Post by Sahia on Oct 28, 2009 10:04:31 GMT 3
I wanna know: have you ever seen the rain?
I wanna know: have you ever seen the rain
Comin' down on a sunny day?
nimi – Chaz (Chaezend N’yldnain Teráen)
ikä – näyttää vähän reilu parikymppiseltä, elänyt noin 100 vuotta
sukupuoli – mies
ammatti – kirjojen kuvittaja, on hoitanut myös vakoojan hommia
laji – vampyyri (alkuperäisesti haltia)
syntynyt - alkukeväästä
I was raised by this town
To believe the words they put inside me
They made me hide
Inside their loving arms around me
ulkonäkö – picture – Chaz ei ehkäpä täytä aivan perinteisen vampyyrin kuvaa. Tokihan hän on kalpea, enemmänkin, iho on lähes täydellisen valkea. Iho on myös virheetöntä ja sileää. Hän ei sinänsä näytä kovin laihalta tai nälkiintyeeltä, mutta ihan suht’ hoikka silti on. Hän on myös sillai suht’ pitkä, 184cm. Sormet ovat pitkät ja näppärät. Piirteet ovat melko pehmeät, mutta kenties aavistuksen mitäänsanomattomat. Eivät sinänsä pyöreät, mutteivät aivan terävät ja suipotkaan. Silmät ovat ensisilmäyksellä mustat, niin tumman sähkönsiniset ne ovat. Ne ovat suuret ja näyttävät hyvin vähän mitään ulospäin. Hiukset ovat hätkähdyttävän, huomiotaherättävän siniset. Pituudessa ei ole mitään erikoista, sellaiset niskamittaiset ja hyvin epätasaiset, mutta siniset. Niissä on kalpeaa aamutaivaansinistä, keskiyöntaivaansinistä, sähkönsinistä, taivaansinistä, ja monia muitakin sävyjä, eli ne ovat melkoisen monisävyiset. Väritys on kaunis etenkin valossa ja tuulessa, ja värit tuovat hiuksiin syvyyttä saaden ne näyttämään tuuheilta ja paksuilta. Mitä ne eivät oikeasti kovinkaan kovasti ole.
Mitään sen erityisempää, kuten tatuointeja, lävistyksiä tai arpia ei ole.
Vaatetus on hyvin moninaista. Hänellä kun on kiva pieni mökki Cráyn laaksossa, ja siellä kiva pieni kaapillinen vaatteita. Ja sen verran hienohelmaa herrassa on, että hän pitää pukeutumisesta ja asusteista. Asukokonaisuudet ovat hyvin pitkälle sinertäviä sävyiltään. Kesäisin ja talvisin vaatetus on melko samanlaista, Chaz ei kärsi kylmästä. Kesäisin vaatteet ovat usein jopa peittävämpiä, aurinko kun on kuumempi ja kirkkaampi. Pitkä, suurihupullinen viitta, joka hänellä on lähes aina päällään, on samaa tummaa sähkönsineä kuin silmät, ja kangas on aika jännittävää, sillä se liikkuessaan näyttää aina välillä huomattavasti vaaleammalta siniseltä, kangas kun taittaa nätisti valoa. Paitoja ja housuja viitan alla on sitten monenlaisia, lähes kaikki sinisiä tai sinertävänsävyisiä.
I turned away
I chose the path that I believe in
I stand today
Above the shady nights
I fear nothing
But the fact that I’m afraid of everything
I knew my name
Would only be for lonely riding
fysiikka – Kuten voi jo melko hentoisesta ruumiinrakenteesta ja ammatinvalinnasta päätellä, Chaz ei ole mikään urheiluhullu. Ei kovin kovakuntoinen, nopea tai ketterä, vahva tai muutenkaan urheilullinen. Toki hän nyt jonkun kilometrin jaksaa juosta, spurttailee ja osaa kyllä väistää kohti vyöryvää kiveä, muttei mitenkään loista sentyyppisissä asioissa. Vampyyriuus tietysti toi mukanaan hieman lisää kuntoa, nopeutta ja ketteryyttä, mutta hän ei alunperin ollut ollenkaan urheilullinen, joten nyt hän on suunnilleen sellaisen jonkun verran keskivertoa parempikuntoisen ihmisen tasolla. Mutta kömpelöksi ei Chazia voi haukkua. Käsillään etenkin hän kykenee hyvinkin pikkutarkkoihin hommiin, joka on osittain harjoituksenkin tulosta, ja treenillä onnistuisi varmasti nuorallakävelykin, luonnostaan kun hän hallitsee melkoisen hyvin pieniä liikkeitä ja tarkkuutta vaativat hommat. Piirtämisen, muunmuassa.
aseet – Ei pahemmin mitään erityistä. Kotona seinällä roikkuu jousi, ja osaahan hän sitä hieman käyttääkin, mutta ei erityisemmin. Miekan kanssa hän ei loista. Mukana on aina yksi veitsi, joka roikkuu vyöllä, ja jolla hän voi sitten tiukan paikan tullen hieman puolustautua. Eihän sillä pitkään miekkamiestä vastaan pärjätä, mutta sillä voi aina aiheuttaa hämminkiä.
