|
Post by laurana on Mar 6, 2010 12:41:30 GMT 3
Kun Raziel alkoi änkyttämään Ylva vain kohotti kulmaansa ja ravisti päätään. Mies näytti heikkoutensa suoraan vihollien edessä. Ilmiselvästi ikä ei tuonut viisautta tai käytäntöä. Loppujen lopuksi Ylva vain hymähti ja päätti hutaista Razielia myöhemmin, jotta toinen muistaisi olla varovaisempi. Ennen mies oli saattanut tehdä mitä vain, mutta nyt hänen pitäisi katsoa jopa jokaista kiveä, jolle oli astua.
Sashin alkaessa vähän ylimieliseksi vatsan teräv tuntui painuvan vähän sisään. ”Tappaminen? Minä sanoisin ehkäpä... velan maksu. Enkä minä sinua tapa, en vielä. Ei siinä olisi mitään järkeä, koska minä tiedän pahempiakin asioita kuin kuolema, kiitos sinun. Mutta kiitos huolestasi nahkani puolesta, mutta jos minä haluaisin, että kyläläiset luulisivat sinun olevan elossa, he eivät ikinä löytäisi ruumistasi ja luulisivat sinun vain hylänneen heidät. Odotas, niinhän sinä teit”, Ylva ei todellakaan ollut antanut anteeksi ja kultaisissa silmissä välähteli välillä hyvinkin vaarallisesti.
Terävä potku polvitaipeisiin ja maagi oli polvillaan ja Ylva kiersi tämän eteen, miekat yhä toisen iholla, pakottaen tämän katsomaan ylöspäin. Tietenkin vanhukseen oli sattunut yllättävä potku ja rymähdys ja taisi Ylva hieman viiltääkkin tätä... ”Alatko sinä leikkimään kanssani? Älä unohda mitä kaikkea olen tehnyt ja miten ihmissusilta normaalisti katoavat kaikki maagiset voimat. Enhän minä muuten olisi apuasi tarvinnut. Äitinihän oli mahtava noita. Ai niin.. siinäkin sinä rikoit sopimusta”, Ylvan ääni muuttui murinaksi: ”Sinun piti varmistaa heidän kuolevan vanhuuteen. Auttaa sairauksissa ja tiedätkö mitä, äitini tuoksui sairaalta ihmiseltä!” Ylva ei epäröinyt tarttua maagia kauluksesta ja tuijottaa tätä silmiiin. Voi kyllä, hän tulisi nauttimaan tästä.
Kun tarpeeksi kovisteli, nynnyt tulivat esiin. Maagin kuori alkoi rakoilla, kun tämä tajusi, että nyt saattaisi hengellä olla vientiä. ”Ethän sinä voi antaa, korkeampana rotuna, tälläisin hirviön tehdä mitään!? Hänhän on hullu! Sekaisin ja verenhimoinen!” Maagi uikutti ja katsoi rukoilevasti Razielia, saaden Ylvalta halveksivamman katseen ikinä.
|
|
|
Post by SethAltair on Mar 6, 2010 13:38:24 GMT 3
Jotenkin Razielista tuntui, ettei Ylva juuri nyt nähnyt häntä parhaimmassa valossa. Noh, juuri tapahtuneet huomioonottaen... Ehkäpä olen tulossa vanhaksi..., Raziel mietti ponnettomasti. Hän ei mennyt väliin Ylvan höykyttäessä Sashia. Turhaan julmuuten hän puuttuisi mutta tämän tuo maagi oli ansainnut. Jos Raziel jotain inhosi niin sitä, että joku kuvitteli olevansa arvokkaampi kuin toiset eikä maagin ahneus ja epärehellisyys saanut arvostamaan tätä yhtään enempää.
"Onko olemassa korkeampia rotuja? Niin ihmiset vaikuttavat tätä nykyä ajatteleva. Mutta vain oma ahneutesi on johtanut tähän... vai luulitko, että selviäisit kuin koira veräjästä?", Razielin ääni pysyi vakaana mutta siihen hiipi väsynyt sävy, osittain että taikuudenkäytön jälkivaikutuksen alkoivat painaa sekä pettymys siihen, miten typerä maagi saattoi olla. Hullu? Sekaisin? Jos kyseessä olisi ollut ihminen joka tuli vaatimaan rahojaan takaisin, sitä olisi nimitetty oikeuden toteutumisen varmistamiseksi, kunniansa puolustamiseksi tai vastaavaa.
