|
Post by laurana on Nov 10, 2009 16:50:05 GMT 3
”Kultaseni, ensimmäinen sääntö on aina ollut, älä livertele muista. Jos jäät kiinni, et kerro muista”, Ihmissutta nauratti, mutta hän ei eläessään paljastaisi Razalia. ”No niin, sitten sana kiertämään oikeille ihmisille ja tadaa! Meidän eteemme tupsahtaa haluttu demoni”, Ylva hyrisi melkein innosta. Hän oli kaivannutkin jonkin sortin toimintaa elämäänsä pitkästä aikaa.
Jostain Ylva taikoi käteensä palan pergamenttia ja alkoi kirjoittamaan suoralla ja terävän selkeällä käsialallaan. Kaikki koreus oli pois pyyhitty ja pian pöydällä oli yksi kirje. ”Tämä oikealle henkilölle ja koko alamaailma tietää”, Ylva totesi ja ojensi kirjeen Razalille. ”Muuta sitä, jos niin haluat”, ihmissusi kehotti. ”Mutta heti kun olen lähettänyt tuon, meidän on lähdettävä täältä. En halua vaarantaa auttajamme henkeä”, Ylvan ääni oli haudan vakava. Demoni voisi hyvin tuhota pienen talon kätensä huitaisulla.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 10, 2009 16:57:07 GMT 3
Razieliakin hiukan nauratti mutta hän tyytyi pidättämään sen huvittuneeksi hymyksi huulilleen. He eivät voisi ruveta liian leppoisiksi tämän asian kanssa.
Kun Ylva asettui kirjoittamaan, Raziel vilkuili tämän olan yli koittaen kuitenkin olla häiritsemättä. Missähän Ylva oli mahtanut oppia kirjoittamaan? Tämän kirjaimet olivat yllättävän selkeitä siinä, missä Razielin oma käden jälki nojautui aina voimakkaasti oikealle niin, että kirjaimet melkein sotkeutuivat toisiinsa. Lohikäärme otti pergamentin palan käsiinsä Ylvan saatua kirjoituksensa päätökseen. "Luulenpa, että tämä on juuri tarpeeksi.", Raziel sanoi ja pyyhkäisi miettiväisenä partaansa. Hän nosti katseensa Ylvan mainitessa, ettei Meriamia kannattaisi sotkea tähän. "Olet aivan oikeassa... mutta millä ajattelit tämän lähettää?"
|
|
|
Post by laurana on Nov 10, 2009 17:10:12 GMT 3
Hieman ovela virnistys nousi Ylvan kasvoille. ”Minun käyntini manalassa ei jäänyt vain yhden asian hakemiseen”, Ylva kumartui kaivamaan laukkuaan ja hän otti esiin pienen peilin. ”Tällä minä kutsun niin kutsutun pikku demonin, joka vie viestin sille, jolle sen haluan päätyvän. Samalla keinolla Mustafa todennäköisimmin meidät löytää, koska aion lähettää pieniä viestejä missä olemme tasaiseen tahtiin”, ihmissusi otti kirjeen käteensä ja rullasi sen huolella ja sitoi kiinni. ”Mutta lähetetään tämä, kun olemme poissa mökistä.”
Pikku demonin kutsumisessa oli riskinsä. Se oli kuitenkin todennäköisemmin kannattavaa kuin haittaavaa. ”Kun Meriam palaa, meidän on parasta lähteä liikkeelle”, Ylva totesi ja työnsi kirjeen laukkuunsa. ”Mutta nyt minä voisin levätä sen aikaa”, punapää oikaisi jalkansa ja kaatui maahan ja sulki silmänsä. Aivot kuitenkin Ylva kytki täydelle teholle ja punoi juoniaan.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 10, 2009 17:27:08 GMT 3
Raziel tutkaili peiliä katseellaan. Mikä tahansa, mikä sisälsi taikuutta, oli hänestä viehättävää mutta demonien kanssa tekemisissä ollessaan, kannatti olla varovainen, niinpä hän nyökkäsi Ylvan kehotukselle käyttää sitä vasta myöhemmin.