Choose to be me
To be free
To be my way
I saw the light shining right in my eyes
Choose to be me
To be free
To be my way
luonne – Chaz on hyvin pidättyväinen. Se on oikeastaan hänen luonteensa hallitsevin osa, eikä hyvänpäiväntutuille muuta näytetäkään. Hänen ollessa nuori ei kukaan koskaan milloinkaan voinut sietää tunteidenpurkauksia, ja vähitellen hän oppikin pitämään ne itsellään. Mies saattaa olla vaikka kuinka vihainen, onnellinen tai innostunut, ja kalpeilla kasvoilla on sama, hieman väkinäinen hymy. Kiitos tämän tunteidenpeittävyyden hän on myös taitava valehtelija: kasvot ovat kuin naamio, ja on hyvin vaikea sanoa, mitä naamion takana tapahtuu. Hänestä on oikein mukava heitellä näsäviisaita kommentteja, ja yleensä ne tulevatkin vakavalla naamalla, mutta pilke silmäkulmassa.
Luonnollinen, oikea Chaz ei ole suinkaan vaisu ja hiljainen, lähes palvelijamaisen kohtelias ja mitäänsanomaton, jollaisena hän maailmalle esiintyy. Joskus hänkin oli riehakas, innostui herkästi, nauroi mielellään ja paljon. Mutta kuten sanottu ja voit menneisyydestä lukea, siitä ei pidetty, ja nykyään Chaz on vaikea saada näyttämään tunteitaan. Hän ei ole suinkaan mitenkään tyhjä tai eloton, vaan valpas ja sillai, mutta niin naamionaama, että jo hieman normaalia leveämpi hymy ja pieni naurahdus ovat paljon.
Chaz nolostuu melko helposti. Hän yrittää jankuttaa itselleen, että kelpaa ihan hyvin sellaisenaan, mutta itsetunto ei ole huipussaan. Nolostumisen voi huomata vielä normaalia muodollisemmasta käytöksestä. Vampyyrina hän ei (omaksi, suureksi huojennuksekseen) punastele, mutta saattaa vaivaantua, sekaantua sanoissaan ja muutenkin sekoilla, jos joutuu vaikkapa naurunalaiseksi. Sen verran ylpeyttä on, että saattaa kimmastua ja marssia nokka pystyssä tiehensä, jos tekee mokan ja useampi kuin yksi nauraa.
Niin, ja ylpeä herra on. Hänet on hyvin helppo haastaa ties mihin ääliöihin kisoihin, niin vahva on halu näyttää, että hän on parempi. Ei aina kovin terveellistä, mutta hauskaa yleensä. Muutenkin sellaiset ”ihan varmasti et pysty”-kommentit saavat hänet aina haluamaan näyttä, että ”hahhaa, pystyinpäs!”
Mutta kuten jokapaikassa aina hoetaan, ei tunteiden patoaminen ole ihan hyvä juttu. Mikäs siinä, jos iloa pidättelet, mutta aina välillä, jos joku tai jokin on herraa tarpeeksi (eli hyyvin paljon) ärsyttänyt, hän saattaa oikeasti menettää hermonsa. Ja silloin ei ehkä kannata olla lähellä, kun hän suuttuu. Yleensä siinä vaiheessa kun hän oikeasti huutaa tai paiskoo tavaroita tai tekee jotain muuta ilmaistakseen kiukkuaan, hän on ollut jostain asiasta jo aika kauan vihainen, ja sellaisen vihan kuunteleminen ei ole kovin mukavaa, etenkin, jos itse sattuu olemaan se, jolle huudetaan.
Chaz ei yleensä ole epäkohtelias tai mitään, päinvastoin. Ja se ainainen kohteliaisuus osaa olla äärimmäisen raivostuttavaa. Mitenkään palvelualtis tai muuten palvelijamainen hän ei ole, kunhan vain ei oikein näytä tunteitaan. Jotenkin vain herralla ei oikein ole ystäviä.