"Mu-mutta... Y-ylva, en voinut tehdä mitään.", maagi kähisi. "Äitisi tuli sairaaksi mieleltään! Se, se ei ollut minun vikani, että hän kuoli! Kun hänen järkensä alkoi pettää, hän rupesi luulemaan, että vasta viimeviikolla isäsi oli jättänyt sinut metsään ja meni katuen etsimään s-sinua. Sitten hän katosi ja yritimme etsiä häntä mutta turhaan... "
|
|
|
Post by laurana on Mar 6, 2010 14:03:51 GMT 3
Korkeammat rodut ja paskan marjat. Ylva oli nähnyt haltiankin sortuvan verenhimoon, joten eipä suippokorvissakaan mitään niin hienoa ollut, kuin ihmiset kuvittelivat. Eikä Raziel ollut nyt niitä tarujen mahtavia viisaita lohikäärmeitä herättäessään huomiota kuin talonläpi rynnivä sonni.
Maagin alkaessa puolustella itseään Ylva näytti vain tyyntäkin tyynemmältä. ”Sinun piti suojella väkivaltaisuudelta ja et tajunnut, että takaovellasi on demoni! Maagiksi itseäsi kutsut, kun rotusi on lähempänä sikaa!” Ylva sähähti suoristautui hitaasti. Naisen kasvoilla oli hymy, joka ei luvannut hyvää maagille.
”Raziel, pidä tuota hetki paikallaan. Vaunussa pitäisi olla..” Ylva kysäisi ja lisäsi nopeasi: ”Omalla miekallasi. Nämä olisivat vähän turhan kivuliaat kädessä pidettäväksi.” Samaan aikaan Ylva muisteli yhtä tiettyä esinettä... Ei maagi sitä olisi myynyt, sen hinta oli korvaamaton.
Varmistuessaan, että maagi pysyisi tasan tarkkaan siinä missä oli, Ylva kiipesi vaunuun. Hän tonki hetken, osui pariin hopeaan ja sähähti ärsyyntyneempänä kuin hetkeen, mutta löysi nopeasti haluamansa. Se oli polttomerkkaaja, maagi todella tulisi katumaan. Parasta oli, että siihen ei tarvittu tulta vaan sitojan verta.
Nopealla liikkeellä Ylva oli miesten luona ja hymyili silmät viiruina. ”Sinä tulet keräämään minulle jokaisen pennin, jonka olet minulle velkaa. Sitä ennen”, Ylva näytti polttomerkkaajaa: ”Olet aika lailla ohjaksissa, kuten minä olin yli kolmekymmentä vuotta. Sinä et tule murhaamaan ketään, vaan ansaitset rahasi työllä, ilman magiaa. Noista et saa mukaan mitään muuta kuin leivän ja vettä”, Ylva tiesi kermapersuksisen maagin pitävän tätä pahempana kuin kuolema.
Nopealla viillolla ihmissusi teki käteensä melko syvän haavan ja painoi raudan kämmeneensä, johon jäi jälki, se kuitenkin katoaisi ihmissuden parantuessa nopeasti, Sashi taas kantaisi merkkiä loppu ikänsä.
|
|
|
Post by SethAltair on Mar 6, 2010 16:27:47 GMT 3
Raziel siirtyi Sashin vierelle ja Ylvan huomautuksen jälkeen veti miekan tupestaan kuitenkin ihmetellen, mikä oli ollut huomautus Ylvan omien miekkojen pitelemisestä. No, ehkäpä hän kysyisi siitä myöhemmin. Razielin kevyt, sinivihreän kerroksen peittämä miekka oli esillä enemmänkin varoitukseksi eikä edes koskettanut Sashia. Razielista oli hyvin epätodennäköistä, että maagi karkaisi mihinkään. Heidän taistonsa jälkeen kumpikaan ei ihan heti juoksisi kilpaa ihmissuden kanssa.