"Meillä ei taida olla syytä jäädä pidemmäksikään aikaa.", Raziel myönsi mutta soi kuitenkin pienen toiveen, sille että saisi palata Erashiin vielä kun tilanne olisi rauhoittunut. Hän voisi vierailla Meraldinin haudalla ja voisi keskustella kaikessa rauhassa Meriamin kanssa. Silloin tyttö olisi todennäköisesti jo täysvaltuutettu papitar.
Meriam palasi muutamaa tuntia myöhemmin, kun aurinko oli jo noussut korkeimmilleen. Hän tapasi Ylvan makoilemasta lattialla, ilmeisen rennon oloisena ja Razielin mietteisiinsä vaipuneena. "Kaikki hyvin täällä?", tyttö kysyi hymyillen. "Emme me nyt automaattisesti vedä hankaluuksia puoleemme.", Raziel hymähti ja käveli sitten Meriamin luo. "Meidän on kuitenkin lähdettävä." "Ai... onko teillä kiire? Entä oletko jo kunnossa?", Meriam käänsi katseensa Ylvan puoleen.
|
|
|
Post by laurana on Nov 10, 2009 17:34:13 GMT 3
Ylva oli uinahtanut pariksi tunniksi ja nautiskeli olostaan. Aurinko paistoi mukavasti juuri hänen silmiensä alapuolelle. Kun Meriam palasi Ylva heräsi ja nousi istumaan valmiina lähtöön. ”Itse asiassa, kyllä me melkein vedämme, mutta ei siitä sen enempää”, Ylva oikaisi Razalia hymyillen säteilevästi. ”Olen kovin pahoillani ettemme voi jäädä pidemmäksi aikaa ja kiittää sinua kunnolla, varsinkin siitä kuinka hoidit minua. Olen sinulle paljosta velkaa ja jos joskus tapaamme ja tarvitset jotain, minä koitan saada sen sinulle”, Ylva lupasi ja nousi seisomaan.
Nainen tarkisti, että kirje oli tallessa ja heilautti viitan harteillaan ja painoi hatun päähänsä. ”Meidän on parasta mennä, ettemme totu talon lämpöön”, vaikka ei pientä tönöä kyllä mukavuudella oltu pilattu. Ihmissusi kääntyi katsomaan odottavasti Razielia. Hänen suonissaan virtasi voimakas halu liikkua ja tehdä jotain.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 10, 2009 17:47:43 GMT 3
Meriam hymyili Ylvalle lämpimästi: "Voi olla, että tämä valmisti minua seremoniaan paremmin kuin koko kuukausi tyhjässä tuvassa olisi voinut. Olen iloinen, että saatoin oikeasti auttaa jotakuta."
Meriam astui pois oven tieltä ja soi myös Razielille iloisen hymyn: "Tuletko vielä joskus takaisin?" "Tahdonhan tietää enemmän hyvän ystäväni lapsenlapsista.", Raziel nyökkäsi ja asteli Ylvan jäljessä ulos.
Kun he olivat päässeet jo jonkin matkan päähän mökistä, Raziel viimein vilkaisi taas ihmissuteen. "Mihin meidän olisi viisainta nyt suunnata? Jos kuljemme rannan suuntaisesti kaakkoon, tulemme ennen pitkään Amarathiin. Siellä olisi ainakin mahdollista levähtää ja hankkia, mitä nyt sattuu puuttumaan."
|
|
|
Post by laurana on Nov 10, 2009 17:53:25 GMT 3
Pohjoistuuli osui ihanasti Ylvan kasvoihin ja ihmissuden kasvoille levisi vuosisadan kaunein hymy. Hänen ilmeensä oli niin autuas, että jokainen elävä olento ymmärsi sen onnen, vaikka syytä ei tietäisi. ”Mennään vain, eipä tässä parempaakaan suuntaa ole”, Ylva totesi ja myhäili.