Vihamieheksi pääsykään ei ole kovin helppoa. Ja harvoin nämä vihamiehet tietävät olevansa niin inhottuja. Chaz kohtelee heitä kohteliaasti, joskin välinpitämättömämmin kuin muita. He eivät vain herralle ole olemassa. Mutta jos vihamies itsekin tuntee negatiivisiä tunteita Chazia kohtaan ja yrittää tätä esimerkiksi jotenkin satuttaa, niin tokihan silloin hän heidät huomioi, muttei muuten eikä kovin mielellään.
Hän sai vampyyrin pureman ollessaan kahdenkymmenenviiden, eikä ole ulkoisesti muuttunut piiruakaan sen jälkeen. Chaz tottui nopeasti vampyyrinäeloon, eikä verenjuonti sen suuremmin häntä inhota. Tarkemmin alkuaikoja kuvaillaan menneisyydessä,mutta hän ei todellakaan häpeile vampyyriuttaan, sillä ei pidä sitä omana vikanaan, ja sellaista, mihin ei voi vaikuttaa, ei hänen elämänkatsomuksensa mukaan tarvitse hävetä. Hän yrittää elää onnellisena huolimatta siitä, että tarivtsee muiden elinehtoa omaan elämiseensä. Sillä niinhän maailma menee. Heikommat ovat vahvempien ruokaa. Hän yrittää toki elää mahdollisimman tavallisesti, saada ystäviä, ja niin edelleen, muttei voi itselleen mitään: joskus on saatava verta.
Referaattina herrasta voidaan sanoa, että hän on iloinen otus, joka tosin on hyvin pitkälle tottunut peittämään tunteensa, on taitava valehtelija, mutta nolostuu herkästi ja pitää näsäviisaiden kommenttien viljelystä.
Inside the night
I write the lonely story of my life
It makes me cry
But I want to know it 'til last line
I fear nothing
But the fact that I’m afraid of everything
Destiny - blow it away
I’m made for lonely riding
menneisyys – Chaezend N’yldnain Teráen syntyi Erashissa asuvaan, tavalliseen haltiaperheeseen. Syy hänen nimeensä löytyy läheltä: isä oli ollut palatsissa joskus hommissa, ja aikansa sitten kuunnellut hovin hienoja nimiä ja tykästynyt niihin. Kun esikoispoika sitten syntyi, pitihän tuolle saada hieno nimi. Ensimmäiset puoli vuotta he jaksoivat sanoa Chaezend, sitten nimi vakiintui Chaziksi. Joskus vielä pojan ollessa siinä kymmenen vuoden kieppeillä häntä kutsuttiin kotona Chaezendiksi, mutta itse hän esittäytyi aina Chaz.
No, Chazin vanhemmat eivät sitten olleet sitä maailman mukavinta sorttia. Kotona piti aina olla nätisti ja hiljaa, ja kun villimmänpuoleinen Chaz mennä porhalsi ympäri suurta pihaa kiljuen kuin syötävä ja nauttien sydämensä kyllyydestä, hänelle vain huudettiin. Saipa hän muutamat kerrat selkäänsäkin. Pikkuhiljaa riehakkaasta haltiapojasta kasvoi hiljainen ja vakava nuorukainen. Pojan alusta asti siniset hiukset herättivät huomattavasti huomiota, myönteistä ja kielteistä. Toisin kuin ystävänsä, hän piti hiuksensa lyhyinä, sillä jopa lyhyt pörrö sinisenä sai enemmän huomiota osakseen kuin muiden lantiomittaiset korpinmustat ja hunajanvaaleat kutrit. Ja kun hän sai huomiota, hän sai myös kateutta osakseen, ja kenties nuoruusiän henkinen kiusaaminen sai hänet niin nolautumistapelkääväksi.
Mitään sen ihmeellisempää ei silloin tapahtunutkaan, ja seuraava mainittava asia tapahtui kesällä, kun Chaz oli 25v. Hän oli vastahakoisesti suostunut muutaman kaverinsa kanssa kapakkailtaan (he olivat tuolloin pikkiriikkisessä kylänpahasessa Whléyan pohjoisosissa), ja juomakisan tuloksena melkoisessa kännissä. Kaverit olivat hieman vähemmän huppelissa ja melkoisen epäkavereina jättivät hänet yksikseen selviytymään kotiin. Pojan perhe ei kuullut hänestä pahemmin enää sen jälkeen.