Osin kiinnostuneena, osin huolestuneena lohikäärme seurasi Ylvan liikkeitä, sillä aiemmin kasvoilla välähtänyt hymy ei oikein luonut turvallisuudentunnetta. Raziel silmäili magiaa värisevää rautakeppiä, jonka päässä oli kuvio, kun Ylva palasi heidän luokseen. Se muistutti ikävästi työkalua, jolla hevosia polttomerkittiin... Sashin ainakin tiesi, mitä esineellä tehtiin, koska väri valahti hänen kasvoistaan. "Eih... minä... et voi... ", vanha mies sopotti hädin tuskin tarpeeksi selkeällä äänellä että sanat erotti.
Raziel oli huomauttamassa jotain tähän väliin mutta sanat hukkuivat hätkähdykseen, kun ihmissusi viilsi auki kämmensä ja painoi raudan ihoaan vasten. Taikuuden värinä esineen ympärillä voimistui kuin valmistautuen toteuttamaan tehtävänsä ja yhtäkkiä Razielille tuli huono tunne tulevasta. "Ylva? Onko tämä tarpeellista? Uskoisin, että pelkästään myymällä kärryn ja kaiken sen sisältämän sekä hänen talonsa, saisit jo yli puolet varoistasi takaisin. Kaikki, minkä hän on tuhlannut ei-aineellisuuksiin, on ulottumattomissamme mutta kaikki mitä tuosta saisit, olisi enemmän kuin tarpeeksi elättämään sinut ja isäsi seuraavat viisi vuotta. En usko, että isäsi tahtoo palatsia tai että itse kaipaisit kalliita koruja. Sashin rangaistus olkoon, että lähetämme hänet puilla paljailla löytämään elämänsä uudelleen miten taitaa. Eikö se olisi tarpeeksi?"
Tämä oli loppujen lopuksi myötätunnon osoitus mutta Raziel ei tahtonut käydä periaatteitaan vastaan. Kaikille täytyi suoda uusi tilaisuus. Kuten Ylva voisi aloittaa uuden elämän hämäriä töitä tehtyään, Sashi voisi löytää rehellisen, pelkistetyn elämän vaikka oli pettänyt Ylvan....
|
|
|
Post by laurana on Mar 6, 2010 16:42:01 GMT 3
Hetken aikaa Ylva näytti harkitsevan jopa anteeksi antamista, mutta ravisti päätään. ”Minä en luota tuohon enää hetkeksikään. Tiesin jo kauan sitten, että hän on valmis mihin vain rahan vuoksi, mutta en halua häntä enää isäni lähellekään ja kun minä olen poissa, tuo voi ryömiä takaisin. Pelaan mieluummin varman päälle. Olen pahoillani Raziel, mutta minä en anna yleensä pettureille edes uutta mahdollisuutta”, Ylva teki miekallaan uskomattoman tarkan viillon maagin selkäpuolelle ja painoi raudan nopealla liikkeellä paljastuneeseen ihoon.
Tuntiessaan yhteyden Ylva lausui selkeästi, kiertelemättä ja mahdollisuuksia antamatta: ”Sinä saat leivän, vettä ja lähdet kävelemään. Ansaitset elantosi rehellisellä työllä, ilman magiaa. Et ikinä lähetä ketään perääni, ystävieni perään tai kostomielessä. Et vahingoita ketään paitsi välttämättömänä itsesuojeluna. Et kykene palaamaan enää entiseen kotikylääsi. Jos rikot yhdenkin ehdon, tartut tähän veitseen ja tapat itsesi. Et kerro kenellekkään kohtaamallesi, kuka Raziel todellisuudessa on. Unohdat hänet. Unohdat minut”, Ylva ojensi miehelle tikarin ja päästi tämän raudan pakottavasta vaikutuksesta. Koko ajan maagi huusi ja Ylva korotti ääntään aina tarvittaessa. Loppu vaiheessa maagi vain nyyhkytti ja tarttui veitseen tärisevin sormin.