Kun he olivat kyllin kaukana Meriamin mökistä, Ylva pysähtyi. ”No niin, eiköhän kutsuta viestin viejä”, Ylva totesi ja otti kirjeen vasempaan käteensä ja oikeaan kutsujan. Ylva palautti mieleensä kutsunta loitsun ja pian hänen edessään seisoi enemmän koiran kuin ihmisen näköinen otus.
”Veisitkö tämän Aeldorian emännälle?” Ylvan ääni oli ystävällinen, mutta sisälsi selvän käskyn. Olento katsoi kyyristellen ihmissutta ja tarttui kirjeeseen hanakasti. Se asteli taaemmas ja valmistautui siirtymään pyydettyyn paikkaan. Ylva seisoi paikallaan tarkkailen demoin jokaista liikettä.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 10, 2009 18:25:19 GMT 3
Raziel oli tosiaan unohtanut, miten monen näköisiä demoneja oli olemassa. Hänestä olento ei näyttänyt kovin vaaralliselta mutta jälleen kerran, ulkomuoto ei tästä nykyään maan alla asuvasta väestä paljastanut paljoakaan.
Viestinviejä otti askelia taaksepäin saatuaan kirjeen ja sitten Razielin yllätykseksi, näytti siltä kuin tuuli olisi vienyt sen mukanaan. Koiran hahmo vain liukeni pois kuin savu ilmaan.
"Nyt on tämäkin nähty. Tuo siis pitää huolen tiedon levittämisestä.", Raziel tuumasi ja nosti katseensa hetkeksi taivaalle, josta näkyi vain pilkahduksia paksun latvuston läpi. Ainahan oli toivomisen varaa, että lopulta kohtaamisesta ei tulisi kaaosta mutta siihenkin piti varautua. Mitä Mustafalle voisi antaa tämän tietoja vastaan...
|
|
|
Post by laurana on Nov 10, 2009 18:32:50 GMT 3
Demonin kadottua ilmaan kuten pitikin. Ylva lähti kävelemän Arethan suuntaan myhäillen tyytyväisenä. ”No niin ja meidän pitää nyt vain odottaa”, ihmissusi totesi ja virnisti. ”Sinä aikana voisimme tehdä varasuunnitelmaa, jos ensimmäinen pettää”, nainen ehdotti ja hymyili kuin pieni aurinko. Kuka tahansa muu olisi varmasti kauhusta kankeana, mutta Ylva oli vain innoissaan. Hän tuskin malttoi odottaa tuloksia. Se menisi joko pieleen tai sitten ei.
”Olen juuttunut taivaan ja maan välille, elämä ei voi kertoa sinulle tarpeeksi miltä se tuntuu…” Ylva lauleskeli itsekseen ja oli kuin eri ihmissusi. Hänen elämän ilonsa oli huomattavaa ja innostus kaikkeen suorastaan paistoi hänestä.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 10, 2009 19:21:44 GMT 3
"Aivan.", Raziel mutisi muttei juuri voinut olla hermostunut Ylvan laulellessa niin huolettomasti. "Luulisi, että tällä taktiikalla Mustafa löytää meidän ennen pitkään... tuota, et siis ole koskaan tavannut häntä? Oletko koskaan nähnyt hänen käyttävän voimiaan? Mietin vain... jos tapaamisesta uhkaa tulla taistelu, vaikkei Mustafaa tunnetakaan äkkipikaisena."
//Nyt tökkii... //
|
|
|
Post by laurana on Nov 10, 2009 19:26:43 GMT 3
//AWS… Minä lähden juuri kauppaan o/ //
”En minä ole häntä nähnyt, mutta hän käyttää kuulemman enemmän miekkaansa kuin voimiaan tai niitä yhdessä. EI! Olen minä hänet nähnyt, mutta en toiminnassa”, Ylva muisti selvästi kuinka hän oli nähnyt Mustafan. ”Hän on pelottava, koska en näe hänen ilmeitään sen hunnun takaa. Juuri kukaan ei kuulemma ole nähnyt häntä ilman sitä”, Ylva kertoi ja pohdiskeli asiaa.