Hän hoiperteli itsekseen kikatellen ja aina silloin tällöin kaatuillen pitkin kylän autioita kujia. Samoilla kujilla oli kulkenut suoraviivaisesti eräs janoinen vampyyri, joka oli havainnut helpon saaliin. Hän houkutteli Chazin ulos kylästä (ei kovin hankala homma) ja kovin perinteisiin mieltyneenä upotti hampaansa miehen kurkkuun. Hän olisi voinut imea herran kuiviin ja olisi varmasti tehnytkin niin, ellei jonkin tuntematon syy olisi saanut häntä luikkimaan tiehensä. Chaz jäi yksin pureman saaneena.
Kun hän heräsi, olo oli mitä omituisin. Ensinnäkin krapula edellisen illan juomingeista, ja lisäksi uutukaisen vampyyriuden mukanaantuoma kummallinen olo. Hän oli yksin, vieraassa paikassa, ja viimeiset muistot liittyivät juomakisaan. Lisäksi koko ruumista ikään kuin särki, ja etenkin kurkku oli kipeä. Ei perinteisellä tavalla ”kun-nielaisen-sattuu” vaan enemmänkin ulkopuolelta kosketusarka. Siinä hetken istuskellessaan hän yritti epätoivoisesti palauttaa mieleensä jotain muistoja edellisestä illasta, juomakisan jälkeen. Mitään ei tullut, ja siitä sen enempää murehtimatta hän nousi ylös, löysipä kassinsakin läheltä ja lähti saapastelemaan siihen kylään, jossa oli ollutkin – autuaan tietämättömänä vampyyriudestaan.
Aluksi kaikki menikin hyvin. Hän eli puolitoista hyvin pilvistä päivää normaalisti. Ruumista hieman särki, ja koko ajan vahvistui olo, että hän tarvitsi jotain. Ruoka ei houkutellut, ei juomakaan, nukkuminen oli vähäistä, eikä vienyt tuota outoa oloa pois. Toisen päivän puolessavälissä ongelma tosin ratkesi – joku kaatui kadulla Chazin nenän edessä ja sai kämmeneensä haavan. Veren haju sai herran villiksi ja hän hyökkäsi kaatuneen kimppuun. Meni hetki, ennen kuin kukaan edes tajusi, mitä nuori vamyyri teki, ja kun he sen lopulta tajusivat, oli uhri jo puolitajuton. Siinä vaiheessa kyläläiset saivat vipinää kinttuihinsa, huusivat ja heittelivät häntä kivillä. Chaz vain ärtyi hänen ”ruokarauhansa” häiritsemisestä, mutta lopetti pikaisesti ateriansa ennen pakoa.
Vasta myöhemmin häneen iski kauhu. Miten hän oli noin hyökännyt viattoman kaduntallaajan kimppuun? No, hän oli tietenkin silloin jo arvannut. Vampyyri. Melko pian hän tottui ajatukseen, eikä se sitten enää niin häirinnyt. Vuosikymmenten vieriessä hän vaelteli ympäriinsä, hioi sitten jossain vaiheessa piirtämistaitoaan ja tienasi sillä, osti mökkinsä Cráyn laaksosta (mutta pyrkii metsästämään sen ulkopuolella, olisi ikävä verenhimossaan murhata mukava naapuri) ja muutenkin järjesteli elämänsä sellaiseksi, kuin se nyt on, muunmuassa harjoittautui piirtäjäksi sitä vakoojan hommaa kokeiltuaan.
Choose to be me
To be free
To be my way
I saw the light shining right in my eyes
Choose to be me
To be free
To be my way
With a smile on
muuta –
x Chazilla ei rahasta ole puutetta: kirjankuvittajan ammatilla pärjää hyvin, etenkin kun hänellä on piirtämisen taito hallussa.
x Päivisin liikkuminen ei sinänsä hänelle tuota ongelmia, kunhan vain auringonvalo ei osu iholle. Siksi hän suosiikin pilvisiä päiviä ja suurihupullista viittaansa, jonka alle voi kätkeytyä.
x Itsehillinnän kanssa Chazilla ei ole ongelmia. Hän voi aivan hyvin olla ihmisten kanssa, ja verenhimo herää vasta kun verta on näkyvissä. Silloinkin hän pystyy jonkin aikaa hillitsemään itseään, etenkin, jos vuotava haava on pieni.
x Rakastaa kaakaota, ja litkii sitä etenkin talvisin paljon.