Sashi tutisi maassa kuin hyytelö ja katseli heitä säikähtneen näköisenä. Kun Ylva viskasi tämän eteen leivän ja vesileilin mies nousi ja lähti kävelemään. Ihmissusi katsoi miehen perään ja sitten kämmentään. Sitä kirveli ja kutitti, mutta iho oli jo selvästi parantumassa. ”Noh, hänestä ei pitäisi enää olla vaivaa”, nainen totesi, kuin olisi äsken poiminut kukkasen. ”Toivottavasti aasilla on kaikki kunnossa. Annoit sille ikuiset traumat”, nainen totesi ja sujautti miekat tuppiinsa.
|
|
|
Post by SethAltair on Mar 6, 2010 17:14:47 GMT 3
Raziel kuunteli Ylvaa vakavana mutta hänen sydämensä painui. Hän ei voinut vaikuttaa kaikkeen. Tämä oli kuitenkin parempi elämä kuin ei elämää lainkaan. Raziel astui kauemmas maagista ja Ylvasta sujauttaen miekkansa takaisin tuppeen. Hän käänsi katseensa pois ja koetti olla kuulematta maagin säälittävää valitusta, kun Ylva painoi raudan toisen ihoon.
Kun se viimein taukosi ja Ylva oli päätellyt vaatimuslistansa, hiljaisuus tuntui melkein tyhjältä. Raziel saattoi luoda yhden säälivän katseen Sashiin kun tämä nousi veitsi ja ruokatavarat mukanaan lähtien sitten laahustamaan pois päin. Kenties hän löytäisi tiensä ensin Amarathiin. Se sentään oli suhteellisen turvallinen paikka.
Lohikäärme tuskin kuuli, mitkä olivat Ylvan ensimmäiset sanat Sashin kadottua tieltä pöheikön taa. "Mmm.. aivan, se aasi.", Raziel mutisi poissaolevasti. Hän oli viimeksikin joustanut periaatteistaan, kun kyseessä oli ollut henkilö, josta hän välitti; hän oli katsonut prinssin tutkimusta pimeyden voimista läpi sormien ja mihin se oli johtanut... palaisiko tämäkin kummittelemaan vielä myöhemmin? Nyt hän ei tiennyt olisiko ollut parempi estää Sashin kurittaminen vai ei.
"Palaammeko sitten? Isäsi varmaan odot-", Razielin ehdotus keskeytyi kun metsästä kiiri Sashin kauhistunut huuto. Linnut lennähtivät puiden latvoista lentoon ja kaikenlainen sirpitys ja raakkuminen täytti ilman hetkeksi. Lohikäärme jähmettyi yllättyneenä mutta pian hänen huomionsa kiinnitti ryminä ryteikössä tien vierellä. Lehtien ja heinien seasta astui eteen vasikan kokoinen musta peto, jolla oli irtonainen käsivarsi suussa. Lohikäärmeestä tuntui, kuin joku olisi kaataut saavillisen kylmää vettä hänen vatsaansa ennen kuin ahma säntäsi hyökkäykseen.
|
|
|
Post by laurana on Mar 6, 2010 17:24:05 GMT 3
Ihmissusi katsahti Razielia hieman huolissaan ja totesi, että paluuta entiseen ei tainnut olla. Ylva oli saattanut tehdä jotain sellaista, mitä mies ei ikinä hyväksyisi, mutta olisiko toinen halunnut Sashin niskat nurin mieluummin? Ylva oli loppujen lopuksi jättänyt paljon elintilaa vielä maagille.
Lopulta Ylvan oli kiellettävä itseään katumasta. Tehty mikä tehty ja sillä selvä. Razielin palaamis ehdotuksen keskeytti Sashin huuto, joka oli kaikkea muuta kuin kaunis. Koko eliökunta tuntui kavahtavan sitä ja seuraavaksi huudon aiheuttaja tuntui tulevan heitä kohti.
Ylva palautti miekkansa käteensä, mutta haava kirvelsi hirvittävästi koskiessaan nahkaa. Ylvan piti vain toivoa, että se ei haittaisi häntä, sillä vasikan kokoinen otus ei tuntunut leppoiselta kaverilta. Irtonainen käsivarsi taisi kuulua Sashille ja pelkkä pedon löyhkä sai Ylvan irvistämään. Se oli jotenkin tutun tuoksuinen...