”Minusta tuntuu, että varasuunnitelma syntyy kun näemme hänet…” Samalla hetkellä ilma alkoi väreillä yhdestä kohtaa. ”Sepäs kävi äkkiä”, Ylva mutisi ja valmistautui iskemään. Heidän edessään seisoi jumalattoman pitkä mies, jonka silmät katsoivat kulkijoita mitäänsanomattomasti.
Nahalla verhottu käsi ojentui merkitsevästi. ”Teillä on jotain, mitä teillä ei pitäisi olla”, Miehen tumma ääni totesi.
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 10, 2009 19:58:19 GMT 3
Raziel mietti Ylvan sanoja mutta niistä ei juuri auennut täsmällisesti hyödyllistä tietoa. Kenties oli vain mukava kuulla, etteivät he sentään ensimmäisinä saisi ties mitä loitsuja niskaansa.
"Mmhm... ", tuumasi ihmissuden varasuunnitelmalle ja hätkähti sitten seuraavasta lausahduksesta. Hän käänsi katseensa kohtaan, jossa ilma väreili kuin väreilikin. "Luulin, että puhuit jotakin täysikuun jälkeisestä ajasta... ", Raziel puuskahti. Näin pian hän ei ollut odottanut asioita tapahtuvaksi. Kai hänellä aiemmin oli ollut joku hieno suunnitelma siitä, mitä sanoa mutta tällä hetkellä se tuntui hukkuneen johonkin.
Lohikäärme kuitenkin ryhdistäytyi ja keskittyi tarkastelemaan tyhjästä ilmaantuvaa miehen hahmoa. Hän oli Razielia päätä pidempi, verhottuna mustaan ja tuntui ehdasti taikuudelta. Ylva oli oikeassa... jo miehen olemus oli jokseenkin levottomuuttaherättävä. Se, minkä Raziel tunsi demonitaikuutena oli muille varmaankin perhosensiipien räpyttelyä vatsanpohjassa.
"Pitänee ehkä paikkansa.", Raziel vastasi Ylvan puolesta ja huomasi tosiaan unohtaneensa kysyä, oliko Ylvalla aikeita antaa kääröä takaisin. "Mutta kun kerran vaivauduitte paikalle -", Raziel muotoili sanansa vaikka tuskin vaivalloisuudesta saattoi puhua, demonihan oli liikkunut teleportaation avulla. "- voisitteko kenties suoda meille hetken aikaanne?" Raziel oli vaihtanut takaisin kohteliaampaan puhetatyyliin, jonka hän oli jo pudottanut Ylvan kanssa. Se oli vain pinttynyt tapa, kun kohdattiin vieraita. "Sillä uskoakseni, jos joku haluaisi tietää vanhoista demoneista, hänen tulisi kysyä teiltä."
//Nyt tulee pakkia... joudun kysymään lisätietoja Alchimereltä prinssin demonista.//
|
|
|
Post by laurana on Nov 10, 2009 20:35:22 GMT 3
Lan Mustafa **********
Hän oli sattumoisin pienten mutkien kautta päätynyt Aeldorien luokse. Rauhallinen illallinen, jonka aikana oli sovittu myös hyödyllinen kauppa, oli keskeytynyt mitä törkeämmin välittäjän tultua paikalle. Kirje oli saanut emännän haukkomaan henkeään ja kun syy oli selvinnyt Musta Mestarille, hän oli lähtenyt välittömästi matkaan. Viha oli antanut puhtia hänelle.
Siirtyessään hän oli odottanut jotain törkeää joukkoa, mutta nähdessään naisen ja miehen, demoni oli nauraa näille. Lan mittaili kaksikkoa katseellaan hetken ja laski kätensä. ”Miksi antaisin aikaani varkaille?” demoni asteli lähemmäs punatukkaa ja katsoi tätä alas. Toinen ei näyttänyt hätkähtävän mitään, hymyili vain. ”Antaisitko nyt omaisuuteni takaisin?” Lan kysäisi ja ojensi kätensä ja koukisti sormeaan.
