Post by sir Kai on Nov 14, 2009 13:50:21 GMT 3
Valeth ei heti tajunnut lumikokkareen osuneen selkäänsä, vaan jatkoi eteenpäin kävelemistä itsekseen puhisten. Vai ei nulikka osannut edes kotiinsa. Tämän olisi pitänyt jättää harhailematta hänen tielleen, sillä demonilta ei taatusti heruisi myötätuntoa. Ei sitten millään, ei varsinkaan syömiseksi tulemisesta vinkumisen jälkeen. Ajatukset keskeytyivät, kun tieto osumasta sai viimein runnottua itsensä tärkeämpien mietteiden ohi herran tietoisuuteen.
Hitaasti, vielä muutaman kangertelevan askeleen eteepäin kuljettuaan valkotukka pysähtyi. Katu oli hiljainen, satavan lumen vaimentama, ja yöllä ikkunoista kajastava pehmeä valo katoaisi ja ilma kylmenisi. Seutu ei ollut kovin vaarallista, mutta tarvittiin vain yksi ärsyyntynyt juoppo veitsen kanssa tappamaan kultatukan kaltainen rääpäle. Mitäpä hän välittäisi yhdestä aamulla lumen peittämänä löytyvästä ruumiista, ja vielä vähemmän kotiin säikähdyksellä selvinneestä penskasta. Olisi aivan liian suuri vaiva raahata tuo kotiinsa, puhumattakaan siitä, että hän edes tietäisi missä se on. Ei hän tuntenut katuja täällä niin hyvin kuin Aréthassa.
Kaikista ajatuksistaan huolimatta demoni huokaisi raskaasti, ja kääntyi ympäri.
”Missä asut?” hän murahti kysymyksensä, seisoen paikallaan ja tuijottaen rääpälettä lähestulkoon vihaisesti.
”En lupaa mitään, mutta mahdollisesti perässä kipittämällä saatat päätyä kotisi lähelle.” hän tokaisi perään, kääntyen jälleen kerran jatkamaan matkaansa eteenpäin. Nyt olisi täysin Oscarin päätettävissä, uskaltaisiko tämä lyöttäytyä hirmuisen ihmissyöjädemonin matkaan.
Hitaasti, vielä muutaman kangertelevan askeleen eteepäin kuljettuaan valkotukka pysähtyi. Katu oli hiljainen, satavan lumen vaimentama, ja yöllä ikkunoista kajastava pehmeä valo katoaisi ja ilma kylmenisi. Seutu ei ollut kovin vaarallista, mutta tarvittiin vain yksi ärsyyntynyt juoppo veitsen kanssa tappamaan kultatukan kaltainen rääpäle. Mitäpä hän välittäisi yhdestä aamulla lumen peittämänä löytyvästä ruumiista, ja vielä vähemmän kotiin säikähdyksellä selvinneestä penskasta. Olisi aivan liian suuri vaiva raahata tuo kotiinsa, puhumattakaan siitä, että hän edes tietäisi missä se on. Ei hän tuntenut katuja täällä niin hyvin kuin Aréthassa.
Kaikista ajatuksistaan huolimatta demoni huokaisi raskaasti, ja kääntyi ympäri.
”Missä asut?” hän murahti kysymyksensä, seisoen paikallaan ja tuijottaen rääpälettä lähestulkoon vihaisesti.
”En lupaa mitään, mutta mahdollisesti perässä kipittämällä saatat päätyä kotisi lähelle.” hän tokaisi perään, kääntyen jälleen kerran jatkamaan matkaansa eteenpäin. Nyt olisi täysin Oscarin päätettävissä, uskaltaisiko tämä lyöttäytyä hirmuisen ihmissyöjädemonin matkaan.