Every day my sun keeps rising
Giving me the strength that I need
All the faith I need for only you and I
plussat / miinukset –
+ huumorintaju
+ kestää kylmää
+ piirtotaito
+ itsehillintä
+ päättäväinen
- kehno näyttämään tunteitaan
- ei oikein kestä kuumuutta
- ajoittain epävarma
Happiness is here with me
It’s made for all the days I see
Happiness is holding me around
And round
And round
And round
tekstit + hahmo kokonaisuudessa Sahian
lyriikat Sunrise Avenuen ja CCRn
I wanna know: have you ever seen the rain
Comin' down on a sunny day?
nimi – Chaz (Chaezend N’yldnain Teráen)
ikä – näyttää vähän reilu parikymppiseltä, elänyt noin 100 vuotta
sukupuoli – mies
ammatti – kirjojen kuvittaja, on hoitanut myös vakoojan hommia
laji – vampyyri (alkuperäisesti haltia)
syntynyt - alkukeväästä
I was raised by this town
To believe the words they put inside me
They made me hide
Inside their loving arms around me
ulkonäkö – picture – Chaz ei ehkäpä täytä aivan perinteisen vampyyrin kuvaa. Tokihan hän on kalpea, enemmänkin, iho on lähes täydellisen valkea. Iho on myös virheetöntä ja sileää. Hän ei sinänsä näytä kovin laihalta tai nälkiintyeeltä, mutta ihan suht’ hoikka silti on. Hän on myös sillai suht’ pitkä, 184cm. Sormet ovat pitkät ja näppärät. Piirteet ovat melko pehmeät, mutta kenties aavistuksen mitäänsanomattomat. Eivät sinänsä pyöreät, mutteivät aivan terävät ja suipotkaan. Silmät ovat ensisilmäyksellä mustat, niin tumman sähkönsiniset ne ovat. Ne ovat suuret ja näyttävät hyvin vähän mitään ulospäin. Hiukset ovat hätkähdyttävän, huomiotaherättävän siniset. Pituudessa ei ole mitään erikoista, sellaiset niskamittaiset ja hyvin epätasaiset, mutta siniset. Niissä on kalpeaa aamutaivaansinistä, keskiyöntaivaansinistä, sähkönsinistä, taivaansinistä, ja monia muitakin sävyjä, eli ne ovat melkoisen monisävyiset. Väritys on kaunis etenkin valossa ja tuulessa, ja värit tuovat hiuksiin syvyyttä saaden ne näyttämään tuuheilta ja paksuilta. Mitä ne eivät oikeasti kovinkaan kovasti ole.
Mitään sen erityisempää, kuten tatuointeja, lävistyksiä tai arpia ei ole.
Vaatetus on hyvin moninaista. Hänellä kun on kiva pieni mökki Cráyn laaksossa, ja siellä kiva pieni kaapillinen vaatteita. Ja sen verran hienohelmaa herrassa on, että hän pitää pukeutumisesta ja asusteista. Asukokonaisuudet ovat hyvin pitkälle sinertäviä sävyiltään. Kesäisin ja talvisin vaatetus on melko samanlaista, Chaz ei kärsi kylmästä. Kesäisin vaatteet ovat usein jopa peittävämpiä, aurinko kun on kuumempi ja kirkkaampi. Pitkä, suurihupullinen viitta, joka hänellä on lähes aina päällään, on samaa tummaa sähkönsineä kuin silmät, ja kangas on aika jännittävää, sillä se liikkuessaan näyttää aina välillä huomattavasti vaaleammalta siniseltä, kangas kun taittaa nätisti valoa. Paitoja ja housuja viitan alla on sitten monenlaisia, lähes kaikki sinisiä tai sinertävänsävyisiä.
I turned away
I chose the path that I believe in
I stand today
Above the shady nights
I fear nothing
But the fact that I’m afraid of everything
I knew my name
Would only be for lonely riding
fysiikka – Kuten voi jo melko hentoisesta ruumiinrakenteesta ja ammatinvalinnasta päätellä, Chaz ei ole mikään urheiluhullu. Ei kovin kovakuntoinen, nopea tai ketterä, vahva tai muutenkaan urheilullinen. Toki hän nyt jonkun kilometrin jaksaa juosta, spurttailee ja osaa kyllä väistää kohti vyöryvää kiveä, muttei mitenkään loista sentyyppisissä asioissa. Vampyyriuus tietysti toi mukanaan hieman lisää kuntoa, nopeutta ja ketteryyttä, mutta hän ei alunperin ollut ollenkaan urheilullinen, joten nyt hän on suunnilleen sellaisen jonkun verran keskivertoa parempikuntoisen ihmisen tasolla. Mutta kömpelöksi ei Chazia voi haukkua. Käsillään etenkin hän kykenee hyvinkin pikkutarkkoihin hommiin, joka on osittain harjoituksenkin tulosta, ja treenillä onnistuisi varmasti nuorallakävelykin, luonnostaan kun hän hallitsee melkoisen hyvin pieniä liikkeitä ja tarkkuutta vaativat hommat. Piirtämisen, muunmuassa.
aseet – Ei pahemmin mitään erityistä. Kotona seinällä roikkuu jousi, ja osaahan hän sitä hieman käyttääkin, mutta ei erityisemmin. Miekan kanssa hän ei loista. Mukana on aina yksi veitsi, joka roikkuu vyöllä, ja jolla hän voi sitten tiukan paikan tullen hieman puolustautua. Eihän sillä pitkään miekkamiestä vastaan pärjätä, mutta sillä voi aina aiheuttaa hämminkiä.