Otus lähti hyökkäykseen ja Ylva koetti päättää mitä tekisi. Ihmissusi ehti hädin tuskin pois alta yllättävän hyökkäyksen tieltä. Jota kuinkin kunnossa nainen suoristautui ja mittaili hetken otusta ennen kuin hyppäsi ja koetti viiltää sitä pehmeään kurkunalustaan. Hänellä ei ollut kyllä hajuakaan, tai sitä kyllä oli, mutta mitä vastaan hän taisteli.
|
|
|
Post by SethAltair on Mar 6, 2010 17:55:02 GMT 3
Lohikäärme sai hädin tuskin koottua itsensä ajoissa ja kaksikko hajaantui pedon tieltä vastakkaisiin suuntiin. "Pysy etäällä hampaista!", Raziel huudahti Ylvalle. "Demonin hampaat sisältävät halvaannuttavaa myrkkyä!" Hän kiepahti ympäri vetäen taas miekkansa huotrastaan ja jo nyt säilä tuntui raskaammalta kuin aiemmin. "Pedolla on kaksi ikävää ominaisuutta; myrkky sen hampaissa ja leukojen purenta voi rusentaa lohikäärmeen suomutkin.", Raziel varoitti Ylvaa ja mittaili sitten petoa katseellaan. Se kääntyi lohikäärmeeseen päin ja paljastaessaan hampaansa, näytti virnistävän.
"Löysin sinut.", telepaattinen ääni sanoi. "Olisin toivonut, että hukuit.", Raziel vastasi ilme mitä kauimpana hymystä. Peto syöksähti uuteen hyökkäykseen varmaan aikeinaan teilata Raziel kanveesiin mutta mies tanssahti sivulle. Miekka huitasi saalistajaa hädin tuskin naarmuttaen olkapäätä ja sitten taas käpälän kynnet tavoittelivat lihaa. Raziel toivoi, että jos ahma olisi tarpeeksi keskittynyt häneen , Ylva pääsisi iskemään rauhassa ja kipeästi...
|
|
|
Post by laurana on Mar 6, 2010 18:01:45 GMT 3
Nainen tuhahti melkein närkästyneenä ja vastasi nopeasti takaisin:”Ei kun ajattelin selvittää sen rodun purukalustoa tuijottamalla”.Ilmiselvästi petoa ei kiinnostanut Ylva, sillä muuten se olisi varonut enemmän naista. Haju kuitenkin kiusasi ihmissutta ja hän koetti keksiä miksi se oli niin tuttu...
Yllättävä välähdys, muistikuva ja Ylva oli valmiina repimään jokaisen raajan, joka pedolta irti lähtisi. Vihan voimin Ylva viskasi toisen miekoistaan koettaen saada sen mahdollisimman syvälle lihaan. Koska ihmissuden voimat olivat vihan myötä paljon arvaamattomammat ja terät olivat hyvässä kunnossa, Ylva uskoi lävistävänsä helposti otuksen jalan ja siinä sivussa sisäelimiä.
Villi irvistys ja murina tuntuivat lähtevän jostain syvempääkin syvemältä Ylvan sisältä. ”Mietinkin miksi löyhkäsit tutulta. Toivottavasti turkistasi saa hyvän viitan”, nainen murisi ja lähti uudempaan hyökkäykseen sivulta. Hänhän ei antaisi pedon tehdä pahaa enään kenellekkään. Haaskan syöjän haju oli melkein pilannut todellisen syyllisen löyhkän.
|
|
|
Post by SethAltair on Mar 6, 2010 18:27:59 GMT 3
Raziel sivalsi miekallaan puolustukseksi demonin viuhahtavia raatelukynsiä vastaan ja isku tuntui olkapäässä saakka. Tassuun jäi vertavuotava viilto mutta demoneja ei oltu koskaan kivulla kellistetty. Ylvan tähtäys oli tarkka, sillä seuraavaa hyökkäystä ei enää tullut vaan ilmoille kajahti tuskantäytteinen karjunta, kun miekka upposi puolivarteen asti ahman lonkkaan. Demoni käännähti katsomaan ihmissutta verenhimo silmissään leiskuen. Vaivainen ihmisnainen oli kehdannut tuottaa sillemoista kärsimystä. Sitten ahman nenälle valkeni ettei moista voimaa olisi irronutkaan ihmiskädestä. Silmät kuuluivat toiselle pedolle. Ahma teki pitkän loikan pois Ylvan uudemman iskun tieltä vaikka rampautunut jalka pidätteli hiukan. "Haha, vai käyttäisi saalistaja saalistajaa turkkina. Huvittava ajatus. Muutuhan sudeksi niin voin nylkeä sinut hampaillani.", ahma nauroi telepaattisesti.
