|
Post by laurana on Nov 7, 2009 20:15:18 GMT 3
//selvä n.n//
Ylvan oli helpottui koko ajan, kun hän pääsi lähemmäs maanpintaa. Kun hänen jalkansa koskivat maata ihmissusi joutui hetken tasapainottelemaan. Hän kiskaisi viitan ylleen ensi hätään, mutta Ylvan olo oli niin heikko, että hänen oli pakko istua. Koko vartalo värisi ja tärisi rasituksesta. Ylva tuijotti sinne, missä oli äskettäin oli ollut mäki.
Kokenut kulkija tiesi, että juuri tällaisessa olotilassa ei unelle saisi antaa valtaa, mutta Ylvan silmät tuntuivat painuvan itsestään kiinni. Hän huojahti istuessaankin ja lopulta nukahti hyvinkin syvään uneen. Hänen jokaista jäsentään särki enemmän kuin lait sallivan. Ihmissusi vain tärisi ja pysyi unessaan välittämättä ympäröivästä maailmasta.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 7, 2009 22:24:15 GMT 3
Vasta käännyttyään takaisin Ylvaan päin, Raziel tajusi kuinka uupunut nainen oli ja sätti välittömästi itseään; totta kai hänen olisi pitänyt huolehtia matkakumppanistaan ensin eikä tuijotella taivaanrantaa. Hän ei ollut suonut ajatustakaan sille, miten Ylva oli käyttänyt voimiaan. Jo siinä vaiheessa, kun Raziel kiirehti tukemaan kyljelleen keikahtavaa ihmissutta, tämä oli unessa.
Hänen olisi tehnyt mieli pyytää anteeksi koko hässäkkää. Ylva oli tuntunut alunperinkin tietäneen, että tästä tulisi vaikeuksia mutta Raziel oli vain juoksennellut kristallien perässä. Kenties luola tosiaan oli auttanut heitä pääsemään pakoon metsästäjiltä mutta jossain mielessä he olivat menneet ojasta allikkoon. Toisaalta molemmat olivat kuitenkin hengissä.
Hetken lohikäärme joutui kokoamaan ajatuksiaan; he eivät voisi jäädä tähän. Hän vilkaisi olkansa yli siipiään, keskittyi ja alkoi sitten palauttaa niitä ihmiskehoonsa. Raziel saattoi suorastaan tuntea kuin demonin sinetti hiersi vastaan; Razielin toinen puoli kasvoista peittyi hetkeksi mustiin suomuihin, kynnen kasvoivat mutta lopulta hän sai muodonmuutoksensa kuriin ja palutui täysin ihmishahmoonsa. Siivet olivat jättäneet kaksi repeämää hänen takkinsa selkämykseen mutta sentään viitta oli kunnossa.
Sen Raziel irrotti takistaan ja kietoi vielä Ylvan ympärille ennen kuin nosti naisen syliinsä ja heilautti sekä tämän laukun että kirveen selkäänsä. Hänen täytyisi etsiä paikka kaukana noista surumielisistä onkaloista...
Lopulta hän laski Ylvan kahden siirtolohkareen muodostaman, pienen kielekkeen alle. Aurinko oli jo laskeutunut hyvän matkaa lakipisteestaan ja hiljalleen maalasi taivaanrantaa oranssiksi. Hän kokosi kehnohkon nuotion risuista ja sytytti sen loitsulla saaden kiitokseksi taas kipinöitä kasvoilleen. Heidän pienestä seikkailustaan oli kulunut muutamia tunteja ja Ylva nukkui edelleen, sikeästi kuin mikä. Raziel huokaisi ja oikaisi itsensä selälleen nuotion viereen vilkaisten sitten melko lähelle laskemaansa ihmissutta. Jos totta puhuttiin Razielkin oli kuoleman väsynyt. Kaikki taikuudenkäyttö, juokseminen, muodonmuutos vaikka olikin ollut vain kyse siivistä. Mies tiesi että pitäisi pitää vartiota mutta hän vajosi hitaasti mutta varmasti horteiseen puoliuneen.
|
|
|
Post by laurana on Nov 7, 2009 22:34:09 GMT 3
Ylva ei herännyt mihinkään mitä ympärillä tapahtui. Alitajuisesti hän ehkä tajusi liikkumisen ja takertui tiukasti lämpimiin peitteisiin kun hänet laskettiin maahan. Ylva viihtyi untenmailla vielä useita tunteja, mutta heräsi juuri ennen aamun koittoa. Razal oli näyttänyt nukahtaneen ja Ylva suoristautui hitaasti seisomaan.