Choose to be me
To be free
To be my way
I saw the light shining right in my eyes
Choose to be me
To be free
To be my way
luonne – Chaz on hyvin pidättyväinen. Se on oikeastaan hänen luonteensa hallitsevin osa, eikä hyvänpäiväntutuille muuta näytetäkään. Hänen ollessa nuori ei kukaan koskaan milloinkaan voinut sietää tunteidenpurkauksia, ja vähitellen hän oppikin pitämään ne itsellään. Mies saattaa olla vaikka kuinka vihainen, onnellinen tai innostunut, ja kalpeilla kasvoilla on sama, hieman väkinäinen hymy. Kiitos tämän tunteidenpeittävyyden hän on myös taitava valehtelija: kasvot ovat kuin naamio, ja on hyvin vaikea sanoa, mitä naamion takana tapahtuu. Hänestä on oikein mukava heitellä näsäviisaita kommentteja, ja yleensä ne tulevatkin vakavalla naamalla, mutta pilke silmäkulmassa.
Luonnollinen, oikea Chaz ei ole suinkaan vaisu ja hiljainen, lähes palvelijamaisen kohtelias ja mitäänsanomaton, jollaisena hän maailmalle esiintyy. Joskus hänkin oli riehakas, innostui herkästi, nauroi mielellään ja paljon. Mutta kuten sanottu ja voit menneisyydestä lukea, siitä ei pidetty, ja nykyään Chaz on vaikea saada näyttämään tunteitaan. Hän ei ole suinkaan mitenkään tyhjä tai eloton, vaan valpas ja sillai, mutta niin naamionaama, että jo hieman normaalia leveämpi hymy ja pieni naurahdus ovat paljon.
Chaz nolostuu melko helposti. Hän yrittää jankuttaa itselleen, että kelpaa ihan hyvin sellaisenaan, mutta itsetunto ei ole huipussaan. Nolostumisen voi huomata vielä normaalia muodollisemmasta käytöksestä. Vampyyrina hän ei (omaksi, suureksi huojennuksekseen) punastele, mutta saattaa vaivaantua, sekaantua sanoissaan ja muutenkin sekoilla, jos joutuu vaikkapa naurunalaiseksi. Sen verran ylpeyttä on, että saattaa kimmastua ja marssia nokka pystyssä tiehensä, jos tekee mokan ja useampi kuin yksi nauraa.
Niin, ja ylpeä herra on. Hänet on hyvin helppo haastaa ties mihin ääliöihin kisoihin, niin vahva on halu näyttää, että hän on parempi. Ei aina kovin terveellistä, mutta hauskaa yleensä. Muutenkin sellaiset ”ihan varmasti et pysty”-kommentit saavat hänet aina haluamaan näyttä, että ”hahhaa, pystyinpäs!”
Mutta kuten jokapaikassa aina hoetaan, ei tunteiden patoaminen ole ihan hyvä juttu. Mikäs siinä, jos iloa pidättelet, mutta aina välillä, jos joku tai jokin on herraa tarpeeksi (eli hyyvin paljon) ärsyttänyt, hän saattaa oikeasti menettää hermonsa. Ja silloin ei ehkä kannata olla lähellä, kun hän suuttuu. Yleensä siinä vaiheessa kun hän oikeasti huutaa tai paiskoo tavaroita tai tekee jotain muuta ilmaistakseen kiukkuaan, hän on ollut jostain asiasta jo aika kauan vihainen, ja sellaisen vihan kuunteleminen ei ole kovin mukavaa, etenkin, jos itse sattuu olemaan se, jolle huudetaan.
Chaz ei yleensä ole epäkohtelias tai mitään, päinvastoin. Ja se ainainen kohteliaisuus osaa olla äärimmäisen raivostuttavaa. Mitenkään palvelualtis tai muuten palvelijamainen hän ei ole, kunhan vain ei oikein näytä tunteitaan. Jotenkin vain herralla ei oikein ole ystäviä.