Sen enempää hengähdystaukoa se ei aikonut ottaa itselleen eikä antaa kaksikolle. Karhumaisella rynnäköllä se hyökkäsi Ylvan kimppuun ja huitaisi kynsillään kohti naista. Kuonoaan se ei vielä altistaisi naisen toiselle miekalle. Raziel koetti sivaltaa sen kylkeä mutta huonosta kulmasta iskussa ei ollut tarpeeksi voimaa ja demonin turkki oli muutenkin jäykkää kuin teräsharjakset. Muutoin Ylvan miekka olisi uponnut syvemmällekin.
Palkinnoksi mies joutui taas perääntymään kynsien ulottumattomiin. Hänen täytyisi löytää jostain puhtia rankempiin iskuihin tai Ylva saisi hoitaa sivaltelun...
|
|
|
Post by laurana on Mar 6, 2010 18:39:14 GMT 3
Vaikka Ylva sai voimaa vihastaan, se teki hänet myös harkitsemattomammaksi. Hän vain kohotti kulmaansa ahmalle ja naurahti käheästi. Hänen suden turkkiaan kukaan ei nylkisi. Sen verran hyvässä kunnossa Ylva sitä piti, että halusi omia kyseisen kauneuden vain itselleen.
Rynnäkkö oli arvattavissa, mutta Ylvalta meni pieleen tassun pituuden arviointi ja se maksoi. Viiltävä kipu osui Ylvan kehoon, kun kynnet osuivat kylkeen. Niiden terävyys ei ollut hetkeäkään epäselvä. Viillot eivät olleet syviä, mutta pitkiä ja jos niihin joutuisi jotain, voisi olla melkoiset paikat.
Kipu ei saanut koskaan estää, ei tälläkään kertaa. Siksi Ylva lähti uuteen hyökkäykseen, tiputtaen vertansa tielle ja viilsi toistajalkaa. Ihmissusi tanssahteli kuitenkin taaemmas, kun uusi huitaisu oli tavoitella kylkeä, johon kynnet eivät vielä olleet porautuneet.
Kylki hidasti hieman ihmissutta, mutta hän pakotti mieleensä äidin ja kaikkea muuta kuin ehkä viisaasti, nainen hypähti otuksen selkään. Hän kouraisi turkkia käteensä, lukitsi jalkansa sen ympärille. Käsi, joka piti kiinni, oli juuri se, joka oli itse auki viilletty. Toisessa Ylva piti henkensäkkin edestä miekkaa. Hän kuitenkin irrotti otteen turkista ja alkoi työntää jo pedossa sojottavaa miekkaa sisäänpäin. Hän roikkui vain jalkojensa varassa kiinni ja rukoili jokainen sekuntin sadasosa.
|
|
|
Post by SethAltair on Mar 6, 2010 19:04:58 GMT 3
Kun ahma oli kääntyneenä Razieliin päin, Ylva yllätti miehen sekä demonin täysin loikkaamalla viimeisenä mainitus selkään. Aluksi Ylvan paino ei edes tuntunut saavan ahmaa huomaamaan tätä mutta kun miekka alkoi työntyä syvemmälle, syntyi hullunmylly. Demoni kieppui ja haroi tassuillaan mutta tuossa muodossa sen nivelet eivät taipuneet tarpeeksi. Karjunta lähietäisyydeltä sai Razielin korvat lukkoon. Ylvan typerys vielä tapattaisi itsensä. Raziel ei uskaltanut sievaltaa miekallaan sillä tuossa riehassa hän saattaisi yhtä hyvin osua Ylvaan kuin demoniin.
Jos kipu tuntuikin sumentaneen hetkeksi ahman mielen, se sai viimein kiinni taktiikasta ja heittäytyi kyljelleen vierien selkänsä kautta jaloilleen rusentaen Ylvan matkan varrella. Huohottaen ja sähisten kivusta ahma tavoitteli sitten hampaillaan naisen kaulaa mutta Razielin tulipallo singahti päin pedon kuonoa saaden sen perääntymään sävähtäen. Raziel otti juoksuaskelia kohti Ylvaa mutta ahma loikkasi häntä vastaan ja mies paiskautui maahan saaden pedon päälleen. Ryhmähdys sai ilmat ulos hänen keuhkoistaan ja hän odotti jo hampaiden pian tekevän selvää hänen kasvoistaan. Kuuma hengitys tuntuikin lähellä mutta demonin pää ei liikkunut kohti. Raziel huomasi viimein, että hänen ojossa ollut säilänsä oli lävistänyt pedon kaulan sivustan.