Kesti hetken ennen kuin Ylva kykeni liikkumaan yhtään paremmin. Hiljalleen liike palasi kankeaan kehoon ja Ylva pukeutui nopeasti ja kiskoi kengät jalkaansa. Nainen kumartui peittelemään Razalin ja lähti sitten hiljaa tutkia ympäristöä. Läheltä löytyi puro, jossa Ylva kävi täyttämässä leilit ja palasi leiriin hiljaa. Lopulta Ylva asettui lukemaan kirjaa ja odottamaan Razalin heräämistä rauhassa. Metsästäjät olivat kaukana. Ylva ei ollut kuullut heitä tai heidän koiriaan.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 7, 2009 22:50:54 GMT 3
Raziel heräsi hyvin, hyvin hitaasti ja ensikertaa aamulla, kun Ylva oli hetkeksi poistunut purolle. Lohikäärme ei juuri vielä silloin osannut ajatella kadonnutta matkakumppaniaan ja nukahti uudelleen.
Raziel virkosi kunnolla, kun Ylva oli jo hyvän aikaa saanut lukea kirjaansa ja silloinkin hän oli vielä melko tokkurassa. Lohikäärme tuijotteli uneksuen ylös latvustoon, missä aamuauringonvalo leikitteli kasteella. Hän nousi istumaan sukien sekaisia hiuksiaan hiukan parempaan asentoon ja vilkaisi sitten Ylvaan, hädin tuskien tunnistaen tätä aluksi.
Edellispäivän tapahtumat kuitenkin rysähtivät pian lohikäärmeen niskaan. "Miten voit?", Raziel kysyi nopeasti ihmissudelta. Tämä oli näyttänyt huolestuttavan voipuneelta eilen.
|
|
|
Post by laurana on Nov 7, 2009 22:57:30 GMT 3
Razalin liikkeet eivät jääneet huomaamatta, mutta Ylva ei yksinkertaisesti reagoinut niihin. Kun mies lopulta heräsi kankeasti ja hitaasti Ylva vain vilkaisi toista. ”Voin ihan hyvin”, ihmissusi vakuutti laskien kirjan käsistään. ”Metsästänkö meille aamiaista vai haluatko syödä pelkkää leipää?” Ylva kysäisi ja laittoi kirjansa laukkuun.
Nainen nousi seisomaan ja venytteli notkean näköisesti. Hän asteli nuotion luokse ja laittoi tuleen muutaman oksan. ”Olen pahoillani jos olin taakaksi eilen”, Ylva totesi ja loitta veden kiehumaan nuotion ylle. Aamuteetä Ylva ei ollut juonut pitkään aikaan ja nyt se olisi vain hyväksi. ”Sinun takkisi tarvitsee korjaamista. Minä voin korjata sen illalla, jos pysähdymme silloin”, Ylva haroi lyhyitä punamustia hiuksiaan ja vilkaisi Razalia.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 7, 2009 23:18:51 GMT 3
"Ehkäpä leipää.", hänestä tuntui ettei hän jaksaisi syödä raskasta ruokaa vielä. Raziel yritti hieroa sameutta silmistään ja pudisti sitten päätään Ylvan toteamukselle taakkana olemisesta: "Melkeinpä voisi sanoa, että minä järjestin meidät hankaluuksiin. Autoit enemmän minua kuin toisin päin." "Osaisit korjata sen?", Raziel työnsi Ylvan aiemmin hänen päälleen asetteleman viittansa pois ja nousi seisomaan heilauttaen takin päältään tarkistellakseen kunnolla sen vaurioita. Vasta sitten hän tunsi kuinka hahmoton kipu hyökkäsi jostakin takaraivosta hänen otsalleen. Pahoinvoinnin aalto pyyhkäisi Razielin yli ja mies oli lyyhistyä polvilleen. Lohikäärme painoi ähkäisten päänsä kankaaseen jota parhaillaan piteli. "Hitot... ", Raziel manasi. Kipu tuntui mustaava koko hänen näkökenttänsä. Eivät hänen päänsärkynsä normaalisti näin alkaneet.