Vihamieheksi pääsykään ei ole kovin helppoa. Ja harvoin nämä vihamiehet tietävät olevansa niin inhottuja. Chaz kohtelee heitä kohteliaasti, joskin välinpitämättömämmin kuin muita. He eivät vain herralle ole olemassa. Mutta jos vihamies itsekin tuntee negatiivisiä tunteita Chazia kohtaan ja yrittää tätä esimerkiksi jotenkin satuttaa, niin tokihan silloin hän heidät huomioi, muttei muuten eikä kovin mielellään.
Hän sai vampyyrin pureman ollessaan kahdenkymmenenviiden, eikä ole ulkoisesti muuttunut piiruakaan sen jälkeen. Chaz tottui nopeasti vampyyrinäeloon, eikä verenjuonti sen suuremmin häntä inhota. Tarkemmin alkuaikoja kuvaillaan menneisyydessä,mutta hän ei todellakaan häpeile vampyyriuttaan, sillä ei pidä sitä omana vikanaan, ja sellaista, mihin ei voi vaikuttaa, ei hänen elämänkatsomuksensa mukaan tarvitse hävetä. Hän yrittää elää onnellisena huolimatta siitä, että tarivtsee muiden elinehtoa omaan elämiseensä. Sillä niinhän maailma menee. Heikommat ovat vahvempien ruokaa. Hän yrittää toki elää mahdollisimman tavallisesti, saada ystäviä, ja niin edelleen, muttei voi itselleen mitään: joskus on saatava verta.
Referaattina herrasta voidaan sanoa, että hän on iloinen otus, joka tosin on hyvin pitkälle tottunut peittämään tunteensa, on taitava valehtelija, mutta nolostuu herkästi ja pitää näsäviisaiden kommenttien viljelystä.
Inside the night
I write the lonely story of my life
It makes me cry
But I want to know it 'til last line
I fear nothing
But the fact that I’m afraid of everything
Destiny - blow it away
I’m made for lonely riding
menneisyys – Chaezend N’yldnain Teráen syntyi Erashissa asuvaan, tavalliseen haltiaperheeseen. Syy hänen nimeensä löytyy läheltä: isä oli ollut palatsissa joskus hommissa, ja aikansa sitten kuunnellut hovin hienoja nimiä ja tykästynyt niihin. Kun esikoispoika sitten syntyi, pitihän tuolle saada hieno nimi. Ensimmäiset puoli vuotta he jaksoivat sanoa Chaezend, sitten nimi vakiintui Chaziksi. Joskus vielä pojan ollessa siinä kymmenen vuoden kieppeillä häntä kutsuttiin kotona Chaezendiksi, mutta itse hän esittäytyi aina Chaz.
No, Chazin vanhemmat eivät sitten olleet sitä maailman mukavinta sorttia. Kotona piti aina olla nätisti ja hiljaa, ja kun villimmänpuoleinen Chaz mennä porhalsi ympäri suurta pihaa kiljuen kuin syötävä ja nauttien sydämensä kyllyydestä, hänelle vain huudettiin. Saipa hän muutamat kerrat selkäänsäkin. Pikkuhiljaa riehakkaasta haltiapojasta kasvoi hiljainen ja vakava nuorukainen. Pojan alusta asti siniset hiukset herättivät huomattavasti huomiota, myönteistä ja kielteistä. Toisin kuin ystävänsä, hän piti hiuksensa lyhyinä, sillä jopa lyhyt pörrö sinisenä sai enemmän huomiota osakseen kuin muiden lantiomittaiset korpinmustat ja hunajanvaaleat kutrit. Ja kun hän sai huomiota, hän sai myös kateutta osakseen, ja kenties nuoruusiän henkinen kiusaaminen sai hänet niin nolautumistapelkääväksi.
Mitään sen ihmeellisempää ei silloin tapahtunutkaan, ja seuraava mainittava asia tapahtui kesällä, kun Chaz oli 25v. Hän oli vastahakoisesti suostunut muutaman kaverinsa kanssa kapakkailtaan (he olivat tuolloin pikkiriikkisessä kylänpahasessa Whléyan pohjoisosissa), ja juomakisan tuloksena melkoisessa kännissä. Kaverit olivat hieman vähemmän huppelissa ja melkoisen epäkavereina jättivät hänet yksikseen selviytymään kotiin. Pojan perhe ei kuullut hänestä pahemmin enää sen jälkeen.
Hän hoiperteli itsekseen kikatellen ja aina silloin tällöin kaatuillen pitkin kylän autioita kujia. Samoilla kujilla oli kulkenut suoraviivaisesti eräs janoinen vampyyri, joka oli havainnut helpon saaliin. Hän houkutteli Chazin ulos kylästä (ei kovin hankala homma) ja kovin perinteisiin mieltyneenä upotti hampaansa miehen kurkkuun. Hän olisi voinut imea herran kuiviin ja olisi varmasti tehnytkin niin, ellei jonkin tuntematon syy olisi saanut häntä luikkimaan tiehensä. Chaz jäi yksin pureman saaneena.
