään vaan nauroi. Nauru oli syvää ja soljuvaa, ei ihmisen naurua. Se tuli jostain paljon syvempää, mutta loppui kuin leikkaamalla. Tyttö oi niin huvittava Lanin mielestä. Toinen kompasteli sanoissaan, mutta tosin toisella ei ollut satoja vuosia takanaan. "Niin, niin... Se on katsojasta kiinni", Lan vain totesi ja naurahti vielä kerran.
Hieno käden liikautus ja piippu tyhjeni maahan. Edellisenä päivänä oli satanut niin, että maa oli märkää. Pää polusta haarautui huomaamattomampi ja pienempi polku. Lan pysähtyi hetkeksi ja polvistui. Viitta levisi hänen ympärilleen saaden miehen näyttämään maasta kasvaneelta. Hän riisui hanskansa ja painoi kämmenensä maahan. Hän aina tarkisti, mitä edessäpäin oli milläkin polulla. Pieni taisi olla eläinten polku ja vievän lammelle. Mustafan piti oikein miettiä kumpi suunta oli otollisempi. "Lampi, vai kuiva maasto?", Lan esitti kysymyksen ääneen.
|
|
Roya
Uutukainen
Posts: 26
|
Post by Roya on Oct 21, 2009 19:54:44 GMT 3
Shina ei kiinnittänyt mitään huomiota miehen nauruun. Ilme ei muuttunut, eikä puolidemoni sanonut mitään, jatkoi vain puiden katselua. Miehen pysähtyessä, pysähtyi tyttökin, ja katsoi hieman kulmiaan kohottaen, kuinka mies polvistui maahan. ”Lampi.” Shina sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, vaikkei hänellä ollutkaan aavistustakaan kummassa suunnassa se sijaitsi.
Etäiset huudot kantautuivat puolidemonin korviin ja hän kääntyi katsomaan taakseen. Ketään ei näkynyt, mutta pian puiden seasta saattoi erottaa joitakin hahmoja, jotka osoittautuivat kylän miehiksi. Olivatko he todella seuranneet heitä tänne saakka? Näinkin kauas... He eivät selvästikään olleet perillä demoni miehen voimista, sillä muutoin olisivat varmasti pysyneet kaukana... ”Mitä idiootteja...” Shina tuhahti hiljaa kurtistaen kulmiaan.
|
|