Niinpä mies väänsi ja ahman ei auttanut kuin seurata liikettä niin että sen paino poistui Razielin päältä. Sitten mies kieri jaloilleen vetäen miekan irti ahman lihasta ja vilkaisi pikaisesti miten Ylvalle oli käynyt.
|
|
|
Post by laurana on Mar 6, 2010 19:15:12 GMT 3
Typeryyttä tai ei, mutta Ylva tunsi suorastaan sadistista mielihyvää, kun kuuli otuksen ulvovan. Kun se alkoi rimpuilla ja pomppia, Ylva pysyi mukana sitkeydellään. Yllättäen otus kuitenkin kierähti selälleen. Ihmissusi äännähti kivusta tuntiessaan oman miekkansa tekevän haavan ja kuinka haavat osuivat kiviin. Otuksen paino sai muutenkin ilmat pakenemaan Ylvan keuhkoista yhtenä pitkänä hengähdyksenä.
Pääpyörällään ja saaden melkein hiuksensa tuleen, Ylva katsoi suurta petoa. Hän niin halusi liikkua mutta ei kyennyt. Kaikkialle sattui ja hänen kylkensä oli tulessa. Nainen kuitenkin näki, miten otus loikkasi. Ihmisusi ei myöskään nähnyt uskomatonta onnea, vaan oli varma, että ääni, joka johtui pedon kaulan lävistämisestä, johtui Razielin kaulan menettämisestä. ”Raziel!” Ylvä huudahti ja pelko tuntui jossain. Ihmissusi yritti päästä miehen luokse, mutta hän ei kyennyt. Hänen jalkansa oli vääntynyt kummalliseen asentoon.
Turhautumisen kyyneleet polttivat silmiä, kun Ylva painoi päänsä maahan. Sora tuntui pistelevänä, mutta Ylva odotti vain kuoliniskuaan. Hän kuuli liikettä, mutta ei osannut sanoa mistä se johtui. Hänen miekkansakin olivat lennähtäneet jonnekkin, petturit.
Kuolin iskua ei tullut odotetussa ajassa, joten Ylva kohotti katseensa, nähden Razielin pystyssä ja terveen näköisenä. Se oli hyvä. Se, että otus oli vielä jaloillaan, ei ollut. Mustassa turkissa oli kuitenkin kammottavia haavoja, joten kauaa se ei tolpillaan pysyisi.
|
|
|
Post by SethAltair on Mar 6, 2010 19:47:21 GMT 3
Raziel tunsi itsensä voipuneeksi. Viimekerralla hän oli selvinnyt vain hädin tuskin yhteenotosta hengissä, kun hampaiden myrkky oli halvaannuttanut hänen miekkakätensä ja vain suotuisa paikka kosken vieressä oli auttanut häntä. Silloin Raziel oli selällään maaten saanut viimehetkellä ahman työnnettyä jaloillaan kohisevan veden syleilyyn. Tällä kertaa hän oli tiennyt mitä varoa ja Ylva oli ollut hänen apunaan. Silti tuon kokoisen demonin kanssa otteleminen oli raskasta. Hengenveto tauko oli kuin sanomaton sopimus. Raziel halusi heti kiiruhtaa Ylvan luo muttei uskaltanut edes mainita tämän nimeä varmistaakseen tämän vointia, sillä se vetäisi ahman huomion naiseen. Demonilla näytti olevan vaikeuksia vetää henkeä. Raziel oli onnenkantamoisella osunut oikeaan paikkaan.
Verenhimoisesta mulkoilusta olento ei luopunut ja Raziel odotti pelolla sitä hetkeä kun se saisi koottua itsensä. Äskeisestä kaadosta tulisi vielä komeat mustelmat molemmin puolin rintakehää ja ne kivistivät jo valmiiksi hänen pidellessään miekkaa puolustuksessa.