//Anteeksi viivyttely, telkku pidätteli.//
|
|
|
Post by laurana on Nov 7, 2009 23:24:37 GMT 3
Ylva kaivoi eväspussistaan leipää kun Razal osoitti mielenkiintoaan sitä kohtaan. ”Kieltämättä, en kyllä ymmärrä miksi alun perin kiinnostuit siitä. Minun niskakarvani olivat pystyssä heti kun haistoin niitä kukkasiakin”, Ylva mutisi melkein vedelle ja ravisti päätään. ”Minä olen nainen, osaan ainakin paita sen niin, ettei repeämä pakene ja se kestää seuraavan räätälin luokse”, Ylva totesi keitellessään vettä, mutta lopetti sen välittömästi kun huomasi ettei kaikki ollut kunnossa. ”Onko kaikki hyvin?” Ylva kysyi hieman huolissaan ja käveli miehen luokse.
Ylva tutki katseellaan toista huolissaan hänen tilastaan. ”Tarvitsetko jotain?” Ylva ei ollut kovinkaan tottunut pitämään huolta muista näiden ollessa kipeitä, vain kun heidän henkeään uhattiin.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 7, 2009 23:37:21 GMT 3
Raziel heilautti kättään vähättelevästi Ylvan huolestuneelle äänelle. "Tämä menee ohi... " .. kuudessa tunnissa, hän jätti lisäämättä mutta olihan päänsärkyyn totuttu. Hän hengitti kertaan syvään ja laski takin käsistään. Näytti kuin hänen näkökenttänsä läpi olisi kulkenut valkohehkuinen sahalaita...
Hetken päästä Raziel soi Ylvalle lyhyen, 'kaikki kunnossa'-hymyn. "Joten... osaisitko arvioida kauanko menee matkata Erashiin?"
|
|
|
Post by laurana on Nov 7, 2009 23:42:27 GMT 3
Ylva ei näyttänyt kovinkaan vakuuttuneelta toisen terveyden tilasta vaan katseli arvioiden Razalia. ”Sydämesi hakkaa yhä nopeammin kuin jos olisit kunnossa”, nainen huomautti ja katsoi terävästi miestä. Ihmissusi ei todellakaan vakuuttunut toisen hyvinvoinnista.
”Pari päivää, jos hyvin käy”, Ylva vastasi ja kumartui tökkäämään kiehuvan veden kauemmas nuotiosta. Hän lisäsi teelehdet veteen ja suoristautui jälleen. ”Istu hetkeksi ainakin”, hän tokaisi ja ojensi leivänpalan miehelle.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 7, 2009 23:51:48 GMT 3
Raziel oli aluksi yllättynyt Ylvan huomautuksesta mutta muistutti itseään, ettei hänen pitäisi olla; parhaillaan hän oli istuutumassa aamuteelle ihmissuden kanssa, joilla luonnollisesti oli paljon ihmisiä - jopa ihmismuotoisia lohikäärmeitä - tarkemmat aistiti.
Razielilla ei ollut mitään Ylvan kehotusta vastaan. Hän olisi lepuuttanut jalkojaan muutenkin ja kävi nyt nuotion vierelle toinen jalka koukussa toinen suorassa. Siis pari päivää. Hän oli tosiaan arvioinut hiukan pieleen aarnimetsän laajuuden. Hän ei ollut koskaan kulkenut sen läpi jalan ja siivillä hän oli viimeksi taittanut matkan puolessa paivässä. "Itse olen matkalla Erashiin mutta minne sinä aiot jatkaa?", Raziel kysyi tuijotellen etäisesti tuleen.
|
|
|
Post by laurana on Nov 8, 2009 0:00:25 GMT 3
Ylva alkoi taiteilla lehdestä kuppia ja pian seuralaisen hämmästykseksi ihmissusi oli taiteillut kaksi kuppia lehdistä. ”Minä menen sinne, mistä saan seuraavaksi vihiä jostain arvokkaasta. Sellaista on aarteen metsästäjän elämä. Olen aina liikekannalla. En ole asunut moneen kymmeneen vuoteen missään kiinteästi. Se kai kuuluu luontoon. Jos asetun jonnekin väistämättä tulen surmanneeksi jonkun läheisen”, Ylva totesi ja kaatoi teetä kuppeihin. Toisen hän ojensi Razielille. ”Se on kuuma, mutta teen pitäisi auttaa vähän”, ihmissusi totesi ja otti oman kuppinsa käteensä. Se oli kuuma, mutta ei tuntunut juuri missään, Ylva ei oikeastaan tuntenut lämpötila vaihteluita.