”Ja jos te haluatte jotain tietää, ei ole paras tapa saada tietoja viemällä ensimmäisenä tietävän osapuolen omaisuutta. Mitä minä edes hyötyisin siitä? Ihmissusi, käärö”, viimeiset sanat tulivat vahvalla äänellä. Nainen perääntyi ja ravisti päätään. ”Olen pahoillani, mutta tarvitsemme tietojanne ja emme keksineet muita keinoja. Mistä muuten tiesitte, että olen ihmissusi?” Nainen kysyi uteliaana. ”Silmänne ja teidän tuoksunne”, Lan totesi ja tuijotti nyt miestä tiukasti.
//Toivottavasti hän tulee piaan//
|
|
|
Post by SethAltair on Nov 10, 2009 21:17:23 GMT 3
Razielin asenne kylmeni hiukan. "Joka tapauksessa tapahtumaketjua, joka johti käärön päätymiseen hänen haltuunsa, tuskin voisi kutsua varkaudeksi.", hän yskäisi. "Saattaisiko kutsua talteen poimimiseksi." Raziel ei tiennyt, kuinka paljon hänen sanoistaan oli totta, tällaisen käsityksen hän oli vain Ylvan majatalossa kertomasta tarinasta saanut. Joka tapauksessa Mustafan 'ei-niin-iloinen' reaktio ei yllättänyt.
Raziel pysytteli Ylvan vierellä, kun pitkä mies asteli lähemmäs. Enimmäkseen tämä oli hänen asiansa, joten parhaansa mukaan hän yrittäisi pitää Ylvan poissa harmien tieltä.
"Myös korjatakseni, käärön vieminen ei niinkään ollut harkittu ensiaskel huomionne saamiseksi. Pikemminkin vain tarjoutunut mahdollisuus.", Raziel sanoi Ylvan vietyä keskustelua hetkeksi sivupoluille. Hän vastasi miehen katseeseen vaikka tämän tuijotus osoittautui melkoisen sietämättömäksi. No, ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta kun Raziel mitteli katseellaan jonkun voimallisen kanssa.
"Joka tapauksessa tarkoitus ei ole käydä kauppaa esineellä, joka oletetusti on omaisuuttanne. Mikäli voin tarjota jotakin muuta tietojanne vastaan, olisin hyvin mielissäni.", Raziel sanoi rauhallisesti.
|
|
|
Post by laurana on Nov 10, 2009 22:19:33 GMT 3
Lan ei tuntunut lämpenevän ajatukselle omaisuuden siirrostakaan. Mies pysyi kylmempänä kuin jää. Ylvan sappi melkein kiehahti kun hän kuuli äänen niin… neutraaliuden. ”Mitä minä voisin saada teiltä?” Kylmä nauru sai Ylvankin melkein kavahtamaan ja se kuinka se katkesi kuin leikaten. ”Minulla voisi olla jotain kiinnostavaa…” Ylva totesi viattomasti ja hymyili kuin pieni enkeli. Lanin silmät katsoivat mittaillen ihmissutta ja demonista aisti tämän halveksunnan. ”No, ei kai teitä kiinnostanutkaan Merylonin loitsukirja…” Se oli oikea vipu, sillä nopean hetken ajan miehen silmissä oli kiinnostusta.
”Mistä voin olla varma, ettet anna minulle jotain halpaa kopiota?” Demoni osasi selvästi asiansa, eikä ollut typerä ja sinisilmäinen. ”Koska käsittääkseni hänen merkkiään ei kyetä kopioimaan täydellisesti ja eikös niitä ole vain viitisen kappaletta koko maassa?” Ylva kysäisi Razielilta, sillä hän oletti lohikäärmeen tietävän.
”Jos kykenet antamaan minulle sen, voin neuvoa teitä, mutta en täällä”, mies lämpeni ja Ylva tunsi hykerryttävää mielihyvää asian takia.
|
|