Sitten peto oli taas vauhdissa. Väsymys sai hyökkääjän iskun huolimattomiksi, mikä oli ainoa syy sille, että Razielin hoippumiset toimivat väistöinä. Hänen miekkansa heilahti useaan otteeseen tehden kevyitä viiltoja ahman käpäliin mutta tuskin se kipu paljoa painoi verrattuna olennon lonkkaan. Peto syöksähti häntä kohti ja Raziel sivalsi jälleen miekallaan arvellen, että demoni varoisi kuonoaan mutta se jatkoikin suoraan lohikäärmeen hyökkäyksen läpi niin että pala sen huulta irtosi riekaleena. Sitten olennon hampaat olivatkin kiinni hänen kyynärvarressaan.
Kun olento heilautti päätään, oli hyvä ettei Razielin koko käsi lähtenyt irti hänen paikautuessaan maahan. Leuat olivat tiukassa eivätkä vieläkään päästäneet lohikäärmettä, pikemminkin miehestä tuntui, että luut rusahtaisivat katki pian. Epätoivoisesti hän räpiköi jaloilleen saadakseen paremman kylmän hyökkäykseen. Sitten hän pisti niin tarkkaan kuin osasi ja suoraan demonin silmään.
Karjunta järisti jälleen tärykalvoja samalla, kun lohikäärmeen kyynärvarsi napsahti rikki ja suuri käpälä läimäisi Razielia kasvoihin. Kun taju palasi muutaman sekunnin päästä, lohikäärme löysi itsensä toisen polvensa varasta ja hänen vasenta silmäänsä peitti punainen huntu. Anteeksi... Ylva, Raziel ajatteli ja rukoili kaikkia ulottuvuuden jumalia, että peto kuolisi ennen kuin se ehtisi Ylvan luo samalla kun mustuus valtasi tilaa hänen omasta tajunnastaan.
|
|
|
Post by laurana on Mar 6, 2010 19:58:23 GMT 3
Ylva seurasi kauhuissaan, kuinka hetken ilmakin tuntui jähmettyvän ja sitten peto sai otteen Razielista. Kylmyys valtasi Ylvan ja nähdessään miten lohikäärme vajosi maahan kaikki maailman kivet olivat Ylvan vatsassa. Hän näki veren, haistoi sen ja melkein maistoi. Eläimellinen ärjäisy pääsi Ylvan suusta, kun hän tajusi, että he olisivat kuolemassa ja silloin selviytymis vaisto hyökyi päälle. Laumaa piti suojella.
Kaikki kipu sulkeutui pois, kun Ylva sai kirkkaan päämäärän. Naisen vaatteet repeytyivät, kun susi otti muotonsa. Yksi tassuista oli käyttö kelvoton, mutta se ei saanut hidastaa. Piti suojella ja kostaa lauman puolesta. Ei saanut väsyä.
Ylva tunsi lihastensa jännittyvän ja hän hyökkäsi upottaen hampaansa pedon niskaan ja iskien kyntensä sen lihaan. Hän raateli repi, maistoi veren. Se poltteli suuta ja kirvelsi, mutta Ylva ei hellittänyt. Hän murisi hulluna ja jatkoi repimistään, kunnes sai hampaansa niin syvälle, että hän tunsi niskan jänteet vahvoissa leuoissaan. Epätoivoisena roikkuessaan otuksen selässä, hän kuvitteli ettei jaksaisi enää. Silloin Ylva näki äitinsä seisomassa edessään. Leuat kiristivät otettaan ja karu rusahdus pääsi ilmoille. Peto ulvaisi ja lysähti maahan. Näky oli haihtunut.
Ylva linkutti ja puoliksi kompuroi Razielin luokse. Susi inisi hiljaa ja nuoli verta pois miehen kasvoilta ja Ylva otti ihmismuotonsa. Hänen luunsa asettuivat jalassa oikealle kohdalle, mutta nainen parkaisi kivusta. Hän oli kokonaan veren, omansa ja pedon, peitossa ja haavoja täynnä. Nyt nainen kuitenkin repäisi entisestä paidastaan palan ja sitoi sillä tiukasti Razielin käden. ”Raziel, Raziel”, Ylva kutsui miestä hätääntyneellä äänellä. Ei muulla ollut väliä, kunhan Raziel olisi kunnossa. Laumaa ei saanut tappaa, sitä piti suojella.
|
|