Kun hän heräsi, olo oli mitä omituisin. Ensinnäkin krapula edellisen illan juomingeista, ja lisäksi uutukaisen vampyyriuden mukanaantuoma kummallinen olo. Hän oli yksin, vieraassa paikassa, ja viimeiset muistot liittyivät juomakisaan. Lisäksi koko ruumista ikään kuin särki, ja etenkin kurkku oli kipeä. Ei perinteisellä tavalla ”kun-nielaisen-sattuu” vaan enemmänkin ulkopuolelta kosketusarka. Siinä hetken istuskellessaan hän yritti epätoivoisesti palauttaa mieleensä jotain muistoja edellisestä illasta, juomakisan jälkeen. Mitään ei tullut, ja siitä sen enempää murehtimatta hän nousi ylös, löysipä kassinsakin läheltä ja lähti saapastelemaan siihen kylään, jossa oli ollutkin – autuaan tietämättömänä vampyyriudestaan.
Aluksi kaikki menikin hyvin. Hän eli puolitoista hyvin pilvistä päivää normaalisti. Ruumista hieman särki, ja koko ajan vahvistui olo, että hän tarvitsi jotain. Ruoka ei houkutellut, ei juomakaan, nukkuminen oli vähäistä, eikä vienyt tuota outoa oloa pois. Toisen päivän puolessavälissä ongelma tosin ratkesi – joku kaatui kadulla Chazin nenän edessä ja sai kämmeneensä haavan. Veren haju sai herran villiksi ja hän hyökkäsi kaatuneen kimppuun. Meni hetki, ennen kuin kukaan edes tajusi, mitä nuori vamyyri teki, ja kun he sen lopulta tajusivat, oli uhri jo puolitajuton. Siinä vaiheessa kyläläiset saivat vipinää kinttuihinsa, huusivat ja heittelivät häntä kivillä. Chaz vain ärtyi hänen ”ruokarauhansa” häiritsemisestä, mutta lopetti pikaisesti ateriansa ennen pakoa.
Vasta myöhemmin häneen iski kauhu. Miten hän oli noin hyökännyt viattoman kaduntallaajan kimppuun? No, hän oli tietenkin silloin jo arvannut. Vampyyri. Melko pian hän tottui ajatukseen, eikä se sitten enää niin häirinnyt. Vuosikymmenten vieriessä hän vaelteli ympäriinsä, hioi sitten jossain vaiheessa piirtämistaitoaan ja tienasi sillä, osti mökkinsä Cráyn laaksosta (mutta pyrkii metsästämään sen ulkopuolella, olisi ikävä verenhimossaan murhata mukava naapuri) ja muutenkin järjesteli elämänsä sellaiseksi, kuin se nyt on, muunmuassa harjoittautui piirtäjäksi sitä vakoojan hommaa kokeiltuaan.
Choose to be me
To be free
To be my way
I saw the light shining right in my eyes
Choose to be me
To be free
To be my way
With a smile on
muuta –
x Chazilla ei rahasta ole puutetta: kirjankuvittajan ammatilla pärjää hyvin, etenkin kun hänellä on piirtämisen taito hallussa.
x Päivisin liikkuminen ei sinänsä hänelle tuota ongelmia, kunhan vain auringonvalo ei osu iholle. Siksi hän suosiikin pilvisiä päiviä ja suurihupullista viittaansa, jonka alle voi kätkeytyä.
x Itsehillinnän kanssa Chazilla ei ole ongelmia. Hän voi aivan hyvin olla ihmisten kanssa, ja verenhimo herää vasta kun verta on näkyvissä. Silloinkin hän pystyy jonkin aikaa hillitsemään itseään, etenkin, jos vuotava haava on pieni.
x Rakastaa kaakaota, ja litkii sitä etenkin talvisin paljon.
Every day my sun keeps rising
Giving me the strength that I need
All the faith I need for only you and I
plussat / miinukset –
+ huumorintaju
+ kestää kylmää
+ piirtotaito
+ itsehillintä
+ päättäväinen
- kehno näyttämään tunteitaan
- ei oikein kestä kuumuutta
- ajoittain epävarma
Happiness is here with me
It’s made for all the days I see
Happiness is holding me around
And round
And round
And round
tekstit + hahmo kokonaisuudessa Sahian
lyriikat Sunrise Avenuen ja CCRn