”Miksi sinä menet Erashiin?” Ylva uteli ja siemaisi teetään katsellen samalla miestä. Nyt vasta Ylva kiinnitti huomiota toisen kullahtaviin silmiin. ’Hän olisi varmasti melko haluttu ilman tuota partaa. Se tekee hänestä vanhemman’, Ylva arvioi omaksi ajan kulukseen.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 8, 2009 0:10:35 GMT 3
Raziel nojasi kyynärpäänsä koukistettuun polveensa ja otsansa taas kämmeneensä. Jotain tuon sorttista vastausta hän oli odotellutkin. Silti Ylva totesi niin kylmästi, jonkun läheisen surmaamisen, että Razielin oli pakko muistuttaa mieleensä Ylvan aiempi lämpimämpi puoli. "Kiitos.", hän otti kupin vastaan ja hörppäsi vähän. Kuumuus ei juuri Razieliakaan haitannut. Häntä huvitti hiukan ajatus tulen lohikäärmeestä, joka voisi polttaa kielensä.
"Erashissa asuu eräs vanha ystäväni, jota menen tapaamaan. Saa nähdä, millainen vastaanotto tulee. En ole ollut häneen yhteydessä pitkiin aikoihin ja nytkin ilmaannun varoittamatta.", Raziel hymähti. Hänen ystävänsä oli hyvin järjestelmällinen henkilö eikä pitänyt yllätyksistä lainkaan. Raziel hörppäsi lisää teetä ja vaikka se ei nyt suoranaisesti helpottanut pääkipua, se ainakin tuntui raikastavan hengitystä.
|
|
|
Post by laurana on Nov 8, 2009 0:17:08 GMT 3
Ylva tyytyi hiljenemään ja juomaan vain teensä. Hän koitti keksiä vain järkevää työtä seuraavaksi. Jokin nopea sen pitäisi olla sillä täysikuu olisi pian. Pohtiessaan työ vaihtoehtojaan nainen natusti omaa leipäänsä ja hörppi välillä teetä istuen risti-istunnassa.
”Metsästäjät taisivat jäädä jälkeemme. En ole kuullut tai havainnut heitä tänään”, Ylva kertoi ja tuijotteli nuotiota. Jonkin sortin taakka oli jälleen nostettu ihmissuden harteille, sillä hänen pitäisi pian löytää töitä ja sen jälkeen kadota muutamaksi päiväksi.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 8, 2009 0:29:18 GMT 3
"Enkä minä kuullut heistä mitään eilen. He todennäköisesti kadottivat meidät, kun laskeuduimme luolaan.", Raziel arvioi. Lohikäärme vilkaisi Ylvaa kulmiensa alta ja mietti hiljentynyttä tunnelmaa. He taisivat olla molemmat vielä hiukan väsyneitä. Mitä pidemmälle hän vei ajatusta Erashiin menemisestä, se selvemmäksi hänelle kävi että tuntui hyvin oudolta erota Ylvasta. Palatsissa hän oli ollut aina ihmisten ympäröimänä, toivoi hän sitä tai ei. Sitten hänet oli viskattu - kirjamellisesti- yksin ulkomaailmaan ja Raziel oli taivaltanut erityisemmin seuratta muutaman kuukauden. Ylvan yhtäkkiä ilmestyttyä Crayn laaksossa, hän oli ollut vähällä kieltäytyä seurasta mutta nyt hän tajusi, että hän todella oli ollut hiukan yksinäinen.
Toisaalta, olihan hän menossa Erashiin, missä hän tapaisi taas ystäviään. Silti... silti tuntui tylyltä vain erota tienhaarassa kädenheilautuksella. Raziel huokaisi. Mutta hän ei voinut unohtaa, että hänen täytyi mennä Erashiin. Koko valtakunta oli vaarassa... Raziel joi teensä loppuun ja laski sitten taitavasti taitellun kupin sivuun. Vaikka nainen heilutteli raskasta kirvestä varsin suurpiirteisesti, tämän osasi olla myös näppärä sormistaan. "Voinko siis olettaa, että maksullinen opastuksesi on käytössäni Erashiin asti?", Raziel hymähti.
|
|
|
Post by laurana on Nov 8, 2009 0:36:20 GMT 3
Ylvan ilme saattoi olla hivenen loukkaantunut kun Raziel puhui maksullisesta opastuksesta. ”Sinä olet maksanut sen jo”, Ylva tokaisi ja heitti oman kuppinsa tulen ruuaksi. Hän nousi ketterästi seisomaan ja alkoi hävittämään niitä pieniäkin jälkiä siitä, että he olivat olleet täällä.
”Minä vien sinut Erashin rajalle”, Ylva totesi ja kumartui ottamaan hattunsa maasta. Nivelet paukahtivat ikävästi, sillä eilen Ylva oli muutellut liiankin tiuhaan tahtiin itseään. Ruumis kyllä antoi kuulua moisesta typeryydestä.
|
|